Nuorten koulupoissaolot – kurkistus koulupoissaolokäsitteisiin ja -tekijöihin sekä tukitoimiin
Jenni Pelkonen & Tuomo Virtanen
Tutkimukset osoittavat, että pitkittyneet koulupoissaolot aiheuttavat ongelmia nuorille, vanhemmille, kouluille ja koko yhteiskunnalle. Koulupoissaolotyyppien avulla voidaan tun-nistaa nuoresta, huoltajasta ja koulusta johtuva poissaolo. Koulupoissaolojen taustalla voi olla jopa 60 eri syytekijää, joita on tärkeä oppia tunnistamaan. Kolmitasoisen tuen mallia voidaan käyttää apuna koulupoissaoloihin puuttumisessa. Koulupoissaoloihin on tärkeä puuttua varhaisessa vaiheessa niin koulupoissaolojen kuin koulupudokkuuden näkökulmista.
Puheenvuorot
Minäuskomukset ja matematiikan oppiminen: Matematiikan Maailmaan -hankkeen kokemuksia
Heidi Korpipää, Tuire Koponen & Marja-Kristiina Lerkkanen
Matematiikan taitojen kehitystä ohjaavat taitojen oppimiseen liittyvien alkuvalmiuksien ohella erilaiset emotionaaliset tekijät, kuten oppilaan uskomukset itsestään matematiikan osaajana. Nämä uskomukset alkavat muodostua jo varhain suunnaten matematiikan oppimiseen liittyvää kiinnostusta ja vaikuttaen työskentelyyn oppimistilanteissa. Matematiikkaan liittyvien minäuskomusten muodostumiseen esi- ja alkuopetusiässä on kuitenkin tähän saakka kiinnitetty vähän huomiota. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Mate-matiikan Maailmaan (MaMa) -kehittämishankkeen tavoitteena oli Opettajankoulutusfoorumin opettajankoulutuksen kehittämisohjelman periaatteiden mukaisesti vahvistaa opettajankoulutuksen tutkimusperustaisuutta soveltamalla tutkimustietoa käytännön ratkaisuihin ja konkreetteihin materiaaleihin opettajaksi opiskelevien ja kentän opettajien käyttöön. Hanke kohdentui varhaiskasvatukseen, esi- ja alkuopetukseen sekä erityisopetukseen.
Kokeilut ja käytänteet
Nivelvaiheen osaamispuhe yläkouluikäisten opinto-ohjauksen tukena
Riikka Hussinki, Minna Saarinen, Sara Sintonen & Kauko Komulainen
Artikkeli selvittää osaamispuheen merkitystä nivelvaiheessa olevien nuorten opinto-ohjauksessa. Osaamispuheen vahvistamisen tarkoituksena on edistää nuorten minäpystyvyysuskomuksia ja koulumyönteisyyttä, jotka ovat ratkaisevia asioita erityisesti kouluttautumisvalintojen nivelvaiheissa. Perusopetuksen päättöluokan yhteisvalinta on suomalaisen koulutusjärjestelmän erityinen taitekohta, jossa nuoret joutuvat pohtimaan ammattiinsuuntautumisen vaihtoehtoja. Tämä nivelvaihe on usein myös ensimmäinen askel oman urapolun luomisessa. Tutkimuksen mukaan osaamispuheen kehityksen ensimmäinen taso on oman osaamisen tiedostaminen, joka puolestaan etenee soveltavan pohdinnan kautta kohti urapohdintaa. Kaikki tutkimukseemme osallistuneet nuoret tunnistivat oman luonteenvahvuutensa ja pohtivat syvällisemmin sen merkitystä. Jokainen osallistuja pohti luonteenvahvuusajattelun kautta myös tulevaisuuttaan. Jatkotutkimuksissa olisi mielekästä tarkastella syvällisemmin interpersoonallisen puheen kehitystä ja itsetuntemuksen merkitystä osana nivelvaiheen opinto-ohjausta.
Tutkimukset
Alakoululaisten suomenoppijoiden opetusjärjestelyt ja kielitaidon tason yhteys luetun ymmärtämiseen
Jenni Alisaari, Tiina Turunen & Sara De Luca
Tutkimuksessa kartoitetaan, millaisia opetusjärjestelyjä on alakoulun suomenoppijoilla eli oppilailla, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame. Mahdollisia opetusjärjestelyjä on neljä: 1) erillinen suomi toisena kielenä ja kirjallisuus- eli S2-opetus, 2) suomenopettaja samanaikaisopettajana, 3) perusopetukseen valmistava opetus ja 4) oman äidinkielen opetus. Lisäksi selvitetään, millaiseksi opettajat arvioivat suomenoppijoiden luetun ymmärtämisen kielitaidon tason Kehittyvän kielitaidon asteikon perusteella, miten arvio vastaa oppilaidenALLU-testillä arvioituja luetun ymmärtämisen taitoja sekä millaisessa yhteydessä eri opetusjärjestelyt ovat kielitaidon tasoarvioihin ja luetun ymmärtämiseen. Opettajien vastausten perusteella (n = 268) valtaosalla suomenoppijoista äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärä oli S2. Opetusjärjestelyistä S2-opetukseen osallistuminen oli yleisintä. Noin puolet osallistui oman äidinkielen opetukseen, vain kolmasosa oli osallistunut valmistavaan opetukseen, ja samanaikaisopetus oli harvinaisinta. Suomenoppijat, joiden luetun ymmärtämisen opettajat olivat arvioineet B2-tasoiseksi tai korkeammaksi, suoriutuivat luetun ymmärtämisen tehtävistä yhtä hyvin kuin suomi äidinkielenä -oppilaat; alemmille tasoille arvioidut suoriutuivat heikommin. Tulokseen on hyvä suhtautua varauksellisesti, sillä B2-taso edellyttää taitoja, jotka useasti kehittyvät vasta vanhemmilla oppilailla. Luetun ymmärtämiseltään kielitaidon alemmille tasoille (A1, A2 ja B1) arvioidut oppilaat osallistuivat S2-opetukseen useammin kuin kielitaidon ylemmille tasoille (B2 ja C1) arvioidut. S2-opetukseen osallistuneet myös suoriutuivat luetun ymmärtämisen tehtävissä heikommin kuin ne, jotka eivät osallistuneet erilliseen S2-opetukseen. Näyttää siis siltä, että tutkimukseen osallistuneissa kouluissa S2-opetuksen resurssit on kohdennettu etusijassa niille oppilaille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Tulosten perusteella suomenoppijoiden luetun ymmärtämisen taitoja voidaan arvioida suomea äidinkielenään puhuville oppilaille tarkoitetulla testillä, kun luetun ymmärtämisen kielitaidon taso on opettajien arvioimana B2 tai korkeampi.
Tutkimukset
Pedagogiset asiakirjat lapsen tuen suunnittelun välineinä ja sosiaalisen todellisuuden muokkaajina
Noora Heiskanen
KM Noora Heiskasen erityispedagogiikan väitöskirjan ”Children’s needs for support and support measures in pedagogical documents of early childhood education and care” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 8.11.2019. Vastaväittäjänä toimi professori Lasse Lipponen Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Tanja Vehkakoski Jyväskylän yliopistosta.
Pienten lasten hyvinvointi ja kuulumisen rakentuminen varhaiskasvatuksen vuorohoidossa
Eija Salonen
Eija Salosen varhaiskasvatustieteen väitöskirja “Pienet lapset varhaiskasvatuksen vuorohoidossa: Epätyypillisten varhaiskasvatusaikojen merkitys kuulumisen neuvottelulle ja rakentumiselle” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 5.9.2020. Vastaväittäjänä toimi professori Lasse Lipponen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Marja-Leena Laakso Jyväskylän yliopistosta.