Kokeeton osaamisen arviointi – Yläluokkalaisten näkemyksiä portfolion, posterin ja projektien käytöstä arviointimenetelminä ja työtapoina kokeen sijaan

Inkeri Sutela & Najat Ouakrim-Soivio

Perusopetuksen uuden opetussuunnitelman (2014) mukaan arvioinnin tulee olla monipuolista. Sen tulee sekä tukea oppilaan oppimista ja edistymistä (erityisesti formatiivinen arviointi) että tuottaa tietoa oppilaan osaamisen tasosta (erityisesti summatiivinen arviointi). Sisältöjen omaksumisen sijaan esimerkiksi historian opetuksessa korostetaan taitojen omaksumista ja harjoittamista. Näin ollen taitojen tulisikin olla myös keskeinen arvioinnin kohde.
Viikin normaalikoulussa lukuvuonna 2017–2018 tehdyssä opetuskokeilussa kaksi  perusopetuksen seitsemättä luokkaa (N = 43 oppilasta) arvioitiin historian opetuksen ensimmäisellä puoliskolla kokonaan ilman kokeita.
Arvioitavia suorituksia kokeen sijaan olivat ryhmätyönä tehty seinälehti, portfolio sekä vapaavalintainen projekti. Jakson jälkeen oppilailta
kerättiin nimetöntä palautetta sähköisellä kyselylomakkeella, ja lopuksi opintojakson kokonaisuuden ja osasuoritusten arvosanoja verrattiin toisiinsa ja saatuun palautteeseen.
Tutkimustulosten pohjalta esitämme, että opetuksessa todella tulisi käyttää opetussuunnitelman mukaisia monipuolisia arviointimenetelmiä, jotka toimivat samalla taitoja kehittävinä työ- ja opiskelumenetelminä. Oppilaat
pitivät kokeetonta jaksoa motivoivana, hauskana ja tavallista stressittömämpänä. He arvelivat myös oppineensa hyvin – jotkut jopa paremmin kuin jos opetusjaksossa olisi ollut koe.
Kokeita ei kuitenkaan tule hylätä. Osa oppilaista arveli, että olisi oppinut vielä paremmin, jos olisi joutunut myös lukemaan kokeeseen. Koetta vastaava kertausvaihe jäikin puuttumaan. Aina oppilaat eivät myöskään kokeneet osaamisensa tulleen riittävästi esiin. Epäkohdaksi nähtiin esimerkiksi formatiivisesta palautteesta seurannut tulosten osittainen
samankaltaistuminen. Autenttisen arvioinnin menetelmien ajateltiin kuitenkin tukevan historian sisältöjen sekä taitojen omaksumista.

Kolmas sektori koulumaailmassa: yläkoulun nuorten näkemyksiä työpajatoiminnassa käytetyistä työtavoista

Raisa Ahtiainen, Ninja Hienonen, Meri Lintuvuori & Risto Hotulainen

Monet järjestöt ja yhdistykset tekevät yhteistyötä perusopetuksen koulujen kanssa, ja tätä yhteistyötä voidaan kuvata koulujen ja kolmannen
sektorin toimijoiden kohtaamiseksi. Parhaimmillaan kolmas sektori voi tukea ja rikastuttaa kouluille osoitettuja tehtäviä. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme kolmannen sektorin toimintana Walter ry -nimisen järjestön kouluilla järjestämiä työpajoja ja perusopetuksen yläluokkien oppilaiden näkemyksiä tästä toiminnasta. Walter ry:n Kytke-työpajat käsittelevät
kulttuurista moninaisuutta, ja järjestön tavoitteena on kulttuurien välisen vuorovaikutuksen edistäminen lasten ja nuorten keskuudessa.
Tutkimuksen kysymykset ovat seuraavat: Mitä mieltä nuoret ovat Walter ry:n työpajojen työtavoista? Miltä työtavat vaikuttavat suhteessa kouluarkeen? Mikä on kolmannen sektorin  rooli koulumaailmassa? Tutkimuksen aineistona ovat työpajoihin osallistuneiden nuorten ryhmähaastattelut (N = 24). Aineistolähtöinen sisällönanalyysi osoittaa, että nuorten mielestä työpajoissa käytettävät työmuodot poikkeavat siitä, mihin he koulupäiviensä aikana ovat
tottuneet. Nuoret toteavat tulevansa kuulluksi, kuulevansa ikätovereitaan ja saavansa keskustella. Toimintana työpajat tuovat tervetullutta vaihtelua. Tämä tulos on positiivinen, kun tarkastellaan nuorten kokemusta kolmannen
sektorin järjestämästä toiminnasta. Sen sijaan perusopetuksessa järjestettävä opetus on tulosten valossa varsin vanhanaikaista ja opettajajohtoista, mikä ei ole ollut perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa keskeisenä
työskentelymuotojen tavoitteena enää 2000-luvulla.

Selvitys oppimisvaikeuksien kompensointikeinoista – oppimisen apuvälineet sekä työssä ja opinnoissa saatu tuki

Riina Pieviläinen, Johanna Nukari, Jukka Liimatainen & Susanna Maijanen

Tässä tutkimuksessa selvitetään oppimista helpottavien apuvälineiden käyttöä henkilöillä, joilla on todettu tai itse epäilty oppimisvaikeus.
Lisäksi selvitetään muuta oppimisvaikeuksiin saatua tukea ja erityisjärjestelyjä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös ammattilaisten ohjauskäytäntöjä oppimisen apuvälineisiin liittyen. Kyselyyn oppimisen apuvälineistä oli mahdollista vastata joko ammattilaisen tai oppimisvaikeuksia kokevan näkökulmasta. Tutkimuksessa käytettiin 81 vastaajan vastauksia,
joista 73 prosenttia vastasi omien kokemustensa pohjalta ja 27 prosenttia ammattilaisen näkökulmasta.

Tulosten perusteella vain hieman yli
puolet vastaajista, joilla oli oppimisvaikeuksia, ilmoitti käyttävänsä oppimisen apuvälineitä. Eniten käytettiin äänikirjoja ja lukikalvoja ja -viivaimia. Oppimista helpottavia älypuhelinsovelluksia tai tietokoneohjelmia käytti alle viidennes vastaajista.

Noin puolet vastaajista, joilla oli oppimisvaikeuksia, oli saanut jotakin tukea. Tuen muodoista yleisin oli erityisopetus. Kuntoutusta oli
saanut vain harva. Opinnoissa oli saanut erityisjärjestelyjä noin kaksi kolmasosaa vastanneista. Sen sijaan työelämässä erityisjärjestelyjä oli saanut vain viidennes.

Ammattilaiset ohjasivat yleisimmin asiakkaitaan käyttämään lukemisen ja kirjoittamisen apuvälineitä sekä tarkkaavuuden apuvälineitä. Älypuhelinsovellusten tai tietokoneohjelmien käyttöä ohjasi alle kolmannes kyselyyn vastanneista ammattilaisista.


Etenkin erilaisten sovellusten ja tietokoneohjelmien hyödyntäminen oppimisen apuvälineenä oli vielä melko vähäistä, vaikka niitä on
nykyisin tarjolla maksuttomasti. Teknologian kehityksen myötä erilaiset sovellukset ja internetin kautta käytettävät ohjelmat tulevat lisäämään apuvälineiden saatavuutta ja käytettävyyttä.

 

Seurantatutkimus lapsuudessa todetuista oppimisvaikeuksista – Polut koulutukseen, työllistymiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin

Anna-Kaija Eloranta

PsM Anna-Kaija Elorannan psykologian väitöskirja ”A follow-up study of childhood learning disabilities. Pathways to adult-age education,
employment and psychosocial wellbeing” tarkastettiin Jyväskylän Yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 14.12.2019.
Vastaväittäjänä toimi professori George Hynd (University of Georgia, USA) ja kustoksena dosentti Tuija Aro Jyväskylän yliopistosta.

Lataa pdf

Onko lukuteatteri tehokas tapa harjoitella lukemista? Pilottitutkimuksen tuloksia ReadDrama -hankkeesta

Lukuteatterissa harjoitellaan ilmaisevaa ääneenlukua näytelmätekstien parissa lapsia innostavalla tavalla.
Viidentoista oppitunnin mittaista lukuteatterijaksoa kokeiltiin yhdellä koululla kolmannen luokan heikkojen lukijoiden parissa. Lukutaitojen kehitystä seurattiin suhteessa kahteen verrokkiryhmään: koulun tukea saaviin heikkoihin lukijoihin ja tyypillisesti lukeviin oppilaisiin.
Heikoista lukijoista vain lukuteatteriryhmään osallistuneet oppilaat kehittyivät lukusujuvuudessa.
Oppilaat pitivät lukuteatterista paljon, ja heidän minäpystyvyydessään havaittiin myönteistä kehitystä.
Pienryhmätoimintana järjestettävä lukuteatteri on erittäin lupaava lukemisen kohdennetun tuen muoto.

Lataa pdf