Arkisto

Seija Leinonen

Abstrakti:

Sosiaalisten taitojen ja liikunnan pienryhmässä vahvistetaan alkuopetusikäisten erityislasten prososiaalisia taitoja, pettymystensietokykyä, ohjeiden ja sääntöjen mukaan toimimista sekä keskittymistaitoja. Liikuntaleikeissä ja temppuradalla erityislapsi voi kokea liikkumisen, osallistumisen ja leikin iloa, mitä vaille he usein elämänpiirissään jäävät. Pienryhmätoiminta sopii lapsille, joilla on tunnistettu tai epäilty kehityksellisiä vaikeuksia kuten tarkkaavaisuushäiriötä (tarkkaamattomuus, impulsiivisuus, ylivilkkaus), Aspergerin oireyhtymää (mm. laadulliset sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuudet kuten puutteet ei-kielellisten ilmaisujen käytössä tai emotionaalisessa vastavuoroisuudessa, toimintojen rajoittuneisuus) tai kielen tai motoriikan kehityksen vaikeuksia. Kuvattua pienryhmätoimintaa on toteutettu Muuramen alkuopetuksessa vuodesta 2005 osana oppilashuollollista moniammatillista yhteistyötä. Pienryhmää on vetänyt lastenpsykologi yhdessä fysioterapeutin, iltapäivätoiminnan ohjaajan tai kouluavustajan kanssa. Toimintaan osallistuneet yli 20 lasta, pääsääntöisesti poikia, on valittu yhteistyössä vanhempien ja koulun kanssa. Pienryhmä kokoontuu kymmenen kertaa syksyisin ja kymmenen kertaa keväisin kerran viikossa 45 minuutin ajan. Sopiva määrä on 6–7 lasta, joista enintään puolella voi olla huomattavia itsesäätelyn tai tarkkaavaisuuden ongelmia.

Lataa pdf

Uusi vuosi on saatu hyvään vauhtiin, ja sen siivittämänä vuoden ensimmäinen NMI-Bulletin lehti sujahtaa luukusta luettavaksenne. Uusi vuosi tuo myös uudistuksia lehteemme päätoimittajan vaihdoksen myötä. Olen toiminut lehden päätoimittajana viitisen vuotta. Tuona aikana lehtemme on siirtynyt muun muassa vertaisarviointikäytäntöön tutkimusartikkeleiden osalta, ja lehteen on tehty myös monia ulkoasullisia muutoksia. Media-alalla – kuten muutoinkin yhteiskunnassa – tietotekniikankehitys haastaa lehdet yhä uudelleen pohtimaan niin muotoaan kuin sisältöäänkin. Millaisessa muodossa lehti tulisi julkaista: paperisena vai verkkojulkaisuna? Kuka lehteä lukee? Millaisista sisällöistä lukijat ovat kiinnostuneita? Ketkä lehteen kirjoittavat? Miltä lehden tulisi näyttää? Muun muassa tällaisiin kysymyksiin mietitään NMI-Bulletinissa vastauksia uuden päätoimittajan johdolla tulevien vuosien aikana.

Tietoyhteiskunnan muutosten äärellä ollaan Miia Ronimuksen väitöskirjassakin, joka käsitteli digitaalisen oppimispelin, monille jo tutun Ekapelin, motivoivuutta. Tutkimuksen perusteella pelin rakentaminen on haasteellista motivaation ylläpysymisen kannalta: säännölliseen mekaaniseen harjoitteluun kannustaminen on haasteellista myös pelimaailmassa. Hieman nuorempien eli päiväkoti-ikäisten lasten matemaattisten taitojen harjoittamista tarkastellaan Kanervan ja Kyttälän teoreettisessa katsauksessa. Näkökulmaksi on valittu toisaalta taitojen ja toisaalta työmuistin harjoittaminen. Taitojen harjoittaminen näyttäisikin parantavan matemaattista suoriutumista. Työmuistin kehittämisestä ei tutkimustietoa ole juuri saatavilla näin pienillä lapsilla, joten jäämmekin odottamaan mielenkiinnolla tarttuvatko artikkelin kirjoittajat tähän haasteeseen omissa tutkimuksissaan. Toisessa tutkimusartikkelissa (Kontu ym.) käsitellään savant-ilmiön ja älykkyyden välistä suhdetta tapaustutkimuksen kautta. Kirjoituksessa kritisoidaan näkemystä, jossa älykkyys nähdään pysyvänä ja perittynä ominaisuutena.

Tällä kertaa olemme myös saaneet julkaistavaksemme kuvauksen hyväksi havaitusta kokeilusta, jossa liikuntaleikkien avulla pyrittiin kehittämään erityislasten sosiaalisia taitoja, pettymysten sietokykyä, ohjeiden ja sääntöjen mukaan toimimista sekä keskittymistaitoja. Ryhmässä oli mukana lapsia, joilla oli erilaisia kehityksellisiä vaikeuksia kuten tarkkaavaisuushäiriötä, Aspergerin oireyhtymä, kielen tai motoriikan kehityksen vaikeuksia. Hyvien kokemusten perusteella toiminta näyttäisi soveltuvan hyvin osaksi erityisopetusta.

Kiitos kaikille lukijoille ja kirjoittajille mielenkiinnosta. Toivotan teille mieluisia lukukokemuksia kuluvalle vuodelle!

Helena Viholainen, päätoimittaja

 

Lataa pdf

Miia Ronimus

Abstrakti:

Miia Ronimuksen väitöskirja ”Digitaalisen oppimispelin motivoivuus: Havaintoja Ekapeliä pelanneista lapsista” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 12. toukokuuta 2012. Vastaväittäjänä toimi professori Jari Multisilta Tampereen teknillisestä yliopistosta ja kustoksena professori Heikki Lyytinen Jyväskylän yliopistosta.

Lataa pdf

Jarkko Hautala, Mikko Aro

Abstrakti:

Koska nykyiset sanantunnistuksen mallit koskevat pitkälti kirjain-äännevastaavuudeltaan epäsäännönmukaista englannin kieltä, on tärkeää tutkia sanantunnistusta myös täysin säännönmukaisissa kielissä, kuten suomessa. Tämän tutkimuksen päätavoitteena on ollut selvittää, mitkä ovat lukemisen perusyksiköitä (kirjaimet, tavut, sanat) sujuvassa ja hitaassa sanatason lukemisessa. Pääpiirteissään tulokset olivat kaksoisreittimallin mukaisia: tuttujen sanojen kirjaimia prosessoidaan yhtäaikaisesti, kun taas vieraiden sanojen lukemisessa korostuu sarjallinen, kirjaimittain etenevä prosessointi. Erilaisten tehtävien vertailussa selvisi, että jos tavoitteena on ymmärtää sanan merkitys – eikä vain lukea se ääneen – hitaasti lukevat lapset kokoavat äänteet tavuiksi. Lisäksi silmänliikemittausten avulla saimme uutta tietoa varhaisista sanantunnistuksen prosesseista. Näyttää siltä, että vieraita sanoja lukiessaan sujuva lukija siirtää tarkkaavaisuutensa nopeasti ja sarjallisesti kirjaimesta toiseen. Sama prosessi tuottaa kuitenkin hitaille lukijoille ongelmia.

Lataa pdf

Vuoden viimeinen NMI-Bulletin tarjoaa lukijoilleen satoa 15. oppimisvaikeustutkijatapaamisesta. Tutkijatapaaminen on vuosittain järjestettävä valtakunnallinen tapahtuma, jossa oppimisvaikeusalan ammattilaiset ja tutkijat kohtaavat. Lehteen on valikoitunut tutkijatapaamisesta kirjoituksia laajasti oppimisvaikeuksien saralta.

Riikka Heikkilä esittelee lukijoille kaksoisvaikeushypoteesia, jonka mukaan lukemisvaikeuksien taustalla vaikuttavat nopean nimeämisen tai fonologisen prosessoinnin ongelmat tai molemmat yhdessä. Lisäksi nopean nimeämisen ja fonologisen prosessoinnin ongelmilla voi olla kytkös myös muihin oppimisen ongelmiin kuten matematiikan oppimisvaikeuteen tai tarkkaavuuden pulmiin. Alustavien tulosten perusteella kaksoisvaikeushypoteesi näyttäisi toteutuvan suomenkielisillä oppimisvaikeuslapsilla.

Jarkko Hautalan ja Mikko Aron artikkelissa pohditaan, miten sujuvat ja hitaat lukijat tunnistavat yksinkertaisia kirjoitettuja sanoja kirjain-äännevastaavuudeltaan säännönmukaisessa suomen kielessä. Aihetta valotetaan silmänliiketutkimuksen keinoin, jonka mukaan tuttujen sanojen kirjaimia käsitellään yhtäaikaisesti, kun taas vieraiden sanojen lukemisessa korostuu sarjallinen, kirjainmittainen käsittely.

Piia Björn ja Paavo Leppänen kuvaavat suomenkielisillä lukioikäisillä toteutettua englannin kielen harjoittelua. Harjoitteluun osallistuneilla sekä vertailuryhmään kuuluvilla oli erityisopettajan arvioimaa lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutta äidinkielessä sekä havaittuja ongelmia myös englannin kielen oppimisessa. Henkilökohtainen tietokonepohjainen harjoittelu näyttää innostavan lukiolaisia, sillä nuoret näyttivät pysyvän hyvin projektissa mukana alusta loppuun saakka. Toisessa interventioartikkelissa Risto Hotulainen ja Janna Linnansaari esittelevät Ajatellaan-hankkeen pilotointitutkimuksen tuloksia. Pilotointitutkimuksessa tarkastellaan hankkeessa kehitetyn ajattelun taitoja stimuloivan opetusmateriaalin toimivuutta ja vaikuttavuutta. Tulokset antavat viitteitä siitä, että ajattelun taitojen intensiivinen harjoittelu on positiivisessa yhteydessä ajattelun taitojen kehittymiseen.

Lotta Uusitalo-Malmivaaran artikkelissa selvitettiin kuudesluokkalaisten lasten kokemuksia fyysisestä toveri- ja aikuisväkivallasta. Tulokset osoittavat väkivaltakokemusten olevan itsessään haitallisia ja liittyvän voimakkaasti erilaisiin psyykkisen huonovointisuuden oireisiin. Artikkelin tutkimus pohjautuu laajempaan lasten ja nuorten onnellisuutta ja masentuneisuutta käsittelevään hankkeeseen.

Toimituskunta

Lataa pdf

Tämä Bulletinin numero käsittelee oppimisen ongelmia sekä yleisellä että yksityiskohtaisella tasolla, kahdella asiantuntijapuheenvuorolla ja kolmella tutkimusartikkelilla. Puheenvuorot perustuvat kasvatustieteen ja psykologian uusien professorien esittäytymisluentoihin.

Kasvatustieteiden professori Miika Marttunen kirjoittaa argumentoivan vuorovaikutuksen ja oppimisen yhteyksistä yhteisöllisen oppimisen näkökulmasta. Siinä oppimistulokset syntyvät vuorovaikutuksen ja ajatteluprosessien kautta. Erityisen tärkeää tämä on uudenlaisten tekstitaitojen oppimisessa, eli olennaisen löytämisessä tietotulvassa. Mikäli näitä taitoja ei onnistuta riittävästi välittämään oppilaille on vaarana, että he käyttävät virheellistä tietoa opiskelussaan.

Psykologian professori Paavo Leppänen esittää neljä näkökulmaa oppimisen pulmiin. Oppimisvaikeuksien perusluonne on moniulotteinen, mikä näkyy pulmien esiintymisprofiilista neurobiologisiin taustatekijöihin asti. Dysleksia ei myöskään ole yhtenäinen kehityksellinen pulma, jonka taustalla olisi jokin yksittäinen syytekijä. Kolmas näkökulma on oppimispulmien esiintyminen päällekkäin. Lopuksi tutkimustiedon soveltamisessa on tärkeintä kyetä tukemaan yksilöllistä oppimista oppijan omien kykyjen mukaan.

Erja Lusetti ja Pirjo Aunio esittelevät ”Minäkin lasken!” –harjoitusohjelmaa. Varhaislapsuudessa saavutetut matemaattiset taidot luovat pohjaa koulumatematiikan oppimiselle. Jo esikouluiässä on kuitenkin havaittavissa merkittäviä taitoeroja. Ohjelman avulla matemaattisesti heikoille esikoululaisille annettiin rikastettua matemaattisten taitojen opetusta, joka näytti hävittävän ryhmien väliset erot. Ryhmien välisiä eroja ei ollut myöskään havaittavissa vuosi intervention lopettamisen jälkeen. Tutkimus osoitti tehostetun tuen mahdollisuudet.

Elina Rusanen ja Pekka Räsänen tutkivat matemaattisilta taidoiltaan heikosti suoriutuvien lasten laskustrategioiden kehitystä ensimmäiseltä kolmannelle luokalle. Laskutapojen ja -strategioiden kuvaamisen kaksiulotteinen malli voisi tarjota opettajille käsitteellisen viitekehyksen lasten laskutaitojen tarkempaan analysointiin. Lapsen taitojen yksityiskohtaisen tarkastelun avulla opettaja voi päästä syvemmälle lapsen osaamisen ymmärtämisessä ja samalla tarkempaan käsitykseen siitä, millaista tukea oppimiselleen lapsi tarvitsee.

Jere Vartiainen kollegoineen selvitti lasten vertaissuhdeongelmien, kielellisten taitojen sekä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen välisiä yhteyksiä ensimmäisinä kouluvuosina. Heikot kielelliset taidot esiopetusiässä olivat yhteydessä vertaissuhdeongelmiin ensimmäisellä luokalla, ja torjunta vertaisryhmässä lapsen myöhempiin luku- ja kirjoitustaidon pulmiin. Pitkään jatkunut torjunta saattaakin hidastaa lasten kirjoitustaidon kehitystä lyhytkestoista torjuntaa voimakkaammin. Olisi tärkeää, että luokkahuoneissa pyrittäisiin tukemaan lasten sosiaalisten taitojen kehitystä ja luomaan oppimista tukeva ja ryhmässä työskentelyä vahvistava luokanilmapiiri.

Oikein hyvää syksyä NMI-Bulletinin lukijoille!

Toimituskunta

 

Lataa pdf

Miika Marttunen

Abstrakti:

Vuonna 2011 aloitti Jyväskylän yliopistossa uusina professoreina Miika Marttunen (kasvatustiede) ja Paavo Leppänen (psykologia). Professorin tehtävän vastaanottamista juhlistettiin 9.5.2012 uusien professorien esittäytymistilaisuudessa. Puheenvuoro -palstalla julkaisemme professori Miika Marttusen yhteisöllisen oppimisen tutkimusta ja Paavo Leppäsen oppimisvaikeuksia käsittelevät juhlaluennot.

Lataa pdf

Paavo Leppänen

Abstrakti:

Aisopoksen vanhassa eläinsadussa jänis luuli voittavansa niin ylivoimaisesti kilpikonnan, että se päätti ottaa pienen huilitauon puun varjossa. Sen sijaan kilpikonnan ei auttanut muu kuin sitkeästi ponnistella eteenpäin. Pahaksi onnekseen jänis nukahtikin, ja hitaana ja kömpelönä pidetty kilpikonna voitti lopulta kisat. Hitaat lukijat ovat usein samanlaisessa asemassa kuin tarinan kilpikonna. Mikä voisi olla tämän tarinan opetus? Hitaus voi haitata nopeaa etenemistä, mutta toisaalta on muitakin tapoja päästä maaliin, esimerkiksi riittävällä sitkeydellä. Lukemispulmien voittamisesta on lukuisia esimerkkejä. Yksi niistä on tämän yliopiston päärakennuksen suunnittelija, maamme ehkä tunnetuin arkkitehti Alvar Aalto. On mahdollista selviytyä sitkeydellä ja periksi antamattomuudella. Oppimisen pulmat vaikuttavat merkittävästi yksilön kehitykseen ja mahdollisuuksiin kasvaa osallistuvaksi toimijaksi nyky-yhteiskunnassa. Esimerkiksi lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksilla on suuri vaikutus jo esikoulusta alkaen oppimismotivaatioon ja myöhempiin kouluttautumis- ja uravalintoihin. Nämä pulmat heijastuvat myös vieraan kielen oppimiseen, ja siten niillä on vaikutusta opintojen suorittamiseen ja sijoittumiseen ammatilliseen elämään yhä pienenevässä globaalissa kylässämme.

Lataa pdf

Hyvä Alku-tapahtuma järjestettiin tänä keväänä Jyväskylässä jo viidennen kerran. Se kokosi lähes neljätuhatta kasvatuksen, opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaista ja asiantuntijaa messu- ja kongressikeskus Paviljonkiin. Tapahtuman tavoitteena oli tarjota uusinta tietoa kehityksen, kasvun ja oppimisen tukemiseen. Esitysten kuvauksia on edelleen nähtävänä tapahtuman kotisivuilla .

Hyvä Alku-tapahtumassa oli kaksi rinnakkaista ohjelmaa, joista toinen keskittyi enemmän päivähoitoon ja esiopetukseen ja toinen alkuopetukseen. Päivähoidon ja esiopetuksen ohjelmasta tähän lehteen on poimittu ohjauskäytäntöjä ja vuorovaikutusta sekä lukutaidon kehityksen tukemista käsitteleviä sisältöjä. Alkuopetuksen ohjelma sisälsi taas enemmän lukemisen ja matematiikan taitojen oppimiseen liittyviä teemoja, jotka näkyvät myös tässä lehdessä.

On havaittu, että laadukas varhaiskasvatus luo pohjaa sekä lasten myöhempien taitojen kehittymiselle että oppimismotivaatiolle. Pakarisen, Lerkkasen ja Poikkeuksen tutkimus vahvistaa osaltaan tätä näkemystä. Kiinnittämällä huomiota ohjausvuorovaikutuksen laatuun voidaan vahvistaa lasten innokkuutta oppimiseen ja luoda pohjaa myöhemmälle myönteiselle suhtautumiselle oppimistilanteita ja haasteita kohtaan. Erityisen merkityksellistä ohjausvuorovaikutuksen laatu on lapsille, joilla on oppimiseen liittyviä riskitekijöitä. Linnoven ja Kivijärven artikkelissaan kuvaaman Kaskas (Kasvu ja kasvatus) -toimintamallin tavoitteena onkin ollut löytää myönteisiä vuorovaikutuksen ja ohjauksen keinoja päivähoidon arkeen, kun lapsella on haastavaa käytöstä. Luonnollisesti myös kasvatuskumppanuuden merkitys vanhempien kanssa korostuu tällaisissa tilanteissa.

Lukemisen ja matematiikan taitojen oppimiseen liittyvät artikkelit sisältävät Puolakanahon esittelyn alle kouluikäisille tarkoitetusta LUKIVA- lukivalmiuksien arviointimenetelmästä, Koposen kuvauksen peruslaskutaidon kehittämisestä strategiapohjaisen harjoittelun avulla kouluikäisillä sekä Huemerin, Salmen ja Aron katsauksen lukemissujuvuuden tukemisen keinoista. Nämä kaikki perustuvat Jyväskylän yliopistossa tehtyyn oppimisvaikeustutkimukseen, kuten koko LukiMat–verkkopalvelunkin sisältö.

LukiMat-verkkopalvelua on esitelty tässä lehdessä laajasti. Siihen on koottu kattavasti lukemisen ja matematiikan oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyyn ja taitojen harjoitteluun liittyvää tietoa sekä tukimateriaalia. Uutena laajempana sisältönä on oppimisen arviointi. Palvelu on maksuton, ja se löytyy osoitteesta .

Uusia oivalluksia oppimisen tukemiseen toivotellen,

Toimituskunta

Lataa pdf

Anne Puolakanaho

Abstrakti:

Lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeus on oppimisvaikeuksista yleisin. Sujuvan lukutaidon oppiminen on hyvin merkityksellistä, koska myöhempi oppiminen rakentuu pitkälti luku- ja kirjoitustaidon varaan. Lukutaidon kehitystä voi tukea tarjoamalla leikki-ikäiselle lapselle puhuttua kieltä ja kirjaintuntemusta harjoittavia leikkejä ja pelejä. LUKIVA – Lukivalmiuksien arviointimenetelmä 4–5-vuotiaille tarjoaa tehtäviä, joilla voi arvioida lukemista edeltäviä taitoja, niin sanottuja lukivalmiuksia. Menetelmää käyttäen voidaan jokaiselle lapselle laskea ns. lukivalmiusindeksi, joka kuvaa lapsen lukivalmiuksien tilaa arviointihetkellä. Lukivalmiusindeksi kuvaa myös lukivaikeuden todennäköisyyttä leikki-iän taitojen avulla arvioituna. LUKIVA-menetelmän kehittelytyön taustalla on Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen lukivaikeutta kartoittanut seurantatutkimushanke ja aiheeseen liittyvät tutkimukset.

Lataa pdf

Juha-Matti Latvala, Tuire Koponen, Paula Salmi, Riikka Heikkilä

Abstrakti:

LukiMat-hanke on toiminut vuodesta 2007 opetus- ja kulttuuriministeriön tuella. Sen tavoitteena on ennaltaehkäistä lukemisen ja matematiikan oppimisvaikeuksia ja tukea taitojen harjoittelua. Hankkeessa kehitetty tietosisältö ja arviointi- ja tukimateriaali on saatavilla tietoverkkovälitteisesti ja maksutta. Palvelun kohderyhmänä on oppimisvaikeuksia työssään kohtaavat ammattilaiset, kuten opettajat ja erityisopettajat, sekä oppimisvaikeuksia kohdanneet lapset ja heidän vanhempansa. Uutena laajempana sisältönä LukiMat-verkkopalvelussa on LukiMat- oppimisen arviointi, joka tarjoaa tietoa oppimisen arvioinnista sekä välineitä lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan arviointiin esi- ja alkuopetusikäisille. Palvelun kehittämisen taustalla on Niilo Mäki Instituutissa ja Jyväskylän yliopistossa tehty oppimisvaikeustutkimus, jonka tuloksia sovelletaan arviointi- ja harjoitusmenetelmien kehittämisessä sekä julkaistaan helposti luettavassa ja omaksuttavassa muodossa opetusalan ammattilaisten ja vanhempien käyttöön.

Lataa pdf