ADHD-oireisten oppilaiden vahvuudet opettajien arvioimina

Liisa Klenberg

Vahvuuksien arvioinnin tulisi sisältyä koulun arviointityöhön etenkin silloin, kun selvitetään koulunkäynnin vaikeuksia ja tukitoimien tarvetta. Vahvuuksien esiin nostaminen on erityisen tärkeää oppilaille, joiden taipumusten tai toiminnan (esim. ADHD-oireet) vuoksi vuorovaikutus koulun tilanteissa on
ongelmakeskeistä
. Tällä hetkellä tutkimustietoa oppilaiden ja erityisryhmien vahvuuksista on niukasti, ja tutkitut vahvuuksien arviointimenetelmät puuttuvat. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin kahden ADHD-ryhmän vahvuuksia opettajien täyttämien Keskittymiskyselyn vahvuusosioiden avulla.
Lisäksi selvitettiin, millaisia vahvuusarvioita peruskouluikäiset oppilaat keskimäärin Keskittymiskyselyssä saivat ja miten erilaiset taustatekijät olivat yhteydessä arvioihin. Tulosten mukaan vahvuusarvioiden normaalivaihtelua selittivät oppilaan ikä, sukupuoli ja vanhempien koulutustausta. Keskimääräisesti opettajat arvioivat oppilailla olevan varsin runsaasti vahvuuksia. ADHD-diagnoosin saaneilla oppilailla vahvuuksia arvioitiin olevan jonkin verran vähemmän, mutta tietyillä osa-alueilla heillä oli enemmän vahvuuksia kuin muilla oppilailla. Oppilailla, joilla oli ylivilkkaus- sekä tarkkaamattomuusvaikeuksia, korostuivat etenkin aktiivisuuteen liittyvät vahvuudet, ja tarkkaamattomilla oppilailla esiin nousivat herkkyyteen liittyvät
vahvuudet.

Kokeeton osaamisen arviointi – Yläluokkalaisten näkemyksiä portfolion, posterin ja projektien käytöstä arviointimenetelminä ja työtapoina kokeen sijaan

Inkeri Sutela & Najat Ouakrim-Soivio

Perusopetuksen uuden opetussuunnitelman (2014) mukaan arvioinnin tulee olla monipuolista. Sen tulee sekä tukea oppilaan oppimista ja edistymistä (erityisesti formatiivinen arviointi) että tuottaa tietoa oppilaan osaamisen tasosta (erityisesti summatiivinen arviointi). Sisältöjen omaksumisen sijaan esimerkiksi historian opetuksessa korostetaan taitojen omaksumista ja harjoittamista. Näin ollen taitojen tulisikin olla myös keskeinen arvioinnin kohde.
Viikin normaalikoulussa lukuvuonna 2017–2018 tehdyssä opetuskokeilussa kaksi  perusopetuksen seitsemättä luokkaa (N = 43 oppilasta) arvioitiin historian opetuksen ensimmäisellä puoliskolla kokonaan ilman kokeita.
Arvioitavia suorituksia kokeen sijaan olivat ryhmätyönä tehty seinälehti, portfolio sekä vapaavalintainen projekti. Jakson jälkeen oppilailta
kerättiin nimetöntä palautetta sähköisellä kyselylomakkeella, ja lopuksi opintojakson kokonaisuuden ja osasuoritusten arvosanoja verrattiin toisiinsa ja saatuun palautteeseen.
Tutkimustulosten pohjalta esitämme, että opetuksessa todella tulisi käyttää opetussuunnitelman mukaisia monipuolisia arviointimenetelmiä, jotka toimivat samalla taitoja kehittävinä työ- ja opiskelumenetelminä. Oppilaat
pitivät kokeetonta jaksoa motivoivana, hauskana ja tavallista stressittömämpänä. He arvelivat myös oppineensa hyvin – jotkut jopa paremmin kuin jos opetusjaksossa olisi ollut koe.
Kokeita ei kuitenkaan tule hylätä. Osa oppilaista arveli, että olisi oppinut vielä paremmin, jos olisi joutunut myös lukemaan kokeeseen. Koetta vastaava kertausvaihe jäikin puuttumaan. Aina oppilaat eivät myöskään kokeneet osaamisensa tulleen riittävästi esiin. Epäkohdaksi nähtiin esimerkiksi formatiivisesta palautteesta seurannut tulosten osittainen
samankaltaistuminen. Autenttisen arvioinnin menetelmien ajateltiin kuitenkin tukevan historian sisältöjen sekä taitojen omaksumista.

Kissatarina – uusi menetelmä lasten kerrontaitojen arvioimiseen

Leena Mäkinen

Lasten kerrontataitojen arviointi osana lapsen laajempaa kielellistä tutkimusta on tärkeää, sillä kerronta on merkittävä kielenkehityksen osaalue ja kerronnan vaikeuksia esiintyy esimerkiksi lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö tai autismikirjon häiriö. Kerrontataitojen arviointiin on Suomessa ollut varsin vähän tutkittuja menetelmiä, eikä kuvasarjan pohjalta kerrontaan ole ollut käytössä lainkaan viitearvoja. Kissatarina – Lasten kerrontataitojen arviointimenetelmä perustuu tutkittuun tietoon kerrontataitojen kehityksestä ja arvioinnista. Testi on tarkoitettu erityisesti puheterapeuttien työvälineeksi, ja sen pääasiallinen käyttötarkoitus on auttaa tunnistamaan lapset, joiden kerrontataidot ovat tuen tarpeessa. Huolellinen arviointi on tehokkaan ja lapsen kielellisten vaikeuksien ydinongelmiin keskittyvän kuntoutuksen perusta. Kissatarinassa lasten kertomuksista arvioidaan relevantin informaatiosisällön määrää ja tarkkuutta. Testiin on laadittu persentiiliarvot, joiden avulla lasten suoriutumista voidaan tarkastella suhteessa viiteaineistoon. Tässä artikkelissa kuvataan tarkemmin Kissatarina-arviointimenetelmän teoreettista taustaa ja käyttötarkoitusta.

Lataa pdf

 

Virtaa ja välineitä luku- ja kirjoitustaidon arviointiin

Riikka Heikkilä, Jenni Puttonen, Tiina Siiskonen

Suomalaisten lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaito sekä huoli niiden heikkenemisestä ovat olleet viime aikoina otsikoissa ja poliittisten päätösten kohteena. Opetushallitus on tarttunut tähän huoleen rahoittamalla luku- ja kirjoitustai-oon keskittyviä täydennyskoulutushankkeita, joista yksi on Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin yhdessä toteuttama LUKILOKI-hanke. Hankkeen tavoitteena on tarjota opettajille varhaiskasvatuksesta aina toiselle asteelle saak-ka tutkimukseen perustuvaa tietoa ja välineitä luku- ja kirjoitustaidon tukemiseen. Arviointi on yksi hankkeen keskeisistä teemoista.Tässä kirjoituksessa pyritään valottamaan tutkimustiedon ja käytännön näkökulmista luku- ja kirjoitustaitojen arvioinnin merkitystä osana opettajan työtä ja oppilaan tukemista. Arviointi on yksittäisiä arviointitehtäviä laajempi, moniammatillisena yhteistyönä toteutettu kokonaisuus. Arvioinnissa voidaan erottaa kolme tasoa: tuen tarpeen tunnistaminen, taitojen yksilöllinen arviointi ja tuen vaikuttavuuden seuranta. Sen tuloksena saadaan tietoa siitä, millaiset vaikeudet ja vahvuudet vaikuttavat oppijan suoriutumiseen sekä siitä, millaisin keinoin oppimista voidaan tukea ja miten tuki vaikuttaa. Arvioitavat taidot riippuvat oppijan iästä ja kehitysasteesta, mutta myös siitä, millaista tietoa tuen suunnittelua varten tarvitaan. Artikkelissa kuvataan, millaisia taitoja kussakin vaiheessa on hyvä ottaa arvioinnissa huomioon sekä arvioinnin taso-ja osana oppijan tukemista.

Lataa pdf

YKÄ – Uusi menetelmä yläkouluikäisten luku- ja kirjoitustaidon arviointiin

Marja-Kristiina Lerkkanen, Kenneth Eklund, Heidi Löytynoja, Mikko Aro ja Anna-Maija Poikkeus

Luku- ja kirjoitustaito ovat keskeisiä oppimisen ja kouluttautumisen välineitä. Noin viidennes suomalaisnuorista ei kuitenkaan saavuta peruskoulun aikana riittävää luku- ja kirjoitustaitoa. Tunnistamatta jäävät lukemisen ja kirjoittamisen ongelmat voivat pahimmillaan vaikeuttaa kouluttautumista ja työllistymistä sekä rajoittaa sosiaalista vuorovaikutusta ja osallisuuden mahdollisuuksia tietoyhteiskunnassa. Jotta oikeanlainen tuki pystyttäisiin aloittamaan mahdollisimman aikaisin, lasten ja nuorten lukivaikeuksien luotettava tunnistaminen on erityisen tärkeää. Alakoulussa arvioinnin avuksi on tarjolla monenlaisia välineitä, mutta yläkouluikäisten lukutaidon arviointiin ja lukivaikeuden tunnistamiseen ei ole ollut luotettavia arviointimenetelmiä. Uusi YKÄ-arviointimenetelmä on laadittu tähän tarkoitukseen.

Lataa pdf

Miten voimme tunnistaa lapset, joilla on motorisen oppimisen vaikeuksia, ja tukea heitä kouluympäristössä?

Piritta Asunta, Ida Mälkönen, Helena Viholainen, Timo Ahonen, Pauli Rintala

Abstrakti:

Lapset, joilla on motorisen oppimisen vaikeuksia, tulisi seuloa tuen piiriin mahdollisimman varhain. Kouluissa lasten motorisiin vaikeuksiin puututaan kuitenkin hyvin harvoin, vaikka tiedetään motoristen taitojen yhteydet lapsen kokonaiskehitykseen. Opettajilla on käytössään hyvin niukasti välineitä, joilla he voisivat arvioida lasten toimintakykyä ja tunnistaa motorisen oppimisen vaikeuksia.

Sekä lasten itsearviointiin sopiville lomakkeille että vanhemmille suunnatuille motorisen oppimisen vaikeuden seulontalomakkeille ja niiden kehittämiselle on tarvetta. Suosittelemme maailmanlaajuisesti käytössä olevan standardoidun testin, kuten MABC-2-, KTK- tai BOTMP-2-testin, kulttuurista kääntämistä ja suomalaisen normiston keräämistä. Arviointimenetelmien kehittäminen mahdollistaisi paremmin monivaiheisen lähestymistavan sekä moniammatillisen yhteistyön, jolloin tietoa voitaisiin kerätä eri tahoilta ja ICF-CY-viitekehyksen eri toimintakyvyn osa-alueilta.

Opettajat tarvitsevat apua paitsi tukea tarvitsevien lasten tunnistamiseen myös heidän tukemiseensa. Interventiotutkimusten perusteella tarkastellaan, mitkä olisivat tehokkaimpia kouluihin soveltuvia motoristen taitojen oppimisen tukemisen muotoja. Opettajille tarjotaan myös tehokkaiksi todettuja käytännön vinkkejä lasten tukemiseksi. Käytännön neuvoja voi hyödyntää oppilaiden osallisuuden lisäämiseen ja toimintakyvyn edistämiseen sekä oppimisedellytysten parantamiseen.

Lataa pdf

Liite 1
Liite 2