Koulunkäynninohjaajien asema ja työnkuva inkluusioon pyrkivässä koulussa

Riikka Sirkko

Inklusiivinen koulu perustuu ajatukseen, että kaikki koulun toimijat tekevät yhteistyötä ja että sen kautta pyritään vastaamaan oppilaiden tuen tarpeisiin ja mahdollistamaan opiskelu lähikoulussa. Läheisimpiä oppilaiden ja opettajien yhteistyökumppaneita koulun arjessa ovat koulunkäynninohjaajat, joiden määrä on meillä Suomessa kasvanut viime vuosikymmenten aikana. Koulunkäynninohjaajien työpanoksella on suuri merkitys oppilaiden oppimisen ja koulunkäynnin tuen käytännön toteuttamisessa kouluissa. Koulunkäynninohjaajien ammattikunnan työnkuvasta ja asemasta kouluissa ei kuitenkaan juuri puhuta ja ajantasaisen tutkimustiedon määrä on vähäistä. Tämän puheenvuoron tarkoituksena on nostaa keskusteluun koulunkäynninohjaajien ammattikunnan työnkuvaa ja merkitystä inkluusioon pyrkivässä perusopetuksessa.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Inkluusio Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014

Sanna Vanhanen, Mari-Pauliina Vainikainen & Minna Mäkihonko

Tässä artikkelissa käsitellään inkluusiota Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014. Sisällönanalyysin avulla on tutkittu, miten inkluusio ilmenee Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luvuissa 1–5 ja 7–8. Tätä on tarkasteltu Index for Inclusion -mallin mukaisesti inklusiivisten periaatteiden ja käytäntöjen sekä inklusiivisen kulttuurin kautta.

Inklusiiviset periaatteet liittyvät opetuksen järjestämiseen ja inklusiivisiin arvoihin sitoutumiseen. Inklusiiviset käytännöt edellyttävät jokaisen opettajan sitoutumista sekä yhteistyötä opettajien, eri tahojen sekä erityisesti kotien ja perheiden kanssa. Inklusiiviset käytännöt näkyvät oppilaan oikeutena kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Inklusiivinen kulttuuri ilmenee oppimisympäristössä oppilaiden osallisuuden vahvistamisena ja heidän tukemisenaan. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 sekä edellyttävät inkluusion toteuttamista kouluissa että tekevät sen mahdolliseksi.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Opettajien kokemuksia opiskelun erityisten painoalueiden mukaisesta opetuksesta

Anna Orrenmaa, Anne Jyrkiäinen & Minna Mäkihonko

Tämä artikkeli perustuu Anna Orrenmaan vuonna 2020 valmistuneeseen pro gradu -tutkimukseen ”Opiskelun erityiset painoalueet eriyttämisen menetelmänä” (Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta). Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa opettajien kokemuksia erityisten painoalueiden mukaisen opetuksen toteuttamisesta ja niiden käytöstä opetuksessa. Tutkimus oli laadullinen, ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla ja sähköisellä kyselyllä. Tutkimukseen osallistuneet opettajat olivat luokanopettajia, aineenopettajia ja erityisopettajia.
Tutkimustulokset jakautuivat kahteen pääteemaan: opettajien kokemukset painoalueisiin perustuvan opetuksen toteuttamisesta ja opettajien kokemukset painoalueisiin
perustuvan opetuksen käytöstä. Tutkimuksen mukaan opiskelun erityisiin painoalueisiin perustuvan opetuksen toteuttamisessa huomioon otettavia asioita ovat opiskelun erityisten painoalueiden suunnittelu, oppisisällön ja materiaalin eriyttäminen, oppilaan oppimisen tukeminen sekä oppilaan tuen tarpeen huomioiminen arvioinnissa. Erityisten painoalueiden käytöstä opetuksessa oli opettajien mukaan monia hyötyjä: oppilaiden opintojen eteneminen, oppisisältöjen jäsentyminen oppilaille sekä yksilöllistämisen tarpeen väheneminen. Aineistosta erottui myös opetusta vaikeuttavia tekijöitä, jotka kiteytyivät ohjeistuksien riittämättömyyteen ja aineenopettajien sitoutumattomuuteen.
Tutkimukseen osallistuneet opettajat pitivät opiskelun erityisiä painoalueita oppilaiden kannalta merkityksellisenä menetelmänä. Opettajia voidaan tukea sen käyttöönotossa
seuraavin toimenpitein: tarvittavien resurssien suuntaaminen luokkiin, joissa on erityisin painoaluein opiskelevia oppilaita, selkeä valtakunnallinen ohjeistus ja opettajille tarjottava täydennyskoulutus.