Sisukas pärjää aina? Moniammatillinen tukimalli sijoitetun lapsen koulunkäyntiin

Elisa Oraluoma, Christine Välivaara

Abstrakti:

Sijoitetuilla lapsilla on moninkertainen riski alisuoriutumiseen koulussa, matalaan koulutustasoon sekä erilaisiin psykososiaalisiin ongelmiin. Sisukas-toiminta pyrkii ennaltaehkäisemään sijoitettujen lasten syrjäytymistä tarjoamalla monitoimijaista tukea koulunkäyntiin. Pilotointivaiheessa Sisukas-tiimi (lapsen oma sosiaalityöntekijä, psykologi ja erityisopettaja) kartoitti 20 alakouluikäisen perhehoitoon sijoitetun lapsen vahvuudet ja tuen tarpeet pedagogisen ja psykologisen tutkimuksen avulla. Yhteistyössä oli mukana 16 keskisuomalaista koulua ja 6 päiväkotia. Lapsille tehtiin oppimissuunnitelmat, joiden toteutumista ja tukea seurattiin kahden vuoden ajan noin neljä kertaa lukuvuodessa yhteistyössä lapsen verkoston ja Sisukas-tiimin kanssa. Tukitoimien merkitystä tulevan kehityksen kannalta arvioitiin uusintakartoituksella kahden vuoden kuluttua alkukartoituksesta. Pilottiin osallistuneiden lasten oppimistulokset paranivat ryhmätasolla. Yksilöllisessä arvioinnissa havaittiin myönteisiä muutoksia psykososiaalisessa hyvinvoinnissa, mutta tuen tarve myös jatkui usealla lapsella. Suomalaispilotin tulokset olivat samansuuntaisia ruotsalaisen esikuvan Skolfam®-mallin tulosten kanssa.

Lapsilta ja heidän verkostoiltaan sekä hankkeen yhteistyökumppaneilta kerätyn palautteen perusteella Sisukas-toimintamalli on nähty tarpeellisena välineenä edistää koulun, kodin ja sosiaalityön välistä yhteistyötä. Lapset ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi ja saaneensa apua. Lapsen verkosto on kokenut varhaisen puuttumisen, systemaattisuuden ja tiiviin yhteistyön hedelmälliseksi. Toiminnan levittämiseksi on tuotettu käsikirja, opas ja verkkovälitteinen tietopankki (www.sijoitettulapsikoulussa.fi). Sisukas-malli on kehitetty valtakunnallisen lastensuojelujärjestön Pesäpuu ry:n Sijoitettu lapsi koulussa -projektissa (2012–2016), joka on osa RAY:n Emma & Elias, Pidetään huolta lapsista -avustusohjelmaa. Sisukas sai vuoden 2016 Talentian Hyvä käytäntö -palkinnon ja sijoittui toiseksi THL:n TERVE SOS -palkintokilpailussa.

Lataa pdf

Alakoululaisten laskemisen ja lukemisen sujuvuuden seuranta

Eija Väisänen, Pirjo Aunio

Abstrakti:

Tässä tutkimuksessa seurattiin laskemisen ja lukemisen sujuvuuden muutosta alkuaan sujuvuudeltaan eritasoisilla ryhmillä, erityisesti sujuvuudeltaan heikkojen lasten kannalta. Kognitiivisena taitona mukana oli nimeämisnopeus.

Tutkimuksessa oli mukana kaksi yleisopetuksen koululuokkaa (N = 42). Tutkimuksen alkaessa lapset olivat toisella luokalla (iän ka. 96,1 kk), tutkimuksen päättyessä viidennellä. Lapset valikoituivat ei-sujuvien ryhmiin toisella luokalla arvioidun laskemisen (n1 = 7) ja lukemisen (n2 = 8) sujuvuuden perusteella. Ei-sujuvien ryhmien kriteerinä oli lapsen tuloksen jääminen heikoimpaan 15 persentiiliin. Yksilöllisiä suoritusprofiileja laadittaessa molemmissa taidoissa ei-sujuvat lapset (n = 4) otettiin erilleen. Laskemisen ja lukemisen sujuvuutta arvioitiin vähintään kerran lukuvuodessa, nimeämisnopeus arvioitiin ainoastaan neljännellä luokalla.

Kumpikaan ei-sujuvien ryhmistä ei enää viidennellä luokalla eronnut laskemisen sujuvuudeltaan alkuaan sujuvien ryhmästä. Sen sijaan ei-sujuvien laskijoiden heikkous lukemisenkin sujuvuudessa säilyi yhtä mittauskertaa lukuun ottamatta. Ei-sujuvien lukijoiden ryhmä paransi sujuvuuttaan lukemisessa, erityisesti sanantunnistuksessa. Yksilötarkastelussa molemmissa taidoissa ei-sujuvat lapset pysyivät sujuvuudeltaan heikkoina sekä laskemisessa että lukemisessa koko seuranta-ajan. Nimeämisen hitaus liittyi sekä ryhmä- että yksilötasolla selvemmin lukemisen kuin laskemisen sujumattomuuteen.

Sekä laskemisen että lukemisen sujuvuuden kehitysdynamiikan systemaattinen seuraaminen on tärkeää, jotta ymmärretään taitojen kehityksen vaihtelua ja sen seurauksena muuttuvaa tuen tarvetta. Tarjotun tuen täytyy olla kussakin tilanteessa oikea-aikaista, ja siinä tulee huomioida lapsen muuttuvat taidot ja tuen tarve sekä laskemisessa että lukemisessa.

Sisukas pärjää aina? Moniammatillinen tukimalli sijoitetun lapsen koulunkäyntiin

Elisa Oraluoma, Christine Välivaara

Abstrakti:

Sijoitetuilla lapsilla on moninkertainen riski alisuoriutumiseen koulussa, matalaan koulutustasoon sekä erilaisiin psykososiaalisiin ongelmiin. Sisukas-toiminta pyrkii ennaltaehkäisemään sijoitettujen lasten syrjäytymistä tarjoamalla monitoimijaista tukea koulunkäyntiin. Pilotointivaiheessa Sisukas-tiimi (lapsen oma sosiaalityöntekijä, psykologi ja erityisopettaja) kartoitti 20 alakouluikäisen perhehoitoon sijoitetun lapsen vahvuudet ja tuen tarpeet pedagogisen ja psykologisen tutkimuksen avulla. Yhteistyössä oli mukana 16 keskisuomalaista koulua ja 6 päiväkotia. Lapsille tehtiin oppimissuunnitelmat, joiden toteutumista ja tukea seurattiin kahden vuoden ajan noin neljä kertaa lukuvuodessa yhteistyössä lapsen verkoston ja Sisukas-tiimin kanssa. Tukitoimien merkitystä tulevan kehityksen kannalta arvioitiin uusintakartoituksella kahden vuoden kuluttua alkukartoituksesta. Pilottiin osallistuneiden lasten oppimistulokset paranivat ryhmätasolla. Yksilöllisessä arvioinnissa havaittiin myönteisiä muutoksia psykososiaalisessa hyvinvoinnissa, mutta tuen tarve myös jatkui usealla lapsella. Suomalaispilotin tulokset olivat samansuuntaisia ruotsalaisen esikuvan Skolfam®-mallin tulosten kanssa.

Lapsilta ja heidän verkostoiltaan sekä hankkeen yhteistyökumppaneilta kerätyn palautteen perusteella Sisukas-toimintamalli on nähty tarpeellisena välineenä edistää koulun, kodin ja sosiaalityön välistä yhteistyötä. Lapset ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi ja saaneensa apua. Lapsen verkosto on kokenut varhaisen puuttumisen, systemaattisuuden ja tiiviin yhteistyön hedelmälliseksi. Toiminnan levittämiseksi on tuotettu käsikirja, opas ja verkkovälitteinen tietopankki (www.sijoitettulapsikoulussa.fi). Sisukas-malli on kehitetty valtakunnallisen lastensuojelujärjestön Pesäpuu ry:n Sijoitettu lapsi koulussa -projektissa (2012–2016), joka on osa RAY:n Emma & Elias, Pidetään huolta lapsista -avustusohjelmaa. Sisukas sai vuoden 2016 Talentian Hyvä käytäntö -palkinnon ja sijoittui toiseksi THL:n TERVE SOS -palkintokilpailussa.

Erityisoppilaasta nuoreksi aikuiseksi – peruskoulun erityisopetuksen oppilaiden myöhemmät koulutuspolut ja työurat

Kirsti Laakso

Abstrakti:

Tämän selvityksen juuret ulottuvat 20 vuoden takaiseen väitöstutkimukseeni kouluvaikeuksien ennustamisesta ja sen perustalle vuosia sitten hankittuun lisäaineistoon. Väitöstutkimuksessa tarkastelin käyttäytymisongelmien sekä puhe-, lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksien pysyvyyttä peruskoulun alusta yläasteelle asti. Tutkimuksessa seuratussa usean sadan oppilaan joukossa oli vajaat 150 oppilasta, jotka olivat saaneet peruskoulun aikana jonkintyyppistä erityisopetusta vaikeuksiinsa. Tämän joukon elämäntilannetta halusin selvittää, kun heistä oli kasvanut kolmikymppisiä nuoria aikuisia. Vaatimattomien resurssien vuoksi tyydyin kuvaamaan nuorten elämäntilannetta varsin yleisellä tasolla, viranomaistiedostoista saaduilla ryhmäkohtaisilla tiedoilla. Tarkoituksena oli selvittää, millaista jatkokoulutusta erityisopetuksessa olleet oppilaat olivat hankkineet, miten hyvin he olivat työllistyneet ja missä määrin he olivat käyttäneet Kelan etuuksia kuluneiden vuosien aikana. Vanhan aineiston erityisopetuksen tyypin mukaan jaotelluista ryhmistä saatiin koulutus- ja palvelujenkäyttötiedot Tilastokeskuksesta ja Kelasta vuodelta 2005. Tuloksia vertailtiin valtakunnallisista tilastoista saataviin koko maan tilastoihin ikäluokasta. Kohderyhmän pienuus ja varsinkin erityyppistä erityisopetusta saaneiden ryhmien koot on huomioitava tulosten tarkastelussa; tuloksia voidaan pitää suuntaa-antavina. Ala-asteelta yläasteelle saakka lukiopetukseen osallistuneet oppilaat olivat päätyneet koko maan vastaavan ikäistä nuorisoa lyhyempään koulutukseen. Jatkokoulutus oli yleisimmin silloinen ammattikoulututkinto. Mitä pitkäkestoisempaa ja intensiivisempää erityisopetusta oppilas oli saanut, sitä todennäköisemmin koulunkäynti oli jäänyt pelkkään peruskouluun. Selvityksen tulokset korostavat koulutuksen merkitystä työuran kannalta. Lukiopetuksessa olleet olivat kokeneet työttömyyttä koko maan vastaavanikäisiä nuoria useammin. Tämä selvitys oman aikakautensa erityisopetuksen oppilaiden elämänpolun kuvailuna antanee taustaa, kun seurataan erityistä tukea tarvitsevien lasten opetuksen vaikuttavuutta.

 

Lataa pdf