Näkökulmia yhteisopettajuuteen

Olli-Pekka Malinen, Iines Palmu

Abstrakti:

Yhteisopettajuus on kahden tai useamman opettajan tasa-arvoista yhteistyötä, jossa he vastaavat yhdessä oppilasryhmän opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta sekä oppimisen arvioinnista. Yhteisopettajuus ei ole tukitoimi vaan työtapa, joka voi mahdollistaa erityisen ja tehostetun tuen tarjoamisen yleisopetuksen luokassa. Opettajille yhteisopettajuus tarjoaa mahdollisuuden oppia ja saada tukea kollegoilta. Yhteisopettajuus herättää paljon kiinnostusta, mutta sen mahdollisuuksia ei aina hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteisopetuksen toteutus vaihtelee paljon koulujen välillä, eikä ole yhtä yhteisopettajuusmallia, joka soveltuisi kaikkiin tilanteisiin. Kunkin koulun ja opettajatiimin täytyy rakentaa omaan tilanteeseensa soveltuva malli. Niilo Mäki Instituutin Kummit-julkaisusarjassa ilmestynyt Tavoitteena yhteisopettajuus – Näkökulmia ja toimintamalleja onnistuneeseen yhteisopettamiseen tarjoaa tietoa, miten opettajat ja ennen kaikkea heidän oppilaansa saavat mahdollisimman suuren hyödyn yhteisopettajuudesta.

Lataa pdf

Yksinäisyyden, omaehtoisen yksinolon ja vanhemmille uskoutumisen yhteydet varhaisnuorten kouluviihtyvyyteen

Sanna Kyllönen, Riikka Hirvonen, Timo Ahonen, Noona Kiuru

Abstrakti:

Tämä tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen tutkijoiden toteuttamaa ja Suomen Akatemian rahoittamaa TIKAPUU – Alakoulusta yläkouluun -tutkimushanketta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yksinäisyyden ja omaehtoisen yksinolon yhteyttä varhaisnuorten kouluviihtyvyyteen. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella, ovatko yksinäisyyden ja omaehtoisen yksinolon yhteydet kouluviihtyvyyteen erilaisia sen mukaan, missä määrin nuori pystyy uskoutumaan vanhemmilleen. Tutkimuksen aineisto koostuu syksyllä 2014 tutkimukseen osallistuneista kuudesluokkalaisista nuorista (N = 856). Oppilaat vastasivat kysymyksiin yksinäisyydestä, omaehtoisesta yksinolemisesta, kouluviihtyvyydestä sekä vanhemmille uskoutumisesta.

Tulokset osoittivat, että mitä enemmän nuori koki yksinäisyyttä tai oli omaehtoisesti yksin, sitä heikommin hän tunsi viihtyvänsä koulussa. Vanhemmille uskoutuminen oli puolestaan yhteydessä nuorten parempaan kouluviihtyvyyteen. Nuorten yksinäisyyden yhteys kouluviihtyvyyteen ei riippunut vanhemmille uskoutumisesta. Sen sijaan omaehtoisen yksinolon ja kouluviihtyvyyden välisen yhteyden voimakkuudelle vanhemmille uskoutumisella oli merkitystä. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että yksinäisyys ja omaehtoinen yksinolo ovat kielteisesti yhteydessä nuorten kouluviihtyvyyteen. Toisaalta vanhemmille uskoutuminen lisäsi nuorten kouluviihtyvyyttä, ja runsaan vanhemmille uskoutumisen havaittiin suojaavan yksinolon kielteiseltä yhteydeltä kouluviihtyvyyteen.

 

Lataa pdf

Nuorten lukemisvaikeudet ja lukemiseen yhteydessä olevat tekijät kielessämme

Leila Kairaluoma, Minna Torppa, Mikko Aro

Abstrakti:

Tutkimuksessa tarkasteltiin suomenkielisten nuorten lukutaitoa ja sen taustalla olevia kognitiivisia tekijöitä. Artikkeli on ilmestynyt lehdessä Scientific Studies of Reading otsikolla ”The nature of and factors related to reading difficulties among adolescents in a transparent orthography”. Tutkimuksessa verrattiin sanojen, pseudosanojen (merkityksettömien sanojen) ja tekstin lukemisen nopeutta ja tarkkuutta sekä nopean sarjallisen nimeämisen ja fonologisen prosessoinnin yhteyttä lukemisvaikeuksisten ja tyypillisesti lukevien nuorten ryhmissä. Nuorten lukemisvaikeudet näkyivät ensisijaisesti hitaana lukemisena. Lukemistarkkuus oli ongelma aikapaineistetussa pseudosanojen lukemistehtävässä. Sarjallisen nimeämisen nopeus oli yhteydessä lukemisnopeuteen ja fonologinen prosessointi lukemisen tarkkuuteen. Tämän lisäksi lukemisvaikeuksisten nuorten ryhmässä sarjallisen nimeämisen nopeus oli yhteydessä myös lukemistarkkuuteen ja tyypillisesti lukevien ryhmässä fonologinen prosessointikyky lukemisnopeuteen. Tutkimus osoitti, että nuorten lukutaidon taustalla ovat samat keskeiset kognitiiviset tekijät kuin lapsillakin.

 

Lataa pdf

Väitöskirja: Vanhempien ja opettajien lapsen taitoja koskevien uskomusten yhteydet lapsen oppijaminäkuvan kehitykseen

Laura Pesu

Abstrakti:

Koulunkäynti on merkittävä osa lasten elämää. Lapset viettävät koulussa suuren osan arkipäivistään, ja näin ollen monet heidän kokemuksistaan liittyvät koulumaailmaan. Sen lisäksi, että koulussa opitaan uusia taitoja, siellä muodostetaan erilaisia vuorovaikutussuhteita, saadaan palautetta omasta toiminnasta ja koetaan paljon onnistumisia ja epäonnistumisia.

Koulun aloittamista onkin kuvattu kriittiseksi vaiheeksi lapsen elämässä. Lapsi kohtaa aivan uudenlaisia sosiaalisia tilanteita ja uusia haasteita erilaisissa oppimistilanteissa. Lasta arvioidaan myös eri tavalla kuin ennen. Hän saa säännöllisesti palautetta vanhempiensa ja lähipiirinsä lisäksi nyt myös opettajilta ja koulutovereilta. Tämä uudenlainen palaute liittyy enemmänkin lapsen taitoihin eri oppiaineissa; aiemmin aikuisten antama palaute liittyi ennemmin esimerkiksi motorisiin taitoihin ja onnistumisiin sosiaalisissa tilanteissa. Lapsi alkaa ymmärtää, että hänen osaamisensa eri oppiaineissa on merkittävää. Lapsi oppii myös, että hänen taitonsa koostuvat erilaisista osaamisalueista kuten lukemisesta, matematiikasta, liikunnasta ja musiikillisista taidoista. Lapselle muodostuukin jo ensimmäisten kouluvuosien aikana käsitys omista taidoistaan ja kyvyistään eri oppiaineissa, ja tätä käsitystä kutsutaan oppijaminäkuvaksi.

Oppilaan käsitykset omista taidoistaan ovat merkittäviä hänen elämänsä suuntaajia. Tutkimuksissa on havaittu, että oppijaminäkuva liittyy merkittävästi oppilaan käyttäytymiseen, koulussa suoriutumiseen ja koulunkäyntiin liittyviin valintoihin kuten kurssivalintoihin. Oppijaminäkuva on siten tärkeä sekä tässä hetkessä että lapsen tulevaisuutta ajatellen.

Aiemmissa tutkimuksissa oppijaminäkuvan on havaittu muodostuvan vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin kuten vanhempiin ja opettajiin. Vanhempien uskomuksilla ja käsityksillä lapsensa taidoista on havaittu olevan jopa merkittävämpi rooli oppijaminäkuvan muodostumisessa kuin oppilaan saamilla kouluarvosanoilla. Vanhemmat ja opettajat voivat välittää uskomuksiaan lapselle eri tavoilla: he voivat kehua lasta, kun tämä menestyy koulutehtävissä, tai kannustaa lasta yrittämään enemmän. Uskomukset välittyvät myös niihin tapoihin, joilla aikuiset esimerkiksi auttavat lasta koulutehtävissä.

Väitöskirjassani tutkin, miten vanhempien ja opettajien lapsen taitoja koskevat uskomukset ovat yhteydessä lapsen oppijaminäkuvan kehitykseen. Lasten oppijaminäkuva koski matematiikan ja äidinkielen taitoja. Lisäksi tutkin, onko vanhempien ja opettajien uskomuksilla erilainen rooli tyttöjen ja poikien oppijaminäkuvan ja toisaalta koulussa heikosti ja hyvin pärjäävien oppilaiden oppijaminäkuvan kehittymisessä.

 

Lataa pdf

Kouluiän lukutaito lapsilla, joilla on suvussa kulkeva lukivaikeusriski – ennustajat, kehitys ja lopputulema

Kenneth Eklund

Abstrakti:

Suomalaisnuorten lukutaidon taso ja siinä tapahtuneet muutokset ovat saaneet viime vuosina kiitettävästi julkisuutta. Erityisesti kansainvälisen OECD-järjestön eri maiden kansallisten koulutusjärjestelmien vertailuun suunniteltu PISA-tutkimus on ollut paljon otsikoissa. Peruskoulunsa päättävien viisitoistavuotiaitten suomalais-nuorten vuodesta 2006 alkanut laskeva trendi oppimistuloksissa on ymmärrettävästi herättänyt laajasti huolta. Pudotukset pistemäärissä ovat olleet noin 20 pisteen luokkaa kymmenen viime vuoden aikana.Pistemäärien heikkenemisestä huolimatta suomalaisnuoret saivat viimeisimmässä, vuoden 2015 PISA-lukutaitoarvioinnissa keskimäärin 526 pistettä ja maana Suomi sijoittui jaetulle toiselle sijalle yhdessä Hongkongin, Kanadan ja Irlannin kanssa. Suomalaisnuorten keskiarvo oli merkittävästi OECD-maiden keskiarvoa, 493 pistettä, korkeampi ja laskennallisesti lähes yhden oppivuoden keskiarvomaiden koulutusjärjestelmiä edellä. Muut pohjoismaat jäivät niin ikään selvästi Suomen taakse. Voidaankin perustellusti sanoa, että suomalaisnuorten lukutaito on keskimäärin edelleen erinomaisella tasolla.Erinomaisesta keskimääräisestä menestymisestä huolimatta 11 prosentilla suomalaisnuorista lukutaito jäi peruskoulun viimeisellä luokalla PISA-luokittelun kahdelle heikoimmalle tasolle. Heidän heikko lukutaitonsa todennäköisesti hankaloittaa heidän osallistumistaan jatkokoulutukseen ja myöhemmin työelämään sekä yhteiskunnan toimintoihin. Näillä nuorilla on lukutaitonsa takia kohonnut vaara syrjäytyä yhteiskunnasta. Huolestuttavaa PISA-tutkimuksen lukutaitoa koskevissa tuloksissa onkin, että näiden heikoimpien lukijoiden osuus on viime vuosina merkittävästi kasvanut maassamme.

 

Lataa pdf

Näkökulmia tutkivan nettilukemisen opettamiseen

Carita Kiili, Leena Laurinen

Tutkiva nettilukeminen on ongelmalähtöistä, tavoitteellista lukemista, jossa lukija etsii internetistä tietoa asettamiinsa kysymyksiin, arvioi löytämänsä informaation luotettavuutta, laatii synteesin useiden nettitekstien pohjalta ja kertoo oppimastaan muille (Leu, Kinzer, Coiro, Castek & Henry, 2013). Tutkiva nettilukeminen ei ole siten vain netissä surffailua tai yksittäisten faktojen tarkistamista vaan tavoitteellista, oppimiseen tähtäävää toimintaa. Tutkivalle nettilukemiselle on ominaista pitkäjänteisyys, asiaan paneutuminen ja netistä löydetyn informaation soveltaminen.
Tutkiva nettilukeminen edellyttää yleensä monilukutaitoisuutta, koska internet on monipuolinen tekstiympäristö. Luukan (2013) mukaan monilukutaitoinen oppilas osaa hankkia tietoa ja muokata sitä sekä tuottaa, esittää ja arvioida tietoja eri muodoissa ja erilaisten välineiden avulla. Tutkivan nettilukemisen harjoittelu tukee myös oppilaiden monilukutaitojen kehittymistä.

Lataa pdf

Virtaa ja välineitä luku- ja kirjoitustaidon arviointiin

Riikka Heikkilä, Jenni Puttonen, Tiina Siiskonen

Suomalaisten lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaito sekä huoli niiden heikkenemisestä ovat olleet viime aikoina otsikoissa ja poliittisten päätösten kohteena. Opetushallitus on tarttunut tähän huoleen rahoittamalla luku- ja kirjoitustai-oon keskittyviä täydennyskoulutushankkeita, joista yksi on Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin yhdessä toteuttama LUKILOKI-hanke. Hankkeen tavoitteena on tarjota opettajille varhaiskasvatuksesta aina toiselle asteelle saak-ka tutkimukseen perustuvaa tietoa ja välineitä luku- ja kirjoitustaidon tukemiseen. Arviointi on yksi hankkeen keskeisistä teemoista.Tässä kirjoituksessa pyritään valottamaan tutkimustiedon ja käytännön näkökulmista luku- ja kirjoitustaitojen arvioinnin merkitystä osana opettajan työtä ja oppilaan tukemista. Arviointi on yksittäisiä arviointitehtäviä laajempi, moniammatillisena yhteistyönä toteutettu kokonaisuus. Arvioinnissa voidaan erottaa kolme tasoa: tuen tarpeen tunnistaminen, taitojen yksilöllinen arviointi ja tuen vaikuttavuuden seuranta. Sen tuloksena saadaan tietoa siitä, millaiset vaikeudet ja vahvuudet vaikuttavat oppijan suoriutumiseen sekä siitä, millaisin keinoin oppimista voidaan tukea ja miten tuki vaikuttaa. Arvioitavat taidot riippuvat oppijan iästä ja kehitysasteesta, mutta myös siitä, millaista tietoa tuen suunnittelua varten tarvitaan. Artikkelissa kuvataan, millaisia taitoja kussakin vaiheessa on hyvä ottaa arvioinnissa huomioon sekä arvioinnin taso-ja osana oppijan tukemista.

Lataa pdf

Svenskspråkigt specialnummer 2019

Detta specialnummer av NMI Bulletin är det första någonsin som utges på svenska och presenterar finlandssvensk forskning kring inlärningssvårigheter. Det svenska numret har sin grund i att Niilo Mäki Institutet de senaste åren bedrivit ett omfattande finlandssvenskt projekt (ILS-projektet 2015–2018). För att synliggöra bl.a. den forskning och de material som utarbetats inom projektet beslöt man att ge ut ett svenskspråkigt specialnummer.

Gädda, Derefalk, Husberg, Slama, Närhi och Laine undersökte om tvåspråkighet har samband med exekutiva funktioner. I linje med tidigare studier hittade de inget stöd för att tvåspråkighet i sig skulle medföra bättre exekutiva funktioner. I följande artikel av Lindroos, Erikslund, Jonsson och Korhonen undersöktes hur extrainsatt fysisk aktivitet inverkar på prestationer i matematik och arbetsminne över tid bland finlandssvenska elever i årskurs sju. Experimentgruppen som erhöll extrainsatt fysisk aktivitet utvecklades inte mer i sina matematikprestationer eller beträffande arbetsminne jämfört med kontrollgruppen.

Sundqvist och Björk-Åman undersökte hur finlandssvenska speciallärare organiserar specialundervisningen med avseende på val av undervisningsarrangemang för elever med inlärningssvårigheter. Överlag satte speciallärare mest arbetstid på elever inom intensifierat stöd och smågruppsundervisning. Samundervisning förekom främst inom det intensifierade stödet medan individuell undervisning användes inom det särskilda stödet. Ekstam, Hellstrand, Korhonen och Aunio analyserade hur de finlandssvenska kartläggningsverktygen och interventionsprogrammen i matematik överensstämmer med de grundläggande färdigheterna i matematik, vilka forskningen har identifierat som de mest centrala. De kom fram till att kartläggningsverktygen innefattar flera av de mest centrala färdigheterna, och att interventionsprogram endast finns för yngre elever. Dessutom konstaterades att det finns ett behov av fler forskningsbaserade kartläggningsverktyg och interventionsprogram i matematik för de finlandssvenska eleverna.

I delen experiment och praxis ligger fokus på projektet Inlärning och stöd (ILS). Vi får en presentation av ILS-projektet och kan även bekanta oss närmare med de fnlandssvenska testmaterial som utarbetats inom projektet.

Läs/ladda ner hela tidningen här: pdf

INNEHÅLL

Förord pdf
Johan Korhonen

FORSKNING

Tvåspråkighet och lärarskattade exekutiva funktioner samt prestationsbaserade kognitiva färdigheter hos elever i grundskolan pdf
Lea Gädda, Matilda Derefalk, Henrik Husberg, Susanna Slama, Vesa Närhi, Matti Laine

Kan extra fysisk aktivitet ge bättre resultat i matematik?
En interventionsstudie pdf
Erika Lindroos, Frida Erikslund, Bert Jonsson, Johan Korhonen

Speciallärares organisering av stöd för elever med inlärningssvårigheter i Svenskfinland pdf
Camilla Björk-Åman, Christel Sundqvist

LITTERATURÖVERSIKT

Forskningsbaserade kartläggnings- och interventionsmaterial i matematik för elever i Svenskfinland pdf
Ulrika Ekstam, Heidi Hellstrand, Johan Korhonen, Pirjo Aunio

EXPERIMENT OCH PRAXIS

Projektet ILS – InLärning och Stöd i finlandssvenska skolor och daghem pdf
Ann-Katrine Risberg, Susanna Slama

Bedömning av självregleringsfärdigheter och stöd för barns utveckling inom dagvården pdf
Sira Määttä, Henrik Husberg

SSB och VBT – två nya benämningstest för finlandssvenska 6–12-åringar
Paula Salmi, Laura Plyhm, Ann-Katrine Risberg, Pia Vataja, Matti Laine pdf

ILS – ett nytt finlandssvenskt material för kartläggning av läsning och skrivning pdf
Pia Vataja, Ann-Katrine Risberg, Marja-Kristiina Lerkkanen, Mikko Aro, Paula Salmi

Näkökulmia oppilaan kouluun kiinnittymiseen (Väitöskirja: Student Engagement in Finnish Lower Secondary School)

Tuomo Virtanen

Abstrakti:

Oppilaan kouluun kiinnittyminen (eli student tai school engagement) on käsite, jonka avulla tutkijat pyrkivät ymmärtämään oppilaan koulussa menestymisen edellytyksiä sekä koulunkäyntiin liittyviä ongelmia. Hyvin yleisellä tasolla sen voidaan sanoa olevan oppilaan ja hänen kouluympäristönsä välinen vuorovaikutussuhde. Se suuntaa kasvattajan huomion oppilaan piirteistä – jotka ovat suhteellisen pysyviä – kouluympäristöön ja kouluympäristön muokkaamiseen sellaiseksi, että se voi edistää oppilaan kiinnittymistä kouluun.

Lataa pdf

”Opettajan asenne heijastui suoraan oppilaan koulumenestykseen” Riittävät ja riittämättömät tukitoimet koulussa ADHD-perheiden näkökulmasta viime vuosien aikana

Erja Sandberg, Heidi Harju-Luukkainen

Abstrakti:

Viime vuosikymmeninä suomalaisessa erityisopetuksessa on siirrytty segregoivista käytännöistä integroiviin ja inklusiivisiin opetusjärjestelyihin. Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaisia tukitoimia perheet, joissa on ADHD-oireisia henkilöitä, ovat saaneet koulussa vuosien 2000–2014 aikana Suomessa. Tutkimus on toteutettu netnografian – internetissä tehtävän etnografisen tutkimuksen – avulla, ja tutkimukseen osallistui 208 perhettä. Tästä kokonaisaineistosta valittiin lähempään tarkasteluun 108 perhettä, joiden lapsi on ollut peruskoulussa kyseisenä ajanjaksona. Perheiden kokemukset analysoitiin ja luokiteltiin riittävän (51 %) ja riittämättömän tuen kokemuksiin (49 %). Vastausten mukaan tuen saamiseen vaikuttivat opettajien ennakkoasenteet ja oppilaan ymmärtäminen, ajanmukainen tietotaito ADHD:sta, vahvuusajattelu, moniammatillinen sektoreiden välinen yhteistyö sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö. Kun edelliset osa-alueet olivat kunnossa, perheiden mukaan konkreettisia tukitoimia, kuten erilaisia opetusmenetelmiä, oli helpompi saada.

Lataa pdf

Erityisiä oppilaita, erilaista opetusta – yhteistä kehitystä kaiken aikaa

Tiina Siiskonen, Päivi Fadjukoff

Abstrakti:

Joulukuussa 2016 erityisopetuksen uranuurtaja, kasvatustieteen tohtori (h.c.) Onerva Mäki täytti 90 vuotta. Syntymäpäivänä järjestettiin juhlaseminaari, jonka teemana oli ”Erityisiä oppilaita, erilaista opetusta – yhteistä kehitystä kaiken aikaa”. Seminaarissa käytiin läpi erityisopetuksen historiaa ja kehitystä 1950-luvun alusta lähtien, jolloin vammaisten lasten kuntoutus ja opetus olivat Suomessa monelta osin vasta alullaan, ja jolloin Mäki aloitti työnsä erityisopetuksen parissa. Siitä lähtien hän on toiminut keskeisellä näköalapaikalla näkemässä ja kokemassa eri kehitysvaiheita sekä vaikuttamassa moniin muutoksiin. Tässä haastattelussa hän jakaa meille kokemuksiaan ja näkemyksiään poikkeuksellisen pitkäaikaisen ja vaikuttavan elämäntyönsä pohjalta.

Lataa pdf

Haastava oppilas hyötyy rajoista

Jaana Viljaranta, Kaisa Aunola, Sari Mullola, Johanna Virkkala, Riikka Hirvonen, Eija Pakarinen, Jari-Erik Nurmi

Abstrakti:

Tämä artikkeli pohjautuu Viljarannan, Aunolan, Mullolan, Virkkalan, Hirvosen, Pakarisen ja Nurmen artikkeliin The role of temperament on children’s skill development: Teachers’ Interaction Styles as Mediators, joka julkaistiin Child Development -lehden numerossa 86(4) vuonna 2015. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten opettajan vuorovaikutustyyli välittää lapsen temperamentin vaikutusta tämän matematiikan ja lukemisen taitoihin ensimmäisen kouluvuoden aikana.

Tutkimuksen kohteena oli 156 ensimmäisen luokan oppilasta, joiden taitotasoa matematiikassa ja lukemisessa mitattiin ensimmäisen luokan syksyllä ja keväällä. Lasten vanhemmat ja opettajat arvioivat lapsen temperamenttia ensimmäisen kouluvuoden syksyllä, minkä lisäksi lasten opettajat arvioivat syksyllä myös omaa vuorovaikutustyyliään oppilaan kanssa.

Tulokset osoittivat, että opettajan vuorovaikutustyyli toimi välittävänä tekijänä lapsen temperamentin ja taitojen kehityksen välillä matematiikassa: mitä enemmän lapsen temperamenttia luonnehti negatiivinen emotionaalisuus ja vähäinen tehtäväorientoituneisuus, sitä enemmän opettajat käyttivät vuorovaikutuksessaan sekä behavioraalista (esim. rajojen asettaminen) että psykologista kontrollia (esim. syyllistäminen). Näistä behavioraalinen kontrolli oli positiivisesti yhteydessä lasten taitojen kehitykseen matematiikassa, kun taas psykologinen kontrolli oli tyttöjen kohdalla negatiivisesti yhteydessä matematiikan taitojen kehitykseen. Lukemisen taitojen kehitykseen opettajan vuorovaikutustyylillä ei ollut vaikutusta.

Lataa pdf

Varhaisen puuttumisen merkitys lapsen matematiikan oppimiselle koulussa

Sari Kantelinen, Elina Vierikko

Abstrakti:

Varsinaista tutkimusta neuropsykologisen kuntoutuksen vaikutuksista lukukäsitteen vahvistumiseen ja myöhempään suoriutumiseen koulumatematiikassa ei ole tehty Suomessa eikä muuallakaan. Tässä artikkelissa esitellään Kantelisen (2016) lisensiaatintutkielman tuloksia ja pohditaan, missä määrin varhain aloitetulla neuropsykologisella kuntoutuksella ja lähiympäristön tuella voidaan tukea lukukäsitetaidoissa viiveisten lasten kehitystä lukukäsitetaidoissa ja myöhemmin koulumatematiikassa.

Kantelisen tutkimuksessa lukukäsitetaitojen kuntoutus aloitettiin esikouluikäisille, ja sitä järjestettiin säännöllisesti 24 kerran parikuntoutuksena. Tulokset lasten suoriutumisesta välittömästi kuntoutuksen päättymisen jälkeen on raportoitu aiemmin NMI-Bulletinissa 2/2013 (Kantelinen, 2013). Kolme kuntoutuksessa käynyttä lasta suoriutuivat lukukäsitetaidoissa paremmin kuin kuntoutuksen alkaessa, mutta yhden lapsen taidot eivät edistyneet. Tässä artikkelissa kuvataan aiempaa yksityiskohtaisemmin samojen lasten suorituksia ennen kuntoutuksen alkua ja kuntoutuksen päättyessä ja erityisesti tarkastellaan lasten suoriutumista seuranta-ajankohtana noin vuoden kuluttua kuntoutuksen päättymisestä.

Lataa pdf

Matkakertomus Oppimisen ja oppimisvaikeuksien tutkijoiden päivistä 27.–28.4.2016 Joensuussa

Kaisu Anttila

Abstrakti:

Joensuussa 27.–28.4.2016 järjestetty 19:s vuosittainen Oppimisen ja oppimisvaikeuksien tutkijoiden konferenssi kokosi yhteen maamme huippututkijoita, joiden tutkimusteemat liittyvät oppimiseen ja oppimisvaikeuksiin. Tapaamisen tarkoituksena oli luoda katsaus alan tutkimukseen sekä vahvistaa tutkimusryhmien yhteistyötä. Lisäksi tapaamiseen yhdistettiin erityispedagogiikan tohtoriopiskelijoiden perinteinen kesäkoulu.

 

Lataa pdf

Poimintoja Hyvä Alku -tapahtumasta 20.-21.9.2018

Timi Tervo

Kahdeksannen kerran järjestetty Niilo Mäki Instituutin Hyvä Alku -tapahtuma kokosi jälleen varhaiskasvatuksen ja opetusalan ammattilaiset kaksipäiväiseen tapahtumaan Jyväskylän Paviljonkiin syyskuussa. Tapahtumassa kuultiin oppimisen tuen uusista menetelmistä ja tutkimuksesta yli kolmekymmentä puheenvuoroa, ja lisäksi kävijät pääsivät osallistumaan valitsemiinsa oppimisen tukea käsitteleviin työpajoihin.

Lataa pdf

Komeroituminen äärimmäisen sosiaalisen vetäytymisen muotona

Laura Takkunen, Lotta Uusitalo-Malmivaara

Abstrakti:

”Komeroituminen” on syrjäyttävä, äärimmäisen sosiaalisen vetäytymisen muoto, jolle ominaista on itse valittu yksinäisyys. Sosiaalista äärivetäytymistä on tutkittu etenkin Japanissa, jossa se tunnetaan hikikomori-nimisenä ilmiönä. Tyypillisesti ilmiön taustalta löytyy toisiaan vahvistavia psykologisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin suomalaista komeroitumista seuraamalla vetäytyneiden suosimaa Ylilauta-keskustelupalstaa. Palstan Hikikomero-osastolta poimittiin 32 keskustelua eli lankaa, joiden sisältö analysoitiin. Lisäksi palstalta saatiin kaksi käyttäjää haastateltavaksi. Keskeiset tutkimuskysymykset koskivat komeroituneiden elintapaa sekä komeroitumista aiheuttavia ja sitä ylläpitäviä tekijöitä.

Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että sosiaalinen vetäytyminen on komeroituneiden jokapäiväistä elämää hallitseva, syvenevä ilmiö. Tämän tutkimuksen tulokset aiempien ohella viittaavat komeroitumisongelman koskevan erityisesti miehiä. Komeroitumiseen johtavien tekijöiden joukosta erottui kokemus kyvyttömyydestä täyttää oletettuja miehelle asetettuja vaatimuksia ja osittain tästä seuranneet sosiaaliset pettymykset. Komeroitumisen taustalta löytyi epätyydyttäviä perhesuhteita, koulukiusatuksi joutumista ja mielenterveysongelmia. Komeroitumista ylläpitävistä tekijöistä nousivat keskeisimpinä esiin sosiaalisten tilanteiden pelko ja siitä johtuva vaikeus luoda ja ylläpitää ihmissuhteita sekä masennus. Osa vetäytyneistä ei enää edes kaivannut ulos komerostaan. Komeroituneiden löytäminen keskustelupalstan välityksellä antaa kuitenkin toivoa päästä puuttumaan epäedulliseen suuntaan kehittyvään yksinäistymiseen.

Lataa pdf

Ruskeasuon koulun kehittämishanke II: ICF-pohjaiset toimintakykykuvaukset, HOJKS-tavoitteet ja lukuvuosiarvioinnit toiminta-alueittaisessa opetuksessa

Irene Rämä, Minna Rouste, Riitta Tiainen, Mari Jokitalo-Trebs, Leena Airaksinen, Elina Kontu, Raija Pirttimaa

Abstrakti:

Valteri-koulu Ruskis (aiemmin Ruskeasuon koulu) on Helsingissä sijaitseva valtion erityiskoulu, joka toimii osana valtakunnallista Oppimis- ja ohjauskeskus Valteria. Koulussa on liikunta- ja monivammaisia sekä pitkäaikaissairaita oppilaita esiopetuksesta lisäopetukseen. Artikkeli on jatkoa aiemmalle kuvaukselle koulun kehittämisprosessista (ks. NMI Bulletin 3/2013). Tässä työssä tarkastellaan koulun tavoitetyöskentelyyn kohdistuvan pitkäaikaisen kehityshankkeen viimeisintä vaihetta, jossa on paneuduttu tarkastelemaan toiminta-alueittain opiskelevien oppilaiden (n = 19) yhden lukuvuoden keskeisiä HOJKS-tavoitteita, niiden suhdetta oppilaiden ICF-pohjaisiin toimintakykykuvauksiin sekä tavoitteiden suhdetta oppilaiden lukuvuositodistuksissa esitettyihin arviointeihin ja oppilaiden itsearviointeihin. Analyysi suoritettiin pääasiassa laskemalla prosentuaalisia osuuksia ja vertailemalla niitä.

Tutkimuksessa huomattiin, että oppilaiden keskeisistä tavoitteista runsaat puolet tuli arvioitua todistustasolla. Lisäksi tavoitteista vain kolmasosa oli suoraan johdettavissa toimintakykykuvauksista. Oppilaiden tavoitteisiin liittyvät itsearvioinnit olivat yhdenmukaisia aikuisten tekemien, lukuvuositodistuksissa näkyvien sanallisten arviointien kanssa hieman yli puolessa tapauksista. Johtopäätöksenä esitetään, että toimintakykykuvauksia on mahdollista hyödyntää tehokkaammin tavoitteiden laadinnassa. Keskeisten tavoitteiden saavuttamisen arviointiin liittyvien kriteerien tulisi olla selvät kaikille osapuolille, ja arvioinnit tulisi kirjata näkyviin.

Lataa pdf

Sisukas pärjää aina? Moniammatillinen tukimalli sijoitetun lapsen koulunkäyntiin

Elisa Oraluoma, Christine Välivaara

Abstrakti:

Sijoitetuilla lapsilla on moninkertainen riski alisuoriutumiseen koulussa, matalaan koulutustasoon sekä erilaisiin psykososiaalisiin ongelmiin. Sisukas-toiminta pyrkii ennaltaehkäisemään sijoitettujen lasten syrjäytymistä tarjoamalla monitoimijaista tukea koulunkäyntiin. Pilotointivaiheessa Sisukas-tiimi (lapsen oma sosiaalityöntekijä, psykologi ja erityisopettaja) kartoitti 20 alakouluikäisen perhehoitoon sijoitetun lapsen vahvuudet ja tuen tarpeet pedagogisen ja psykologisen tutkimuksen avulla. Yhteistyössä oli mukana 16 keskisuomalaista koulua ja 6 päiväkotia. Lapsille tehtiin oppimissuunnitelmat, joiden toteutumista ja tukea seurattiin kahden vuoden ajan noin neljä kertaa lukuvuodessa yhteistyössä lapsen verkoston ja Sisukas-tiimin kanssa. Tukitoimien merkitystä tulevan kehityksen kannalta arvioitiin uusintakartoituksella kahden vuoden kuluttua alkukartoituksesta. Pilottiin osallistuneiden lasten oppimistulokset paranivat ryhmätasolla. Yksilöllisessä arvioinnissa havaittiin myönteisiä muutoksia psykososiaalisessa hyvinvoinnissa, mutta tuen tarve myös jatkui usealla lapsella. Suomalaispilotin tulokset olivat samansuuntaisia ruotsalaisen esikuvan Skolfam®-mallin tulosten kanssa.

Lapsilta ja heidän verkostoiltaan sekä hankkeen yhteistyökumppaneilta kerätyn palautteen perusteella Sisukas-toimintamalli on nähty tarpeellisena välineenä edistää koulun, kodin ja sosiaalityön välistä yhteistyötä. Lapset ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi ja saaneensa apua. Lapsen verkosto on kokenut varhaisen puuttumisen, systemaattisuuden ja tiiviin yhteistyön hedelmälliseksi. Toiminnan levittämiseksi on tuotettu käsikirja, opas ja verkkovälitteinen tietopankki (www.sijoitettulapsikoulussa.fi). Sisukas-malli on kehitetty valtakunnallisen lastensuojelujärjestön Pesäpuu ry:n Sijoitettu lapsi koulussa -projektissa (2012–2016), joka on osa RAY:n Emma & Elias, Pidetään huolta lapsista -avustusohjelmaa. Sisukas sai vuoden 2016 Talentian Hyvä käytäntö -palkinnon ja sijoittui toiseksi THL:n TERVE SOS -palkintokilpailussa.

Lataa pdf

Kasvattajan pedagoginen herkkyys ja pienten lasten emotionaalinen hyvinvointi päiväkotiryhmissä

Maritta Hännikäinen

Abstrakti:

Vuorovaikutuksen laatu on yksi tärkeimmistä varhaiskasvatuksen laadun ja lasten emotionaalisen hyvinvoinnin osoittimista, ja se on myös yksi tärkeimmistä lasten oppimiseen, kehitykseen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Mikä on sensitiivisen vuorovaikutuksen ja kasvattajan pedagogisen herkkyyden merkitys oppimisen, kehityksen ja hyvinvoinnin tukemisessa? Millainen on pedagogisesti herkkä kasvattaja, ja miten hän toimii vuorovaikutuksessaan lasten kanssa? Miten pedagogista herkkyyttä voi harjoitella, ja miten sitä voi oppia? Näihin kysymyksiin pureudutaan tässä puheenvuorossa.

Lataa pdf

Mikä on ADHD? Diagnosoitujen lasten ja heidän äitiensä diagnoosille antamat merkitykset

Juho Honkasilta

Abstrakti:

Jokainen meistä muodostanee mielessään jonkinlaisia merkityksiä ja mielleyhtymiä kuullessaan kirjainyhdistelmän adhd ja rientänee jakamaan tekemiään arjen diagnooseja tuttavistaan (”sillä ja sillä varmaan on se adhd, koska…”) tai, leikkimielisesti kenties, itsestään (”mulla on varmaan se adhd, koska…”). Diagnostisiin ja lääketieteellisiin selitysmalleihin kiinnittyvät tavat tehdä sosiaalisia, vuorovaikutuksessa tapahtuvia ilmiöitä ymmärrettäväksi on yleisesti hyväksytty kodin ja koulun arjen käytänteisiin. Väitöskirjatutkimuksessa, jonka tematiikkaan tämä lectio praecursoria johdattelee, tutkittiin 18 diagnosoidun lapsen äidin ja 13 diagnosoidun nuoren aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (adhd) diagnoosille antamia merkityksiä. Tämä tutkimus on vetoomus niiden lasten puolesta, jotka tulevat piilotetuiksi stereotypioiden ja leimojen taakse – jotka lopulta itse piiloutuvat niiden taakse – sekä vetoomus sellaisten vuorovaikutuskäytänteiden puolesta, jotka ottavat lasten tunteet ja tarpeet huomioon ja siten tukevat heidän kasvuaan ja kehitystään. Lapsen kohtaamiseen ei tarvita diagnooseja eikä muita identiteettileimoja.

Lataa pdf