Virtuaalisten ja konkreettisten apuvälineiden käytön vaikutus viidesluokkalaisten murtolukujen oppimiseen

Terhi Vessonen, Eija Väisänen, Anu Laine, Pirjo Aunio

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää virtuaalisten ja konkreettisten  apuvälineiden käytön vaikutuksia neljäs- ja viidesluokkalaisille suunnatussa  murtolukuinterventiossa. Oppimistulosten lisäksi tutkimme apuvälineiden aikatehokkuutta sekä sitä, kuinka hyödyllisenä ja helppokäyttöisenä oppilaat  pitävät apuvälineitä. Esittelemme tutkimuksemme pilotoinnin tuloksia.

LESSON STUDY – maailmalla koeteltu menetelmä opettajien ammatillisen osaamisen kehittämiseen

Olli-Pekka Malinen, Iines Palmu

Koulumaailman muutokset ovat tuoneet mukanaan vaatimuksia opetuksen ja oppimisen käytänteiden kehittämiselle. Suomessa onkin tarve pitkäjänteiseen ammatilliseen kehittämiseen, joka keskittyy konkreettisesti opetukseen ja oppimiseen. Lesson Study on kansainvälisesti suosittu opettajien täydennyskoulutuksen malli, joka kiinnittyy vahvasti kouluarkeen. Siinä ryhmä opettajia suunnittelee yhdessä niin sanotun tutkimustunnin, pitää sen oppilaille sekä havainnoi ja arvioi opetuksen toimivuutta. Lesson Study -mallissa opettajia ohjataan tietoisesti pedagogiseen keskusteluun, jossa he pureutuvat konkreettisiin ongelmiin. Kokeilumme koostuu kuudesta täydennyskoulutuksesta, joihin on osallistunut yhteensä noin 150 opettajaa.
Kolmen kuukauden pituisen koulutus- ja kehittämisjakson aiheena on ollut yhteisopettajuus ja työskentelytapana Lesson Study -malli.
Kokemuksemme mukaan Lesson Study on toteutettavissa suomalaisissa kouluissa melko kevyen ulkopuolisen ohjauksen avulla. Se on luonut tilaa pedagogiselle keskustelulle ja vertaishavainnoinnille sekä antanut selkeät raamit opetuksen tavoitteelliselle kehittämiselle.
Toteutuksen haasteena on opettajatiimin yhteisen ajan järjestäminen tutkimustunteja varten. Kokeilun tulokset ovat olleet kuitenkin rohkaisevia.
Antamassaan palautteessa opettajat ovat kertoneet uusien pedagogisten menetelmien kokeilemisesta, opettajien välisestä yhteistyöstä ja palautteesta sekä opetuksen käytänteiden reflektoinnista.

Yksilöllisesti räätälöity Oma-Ekapeli osana lapsen lukivaikeuden kuntoutusta

Liisa Marttila, Miia Ronimus

Useissa tutkimuksissa on todettu digitaalisen oppimispelin, Ekapelin,  edistävän lukutaidon oppimista. Ekapelin kehittämiseksi jatkossa on ehdotettu mahdollisuutta pelin yksilölliseen räätälöintiin. Tässä yksittäistapaustutkimuksessa kuvataan 8-vuotiaan lapsen yksilöllisen neuropsykologisen profiilin perusteella räätälöidyn Oma-Ekapelin soveltuvuutta kotona ja koulussa käytettäväksi osaksi lapsen neuropsykologista kuntoutusta. Lapsella oli keskivaikea lukivaikeus. Intervention kokonaiskesto oli kolme viikkoa, joista ensimmäisen lapsi pelasi Ekapeli-Yksi-versiolla ja kaksi jälkimmäistä Oma-Ekapelillä. Koulussa oli päivittäin kolme ja kotona kaksi 8 minuutin erillistä harjoittelujaksoa viitenä päivänä viikossa. Lapsen lukutaidon kehitystä tarkasteltiin ennen ja jälkeen intervention sekä seurantatutkimuksessa seitsemän vuotta myöhemmin. Tulokset osoittivat räätälöidyn Oma-Ekapelin vahvuuksiksi yksilöllisesti valittavat, lukutaidon kehittymistä tukevat ärsykkeet, mahdollisuuden uusien ärsykkeiden luomiseen, harjoittelun lapselle luontaisessa kontekstissa sekä harjoittelun motivoivuuden. Jatkuvan tekstin lukusujuvuudessa havaittiin sekä lukunopeuden että -tarkkuuden kehitystä alkumittauksesta loppumittaukseen, ja myös sanojen tavuttaminen kehittyi. Yksittäisten sanojen ja epäsanatekstin lukeminen oli tutkittavalle edelleen työlästä intervention jälkeen. Seurantatutkimuksessa seitsemän vuotta myöhemmin tutkittava nuori oli tavoittanut ikätasoaan epäsanatekstin lukunopeudessa ja -tarkkuudessa, mutta lukemisessa oli edelleen selviä vaikeuksia. Vaikeudet näkyivät myös merkityksellisen tekstin lukusujuvuudessa.
Oma-Ekapelin liittäminen osaksi kliinistä käytäntöä vaatii teknisen toteutuksen yksinkertaistamista ja valmista ärsykepankkia.

Oppilaalle tarjottavan tuen perusteleminen esi- ja perusopetuksessa laadituissa pedagogisissa arvioissa ja selvityksissä

Tanja Vehkakoski, Anja Rantala

Oppilaan tehostetun tai erityisen tuen tarjoamisen perusteleminen on  keskeinen tehtävä pedagogissa arvioissa ja selvityksissä. Pedagogisissa asiakirjoissa esiintyvää perustelemista ei ole kuitenkaan juurikaan tutkittu.  Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten ja millaisista lähtökohdista oppilaiden tehostetun tai erityisen tuen tarjoamista perustellaan esi- ja  perusopetuksessa laadituissa pedagogisissa arvioissa ja selvityksissä. Tutkimusaineiston muodostivat 25 pedagogista arviota ja 28 pedagogista  selvitystä, jotka analysoitiin laadullisesti. Tutkimustulokset osoittivat asiakirjoissa esiintyvän neljä erilaista perustelemisen tapaa, joiden selkeys, yksiselitteisyys ja johdonmukaisuus vaihtelivat:piiloiset, ristiriitaiset, yleisluonteiset ja prosessimaiset perustelut. Perustelujen lähtökohtina olivat oppilaan oppimisvalmiudet ja -haasteet, annetun tuen vaikuttavuus, hallinnolliset tulkinnat sekä huoltajan tai oppilaan oma näkemys. Koska tuen perustelemisen tavat vaihtelivat paljon eri asiakirjoissa, tuen tarpeiden kirjaamisessa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota suunnitelmallisuuden ja läpinäkyvyyden periaatteisiin.

Kohti uudenlaista opettajuutta: yhteisopettajuus haastamassa yksin tekemisen kulttuuria

Marjut Kokko, Marjatta Takala, Hanni Muukkonen

Yhteisopettajuus on tullut haastamaan suomalaiselle koulujärjestelmälle ominaista yksin tekemistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan yhteisopettajuutta ja siinä tapahtuvaa yhteistoimintaa Tuomelan sosiaalisten tekojen teorian (2007) valossa. Opettajien yhteistyö nähdään mahdollisuutena kehittää työtä ja jakaa työn kuormaa osaamisvaatimusten kasvaessa ja oppilasryhmien moninaistuessa. Tutkimuksessa kysytään, minkä verran eri opettajaryhmät
(luokan-, aineen- ja erityisopettajat) opettavat yhdessä, millaisia rooleja ja työmuotoja yhteisopettajuudessa esiintyy sekä millaisia käsityksiä opettajilla on yhteisopettajuudesta opettajaryhmittäin tarkasteltuna. Aineisto on kerätty Tuetaan yhdessä! -hankkeessa yhden suomalaisen kunnan perusopetuksen opettajilta (N = 463). Tulosten mukaan opettajaryhmien saama koulutus yhteisopettajuuteen vaihtelee. Vaikka yhteisopettajuuteen suhtaudutaan myönteisesti, sitä käytetään varsin vähän etenkin yläluokilla. Haasteita tuovat koulutuksen ja  suunnitteluajan puute, koulun  toimintakulttuurin rakenteet ja yhteistyön sujuvuutta estävät seikat, kuten sopivan työparin löytymisen vaikeus. Kuitenkin opettajat näkevät yhteisopettajuudesta olevan paljon hyötyä, kuten mahdollisuus vastuun ja ammattitaidon jakamiseen sekä eriyttämiseen. Yhteisopettajuuden toteuttaminen edellyttää sopivien toimintatapojen löytämistä ja sovittamista koulun käytänteisiin.

Pragma-testi: menetelmä sosiaalisen ja pragmaattisen kielen ymmärtämisen arviointiin 4–8-vuotiaille lapsille

Soile Loukusa

Sosiaalisen ja pragmaattisen kielen ymmärtämisen taitoja tarvitaan, kun lapsen on tulkittava sanojen taakse kätkeytyviä merkityksiä tai puhujan aikomuksia. Pragma-testillä (Loukusa, 2019) voidaan arvioida tilannesidonnaisten ilmausten merkitysten ymmärtämistä sekä toisen henkilön aikomusten, uskomusten ja tunnetilojen tulkinnan taitoja. Pragma-testi on tarkoitettu 4–8-vuotiaille lapsille, joilla epäillään olevan vaikeutta sosiaalisessa tai pragmaattisessa kielen ymmärtämisessä. Testi sisältää 39 kysymystä, jotka jakautuvat eri osa-alueisiin prosessointivaatimustensa mukaisesti. Lisäksi testissä on varsinaisten kysymysten lisäksi 13 perustelukysymystä, jotka esitetään lapselle, mikäli hän on vastannut oikein tiettyihin kysymyksiin. Lapsen testitulosta voidaan tulkita ikäryhmittäin laadittujen viitearvojen pohjalta sekä analysoimalla laadullisesti lapsen antamia virheellisiä vastauksia.

Eriyttämiseen tarvitaan laajempaa näkökulmaa

Anssi Roiha, Jerker Polso

Eriyttäminen voidaan käsittää joko kapeasti ainoastaan opetuksen tukikeinoiksi tai laaja-alaisesti opetuksen kokonaisvaltaiseksi lähestymistavaksi, jossa jo ennakolta huomioidaan oppilaiden erilaiset tarpeet. Tässä puheenvuorossa tarkastelemme eriyttämisen määritelmiä ja avaamme omaa näkemystämme eriyttämisestä. Käymme läpi aikaisempia eriyttämismalleja ja esittelemme lyhyesti oman Viiden O:n mallimme, joka pyrkii olemaan laaja-alainen käytännön työkalu eriyttämisen käsitteellistämiseen ja toteuttamiseen.

Lataa pdf