Tekijä: admin

2.3.202130.10.2022

Kouluhyvinvointi – miten voidaan tukea ja mitä tehdä, kun ongelmia ilmenee?

Pauliina Parhiala

Pauliina Parhialan psykologian väitöskirjan ”The role of learning difficulties and brief treatment for student well-being” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 18.1.2020. Vastaväittäjänä toimi professori Marja Vauras (Turun yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori Minna Torppa (Jyväskylän yliopisto).

Viime aikoina kouluissa on kiinnitetty oppimisen lisäksi yhä enemmän huomiota hyvinvointiin. Hyvinvoinnin taso ennustaa oppimistuloksia, ja kouluaikaisella hyvinvoinnilla on vaikutus koko loppuelämään. Koululla on myös havaittu olevan suuri rooli oppilaiden hyvinvoinnin tukemisessa sekä hyvinvoinnin lisäämisessä. Oppimisen ohella koulussa korostetaan hyvinvoinnin, ilon ja motivaation merkitystä. On pyritty huomioimaan yksilölliset oppimispolut, otettu uusia opetusmetodeja opettajajohtoisen tyylin rinnalle ja alettu käyttää sukupuolineutraalia puhetyyliä. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki astui voimaan syksyllä 2014, jolloin ensimmäistä kertaa määriteltiin laissa ennaltaehkäisevän työn merkitys ottamalla käyttöön yhteisöllinen oppilashuolto. Ongelmia ennaltaehkäisevä toiminta oppilasryhmien kanssa ja opetta- jien konsultoiminen koettiin oppilashuollon tärkeiksi tehtäviksi. Lisäksi korostettiin myös oppilaiden yksilötukea määrittämällä aika, jonka sisällä oppilaan olisi saatava apua oppilashuollosta.

Asiasanat: hyvinvointi, oppimisvaikeudet, akateemiset perustaidot, masennusoireilu

Lectio praecursoria

Varhaiset kielelliset taidot ja suvussa kulkeva lukivaikeus lukutaidon ennustamisessa: seurantatutkimus 2-vuotiaasta 15-vuotiaaksi

Tässä artikkelissa esittelemme keskeiset havainnot kahdesta tutkimuksesta (Eklund, Torppa, Sulkunen, Niemi & Ahonen, 2018 ja Psyridou, Eklund, Poikkeus & Torppa, 2018), joissa selvitimme, kuinka ennen kouluikää arvioidut kielelliset taidot, teknisen lukutaidon keskeiset ennustajat (äännetietoisuus, nopean sarjallisen nimeämisen taito ja kirjaintuntemus) sekä suvussa kulkeva lukivaikeus ennustavat kouluiän lukusujuvuutta ja luetun ymmärtämistä. Tutkimuksissa seurattiin kahtasataa suomenkielistä lasta 2-vuotiaasta 15 vuoden ikään. Noin puolella seurattavista oli kohonnut lukivaikeusriski, koska heidän suvussaan (ainakin toisella vanhemmalla ja yhdellä lähisukulaisella) oli lukivaikeutta. Tulokset osoittivat, että varhaiset kielelliset taidot selittivät 52 prosenttia luetun ymmärtämisen (PISA-tehtävät) vaihtelusta 15 vuoden iässä; muut alle kouluikäisten kognitiiviset taidot selittivät siitä 8 prosenttia. Varhaisten taitojen selitysosuus oli korkeampi lapsilla, joilla oli suvussa kulkeva lukivaikeusriski (68 %), kuin verrokkiryhmään kuuluvilla lapsilla (44 %). Lapset, joilla oli lukivaikeusriskin lisäksi heikot kielellisen ymmärtämisen ja tuottamisen taidot kaksivuotiaana, menestyivät heikoimmin luetun ymmärtämisen tehtävissä 15-vuotiaina. Hidas puheen (sanavaraston) kehitys ei yksinään ennakoinut heikkoa suoriutumista lukemisen tehtävissä. Tulosten perusteella on syytä kiinnittää huomiota lapsen kielelliseen kehitykseen ja tarjota tukea jo varhain erityisesti silloin, jos suvussa on lukivaikeutta ja varhaiseen kielelliseen kehitykseen liittyy myöhäisen puheen alkamisen lisäksi kielen ymmärtämisen vaikeutta.

Asiasanat: kielelliset taidot, lukutaidon ennustajat, lukusujuvuus, luetun ymmärtäminen, pitkittäistutkimus

Tutkittu juttu

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden käsitykset ja kokemukset oppimista ja koulunkäyntiä tukevista tekijöistä

Hanna-Maija Sinkkonen, Minna Närhi, Minna Kyttälä

Artikkeli käsittelee maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kokemuksia ja käsityksiä oppimisen tuesta suomalaisessa perusopetuksessa. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä perusopetuksessa on kasvanut jatkuvasti. Aiemmat suomalaiset koulututkimukset ovat osoittaneet, että maahanmuuttajataustaisen oppilaan koulumenestykseen ja koulusopeutumiseen vaikuttavat keskeisesti mm. kielitaito ja ystävyyssuhteet valtaväestön kanssa. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden omiin, koulunkäynnin tukeen liittyviin kokemuksiin perustuvia tutkimuksia on kuitenkin vähemmän. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kokemuksia ja käsityksiä heille suunnatusta oppimisen tuesta suomalaisessa perusopetuksessa. Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää oppilasta, jotka olivat tulleet Suomeen vuosina 2012–2014. Tulokset osoittavat, että nuorten kokemukset saamastaan tuesta olivat myönteisiä. Varsinkin tukiopetus ja avustavan henkilökunnan antama tuki koettiin hyödyllisiksi. Tässä tutkimuksessa maahanmuuttajaoppilaan tukemiseen käytetyt opetusmenetelmät vaikuttivat kuitenkin olevan varsin suppeita ja yksilökeskeisiä.

Millaisia kokemuksia maahanmuuttajataustaisilla oppilailla oli saamastaan oppimisen tuesta vuonna 2017?

Asiasanat: maahanmuuttajaoppilas, oppimisen tuki, perusopetus

Tutkimukset

Lukusujuvuus ja kirjoittaminen kohonneen lukivaikeusriskin oppilailla 1. ja 2. luokilla kaksoisvaikeushypoteesin näkökulmasta

Juuso Harju, Miia Ronimus

Kaksoisvaikeushypoteesin (double-deficit hypothesis, Wolf & Bowers, 1999) mukaan kaksi vahvinta luku- ja kirjoitustaidon varhaista ennakoivaa taitoa – fonologinen tietoisuus ja nopea nimeäminen – ovat toisistaan osittain erillisiä taitoja ja ennakoivat lukivaikeuksia eri tavoin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartuttaa tietoa kaksoisvaikeushypoteesin sopivuudesta lukivaikeuksien selittämiseen pitkittäistutkimuksen avulla. Tutkimuksessa tarkasteltiin lukusujuvuutta ja kirjoittamista ensimmäisen ja toisen luokan keväinä sekä taitojen kehittymistä tällä aikavälillä kaksoisvaikeushypoteesin näkökulmasta. Fonologista tietoisuutta ja nopeaa nimeämistä arvioitiin 1. luokan talvella. Tutkittavat (N = 284) olivat oppilaita, joilla oli kohonnut riski lukivaikeuksien kehittymiselle. Tutkimus toteutettiin osana DysGeBra-hanketta.

Tutkimusaineistosta tunnistettiin neljä kaksoisvaikeushypoteesin mukaista ryhmää: fonologisen tietoisuuden vaikeus (FON, n = 54), nopean nimeämisen vaikeus (NIM, n = 53), kaksoisvaikeus (KV, n = 31) ja ei vaikeuksia kummassakaan (EV, n = 146). Tutkimustulokset tukivat pääosin kaksoisvaikeushypoteesia. Fonologinen tietoisuus ja nopea nimeäminen olivat erillisiä taitoja ja ennakoivat lukivaikeuksia osittain eri tavoin. Kaksoisvaikeusryhmällä oli molemmilla luokilla suurimmat vaikeudet lukusujuvuudessa ja oikeinkirjoittamisessa. Yhden vaikeuden ryhmät eivät eronneet toisistaan lukusujuvuudessa, mutta 1. luokan oikeinkirjoittamisessa FON-ryhmä suoriutui NIM-ryhmää heikommin. Alaryhmät kehittyivät seuranta-aikana osittain eri tavoin lukusujuvuudessa ja kirjoittamisessa. Tutkimustulosten mukaan kaksoisvaikeushypoteesin avulla pystytään ennakoimaan lukivaikeuksien kehittymistä. Erityisen tärkeää olisi tunnistaa kaksoisvaikeudesta kärsivät lapset varhain, jotta he saavat tarvitsemaansa tukea heti koulunkäynnin alkuvaiheessa.

Asiasanat: lukivaikeus, kaksoisvaikeushypoteesi, fonologinen tietoisuus, nopea nimeäminen

Tutkimukset

Luku- ja laskutaidon kehityksen päällekkäisyys alakoulusta yläkouluun ja taustalla vaikuttavat kognitiiviset mekanismit

YTM Heidi Korpipään psykologian väitöskirja ”Overlap between reading and arithmetic skills from primary to lower secondary school and underlying cognitive mechanisms” tarkastet- tiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 24.1.2020. Vasta- väittäjänä toimi professori Erno Lehtinen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Kaisa Aunola Jyväskylän yliopistosta.

Väitöstutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä luku- ja laskutaidon kehityksen keskinäisestä yhteydestä alakoulusta yläkouluun sekä tämän yhteyden taustalla vaikuttavista tiedonkäsittelymekanismeista. Tutkimus tuo tietoa siitä, missä määrin luku- ja laskutaito jakavat saman taitotason eli päällekkäistyvät kehityksen eri vaiheissa ja missä määrin erilaiset luku- ja laskutaidon alkuvalmiudet sekä yleisemmät tiedonkäsittelytaidot tätä päällekkäisyyttä ennustavat. Tulokset antavat lisätietoa samanaikaisten luku- ja laskutaidon vaikeuksien syistä ja keinoista tukea molempien taitojen kehitystä läpi kouluvuosien.

Asiasanat: lukutaito, laskutaito, kehitys, päällekkäisyys, esikoulu, alakoulu, yläkoulu

Lectio praecursoria

Itsesäätely ja toiminnanohjaus oppimistilanteissa: itsesäätelyn minäpystyvyys ja taitojen kehittäminen alakoululaisilla

Mika Paanasen psykologian väitöskirja ”Mastering learning situations: Self-regulation, executive functions and self-regulatory efficacy among elementary school pupils” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 16. marraskuuta 2019. Vastaväittäjänä toimi professori Alexander Minnaert (University of Groningen, NL) ja kustoksena dosentti Tuija Aro (Jyväskylän yliopisto).

Viime vuosina kouluihin on istutettu voimallisesti ajatusta siitä, että koulun tehtävä on ohjata oppilaita itseohjautuvuuteen ja vastuun ottamiseen oppimisesta. Itseohjautuvuuden tulee olla yksi kasvatuksen keskeisistä tavoitteista. Ja kuten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2014, 14–17) mainitaan, perusopetuksen tärkeä tavoite on luoda pohja sivistykselle ja ”sivistykseen kuuluu myös pyrkimys itsesäätelyyn ja vastuunottoon omasta kehittymisestä ja hyvinvoinnista”. Lisäksi ”oppimisprosessistaan tietoinen ja vastuullinen oppilas oppii toimimaan yhä itseohjautuvammin”.

Asiasanat: itsesäätely, toiminnanohjaus, minäpystyvyys, oppimisen ja koulunkäynnin tuki

Lectio praecursoria

24.2.202125.2.2021

Pedagogiset asiakirjat lapsen tuen suunnittelun välineinä ja sosiaalisen todellisuuden muokkaajina

Noora Heiskanen

KM Noora Heiskasen erityispedagogiikan väitöskirjan ”Children’s needs for support and support measures in pedagogical documents of early childhood education and care” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 8.11.2019. Vastaväittäjänä toimi professori Lasse Lipponen Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Tanja Vehkakoski Jyväskylän yliopistosta.

24.2.202125.2.2021

Pienten lasten hyvinvointi ja kuulumisen rakentuminen varhaiskasvatuksen vuorohoidossa

Eija Salonen

Eija Salosen varhaiskasvatustieteen väitöskirja ”Pienet lapset varhaiskasvatuksen vuorohoidossa: Epätyypillisten varhaiskasvatusaikojen merkitys kuulumisen neuvottelulle ja rakentumiselle” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 5.9.2020. Vastaväittäjänä toimi professori Lasse Lipponen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Marja-Leena Laakso Jyväskylän yliopistosta.

Virtuaalisten ja konkreettisten apuvälineiden käytön vaikutus viidesluokkalaisten murtolukujen oppimiseen

Terhi Vessonen, Eija Väisänen, Anu Laine, Pirjo Aunio

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää virtuaalisten ja konkreettisten apuvälineiden käytön vaikutuksia neljäs- ja viidesluokkalaisille suunnatussa murtolukuinterventiossa. Oppimistulosten lisäksi tutkimme apuvälineiden aikatehokkuutta sekä sitä, kuinka hyödyllisenä ja helppokäyttöisenä oppilaat pitävät apuvälineitä. Esittelemme tutkimuksemme pilotoinnin tuloksia.

17.12.202020.5.2021

LESSON STUDY – maailmalla koeteltu menetelmä opettajien ammatillisen osaamisen kehittämiseen

Olli-Pekka Malinen, Iines Palmu

Koulumaailman muutokset ovat tuoneet mukanaan vaatimuksia opetuksen ja oppimisen käytänteiden kehittämiselle. Suomessa onkin tarve pitkäjänteiseen ammatilliseen kehittämiseen, joka keskittyy konkreettisesti opetukseen ja oppimiseen. Lesson Study on kansainvälisesti suosittu opettajien täydennyskoulutuksen malli, joka kiinnittyy vahvasti kouluarkeen. Siinä ryhmä opettajia suunnittelee yhdessä niin sanotun tutkimustunnin, pitää sen oppilaille sekä havainnoi ja arvioi opetuksen toimivuutta. Lesson Study -mallissa opettajia ohjataan tietoisesti pedagogiseen keskusteluun, jossa he pureutuvat konkreettisiin ongelmiin. Kokeilumme koostuu kuudesta täydennyskoulutuksesta, joihin on osallistunut yhteensä noin 150 opettajaa.
Kolmen kuukauden pituisen koulutus- ja kehittämisjakson aiheena on ollut yhteisopettajuus ja työskentelytapana Lesson Study -malli.
Kokemuksemme mukaan Lesson Study on toteutettavissa suomalaisissa kouluissa melko kevyen ulkopuolisen ohjauksen avulla. Se on luonut tilaa pedagogiselle keskustelulle ja vertaishavainnoinnille sekä antanut selkeät raamit opetuksen tavoitteelliselle kehittämiselle.
Toteutuksen haasteena on opettajatiimin yhteisen ajan järjestäminen tutkimustunteja varten. Kokeilun tulokset ovat olleet kuitenkin rohkaisevia.
Antamassaan palautteessa opettajat ovat kertoneet uusien pedagogisten menetelmien kokeilemisesta, opettajien välisestä yhteistyöstä ja palautteesta sekä opetuksen käytänteiden reflektoinnista.

Yksilöllisesti räätälöity Oma-Ekapeli osana lapsen lukivaikeuden kuntoutusta

Liisa Marttila, Miia Ronimus

Useissa tutkimuksissa on todettu digitaalisen oppimispelin, Ekapelin, edistävän lukutaidon oppimista. Ekapelin kehittämiseksi jatkossa on ehdotettu mahdollisuutta pelin yksilölliseen räätälöintiin. Tässä yksittäistapaustutkimuksessa kuvataan 8-vuotiaan lapsen yksilöllisen neuropsykologisen profiilin perusteella räätälöidyn Oma-Ekapelin soveltuvuutta kotona ja koulussa käytettäväksi osaksi lapsen neuropsykologista kuntoutusta. Lapsella oli keskivaikea lukivaikeus. Intervention kokonaiskesto oli kolme viikkoa, joista ensimmäisen lapsi pelasi Ekapeli-Yksi-versiolla ja kaksi jälkimmäistä Oma-Ekapelillä. Koulussa oli päivittäin kolme ja kotona kaksi 8 minuutin erillistä harjoittelujaksoa viitenä päivänä viikossa. Lapsen lukutaidon kehitystä tarkasteltiin ennen ja jälkeen intervention sekä seurantatutkimuksessa seitsemän vuotta myöhemmin. Tulokset osoittivat räätälöidyn Oma-Ekapelin vahvuuksiksi yksilöllisesti valittavat, lukutaidon kehittymistä tukevat ärsykkeet, mahdollisuuden uusien ärsykkeiden luomiseen, harjoittelun lapselle luontaisessa kontekstissa sekä harjoittelun motivoivuuden. Jatkuvan tekstin lukusujuvuudessa havaittiin sekä lukunopeuden että -tarkkuuden kehitystä alkumittauksesta loppumittaukseen, ja myös sanojen tavuttaminen kehittyi. Yksittäisten sanojen ja epäsanatekstin lukeminen oli tutkittavalle edelleen työlästä intervention jälkeen. Seurantatutkimuksessa seitsemän vuotta myöhemmin tutkittava nuori oli tavoittanut ikätasoaan epäsanatekstin lukunopeudessa ja -tarkkuudessa, mutta lukemisessa oli edelleen selviä vaikeuksia. Vaikeudet näkyivät myös merkityksellisen tekstin lukusujuvuudessa.
Oma-Ekapelin liittäminen osaksi kliinistä käytäntöä vaatii teknisen toteutuksen yksinkertaistamista ja valmista ärsykepankkia.

Oppilaalle tarjottavan tuen perusteleminen esi- ja perusopetuksessa laadituissa pedagogisissa arvioissa ja selvityksissä

Tanja Vehkakoski, Anja Rantala

Oppilaan tehostetun tai erityisen tuen tarjoamisen perusteleminen on keskeinen tehtävä pedagogissa arvioissa ja selvityksissä. Pedagogisissa asiakirjoissa esiintyvää perustelemista ei ole kuitenkaan juurikaan tutkittu. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten ja millaisista lähtökohdista oppilaiden tehostetun tai erityisen tuen tarjoamista perustellaan esi- ja perusopetuksessa laadituissa pedagogisissa arvioissa ja selvityksissä. Tutkimusaineiston muodostivat 25 pedagogista arviota ja 28 pedagogista selvitystä, jotka analysoitiin laadullisesti. Tutkimustulokset osoittivat asiakirjoissa esiintyvän neljä erilaista perustelemisen tapaa, joiden selkeys, yksiselitteisyys ja johdonmukaisuus vaihtelivat:piiloiset, ristiriitaiset, yleisluonteiset ja prosessimaiset perustelut. Perustelujen lähtökohtina olivat oppilaan oppimisvalmiudet ja -haasteet, annetun tuen vaikuttavuus, hallinnolliset tulkinnat sekä huoltajan tai oppilaan oma näkemys. Koska tuen perustelemisen tavat vaihtelivat paljon eri asiakirjoissa, tuen tarpeiden kirjaamisessa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota suunnitelmallisuuden ja läpinäkyvyyden periaatteisiin.

Kohti uudenlaista opettajuutta: yhteisopettajuus haastamassa yksin tekemisen kulttuuria

Marjut Kokko, Marjatta Takala, Hanni Muukkonen

Yhteisopettajuus on tullut haastamaan suomalaiselle koulujärjestelmälle ominaista yksin tekemistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan yhteisopettajuutta ja siinä tapahtuvaa yhteistoimintaa Tuomelan sosiaalisten tekojen teorian (2007) valossa. Opettajien yhteistyö nähdään mahdollisuutena kehittää työtä ja jakaa työn kuormaa osaamisvaatimusten kasvaessa ja oppilasryhmien moninaistuessa. Tutkimuksessa kysytään, minkä verran eri opettajaryhmät
(luokan-, aineen- ja erityisopettajat) opettavat yhdessä, millaisia rooleja ja työmuotoja yhteisopettajuudessa esiintyy sekä millaisia käsityksiä opettajilla on yhteisopettajuudesta opettajaryhmittäin tarkasteltuna. Aineisto on kerätty Tuetaan yhdessä! -hankkeessa yhden suomalaisen kunnan perusopetuksen opettajilta (N = 463). Tulosten mukaan opettajaryhmien saama koulutus yhteisopettajuuteen vaihtelee. Vaikka yhteisopettajuuteen suhtaudutaan myönteisesti, sitä käytetään varsin vähän etenkin yläluokilla. Haasteita tuovat koulutuksen ja suunnitteluajan puute, koulun toimintakulttuurin rakenteet ja yhteistyön sujuvuutta estävät seikat, kuten sopivan työparin löytymisen vaikeus. Kuitenkin opettajat näkevät yhteisopettajuudesta olevan paljon hyötyä, kuten mahdollisuus vastuun ja ammattitaidon jakamiseen sekä eriyttämiseen. Yhteisopettajuuden toteuttaminen edellyttää sopivien toimintatapojen löytämistä ja sovittamista koulun käytänteisiin.

16.12.202016.12.2020

Pragma-testi: menetelmä sosiaalisen ja pragmaattisen kielen ymmärtämisen arviointiin 4–8-vuotiaille lapsille

Soile Loukusa

Sosiaalisen ja pragmaattisen kielen ymmärtämisen taitoja tarvitaan, kun lapsen on tulkittava sanojen taakse kätkeytyviä merkityksiä tai puhujan aikomuksia. Pragma-testillä (Loukusa, 2019) voidaan arvioida tilannesidonnaisten ilmausten merkitysten ymmärtämistä sekä toisen henkilön aikomusten, uskomusten ja tunnetilojen tulkinnan taitoja. Pragma-testi on tarkoitettu 4–8-vuotiaille lapsille, joilla epäillään olevan vaikeutta sosiaalisessa tai pragmaattisessa kielen ymmärtämisessä. Testi sisältää 39 kysymystä, jotka jakautuvat eri osa-alueisiin prosessointivaatimustensa mukaisesti. Lisäksi testissä on varsinaisten kysymysten lisäksi 13 perustelukysymystä, jotka esitetään lapselle, mikäli hän on vastannut oikein tiettyihin kysymyksiin. Lapsen testitulosta voidaan tulkita ikäryhmittäin laadittujen viitearvojen pohjalta sekä analysoimalla laadullisesti lapsen antamia virheellisiä vastauksia.

11.12.20207.1.2021

Eriyttämiseen tarvitaan laajempaa näkökulmaa

Anssi Roiha, Jerker Polso

Eriyttäminen voidaan käsittää joko kapeasti ainoastaan opetuksen tukikeinoiksi tai laaja-alaisesti opetuksen kokonaisvaltaiseksi lähestymistavaksi, jossa jo ennakolta huomioidaan oppilaiden erilaiset tarpeet. Tässä puheenvuorossa tarkastelemme eriyttämisen määritelmiä ja avaamme omaa näkemystämme eriyttämisestä. Käymme läpi aikaisempia eriyttämismalleja ja esittelemme lyhyesti oman Viiden O:n mallimme, joka pyrkii olemaan laaja-alainen käytännön työkalu eriyttämisen käsitteellistämiseen ja toteuttamiseen.

14.10.202026.10.2020

Digitaalisesti kiinni nuorten luku- ja oikeinkirjoitustaidon arviointiin toisella asteella

Maria Paananen, Hanna Pöyliö, Sami Määttä, Leena Holopainen

Luku- ja kirjoitustaitoa on seulontavaiheessa perinteisesti arvioitu paperisella arviointivälineellä. Arvioinnin työläys ja verkkopohjaisen lukemisen yleistyminen ovat digitaalisen arviointivälineen kehittämiseen johtaneita syitä. Niilo Mäki Instituutissa tutkimusperustaisesti kehitetty DigiLukiseula tehostaa arviointia toisella asteella, jolloin opiskelijoiden tukemiseen jää enemmän aikaa. Digitaalisuus tuo myös uusia ulottuvuuksia arviointityöhön. DigiLukiseulan käsikirja on luettavissa osoitteessa digilukiseula.nmi.fi.

14.10.202030.10.2022

Nuorten toiminnanohjauksen pulmien yhteys kaverisuhteisiin

Annika Isomäki, Paula Jaatinen, Sini Teivaanmäki, Liisa Klenberg, Riikka Hirvonen & Noona Kiuru

Tämä tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen tutkijoiden toteuttamaa ja Suomen Akatemian rahoittamaa TIKAPUU – Alakoulusta yläkouluun -tutkimushanketta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin seitsemäsluokkalaisten nuorten (n = 377) toiminnan- ohjauksen pulmien ja kaverisuhteiden välisiä yhteyksiä. Nuorten pulmia toiminnanohjauksessa tarkasteltiin opettajien täyttämällä Keskittymiskyselyllä. Lisäksi tarkasteltiin nuorten kavereiden määrää, läheisen ystävyyssuhteen laatua ja nuorten asemaa vertaisryhmässä. Kavereiden määrää mitattiin laskemalla niiden luokkakavereiden lukumäärä, joiden kanssa nuoret kertoivat viettävänsä mieluiten aikaa. Ystävyyssuhteen laatua mitattiin läheisyyttä ja konflikteja koskevilla väittämillä, joita nuorten piti arvioida suhteessa omalla luokalla olevaan parhaaseen ystävään. Nuorten asemaa vertaisryhmässä tutkittiin sosiometrisen kyselyn avulla. Korrelaatioanalyysien tulokset osoittivat, että Keskittymiskyselyn summapisteet olivat yhteydessä kaverisuhteiden kaikkiin puoliin. Opettajan arvioimat toiminnanohjauksen pulmat olivat yleisempiä seitsemäsluokkalaisilla pojilla kuin tytöillä. Monimuuttujaisen kovarianssianalyysin tulokset osoittivat, että niillä nuorilla, joilla oli toiminnanohjauksen pulmia, oli muita nuoria vähemmän kavereita, ja he kokivat enemmän vertaisten hyljeksintää. Sen sijaan toiminnanohjauksen pulmat eivät olleet yhteydessä ystävyyssuhteen laatuun tai vertaisryhmän hyväksyntään. Tulokset antavat uutta tietoa suomalaisnuorten toiminnanohjauksen pulmien ja kaverisuhteiden välisistä yhteyksistä. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää aiheeseen liittyvää tutkimusta, jotta saataisiin lisää tietoa ja osattaisiin tukea nuoren myönteisiä kaverisuhteita.

Artikkelin taulukot:

Taulukot pdf-tiedostona: taulukot

8.6.202018.1.2021

Tiedon ja tutkimusmenetelmien tarve on suuri: Miten hahmotusvaikeuksien kanssa selviää arjessa ja koulussa?

Katariina Huusela

Camilla Hagelstam on kehitys- ja kasvatusalan erikoispsykologi, ja hän on erikoistumassa neuropsykologiaan. Hän valmistui Åbo Akademista vuonna 2000 ja toimi sen jälkeen muun muassa koulupsykologina ja vankilapsykologina, kunnes kiinnostui neuropsykologiasta ja lasten oppimisvaikeuksista. Nyt Hagelstam toimii yrittäjänä ja tekee neuropsykologista tutkimusta ja kuntoutusta lasten ja nuorten parissa. Hän on
kiinnostunut erityisesti visuaalisiin hahmotusvaikeuksiin liittyvästä NLD:stä eli ei-kielellisistä oppimisvaikeuksista.
Kiinnostus ei-kielellisiä oppimisvaikeuksia kohtaan syntyi asiakkaista, joiden
Hagelstam kuvailee olevan hurmaavia, mutta haastavia. Edistyminen heidän kanssaan on palkitsevaa, mutta vaikeuksia tuottaa se, että NLD:tä ei tunneta vielä kovin hyvin eikä sitä ole vielä virallisessa tautiluokituksessa. Kliinikoiden ja kuntoutuksen asiakkaiden olisi tärkeää saada lisää tietoa siitä, mistä NLD:ssä on kyse, mutta tutkimustietoa on edelleen vähän. Hagelstam on mukana työryhmässä, joka mukauttaa Suomessa käytettäväksi testistöä, joka auttaa tunnistamaan NLD:n eli ei-kielellisen oppimisvaikeuden.

8.6.202018.1.2021

ADHD-oireisten oppilaiden vahvuudet opettajien arvioimina

Liisa Klenberg

Vahvuuksien arvioinnin tulisi sisältyä koulun arviointityöhön etenkin silloin, kun selvitetään koulunkäynnin vaikeuksia ja tukitoimien tarvetta. Vahvuuksien esiin nostaminen on erityisen tärkeää oppilaille, joiden taipumusten tai toiminnan (esim. ADHD-oireet) vuoksi vuorovaikutus koulun tilanteissa on
ongelmakeskeistä. Tällä hetkellä tutkimustietoa oppilaiden ja erityisryhmien vahvuuksista on niukasti, ja tutkitut vahvuuksien arviointimenetelmät puuttuvat. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin kahden ADHD-ryhmän vahvuuksia opettajien täyttämien Keskittymiskyselyn vahvuusosioiden avulla.
Lisäksi selvitettiin, millaisia vahvuusarvioita peruskouluikäiset oppilaat keskimäärin Keskittymiskyselyssä saivat ja miten erilaiset taustatekijät olivat yhteydessä arvioihin. Tulosten mukaan vahvuusarvioiden normaalivaihtelua selittivät oppilaan ikä, sukupuoli ja vanhempien koulutustausta. Keskimääräisesti opettajat arvioivat oppilailla olevan varsin runsaasti vahvuuksia. ADHD-diagnoosin saaneilla oppilailla vahvuuksia arvioitiin olevan jonkin verran vähemmän, mutta tietyillä osa-alueilla heillä oli enemmän vahvuuksia kuin muilla oppilailla. Oppilailla, joilla oli ylivilkkaus- sekä tarkkaamattomuusvaikeuksia, korostuivat etenkin aktiivisuuteen liittyvät vahvuudet, ja tarkkaamattomilla oppilailla esiin nousivat herkkyyteen liittyvät
vahvuudet.