Maahanmuuttajataustaisten lasten varhaisten matemaattisten taitojen interventiotutkimus

Alma Westerholm & Pirjo Aunio

Varhaiset matemaattiset taidot ennustavat vahvasti sitä, kuinka lapsi oppii matematiikkaa myöhemmin. Tässä tutkimuksessa tutkittiin ThinkMath-harjoitusohjelman (Mononen & Aunio, 2012) vaikutusta maahanmuuttajataustaisten esikoululaisten matemaattisten taitojen oppimiseen. Varhaisten matemaattisten taitojen interventio-ohjelmaa muokattiin lisäämällä siihen motivointia sekä ohjaavaa puhetta, sillä näiden on kansainvälisissä tutkimuksissa havaittu pienen ryhmäkoon lisäksi olevan keskeisiä piirteitä tuettaessa maahanmuuttajataustaisten lasten varhaisia matemaattisia taitoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, voidaanko intensiivisellä harjoitusohjelmalla tukea maahanmuuttajataustaisten lasten varhaisia matemaattisia taitoja. Tutkimus tehtiin pääkaupunkiseudulla, ja tutkittavana oli esiopetusryhmään integroituja valmistavaa opetusta saavia lapsia. Lasten varhaisten matemaattisten taitojen osaamista mitattiin Lukukäsitetestillä (Van Luit, Van de Rijt & Aunio, 2006) ennen interventio-ohjelman aloittamista, heti intervention jälkeen ja viisi viikkoa intervention päättymisen jälkeen. Interventioryhmään kuuluneiden maahanmuuttajataustaisten lasten matemaattiset taidot paranivat interventio-ohjelman aikana. Oppimisen lisääntyminen näkyi myös viivästetyssä mittauksessa harjoittelun jo loputtua.

Kasvatuksellisesta pienluokasta yleisopetukseen: Käyttäytymishäiriöiden erityisen tuen toimintamalli ja sen tuloksellisuus

Jukka Sivola, Vesa Närhi & Hannu Savolainen

Artikkelissa kuvataan alakouluikäisille oppilaille tarkoitetun kasvatuksellisen pienluokan toimintamallia. Oppilaat ovat erityisessä tuessa käyttäytymisen ongelmiensa vuoksi, ja tutkimme luokkamuotoisen erityisopetuksen toimintamallin tuloksellisuutta oppilaan yleisopetukseen palaamisen näkökulmasta. Intervention tavoitteena on kehittää oppilaan ryhmässä toimisen taitoja, oman käyttäytymisen hallintaa ja akateemisia taitoja. Tässä tutkimuksessa analysoitua toimintamallia on kehitetty ja käytetty Joensuussa vuodesta 1990 alkaen yhdessä alakoulussa, josta tässä tutkimuksessa käytetty tieto on kerätty. Tutkimuksen kohteena olevien pienluokkien kaikkien oppilaiden (N = 162) koulupolusta on kerätty tietoa vuosina 1990–2014 opetuksen kehittämiseksi ja sen tuloksellisuuden arvioimiseksi. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että vain viidesosa kaikista tutkimuksen kohteena olevissa pienluokissa opiskelleista oppilaista tarvitsi erityisen tuen tukitoimia käyttäytymisen ongelmiensa vuoksi yläkoulussakin. Sen sijaan yli puolet oppilaista palasi onnistuneesti yleisopetusryhmään omaan lähikouluunsa viimeistään yläkoulun aikana. Onnistunut palaaminen oli huomattavasti todennäköisempää, jos kuvattu tuki oli alkanut riittävän aikaisin, vuosiluokkien 1–4 aikana. Tämän toimintamallin vaikuttavuus pysyi hyvin vakaana koko tutkimusajanjakson ajan.

ProKoulu-malli näkyy työrauhan kehittymisenä ja hyvinvointina Varkauden kouluissa

Anne Karhu, Soile Laitinen, Eriikka Laukkanen, Heikki Loimusalo, Päivi Malkki, Suvi Malmberg, Vesa Närhi, Hannu Savolainen, Pirjo Savolainen, Minna Selkomaa, Anne Suomalainen ja Katja Taskinen

Varkauden kaupungin sivistystoimen ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyö alkoi kolmiportaisen tuen verkostohankkeessa (ISKE). Hankkeen loputtua Varkaudessa oltiin halukkaita jatkamaan tutkimukseen perustuvan toimintamallin kehittämistä, aluksi kolmen koulun pilottikokeilulla. Tavoitteena oli löytää pysyvä ratkaisu oppilaiden kasvaviin käyttäytymisen ongelmiin ja samalla tukea opettajien työssäjaksamista. Jyväskylän yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin ProKoulu-tutkimushankkeen tuella luotiin toimintamalli, jonka toteuttamisvaiheita vuosien 2012–2017 aikana esitellään tässä artikkelissa. Tutkimus- ja kehittämistyötä ovat rahoittaneet opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Euroopan sosiaalirahasto (ESR).

Lähikouluperiaatetta ja hallinnonalojen välistä yhteistyötä kehitettiin edelleen ProVarkaus 2 -hankkeessa, jolloin painopisteenä oli käyttäytymisen tehostetun ja erityisen tuen menetelmien tuominen tavallisiin luokkiin. Artikkelissa esitellään ProKoulu-kehittämistoiminnan periaatteita ja tavoitteita, teoreettista taustaa sekä kansainvälisen toimintamallin pohjalta luotua, suomalaiseen peruskouluun soveltuvaa tapaa toimia. ProKoulu-toimintamalli luo nykyisellään pohjan koko Varkauden kaupungin sivistystoimen lähikouluperiaatteen toteuttamiselle. Toimintamallin avulla on löydetty keinoja käyttäytymisen ohjaamiseen tavallisissa luokissa sekä kehitetty hallinnonalojen välistä yhteistyötä tuen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Esiopetusikäisille tarkoitettu ajattelun taitojen interventio-ohjelma

Risto Hotulainen, Ninja Hienonen

Abstrakti:

Tutkimus on osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Ajatellaan-hanketta. Kiitämme tutkimukseen osallistuneita opettajia ja oppilaita sekä Leena Gröönroosia. Esiopetusikäisille tehdyn pilotointitutkimuksemme tavoitteena oli testata ajattelun taitoja stimuloivan interventio-ohjelman toimivuutta ja vaikuttavuutta. Interventio-ohjelmassa hyödynnettiin Adeyn ja Shayerin (1994) sekä Klauerin (1989) aikaisempia tutkimuksia ajattelun taitojen tukemisesta ja kehittämisestä. Pilotointitutkimus tehtiin keväällä 2013 pääkaupunkiseudulla sijaitsevan päiväkodin esiopetusryhmistä muodostetussa interventioryhmässä. Interventio koostui 12 erillisestä 35–45 minuutin kestoisesta harjoitustuokiosta, jotka pidettiin neljän viikon aikana. Ajattelun taitojen harjoitusohjelmaan valittiin induktiivista päättelyä mittaavan alkumittauksen perusteella viisi taidoiltaan heikkoa lasta; kontrolliryhmänä (n = 13) olivat muut tutkimukseen osallistuneet lapset. Harjoitustunteja ohjasi erityispedagogiikan opiskelija, joka oli myös osallistunut harjoitusten suunnitteluun. Koko tutkimusjoukko osallistui induktiivista päättelyä mittaavaan testiin kolme kertaa: ennen ja jälkeen intervention sekä viivästetysti. Lisäksi lasten kielellistä osaamista mitattiin tutkimuksen alkuvaiheessa. Aineisto analysoitiin ei-parametrisilla tilastomenetelmillä. Tulokset osoittivat, että tutkimuksen alkuvaiheessa mitatut tilastollisesti merkitsevät erot ryhmien välillä hävisivät ja tämä tulos säilyi myös viivästetyssä mittauksessa. Interventioryhmän lasten kielellisten peruskäsitteiden ymmärtäminen oli yhteydessä heidän tulostensa parantumiseen induktiivisen päättelyn mittauksissa. Pohdinnassa esitetään tutkimustuloksiin perustuvia johtopäätöksiä ajattelun taitojen tukemisesta esiopetusiässä.

 

Lataa pdf

Jänistarinat − ymmärtävän kuuntelemisen ohjelma varhaiskasvatukseen

Aino Mattinen, Anu Kajamies, Pekka Räsänen, Minna Hannula-Sormunen, Erno Lehtinen

Abstrakti:

Tässä artikkelissa esittelemme kehittämäämme Ymmärtävän kuuntelemisen ohjelmaa, Jänistarinoita. Jänistarinatohjelman tavoitteena on tukea erityisesti niitä lapsia, joilla neljän vuoden ikään mennessä on havaittu puutteita kuullun ymmärtämisen taidoissa. Lasten taitojen tukemiseen kohdistuneet tutkimukset ovat korostaneet varhaisen tuen merkitystä. Suomessa ei kuitenkaan ole sellaisia varhaisen tuen materiaaleja, joiden avulla päivähoidon varhaiskasvattajat ja pienten lasten huoltajat voisivat johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti tukea kielen ymmärtämisen kehittymistä. Jänistarinat-ohjelma sisältää 20 juonellisesti etenevää tarinaa, joita käsitellään ymmärtävän kuuntelemisen mallin mukaisesti sekä päiväkodissa että lapsen kotona. Jänistarinat-interventiotutkimukseemme osallistui 46 lasta. Koeryhmän lapset (n = 24) osallistuivat Jänistarinatohjelmaan ja kontrolliryhmän lapset (n = 22) matemaattisia taitoja harjoittavaan Nallematikka-ohjelmaan. Jänistarina-ryhmä kehittyi Kertomuksen oppimisen tehtävässä (Nepsy II, Korkman, Kirk & Kemp, 2008) Nallematikka-ryhmää enemmän. Päiväkodin varhaiskasvattajien ja lasten vanhempien arvion mukaan lapset osallistuivat ohjelmaan innostuneesti. Ohjelmasta oli hyötyä lasten lisäksi myös varhaiskasvattajille ja lasten vanhemmille. Tutkimuksen tulokset ovat rohkaisevia ja kannustavat kehittämään Jänistarinatohjelmaa edelleen; huomiota kiinnitetään erityisesti päiväkodin ja kodin välisen yhteistyön tukemiseen.

 

Lataa pdf

Nallematikka: 4–5-vuotiaiden lasten oppimisvalmiuksien kehittäminen – pilottitutkimuksen tulokset

Aino Mattinen, Pekka Räsänen, Minna M. Hannula, Erno Lehtinen

Abstrakti:

Varhaisten matemaattisten oppimisvalmiuksien kehittämisohjelma (Nallematikka) on tarkoitettu 4–5-vuotiaiden lasten oppimisvalmiuksien edistämiseen. Sitä voidaan käyttää osana päivähoitoa tai myös erillisenä viikoittaisena virike- tai kuntoutusohjelmana. Tässä artikkelissa esittelemme tutkimusta, joka tehtiin osana ohjelman kehittämistä. Tämän pilottitutkimuksen tavoitteena oli a) ohjelman kokeileminen ja edelleen kehittäminen, b) menetelmän vaikuttavuuden arviointi ja c) mittareiden testaaminen varsinaista vaikuttavuustutkimusta varten. Nallematikan kokeiluversio vietiin läpi seitsemässä päiväkotiryhmässä kevään 2008 aikana. Nallematikka koostuu kahdesta perättäisestä ohjelmakokonaisuudesta. Pilottitutkimuksessa nämä ohjelmakokonaisuudet pidettiin rinnakkain kahdelle eri ryhmälle.

Ohjelman kokeilu osoitti Nallematikan onnistuneeksi varhaiskasvatuksen toimintamalliksi. Kokeiluohjelman vaikuttavuudesta saatujen tietojen mukaan lapset kehittyivät intervention aikana matemaattisissa taidoissa ja työmuistisuorituksissa. Tämä kehitys oli intervention aikana merkittävästi nopeampaa kuin sitä seuranneen seurantajakson aikana. Sen sijaan fonologis-kielellisissä taidoissa, joihin ohjelmalla ei pyritty vaikuttamaan, kehitys oli intervention aikana vähäistä eikä intervention ja seurannan aikaisessa kehityksessä ollut eroa. Pilottitutkimuksen pohjalta ohjelmaan liitettiin joitakin käyttöä helpottavia lisäyksiä ja selventäviä tarkennuksia. Ohjelman teoreettinen tausta ja teoriasta johdettu käytännön toteuttamismalli on kuvattu aikaisemmin NMI-Bulletinissa 4/2008.

Nallematikka on kehitetty Niilo Mäki Instituutin hankkeessa Varhaiskuntoutuksen menetelmien kehittäminen. Hanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.

Lataa pdf

Miten voimme tunnistaa lapset, joilla on motorisen oppimisen vaikeuksia, ja tukea heitä kouluympäristössä?

Piritta Asunta, Ida Mälkönen, Helena Viholainen, Timo Ahonen, Pauli Rintala

Abstrakti:

Lapset, joilla on motorisen oppimisen vaikeuksia, tulisi seuloa tuen piiriin mahdollisimman varhain. Kouluissa lasten motorisiin vaikeuksiin puututaan kuitenkin hyvin harvoin, vaikka tiedetään motoristen taitojen yhteydet lapsen kokonaiskehitykseen. Opettajilla on käytössään hyvin niukasti välineitä, joilla he voisivat arvioida lasten toimintakykyä ja tunnistaa motorisen oppimisen vaikeuksia.

Sekä lasten itsearviointiin sopiville lomakkeille että vanhemmille suunnatuille motorisen oppimisen vaikeuden seulontalomakkeille ja niiden kehittämiselle on tarvetta. Suosittelemme maailmanlaajuisesti käytössä olevan standardoidun testin, kuten MABC-2-, KTK- tai BOTMP-2-testin, kulttuurista kääntämistä ja suomalaisen normiston keräämistä. Arviointimenetelmien kehittäminen mahdollistaisi paremmin monivaiheisen lähestymistavan sekä moniammatillisen yhteistyön, jolloin tietoa voitaisiin kerätä eri tahoilta ja ICF-CY-viitekehyksen eri toimintakyvyn osa-alueilta.

Opettajat tarvitsevat apua paitsi tukea tarvitsevien lasten tunnistamiseen myös heidän tukemiseensa. Interventiotutkimusten perusteella tarkastellaan, mitkä olisivat tehokkaimpia kouluihin soveltuvia motoristen taitojen oppimisen tukemisen muotoja. Opettajille tarjotaan myös tehokkaiksi todettuja käytännön vinkkejä lasten tukemiseksi. Käytännön neuvoja voi hyödyntää oppilaiden osallisuuden lisäämiseen ja toimintakyvyn edistämiseen sekä oppimisedellytysten parantamiseen.

Lataa pdf

Liite 1
Liite 2

Varhaisten matemaattisten taitojen harjoittaminen: Matematiikkaspesifiä vai yleistä kognitiivista harjoitusta?

Kaisa Kanerva, Minna Kyttälä

Abstrakti:

Lasten matemaattiset taidot alkavat kehittyä jo ennen kouluopetuksen alkua, ja kehitys etenee vaiheittain. Yksilöiden välisiä eroja matemaattisissa taidoissa ennustavat sekä spesifit matemaattiset taidot että yleiset kognitiiviset resurssit, kuten työmuisti. Tiedetään, että lasten varhaisia matemaattisia taitoja voidaan tukea erilaisten matemaattisten harjoitusohjelmien avulla. Työmuisti on tehtävässä tarvittavan tiedon lyhytaikaisesta varastoinnista ja muokkaamisesta vastaava muistijärjestelmän osa, ja sitä voidaan pitää matemaattisen suoriutumisen taustalla olevana tiedonkäsittelyresurssina. On todettu, että työmuistitehtävissä suoriutuminen on yhteydessä matemaattisiin taitoihin ja että matematiikan oppimisen vaikeuteen saattaa liittyä työmuistin heikkoutta.

Kymmenen viime vuoden aikana tutkijat ovat kiinnostuneet mahdollisuudesta vahvistaa työmuistin toimintaa harjoituksen avulla. Tutkimuksissa on todettu, että työmuistiharjoitus vahvistaa lasten ja aikuisten suoriutumista erilaisissa työmuistitehtävissä. Siirtovaikutuksia koulutaitoihin, kuten matematiikan taitoihin, ei ole yhtä vahvasti pystytty todentamaan, ja alle kouluikäisten lasten työmuistiharjoituksen vaikutuksia on tutkittu vain vähän. Tähän teoreettiseen katsaukseen on koottu tuloksia tutkimuksista, joissa on pyritty vaikuttamaan pienten lasten matemaattisten taitojen kehitykseen joko varhaisia matemaattisia taitoja tai työmuistia harjoittamalla.

Tutkimusten tulokset osoittavat, että alle kouluikäisten lasten matemaattisten taitojen harjoittaminen parantaa matemaattista suoriutumista. Tutkimusten vähäisen määrän vuoksi tietoa työmuistiharjoittelun vaikutuksista on niukemmin. Lisäksi suurin osa tutkimuksista on keskittynyt kouluikäisiin lapsiin, ei alle kouluikäisiin. Lisää tutkimustietoa siis tarvitaan työmuistiharjoituksen siirtovaikutusten todentamiseksi alle kouluikäisillä lapsilla.

Lataa pdf

Esikoululaisten matemaattisten taitojen kehityksen tukeminen Minäkin lasken! -harjoitusohjelmalla

Erja Lusetti, Pirjo Aunio

Abstrakti:

Varhaislapsuudessa saavutetut taidot ja tiedot lukumääristä, luokittelusta, vertailusta ja muista matemaattisista käsitteistä luovat pohjaa koulumatematiikan oppimiselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, tapahtuuko matemaattisesti heikkojen esikouluikäisten lasten matemaattisissa taidoissa kehittymistä, kun heille tarjotaan rikastettua opetusta ”Minäkin lasken!” -ohjelman (Van Luit, Aunio & Räsänen, 2010) avulla. Harjoitusohjelman vaikuttavuus voitiin tutkimuksessa tilastollisesti osoittaa: interventioryhmän lasten taidot kehittyivät tutkimusjakson aikana enemmän kuin kontrolliryhmän lasten. Huomattavin edistyminen tapahtui lukukäsitteen (lukumäärä, lukusana, numeromerkki sekä yhteen- ja vähennyslasku) hallinnassa. Harjoitusohjelman alkaessa interventioryhmän lasten matemaattiset taidot olivat heikommat kuin kontrolliryhmän lasten. Loppumittauksessa ryhmien välinen ero oli hävinnyt. Ryhmien välisiä eroja ei ollut myöskään havaittavissa vuosi intervention lopettamisen jälkeen.

Lataa pdf

Matematiikkainterventio osa-aikaisessa erityisopetuksessa

Eija Väisänen

Abstrakti:

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli koota, kokeilla ja edelleen kehitellä opetusjaksoa matematiikan oppimisen tueksi alakoulun osa-aikaisessa erityisopetuksessa. Opetusjakso rakentui mm. kymmenjärjestelmän rakenteen, lukujen hajotelmien sekä yhteen- ja vähennyslaskustrategioiden harjoitteista. Opetusjaksoa kokeiltiin kolmella luokka-asteella (2., 3. ja 4. luokka) yhden lukuvuoden aikana. Interventioon osallistuneiden oppilaiden (n = 10) edistymistä päässälaskujen ja peruslaskujen hallinnassa verrattiin muiden samojen luokkien oppilaiden edistymiseen vastaavissa taidoissa. Lisäksi tutkimuksessa seurattiin viiden oppilaan matematiikan taitojen kehitystä tutkimusajalla sekä edelleen viisi kuukautta sen päättymisestä. Vaikutti siltä, että interventio olisi helpoimmin toteutettavissa ja nykymuodossaan toimivin toisluokkalaisilla. Ylemmille luokille jaksosta esitellään muutamia variaatioita. Tulokset osoittivat, että interventiolla pystyttiin jossain määrin vaikuttamaan oppilaiden päässälaskujen hallinnan kehitykseen, mutta oman luokkansa keskimääräiseen taitotasoon vain harvat interventioon osallistuneista oppilaista ylsivät. Yksilötasolla oppilaiden voitiin kuitenkin havaita hyötyvän siitä esimerkiksi työskentelytaitojen kehittymisenä.

 

Lataa pdf