Yleisesti ottaen lukutaitoa pidetään ihmisen perusoikeutena, se on keskeinen taito niin oppimisen, työelämän kuin kansalaisena elämisenkin näkökulmasta (ks. esim. Unesco 2008). Tämä lienee yhteisesti jaettu käsitys lukutaidon merkityksestä yksilön ja yhteisöjen näkökulmasta. Sen sijaan se, miten määrittelemme lukutaidon ja millaisena toimintana sen ymmärrämme, voi vaihdella tieteenalan tai lähestymistavan mukaan. Tarkastelen tässä artikkelissa monilukutaitoa teoreettisena käsitteenä ja pedagogisena lähestymistapana. Taustoitan ensin sosiokulttuurista lähestymistapaa lukutaitoon ja hahmottelen, miten monilukutaito kiinnittyy siihen. Tarkastelen sitten monilukutaidon pedagogiikkaa ja lopuksi pohdin lyhyesti, miten monilukutaidon ja sen pedagogiikan tutkimus voisi rikastaa lukutaidon tutkimusta.
Lapsen motoriset pulmat varhaiskasvatuksen ja koulun arjessa – katsaus DCD13 Bridging the Disciplines -konferenssin esiseminaariin
Henna Näyhä
Jyväskylässä pidettiin 5.–8.6.2019 kansainvälinen DCD Bridging the Disciplines -konferenssi (DCD, Developmental Coordination Disorder), jonka yhteydessä järjestettiin esiseminaari. Kyseessä oli kolmastoista DCD konferenssi, ja se järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa. Esiseminaarissa käsiteltiin kehityksellisen koordinaatiovaikeuden syntyä, arviointia sekä tukemista.
IWALS 2019 -konferenssi 17.– 19.6.2019 Jyväskylässä kokosi yhteen tutkijoita ympäri maailmaa
Ville Huuskonen
Milja Viiliäinen
Jyväskylässä 17.-19.6.2019 järjestetyssä IWALS 2019 –konferenssissa kuultiin lukuisia oppimista ja oppimisvaikeuksia käsitteleviä puheenvuoroja alan huippututkijoilta. Ensimmäisenä päivänä puheiden teemana olivat erilaiset käytännön järjestelyt, toisena päivänä neurotiede ja kolmantena päivänä teknologia. Konferenssin neljä pääpuheenvuoroa pitivät professorit David Share ja Juha Kere, sekä tohtorit Ovid J.L. Tzeng ja Yao-Ting Sun. Niilo Mäki Instituutilla oli konferenssissa myös oma puheenvuoronsa.
Lapset tarvitsevat kasvamisen rauhaa myös myöhäislapsuudessa
Lea Pulkkinen
Julkaisin 40 vuotta sitten artikkelin otsikolla Jättäkää lapsi rauhaan (Pulkkinen, 1980). Vetoomukseni oli reaktio esikoulua koskeviin suunnitelmiin, joissa näkyi pyrkimys kiirehtiä kehitystä ja lyhentää lapsuutta. Kasvatus- ja koulutustoimikunnan mietinnössä 1978 esitetyistä tavoitteista näkyivät koulutusyhteiskunnan kuusivuotiaisiin lapsiin kohdistamat kovat odotukset ja pyrkimykset saada jäsenistään mahdollisimman suuri hyöty mahdollisimman varhain. Toisena kriittisenä näkökohtana mainitsin lasten kehitystä koskevan tiedon ja yksilöiden välisten erojen vähäisen huomioonoton ja siitä seuraavan kehityksen kiirehtimisen. Kolmanneksi kritisoin sitä, että suunnittelusta puuttui lapsi- ja lapsuuskäsitys.
Matkakertomus Oppimisen tutkimuksen päivästä 5.5.2017 Helsingissä
Riikka Malinen, Mirja Myllykoski
Abstrakti:
Helsingissä järjestettiin 5.5.2017 kahdeskymmenes vuosittainen Oppimisen tutkimuksen päivä, jossa tutkijat kokoontuivat jakamaan uusinta tietoa oppimisesta ja oppimisvaikeuksista. Vuosittain eri yliopistoissa järjestettävä päivä organisoitiin aikaisemmin nimellä Oppimisvaikeustutkimuspäivät. Päivän järjestäjänä toimi tänä vuonna Helsingin yliopiston tutkimusyksikkö Koulutuksen arviointikeskus.
Perusopetuksen normiston tuntemus erityisten opetusjärjestelyjen taustalla
Irene Rämä, Terhi Ojala, Elina Kontu
Abstrakti:
Perusopetus on olennainen osa suomalaista koulutusjärjestelmää, ja sen järjestäminen määrittyy eri lakien, asetusten ja normien kautta. Yhteisesti sovittu ja samalla tavalla tulkittu normisto tukee oikeudenmukaista ja yhdenvertaista mahdollisuutta saada opetusta riippumatta maantieteellisistä, taloudellisista tai sosiaalisista olosuhteista. Erityisopetukseen liittyvän normiston tuntemus kouluissa on kuitenkin alustavan kartoituksen mukaan selkiintymätöntä, ja etenkin erityisiä opetusjärjestelyitä perustellaan epäasianmukaisilla lainkohdilla.
Alakoululaisten laskemisen ja lukemisen sujuvuuden seuranta
Eija Väisänen, Pirjo Aunio
Abstrakti:
Tässä tutkimuksessa seurattiin laskemisen ja lukemisen sujuvuuden muutosta alkuaan sujuvuudeltaan eritasoisilla ryhmillä, erityisesti sujuvuudeltaan heikkojen lasten kannalta. Kognitiivisena taitona mukana oli nimeämisnopeus.
Tutkimuksessa oli mukana kaksi yleisopetuksen koululuokkaa (N = 42). Tutkimuksen alkaessa lapset olivat toisella luokalla (iän ka. 96,1 kk), tutkimuksen päättyessä viidennellä. Lapset valikoituivat ei-sujuvien ryhmiin toisella luokalla arvioidun laskemisen (n1 = 7) ja lukemisen (n2 = 8) sujuvuuden perusteella. Ei-sujuvien ryhmien kriteerinä oli lapsen tuloksen jääminen heikoimpaan 15 persentiiliin. Yksilöllisiä suoritusprofiileja laadittaessa molemmissa taidoissa ei-sujuvat lapset (n = 4) otettiin erilleen. Laskemisen ja lukemisen sujuvuutta arvioitiin vähintään kerran lukuvuodessa, nimeämisnopeus arvioitiin ainoastaan neljännellä luokalla.
Kumpikaan ei-sujuvien ryhmistä ei enää viidennellä luokalla eronnut laskemisen sujuvuudeltaan alkuaan sujuvien ryhmästä. Sen sijaan ei-sujuvien laskijoiden heikkous lukemisenkin sujuvuudessa säilyi yhtä mittauskertaa lukuun ottamatta. Ei-sujuvien lukijoiden ryhmä paransi sujuvuuttaan lukemisessa, erityisesti sanantunnistuksessa. Yksilötarkastelussa molemmissa taidoissa ei-sujuvat lapset pysyivät sujuvuudeltaan heikkoina sekä laskemisessa että lukemisessa koko seuranta-ajan. Nimeämisen hitaus liittyi sekä ryhmä- että yksilötasolla selvemmin lukemisen kuin laskemisen sujumattomuuteen.
Sekä laskemisen että lukemisen sujuvuuden kehitysdynamiikan systemaattinen seuraaminen on tärkeää, jotta ymmärretään taitojen kehityksen vaihtelua ja sen seurauksena muuttuvaa tuen tarvetta. Tarjotun tuen täytyy olla kussakin tilanteessa oikea-aikaista, ja siinä tulee huomioida lapsen muuttuvat taidot ja tuen tarve sekä laskemisessa että lukemisessa.
Siirtymä alakoulusta yläkouluun yhtenäis- ja erilliskouluissa – siirtymään liittyvät huolet nuorilla
Oona Rautiainen, Laura Rissanen, Noona Kiuru, Riikka Hirvonen
Abstrakti:
Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia koulusiirtymään liittyviä huolia nuorilla on ennen ja jälkeen alakoulusta yläkouluun siirtymisen. Lisäksi tarkasteltiin, pysyvätkö huolet kuudennella ja seitsemännellä luokalla samanlaisina vai muuttuvatko ne ja vaikuttaako muuttumiseen mahdollinen koulun vaihtaminen. Tutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta, jonka tavoitteena on tunnistaa koulusiirtymää edistäviä tekijöitä.
Aineisto (N = 876) on kerätty keväällä 2015, kun nuoret olivat kuudennella luokalla, sekä syksyllä 2015 heidän siirryttyään seitsemännelle luokalle. Molempina ajankohtina nuoria pyydettiin ilmaisemaan omin sanoin alakoulusta yläkouluun siirtymää koskevia huoliaan. Vastaukset luokiteltiin aineistolähtöisesti kymmeneen pääluokkaan, joista osaan muodostui myös alaluokkia. Kuudennella luokalla nuorten huolet liittyivät useimmin kavereihin, kiusaamiseen, koulunkäyntiin ja muihin sosiaalisiin suhteisiin. Vähemmän huolia liitettiin kouluun, koulumatkoihin, omaan itseen ja päihteisiin. Seitsemännen luokan alussa koulunkäyntiin liittyvät huolet olivat lisääntyneet, mutta kavereihin, muihin sosiaalisiin suhteisiin, kiusaamiseen, koulumatkoihin, itseen ja päihteisiin liittyvät huolet olivat vähentyneet.
Lisäksi tulokset osoittivat, että koulua vaihtaneiden nuorten ennen siirtymää mainitsemat huolet toistuivat siirtymän jälkeen kaikissa neljässä tarkastellussa huoliluokassa (kaverit, kiusaaminen, koulunkäynti ja muut sosiaaliset suhteet). Yhtenäiskoulussa taas kuudesluokkalaisten huolista tulivat seitsemännellä luokalla selkeästi esiin vain ne, jotka liittyivät koulunkäyntiin. Tulokset viittaavat siihen, että huolenaiheet ja niiden säilyminen siirtymän yli ovat erilaisia yhtenäiskoulua käyvillä nuorilla ja erilliskoulussa yläkouluun siirtyvillä nuorilla. Kaiken kaikkiaan nuorilla tuntui olevan vähemmän huolia seitsemännellä luokalla kuin kuudennella, mikä viittaa siihen, että suurimmalla osalla nuorista siirtymä sujui oletettua helpommin.
Kun perusopetuksen oppilaat oireilevat psyykkisesti – opettajien kokemuksia
Terhi Ojala
Abstrakti:
Monet meistä pitävät lapsista. Ehkä juuri sen vuoksi äitinä, mammana, opetuksen ammattilaisena ja nyt myös tutkijana hämmentyy, hätkähtää ja huolestuu näiden otsikoiden edessä:
– Käytöshäiriöitä ei tunnisteta
– Pitääkö koululintsarin vanhempia sakottaa? Lintsaavat oppilaat ovat yhä useamman koulun riesa. Kuri on höltynyt ja opettajat valittavat, ettei heillä ole keinoja puuttua pinnaamiseen. Lisäksi erilaiset käytöshäiriöt, nimittely ja väkivalta rassaavat kouluja.
– Oppilaat virtsasivat lattioille – vessat lukkoon
– Jo pienillä lapsilla mielenterveysongelmia – lyövät ja purevat koulussa
– Opettaja kilahti oppilaille
On tapana sanoa, että yhteiskunnan tila heijastuu ensimmäisenä lapsiin. Siitäkö otsikot kertovat vai mistä? Lapsista, aikuisista, koulusta, opettajista? Vaikka maailma tuntuu muuttuvan ja monimutkaistuvan yhä kiihtyvämpään tahtiin, pysyvät lapset edelleenkin lapsina. Kuten aiemmin, he tarvitsevat rakkautta ja huolenpitoa, pysyviä ihmissuhteita, vastavuoroista vuorovaikutusta muiden kanssa, tunnetta siitä, että tulevat nähdyiksi, kuulluiksi, kohdatuiksi. Lapsi elää lapsuutensa ja nuoruutensa useassa kehitysympäristössä ja -yhteisössä (Rimpelä, 2010), joista keskeisimpiä ovat koti ja koulu. Oppilaan ja opettajan sitoo yhteen koulu, paikka, josta meillä kaikilla on mielessämme positiivisia tai negatiivisia muistijälkiä. Koulun toimintaan ja sen ”henkeen” vaikuttavat ja sitä luovat monet tekijät: muun muassa toimintakulttuuri, johon sisältyvät koulun sisäiset ja ulkoiset vuorovaikutussuhteet ja johtajuus sekä lainsäädäntö, muu normisto ja paikalliset ratkaisut opetusjärjestelyissä.
Suomessa koulua käyvät pääsääntöisesti kaikki lapset, ja suomalaista koulua luonnehditaan kansainvälisesti usein jopa erinomaiseksi. Tosin uusimmat Pisa-tulokset ovat jälleen nostaneet keskusteluun peruskoulun kehittämistarpeen. Voisiko koulumme olla jopa maailman paras paikka? Jotta päästään lähemmäs tuota huikeaa tavoitetta, tarvitaan moninaisia kehittämistoimia muun muassa opettajuudessa, kollegiaalisessa yhteistyössä, koulun toimintakulttuurissa, opettajien työssä jaksamisessa, moniammatillisessa yhteistyössä sekä opettajien koulutuksessa, kuten tämän erityispedagogiikan väitöstutkimuksen tuloksina tulen myöhemmin osoittamaan.
Näkökulmia yhteisopettajuuteen
Olli-Pekka Malinen, Iines Palmu
Abstrakti:
Yhteisopettajuus on kahden tai useamman opettajan tasa-arvoista yhteistyötä, jossa he vastaavat yhdessä oppilasryhmän opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta sekä oppimisen arvioinnista. Yhteisopettajuus ei ole tukitoimi vaan työtapa, joka voi mahdollistaa erityisen ja tehostetun tuen tarjoamisen yleisopetuksen luokassa. Opettajille yhteisopettajuus tarjoaa mahdollisuuden oppia ja saada tukea kollegoilta. Yhteisopettajuus herättää paljon kiinnostusta, mutta sen mahdollisuuksia ei aina hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteisopetuksen toteutus vaihtelee paljon koulujen välillä, eikä ole yhtä yhteisopettajuusmallia, joka soveltuisi kaikkiin tilanteisiin. Kunkin koulun ja opettajatiimin täytyy rakentaa omaan tilanteeseensa soveltuva malli. Niilo Mäki Instituutin Kummit-julkaisusarjassa ilmestynyt Tavoitteena yhteisopettajuus – Näkökulmia ja toimintamalleja onnistuneeseen yhteisopettamiseen tarjoaa tietoa, miten opettajat ja ennen kaikkea heidän oppilaansa saavat mahdollisimman suuren hyödyn yhteisopettajuudesta.
Yksinäisyyden, omaehtoisen yksinolon ja vanhemmille uskoutumisen yhteydet varhaisnuorten kouluviihtyvyyteen
Sanna Kyllönen, Riikka Hirvonen, Timo Ahonen, Noona Kiuru
Abstrakti:
Tämä tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen tutkijoiden toteuttamaa ja Suomen Akatemian rahoittamaa TIKAPUU – Alakoulusta yläkouluun -tutkimushanketta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yksinäisyyden ja omaehtoisen yksinolon yhteyttä varhaisnuorten kouluviihtyvyyteen. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella, ovatko yksinäisyyden ja omaehtoisen yksinolon yhteydet kouluviihtyvyyteen erilaisia sen mukaan, missä määrin nuori pystyy uskoutumaan vanhemmilleen. Tutkimuksen aineisto koostuu syksyllä 2014 tutkimukseen osallistuneista kuudesluokkalaisista nuorista (N = 856). Oppilaat vastasivat kysymyksiin yksinäisyydestä, omaehtoisesta yksinolemisesta, kouluviihtyvyydestä sekä vanhemmille uskoutumisesta.
Tulokset osoittivat, että mitä enemmän nuori koki yksinäisyyttä tai oli omaehtoisesti yksin, sitä heikommin hän tunsi viihtyvänsä koulussa. Vanhemmille uskoutuminen oli puolestaan yhteydessä nuorten parempaan kouluviihtyvyyteen. Nuorten yksinäisyyden yhteys kouluviihtyvyyteen ei riippunut vanhemmille uskoutumisesta. Sen sijaan omaehtoisen yksinolon ja kouluviihtyvyyden välisen yhteyden voimakkuudelle vanhemmille uskoutumisella oli merkitystä. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että yksinäisyys ja omaehtoinen yksinolo ovat kielteisesti yhteydessä nuorten kouluviihtyvyyteen. Toisaalta vanhemmille uskoutuminen lisäsi nuorten kouluviihtyvyyttä, ja runsaan vanhemmille uskoutumisen havaittiin suojaavan yksinolon kielteiseltä yhteydeltä kouluviihtyvyyteen.
Nuorten lukemisvaikeudet ja lukemiseen yhteydessä olevat tekijät kielessämme
Leila Kairaluoma, Minna Torppa, Mikko Aro
Abstrakti:
Tutkimuksessa tarkasteltiin suomenkielisten nuorten lukutaitoa ja sen taustalla olevia kognitiivisia tekijöitä. Artikkeli on ilmestynyt lehdessä Scientific Studies of Reading otsikolla ”The nature of and factors related to reading difficulties among adolescents in a transparent orthography”. Tutkimuksessa verrattiin sanojen, pseudosanojen (merkityksettömien sanojen) ja tekstin lukemisen nopeutta ja tarkkuutta sekä nopean sarjallisen nimeämisen ja fonologisen prosessoinnin yhteyttä lukemisvaikeuksisten ja tyypillisesti lukevien nuorten ryhmissä. Nuorten lukemisvaikeudet näkyivät ensisijaisesti hitaana lukemisena. Lukemistarkkuus oli ongelma aikapaineistetussa pseudosanojen lukemistehtävässä. Sarjallisen nimeämisen nopeus oli yhteydessä lukemisnopeuteen ja fonologinen prosessointi lukemisen tarkkuuteen. Tämän lisäksi lukemisvaikeuksisten nuorten ryhmässä sarjallisen nimeämisen nopeus oli yhteydessä myös lukemistarkkuuteen ja tyypillisesti lukevien ryhmässä fonologinen prosessointikyky lukemisnopeuteen. Tutkimus osoitti, että nuorten lukutaidon taustalla ovat samat keskeiset kognitiiviset tekijät kuin lapsillakin.
Väitöskirja: Vanhempien ja opettajien lapsen taitoja koskevien uskomusten yhteydet lapsen oppijaminäkuvan kehitykseen
Laura Pesu
Abstrakti:
Koulunkäynti on merkittävä osa lasten elämää. Lapset viettävät koulussa suuren osan arkipäivistään, ja näin ollen monet heidän kokemuksistaan liittyvät koulumaailmaan. Sen lisäksi, että koulussa opitaan uusia taitoja, siellä muodostetaan erilaisia vuorovaikutussuhteita, saadaan palautetta omasta toiminnasta ja koetaan paljon onnistumisia ja epäonnistumisia.
Koulun aloittamista onkin kuvattu kriittiseksi vaiheeksi lapsen elämässä. Lapsi kohtaa aivan uudenlaisia sosiaalisia tilanteita ja uusia haasteita erilaisissa oppimistilanteissa. Lasta arvioidaan myös eri tavalla kuin ennen. Hän saa säännöllisesti palautetta vanhempiensa ja lähipiirinsä lisäksi nyt myös opettajilta ja koulutovereilta. Tämä uudenlainen palaute liittyy enemmänkin lapsen taitoihin eri oppiaineissa; aiemmin aikuisten antama palaute liittyi ennemmin esimerkiksi motorisiin taitoihin ja onnistumisiin sosiaalisissa tilanteissa. Lapsi alkaa ymmärtää, että hänen osaamisensa eri oppiaineissa on merkittävää. Lapsi oppii myös, että hänen taitonsa koostuvat erilaisista osaamisalueista kuten lukemisesta, matematiikasta, liikunnasta ja musiikillisista taidoista. Lapselle muodostuukin jo ensimmäisten kouluvuosien aikana käsitys omista taidoistaan ja kyvyistään eri oppiaineissa, ja tätä käsitystä kutsutaan oppijaminäkuvaksi.
Oppilaan käsitykset omista taidoistaan ovat merkittäviä hänen elämänsä suuntaajia. Tutkimuksissa on havaittu, että oppijaminäkuva liittyy merkittävästi oppilaan käyttäytymiseen, koulussa suoriutumiseen ja koulunkäyntiin liittyviin valintoihin kuten kurssivalintoihin. Oppijaminäkuva on siten tärkeä sekä tässä hetkessä että lapsen tulevaisuutta ajatellen.
Aiemmissa tutkimuksissa oppijaminäkuvan on havaittu muodostuvan vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin kuten vanhempiin ja opettajiin. Vanhempien uskomuksilla ja käsityksillä lapsensa taidoista on havaittu olevan jopa merkittävämpi rooli oppijaminäkuvan muodostumisessa kuin oppilaan saamilla kouluarvosanoilla. Vanhemmat ja opettajat voivat välittää uskomuksiaan lapselle eri tavoilla: he voivat kehua lasta, kun tämä menestyy koulutehtävissä, tai kannustaa lasta yrittämään enemmän. Uskomukset välittyvät myös niihin tapoihin, joilla aikuiset esimerkiksi auttavat lasta koulutehtävissä.
Väitöskirjassani tutkin, miten vanhempien ja opettajien lapsen taitoja koskevat uskomukset ovat yhteydessä lapsen oppijaminäkuvan kehitykseen. Lasten oppijaminäkuva koski matematiikan ja äidinkielen taitoja. Lisäksi tutkin, onko vanhempien ja opettajien uskomuksilla erilainen rooli tyttöjen ja poikien oppijaminäkuvan ja toisaalta koulussa heikosti ja hyvin pärjäävien oppilaiden oppijaminäkuvan kehittymisessä.
Kouluiän lukutaito lapsilla, joilla on suvussa kulkeva lukivaikeusriski – ennustajat, kehitys ja lopputulema
Kenneth Eklund
Abstrakti:
Suomalaisnuorten lukutaidon taso ja siinä tapahtuneet muutokset ovat saaneet viime vuosina kiitettävästi julkisuutta. Erityisesti kansainvälisen OECD-järjestön eri maiden kansallisten koulutusjärjestelmien vertailuun suunniteltu PISA-tutkimus on ollut paljon otsikoissa. Peruskoulunsa päättävien viisitoistavuotiaitten suomalais-nuorten vuodesta 2006 alkanut laskeva trendi oppimistuloksissa on ymmärrettävästi herättänyt laajasti huolta. Pudotukset pistemäärissä ovat olleet noin 20 pisteen luokkaa kymmenen viime vuoden aikana.Pistemäärien heikkenemisestä huolimatta suomalaisnuoret saivat viimeisimmässä, vuoden 2015 PISA-lukutaitoarvioinnissa keskimäärin 526 pistettä ja maana Suomi sijoittui jaetulle toiselle sijalle yhdessä Hongkongin, Kanadan ja Irlannin kanssa. Suomalaisnuorten keskiarvo oli merkittävästi OECD-maiden keskiarvoa, 493 pistettä, korkeampi ja laskennallisesti lähes yhden oppivuoden keskiarvomaiden koulutusjärjestelmiä edellä. Muut pohjoismaat jäivät niin ikään selvästi Suomen taakse. Voidaankin perustellusti sanoa, että suomalaisnuorten lukutaito on keskimäärin edelleen erinomaisella tasolla.Erinomaisesta keskimääräisestä menestymisestä huolimatta 11 prosentilla suomalaisnuorista lukutaito jäi peruskoulun viimeisellä luokalla PISA-luokittelun kahdelle heikoimmalle tasolle. Heidän heikko lukutaitonsa todennäköisesti hankaloittaa heidän osallistumistaan jatkokoulutukseen ja myöhemmin työelämään sekä yhteiskunnan toimintoihin. Näillä nuorilla on lukutaitonsa takia kohonnut vaara syrjäytyä yhteiskunnasta. Huolestuttavaa PISA-tutkimuksen lukutaitoa koskevissa tuloksissa onkin, että näiden heikoimpien lukijoiden osuus on viime vuosina merkittävästi kasvanut maassamme.
Näkökulmia tutkivan nettilukemisen opettamiseen
Carita Kiili, Leena Laurinen
Tutkiva nettilukeminen on ongelmalähtöistä, tavoitteellista lukemista, jossa lukija etsii internetistä tietoa asettamiinsa kysymyksiin, arvioi löytämänsä informaation luotettavuutta, laatii synteesin useiden nettitekstien pohjalta ja kertoo oppimastaan muille (Leu, Kinzer, Coiro, Castek & Henry, 2013). Tutkiva nettilukeminen ei ole siten vain netissä surffailua tai yksittäisten faktojen tarkistamista vaan tavoitteellista, oppimiseen tähtäävää toimintaa. Tutkivalle nettilukemiselle on ominaista pitkäjänteisyys, asiaan paneutuminen ja netistä löydetyn informaation soveltaminen.
Tutkiva nettilukeminen edellyttää yleensä monilukutaitoisuutta, koska internet on monipuolinen tekstiympäristö. Luukan (2013) mukaan monilukutaitoinen oppilas osaa hankkia tietoa ja muokata sitä sekä tuottaa, esittää ja arvioida tietoja eri muodoissa ja erilaisten välineiden avulla. Tutkivan nettilukemisen harjoittelu tukee myös oppilaiden monilukutaitojen kehittymistä.
Virtaa ja välineitä luku- ja kirjoitustaidon arviointiin
Riikka Heikkilä, Jenni Puttonen, Tiina Siiskonen
Suomalaisten lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaito sekä huoli niiden heikkenemisestä ovat olleet viime aikoina otsikoissa ja poliittisten päätösten kohteena. Opetushallitus on tarttunut tähän huoleen rahoittamalla luku- ja kirjoitustai-oon keskittyviä täydennyskoulutushankkeita, joista yksi on Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin yhdessä toteuttama LUKILOKI-hanke. Hankkeen tavoitteena on tarjota opettajille varhaiskasvatuksesta aina toiselle asteelle saak-ka tutkimukseen perustuvaa tietoa ja välineitä luku- ja kirjoitustaidon tukemiseen. Arviointi on yksi hankkeen keskeisistä teemoista.Tässä kirjoituksessa pyritään valottamaan tutkimustiedon ja käytännön näkökulmista luku- ja kirjoitustaitojen arvioinnin merkitystä osana opettajan työtä ja oppilaan tukemista. Arviointi on yksittäisiä arviointitehtäviä laajempi, moniammatillisena yhteistyönä toteutettu kokonaisuus. Arvioinnissa voidaan erottaa kolme tasoa: tuen tarpeen tunnistaminen, taitojen yksilöllinen arviointi ja tuen vaikuttavuuden seuranta. Sen tuloksena saadaan tietoa siitä, millaiset vaikeudet ja vahvuudet vaikuttavat oppijan suoriutumiseen sekä siitä, millaisin keinoin oppimista voidaan tukea ja miten tuki vaikuttaa. Arvioitavat taidot riippuvat oppijan iästä ja kehitysasteesta, mutta myös siitä, millaista tietoa tuen suunnittelua varten tarvitaan. Artikkelissa kuvataan, millaisia taitoja kussakin vaiheessa on hyvä ottaa arvioinnissa huomioon sekä arvioinnin taso-ja osana oppijan tukemista.
Svenskspråkigt specialnummer 2019
Detta specialnummer av NMI Bulletin är det första någonsin som utges på svenska och presenterar finlandssvensk forskning kring inlärningssvårigheter. Det svenska numret har sin grund i att Niilo Mäki Institutet de senaste åren bedrivit ett omfattande finlandssvenskt projekt (ILS-projektet 2015–2018). För att synliggöra bl.a. den forskning och de material som utarbetats inom projektet beslöt man att ge ut ett svenskspråkigt specialnummer.
Gädda, Derefalk, Husberg, Slama, Närhi och Laine undersökte om tvåspråkighet har samband med exekutiva funktioner. I linje med tidigare studier hittade de inget stöd för att tvåspråkighet i sig skulle medföra bättre exekutiva funktioner. I följande artikel av Lindroos, Erikslund, Jonsson och Korhonen undersöktes hur extrainsatt fysisk aktivitet inverkar på prestationer i matematik och arbetsminne över tid bland finlandssvenska elever i årskurs sju. Experimentgruppen som erhöll extrainsatt fysisk aktivitet utvecklades inte mer i sina matematikprestationer eller beträffande arbetsminne jämfört med kontrollgruppen.
Sundqvist och Björk-Åman undersökte hur finlandssvenska speciallärare organiserar specialundervisningen med avseende på val av undervisningsarrangemang för elever med inlärningssvårigheter. Överlag satte speciallärare mest arbetstid på elever inom intensifierat stöd och smågruppsundervisning. Samundervisning förekom främst inom det intensifierade stödet medan individuell undervisning användes inom det särskilda stödet. Ekstam, Hellstrand, Korhonen och Aunio analyserade hur de finlandssvenska kartläggningsverktygen och interventionsprogrammen i matematik överensstämmer med de grundläggande färdigheterna i matematik, vilka forskningen har identifierat som de mest centrala. De kom fram till att kartläggningsverktygen innefattar flera av de mest centrala färdigheterna, och att interventionsprogram endast finns för yngre elever. Dessutom konstaterades att det finns ett behov av fler forskningsbaserade kartläggningsverktyg och interventionsprogram i matematik för de finlandssvenska eleverna.
I delen experiment och praxis ligger fokus på projektet Inlärning och stöd (ILS). Vi får en presentation av ILS-projektet och kan även bekanta oss närmare med de fnlandssvenska testmaterial som utarbetats inom projektet.
Läs/ladda ner hela tidningen här: pdf
INNEHÅLL
Förord pdf
Johan Korhonen
FORSKNING
Tvåspråkighet och lärarskattade exekutiva funktioner samt prestationsbaserade kognitiva färdigheter hos elever i grundskolan pdf
Lea Gädda, Matilda Derefalk, Henrik Husberg, Susanna Slama, Vesa Närhi, Matti Laine
Kan extra fysisk aktivitet ge bättre resultat i matematik?
En interventionsstudie pdf
Erika Lindroos, Frida Erikslund, Bert Jonsson, Johan Korhonen
Speciallärares organisering av stöd för elever med inlärningssvårigheter i Svenskfinland pdf
Camilla Björk-Åman, Christel Sundqvist
LITTERATURÖVERSIKT
Forskningsbaserade kartläggnings- och interventionsmaterial i matematik för elever i Svenskfinland pdf
Ulrika Ekstam, Heidi Hellstrand, Johan Korhonen, Pirjo Aunio
EXPERIMENT OCH PRAXIS
Projektet ILS – InLärning och Stöd i finlandssvenska skolor och daghem pdf
Ann-Katrine Risberg, Susanna Slama
Bedömning av självregleringsfärdigheter och stöd för barns utveckling inom dagvården pdf
Sira Määttä, Henrik Husberg
SSB och VBT – två nya benämningstest för finlandssvenska 6–12-åringar
Paula Salmi, Laura Plyhm, Ann-Katrine Risberg, Pia Vataja, Matti Laine pdf
ILS – ett nytt finlandssvenskt material för kartläggning av läsning och skrivning pdf
Pia Vataja, Ann-Katrine Risberg, Marja-Kristiina Lerkkanen, Mikko Aro, Paula Salmi
Näkökulmia oppilaan kouluun kiinnittymiseen (Väitöskirja: Student Engagement in Finnish Lower Secondary School)
Tuomo Virtanen
Abstrakti:
Oppilaan kouluun kiinnittyminen (eli student tai school engagement) on käsite, jonka avulla tutkijat pyrkivät ymmärtämään oppilaan koulussa menestymisen edellytyksiä sekä koulunkäyntiin liittyviä ongelmia. Hyvin yleisellä tasolla sen voidaan sanoa olevan oppilaan ja hänen kouluympäristönsä välinen vuorovaikutussuhde. Se suuntaa kasvattajan huomion oppilaan piirteistä – jotka ovat suhteellisen pysyviä – kouluympäristöön ja kouluympäristön muokkaamiseen sellaiseksi, että se voi edistää oppilaan kiinnittymistä kouluun.
”Opettajan asenne heijastui suoraan oppilaan koulumenestykseen” Riittävät ja riittämättömät tukitoimet koulussa ADHD-perheiden näkökulmasta viime vuosien aikana
Erja Sandberg, Heidi Harju-Luukkainen
Abstrakti:
Viime vuosikymmeninä suomalaisessa erityisopetuksessa on siirrytty segregoivista käytännöistä integroiviin ja inklusiivisiin opetusjärjestelyihin. Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaisia tukitoimia perheet, joissa on ADHD-oireisia henkilöitä, ovat saaneet koulussa vuosien 2000–2014 aikana Suomessa. Tutkimus on toteutettu netnografian – internetissä tehtävän etnografisen tutkimuksen – avulla, ja tutkimukseen osallistui 208 perhettä. Tästä kokonaisaineistosta valittiin lähempään tarkasteluun 108 perhettä, joiden lapsi on ollut peruskoulussa kyseisenä ajanjaksona. Perheiden kokemukset analysoitiin ja luokiteltiin riittävän (51 %) ja riittämättömän tuen kokemuksiin (49 %). Vastausten mukaan tuen saamiseen vaikuttivat opettajien ennakkoasenteet ja oppilaan ymmärtäminen, ajanmukainen tietotaito ADHD:sta, vahvuusajattelu, moniammatillinen sektoreiden välinen yhteistyö sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö. Kun edelliset osa-alueet olivat kunnossa, perheiden mukaan konkreettisia tukitoimia, kuten erilaisia opetusmenetelmiä, oli helpompi saada.
Erityisiä oppilaita, erilaista opetusta – yhteistä kehitystä kaiken aikaa
Tiina Siiskonen, Päivi Fadjukoff
Abstrakti:
Joulukuussa 2016 erityisopetuksen uranuurtaja, kasvatustieteen tohtori (h.c.) Onerva Mäki täytti 90 vuotta. Syntymäpäivänä järjestettiin juhlaseminaari, jonka teemana oli ”Erityisiä oppilaita, erilaista opetusta – yhteistä kehitystä kaiken aikaa”. Seminaarissa käytiin läpi erityisopetuksen historiaa ja kehitystä 1950-luvun alusta lähtien, jolloin vammaisten lasten kuntoutus ja opetus olivat Suomessa monelta osin vasta alullaan, ja jolloin Mäki aloitti työnsä erityisopetuksen parissa. Siitä lähtien hän on toiminut keskeisellä näköalapaikalla näkemässä ja kokemassa eri kehitysvaiheita sekä vaikuttamassa moniin muutoksiin. Tässä haastattelussa hän jakaa meille kokemuksiaan ja näkemyksiään poikkeuksellisen pitkäaikaisen ja vaikuttavan elämäntyönsä pohjalta.