Osallisuuden valokeiloja ja katveita suomalaislukioissa

Mikko Hiljanen, Eija Räikkönen ja Matti Rautiainen

Artikkelissa tarkastellaan suomalaislukioita, lukiolaisten taustatekijöitä sekä heidän osallisuuttaan ja tietojaan omien sekä yhteisten asioiden hoitamisesta. Tutkimuksessa selvitettiin, millaiset opiskelijat (sukupuoli, vuosikurssi, kieli ja äidin koulutustaso), missä päin Suomea ja millaisissa lukioissa (opiskelijamäärä, sisäänpääsypistemäärä lukioon ja lukion menestyminen ylioppilaskirjoituksissa) kokevat suurinta osallisuutta ja tietävät parhaiten, miten hoitaa omia ja yhteisiä asioita. Artikkelin tulokset perustuvat keväällä 2019 tehtyyn lukiolaiskyselyyn, jossa kerättiin taustatekijöiden lisäksi tietoa lukioiden demokratiakasvatuksen tilasta sekä opiskelijoiden osallisuudesta lukioissa sekä yhteiskunnassa laajemmin. Kyselyyn vastasi 3 476 opiskelijaa ympäri Suomen. Lisäksi aineistona on käytetty Opetushallinnon (Vipunen, 2019) tarjoamia tietoja lukioiden koosta, sisäänpääsyrajoista sekä ylioppilaskirjoituksissa menestymisestä.

Kaikkiaan osallisuus ja tiedot vaikuttamisesta olivat korkealla tasolla. Opiskelijan taustatekijöistä ruotsinkielisyys kytkeytyi myönteisempään osallisuuden kokemukseen kuin suomenkielisyys ja sukupuoli erotteli tietojen osalta: miesopiskelijoilla oli naisopiskelijoita paremmat tiedot yhteisiin asioihin vaikuttamisesta. Lukiokohtaisista tekijöistä sijainnilla ja ylioppilaskokeiden kokonaismenestyksellä oli merkitystä sekä osallisuuden kokemisessa että tietojen määrässä. Itäsuomalaisissa lukioissa ja toisaalta keskimääräistä paremmin ylioppilaskirjoituksissa menestyneissä lukioissa opiskelijat kokivat olevansa muita enemmän osallisia päätöksentekoon ja heillä on muita paremmat tiedot vaikuttamisesta. Äidin koulutustasolla, lukion koolla tai sisäänpääsyrajalla ei ollut merkitystä.

Erityistä tukea tarvitsevan lapsen vanhemmat rakentamassa osallisuutta lisäävää monitoimijaista yhteistoimintamallia

Anu Kinnunen
Leena Holopainen

Erityistä tukea tarvitsevan lapsen elämään osallistuu läheisten lisäksi tavallisesti monia ammattiryhmiä. Saumaton ja joustava monitoimijainen yhteistyö on paras pohja lapsen oppimisen ja toimintakyvyn tukemiselle. Tällainen aikuisten yhteistoiminta tuottaa parhaimmillaan myös lapsen osallisuutta, jos asiantuntijuuden rajoja ylitetään ja asiantuntemusta jaetaan. Tämän tutkimuksen tarkoitus on lisätä ymmärrystä monitoimijaisen yhteistoiminnan merkityksestä erityistä tukea tarvitsevan lapsen osallisuuden vahvistamisessa. Tutkimuksen kohdejoukko on kolmen alakouluikäisen oppilaan vanhemmat, luokanopettaja, erityisopettaja sekä kolme terapeuttia. Artikkeli paneutuu vanhempien näkemyksiin heidän lapsensa osallisuuteen vaikuttavasta yhteistoiminnasta. Aineisto kerättiin yksilö- ja ryhmähaastattelujen sekä kyselylomakkeiden avulla. Tutkimuksen aineistolähtöinen analyysi eteni straussilaisen grounded theory -menetelmän mukaisesti. Analyysin tuloksena syntyi kolme yläkategoriaa: osallisuuden edellytykset, lapsi osallisuutensa rakentajana ja osallisuuden mahdollistavat toimintatavat. Vanhempien näkemysten mukaan osallisuuden vahvistaminen edellyttää osallistujien yhteistoimijuutta, joka lisää lapsen mahdollisuuksia osallistua ja rakentaa itse omaa osallisuuttaan. Johtopäätöksenä todetaan, että yhteistoimintaprosessi vaatii toteutuakseen kaikilta osallistujilta uudenlaisen toimintakulttuurin omaksumista, avointa ja positiivista asennetta sekä huolellista yhteistä suunnittelua, toteutusta ja toiminnan arviointia.

Oppilaiden tietämys oppimisen ja koulunkäynnin tuen asiakirjoista sekä osallisuus niiden laadintaa käsittelevissä palavereissa

Ilona Anttila, Maiju Noux & Tanja Vehkakoski

Oppilaiden osallisuus oman oppimisensa suunnittelussa on yksi oppimisen ja koulunkäynnin tuen lähtökohdista. Tästä huolimatta ei ole juurikaan tutkittu, miltä tuen suunnittelu sekä siihen liittyvät palaverit ja asiakirjat näyttävät oppilaiden näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka hyvin oppilaat tunsivat heille laaditut oppimisen ja koulunkäynnin tuen asiakirjat (oppimissuunnitelma, henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma eli HOJKS) ja millaisia palavereihin osallistumisen tyyppejä oppilaiden haastatteluista oli löydettävissä. Tutkimusaineisto koostui kuudes- ja
yhdeksäsluokkalaisten tehostettua tai erityistä tukea saavien oppilaiden haastatteluista (N = 9), jotka analysoitiin tyypittelemällä. Tutkimustulokset osoittivat, että osalle oppilaista asiakirja oli vieras asia, osalla oli siitä yleistä tietoa ja osa tunsi sen omakohtaisesti. Osallisuuden suhteen oppilaat asemoituivat joko nimellisiksi, aikuislähtöisiksi, aloitteellisiksi tai päätösvaltaisiksi osallistujiksi. Tutkimus antoi viitteitä siitä, että oppilaiden osallisuus jää palavereissa pääosin muodolliseksi tai aikuiselle alisteiseksi eikä oppilaalla ole aktiivista roolia oman asiakirjansa laadinnassa. Jatkossa on kehitettävä tapoja vahvistaa oppilaiden osallisuutta ja harjoiteltava palavereihin osallistumista jo oppitunneilla.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Draama osallisuuden innoittajana – nuorten kokemuksellinen oppimisprosessi

Minna Saarinen, Marjatta Takala

Abstrakti:

Tässä artikkelissa kuvataan, millaisia keinoja lukiolaiset rakentavat tarjotakseen koulussa ulkopuolisiksi jääville nuorille osallisuutta ja ryhmän jäsenyyttä. Tutkimusaineisto koostuu prosessidraaman aikana kuvatuista videonauhoista, neljän nuoren kirjoittamista vapaamuotoisista esseistä ja teemahaastatteluista. Teoreettinen tausta on kokemuksellisessa oppimisessa sekä inkluusiossa. Tulosten mukaan nuoret löysivät erilaisia keinoja tarjota osallisuutta ja motivoituivat sen tarjoamiseen oman syrjään jäämisen kokemuksensa siivittämänä. Nuoret kokivat, että ulkopuolisen positiosta on mahdollista päästä jäseneksi ja että vanhat roolit voivat muuttua. Nuorilla on valmiuksia antaa sosiaalista tukea luokkaryhmästä sivuun jääneelle oppilastoverille, ja he olivat halukkaita myös ennaltaehkäisemään ulkopuolisuuden kokemusta. Vastaajat positioivat itsensä osallisiksi.

Lataa pdf

Uudistunut Valteri tukee oppimista ja koulunkäyntiä

Tiina Siiskonen, Sanna Alila, Tarja Hännikäinen, Kristiina Pitkänen, Pia Walle

Abstrakti:

Valteri on Opetushallituksen toimialaan kuuluva valtakunnallinen oppimis- ja ohjauskeskus, joka tarjoaa palveluja ja asiantuntemusta monenlaisiin oppimisen ja koulunkäynnin vaikeuksiin. Juuri äskettäin toteutunut yhdistyminen verkostosta valtakunnalliseksi organisaatioksi parantaa palvelujen saavutettavuutta entisestään sekä tekee niistä entistä monipuolisempia ja kattavampia. Palvelut voivat kohdistua yksittäisten lasten ja nuorten tarpeisiin tai koko työyhteisön, kunnan tai alueen tarpeisiin. Ne voivat sisältää esimerkiksi ohjauskäyntejä ja konsultaatiota päiväkoteihin ja kouluihin, tukijaksoja, arviointi- ja kuntoutuspalveluja yksittäisille lapsille ja nuorille sekä työnohjausta ja koulutusta ammattihenkilöstölle. Palveluita voidaan tarjota valtakunnallisesti etäyhteyksien avulla tai tulemalla asiakkaan luokse sijaintipaikkakunnasta riippumatta, mikä onkin yksi koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen edellytys. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni lapsi ja nuori saa opiskella omassa lähikoulussaan kotipaikkakunnallaan ja saa siellä tarvitsemansa tuen. Siksi Valterin keskeisenä tehtävänä on tukea paikallisten ja alueellisten toimijoiden – erityisesti opetus- ja kasvatushenkilöstön, mutta myös opetuksen järjestäjien osaamista. Tämä edellyttää tietenkin lisääntyvää yhteistyötä kuntien, koulujen ja muiden toimijoiden kanssa.

Lataa pdf

Tuen tarve, osallisuus ja yhteistoiminta varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja alkuopetuksessa

Nina Halme, Marja-Leena Perälä, Outi Kanste

Abstrakti:

Tutkimuksessa kuvataan lapsiperheiden tuen tarpeita, osallisuutta ja yhteistoiminnan toteutumista varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja alkuopetuksessa toimialajohtajien, työntekijöiden sekä vanhempien näkökulmasta. Tarkastelu perustuu vuonna 2009 tehtyihin strukturoituihin kyselyihin, jotka oli suunnattu pienten lasten vanhemmille (n = 955), päivähoidossa sekä esi- ja perusopetuksessa toimiville työntekijöille (n = 226) sekä sivistys- ja opetuspalveluista vastaaville johtajille (n = 151).

Vanhemmilla oli monenlaisia arjessa esiintyviä tuen tarpeita, jotka liittyivät lapsen kehitykseen tai vanhempana toimimiseen. Pääosin vanhemmat kokivat saavansa riittävästi apua esimerkiksi lapsen oppimisvaikeuksiin. Sen sijaan vanhemmuuden huoliin liittyvä tuki tuntui usein riittämättömältä, eikä toimipisteissä useinkaan ollut sovittu, miten näihin huoliin vastataan. Työntekijöiden oli myös helpompi ottaa puheeksi lapseen liittyviä huolia kuin vanhemmuuteen liittyviä asioita. Tulosten mukaan vanhemmat kykenivät vaikuttamaan omassa perheessä tapahtuviin asioihin ja olemaan niissä osallisina. Suurin osa vanhemmista arvioi myös voivansa vaikuttaa päivähoidossa sekä esi- ja alkuopetuksessa tehtäviin ratkaisuihin, jotka koskivat lasta ja perhettä. Sen sijaan lasten ja vanhempien näkemyksillä sekä tutkitulla tiedolla oli vain vähän vaikutusta palvelujen kehittämiseen.

Avun tarpeisiin vastaaminen edellyttää yhteistyötä eri palveluntuottajien välillä. Tulosten mukaan yhteistyössä erityisesti mielenterveys- ja päihdepalvelujen sekä lastensuojelun kanssa on edelleen parannettavaa. Tulevaisuudessa on kiinnostava tarkastella, millainen yhteys monialaisella yhteistoiminnalla ja siihen panostamisella on lasten oppimiseen ja hyvinvointiin.

 

Lataa pdf