Näkökulmia oppilaan kouluun kiinnittymiseen (Väitöskirja: Student Engagement in Finnish Lower Secondary School)

Tuomo Virtanen

Abstrakti:

Oppilaan kouluun kiinnittyminen (eli student tai school engagement) on käsite, jonka avulla tutkijat pyrkivät ymmärtämään oppilaan koulussa menestymisen edellytyksiä sekä koulunkäyntiin liittyviä ongelmia. Hyvin yleisellä tasolla sen voidaan sanoa olevan oppilaan ja hänen kouluympäristönsä välinen vuorovaikutussuhde. Se suuntaa kasvattajan huomion oppilaan piirteistä – jotka ovat suhteellisen pysyviä – kouluympäristöön ja kouluympäristön muokkaamiseen sellaiseksi, että se voi edistää oppilaan kiinnittymistä kouluun.

Lataa pdf

”Opettajan asenne heijastui suoraan oppilaan koulumenestykseen” Riittävät ja riittämättömät tukitoimet koulussa ADHD-perheiden näkökulmasta viime vuosien aikana

Erja Sandberg, Heidi Harju-Luukkainen

Abstrakti:

Viime vuosikymmeninä suomalaisessa erityisopetuksessa on siirrytty segregoivista käytännöistä integroiviin ja inklusiivisiin opetusjärjestelyihin. Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaisia tukitoimia perheet, joissa on ADHD-oireisia henkilöitä, ovat saaneet koulussa vuosien 2000–2014 aikana Suomessa. Tutkimus on toteutettu netnografian – internetissä tehtävän etnografisen tutkimuksen – avulla, ja tutkimukseen osallistui 208 perhettä. Tästä kokonaisaineistosta valittiin lähempään tarkasteluun 108 perhettä, joiden lapsi on ollut peruskoulussa kyseisenä ajanjaksona. Perheiden kokemukset analysoitiin ja luokiteltiin riittävän (51 %) ja riittämättömän tuen kokemuksiin (49 %). Vastausten mukaan tuen saamiseen vaikuttivat opettajien ennakkoasenteet ja oppilaan ymmärtäminen, ajanmukainen tietotaito ADHD:sta, vahvuusajattelu, moniammatillinen sektoreiden välinen yhteistyö sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö. Kun edelliset osa-alueet olivat kunnossa, perheiden mukaan konkreettisia tukitoimia, kuten erilaisia opetusmenetelmiä, oli helpompi saada.

Lataa pdf

Erityisiä oppilaita, erilaista opetusta – yhteistä kehitystä kaiken aikaa

Tiina Siiskonen, Päivi Fadjukoff

Abstrakti:

Joulukuussa 2016 erityisopetuksen uranuurtaja, kasvatustieteen tohtori (h.c.) Onerva Mäki täytti 90 vuotta. Syntymäpäivänä järjestettiin juhlaseminaari, jonka teemana oli ”Erityisiä oppilaita, erilaista opetusta – yhteistä kehitystä kaiken aikaa”. Seminaarissa käytiin läpi erityisopetuksen historiaa ja kehitystä 1950-luvun alusta lähtien, jolloin vammaisten lasten kuntoutus ja opetus olivat Suomessa monelta osin vasta alullaan, ja jolloin Mäki aloitti työnsä erityisopetuksen parissa. Siitä lähtien hän on toiminut keskeisellä näköalapaikalla näkemässä ja kokemassa eri kehitysvaiheita sekä vaikuttamassa moniin muutoksiin. Tässä haastattelussa hän jakaa meille kokemuksiaan ja näkemyksiään poikkeuksellisen pitkäaikaisen ja vaikuttavan elämäntyönsä pohjalta.

Lataa pdf

Haastava oppilas hyötyy rajoista

Jaana Viljaranta, Kaisa Aunola, Sari Mullola, Johanna Virkkala, Riikka Hirvonen, Eija Pakarinen, Jari-Erik Nurmi

Abstrakti:

Tämä artikkeli pohjautuu Viljarannan, Aunolan, Mullolan, Virkkalan, Hirvosen, Pakarisen ja Nurmen artikkeliin The role of temperament on children’s skill development: Teachers’ Interaction Styles as Mediators, joka julkaistiin Child Development -lehden numerossa 86(4) vuonna 2015. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten opettajan vuorovaikutustyyli välittää lapsen temperamentin vaikutusta tämän matematiikan ja lukemisen taitoihin ensimmäisen kouluvuoden aikana.

Tutkimuksen kohteena oli 156 ensimmäisen luokan oppilasta, joiden taitotasoa matematiikassa ja lukemisessa mitattiin ensimmäisen luokan syksyllä ja keväällä. Lasten vanhemmat ja opettajat arvioivat lapsen temperamenttia ensimmäisen kouluvuoden syksyllä, minkä lisäksi lasten opettajat arvioivat syksyllä myös omaa vuorovaikutustyyliään oppilaan kanssa.

Tulokset osoittivat, että opettajan vuorovaikutustyyli toimi välittävänä tekijänä lapsen temperamentin ja taitojen kehityksen välillä matematiikassa: mitä enemmän lapsen temperamenttia luonnehti negatiivinen emotionaalisuus ja vähäinen tehtäväorientoituneisuus, sitä enemmän opettajat käyttivät vuorovaikutuksessaan sekä behavioraalista (esim. rajojen asettaminen) että psykologista kontrollia (esim. syyllistäminen). Näistä behavioraalinen kontrolli oli positiivisesti yhteydessä lasten taitojen kehitykseen matematiikassa, kun taas psykologinen kontrolli oli tyttöjen kohdalla negatiivisesti yhteydessä matematiikan taitojen kehitykseen. Lukemisen taitojen kehitykseen opettajan vuorovaikutustyylillä ei ollut vaikutusta.

Lataa pdf

Varhaisen puuttumisen merkitys lapsen matematiikan oppimiselle koulussa

Sari Kantelinen, Elina Vierikko

Abstrakti:

Varsinaista tutkimusta neuropsykologisen kuntoutuksen vaikutuksista lukukäsitteen vahvistumiseen ja myöhempään suoriutumiseen koulumatematiikassa ei ole tehty Suomessa eikä muuallakaan. Tässä artikkelissa esitellään Kantelisen (2016) lisensiaatintutkielman tuloksia ja pohditaan, missä määrin varhain aloitetulla neuropsykologisella kuntoutuksella ja lähiympäristön tuella voidaan tukea lukukäsitetaidoissa viiveisten lasten kehitystä lukukäsitetaidoissa ja myöhemmin koulumatematiikassa.

Kantelisen tutkimuksessa lukukäsitetaitojen kuntoutus aloitettiin esikouluikäisille, ja sitä järjestettiin säännöllisesti 24 kerran parikuntoutuksena. Tulokset lasten suoriutumisesta välittömästi kuntoutuksen päättymisen jälkeen on raportoitu aiemmin NMI-Bulletinissa 2/2013 (Kantelinen, 2013). Kolme kuntoutuksessa käynyttä lasta suoriutuivat lukukäsitetaidoissa paremmin kuin kuntoutuksen alkaessa, mutta yhden lapsen taidot eivät edistyneet. Tässä artikkelissa kuvataan aiempaa yksityiskohtaisemmin samojen lasten suorituksia ennen kuntoutuksen alkua ja kuntoutuksen päättyessä ja erityisesti tarkastellaan lasten suoriutumista seuranta-ajankohtana noin vuoden kuluttua kuntoutuksen päättymisestä.

Lataa pdf

Matkakertomus Oppimisen ja oppimisvaikeuksien tutkijoiden päivistä 27.–28.4.2016 Joensuussa

Kaisu Anttila

Abstrakti:

Joensuussa 27.–28.4.2016 järjestetty 19:s vuosittainen Oppimisen ja oppimisvaikeuksien tutkijoiden konferenssi kokosi yhteen maamme huippututkijoita, joiden tutkimusteemat liittyvät oppimiseen ja oppimisvaikeuksiin. Tapaamisen tarkoituksena oli luoda katsaus alan tutkimukseen sekä vahvistaa tutkimusryhmien yhteistyötä. Lisäksi tapaamiseen yhdistettiin erityispedagogiikan tohtoriopiskelijoiden perinteinen kesäkoulu.

 

Lataa pdf

Näkökulmia oppilaan kouluun kiinnittymiseen (Väitöskirja: Student Engagement in Finnish Lower Secondary School)

Tuomo Virtanen

Abstrakti:

Oppilaan kouluun kiinnittyminen (eli student tai school engagement) on käsite, jonka avulla tutkijat pyrkivät ymmärtämään oppilaan koulussa menestymisen edellytyksiä sekä koulunkäyntiin liittyviä ongelmia. Hyvin yleisellä tasolla sen voidaan sanoa olevan oppilaan ja hänen kouluympäristönsä välinen vuorovaikutussuhde. Se suuntaa kasvattajan huomion oppilaan piirteistä – jotka ovat suhteellisen pysyviä – kouluympäristöön ja kouluympäristön muokkaamiseen sellaiseksi, että se voi edistää oppilaan kiinnittymistä kouluun.

Matkakertomus Oppimisen ja oppimisvaikeuksien tutkijoiden päivistä 27.–28.4.2016 Joensuussa

Kaisu Anttila

Abstrakti:

Joensuussa 27.–28.4.2016 järjestetty 19:s vuosittainen Oppimisen ja oppimisvaikeuksien tutkijoiden konferenssi kokosi yhteen maamme huippututkijoita, joiden tutkimusteemat liittyvät oppimiseen ja oppimisvaikeuksiin. Tapaamisen tarkoituksena oli luoda katsaus alan tutkimukseen sekä vahvistaa tutkimusryhmien yhteistyötä. Lisäksi tapaamiseen yhdistettiin erityispedagogiikan tohtoriopiskelijoiden perinteinen kesäkoulu.

Varhaisen puuttumisen merkitys lapsen matematiikan oppimiselle koulussa

Sari Kantelinen, Elina Vierikko

Abstrakti:

Varsinaista tutkimusta neuropsykologisen kuntoutuksen vaikutuksista lukukäsitteen vahvistumiseen ja myöhempään suoriutumiseen koulumatematiikassa ei ole tehty Suomessa eikä muuallakaan. Tässä artikkelissa esitellään Kantelisen (2016) lisensiaatintutkielman tuloksia ja pohditaan, missä määrin varhain aloitetulla neuropsykologisella kuntoutuksella ja lähiympäristön tuella voidaan tukea lukukäsitetaidoissa viiveisten lasten kehitystä lukukäsitetaidoissa ja myöhemmin koulumatematiikassa.

Kantelisen tutkimuksessa lukukäsitetaitojen kuntoutus aloitettiin esikouluikäisille, ja sitä järjestettiin säännöllisesti 24 kerran parikuntoutuksena. Tulokset lasten suoriutumisesta välittömästi kuntoutuksen päättymisen jälkeen on raportoitu aiemmin NMI-Bulletinissa 2/2013 (Kantelinen, 2013). Kolme kuntoutuksessa käynyttä lasta suoriutuivat lukukäsitetaidoissa paremmin kuin kuntoutuksen alkaessa, mutta yhden lapsen taidot eivät edistyneet. Tässä artikkelissa kuvataan aiempaa yksityiskohtaisemmin samojen lasten suorituksia ennen kuntoutuksen alkua ja kuntoutuksen päättyessä ja erityisesti tarkastellaan lasten suoriutumista seuranta-ajankohtana noin vuoden kuluttua kuntoutuksen päättymisestä.

Haastava oppilas hyötyy rajoista

Jaana Viljaranta, Kaisa Aunola, Sari Mullola, Johanna Virkkala, Riikka Hirvonen, Eija Pakarinen, Jari-Erik Nurmi

Abstrakti:

Tämä artikkeli pohjautuu Viljarannan, Aunolan, Mullolan, Virkkalan, Hirvosen, Pakarisen ja Nurmen artikkeliin The role of temperament on children’s skill development: Teachers’ Interaction Styles as Mediators, joka julkaistiin Child Development -lehden numerossa 86(4) vuonna 2015. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten opettajan vuorovaikutustyyli välittää lapsen temperamentin vaikutusta tämän matematiikan ja lukemisen taitoihin ensimmäisen kouluvuoden aikana.

Tutkimuksen kohteena oli 156 ensimmäisen luokan oppilasta, joiden taitotasoa matematiikassa ja lukemisessa mitattiin ensimmäisen luokan syksyllä ja keväällä. Lasten vanhemmat ja opettajat arvioivat lapsen temperamenttia ensimmäisen kouluvuoden syksyllä, minkä lisäksi lasten opettajat arvioivat syksyllä myös omaa vuorovaikutustyyliään oppilaan kanssa.

Tulokset osoittivat, että opettajan vuorovaikutustyyli toimi välittävänä tekijänä lapsen temperamentin ja taitojen kehityksen välillä matematiikassa: mitä enemmän lapsen temperamenttia luonnehti negatiivinen emotionaalisuus ja vähäinen tehtäväorientoituneisuus, sitä enemmän opettajat käyttivät vuorovaikutuksessaan sekä behavioraalista (esim. rajojen asettaminen) että psykologista kontrollia (esim. syyllistäminen). Näistä behavioraalinen kontrolli oli positiivisesti yhteydessä lasten taitojen kehitykseen matematiikassa, kun taas psykologinen kontrolli oli tyttöjen kohdalla negatiivisesti yhteydessä matematiikan taitojen kehitykseen. Lukemisen taitojen kehitykseen opettajan vuorovaikutustyylillä ei ollut vaikutusta.

Erityisiä oppilaita, erilaista opetusta – yhteistä kehitystä kaiken aikaa

Tiina Siiskonen, Päivi Fadjukoff

Abstrakti:

Joulukuussa 2016 erityisopetuksen uranuurtaja, kasvatustieteen tohtori (h.c.) Onerva Mäki täytti 90 vuotta. Syntymäpäivänä järjestettiin juhlaseminaari, jonka teemana oli ”Erityisiä oppilaita, erilaista opetusta – yhteistä kehitystä kaiken aikaa”. Seminaarissa käytiin läpi erityisopetuksen historiaa ja kehitystä 1950-luvun alusta lähtien, jolloin vammaisten lasten kuntoutus ja opetus olivat Suomessa monelta osin vasta alullaan, ja jolloin Mäki aloitti työnsä erityisopetuksen parissa. Siitä lähtien hän on toiminut keskeisellä näköalapaikalla näkemässä ja kokemassa eri kehitysvaiheita sekä vaikuttamassa moniin muutoksiin. Tässä haastattelussa hän jakaa meille kokemuksiaan ja näkemyksiään poikkeuksellisen pitkäaikaisen ja vaikuttavan elämäntyönsä pohjalta.

”Opettajan asenne heijastui suoraan oppilaan koulumenestykseen” Riittävät ja riittämättömät tukitoimet koulussa ADHD-perheiden näkökulmasta viime vuosien aikana

Erja Sandberg, Heidi Harju-Luukkainen

Abstrakti:

Viime vuosikymmeninä suomalaisessa erityisopetuksessa on siirrytty segregoivista käytännöistä integroiviin ja inklusiivisiin opetusjärjestelyihin. Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaisia tukitoimia perheet, joissa on ADHD-oireisia henkilöitä, ovat saaneet koulussa vuosien 2000–2014 aikana Suomessa. Tutkimus on toteutettu netnografian – internetissä tehtävän etnografisen tutkimuksen – avulla, ja tutkimukseen osallistui 208 perhettä. Tästä kokonaisaineistosta valittiin lähempään tarkasteluun 108 perhettä, joiden lapsi on ollut peruskoulussa kyseisenä ajanjaksona. Perheiden kokemukset analysoitiin ja luokiteltiin riittävän (51 %) ja riittämättömän tuen kokemuksiin (49 %). Vastausten mukaan tuen saamiseen vaikuttivat opettajien ennakkoasenteet ja oppilaan ymmärtäminen, ajanmukainen tietotaito ADHD:sta, vahvuusajattelu, moniammatillinen sektoreiden välinen yhteistyö sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö. Kun edelliset osa-alueet olivat kunnossa, perheiden mukaan konkreettisia tukitoimia, kuten erilaisia opetusmenetelmiä, oli helpompi saada.