Tarkkaamattomuuden sekä yliaktiivisuuden ja impulsiivisuuden yhteys sosioemotionaaliseen oireiluun lapsilla, joilla on oppimisen vaikeuksia

Veera Koivulahti ja Laura Lehtinen

Tutkimuksessa tarkasteltiin ADHD-oireiden yhteyttä sosioemotionaaliseen oireiluun alakouluikäisillä lapsilla, joilla oli oppimisen vaikeuksia. Tarkoituksena oli selvittää lasten
tarkkaamattomuus- sekä yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireiden yhteyttä sisään- ja ulospäin suuntautuviin sosioemotionaalisiin oireisiin eli mielialaoireisiin, ahdistuneisuuteen,
somaattisiin oireisiin, uhmakkuuteen ja käytösongelmiin. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, onko
lasten sukupuolella tai kognitiivisella kyvykkyydellä välittävää vaikutusta ADHD-oireiden
ja sosioemotionaalisen oireilun välisiin yhteyksiin.

Tutkimuksen kliininen aineisto perustuu Jyväskylän perheneuvolan ja Niilo Mäki Instituutin ylläpitämällä Lastentutkimusklinikalla tehtyihin oppimisvaikeustutkimuksiin. Aineisto
koostuu lasten neuropsykologisista testituloksista sekä vanhempien ja opettajien arvioinneista lasten tunne-elämästä ja käyttäytymisestä. Aineistossa oli tutkimuskysymyksestä
riippuen 500–538 lasta. Lasten tarkkaamattomuus- ja yliaktiivisuus-impulsiivisuusoireita
arvioitiin opettajille tarkoitetulla TRF-kyselylomakkeella. Lasten äidit täyttivät vanhemmille tarkoitetun CBCL-kyselylomakkeen, jolla arvioidaan lasten sosioemotionaalista oireilua. Lasten kognitiivista kyvykkyyttä tutkittiin WISC-testistön eri versioilla, ja lukemisen ja
matematiikan taidon tasoa arvioitiin Lastentutkimusklinikalla käytössä olleiden lukemisen
ja matematiikan testien avulla. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin hierarkkista regressioanalyysiä.

Tulokset osoittivat, että sekä tarkkaamattomuus että yliaktiivisuus ja impulsiivisuus
olivat yhteydessä ulospäin suuntautuviin oireisiin eli uhmakkuuteen ja käytösongelmiin. Mitä enemmän lapsella oli ADHD-oireita, sitä enemmän hänellä oli myös ulospäin suuntautuvaa oireilua. ADHD-oireiden yhteys ulospäin suuntautuviin oireisiin oli kuitenkin voimakkaampi yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireiden osalta. Yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireilla oli myös tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys sisäänpäin suuntautuviin oireisiin, mutta selitysosuudet jäivät pieniksi. Ainoa sukupuoliero ADHD-oireiden ja sosioemotionaalisten oireiden välisissä yhteyksissä havaittiin ahdistuneisuuden osalta. Kognitiivisella kyvykkyydellä ei havaittu olevan vaikutusta ADHD-oireiden ja sosioemotionaalisen oireilun välisiin yhteyksiin.

Varhain epilepsiaan sairastuneiden lasten kognitiivinen ja akateeminen suoriutuminen kouluiässä

Annina Alhonmäki, Kati Rantanen, Kai Eriksson

Abstrakti:

Epilepsia on yksi tavallisimmista lastenneurologisista sairauksista. Suomessa sitä sairastaa noin 7 000–8 000 lasta. Tässä tutkimuksessa selvitetään varhain epilepsiaan sairastuneiden lasten kognitiivista ja koulusuoriutumista ja niihin yhteydessä olevia epilepsiaan liittyviä tekijöitä. Kouluikäisille tehtyyn seurantatutkimukseen osallistui 28 iältään 9–13-vuotiasta lasta, jotka olivat sairastaneet epilepsiaa keskimäärin yhdeksän vuotta. Kognitiivista suoriutumista kartoitettiin psykologisilla testeillä, jonka lisäksi opettajat arvioivat koulusuoriutumista kyselylomakkeella. Epilepsiaa sairastavat lapset jaettiin kahteen ryhmään: vain epilepsiaa sairastaviin ja niihin, joilla epilepsiaan liittyi aivojen rakennepoikkeavuuksia ja/tai muu neurologinen sairaus tai vamma.

Tulokset osoittivat älyllisen suoriutumisen olevan normaalin rajoissa 43 prosentilla ja heikkoa keskitasoa 11 prosentilla, ja kehitysvammaisia lapsista oli 46 prosenttia. Kognitiivisten toimintojen osalta vain epilepsiaa sairastavien lasten suoriutuminen oli kauttaaltaan normaalivaihtelun rajoissa, sen sijaan lapsilla, joilla epilepsiaan liittyi aivojen rakennepoikkeavuutta ja/tai jokin neurologinen liitännäissairaus, oli laaja-alaisia vaikeuksia. Huomattavaa oli se, että seurannan aikana tutkittavien älyllinen suoriutuminen heikentyi, mutta kapea-alaisempien kognitiivisten toimintojen muutos ei ollut merkitsevä. Älyllisen suoriutumisen ja kognitiivisten toimintojen kannalta merkittävimmät epilepsiaan liittyvät tekijät olivat lääkitys ja kohtaustasapaino. Koulusuoriutumisessa selkeitä vaikeuksia oli 60 prosentilla, ja erityisopetusta sai 57 prosenttia tutkittavista. Lasten suoriutuminen oli luokkatasoon nähden keskimääräistä heikompaa äidinkielessä, matematiikassa ja lukuaineissa.

Varhain alkanut epilepsia näyttää olevan riski kognitiiviselle suoriutumiselle ja oppimiskyvylle kouluiässä. Merkillepantavaa on se, että riski on kohonnut myös osalla niistä lapsista, joilla on vain epilepsia ilman muita neurologisia oireita tai sairauksia ja jotka ovat saattaneet olla pitkään kohtauksettomia. Tämä on erittäin tärkeää huomioida jo koulupolun alussa, jotta mahdolliset oppimisen haasteet havaitaan ajoissa ja tukitoimet pystytään kohdentamaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Lataa pdf

Lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteensovittava johtaminen: näyttöön perustuva mallin kehittäminen

Marja-Leena Perälä, Nina Halme

Abstrakti:

Palvelujen yhteensovittaminen ymmärretään ja määritellään eri tavoin. Määrittelyyn vaikuttavat toiminnan laajuus ja päätöksenteon taso, jolla toimintaa integroidaan eli sovitetaan yhteen. Artikkelissa kuvataan hallinnonalat ylittävä Lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteensovittavan johtamisen malli, sen lähtökohdat, kehittäminen ja keskeinen sisältö sekä johtamista tukeva horisontaalinen tukirakenne. Näyttöön perustuva kehittäminen eteni tiedon keräämisestä tiedon synteesin kautta mallin sisällön kuvaamiseen sekä mallin toimeenpano-ohjeen ja arviointikriteereiden laadintaan.

Mallin teemoja ovat strateginen ja palvelutoiminnan johtaminen sekä yhteensovittavan johtamisen paikallinen kehittäminen. Palvelutoiminnassa painoalueita olivat osallisuus, palveluiden tarpeidenmukaisuus, asiakasprosessien sujuvuus, henkilöstön osaaminen ja hyvinvointi sekä hallinnonalat ylittävä johtaminen. Horisontaalinen tukirakenne – lasten, nuorten ja perheiden palvelujen johtoryhmä – toimii foorumina, jossa sovitaan hallinnonalat ylittävän yhteistoiminnan periaatteista. Toimialojen johto vastaa toiminnan sopimuksenmukaisuudesta vastuualueellaan.

Kehittämistyössä luotiin erilaisiin ympäristöihin soveltuva johtamisen malli, jota voidaan räätälöidä paikallisiin tarpeisiin. Yhteensovittavan johtamisen kehittämiseen osallistuvat johtajat ja kaikki ne tahot, joita muutos koskee.

 

Lataa pdf

Fyysinen aktiivisuus voi tukea oppimista ja koulumenestystä

Eero A. Haapala

Abstrakti:

Vain murto-osa lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Viime vuosikymmenten aikana lasten liikunnan määrä on vähentynyt, motoriset taidot ovat heikentyneet ja ylipainoisuus on lisääntynyt. Viimeaikaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet, että fyysisesti passiivisella elämäntavalla voi olla epäsuotuisia vaikutuksia paitsi sydämen ja verenkiertoelimistön terveyteen, myös kognitiivisiin toimintoihin ja oppimistuloksiin. Tämän katsauksen tarkoituksena on kuvata fyysisen aktiivisuuden, kestävyyskunnon, motoristen taitojen ja ylipainon yhteyksiä kognitioon ja oppimistuloksiin lapsilla ja nuorilla.

Fyysinen aktiivisuus on yhdistetty hyviin oppimistuloksiin ja tehokkaaseen toiminnanohjaukseen. Tulokset eivät kuitenkaan ole täysin yhteneväisiä. Liikunta näyttäisi parantavan tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä myös lapsilla, joilla on ADHD. Tutkimuksia liikunnan, kognition ja oppimistulosten yhteyksistä lapsilla, joilla on ADHD, on kuitenkin vähän ja niiden tulokset ovat osin ristiriitaisia. Myös hyvällä kestävyyskunnolla ja motorisilla taidoilla näyttäisi olevan positiivinen yhteys oppimistuloksiin ja kognitioon. Ylipainoisuus puolestaan on yhdistetty heikompiin kognitiivisiin toimintoihin ja oppimistuloksiin. Näiden tulosten valossa riittävän ja monipuolisen fyysisen aktiivisuuden turvaaminen voi optimoida akateemisten ja kognitiivisten taitojen kehittymisen lapsuudessa.

 

Lataa pdf

Kuudesluokkalaiset tytöt ja pojat fyysisen väkivallan uhreina: Yhteydet masennukseen, somaattisiin oireisiin ja omaan väkivaltaisuuteen

Lotta Uusitalo-Malmivaara

Abstrakti:

Artikkeli pohjautuu laajempaan lasten ja nuorten onnellisuutta ja masentuneisuutta käsittelevään hankkeeseen, josta on raportoitu aiemmin yhdessä Juhani E. Lehdon kanssa (Uusitalo-Malmivaara, 2012a, 2012b; Uusitalo-Malmivaara & Lehto, 2012). Tässä tutkimuksessa selvitettiin 12-vuotiaiden lasten kokemuksia fyysisestä toveri- ja aikuisväkivallasta ja näiden kokemusten yhteyksiä masennusoireisiin, somaattisiin oireisiin ja omaan väkivaltaisuuteen. Tulokset osoittivat, että noin neljännes tutkituista yli 700 kuudesluokkalaisesta oli edeltävän vuoden aikana kokenut toveriväkivaltaa. Pojat olivat tyttöjä useammin toveriväkivallan uhreja. Aikuisväkivaltaa oli kokenut vain noin 5 prosenttia vastaajista, tytöt yhtä paljon kuin pojat. Sekä toveri- että aikuisväkivaltaa oli kokenut alle 2 prosenttia vastaajista. Väkivaltakokemukset olivat yhteydessä uhrien masennus- ja somaattisiin oireisiin sekä omaan väkivaltaisuuteen. Myös väkivaltakokemusten määrä vaikutti oireiden voimakkuuteen erityisesti tytöillä. Toveri- ja aikuisväkivalta lisäsivät toistensa vaikutusta, mutta yhdysvaikutusta näillä eri väkivaltatyypeillä ei ollut. Masennuksen kontrollointi poisti väkivaltakokemusten ja somaattisten oireiden välisen yhteyden molemmilla sukupuolilla. Toisaalta masennuksen kontrollointi poisti väkivaltakokemusten ja oman väkivaltaisuuden välisen yhteyden pojilla mutta ei tytöillä. Vaikuttaa siten siltä, että tyttöjen oman väkivaltaisuuden lisääntyminen on poikia voimakkaammin yhteydessä väkivallan uhriksi joutumiseen.

Lataa pdf