Kieli, kojeet ja koulutus? Kuulovammaisten lasten perheet valintojen edessä

Marjatta Takala, Päivi Rainò

Abstrakti:

Tässä kerrotaan tutkimuksesta, jossa selvitettiin 29:n vaikeasti kuulovammaisen lapsen perheen valintoja. Perheet ovat täyttäneet kyselylomakkeen neljään kertaan kuuden vuoden aikana. Erityisesti tarkastellaan perheen kommunikaatiota ja tulevaisuuden odotuksia. Suurin osa perheistä valitsi lapselleen sisäkorvaistutteen ja sen mukana puhutun kielen. Jos perheessä oli kuulovammainen vanhempi, viittomakieli oli yksi perheen käyttämistä kielistä. Muutenkin viittominen eri muodoissa kulki puheen rinnalla lähes joka perheessä. Mukana olleista lapsista kolmasosalla oli kuulovamman lisäksi jokin muu vamma. Erityisesti näissä perheissä käytettiin puheen lisäksi jotain viittomisen varianttia tai viittomakieltä. Perheet eivät aina saaneet asiantuntijoilta tukea kielivalinnoilleen, viittomista arvosteltiin. Tavallinen päiväkotiryhmä ja yleisopetus olivat yleisiä valintoja, mutta osa halusi lapsensa erityisopetuksen pariin. Perheen piti toimia usein lapsensa asianajajana, asioiden hoitajana ja informanttina. Jo varhaisessa vaiheessa tarvittaisiin enemmän ja monipuolisempaa tietoa esimerkiksi eri kieli- ja kouluvaihtoehdoista, toisaalta kaivataan perheen tekemien valintojen kunnioitusta ja tukemista. Kuusivuotisen seurantatutkimuksen loppuvaiheessa suurimmalla osalla oli ainakin kaksi kieltä tai kielen muotoa käytössään, näistä kuitenkin puhuttu kieli oli dominoivana.

Lataa pdf

Nuorten uratavoitteet sosiaalisessa kontekstissa

Lotta Tynkkynen

Abstrakti:

Lotta Tynkkysen psykologian väitöskirja ”Adolescents’ Career Goals in Social Context” (Nuorten uratavoitteet sosiaalisessa kontekstissa) tarkastettiin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 22. helmikuuta 2013. Vastaväittäjänä toimi professori Bettina S. Wiese Saksasta (Institute of Psychology, RWTH Aachen University) ja kustoksena professori Katariina Salmela-Aro Jyväskylän yliopistosta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten työhön ja opiskeluun liittyviä tavoitteita heidän siirtyessään peruskoulusta toisen asteen koulutukseen ja edelleen työelämään ja jatko-opintoihin. Tutkimus pohjautuu kahteen suomalaiseen kyselylomakkeilla kerättyyn pitkittäisaineistoon. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhemmat ovat merkittävässä roolissa nuorten opinto- ja työtavoitteiden asettamisessa. Ensinnäkin, valtaosa nuorista nimesi vanhemmat uratavoitteisiin liittyviksi tukijoikseen sekä peruskoulun lopussa että myös varhaisaikuisuudessa, kun nuoret olivat jo siirtyneet jatko-opintoihin ja työelämään. Isän nimeäminen tukijaksi oli yhteydessä lukiokoulutukseen peruskoulun jälkeen. Toiseksi, nuoret, jotka kokivat saavansa vanhemmiltaan tukea uravalinnoissaan, uskoivat muita useammin saavuttavansa tavoitteensa. Kolmanneksi, jos nuoret uskoivat vanhempiensa toivovan lukiokoulutusta, nuoret asettivat todennäköisemmin keskimääräistä haastavampia opintotoiveita itselleen. Neljänneksi, vanhemmilla, joiden kasvatukselle oli ominaista psykologien kontrolli ja esimerkiksi syyllistämisen käyttö kasvatuskeinona, oli vaatimattomampia opintotoiveita lapsensa suhteen. Tutkimuksen mukaan myös muut sosiaaliset suhteet voivat olla merkittäviä nuorten opintotavoitteiden kannalta. Nuoret, jotka nimesivät tyttö- tai poikaystävän tai opinto-ohjaajan tai opettajan uratavoitteensa tukijaksi peruskoulun lopussa, menivät todennäköisemmin ammatilliseen koulutukseen peruskoulun jälkeen. Nuorten opintotoiveissa ja pystyvyydentunteen kehityksessä oli löydettävissä erilaisia kehityspolkuja. Valtaosa piti kiinni opintotoiveestaan ja koki uratavoitteeseen liittyvän pystyvyydentunteensa korkeaksi, ja pystyvyydentunne myös vahvistui opintosiirtymien aikana. Oli kuitenkin myös ryhmiä, joissa opintotoiveet tai pystyvyydentunne heikkeni tai vahvistui siirtymän aikana.

 

Lataa pdf