Poimintoja Hyvä Alku -tapahtumasta 20.-21.9.2018

Timi Tervo

Kahdeksannen kerran järjestetty Niilo Mäki Instituutin Hyvä Alku -tapahtuma kokosi jälleen varhaiskasvatuksen ja opetusalan ammattilaiset kaksipäiväiseen tapahtumaan Jyväskylän Paviljonkiin syyskuussa. Tapahtumassa kuultiin oppimisen tuen uusista menetelmistä ja tutkimuksesta yli kolmekymmentä puheenvuoroa, ja lisäksi kävijät pääsivät osallistumaan valitsemiinsa oppimisen tukea käsitteleviin työpajoihin.

Lataa pdf

Sisukas pärjää aina? Moniammatillinen tukimalli sijoitetun lapsen koulunkäyntiin

Elisa Oraluoma, Christine Välivaara

Abstrakti:

Sijoitetuilla lapsilla on moninkertainen riski alisuoriutumiseen koulussa, matalaan koulutustasoon sekä erilaisiin psykososiaalisiin ongelmiin. Sisukas-toiminta pyrkii ennaltaehkäisemään sijoitettujen lasten syrjäytymistä tarjoamalla monitoimijaista tukea koulunkäyntiin. Pilotointivaiheessa Sisukas-tiimi (lapsen oma sosiaalityöntekijä, psykologi ja erityisopettaja) kartoitti 20 alakouluikäisen perhehoitoon sijoitetun lapsen vahvuudet ja tuen tarpeet pedagogisen ja psykologisen tutkimuksen avulla. Yhteistyössä oli mukana 16 keskisuomalaista koulua ja 6 päiväkotia. Lapsille tehtiin oppimissuunnitelmat, joiden toteutumista ja tukea seurattiin kahden vuoden ajan noin neljä kertaa lukuvuodessa yhteistyössä lapsen verkoston ja Sisukas-tiimin kanssa. Tukitoimien merkitystä tulevan kehityksen kannalta arvioitiin uusintakartoituksella kahden vuoden kuluttua alkukartoituksesta. Pilottiin osallistuneiden lasten oppimistulokset paranivat ryhmätasolla. Yksilöllisessä arvioinnissa havaittiin myönteisiä muutoksia psykososiaalisessa hyvinvoinnissa, mutta tuen tarve myös jatkui usealla lapsella. Suomalaispilotin tulokset olivat samansuuntaisia ruotsalaisen esikuvan Skolfam®-mallin tulosten kanssa.

Lapsilta ja heidän verkostoiltaan sekä hankkeen yhteistyökumppaneilta kerätyn palautteen perusteella Sisukas-toimintamalli on nähty tarpeellisena välineenä edistää koulun, kodin ja sosiaalityön välistä yhteistyötä. Lapset ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi ja saaneensa apua. Lapsen verkosto on kokenut varhaisen puuttumisen, systemaattisuuden ja tiiviin yhteistyön hedelmälliseksi. Toiminnan levittämiseksi on tuotettu käsikirja, opas ja verkkovälitteinen tietopankki (www.sijoitettulapsikoulussa.fi). Sisukas-malli on kehitetty valtakunnallisen lastensuojelujärjestön Pesäpuu ry:n Sijoitettu lapsi koulussa -projektissa (2012–2016), joka on osa RAY:n Emma & Elias, Pidetään huolta lapsista -avustusohjelmaa. Sisukas sai vuoden 2016 Talentian Hyvä käytäntö -palkinnon ja sijoittui toiseksi THL:n TERVE SOS -palkintokilpailussa.

Lataa pdf

Vanhempien osallistuminen kuudesluokkalaisten kotitehtävien tekemiseen

Mari Tunkkari, Kaisa Aunola ja Noona Kiuru

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka paljon ja kenen aloitteesta vanhemmat osallistuvat kuudesluokkalaisten lastensa kotitehtävien tekemiseen sekä missä määrin vanhempien osallistuminen riippuu lapsen taitotasosta ja sukupuolesta. Tämän lisäksi tutkittiin, onko äidin omilla oppimisen pulmilla ja lapsen opiskelussa kohtaamilla vaikeuksilla yhteyttä osallistumiseen ja äidin kotitehtävätilanteissa kokemiin positiivisiin ja negatiivisiin tunteisiin. Tutkimus on osa TIKAPUU – Alakoulusta yläkouluun -tutkimushanketta. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu kuudennen luokan oppilaille (n = 607) tehtyihin lukemisen ja matematiikan testeihin sekä kyselylomakkeeseen. Vanhempien aineisto (n = 494) perustuu kuudesluokkalaisten oppilaiden vanhemmille esitettyyn kyselyyn. Tulosten mukaan vanhemmat raportoivat osallistuvansa kotitehtävien tekemiseen eniten auttamalla lasta kokeisiin valmistautumisessa. Eri oppiaineista vanhemmat kertoivat osallistuvansa eniten vieraiden kielten kotitehtävien tekemiseen ja vähiten lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvien kotitehtävien tekemiseen auttamalla ja valvomalla kotitehtävien tekemistä. Myös lapsen taitotaso oli yhteydessä vanhemman osallistumisen määrään. Lopuksi havaittiin, että äideillä, jotka kertoivat itsellään olleen oppimisen pulmia ja joiden lapsilla oli niitä myös, oli enemmän negatiivisia tunteita kotitehtävätilanteissa ja he osallistuivat kotitehtävien tekemiseen useammin kuin äidit, joilla itsellään tai joiden lapsilla ei ole ollut vaikeuksia oppimisessa. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että iso osa kuudesluokkalaisten oppilaiden vanhemmista on mukana lastensa koulunkäynnissä auttamalla kotitehtävissä ja kokeisiin valmistautumisessa sekä valvomalla kotitehtävien tekemistä.

Alakoululaisten laskemisen ja lukemisen sujuvuuden seuranta

Eija Väisänen, Pirjo Aunio

Abstrakti:

Tässä tutkimuksessa seurattiin laskemisen ja lukemisen sujuvuuden muutosta alkuaan sujuvuudeltaan eritasoisilla ryhmillä, erityisesti sujuvuudeltaan heikkojen lasten kannalta. Kognitiivisena taitona mukana oli nimeämisnopeus.

Tutkimuksessa oli mukana kaksi yleisopetuksen koululuokkaa (N = 42). Tutkimuksen alkaessa lapset olivat toisella luokalla (iän ka. 96,1 kk), tutkimuksen päättyessä viidennellä. Lapset valikoituivat ei-sujuvien ryhmiin toisella luokalla arvioidun laskemisen (n1 = 7) ja lukemisen (n2 = 8) sujuvuuden perusteella. Ei-sujuvien ryhmien kriteerinä oli lapsen tuloksen jääminen heikoimpaan 15 persentiiliin. Yksilöllisiä suoritusprofiileja laadittaessa molemmissa taidoissa ei-sujuvat lapset (n = 4) otettiin erilleen. Laskemisen ja lukemisen sujuvuutta arvioitiin vähintään kerran lukuvuodessa, nimeämisnopeus arvioitiin ainoastaan neljännellä luokalla.

Kumpikaan ei-sujuvien ryhmistä ei enää viidennellä luokalla eronnut laskemisen sujuvuudeltaan alkuaan sujuvien ryhmästä. Sen sijaan ei-sujuvien laskijoiden heikkous lukemisenkin sujuvuudessa säilyi yhtä mittauskertaa lukuun ottamatta. Ei-sujuvien lukijoiden ryhmä paransi sujuvuuttaan lukemisessa, erityisesti sanantunnistuksessa. Yksilötarkastelussa molemmissa taidoissa ei-sujuvat lapset pysyivät sujuvuudeltaan heikkoina sekä laskemisessa että lukemisessa koko seuranta-ajan. Nimeämisen hitaus liittyi sekä ryhmä- että yksilötasolla selvemmin lukemisen kuin laskemisen sujumattomuuteen.

Sekä laskemisen että lukemisen sujuvuuden kehitysdynamiikan systemaattinen seuraaminen on tärkeää, jotta ymmärretään taitojen kehityksen vaihtelua ja sen seurauksena muuttuvaa tuen tarvetta. Tarjotun tuen täytyy olla kussakin tilanteessa oikea-aikaista, ja siinä tulee huomioida lapsen muuttuvat taidot ja tuen tarve sekä laskemisessa että lukemisessa.

Sisukas pärjää aina? Moniammatillinen tukimalli sijoitetun lapsen koulunkäyntiin

Elisa Oraluoma, Christine Välivaara

Abstrakti:

Sijoitetuilla lapsilla on moninkertainen riski alisuoriutumiseen koulussa, matalaan koulutustasoon sekä erilaisiin psykososiaalisiin ongelmiin. Sisukas-toiminta pyrkii ennaltaehkäisemään sijoitettujen lasten syrjäytymistä tarjoamalla monitoimijaista tukea koulunkäyntiin. Pilotointivaiheessa Sisukas-tiimi (lapsen oma sosiaalityöntekijä, psykologi ja erityisopettaja) kartoitti 20 alakouluikäisen perhehoitoon sijoitetun lapsen vahvuudet ja tuen tarpeet pedagogisen ja psykologisen tutkimuksen avulla. Yhteistyössä oli mukana 16 keskisuomalaista koulua ja 6 päiväkotia. Lapsille tehtiin oppimissuunnitelmat, joiden toteutumista ja tukea seurattiin kahden vuoden ajan noin neljä kertaa lukuvuodessa yhteistyössä lapsen verkoston ja Sisukas-tiimin kanssa. Tukitoimien merkitystä tulevan kehityksen kannalta arvioitiin uusintakartoituksella kahden vuoden kuluttua alkukartoituksesta. Pilottiin osallistuneiden lasten oppimistulokset paranivat ryhmätasolla. Yksilöllisessä arvioinnissa havaittiin myönteisiä muutoksia psykososiaalisessa hyvinvoinnissa, mutta tuen tarve myös jatkui usealla lapsella. Suomalaispilotin tulokset olivat samansuuntaisia ruotsalaisen esikuvan Skolfam®-mallin tulosten kanssa.

Lapsilta ja heidän verkostoiltaan sekä hankkeen yhteistyökumppaneilta kerätyn palautteen perusteella Sisukas-toimintamalli on nähty tarpeellisena välineenä edistää koulun, kodin ja sosiaalityön välistä yhteistyötä. Lapset ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi ja saaneensa apua. Lapsen verkosto on kokenut varhaisen puuttumisen, systemaattisuuden ja tiiviin yhteistyön hedelmälliseksi. Toiminnan levittämiseksi on tuotettu käsikirja, opas ja verkkovälitteinen tietopankki (www.sijoitettulapsikoulussa.fi). Sisukas-malli on kehitetty valtakunnallisen lastensuojelujärjestön Pesäpuu ry:n Sijoitettu lapsi koulussa -projektissa (2012–2016), joka on osa RAY:n Emma & Elias, Pidetään huolta lapsista -avustusohjelmaa. Sisukas sai vuoden 2016 Talentian Hyvä käytäntö -palkinnon ja sijoittui toiseksi THL:n TERVE SOS -palkintokilpailussa.

Oppimisen ongelmien ennakoiminen neuvolan neljävuotistarkastuksessa

Riitta Valtonen

Abstrakti:

Oppimisvaikeuksien varhaista havaitsemista pidetään tärkeänä sekä uudessa erityisopetuksen että neuvolan lainsäädännössä. Erityisopetuksessa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota oppimisvaikeuksien havaitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn esiopetusvaiheesta alkaen. Uuden neuvolatyötä ohjaavan asetuksen mukaan nelikuukautisen, puolitoistavuotiaan ja neljävuotiaan lapsen terveystarkastukset ovat laajoja. Tämä merkitsee sitä, että oppimisvaikeuksien ennakoinnin painopiste siirtyy aiemmasta viisivuotistarkastuksesta neljänteen ikävuoteen. Neuvolaseulonnan yhtenäistämiseen ja tarkentamiseen on pyritty myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viimeaikaisissa projekteissa (Mäki, Laatikainen, Koponen & Hakulinen-Viitanen, 2008). Keväällä 2009 julkaistu väitöskirjani ”Kehityksen ja oppimisen ongelmien varhainen tunnistaminen Lene-arvioinnin avulla. Kehityksen ongelmien päällekkäisyys ja jatkuvuus 4–6-vuotiailla sekä ongelmien yhteys koulusuoriutumiseen” (Valtonen, 2009) liittyi kiinteästi juuri neuvolan kehitystarkastusten uudistamiseen. Tässä artikkelissa keskityn väitöskirjatutkimukseni viimeiseen vaiheeseen eli koulun alkuvaiheen suoriutumisen ennakointiin neuvolan neljävuotistarkastuksen perusteella (Valtonen, Ahonen, Tolvanen & Lyytinen, 2008).

Lataa pdf

Lukiolaisetko erityisen pedagogisen tuen tarpeessa?

Tuuli Kinberg, Hannu Savolainen

Abstrakti:

Artikkeli pohjautuu T. Kinbergin Jyväskylän yliopistossa tekemään erityispedagogiikan pro gradu -tutkielmaan Lukiolaiset erityisen pedagogisen tuen tarvitsijoina (2008). Pro gradu voitti Niilo Mäki Instituutin järjestämän gradukilpailun vuonna 2010. Nuorten ja etenkin lukiolaisten oppimisvaikeuksista tiedetään vielä hyvin vähän. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lukiota ensimmäistä vuotta käyvien nuorten erityisiä tuen tarpeita ja vahvuuksia sekä niiden yhteyttä lukion opiskeluympäristöön. Lisäksi tarkastellaan, voivatko vahvuudet ennaltaehkäistä vaikeuksien kokemista. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella 28 lukiosta 449 opiskelijalta eri puolilta Suomea. Tutkimustulokset osoittivat, että lukioon hakeutuu peruskoulussa erityisopetusta saaneita opiskelijoita, joiden erityisopetuksen tarve tulee uudelleen esiin lukiossa. Lukiolaiset tarvitsivat erityistä tukea lukemisessa ja kirjoittamisessa, matematiikassa ja vieraissa kielissä. Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet ja koulu-uupumus olivat yhteydessä moniin muihin vaikeuksiin. Tuen tarve oli lukiolaisilla yleistä, ja tukea saivat vähiten ne, jotka sitä eniten tarvitsivat. Vaikeudet hankaloittivat opettajan asettamien tavoitteiden saavuttamista. Lukiolaisten vahvuuksien todettiin toimivan puskurina vaikeuksia vastaan. Tutkimustulosten perusteella voitiin päätellä, että opiskeluympäristö vaikuttaa vaikeuksien kokemiseen ja että lukiossa on tarvetta erityiselle pedagogiselle tuelle.

 

Lataa pdf

Miksi nuori syrjäytyy?

Jari-Erik Nurmi

Abstrakti:

Suomessa on noin 25 000–40 000 (4–6 %) iältään 15–24-vuotiasta nuorta, jotka ovat jääneet koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Koulunkäynnin keskeytyminen ennustaa heikkoa työmarkkina-asemaa ja alhaista tulotasoa aikuisuudessa. Viimeaikaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet, että syrjäytymisen ja koulun keskeyttämisen taustalla ovat usein vanhempien alhainen koulutustaso tai yksinhuoltajuus sekä nuorten oppimisvaikeudet. Psykologisena syrjäytymisen mekanismina toimii nuoren kielteisen ajattelun ja heikon motivaation sekä hänen koulumenestyksensä muodostama itseään toteuttava kielteinen noidankehä. Keskeisiä periaatteita syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä ja interventioissa ovat nuoren itsetunnon tukeminen, myönteisen ajattelun vahvistaminen, koulutussuunnitelmien tekeminen ja uratavoitteista päättäminen.

Lataa pdf

Maahanmuuttajalasten erityisluokkasiirrot – syynä todelliset oppimisvaikeudet vai heikko kielitaito?

Hanna-Maija Sinkkonen, Minna Kyttälä, Olivia Karvinen, Pirjo Aunio

Abstrakti:

Maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen taito vaihtelee sen mukaisesti, kuinka lapsi on pystynyt omaksumaan arvioinnin kohteena ja välineenä olevan valtaväestön kielen. Erilaisista oppimisvaikeuksien seulontaan ja diagnosointiin tarkoitetuista testeistä selviytymiseen vaikuttaa merkittävästi oppilaan kieli- ja kulttuuritausta. Tästä johtuen maahanmuuttajataustaisten oppilaiden onkin havaittu suoriutuvan erilaisista testeistä ja arvioinneista kantaväestöä heikommin, mikä osaltaan selittää heidän yliedustustaan erityisopetuksessa. Tämä tutkimus käsittelee pääkaupunkiseudulla yksilöllistettyyn opetukseen siirrettyjen lasten erityisluokkasiirron perusteita. Tutkimuksessa verrataan yhdeksäntoista espoolaisen oppilaan erityisluokkasiirron lausuntoja aiempiin, Helsingissä erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden lausuntoihin. Tulokset osoittavat, että oppilaiden ennen erityisluokalle siirtoa saamia tukitoimia ei kirjata lausuntoihin tai kirjaaminen on puutteellista. Monissa tapauksissa tieto tukitoimista puuttui kokonaan. Osalle oppilaista oli heidän heikon kielitaitonsa vuoksi suositeltu uusintatutkimuksia ja -arviointia, mutta ne olivat jääneet toteutumatta.

Lataa pdf

Mitä tiedämme motorisen oppimisen vaikeuksista?

Helena Viholainen, Timo Ahonen

Abstrakti:

Motorisen oppimisen vaikeudet ovat melko yleisiä ja jatkuvat usein lapsuudesta aina aikuisikään saakka. Yhtenäistä kuvaa motorisista ongelmista ja niihin liittyvistä muista kehityksellisistä ongelmista on kuitenkin vaikea hahmottaa. Myöskään ongelmien syistä ei ole tarkkaa selvyyttä. Tämänhetkisen tutkimuksen valossa näyttääkin siltä, että motorisille ongelmille ja niiden yhteisesiintymiselle muiden ongelmien kanssa on löydettävissä useita selityksiä. Motoriset toimintarajoitukset vaikuttavat arjesta selviytymiseen ja ovat yhteydessä myös moniin motorisen käyttäytymisen ulkopuolisiin toimintoihin kuten akateemisiin taitoihin ja psykososiaaliseen hyvinvointiin. Olisikin tärkeää, että motoristen taitojen puutteet huomattaisiin varhain ja motorista kehitystä tuettaisiin, jotta lapsen tasavertainen osallistuminen kaikkeen arjen toimintaan helpottuisi ja varmistuisi.

Lataa pdf