Oppimisvaikeudet nuorten syrjäytymisen osana: kohti kykyjen löytämistä ja ammatinvalintaa

Haastattelu ja teksti: Katri Myllynen

Haastateltava: Pekka Kuikka

Abstrakti:

Kehitykselliset kognitiivisen tiedonkäsittelyn heikkoudet ovat pysyväluonteisia. Niistä aiheutuu alakoulussa opiskelun perustaitojen eli lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen vaikeuksia. Peruskoulun yläasteella ja ammatillisissa opinnoissa samat heikkoudet näkyvät toisenlaisissa suoritustilanteissa ja usein peittyneinä motivaatio- ja keskittymispulmien alle. Laaja-alaisistakin kehityksellisistä heikkouksista aiheutuvia suoritusvaikeuksia voidaan kiertää räätälöimällä opiskelun, ammattiopintojen ja ammatin suoritusvaatimuksia ja järjestämällä harjoitusmahdollisuuksia yksilön kykyjen ja taitojen vahvuuksia hyödyntävällä tavalla. Neuropsykologi Pekka Kuikka on kliinisen työn ohella toiminut Laaja-alaiset oppimisvaikeudet-, Pudokkaat- ja Tukipolku- nimisissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa, joissa on keskitytty nuorten kehityksellisiin kognitiivisiin vaikeuksiin. Niissä on karttunut tietoa ja kokemusta, joilla on merkitystä nykyisin paljon julkisuudessa olevan nuorten syrjäytymistä koskevan keskustelun kannalta. Hankkeet osoittavat, että kognitiiviset heikkoudet voivat lisätä syrjään ajautumisen riskiä vaikeuttamalla omien kykyjen arviointia, sopivien ammatillisten rakentamista ja asiakkuutta korostavien työvoimapalveluiden itsenäistä käyttämistä. Etenkin nuori, jonka kehitykselliset vaikeudet näkyvät laaja-alaisina oppimisvaikeuksina, tarvitsee pitkäjänteistä tukea selviytyäkseen koulupolultaan ammatillisten opintojen kautta haluamaansa työhön.

 

Lataa pdf

Ongelmat äänteiden pituuksien havaitsemisessa voivat selittää luku- ja kirjoitusvaikeuksia ja aiheuttavat ongelmia suomen oppijoille

Riitta Pennala

Abstrakti:

Riitta Pennalan suomen kielen väitöskirja ”Perception and Learning of Finnish Quantity. Study in Children with Reading Disabilities and Familial Risk for Dyslexia and Russian Second-Language Learners” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 8. kesäkuuta 2013. Vastaväittäjänä toimi professori Sari Kunnari Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Maisa Martin Jyväskylän yliopistosta.

 

Lataa pdf

Matematiikan osaaminen ensimmäisen luokan alussa

Riikka Mononen, Pirjo Aunio, Risto Hotulainen, Ritva Ketonen

Abstrakti:

Tutkimus on osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Ajatellaan-hanketta. Kiitämme tutkimukseen osallistuneita opettajia ja oppilaita sekä Janna Linnansaarta (FM) ja tutkimusavustaja Siri Leijoa.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin juuri koulunsa aloittaneiden ensiluokkalaisten (N = 175) matematiikan osaamista eri osa-alueilla: matemaattiset suhdetaidot, laskemisen taidot, yhteen- ja vähennyslaskun sujuvuus yksinumeroisilla luvuilla sekä sanallisten yhteen- ja vähennyslaskutehtävien ratkaiseminen. Lisäksi tutkittiin sukupuolen, iän ja vanhempien koulutustaustan yhteyttä matematiikan osaamiseen. Keskeisenä tuloksena havaittiin, että koulunsa aloittavilla lapsilla on keskimäärin verrattain hyvät matematiikan taidot, joskin osaamisessa oli huomattavaa vaihtelua. Pojat olivat tyttöjä taitavampia matemaattisissa suhdetaidoissa ja sitä kautta myös muissa matemaattisissa taidoissa. Samoin vanhemmat lapset olivat nuorempia lapsia taitavampia matemaattisissa suhdetaidoissa ja sitä kautta myös muissa matemaattisissa taidoissa. Lapsen osaaminen oli parempaa, kun äidin koulutustausta oli korkeampi. Isän koulutustaustalla ei sen sijaan ollut yhteyttä osaamiseen. Ensiluokkalaisten ryhmässä oli pieni joukko lapsia, joiden taidot olivat huomattavasti heikompia kuin muiden lasten taidot. Näille lapsille etenkin laskemisen osa-alueen tehtävät olivat vaikeita. Pohdimme tämän tutkimuksen tuloksia suhteessa matematiikan opetuksen toteutukseen ensimmäisen luokan alussa.

 

Lataa pdf

Erityisoppilaasta nuoreksi aikuiseksi – peruskoulun erityisopetuksen oppilaiden myöhemmät koulutuspolut ja työurat

Kirsti Laakso

Abstrakti:

Tämän selvityksen juuret ulottuvat 20 vuoden takaiseen väitöstutkimukseeni kouluvaikeuksien ennustamisesta ja sen perustalle vuosia sitten hankittuun lisäaineistoon. Väitöstutkimuksessa tarkastelin käyttäytymisongelmien sekä puhe-, lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksien pysyvyyttä peruskoulun alusta yläasteelle asti. Tutkimuksessa seuratussa usean sadan oppilaan joukossa oli vajaat 150 oppilasta, jotka olivat saaneet peruskoulun aikana jonkintyyppistä erityisopetusta vaikeuksiinsa. Tämän joukon elämäntilannetta halusin selvittää, kun heistä oli kasvanut kolmikymppisiä nuoria aikuisia. Vaatimattomien resurssien vuoksi tyydyin kuvaamaan nuorten elämäntilannetta varsin yleisellä tasolla, viranomaistiedostoista saaduilla ryhmäkohtaisilla tiedoilla. Tarkoituksena oli selvittää, millaista jatkokoulutusta erityisopetuksessa olleet oppilaat olivat hankkineet, miten hyvin he olivat työllistyneet ja missä määrin he olivat käyttäneet Kelan etuuksia kuluneiden vuosien aikana. Vanhan aineiston erityisopetuksen tyypin mukaan jaotelluista ryhmistä saatiin koulutus- ja palvelujenkäyttötiedot Tilastokeskuksesta ja Kelasta vuodelta 2005. Tuloksia vertailtiin valtakunnallisista tilastoista saataviin koko maan tilastoihin ikäluokasta. Kohderyhmän pienuus ja varsinkin erityyppistä erityisopetusta saaneiden ryhmien koot on huomioitava tulosten tarkastelussa; tuloksia voidaan pitää suuntaa-antavina. Ala-asteelta yläasteelle saakka lukiopetukseen osallistuneet oppilaat olivat päätyneet koko maan vastaavan ikäistä nuorisoa lyhyempään koulutukseen. Jatkokoulutus oli yleisimmin silloinen ammattikoulututkinto. Mitä pitkäkestoisempaa ja intensiivisempää erityisopetusta oppilas oli saanut, sitä todennäköisemmin koulunkäynti oli jäänyt pelkkään peruskouluun. Selvityksen tulokset korostavat koulutuksen merkitystä työuran kannalta. Lukiopetuksessa olleet olivat kokeneet työttömyyttä koko maan vastaavanikäisiä nuoria useammin. Tämä selvitys oman aikakautensa erityisopetuksen oppilaiden elämänpolun kuvailuna antanee taustaa, kun seurataan erityistä tukea tarvitsevien lasten opetuksen vaikuttavuutta.

 

Lataa pdf

Toimitukselta

Kun yritämme ymmärtää oppimisvaikeuksia ja sitä, miten ne vaikuttavat elämäämme lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa, niitä on hyvä tarkastella eri näkökulmista. Yksi mahdollinen näkökulma on kehittyvien taitojen, niiden kehitysedellytysten ja taitojen rakentumisen tarkastelu. Riitta Pennalan ja Riikka Monosen ja kumppaneiden tutkimuksia voidaan pitää hyvinä esimerkkeinä tästä.

Pennala tarkentaa ja laajentaa tutkimuksissaan tietoamme siitä, miten puheäänen ja erityisesti äänteiden pituuksien havaitseminen näyttävät olevan yhteydessä sinnikkäisiin vaikeuksiin lukemaan oppimisessa ja kirjoittamisessa. Tällöin taustalla on ajatus siitä, että nämä havaintotoimintojen vaikeudet heijastuvat myöhemmin niiden varaan rakentuvien uusien kielellisten taitojen rakentumiseen. Samalla se herättelee ajatuksia siitä, voitaisiinko näihin varhaisiin taustavaikeuksiin puuttumalla, jos ne voitaisiin havaita riittävän varhain, vaikuttaa myös myöhempien taitojen kehittymiseen.

Riikka Monosen ja kumppaneiden tutkimus taas piirtää kuvaa kouluaan aloittelevien lasten matematiikan osaamisesta keskeisillä taitoalueilla ja taitoeroja selittävistä tekijöistä. Oppimisvaikeustutkimuksen näkökulmasta huolestuttava havainto on, että jo heti koulun alussa on löydettävissä pieni joukko lapsia joiden valmiudet matematiikan oppimiseen koulussa ovat huomattavasti muita heikommat. Taitoerot lasten taidoissa muodostavat siten alkuopettajille selkeän pedagogisen haasteen. Suuri osa lapsista oikeastaan jo hallitsee ne asiat joita koulun alussa opetetaan, mutta pienemmälle osalle ne ovat vielä pitkän opettamis- ja oppimisprosessin takana.

Toinen näkökulma oppimisvaikeuksiin on hieman laajempi. Siinä oppimisvaikeuksia tarkastellaan kokonaisvaltaisemmin oppimisen yksilöllisinä eroina tai piirteinä. Tällöin voidaan ajatella, että ne sinnikkäimmillään kulkevat ihmisen mukana lapsuudesta aikuisuuteen ja iästä ja ympäristön asettamista vaatimuksista riippuen heijastuvat eri tavoin ihmisen arkeen ja elämän sujumiseen. Tätä näkökulmaa edustavat lehdessä Kirsti Laakson selvitys peruskoulun erityisopetuksen oppilaiden myöhemmistä koulutuspoluista ja työurista ja Pekka Kuikan haastattelu.

Kirsi Laakso korostaa kirjoituksessaan painokkaasti selvityksensä rajoituksia. Selvityksen havainnot ovat kuitenkin selkeästi linjassa sen tiedon kanssa, jota meillä on lyhyemmistä seurantatutkimuksista. Näin ollen tulokset valitettavasti ehkä kertovat jotakin tärkeää oppimisvaikeuksien sinnikkyydestä osalla lapsista ja nuorista ja siitä, miten ne tukitoimista huolimatta saattavat vaikuttaa myöhempiin kehityspolkuihin. Tästä syystä Pekka Kuikan puheenvuoro on osuva jatko Laakson artikkelille. Useisiin erilaisiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin perustuen Kuikka korostaa sitä, miten asioihin voidaan vaikuttaa vielä nuoruusiässäkin silloin kun puhe oppimisvaikeuksista on muuttunut syrjäytymispuheeksi. Tämä edellyttää kuitenkin uudenlaista yksilöllistä ja moniammatillista paneutumista jokaisen apua tarvitsevan nuoren omaan oppimishistoriaan ja osaamisen yksilöllisiin piirteisiin vahvuuksineen ja heikkouksineen. Vaikka yhteiskunnallinen tilanne ei ole otollinen uusien palvelujen ideoimiselle, Kuikan ehdotus alueellisista ja moniammatillisista ”nuorten oppimisklinikoista” ja keskustelun ja kokeilujen käynnistäminen idean pohjalta on silti äärimmäisen tärkeä ja ajassamme oleva haaste.

Kiitos kaikille lukijoille ja kirjoittajille kuluneesta vuodesta. Toivotamme teille antoisia lukukokemuksia ensi vuodelle!

Timo Ahonen, toimituskunnan puolesta

 

Lataa pdf