Perusopetuksen arviointi uudistuu – arvosanoille kriteerit

Juhani Rautopuro

Perusopetuksen oppilasarvioinnissa vietiin loppuun merkittäviä päätöksiä vuoden 2020 aikana. Ensimmäinen suuri päätös oli perusopetuksen perusteiden arviointiluvun (luku 6) uudelleenkirjoittaminen. Uudelleenkirjoitettu arviointiluku kumosi vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteisiin sisältyvän oppimisen arviointiluvun. Uusia arviointiperusteita on sovellettu peruskouluissamme elokuusta 2020 alkaen.

Arviointiosaamisen kehittäminen digitaalisessa oppimisympäristössä

Johanna Kainulainen, Mirja Tarnanen & Jyrki Vihriälä

Digitalisoituvat oppimisympäristöt ja oppimisen tukeminen teknologiavälitteisesti ohjaavat kiinnittämään huomiota myös arviointikäytänteiden kehittämiseen. Oppimisympäristön muuttuminen haastaakin tarkastelemaan kriittisesti, miten summatiivinen ja formatiivinen arviointi tukevat oppimista ja tarjoavat palautetta oppimisprosessin eri vaiheissa. Tässä artikkelissa tarkastellaan Peda.netin digitaalisen arviointityökalun kehittämistyötä osana Opet-tajien arviointiosaaminen oppimisen, osallisuuden ja tuen toteutumisen edistäjänä (OPA) -hanketta. Kehittämistyön tavoitteena on tukea sekä kouluttajien että opiskelijoiden formatiivisen arviointiosaamisen kehittymistä erityisesti opettajankoulutuksessa. Tarkasteltavaa digitaalista arviointityökalua on pyritty kehittämään oppijaystävälliseksi osaamisen kuvantajaksi, jotta se toimisi oppimisen aikaisen arvioinnin tukena. Keskeisenä ajatuksena kehitystyössä on ollut se, että arviointityökalua kehitetään rinta rinnan pedagogisen kehittämisen kanssa. Digitaalisen arviointityökalun kehittämistä taustoitetaan luomalla katsaus arviointikulttuurissa tapahtuneisiin muutoksiin arviointiosaamista ja digitaalista arviointia valottavan tutkimuskirjallisuuden avulla. Tämän jälkeen esitellään Peda.netin arviointityökalun toimintaa ja sen hyödyntämistä osaamisen kuvauk-sessa ja oppimisen tukemisessa. Lisäksi esitellään työkalun avulla toteutettuja kokeiluja opettajankoulutuksessa ja kouluissa. Lopuksi pohditaan kehittämistyön antia ja sen suuntaamista jatkossa.

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki opetusharjoittelussa

Piia M. Björn, Pirjo Savolainen, Laura Heimo, Hanna Mäntynen & Minna Kyttälä

Tässä kirjoituksessa kuvataan kokeilua, jossa Itä-Suomen yliopiston opettajaopiskelijoille annettiin lisätietoa oppimisen ja koulunkäynnin tuen systemaattisesta toteuttamisesta, arviointiperiaatteista ja toimintatavoista. Opiskelijaryhmät satunnaistettiin ennen harjoitteluun liittyvän opintojakson alkua koeryhmään ja kontrolliryhmään, mutta kokeiluun osallistuminen oli vapaaehtoista. Halukkaille koeryhmäläisille annettiin ennen harjoittelua tietoa tukivastemallista ja koulunkäynnin tuesta kah-den videon sekä kirjallisten taustamateriaalien avulla. Lisäksi koeryhmälle järjestettiin 30 minuutin mittainen internet-välitteinen tuokio, jossa käytiin läpi harjoittelun aikana tehtäväksi tarkoitettu tukivastemalliharjoite. Kontrolliryhmä sai pääsyn vastaaviin materiaaleihin harjoittelunsa jälkeen. Kaikki halukkaat opiskelijat vastasivat sähköiseen kyselyyn opetusharjoittelunsa jälkeen. Kyselyn tulokset osoittivat, että koeryhmään kuuluneet opiskelijat (n = 43) kokivat valmiutensa tukivastemallin periaatteiden noudattamiseen merkittävästi paremmiksi kuin tavanomaiseen harjoitteluun osallistuneen kontrolliryhmän (n = 83) opiskelijat. Koeryhmäläiset myös ilmaisivat aikovansa hyödyntää oppimaansa sekä tulevissa harjoitteluissa että työelämässä kontrolliryhmäläisiä tyypillisemmin. Tulosten perusteella voidaan todeta, että suhteellisen keveilläkin lisämateriaaleilla on mahdollista tuoda tärkeitä sisältöjä ja osaamista opettajakoulutuksiin.

Tukivastemallilla selkeyttä ja vaikuttavuutta oppimisen ja koulunkäynnin tukeen

Anne-Mari Kinnunen, Mikko Aro, Vesa Närhi & Hannu Savolainen

Suomessa oppimisen ja koulunkäynnin tukea toteutetaan vuonna 2011 voimaan tulleella kolmiportaisen tuen mallilla yleisessä, tehostetussa ja erityisessä tuessa. Oppimisen tuen käytännöt vaihtelevat eri kuntien ja koulujen välillä paljon, ja tuen toteuttamisen käytäntöihin on kaivattu selkeyttä. ”Opettajien arviointiosaaminen oppimisen, osallisuuden ja tuen toteutumisen edistäjänä” (OPA) -hankkeessa on kehitetty tukivastemallia, jossa opettaja työskentelee tutkivalla työotteella arvioiden systemaattisesti annetun tuen vaikutuksia. Tukivastemallia voidaan hyödyntää kolmiportaisen tuen kaikilla portailla, mutta yleisestä tuesta tehostettuun ja edelleen erityiseen tukeen vaihdettaessa yksilöllisyys, opettajajohtoisuus ja tuen intensiteetti vahvistuvat sekä tuen vaikuttavuuden arviointi lisääntyy. Tukivastemallissa oppilaan huolellisen yksilöllisen arvioinnin perusteella suunnitellaan oppimisen tuki, jonka vaikuttavuutta arvioidaan säännöllisillä seuranta-arvioinneilla. Seuran-ta-arviointien pohjalta tuen sisältöä, kestoa tai intensiteettiä muokataan. Tämän kirjoituksen tavoitteena on kuvata tukivastemalli ja sen teoreettinen perusta. Lisäksi kuvataan OPA-hankkeessa tehty tukivastemalliin perustuva opetuskokeilu. Opetuskokeilun keskeisenä tavoitteena on ollut vahvistaa erityisopettajaopiskelijoiden formatiivista arviointiosaamista ja tutkivaa työotetta sekä edistää Jyväskylän yliopiston erityisopettajakoulutuksen ja koulujen yhteistyötä.

KEHU – Vuorovaikutusosaamisen tarkastelu osana opetusharjoittelun ohjaamista

Tapio Toivanen, Anu Pyykkö & Vilma Berggren

Ryhmämuotoinen opetus erilaisine toiminta- ja työskentely-ympäristöineen sisältää suuren määrän moniulotteisia opettaja-oppilaskohtaamisia. Opettajan ja oppilasryhmän välistä opetusvuorovaikutusta sekä sen rakentumista ja laatua on kasvatustieteessä kuvattu opettajan ja oppilasryhmän välisenä didaktisena ja pedagogisena suhteena. Opiskelijoiden toiminta opetusharjoitteluissa painottuu usein didaktiseen suhteeseen eli opetuksen organisointiin ja ohjaukselliseen tukeen. Osana opetus- ja kulttuuriministeriön (2017–2021) rahoittamaa Kehittyvä opettajankoulutus -hanketta kehitetyn opetusharjoittelijan vuorovaikutusohjaamisen KEHU-mallin keskeisenä tavoitteena on ollut rakentaa teorialähtöinen kokonaisuus, jonka avulla opetusharjoittelujen yhteydessä voidaan tarkastella ja edistää tulevien opettajien ammatillista vuorovaikutusosaamista. KEHU-malli koostuu kolmesta ryhmämuotoisen opetusvuorovaikutuksen osa-alueesta: 1) opettajaksi opiskelevan oheisviestinnällisestä vuorovaikutusosaamisesta, 2) oppilasryhmän, sen keskinäisten suhteiden ja ryhmän rakennetekijöiden vaikutuksesta sekä 3) haastavista oppilaskohtaamisista (ennakoiva ja reaktiivinen toiminta) sekä siihen liittyvistä luokan hallinnasta, lämpimän pedagogisen suhteen rakentamisesta sekä oppimista ja toimimista tukevasta palautteesta. Jokaista osa-aluetta varten on hankkeessa luotu kirjallinen tukimateriaali sekä analyysimalli, jotka tukevat vuorovaikutusosaamisen käsittelyä osana opetusharjoittelun ohjausta.

VOPA-toimintamalli opettajan vuorovaikutusosaamisen ja arvioinnin tukena

Sanni Pöysä, Eija Pakarinen, Anu Kajamies & Marja-Kristiina Lerkkanen

Tässä artikkelissa kuvataan Opettajien arviointiosaaminen oppimisen, osallisuuden ja tuen toteutumisen edistäjänä (OPA)-hankkeen (2018–2021) yhteydessä kehitettyä Vuorovaikutus osana opettajan arviointiosaamista (VOPA) -toimintamallia sekä sen käyttämisestä saatuja kokemuksia. VOPA on tutkimusperustainen ja tiiviisti käytäntöön yhdistyvä toimintamalli, jota niin opettajaksi opiskelevat kuin jo työelämässä olevat opettajat voivat hyödyntää ammatillisen kehittymisen välineenä. VOPA-toimintamallin taustalla on ymmärrys siitä, että laadukas vuorovaikutus edistää oppijoiden oppimista sekä toimii pohjana opettajan toteuttamalle formatiiviselle arvioinnille.VOPA-toimintamallissa keskitytään neljään opetusvuorovaikutuksen keskeiseen teemaan: 1) opettajan sensitiivisyys ja myönteinen ilmapiiri, 2) ryhmän toiminnan organisointi ja motivointi, 3) palaute ja 4) dialogisuus. Kuhunkin teemaan perehdytään VOPA-toimintamallin käytänteiden mukaisesti siten, että ensin on alustus, jolloin perehdytään teeman teoreetti-seen perustaan sekä tarkastellaan siihen liittyviä opetusvuorovaikutuksen elementtejä VOPA-toimintamallin vaiheittaisten kuvausten avulla (ks. Pöysä ym., 2021). Tämän jälkeen on toteutus, jolloin kukin osallistuja reflektoi omaa opetustaan videotallenteelta vaiheittaisiin kuvauksiin peilaten. Lopuksi on yhteinen reflektio, jolloin teemaa käsitellään ohjatusti omasta ja vertaisten opetuksesta valittujen videonäytteiden avulla.Lukuvuonna 2019–2020 VOPA-toimintamalli otettiin käyttöön kahden suomalaisen yliopiston opettajankoulutuslaitoksilla. Opiskelijat kokivat VOPA-toimintamallin hyödylliseksi. Käyttökokemuksiaan kuvatessaan opiskelijat nostivat keskeisesti esille, että oman opetuksen videointi on jännittävää, mutta silti erittäin opettavaista. VOPA-toimintamalliin sisältyviin teemoihin keskittyvä keskustelu koettiin tärkeäksi, ja kokonaisuutena toimintamalliin sitoutuminen johti oman opettajuuden jäsentämiseen ja kypsymiseen. Arvokkaaksi koettua toimintamallia hyödynnetään jatkossakin näiden kahden yliopiston opettajaopinnoissa, ja sitä pyritään aktiivisesti jalkauttamaan myös laajemmin eteenpäin.

Luokkahuonevuorovaikutus matematiikan aineenopettajaopiskelijoiden tunneilla – oppilaslähtöisyys ja dialogisuus

Sami Lehesvuori, Markus Hähkiöniemi, Laura Ketonen, Sanni Pöysä & Marja-Kristiina Lerkkanen

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten oppilaslähtöisyys ja dialogisuus ilmenevät matematiikassa ja miten ne kytkeytyvät toisiinsa erityisesti oppilaiden näkökulmien, ajatusten ja kokemusten huomioimisen kautta. Tutkimuksen aineistoksi valittiin matematiikan aineenopettajaopiskelijoiden pitämiä oppitunteja, joissa havaittiin keskimääräisesti enemmän oppilaslähtöisyyden ja dialogisuuden ilmenemismuotoja. Keskustelunanalyysin keinoin osoitettiin, että oppilaslähtöisyyttä ja dialogisuutta voidaan edistää niin matematiikkaa kuin muitakin aiheita käsittelevissä opetuskeskusteluissa. Esimerkkien avulla pohditaan, miten vallitseva auktoritatiivinen ja oppiainekeskeinen opetusvuorovaikutus on haastettavissa jo opettajaopiskelijoiden opetusharjoittelun aikana.

Ristiriitoja ja reflektiota – Opettajien täydennyskoulutuksessa esittämiä näkemyksiä vuorovaikutuksessa tapahtuvan arvioinnin haasteista, ratkaisuista ja itse koulutuksesta

Laura Ketonen, Sami Lehesvuori, Sanni Pöysä & Marja-Kristiina Lerkkanen

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan opettajien näkemyksiä siitä, millaisia haasteita on luokkahuoneen vuorovaikutustilanteissa tapahtuvassa formatiivisessa arvioinnissa. Aineisto koostuu viiden opettajan keskusteluista täydennyskoulutuksessa. Keskustelujen teemoina olivat opettajien omien videonäytteiden ja kirjallisen materiaalin pohjalta opettajan sensitiivisyys, palaute ja dialogisuus. Vaikka keskustelun perussävy koulutuksen aikana oli myönteinen ja aiheena oli oman työn kehittäminen, esiin nousi huomattava määrä oppimista edistävän luokkahuonevuorovaikutuksen ja arvioinnin haasteita. Laadullinen aineistolähtöinen sisällönanalyysi kohdistui näihin haasteisiin sekä opettajien esittämiin ratkaisuihin ja suhtautumistapoihin. Näiden lisäksi tarkasteltiin opettajien kokemuksia kyseisestä täydennyskoulutuksesta. Aineistolähtöisen analyysin perusteella vuorovaikutteisen arvioinnin haasteet liittyivät opettajien, oppilaiden, muiden toimijoiden ja toimintaympäristön ristiriitaisiin toiveisiin, vaatimuksiin ja mahdollisuuksiin. Runsaista ratkaisuehdotuksista huolimatta todettiin, että vuorovaikutustilanteissa tapahtuvan arvioinnin onnistuminen ei ole aina mahdollista. Opettajat kokivat yhteisen reflektion kuitenkin edistäneen omaa osaamistaan ja hyvinvointiaan täydennyskoulutuksen aikana. Tulosten pohjalta voidaan ehdottaa, että opettajan arviointiosaamiseen kohdistuvan koulutuksen tulee tiedon lisäksi tarjota mahdollisuuksia reflektoida syvällisesti omaa toimintaa yhdessä kollegojen kanssa.

Erityisopettajaksi opiskelevien käsityksiä arvioinnin tehtävistä

Minna Kyttälä, Milla Rantamäki & Piia M. Björn

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, minkälaisia arvioinnin tehtäviä koskevia käsityksiä erityisopettajaksi opiskelevilla (N = 59) on. Aineisto koostuu sähköisellä kyselylomakkeella kerätyistä avoimista vastauksista. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisesti laadullista ja määrällistä sisällönanalyysia käyttäen ja sen jälkeen havainnollisiin tyyppeihin tiivistäen. Tutkimukseen osallistuneiden opiskelijoiden vastauksissa nousi esiin monipuolisesti erilaisia arvioinnin tehtäviä. Tulokset osoittavat kuitenkin, että erityisopettajaksi opiskelevien välillä on selkeitä yksilöllisiä eroja siinä, mitä arvioinnin tehtäviä he vastauksessaan painottavat. Aineistosta konstruoitiin kolme erilaista käsitysprofiilia, joissa painottuivat joko 1) osaamistason määrittäminen, 2) tuen vaikuttavuuden arviointi ja seuraaminen tai 3) oppilaan oman aktiivisen roolin korostaminen. Tulokset osoittavat, että opiskelijoiden lähtökohdat arviointikäsitysten opintojen aikaiselle muovautumiselle ja sitä kautta arviointitaidon kehittymiselle ovat hyvin erilaiset. Tutkimuksessa pohditaan tulosten merkitystä erityisopettajan työnkuvan ja työn vaatimusten näkökulmasta.

Opettajien arviointiosaamisen tietoperusta, arviointikäsitykset ja arviointikäytäntöjä haastavat kompromissit

Päivi Atjonen

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata opettajien arviointiosaamisen tietoperustaa, arviointikä-sityksiä ja arviointikäytäntöjä koskevien päätöksien kompromisseja. Teoreettisena kehyksenä käytettiin opettajan arviointiosaamisen kehittymismallia (OpAO). Aineisto tuotettiin sähköisellä kyselyllä, jossa harkinnanvarainen opettajanäyte (n = 95) kirjoitti vastauksia kahteen avoimeen kysymykseen. Sisällönanalyysiin perustuvien tuloksien mukaan arviointiosaamisen tietoperustassa korostuivat oppiaineen sisällöt ja tavoitteet sekä arviointimenetelmät. Arviointiin liittyvissä käsityksissä oppimisesta korostuivat oppilaiden erilaisuus ja oppimisprosessi. Arviointipäätöksien kompromisseja jouduttiin tekemään joko moninaisten arviointikäytänteiden, opetussuunnitelman monitulkintaisuuden tai arviointitiedon moniselitteisten päätelmäoptioiden vuoksi. Tuloksia voidaan hyödyntää opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Nuorten koulupoissaolot – kurkistus koulupoissaolokäsitteisiin ja -tekijöihin sekä tukitoimiin

Jenni Pelkonen & Tuomo Virtanen

Tutkimukset osoittavat, että pitkittyneet koulupoissaolot aiheuttavat ongelmia nuorille, vanhemmille, kouluille ja koko yhteiskunnalle. Koulupoissaolotyyppien avulla voidaan tun-nistaa nuoresta, huoltajasta ja koulusta johtuva poissaolo. Koulupoissaolojen taustalla voi olla jopa 60 eri syytekijää, joita on tärkeä oppia tunnistamaan. Kolmitasoisen tuen mallia voidaan käyttää apuna koulupoissaoloihin puuttumisessa. Koulupoissaoloihin on tärkeä puuttua varhaisessa vaiheessa niin koulupoissaolojen kuin koulupudokkuuden näkökulmista.

Puheenvuorot

Minäuskomukset ja matematiikan oppiminen: Matematiikan Maailmaan -hankkeen kokemuksia

Heidi Korpipää, Tuire Koponen & Marja-Kristiina Lerkkanen

Matematiikan taitojen kehitystä ohjaavat taitojen oppimiseen liittyvien alkuvalmiuksien ohella erilaiset emotionaaliset tekijät, kuten oppilaan uskomukset itsestään matematiikan osaajana. Nämä uskomukset alkavat muodostua jo varhain suunnaten matematiikan oppimiseen liittyvää kiinnostusta ja vaikuttaen työskentelyyn oppimistilanteissa. Matematiikkaan liittyvien minäuskomusten muodostumiseen esi- ja alkuopetusiässä on kuitenkin tähän saakka kiinnitetty vähän huomiota. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Mate-matiikan Maailmaan (MaMa) -kehittämishankkeen tavoitteena oli Opettajankoulutusfoorumin opettajankoulutuksen kehittämisohjelman periaatteiden mukaisesti vahvistaa opettajankoulutuksen tutkimusperustaisuutta soveltamalla tutkimustietoa käytännön ratkaisuihin ja konkreetteihin materiaaleihin opettajaksi opiskelevien ja kentän opettajien käyttöön. Hanke kohdentui varhaiskasvatukseen, esi- ja alkuopetukseen sekä erityisopetukseen.

Kokeilut ja käytänteet

Nivelvaiheen osaamispuhe yläkouluikäisten opinto-ohjauksen tukena

Riikka Hussinki, Minna Saarinen, Sara Sintonen & Kauko Komulainen

Artikkeli selvittää osaamispuheen merkitystä nivelvaiheessa olevien nuorten opinto-ohjauksessa. Osaamispuheen vahvistamisen tarkoituksena on edistää nuorten minäpystyvyysuskomuksia ja koulumyönteisyyttä, jotka ovat ratkaisevia asioita erityisesti kouluttautumisvalintojen nivelvaiheissa. Perusopetuksen päättöluokan yhteisvalinta on suomalaisen koulutusjärjestelmän erityinen taitekohta, jossa nuoret joutuvat pohtimaan ammattiinsuuntautumisen vaihtoehtoja. Tämä nivelvaihe on usein myös ensimmäinen askel oman urapolun luomisessa. Tutkimuksen mukaan osaamispuheen kehityksen ensimmäinen taso on oman osaamisen tiedostaminen, joka puolestaan etenee soveltavan pohdinnan kautta kohti urapohdintaa. Kaikki tutkimukseemme osallistuneet nuoret tunnistivat oman luonteenvahvuutensa ja pohtivat syvällisemmin sen merkitystä. Jokainen osallistuja pohti luonteenvahvuusajattelun kautta myös tulevaisuuttaan. Jatkotutkimuksissa olisi mielekästä tarkastella syvällisemmin interpersoonallisen puheen kehitystä ja itsetuntemuksen merkitystä osana nivelvaiheen opinto-ohjausta.

Tutkimukset

Alakoululaisten suomenoppijoiden opetusjärjestelyt ja kielitaidon tason yhteys luetun ymmärtämiseen

Jenni Alisaari, Tiina Turunen & Sara De Luca

Tutkimuksessa kartoitetaan, millaisia opetusjärjestelyjä on alakoulun suomenoppijoilla eli oppilailla, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame. Mahdollisia opetusjärjestelyjä on neljä: 1) erillinen suomi toisena kielenä ja kirjallisuus- eli S2-opetus, 2) suomenopettaja samanaikaisopettajana, 3) perusopetukseen valmistava opetus ja 4) oman äidinkielen opetus. Lisäksi selvitetään, millaiseksi opettajat arvioivat suomenoppijoiden luetun ymmärtämisen kielitaidon tason Kehittyvän kielitaidon asteikon perusteella, miten arvio vastaa oppilaidenALLU-testillä arvioituja luetun ymmärtämisen taitoja sekä millaisessa yhteydessä eri opetusjärjestelyt ovat kielitaidon tasoarvioihin ja luetun ymmärtämiseen. Opettajien vastausten perusteella (n = 268) valtaosalla suomenoppijoista äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärä oli S2. Opetusjärjestelyistä S2-opetukseen osallistuminen oli yleisintä. Noin puolet osallistui oman äidinkielen opetukseen, vain kolmasosa oli osallistunut valmistavaan opetukseen, ja samanaikaisopetus oli harvinaisinta. Suomenoppijat, joiden luetun ymmärtämisen opettajat olivat arvioineet B2-tasoiseksi tai korkeammaksi, suoriutuivat luetun ymmärtämisen tehtävistä yhtä hyvin kuin suomi äidinkielenä -oppilaat; alemmille tasoille arvioidut suoriutuivat heikommin. Tulokseen on hyvä suhtautua varauksellisesti, sillä B2-taso edellyttää taitoja, jotka useasti kehittyvät vasta vanhemmilla oppilailla. Luetun ymmärtämiseltään kielitaidon alemmille tasoille (A1, A2 ja B1) arvioidut oppilaat osallistuivat S2-opetukseen useammin kuin kielitaidon ylemmille tasoille (B2 ja C1) arvioidut. S2-opetukseen osallistuneet myös suoriutuivat luetun ymmärtämisen tehtävissä heikommin kuin ne, jotka eivät osallistuneet erilliseen S2-opetukseen. Näyttää siis siltä, että tutkimukseen osallistuneissa kouluissa S2-opetuksen resurssit on kohdennettu etusijassa niille oppilaille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Tulosten perusteella suomenoppijoiden luetun ymmärtämisen taitoja voidaan arvioida suomea äidinkielenään puhuville oppilaille tarkoitetulla testillä, kun luetun ymmärtämisen kielitaidon taso on opettajien arvioimana B2 tai korkeampi.

Tutkimukset

Lukuseulan toimivuus ja luotettavuus peruskoululaisten lukutaidon arvioinnissa

Lauri Ståhlberg, Risto Hotulainen, Juhani E. Lehto

Tutkimuksen aiheena on digitaalisen Lukuseulan toimivuus ja luotettavuus lukutaidon arvioinnissa vuosiluokilla 2–7 (N = 2 815). Toimivuutta ja luotettavuutta arvioitiin analysoimalla Lukuseulan tehtävien psykometrisia ominaisuuksia ja peilaamalla testistä saatuja tuloksia aiempiin lukutaitotutkimuksiin. Analyysit osoittivat, että Lukuseulan tehtävien sisäinen johdonmukaisuus, korrelaatiot kriteerivalidoinnissa käytettyihin testeihin ja testi–uusintatesti-reliabiliteetti olivat hyväksyttäviä. Testitulokset olivat linjassa aiempien tutkimusten kanssa: tytöt menestyivät arvioinneissa poikia paremmin ja olivat todennäköisemmin erinomaisia lukijoita. Lisäksi alkuvuonna syntyneet olivat yliedustettuina erinomaisten lukijoiden joukossa. Tutkimus osoittaa, että Lukuseulalla voidaan arvioida peruskoululaisten teknisen lukutaidon ja tekstinymmärtämisen taitoja monipuolisesti, mikä mahdollistaa lukemisen vaikeuksien tarkan erittelyn. Lukuseulan avulla oppilaiden lukemisen vaikeudet voidaan tunnistaa aiempaa tehokkaammin, ja sen ansiosta myös oppimisen tukea osataan kohdentaa entistä tarkemmin. Lisäksi koulutuksen järjestäjät voivat hyödyntää Lukuseulaa arvioidessaan opetusta ja sen vaikuttavuutta. Näin ollen arviointiväline soveltuu lukutaidon osalta myös peruskoulun tasa-arvon toteutumisen seurantatyökaluksi.

Asiasanat: lukuseula, digitaalinen lukutesti, lukutaito, tekninen lukutaito, tekstinymmärtäminen

Tutkimukset

Oppimisvaikeuksien, motivaation ja oppijaminäkäsityksen merkitys ammatillisista opinnoista valmistumisessa

Elisa Salmi, Sami Määttä, Tanja Vehkakoski, Kaisa Aunola, Leila Kairaluoma & Raija Pirttimaa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, missä määrin oppimisvaikeuksien vaikutus ammatillisesta koulutuksesta valmistumiseen on yhteydessä motivaatioon ja millaisia käsityksiä heikosti opiskeluun motivoituneilla opiskelijoilla on itsestään opiskelijana. Tutkimus koostui määrällisestä kyselytutkimuksesta ja laadullisesta haastattelututkimuksesta, joista määrälliseen osuuteen osallistui 554 ja laadulliseen osuuteen 44 ammattiopiston opiskelijaa. Tulokset osoittivat, että ne opiskelijat, joilla oli oppimisvaikeuksia mutta tyypillinen motivaatio, valmistuivat pääosin tavoiteajassa. Sen sijaan niiden, joilla oli sekä heikko motivaatio että oppimisvaikeuksia, valmistumatta jääminen oli tilastollisesti todennäköistä. Heikosti motivoituneiden opiskelijoiden oppijaminäkäsitykset eivät olleet kuitenkaan keskenään samanlaisia. Omaa yritystä korostavilla opiskelijoilla oli myönteinen, kun taas oppimisen vaikeuksien lannistamilla opiskelijoilla kielteinen kuva itsestään oppijoina. Sen sijaan ala- tai oppiainesuuntautuneiden sekä olosuhteita kritisoivien opiskelijoiden käsitys itsestään oppijana vaihteli. Opiskelijoiden heterogeenisyys sekä oppimisen vaikeuksiltaan että oppijaminäkäsityksensä puolesta haastaa tukitoimien suunnittelun. Yhteisopettajuus sekä se, että ammatillisten opettajien taitoja oppimisen tukemisessa vahvistetaan, voivat auttaa kohtaamaan erilaisia tuen tarvitsijoita.

Asiasanat: ammatillinen koulutus, motivaatio, oppimisvaikeudet, oppijaminäkäsitys, opintojen suorittaminen

Tutkimukset

Koulujen henkilökunnan kokemukset oppilaiden hyvinvoinnista COVID-19-etäkouluaikana: ”Osa puhkesi kukkaan. Muutamat pitivät rimaa alhaalla.”

Miia Sainio, Tiia Nurminen, Pilvi Hämeenaho ,Minna Torppa, Anna-Maija  Poikkeus  &Tuija Aro

Koulun henkilökunnan kokemuksiin etäkouluajalta tulee perehtyä, jotta etäkoulu voidaan toteuttaa oppilaiden hyvinvointia ja oppimista tukien. Kyselytutkimuksella selvitimme Keski- Suomen koulujen henkilökunnan (270 vastausta 27 peruskoulusta) ajatuksia oppilaiden hyvinvoinnista etäkoulussa sekä sen myönteisistä ja kielteisistä puolista oppilaille. Temaattisen analyysin perusteella etäkoulu nähtiin uuden oppimisen ja kehittymisen ajanjaksona: monen oppilaan tietotekniset taidot ja itseohjautuvuus kehittyivät. Sosiaalinen vuorovaikutus muutti muotoaan, mikä toi monista oppilaista esille uusia puolia. Oppilas-opettajavuorovaikutuk-en koettiin kehittyneen erilaisten ja yksilöllisempien yhteydenpitotapojen ansiosta, ja osa oppilaista hyötyi paremmasta työrauhasta ja vähäisemmästä sosiaalisesta paineesta.

Henkilökunta oli poikkeusolojen aikana vähemmän huolissaan oppilaiden ongelmakäyttäytymisestä kuin alkuvuonna. Oppilaiden yksinäisyyden, uupumuksen ja oppimisvaikeuksien osalta huoli sen sijaan lisääntyi, ja myös henkilökunnan kuvauksissa nousi esiin huoli oppilaiden jaksamisesta ja psyykkisestä hyvinvoinnista etäkoulun aikana. Vaikeus seurata oppilaiden hyvinvointia ja tarjota tukea etäyhteyksillä sekä etäkoulun epätasa-arvoistava vaikutus tulivat tutkimuksessa esiin etäkoulun ongelmallisina puolina. Mahdollisuus oppia ja kehittyä etäkoulussa toteutui oppilailla eri tavoilla, mutta oli vaikea ennakoida, kenelle etäkoulu sopi ja kenelle ei.

Aineistosta nousi esiin tärkeitä näkökulmia myös etäkoulun hyvinvointityön kehittämi- seksi. Kehittämistarpeita, joihin on syytä kohdentaa resursseja, olivat muun muassa koulun sisäinen suunnittelu, yhteistyö ja työnjako, kodin ja koulun yhteistyö ja henkilöstön koulutus etävuorovaikutuksen edistämiseen. Joustavaa etä- ja lähikoulun järjestämistä tulisi myös selvittää, jotta poikkeusolojenkin aikana oppilaiden hyvinvointi ja oppiminen voidaan turvata tasa-arvoisesti.

Asiasanat: COVID-19, korona, etäkoulu, oppilaiden hyvinvointi, hyvinvointityö koulussa

Tutkimukset

Kouluhyvinvointi – miten voidaan tukea ja mitä tehdä, kun ongelmia ilmenee?

Pauliina Parhiala

Pauliina Parhialan psykologian väitöskirjan ”The role of learning difficulties and brief treatment for student well-being” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 18.1.2020. Vastaväittäjänä toimi professori Marja Vauras (Turun yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori Minna Torppa (Jyväskylän yliopisto).

Viime aikoina kouluissa on kiinnitetty oppimisen lisäksi yhä enemmän huomiota hyvinvointiin. Hyvinvoinnin taso ennustaa oppimistuloksia, ja kouluaikaisella hyvinvoinnilla on vaikutus koko loppuelämään. Koululla on myös havaittu olevan suuri rooli oppilaiden hyvinvoinnin tukemisessa sekä hyvinvoinnin lisäämisessä. Oppimisen ohella koulussa korostetaan hyvinvoinnin, ilon ja motivaation merkitystä. On pyritty huomioimaan yksilölliset oppimispolut, otettu uusia opetusmetodeja opettajajohtoisen tyylin rinnalle ja alettu käyttää sukupuolineutraalia puhetyyliä. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki astui voimaan syksyllä 2014, jolloin ensimmäistä kertaa määriteltiin laissa ennaltaehkäisevän työn merkitys ottamalla käyttöön yhteisöllinen oppilashuolto. Ongelmia ennaltaehkäisevä toiminta oppilasryhmien kanssa ja opetta- jien konsultoiminen koettiin oppilashuollon tärkeiksi tehtäviksi. Lisäksi korostettiin myös oppilaiden yksilötukea määrittämällä aika, jonka sisällä oppilaan olisi saatava apua oppilashuollosta.

Asiasanat: hyvinvointi, oppimisvaikeudet, akateemiset perustaidot, masennusoireilu

Lectio praecursoria