Tutkivan nettilukemisen taidot alakoululaisilla: Lukivaikeuksien sekä tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksien merkitys
Laura Kanniainen
KM Laura Kanniaisen psykologian väitöskirja ”Reading for Learning on the Internet at School Age: The Role of Difficulties with Reading and with Attention and Executive Function” tarkastettiin keskiviikkona 22.6.2022 Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Mônica Macedo-Rouet (Associate Professor; University of Paris 8, France) ja kustoksena professori Paavo Leppänen (Jyväskylän yliopisto).
Lukemaan opettaminen ja lukutaito ensimmäisellä luokalla
Jenni Ruotsalainen
Jenni Ruotsalaisen kasvatustieteen väitöskirja ”Literacy instruction and reading performance in first grade classrooms” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen ja psykologian tiedekunnassa 20.5.2022. Vastaväittäjänä toimi professori Krista Uibu Tarton yliopistosta ja kustoksena professori Anna-Maija Poikkeus Jyväskylän yliopistosta.
Opettajien puhe aggressiivisesti käyttäytyvinä pidetyistä oppilaista
Laura Liukko, Jaana Viljaranta ja Airi Hakkarainen
Tässä artikkelissa tarkastellaan Foucault’n valta-analyysin viitekehyksessä alakoulun opettajien puhetta aggressiivisesti käyttäytyvinä pidetyistä oppilaista. Tarkoituksenamme on tutkia, millaisia vallan muotoja ja strategioita opettajien puhe tuottaa ja millaisia subjektiviteetteja oppilaille näiden myötä rakentuu. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä koulun tuottamista vallan ja hallinnan muodoista sekä siitä, miten ne muodostavat arjessa toistettavaa tietoa ja käytänteitä ja millaisia vaikutuksia edellä
mainitulla on oppilaiden subjektiviteettiin. Esitämme Foucault’ta mukaillen, että vallan ja hallinnan muodot yksilöllistävät kohteensa. Sen vuoksi aggressiivinen käyttäytyminen hahmottuu yksilöpsykologisten selitysmallien kautta ja dekontekstualisoituu irralleen
laajemmasta sosiaalisesta kasvuympäristöstä. Kouluissa ei välttämättä tulla kiinnittäneeksi
huomiota sellaisiin rakenteisiin ja käytänteisiin, jotka esimerkiksi vähentäisivät aggressiivista käyttäytymistä, vaan tuki kohdistetaan ainoastaan yksittäisiin oppilaisiin, mikä kaventaa oppilaan subjektiviteettia ja tilaa tulla hyväksytyksi omana itsenään.
Tuloksemme jakautuvat viiteen vallan ja hallinnan muotoon. Normaalistava valta määrittää sitä normaaliuden rajaa, johon koulussa oletetaan oppilaiden omatoimisesti yltävän.
Hierarkkinen kurivalta korostaa koulun kyseenalaistamatonta asemaa vallan käyttäjänä, jolloin aggressiivisesti käyttäytyvä oppilas nähdään kurittomana objektina. Pedagoginen
asiantuntijavalta ulottaa hallinnan oppilaiden huoltajiin, kun taas hallintavalta ulkoistaa vallan koulun toimijoiden ulkopuolelle. Pedagogisen rakkauden kautta toimiva paimenvalta
nostaa aggressiivisesti käyttäytyvinä pidetyt oppilaat toiminnan keskiöön ja pyrkii avoimen
vallan ja välittämisen avulla tukemaan oppilaita muita vallan käytön muotoja vahvemmin. Neljä ensimmäistä vallan muotoa tuottaa kapeaa subjektiviteettia, joka olettaa oppilaiden kehittyvän tasatahtisesti ja kykenevän vahvaan omatoimisuuteen ja itsehillintään; ne myös edellyttävät kyseenalaistamatonta sopeutumista koulun rakenteisiin. Viides vallan muoto laajentaa subjektiviteettia, sillä se pitää taitojen eritasoisuutta hyväksyttävämpänä, jolloin koulun rakenteet joustavat yksittäisten oppilaiden tarpeiden mukaisesti.
Tarkkaamattomuuden sekä yliaktiivisuuden ja impulsiivisuuden yhteys sosioemotionaaliseen oireiluun lapsilla, joilla on oppimisen vaikeuksia
Veera Koivulahti ja Laura Lehtinen
Tutkimuksessa tarkasteltiin ADHD-oireiden yhteyttä sosioemotionaaliseen oireiluun alakouluikäisillä lapsilla, joilla oli oppimisen vaikeuksia. Tarkoituksena oli selvittää lasten
tarkkaamattomuus- sekä yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireiden yhteyttä sisään- ja ulospäin suuntautuviin sosioemotionaalisiin oireisiin eli mielialaoireisiin, ahdistuneisuuteen,
somaattisiin oireisiin, uhmakkuuteen ja käytösongelmiin. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, onko
lasten sukupuolella tai kognitiivisella kyvykkyydellä välittävää vaikutusta ADHD-oireiden
ja sosioemotionaalisen oireilun välisiin yhteyksiin.
Tutkimuksen kliininen aineisto perustuu Jyväskylän perheneuvolan ja Niilo Mäki Instituutin ylläpitämällä Lastentutkimusklinikalla tehtyihin oppimisvaikeustutkimuksiin. Aineisto
koostuu lasten neuropsykologisista testituloksista sekä vanhempien ja opettajien arvioinneista lasten tunne-elämästä ja käyttäytymisestä. Aineistossa oli tutkimuskysymyksestä
riippuen 500–538 lasta. Lasten tarkkaamattomuus- ja yliaktiivisuus-impulsiivisuusoireita
arvioitiin opettajille tarkoitetulla TRF-kyselylomakkeella. Lasten äidit täyttivät vanhemmille tarkoitetun CBCL-kyselylomakkeen, jolla arvioidaan lasten sosioemotionaalista oireilua. Lasten kognitiivista kyvykkyyttä tutkittiin WISC-testistön eri versioilla, ja lukemisen ja
matematiikan taidon tasoa arvioitiin Lastentutkimusklinikalla käytössä olleiden lukemisen
ja matematiikan testien avulla. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin hierarkkista regressioanalyysiä.
Tulokset osoittivat, että sekä tarkkaamattomuus että yliaktiivisuus ja impulsiivisuus
olivat yhteydessä ulospäin suuntautuviin oireisiin eli uhmakkuuteen ja käytösongelmiin. Mitä enemmän lapsella oli ADHD-oireita, sitä enemmän hänellä oli myös ulospäin suuntautuvaa oireilua. ADHD-oireiden yhteys ulospäin suuntautuviin oireisiin oli kuitenkin voimakkaampi yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireiden osalta. Yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireilla oli myös tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys sisäänpäin suuntautuviin oireisiin, mutta selitysosuudet jäivät pieniksi. Ainoa sukupuoliero ADHD-oireiden ja sosioemotionaalisten oireiden välisissä yhteyksissä havaittiin ahdistuneisuuden osalta. Kognitiivisella kyvykkyydellä ei havaittu olevan vaikutusta ADHD-oireiden ja sosioemotionaalisen oireilun välisiin yhteyksiin.
Hyvän arvioitsijan muotokuva – erityisopettajaksi opiskelevien käsityksiä hyvän arvioitsijan ominaisuuksista
Minna Kyttälä, Mervi Lahtomaa ja Milla Rantamäki
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin erityisopettajaksi opiskelevien (N = 148) käsityksiä hyvän
arvioitsijan ominaisuuksista. Aineisto koostuu sähköisellä kyselylomakkeella kerätyistä avoimista vastauksista. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisesti ja teoriaohjaavasti laadullista ja määrällistä sisällönanalyysia käyttäen ja sen jälkeen havainnollisiin tyyppeihin tiivistäen. Tulosten perusteella hyvä arvioitsija on toisaalta pedagogisesti taitava palautteenantaja ja toisaalta eettisesti tietoinen ihmissuhdeosaaja. Erityisopettajaksi opiskelevien välillä oli kuitenkin eroja siinä, minkälaisia ominaisuuksia ja taitoja he vastauksessaan painottivat. Aineistosta muodostettiin viisi erilaista käsitystyyppiä, joissa painottuivat joko 1) pedagoginen osaaminen, 2) oikeudenmukaisuus, 3) vuorovaikutustaidot, 4) oikeudenmukaisuus ja vuorovaikutustaidot tai 5) kaikki kolme osa-aluetta. Tulokset viittaavat siihen, että opiskelijoilla on näin ollen myös hieman erilainen käsitys siitä, minkälaisia taitoja ja ominaisuuksia he pyrkivät itsessään vahvistamaan koulutuksen aikana. Tutkimuksessa pohditaan tulosten merkitystä
erityisopettajakoulutuksessa ja siellä kehittyvässä arviointiosaamisessa.
Käännekohtia koulussa: Opetushenkilökunnan yhteenkuuluvuuden tunteen rakentuminen
Satu Peltomäki, Veera Rautiainen, Henri Pesonen, Anu Kajamaa, Birgit Paju ja Elina Kontu
Pienempien koulujen lakkauttaminen ja yhdistäminen ovat kiihtyneet 2000-luvulla; kehitys
on sidoksissa ajankohtaisiin kunta- ja koulutuspoliittisiin kysymyksiin. Uusista, vasta avatuista peruskouluista on toistaiseksi tehty vain vähän tutkimusta. Koulujen yhdistäminen on opetushenkilökunnalle vaativa muutostilanne. Jotta ymmärtäisimme sitä paremmin, on syytä tutkia opetushenkilökunnan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä asiat uuden alakoulun opetushenkilökunnan mielestä lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mitkä tuovat siihen jännitteitä.
Tutkimusaineisto sisältää opetushenkilökunnan (opettajien ja koulunkäynninohjaajien)
haastatteluja (N = 19) ja kahden kyselylomakkeen vastauksia (N = 65). Aineisto analysoitiin
teoriaan pohjautuvan sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että opetushenkilökunnan yhteenkuuluvuuden tunteen rakentuminen on moniulotteinen ilmiö, johon liittyy
useita vahvistavia ja toisaalta jännitteitä tuovia tekijöitä. Erityisen merkittävästi yhteenkuuluvuuden tunnetta vahvistaa arvostava kohtaaminen. Sen sijaan yhteisöllisyyden ja arvostavan kohtaamisen puute sekä kiireen tunne aiheuttivat siihen jännitteitä. Tutkimustulosten perusteella yhteenkuuluvuuden tunne ei muodostu itsestään, vaan sen rakentamiseen tarvitaan yhteenkuuluvuuden tunteen tekijöiden entistä parempaa tunnistamista ja uutta toimintakulttuuria luovaa yhteistyötä opettajien, koulunkäynninohjaajien ja rehtoreiden kesken.