Toimitukselta

Tässä numerossa pohditaan monipuolisesti digitaalisen tietotekniikan merkitystä opetuksessa ja oppimisessa. Digitalisaatio on vaikuttanut työelämän rakenteisiin ja vaatinut jatkuvaa ammatillista uudistumista. Sanna Brauerin kasvatustieteiden väitöskirjassa tarkastellaan osaamisen tunnustamista digitaalisilla osaamismerkeillä: mitä mieltä ammatilliset opettajat ja ammatillisiksi opettajiksi opiskelevat ovat uudenlaisesta ”osaamismerkein ohjautuvasta oppimisesta” kehittäessään omaa digipedagogista osaamistaan?
Kumpulaisen, Kajamaan ja Rajalan artikkelissa paneudutaan itse tekemisen kulttuuriin niin sanotuissa värkkääjäpajoissa. Näiden pajojen tavoitteena on edistää ja tukea oppilaiden luovuutta, ongelmanratkaisukykyä ja kokeilevaa oppimisen tapaa vuorovaikutuksessa vertaisten kanssa. Uudenlaiset toimintatavat haastavat oppilaita ja opettajia tarkastelemaan oppimisen muutosta digitaalisissa oppimisympäristöissä, kun oppilaiden omat motiivit ja koulujen heille asettamat vaatimukset ja vakiintuneet käytänteet eivät välttämättä osu yksiin.
Autereen, Talvisen, Hankalan ja Pöysä-Tarhosen artikkelissa tutkitaan digitaalista lukutaitoa nuorten kielellisten erityisvaikeuksien, nettisivujen esteettömyyden sekä mielen hyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin, miten nuori, jolla on kielellisiä erityisvaikeuksia, kokee ja kohtaa käyttämänsä kieleen perustuvat digitaaliset palvelut. Tutkimuksen tuloksissa esitetään toive sivustojen helppokäyttöisistä ja eriyttävistä rakenteista ja sisällöistä, jotka ottaisivat paremmin ja laajemmin huomioon koko käyttäjäkunnan.
Internet on tulvillaan tietoa, mutta haasteena on, miten etsiä ja löytää tarkoituksenmukaista tietoa. Oppilaiden tulisi kyetä arvioimaan tiedon luotettavuutta. Tätä taitoa tulee systemaattisesti ja pitkäjänteisesti ohjata oppilaiden edellytykset huomioiden koko koulupolun ajan. Oppilaat tarvitsevat tukea ja harjoittelua esimerkiksi laatiessaan

Osaamismerkein ohjautuva oppiminen

Sanna Brauer

KM Sanna Brauerin kasvatustieteiden väitöskirja Digital Open Badge-Driven Learning – Competence-based Professional Development for Vocational Teachers tarkastettiin Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 18.1.2019. Vastaväittäjänä toimi professori Hanni Muukkonen-van der Meer Oulun yliopistosta ja kustoksena dosentti Pirkko Siklander Lapin yliopistosta.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Oppilaiden toiminta ja oppimismahdollisuudet koulun digitaalisessa värkkääjäpajassa

Kristiina Kumpulainen
Anu Kajamaa
Antti Rajala

Maker- eli tekemisen kulttuuri ja siihen liittyvät värkkääjäpajat ovat viime aikoina herättäneet opetusalan tutkijoiden ja ammattilaisten kiinnostuksen. Värkkääjäpajoissa on kyse uudenlaisista luovuutta ja monialaista ongelmanratkaisua edistävistä oppimisympäristöistä, joissa oppilaiden toiminta on omaehtoista, luovaa ja kokeilevaa ja oppiminen tapahtuu vertaisoppimisena ja yhteistyössä. Maker-kulttuuria ja värkkääjäpajoja on tutkittu aiemmin pääsääntöisesti muualla kuin koulussa. Toistaiseksi meillä on vain vähän tutkimustietoa kouluissa toimivista digitaalisista värkkääjäpajoista ja niiden mahdollisuuksista edistää oppimista. Se, miten värkkääjäpajoille tyypillinen toiminta soveltuu koulujen toimintakulttuuriin, vaatii myös selvittämistä.
Tässä artikkelissa analysoimme oppilaiden toimintaa koulun uudessa digitaalisessa värkkääjäpajassa nimeltään FUSE Studio. Tutkimuksemme tarkastelee, kuinka oppilaiden motiivit ja koulun asettamat tavoitteet ja reunaehdot kohtaavat oppilaiden työskentelyssä. Tutkimus tarkastelee myös oppilaiden omaehtoisen oppimisen mahdollisuuksia näissä kohtaamisissa. Tutkimusaineisto kerättiin suomalaisessa alakoulussa yhden lukukauden
aikana, ja se koostuu videomateriaalista (65 t), jossa 94 iältään 9–12-vuotiasta oppilasta työskentelee FUSE Studiossa. Tutkimuksemme havainnollistaa oppilaiden toimintaa FUSE Studion digitaalisessa värkkäyspajassa ja tuo esiin jännitteitä, joita syntyy oppilaiden omaehtoisen toiminnan ja koulun perinteisten työskentelytapojen välille.
Tulokset osoittavat oppilaiden toiminnan olevan monimuotoista ja jännitteistä. Jännitteiden ratkaiseminen vaatii oppilailta ja opettajilta tekoja, jotka eroavat perinteisistä toimintatavoista. Tutkimus havainnollistaa ”motiivi–vaatimus -dynamiikan” analyysimenetelmää sekä menetelmän soveltuvuutta uusien digitaalisten oppimisympäristöjen sosiokulttuuriseen analyysiin.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Näkökulmia tutkivan nettilukemisen opettamiseen

Carita Kiili
Leena Laurinen

Tutkiva nettilukeminen on ongelmalähtöistä, tavoitteellista lukemista, jossa lukija etsii internetistä tietoa asettamiinsa kysymyksiin, arvioi löytämänsä informaation luotettavuutta, laatii synteesin useiden nettitekstien pohjalta ja kertoo oppimastaan muille (Leu, Kinzer, Coiro, Castek & Henry, 2013). Tutkiva nettilukeminen ei ole siten vain netissä surffailua tai yksittäisten faktojen tarkistamista vaan tavoitteellista, oppimiseen tähtäävää toimintaa. Tutkivalle nettilukemiselle on ominaista pitkäjänteisyys, asiaan paneutuminen ja netistä löydetyn informaation soveltaminen.

Tutkiva nettilukeminen edellyttää yleensä monilukutaitoisuutta, koska internet on monipuolinen tekstiympäristö. Luukan (2013) mukaan monilukutaitoinen oppilas osaa hankkia tietoa ja muokata sitä sekä tuottaa, esittää ja arvioida tietoja eri muodoissa ja erilaisten välineiden avulla. Tutkivan nettilukemisen harjoittelu tukee myös oppilaiden monilukutaitojen kehittymistä.

Lataa pdf

Monipuolisuutta kouluarkeen – teknologia pedagogisena työkaluna

Digipedagogiikka on saanut aikaan runsasta keskustelua opetusalan ammattilaisten keskuudessa. Miten digilaitteita ja teknologiaa voitaisiin käyttää tehokkaasti oppimisen avuksi? Mitä jos  teknologia tuntuu vieraalta, tai laitteita ei riitä jokaiselle? Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen (OKL) pedagoginen digitiimi kertoo teknologiatuetun opetuksen ja oppimisen toteuttamisesta peruskoulussa sekä antaa käytännön esimerkkejä siihen, miten teknologiaa voi valjastaa luontevaksi osaksi jokapäiväistä pedagogiikkaa. Mikko Vesisenahon digitiimiin kuuluvat Janne Fagerlund, Merja Juntunen, Johanna Kainulainen, Mari Kyllönen, Marika Peltonen ja Minna Silvennoinen.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Esteettömyys digitaalisissa ympäristöissä kielellisten erityisvaikeuksien näkökulmasta

Nelli Autere
Anniina Talvinen
Mari Hankala
Johanna Pöysä-Tarhonen

Digitalisoitumisen myötä monet arjessa tarvittavat tiedot ja palvelut ovat siirtyneet teknologiaympäristöihin, joiden käyttö vaatii digitaalista lukutaitoa. Tutkimuksessa tarkasteltiin digitaalisten ympäristöjen esteettömyyttä sellaisten nuorten näkökulmasta, joilla on kielellisiä erityisvaikeuksia (SLI). Tutkimus pyrki osallistamaan näitä nuoria digitaalisten palvelujen suunnitteluun. Digitaalisiksi palveluiksi valittiin mielen hyvinvointia edistäviä sivustoja, sovelluksia ja pelejä, koska SLI-nuorilla on todettu muita useammin mielen hyvinvoinnin pulmia.

Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten digitaalisten ympäristöjen esteettömyys ilmenee tutkimukseen osallistuneiden SLI-nuorten puheissa ja millaisia mielen hyvinvoinnin digitaalisia palveluita he itse suunnittelisivat. Tutkimus toteutettiin etnografisena tapaustutkimuksena yhdessä SLI-nuorista koostuvassa oppilasryhmässä. Nuoret osallistuivat työpajoihin, joissa käsiteltiin mielen hyvinvointia, esteettömyyttä ja digitaalisia ympäristöjä sekä suunniteltiin esteetöntä mielen hyvinvoinnin digitaalista palvelua. Tutkimuksessa havaittiin esteettömyyden määrittelyn olevan SLI-oppilaille haastavaa. Digitaalinen esteettömyys ilmeni nuorten puheissa ja suunnitelmissa sivustojen rakenteen johdonmukaisuutena, tekstin visuaalisena ja rakenteellisena selkeytenä, tekstin sisällöllisenä selkeytenä, relevanttiutena, turvallisuutena sekä luotettavuutena. Nämä teemat liittyvät kiinteästi esteettömyyden fyysisiin, sosiaalisiin ja psyykkisiin ulottuvuuksiin. Tulokset osoittavat, että esimerkiksi verkkosivujen suunnittelussa tulisi entistä paremmin huomioida kaikenlaiset käyttäjät.

Lue artikkeli PDF-muodossa.