Lukuseulan toimivuus ja luotettavuus peruskoululaisten lukutaidon arvioinnissa

Lauri Ståhlberg, Risto Hotulainen, Juhani E. Lehto

Tutkimuksen aiheena on digitaalisen Lukuseulan toimivuus ja luotettavuus lukutaidon arvioinnissa vuosiluokilla 2–7 (N = 2 815). Toimivuutta ja luotettavuutta arvioitiin analysoimalla Lukuseulan tehtävien psykometrisia ominaisuuksia ja peilaamalla testistä saatuja tuloksia aiempiin lukutaitotutkimuksiin. Analyysit osoittivat, että Lukuseulan tehtävien sisäinen johdonmukaisuus, korrelaatiot kriteerivalidoinnissa käytettyihin testeihin ja testi–uusintatesti-reliabiliteetti olivat hyväksyttäviä. Testitulokset olivat linjassa aiempien tutkimusten kanssa: tytöt menestyivät arvioinneissa poikia paremmin ja olivat todennäköisemmin erinomaisia lukijoita. Lisäksi alkuvuonna syntyneet olivat yliedustettuina erinomaisten lukijoiden joukossa. Tutkimus osoittaa, että Lukuseulalla voidaan arvioida peruskoululaisten teknisen lukutaidon ja tekstinymmärtämisen taitoja monipuolisesti, mikä mahdollistaa lukemisen vaikeuksien tarkan erittelyn. Lukuseulan avulla oppilaiden lukemisen vaikeudet voidaan tunnistaa aiempaa tehokkaammin, ja sen ansiosta myös oppimisen tukea osataan kohdentaa entistä tarkemmin. Lisäksi koulutuksen järjestäjät voivat hyödyntää Lukuseulaa arvioidessaan opetusta ja sen vaikuttavuutta. Näin ollen arviointiväline soveltuu lukutaidon osalta myös peruskoulun tasa-arvon toteutumisen seurantatyökaluksi.

Asiasanat: lukuseula, digitaalinen lukutesti, lukutaito, tekninen lukutaito, tekstinymmärtäminen

Tutkimukset

Lataa pdf

Oppimisvaikeuksien, motivaation ja oppijaminäkäsityksen merkitys ammatillisista opinnoista valmistumisessa

Elisa Salmi, Sami Määttä, Tanja Vehkakoski, Kaisa Aunola, Leila Kairaluoma & Raija Pirttimaa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, missä määrin oppimisvaikeuksien vaikutus ammatillisesta koulutuksesta valmistumiseen on yhteydessä motivaatioon ja millaisia käsityksiä heikosti opiskeluun motivoituneilla opiskelijoilla on itsestään opiskelijana. Tutkimus koostui määrällisestä kyselytutkimuksesta ja laadullisesta haastattelututkimuksesta, joista määrälliseen osuuteen osallistui 554 ja laadulliseen osuuteen 44 ammattiopiston opiskelijaa. Tulokset osoittivat, että ne opiskelijat, joilla oli oppimisvaikeuksia mutta tyypillinen motivaatio, valmistuivat pääosin tavoiteajassa. Sen sijaan niiden, joilla oli sekä heikko motivaatio että oppimisvaikeuksia, valmistumatta jääminen oli tilastollisesti todennäköistä. Heikosti motivoituneiden opiskelijoiden oppijaminäkäsitykset eivät olleet kuitenkaan keskenään samanlaisia. Omaa yritystä korostavilla opiskelijoilla oli myönteinen, kun taas oppimisen vaikeuksien lannistamilla opiskelijoilla kielteinen kuva itsestään oppijoina. Sen sijaan ala- tai oppiainesuuntautuneiden sekä olosuhteita kritisoivien opiskelijoiden käsitys itsestään oppijana vaihteli. Opiskelijoiden heterogeenisyys sekä oppimisen vaikeuksiltaan että oppijaminäkäsityksensä puolesta haastaa tukitoimien suunnittelun. Yhteisopettajuus sekä se, että ammatillisten opettajien taitoja oppimisen tukemisessa vahvistetaan, voivat auttaa kohtaamaan erilaisia tuen tarvitsijoita.

Asiasanat: ammatillinen koulutus, motivaatio, oppimisvaikeudet, oppijaminäkäsitys, opintojen suorittaminen

Tutkimukset

Lataa pdf

Koulujen henkilökunnan kokemukset oppilaiden hyvinvoinnista COVID-19-etäkouluaikana: ”Osa puhkesi kukkaan. Muutamat pitivät rimaa alhaalla.”

Miia Sainio, Tiia Nurminen, Pilvi Hämeenaho ,Minna Torppa, Anna-Maija  Poikkeus  &Tuija Aro

Koulun henkilökunnan kokemuksiin etäkouluajalta tulee perehtyä, jotta etäkoulu voidaan toteuttaa oppilaiden hyvinvointia ja oppimista tukien. Kyselytutkimuksella selvitimme Keski- Suomen koulujen henkilökunnan (270 vastausta 27 peruskoulusta) ajatuksia oppilaiden hyvinvoinnista etäkoulussa sekä sen myönteisistä ja kielteisistä puolista oppilaille. Temaattisen analyysin perusteella etäkoulu nähtiin uuden oppimisen ja kehittymisen ajanjaksona: monen oppilaan tietotekniset taidot ja itseohjautuvuus kehittyivät. Sosiaalinen vuorovaikutus muutti muotoaan, mikä toi monista oppilaista esille uusia puolia. Oppilas-opettajavuorovaikutuk-en koettiin kehittyneen erilaisten ja yksilöllisempien yhteydenpitotapojen ansiosta, ja osa oppilaista hyötyi paremmasta työrauhasta ja vähäisemmästä sosiaalisesta paineesta.

Henkilökunta oli poikkeusolojen aikana vähemmän huolissaan oppilaiden ongelmakäyttäytymisestä kuin alkuvuonna. Oppilaiden yksinäisyyden, uupumuksen ja oppimisvaikeuksien osalta huoli sen sijaan lisääntyi, ja myös henkilökunnan kuvauksissa nousi esiin huoli oppilaiden jaksamisesta ja psyykkisestä hyvinvoinnista etäkoulun aikana. Vaikeus seurata oppilaiden hyvinvointia ja tarjota tukea etäyhteyksillä sekä etäkoulun epätasa-arvoistava vaikutus tulivat tutkimuksessa esiin etäkoulun ongelmallisina puolina. Mahdollisuus oppia ja kehittyä etäkoulussa toteutui oppilailla eri tavoilla, mutta oli vaikea ennakoida, kenelle etäkoulu sopi ja kenelle ei.

Aineistosta nousi esiin tärkeitä näkökulmia myös etäkoulun hyvinvointityön kehittämi- seksi. Kehittämistarpeita, joihin on syytä kohdentaa resursseja, olivat muun muassa koulun sisäinen suunnittelu, yhteistyö ja työnjako, kodin ja koulun yhteistyö ja henkilöstön koulutus etävuorovaikutuksen edistämiseen. Joustavaa etä- ja lähikoulun järjestämistä tulisi myös selvittää, jotta poikkeusolojenkin aikana oppilaiden hyvinvointi ja oppiminen voidaan turvata tasa-arvoisesti.

Asiasanat: COVID-19, korona, etäkoulu, oppilaiden hyvinvointi, hyvinvointityö koulussa

Tutkimukset

Lataa pdf

Kouluhyvinvointi – miten voidaan tukea ja mitä tehdä, kun ongelmia ilmenee?

Pauliina Parhiala

Pauliina Parhialan psykologian väitöskirjan “The role of learning difficulties and brief treatment for student well-being” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 18.1.2020. Vastaväittäjänä toimi professori Marja Vauras (Turun yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori Minna Torppa (Jyväskylän yliopisto).

Viime aikoina kouluissa on kiinnitetty oppimisen lisäksi yhä enemmän huomiota hyvinvointiin. Hyvinvoinnin taso ennustaa oppimistuloksia, ja kouluaikaisella hyvinvoinnilla on vaikutus koko loppuelämään. Koululla on myös havaittu olevan suuri rooli oppilaiden hyvinvoinnin tukemisessa sekä hyvinvoinnin lisäämisessä. Oppimisen ohella koulussa korostetaan hyvinvoinnin, ilon ja motivaation merkitystä. On pyritty huomioimaan yksilölliset oppimispolut, otettu uusia opetusmetodeja opettajajohtoisen tyylin rinnalle ja alettu käyttää sukupuolineutraalia puhetyyliä. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki astui voimaan syksyllä 2014, jolloin ensimmäistä kertaa määriteltiin laissa ennaltaehkäisevän työn merkitys ottamalla käyttöön yhteisöllinen oppilashuolto. Ongelmia ennaltaehkäisevä toiminta oppilasryhmien kanssa ja opetta- jien konsultoiminen koettiin oppilashuollon tärkeiksi tehtäviksi. Lisäksi korostettiin myös oppilaiden yksilötukea määrittämällä aika, jonka sisällä oppilaan olisi saatava apua oppilashuollosta.

Asiasanat: hyvinvointi, oppimisvaikeudet, akateemiset perustaidot, masennusoireilu

Lectio praecursoria

Lataa pdf

Digitaalisesti kiinni nuorten luku- ja oikeinkirjoitustaidon arviointiin toisella asteella

Maria Paananen, Hanna Pöyliö, Sami Määttä, Leena Holopainen

Luku- ja kirjoitustaitoa on seulontavaiheessa perinteisesti arvioitu paperisella arviointivälineellä. Arvioinnin työläys ja verkkopohjaisen lukemisen yleistyminen ovat digitaalisen arviointivälineen kehittämiseen johtaneita syitä. Niilo Mäki Instituutissa tutkimusperustaisesti kehitetty DigiLukiseula tehostaa arviointia toisella asteella, jolloin opiskelijoiden tukemiseen jää enemmän aikaa. Digitaalisuus tuo myös uusia ulottuvuuksia arviointityöhön. DigiLukiseulan käsikirja on luettavissa osoitteessa digilukiseula.nmi.fi.

Lataa pdf

Nuorten toiminnanohjauksen pulmien yhteys kaverisuhteisiin

Annika Isomäki, Paula Jaatinen, Sini Teivaanmäki, Liisa Klenberg, Riikka Hirvonen & Noona Kiuru

Tämä tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen tutkijoiden toteuttamaa ja Suomen Akatemian rahoittamaa TIKAPUU – Alakoulusta yläkouluun -tutkimushanketta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin seitsemäsluokkalaisten nuorten (n = 377) toiminnan- ohjauksen pulmien ja kaverisuhteiden välisiä yhteyksiä. Nuorten pulmia toiminnanohjauksessa tarkasteltiin opettajien täyttämällä Keskittymiskyselyllä. Lisäksi tarkasteltiin nuorten kavereiden määrää, läheisen ystävyyssuhteen laatua ja nuorten asemaa vertaisryhmässä. Kavereiden määrää mitattiin laskemalla niiden luokkakavereiden lukumäärä, joiden kanssa nuoret kertoivat viettävänsä mieluiten aikaa. Ystävyyssuhteen laatua mitattiin läheisyyttä ja konflikteja koskevilla väittämillä, joita nuorten piti arvioida suhteessa omalla luokalla olevaan parhaaseen ystävään. Nuorten asemaa vertaisryhmässä tutkittiin sosiometrisen kyselyn avulla. Korrelaatioanalyysien tulokset osoittivat, että Keskittymiskyselyn summapisteet olivat yhteydessä kaverisuhteiden kaikkiin puoliin. Opettajan arvioimat toiminnanohjauksen pulmat olivat yleisempiä seitsemäsluokkalaisilla pojilla kuin tytöillä. Monimuuttujaisen kovarianssianalyysin tulokset osoittivat, että niillä nuorilla, joilla oli toiminnanohjauksen pulmia, oli muita nuoria vähemmän kavereita, ja he kokivat enemmän vertaisten hyljeksintää. Sen sijaan toiminnanohjauksen pulmat eivät olleet yhteydessä ystävyyssuhteen laatuun tai vertaisryhmän hyväksyntään. Tulokset antavat uutta tietoa suomalaisnuorten toiminnanohjauksen pulmien ja kaverisuhteiden välisistä yhteyksistä. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää aiheeseen liittyvää tutkimusta, jotta saataisiin lisää tietoa ja osattaisiin tukea nuoren myönteisiä kaverisuhteita.

Lataa pdf

Artikkelin taulukot:

 

 

 

Taulukot pdf-tiedostona: taulukot