Suunnitteluviitekehys ja periaatteita oppimista ja hyvinvointia edistävien oppimisympäristöjen yhteissuunnitteluun

Tiina Mäkelän kasvatustieteen väitöskirja ”A Design Framework and Principles for Co- designing Learning Environments Fostering Learning and Wellbeing” (Suunnitteluviitekehys ja periaatteita oppimista ja hyvinvointia edistävien oppimisympäristöjen yhteissuunnitteluun) tarkastettiin Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 27.1.2018. Vastaväittäjänä toimi professori Teemu Leinonen Aalto- yliopistosta ja kustoksena professori Marja-Kristiina Lerkkanen Jyväskylän yliopistosta.

Sivistys ja osaaminen suomalaisen yhteiskunnan tukipilareina

Tiina Silander

Suomalainen yhteiskunta rakentuu sivistykselle ja korkeatasoiselle osaamiselle. Myös tulevaisuudessa hyvinvointimme ja Suomen menestys perustuvat tietoon, luovuuteen ja osaamiseen sekä niiden rohkeaan hyödyntämiseen. Lukiouudistus on ollut vahvaa yhteisen tekemisen kenttää. Yhdessä tehden uusi lukio ottaa harppauksen kohti tulevaisuutta ja uutta aikakautta. Uudistus pitää sisällään lukiolain ja ylioppilastutkintolain sekä lukion toiminnallisen uudistamisen.

PACE-asenne erityislasten kanssa työskentelyssä

Riitta Tanskanen
Liisa Piiroinen

Joensuun kaupungin alakouluissa käynnistyi syksyllä 2015 haasteellisesti käyttäytyvien lasten moniammatillinen oppimisympäristöön kuntouttava toiminta. Toiminta on poikkeuksellinen nykyisessä perusopetuksen kentässä vahvan resursoinnin ja kuntoutuksellisen otteen vuoksi. Tässä artikkelissa kuvataan kokemuksia kolmelta ensimmäiseltä toimintavuodelta.

Kuntouttavaan toimintaan ohjautuvien lasten haastavan käyttäytymisen taustalla on usein neuropsykiatrisia vaikeuksia ja myös hankalia traumakokemuksia. Oppimisympäristöön kuntouttavassa toiminnassa käytetään työmenetelmänä moniammatillista lähestymistapaa ja perhetyötä. Työskentelyä ohjaa vuorovaikutteisen kehityspsykoterapian (Dyadic Developmental Psychotherapy) ”PACE-asenne”. PACE – asenne tarkoittaa sitä, että aikuinen vastaa ja reagoi lapsen haastavaan käyttäytymiseen empaattisesti ja hyväksyvästi ja sanoittaa lapsen tunnetiloja. PACEasenteen mallintaminen perheelle on tärkeää, koska lapsi tarvitsee turvallisia vuorovaikutuskokemuksia sekä hyväksyviä ja empaattisia kohtaamisia ennen kaikkea omien vanhempiensa kanssa. Lisäksi jatkuva yhteydenpito lapsen verkoston muihin toimijoihin on osa toimintaa. Oppimisympäristöön kuntouttavalla toiminnalla tavoitellaan sitä, että moniammatillisen yhteistyön ja tiiviin perhetyön kautta lapsi saa kokemuksen kuulluksi tulemisesta ja sen myötä luottamus aikuisiin rakentuu vähitellen.

Opetusdialogi luokkahuoneessa – opettajan tarjoama tuki, yhteinen tiedonrakennus ja yhteys akateemiseen suoriutumiseen

Heli Muhonen

Heli Muhosen kasvatustieteen väitöskirja ”Educational dialogue in the classroom: Scaffolding, knowledge building and associations with academic performance” (Opetusdialogin laatu on yhteydessä oppimiseen) tarkastettiin Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 4.5.2018. Vastaväittäjänä toimi professori Kristiina Kumpulainen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Marja-Kristiina Lerkkanen Jyväskylän yliopistosta.

Laskemisen sujuvuus osana matemaattisia taitoja

Eija Väisänen

Eija Väisäsen kasvatustieteen väitöskirja Laskemisen sujuvuus osana matemaattisia taitoja – Sujuvuuden seuranta ja matemaattisten taitojen tukeminen alakoulussa tarkastettiin Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 12. joulukuuta 2017. Vastaväittäjänä toimi professori Mikko Aro Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Pirjo Aunio Helsingin yliopistosta.

Lapsen vahvuudet esiopetusvuoden pedagogisissa asiakirjoissa

Noora Heiskanen
Tiina Saxlund
Anja Rantala
Tanja Vehkakoski

Vahvuusperustainen kasvatusajattelu on saanut viime vuosina Suomessa paljon huomiota. Vahvuuksien hyödyntäminen tukee lasten itsearvostusta, lisää myönteistä käyttäytymistä ryhmässä ja voi helpottaa vaikeuksien ja epäonnistumisten sietämistä. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme, millaisia vahvuuksia tehostettua tai erityistä tukea saavien lasten pedagogisissa asiakirjoissa kuvataan esiopetuksessa, miten vahvuuksista kirjoitetaan sekä millaisia tehtäviä lasten vahvuuksien kirjaamisella on. Tutkimuksen aineiston muodostavat esiopetuksen oppimissuunnitelmat, tehostetun tuen suunnitelmat ja HOJKS-asiakirjat (N = 65). Aineistolähtöisessä analyysissa vahvuuksiksi ymmärrettiin lapsen kyvyt, luonteenpiirteet ja toimintatavat, jotka esitettiin asiakirjatekstissä myönteisinä, lapselle hyvää tuottavina ja kulttuurisesti arvostettuina. Vahvuuskuvauksia analysoitiin osin sisällönanalyysia ja osin diskurssianalyysia käyttäen. Tulokset osoittivat, että asiakirjoihin oli kirjattu laaja kirjo lasten vahvuuksia. Vahvuudet jakautuvat kahdeksaan ryhmään: sosiaaliset vahvuudet, luonteenvahvuudet, kognitiiviset vahvuudet, motoriset vahvuudet, käyttäytymisen vahvuudet, oppimisen vahvuudet, vahvuudet arjen toiminnoissa sekä tunnevahvuudet. Lapsen vahvuuksien kuvaukset vaihtelevat niiden yksityiskohtaisuuden ja vaihtelevuuden mukaan. Vahvuuskuvauksille muotoutui teksteissä neljä tehtävää: lapsen tilanteen taustoittaminen, tuen tarpeiden kuvausten pehmentäminen, muutoksen osoittaminen sekä pedagoginen hyödyntäminen. Lasten vahvuuksien kirjaamisen haasteena oli kuvausten irrallisuus: vahvuuksia kyllä kuvattiin, mutta niihin viittaaminen pedagogiikan suunnittelussa jäi vähäiseksi.

Toimitukselta

Vuoden kolmannessa Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehdessä esitellään kaksi väitöstutkimusta. Lehden Kokeilut ja käytänteet -osiossa perehdytään siihen, miten kielellisesti tuettu opetus toteutuu yläkouluikäisten maahanmuuttajaoppilaiden pedagogisena tukena. Tutkimusartikkeli selvittää maahanmuuttajataustaisten lasten varhaisia matemaattisia taitoja. Professori Timo Ahosen haastattelu avaa lukijalle Ahosen mielenkiintoista ja moninaista uraa Jyväskylän yliopistossa sekä kurkistaa myös Niilo Mäki Instituutin vaiheisiin.
Xin Tangin viime vuoden joulukuussa tarkastetussa väitöskirjassa tutkija on etsinyt taitavan opettajan ja laadukkaan opetuksen kriteerejä. Hän on päätynyt tarkastelussaan opetuskäytänteiden (opettajajohtoinen, lapsilähtöinen ja lasten johtamat käytänteet) sekä niiden yleisyyden vertailuun Suomessa ja Virossa. Erityisesti hän on paneutunut käytänteiden vaikutuksiin lasten lukutaidon kehityksessä ensimmäisellä ja kolmannella luokalla. Lapsilähtöinen opetustyyli, joka oli yleisempää Suomessa kuin Virossa, näytti tukevan oppilaiden lukutaitoa molemmilla luokkatasoilla. Vähiten hyödyllisiksi osoittautuivat lasten johtamat käytänteet. Myös lapsilähtöisen ja opettajajohtoisen käytänteen yhdistelmätyyli vaikutti myönteisesti lukutaidon kehitykseen. Opettajien tulee kuitenkin valita kulloinkin käytänteensä oppijoiden tarpeita vastaaviksi.
Maarit Lasasen kesällä 2017 Lapin yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassa käsiteltiin kuulovammaisten kouluikäisten lasten asemaa sekä heidän näkemyksiään vertaistukitoiminnasta, sen tarjoamasta tuesta sekä edelleen vertaistukitoiminnan yhteydestä lapsen arkeen. Tutkimus osoitti selkeästi vertaistukitoiminnan merkittävyyden ja sen toiminnan arkea rikastuttavan vaikutuksen. Tukiryhmiin osallistuneet kokivat saaneensa sosiaalista, tiedollista, toiminnallista ja emotionaalista tukea, esimerkiksi vinkkejä kouluun ja vapaa-aikaan, päivittäisiä selviytymiskeinoja sekä toivoa tulevaisuuteen. Tutkimuksen yhteiskunnallista merkittävyyttä pohdittiin syrjäytymisen ehkäisemisen näkökulmasta.
Harju-Autti ja Sinkkonen tarkastelevat artikkelissaan KIETU-opetusta, joka on maahanmuuttajien tehostettuun tukeen kehitetty kielitietoinen ja kielipedagoginen toimintamalli suomen kieltä opetteleville yläkouluikäisille nuorille. Opetuksen tavoitteena on saada muodostumaan maahanmuuttajanuoriin koulunkäyntiä ja oppimista tukeva pedagoginen suhde vahvistamalla nuorten kielitaitoa sekä koulunkäyntistrategioita.
Maahanmuuttajanuorten riittämätön kielitaito on huolestuttavalla tasolla, kun tavoitteena on kotoutuminen ja koulunkäynnin onnistuminen sekä edelleen toisen asteen opintoihin siirtyminen. Kunnat tarjoavat lisäksi hyvin eritasoista tukea riippuen resursseistaan. KIETU-opetuksen avulla olisi mahdollista tukea itse maahanmuuttajan lisäksi myös hänen perhettään, kouluyhteisöään ja välillisesti koko yhteiskuntaa.
Westerholmin ja Aunion tutkimuksessa etsittiin vastausta kysymykseen, voidaanko ThinkMath-interventio-ohjelman intensiiviharjoittelulla tukea maahanmuuttajataustaisten esikouluikäisten lasten matemaattisia
perustaitoja. Lasten lukukäsitteen hallinta ja kielen osaamisen taitotaso selvitettiin. Tutkimuksen esikoulujoukko jaettiin interventio- ja kontrolliryhmiin. Interventiotuokioihin sisältyi monimuotoisesti pienten lasten matemaattisia taitoja harjoittavia, tukevia ja motivoivia tehtäviä.
Harjoitteita jatkettiin kahdeksan viikon ajan kahdesti viikossa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaikkien interventio-ohjelmaan osallistuneiden lasten numeeriset suhdetaidot ja lukujonotaidot kehittyivät harjoitteluiden aikana. Puhe- ja kuullun ymmärtämisen taitojen parantumista ei sen sijaan havaittu interventio- ja kontrolliryhmän välillä. Tämäkin tutkimus tukee maahanmuuttajataustaisten lasten varhaisen tuen merkittävyyttä tasavertaisuuden ja koulunkäynnin jatkumon edistäjänä sekä syrjäytymisen ehkäisijänä.
Timi Tervon haastattelema Timo Ahonen kuvaa elävästi yli kolmekymmentä vuotta jatkuneen yliopistouransa monia vaiheita. Ahonen korostaa erityisesti tutkimustiedon yhdistämistä käytäntöön. Hän nostaa esimerkkejä siitä, miten hän omalla toiminnallaan ja kollegoidensa kanssa on sitä toteuttanut yhteisön ja yksilöiden hyväksi, kansallisesti sekä kansainvälisesti. Ahonen luottaa vahvasti tutkimusperustaiseen opettajankoulutukseen ja sen mahdollisuuteen olla edelleen yhteiskuntamme tukipilarina.

Toimituskunta

Opetuskäytänteet ja niiden yhteys lukutaidon kehitykseen ensimmäisinä kouluvuosina

Xin Tang
Käännös: Silja Lehtonen

Xin Tangin psykologian väitöskirja ”Teaching Practices in Early Primary School: Dimensions, Patterns and Consequences” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 13. joulukuuta 2017. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Antje von Suchodoletz (New York University Abu Dhabi) ja kustoksena professori Marja-Kristiina Lerkkanen (Jyväskylän yliopisto).

”Ei tarvi pelätä, että ois erilainen”, Etnografinen tutkimus pohjois-suomalaisten kuulovammaisten lasten vertaistukiryhmätoiminnasta

Maarit Lasanen

Maarit Lasasen väitöskirja ”Ei tarvi pelätä, että ois erilainen” – Etnografinen tutkimus pohjoissuomalaisten kuulovammaisten lasten vertaistukiryhmätoiminnasta” tarkastettiin Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 9. kesäkuuta 2017. Vastaväittäjänä toimi professori Eija Kärnä Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena Lapin yliopiston professori Kaarina Määttä.

Kielellisesti tuettu opetus (KIETU-opetus) yläkouluikäisten maahanmuuttajaoppilaiden pedagogisena tukena

Raisa Harju-Autti
Hanna-Maija Sinkkonen
Tiina Aine
Pekka Räihä

Maahanmuutto on tuonut mukanaan oppilasaineksen yhä lisääntyvän kielellisen ja kulttuurisen diversiteetin, johon alun perin homogeeniselle oppilasainekselle sopivaksi suunniteltu perusopetus ei kykene vastaamaan. Valmistavasta opetuksesta ja S2-opetuksesta huolimatta maahanmuuttajaoppilaiden osaaminen ei yllä samalle tasolle kuin kantaväestön oppilailla peruskoulun päättövaiheessa. Yläkoulun oppiaineiden tekstit ovat kaikissa tietoaineissa vaativia, ja kielitaidoltaan heikot oppilaat tarvitsevat tukea myös opiskelumotivaation säilyttämiseen. Erityistä huomiota vaativat yläasteikäisinä maahan muuttaneet nuoret. Tässä artikkelissa esitellään yläkouluikäisiä maahanmuuttajaoppilaita varten kehitetty yleisopetukseen integroitu kielellisesti tuetun opetuksen malli (KIETU-opetus), jonka tarkoituksena on tukea oppilaista niin kielen kuin oppiainesisältöjen omaksumisessa. Mallia tarkastellaan Bronfenbrennerin ekologisen systeemiteorian mukaan.

Maahanmuuttajataustaisten lasten varhaisten matemaattisten taitojen interventiotutkimus

Alma Westerholm
Pirjo Aunio

Varhaiset matemaattiset taidot ennustavat vahvasti sitä, kuinka lapsi oppii matematiikkaa myöhemmin. Tässä tutkimuksessa tutkittiin ThinkMath-harjoitusohjelman (Mononen & Aunio, 2012) vaikutusta maahanmuuttajataustaisten esikoululaisten matemaattisten taitojen oppimiseen. Varhaisten matemaattisten taitojen interventio-ohjelmaa muokattiin lisäämällä siihen motivointia sekä ohjaavaa puhetta, sillä näiden on kansainvälisissä tutkimuksissa havaittu pienen ryhmäkoon lisäksi olevan keskeisiä piirteitä tuettaessa maahanmuuttajataustaisten lasten varhaisia matemaattisia taitoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, voidaanko intensiivisellä harjoitusohjelmalla tukea maahanmuuttajataustaisten lasten varhaisia matemaattisia taitoja. Tutkimus tehtiin pääkaupunkiseudulla, ja tutkittavana oli esiopetusryhmään integroituja valmistavaa opetusta saavia lapsia. Lasten varhaisten matemaattisten taitojen osaamista mitattiin Lukukäsitetestillä (Van Luit, Van de Rijt & Aunio, 2006) ennen interventioohjelman aloittamista, heti intervention jälkeen ja viisi viikkoa intervention päättymisen jälkeen. Interventioryhmään kuuluneiden maahanmuuttajataustaisten lasten matemaattiset taidot paranivat interventio-ohjelman aikana. Oppimisen lisääntyminen näkyi myös viivästetyssä mittauksessa harjoittelun jo loputtua.

”Sellaista meidän maassa ei oikeastaan vielä ollut” – uraauurtavaa työtä teoriasta käytäntöön

Timi Tervo

Jyväskylän yliopiston tehtävissä yli kolmekymmentä vuotta toiminut Timo Ahonen on nähnyt yliopistomaailman monesta kulmasta. Psykologian laitoksella tutkijana, opettajana, professorina ja dekaanina sekä yliopiston hallituksessa toiminut Ahonen kertoo yliopiston näyttäytyneen joka asemasta aina hieman erilaisena. Hänelle punainen lanka yliopistotoiminnassa on ollut korkealaatuisen kansainvälisen tutkimustiedon yhdistäminen käytäntöön ja saattaminen kentälle sekä yleiseen tietoon. Samainen ajatus kyti Ahosen mielessä Niilo Mäki Instituuttia perustettaessa vuonna 1990.

Lataa pdf

Toimitukselta

Tässä numerossa pohditaan monipuolisesti digitaalisen tietotekniikan merkitystä opetuksessa ja oppimisessa. Digitalisaatio on vaikuttanut työelämän rakenteisiin ja vaatinut jatkuvaa ammatillista uudistumista. Sanna Brauerin kasvatustieteiden väitöskirjassa tarkastellaan osaamisen tunnustamista digitaalisilla osaamismerkeillä: mitä mieltä ammatilliset opettajat ja ammatillisiksi opettajiksi opiskelevat ovat uudenlaisesta ”osaamismerkein ohjautuvasta oppimisesta” kehittäessään omaa digipedagogista osaamistaan?
Kumpulaisen, Kajamaan ja Rajalan artikkelissa paneudutaan itse tekemisen kulttuuriin niin sanotuissa värkkääjäpajoissa. Näiden pajojen tavoitteena on edistää ja tukea oppilaiden luovuutta, ongelmanratkaisukykyä ja kokeilevaa oppimisen tapaa vuorovaikutuksessa vertaisten kanssa. Uudenlaiset toimintatavat haastavat oppilaita ja opettajia tarkastelemaan oppimisen muutosta digitaalisissa oppimisympäristöissä, kun oppilaiden omat motiivit ja koulujen heille asettamat vaatimukset ja vakiintuneet käytänteet eivät välttämättä osu yksiin.
Autereen, Talvisen, Hankalan ja Pöysä-Tarhosen artikkelissa tutkitaan digitaalista lukutaitoa nuorten kielellisten erityisvaikeuksien, nettisivujen esteettömyyden sekä mielen hyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin, miten nuori, jolla on kielellisiä erityisvaikeuksia, kokee ja kohtaa käyttämänsä kieleen perustuvat digitaaliset palvelut. Tutkimuksen tuloksissa esitetään toive sivustojen helppokäyttöisistä ja eriyttävistä rakenteista ja sisällöistä, jotka ottaisivat paremmin ja laajemmin huomioon koko käyttäjäkunnan.
Internet on tulvillaan tietoa, mutta haasteena on, miten etsiä ja löytää tarkoituksenmukaista tietoa. Oppilaiden tulisi kyetä arvioimaan tiedon luotettavuutta. Tätä taitoa tulee systemaattisesti ja pitkäjänteisesti ohjata oppilaiden edellytykset huomioiden koko koulupolun ajan. Oppilaat tarvitsevat tukea ja harjoittelua esimerkiksi laatiessaan

Osaamismerkein ohjautuva oppiminen

Sanna Brauer

KM Sanna Brauerin kasvatustieteiden väitöskirja Digital Open Badge-Driven Learning – Competence-based Professional Development for Vocational Teachers tarkastettiin Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 18.1.2019. Vastaväittäjänä toimi professori Hanni Muukkonen-van der Meer Oulun yliopistosta ja kustoksena dosentti Pirkko Siklander Lapin yliopistosta.

Oppilaiden toiminta ja oppimismahdollisuudet koulun digitaalisessa värkkääjäpajassa

Kristiina Kumpulainen
Anu Kajamaa
Antti Rajala

Maker- eli tekemisen kulttuuri ja siihen liittyvät värkkääjäpajat ovat viime aikoina herättäneet opetusalan tutkijoiden ja ammattilaisten kiinnostuksen. Värkkääjäpajoissa on kyse uudenlaisista luovuutta ja monialaista ongelmanratkaisua edistävistä oppimisympäristöistä, joissa oppilaiden toiminta on omaehtoista, luovaa ja kokeilevaa ja oppiminen tapahtuu vertaisoppimisena ja yhteistyössä. Maker-kulttuuria ja värkkääjäpajoja on tutkittu aiemmin pääsääntöisesti muualla kuin koulussa. Toistaiseksi meillä on vain vähän tutkimustietoa kouluissa toimivista digitaalisista värkkääjäpajoista ja niiden mahdollisuuksista edistää oppimista. Se, miten värkkääjäpajoille tyypillinen toiminta soveltuu koulujen toimintakulttuuriin, vaatii myös selvittämistä.
Tässä artikkelissa analysoimme oppilaiden toimintaa koulun uudessa digitaalisessa värkkääjäpajassa nimeltään FUSE Studio. Tutkimuksemme tarkastelee, kuinka oppilaiden motiivit ja koulun asettamat tavoitteet ja reunaehdot kohtaavat oppilaiden työskentelyssä. Tutkimus tarkastelee myös oppilaiden omaehtoisen oppimisen mahdollisuuksia näissä kohtaamisissa. Tutkimusaineisto kerättiin suomalaisessa alakoulussa yhden lukukauden
aikana, ja se koostuu videomateriaalista (65 t), jossa 94 iältään 9–12-vuotiasta oppilasta työskentelee FUSE Studiossa. Tutkimuksemme havainnollistaa oppilaiden toimintaa FUSE Studion digitaalisessa värkkäyspajassa ja tuo esiin jännitteitä, joita syntyy oppilaiden omaehtoisen toiminnan ja koulun perinteisten työskentelytapojen välille.
Tulokset osoittavat oppilaiden toiminnan olevan monimuotoista ja jännitteistä. Jännitteiden ratkaiseminen vaatii oppilailta ja opettajilta tekoja, jotka eroavat perinteisistä toimintatavoista. Tutkimus havainnollistaa ”motiivi–vaatimus -dynamiikan” analyysimenetelmää sekä menetelmän soveltuvuutta uusien digitaalisten oppimisympäristöjen sosiokulttuuriseen analyysiin.

Näkökulmia tutkivan nettilukemisen opettamiseen

Carita Kiili
Leena Laurinen

Tutkiva nettilukeminen on ongelmalähtöistä, tavoitteellista lukemista, jossa lukija etsii internetistä tietoa asettamiinsa kysymyksiin, arvioi löytämänsä informaation luotettavuutta, laatii synteesin useiden nettitekstien pohjalta ja kertoo oppimastaan muille (Leu, Kinzer, Coiro, Castek & Henry, 2013). Tutkiva nettilukeminen ei ole siten vain netissä surffailua tai yksittäisten faktojen tarkistamista vaan tavoitteellista, oppimiseen tähtäävää toimintaa. Tutkivalle nettilukemiselle on ominaista pitkäjänteisyys, asiaan paneutuminen ja netistä löydetyn informaation soveltaminen.

Tutkiva nettilukeminen edellyttää yleensä monilukutaitoisuutta, koska internet on monipuolinen tekstiympäristö. Luukan (2013) mukaan monilukutaitoinen oppilas osaa hankkia tietoa ja muokata sitä sekä tuottaa, esittää ja arvioida tietoja eri muodoissa ja erilaisten välineiden avulla. Tutkivan nettilukemisen harjoittelu tukee myös oppilaiden monilukutaitojen kehittymistä.

Lataa pdf

Monipuolisuutta kouluarkeen – teknologia pedagogisena työkaluna

Digipedagogiikka on saanut aikaan runsasta keskustelua opetusalan ammattilaisten keskuudessa. Miten digilaitteita ja teknologiaa voitaisiin käyttää tehokkaasti oppimisen avuksi? Mitä jos  teknologia tuntuu vieraalta, tai laitteita ei riitä jokaiselle? Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen (OKL) pedagoginen digitiimi kertoo teknologiatuetun opetuksen ja oppimisen toteuttamisesta peruskoulussa sekä antaa käytännön esimerkkejä siihen, miten teknologiaa voi valjastaa luontevaksi osaksi jokapäiväistä pedagogiikkaa. Mikko Vesisenahon digitiimiin kuuluvat Janne Fagerlund, Merja Juntunen, Johanna Kainulainen, Mari Kyllönen, Marika Peltonen ja Minna Silvennoinen.

Esteettömyys digitaalisissa ympäristöissä kielellisten erityisvaikeuksien näkökulmasta

Nelli Autere
Anniina Talvinen
Mari Hankala
Johanna Pöysä-Tarhonen

Digitalisoitumisen myötä monet arjessa tarvittavat tiedot ja palvelut ovat siirtyneet teknologiaympäristöihin, joiden käyttö vaatii digitaalista lukutaitoa. Tutkimuksessa tarkasteltiin digitaalisten ympäristöjen esteettömyyttä sellaisten nuorten näkökulmasta, joilla on kielellisiä erityisvaikeuksia (SLI). Tutkimus pyrki osallistamaan näitä nuoria digitaalisten palvelujen suunnitteluun. Digitaalisiksi palveluiksi valittiin mielen hyvinvointia edistäviä sivustoja, sovelluksia ja pelejä, koska SLI-nuorilla on todettu muita useammin mielen hyvinvoinnin pulmia.

Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten digitaalisten ympäristöjen esteettömyys ilmenee tutkimukseen osallistuneiden SLI-nuorten puheissa ja millaisia mielen hyvinvoinnin digitaalisia palveluita he itse suunnittelisivat. Tutkimus toteutettiin etnografisena tapaustutkimuksena yhdessä SLI-nuorista koostuvassa oppilasryhmässä. Nuoret osallistuivat työpajoihin, joissa käsiteltiin mielen hyvinvointia, esteettömyyttä ja digitaalisia ympäristöjä sekä suunniteltiin esteetöntä mielen hyvinvoinnin digitaalista palvelua. Tutkimuksessa havaittiin esteettömyyden määrittelyn olevan SLI-oppilaille haastavaa. Digitaalinen esteettömyys ilmeni nuorten puheissa ja suunnitelmissa sivustojen rakenteen johdonmukaisuutena, tekstin visuaalisena ja rakenteellisena selkeytenä, tekstin sisällöllisenä selkeytenä, relevanttiutena, turvallisuutena sekä luotettavuutena. Nämä teemat liittyvät kiinteästi esteettömyyden fyysisiin, sosiaalisiin ja psyykkisiin ulottuvuuksiin. Tulokset osoittavat, että esimerkiksi verkkosivujen suunnittelussa tulisi entistä paremmin huomioida kaikenlaiset käyttäjät.

Tapaustutkimus CP-vammaisten nuorten toiminnanohjauksen kuntoutuksesta

Ulla Puolakka
Maarit Virta
Petriina Munck

Tutkimustieto CP-vamman (cerebral palsy) yhteydessä esiintyvistä kognitiivisista vaikeuksista on viime aikoina lisääntynyt merkittävästi. Yhtenä keskeisenä, mahdollisesti osallistumiseen ja oppimiseen vaikuttavana tekijänä ovat esille nousseet toiminnanohjauksen vaikeudet. Toisaalta tutkimukset CP-vamman kognitiivisten vaikeuksien kuntouttamisesta ovat edelleen hyvin harvinaisia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää ja kuvata metakognitiivisten strategioiden opettamiseen perustuva toiminnanohjauksen kuntoutusohjelman sovellus nuorille, joilla on spastinen molemminpuolinen CP-vamma, sekä arvioida kuntoutusohjelman käytettävyyttä kahden nuoren tapaustutkimuksessa.

Lataa pdf

Monilukutaito sosiokulttuurisena lukutaitona

Yleisesti ottaen lukutaitoa pidetään ihmisen perusoikeutena, se on keskeinen taito niin oppimisen, työelämän kuin kansalaisena elämisenkin näkökulmasta (ks. esim. Unesco 2008). Tämä lienee yhteisesti jaettu käsitys lukutaidon merkityksestä yksilön ja yhteisöjen näkökulmasta. Sen sijaan se, miten määrittelemme lukutaidon ja millaisena toimintana sen ymmärrämme, voi vaihdella tieteenalan tai lähestymistavan mukaan. Tarkastelen tässä artikkelissa