Mitä tietoa seulontatieto kertoo opettajalle? Tarkastelussa monikielinen oppilasryhmä ja lukutaidon tuen tarpeen seulonta

Juli-Anna Aerila, Miina Orell, Johanna Lähteelä, Mari Siipola, Teemu Mäkelä & Nina Högerman

Tutkimuksessa selvitettiin, millaista tietoa monikielisten oppilaiden lukutaidosta saadaan,
kun lukutaitoa ja tuen tarvetta seurataan systemaattisesti seulontatutkimuksin. Aineistona on erään monikielisen alakoulun toisen (N = 115) ja kolmannen luokan oppilaiden (N = 112) lukutaidon tuen tarpeen seulonta-aineisto. Oppilaat tekivät kolme kertaa lukuvuodessa LukiMat-testin tuen tarpeiden tunnistamiseen suunnattuja tehtäviä, jotka mittasivat teknistä lukemista, lukemisen sujuvuutta sekä tekstin lukemista. Oppilaiden tehtäväkohtaisia tuloksia tarkasteltiin määrällisin menetelmin ja luokittelemalla oppilaat pistemäärien perusteella Eklundin ja muiden (2013) suomalaisaineiston mukaisiin lukijaryhmiin. Monikielisten oppilaiden pistemäärät kasvoivat lukuvuoden aikana
tilastollisesti merkitsevästi erityisesti lukusujuvuudessa ja merkityksettömien sanojen
lukemisessa. Tutkimuksessa oppilaiden sukupuolella ei ollut merkitystä lähes millään
lukutaidon osa-alueella. Sen sijaan oppilaat, joiden kotona ei ollut suomea äidinkielenään
puhuvaa huoltajaa, saivat lukusujuvuudessa sekä tekstin lukemisessa heikompia tuloksia
kuin oppilaat, joiden kotona oli suomea äidinkielenään puhuva huoltaja. Vain teknistä lukutaitoa mittaavassa tehtävässä, jossa luetaan merkityksettömiä sanoja, oppilaan perheen kielitaustalla ei ollut merkitystä. Tutkimus vahvistaa aikaisemmissa tutkimuksissa tehtyä havaintoa, että tuen tarpeen seulonnan tulee olla systemaattista, jotta se tuottaa monipuolista tietoa lukutaidon kehittymisestä ja mahdollistaa yksilöllisen kehityksen seuraamisen. Lisäksi seulonta antaa opettajalle välineitä opetuksen suunnitteluun.

Huoltajien koulusitoutuneisuus sekä huoltaja-arvio oppilaan käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksista

Kaisa Lahti, Katri Vainio & Erkko Sointu

Aikaisemman tutkimuksen mukaan huoltajien koulusitoutuneisuus tukee oppilaan koulumenestystä ja sosioemotionaalisten taitojen kehittymistä. Lisäksi kodin arvioimilla käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksilla näyttäisi olevan yhteyttä koulumenestykseen ja -työskentelyyn. Koulusitoutuneisuutta sekä käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksia yhdistävää empiiristä tutkimusta on kuitenkin saatavilla vähän. Artikkelissa tarkastellaan 294 huoltajan näkemystä heidän koulusitoutuneisuudestaan sekä heidän arviotaan oppilaan (lapsensa) käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksista. Vuosiluokilla 1–9 olevien oppilaiden huoltajien arviointeja tutkittiin sekä kokonaisuutena että huoltajan koulutustaustan ja oppilaan saaman tuen, sukupuolen ja vuosiluokkaryhmän suhteen. Tulosten perusteella huoltajien koulusitoutuneisuus oli vahvaa, lukuun ottamatta sitä, että he pitivät vain vähän yhteyttä kouluun, mikä vaikuttaisi olevan tyypillistä suomalaiselle koululle. Tukea saaneiden oppilaiden huoltajat olivat muita huoltajia enemmän yhteydessä kouluun, mutta luottivat kouluun vähemmän. Huoltajat arvioivat oppilaiden käyttäytymisen ja tunteiden vahvuudet korkeiksi. Ryhmittelyanalyyseissä erityisesti tyttöjen sekä yleisen tuen oppilaiden käyttäytymisen ja tunteiden vahvuudet korostuivat. Huoltajien koulusitoutuneisuuden avulla voidaan tukea oppilaiden käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksia.

Digitaalisen Nuorten Kompassi plus -hyvinvointiohjelman soveltuvuus lukiolaisille

Anne Puolakanaho, Kirsikka Kaipainen, Noona Kiuru, Päivi Lappalainen, Katariina Keinonen & Raimo Lappalainen

Psyykkinen hyvinvointi on kulmakivi, johon nuoren oppiminen nojaa; hyvinvointi vaikuttaa
merkittävällä tavalla nuoren opintosuoriutumiseen ja työelämävalmiuksien omaksumiseen.
Tämä on tiedostettu nykyisessä lainsäädännössä, joka velvoittaa oppilaitoksia vahvistamaan opiskelijoiden hyvinvointia. Tarvitaan tutkittuja, vaikuttavia, helposti saatavilla olevia menetelmiä, joilla voidaan laaja-alaisesti tukea nuorten
hyvinvointia erilaisista ammatillisista viitekehyksistä käsin. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella on kehitetty tähän haasteeseen vastaava Nuorten Kompassi plus -hyvinvointiohjelma, joka perustuu hyväksyntä- ja tietoisuustaitojen harjoitteluun sekä arvotyöskentelyyn. Se toimii verkkoselaimessa ja kestää viisi viikkoa.


Tämän tutkimuksen tavoitteena on arvioida tämän yhdeksäsluokkalaisille nuorille
kehitetyn hyvinvointiohjelman soveltuvuutta lukiolaisille sekä tunnistaa ohjelman kehittämistarpeita. Ohjelma otettiin käyttöön yhdessä lukiossa syksyllä 2020, ja sitä käytettiin osana opetussuunnitelmaa aineenopettajien välisenä yhteistyönä. Tulokset perustuvat 99 lukiolaisen ja neljän koululla toimineen ammattilaisen kyselyvastauksiin ja kokemuspalautteisiin.

Tulosten mukaan suurin osa (83 %) lukiolaisista kävi läpi vähintään suositellun määrän ohjelman harjoituksista. Lukiolaisten kokemukset etenkin ohjelman vuorovaikutteisista
sisällöistä olivat myönteisiä, vaikka mieluisimmat harjoitustyypit vaihtelivat. Lukiolaiset
myös kokivat oppineensa ohjelmassa harjoiteltuja keskeisiä hyvinvointitaitoja. Sekä ohjelman käyttöaktiivisuutta että taitojen oppimista ennakoi nuoren raportoima muutoshalukkuus. Myös koulun ammattilaisilla oli myönteisiä kokemuksia ohjelman käytöstä. On kuitenkin todennäköistä, että ammattilaiset kykenisivät
laajentamaan ohjelman käyttömahdollisuuksia koulukohtaisen suunnittelun ja aiheeseen liittyvän, syventävän koulutuksen myötä.

Kaksoisvaikeushypoteesi lapsilla,joilla on oppimisvaikeuksia

Anna-Bella Nivala, Riikka Heikkilä, Minna Torppa, Vesa Närhi, Mikko Aro & Timo Ahonen

Kaksoisvaikeusoletuksen mukaan keskeisimmät luku- ja kirjoitustaidon taustataidot, fonologinen tietoisuus ja nopea nimeäminen, ennustavat lukivaikeuksia osin toisistaan erillään. Vaikeudet molemmissa taustataidoissa johtavat vaikeammanasteisiin lukivaikeuksiin kuin yksittäin esiintyessään. Tässä artikkelissa esitellään keskeiset havainnot Heikkilän, Torpan, Aron, Närhen ja Ahosen tutkimuksesta (2016), jossa selvitettiin, onko kaksoisvaikeudella yhteyttä lukemisen vaikeuksien lisäksi myös oppimisvaikeuksiin matematiikassa ja tarkkaavuudessa. Tutkimuksen kohteena oli luokilla
2–6 olevia lapsia (n = 205), joilla oli yksittäisiä tai päällekkäisiä oppimisen vaikeuksia lukitaidoissa, matematiikassa ja/tai tarkkaavuudessa. Lapset luokiteltiin neljään eri ryhmään heidän fonologisen tietoisuuden sekä nopean nimeämisen taitojensa perusteella: 1) fonologisen tietoisuuden vaikeus (FON), 2) nopean nimeämisen vaikeus (NIM), 3) kaksoisvaikeus (KV) ja 4) ei vaikeuksia (EV). Tulokset tukivat kaksoisvaikeushypoteesia siten, että kaksoisvaikeus osoittautui olevan yleinen lukivaikeuden taustavaikuttaja ja se oli yhteydessä vaikeammanasteisiin lukemisen vaikeuksiin. Tutkimuksen mukaan kaksoisvaikeus oli yhteydessä erityisesti lukivaikeuksiin, mutta ei suoraan matematiikan tai tarkkaavuuden vaikeuksiin.

Tukivastemallitehtävä opettajien täydennyskoulutusjaksolla

Minna Kyttälä, Solja Lehtinen, Milla Rantamäki & Piia M. Björn

Opettajille suunnatulla lyhyellä, matemaattisten taitojen tukemiseen liittyvällä täydennyskoulutusjaksolla järjestettiin tukivastemallikokeilu. Tässä kuvataan tukivastemallitehtävän toteutus ja se, miten opettajat omaksuivat tukivastemallin keskeisiä ominaispiirteitä. Lisäksi kuvataan tehtävän suorittaneiden opettajien käsityksiä ja kokemuksia tukivastemallitehtävästä ja heidän omasta osaamisestaan. Aineisto on kerätty osana OPA-hanketta, ja se koostuu 25:stä tukivastemallitehtävän raportista ja kyselyvastauksista. Harjoitustehtäväraporttien perusteella suurin osa opettajista oli ymmärtänyt yhden tukivastemallin keskeisistä periaatteista: tuen vaikuttavuuden seuraamisen. Kyselyn mukaan opettajat suhtautuivat tukivastemalliin myönteisesti, kokivat osaavansa sen keskeiset periaatteet ja havaitsivat sen soveltuvan erinomaisesti oppimisen tukemiseen matematiikassa. Suurin osa koki, että tukivastemallikokeilu oli muuttanut heidän käsitystään oppimisen tuen toteutuksesta ja arvioinnista. Lyhyen täydennyskoulutusjakson aikana suurin osa koulutukseen osallistuneista opettajista
kykeni omaksumaan tukivastemallin keskeisiä piirteitä ja toteuttamaan ne vähintään suunnitelman tasolla harjoitustyössään.

Lapsen varhaisen sanaston kehityksen arviointi Sanaseula-menetelmän avulla

Suvi Stolt
Suvi Vehkavuori

Sanasto on keskeinen toisella ikävuodella kehittyvä kielitaidon osa-alue. Sanaston kehitys voidaan jakaa ymmärretyn ja ilmaistun sanaston kehitykseen, jotka kehittyvät osin eritahtisesti. Kliinisessä työssä on käytettävissä vain vähän menetelmiä, jotka on tarkoitettu varhaisen, kaksivuotiaan tai nuoremman lapsen sanaston arviointiin. Tässä kirjoituksessa kuvataan uuden, varhaisen sanaston arviointiin tarkoitetun Sanaseula-menetelmän validointi- ja normitutkimuksen keskeisiä tuloksia. Menetelmä sisältää kaksi versiota, Vauveli-version (suunnattu ikävälille 9–18 kk) sekä Taapero-version (suunnattu ikävälille 18–24 kk). Artikkelissa tarkastellaan Sanaseulan kykyä tunnistaa kehittyvän sanaston piirteet, sekä kykyä tunnistaa heikosti ilmaistun sanaston kehityksessään, ja toisaalta heikosti/ikätasoisesti kokonaiskielellisessä kehityksessään, edenneet kaksivuotiaat lapset. Lisäksi tarkastellaan menetelmän antamien tulosten yhteyksiä lapsen myöhempään kielenkehitykseen ja pohditaan menetelmän kliinisiä käyttömahdollisuuksia. Sanaseula antaa rinnasteista tietoa lapsen sanaston kehityksestä kuin muut käytettävissä olevat menetelmät. Menetelmä tunnistaa erittäin hyvin ilmaistun sanaston kehityksessään heikosti edenneet kaksivuotiaat lapset. Kokonaiskielellisessä kehityksessään heikosti edenneet lapset sen sijaan tunnistettiin parhaiten käyttämällä kahta seulatyyppistä arviointimenetelmää, Sanaseulaa ja Esikko-menetelmää, rinnakkain. Sanaseula tunnistaa erittäin hyvin kokonaiskielellisessä kehityksessään ikätason mukaisesti kehittyneet kaksivuotiaat lapset. Sanaseulan toisen ikävuoden loppupuolella saaduilla tuloksilla on merkitseviä yhteyksiä lapsen kielelliseen kehitykseen aina viisivuotiaaksi saakka. Sanaseula sopii helppo- käyttöisyytensä vuoksi eri ammattikuntien, esimerkiksi lääkäreiden, neuvolaterveydenhoitajien ja puheterapeuttien, käyttöön. Menetelmää voidaan käyttää esimerkiksi neuvoloissa ja yliopistosairaaloiden riskilasten kehitysseurantapoliklinikoilla.

Lataa pdf