Tekijä: admin

Tämä Bulletinin numero käsittelee oppimisen ongelmia sekä yleisellä että yksityiskohtaisella tasolla, kahdella asiantuntijapuheenvuorolla ja kolmella tutkimusartikkelilla. Puheenvuorot perustuvat kasvatustieteen ja psykologian uusien professorien esittäytymisluentoihin.

Kasvatustieteiden professori Miika Marttunen kirjoittaa argumentoivan vuorovaikutuksen ja oppimisen yhteyksistä yhteisöllisen oppimisen näkökulmasta. Siinä oppimistulokset syntyvät vuorovaikutuksen ja ajatteluprosessien kautta. Erityisen tärkeää tämä on uudenlaisten tekstitaitojen oppimisessa, eli olennaisen löytämisessä tietotulvassa. Mikäli näitä taitoja ei onnistuta riittävästi välittämään oppilaille on vaarana, että he käyttävät virheellistä tietoa opiskelussaan.

Psykologian professori Paavo Leppänen esittää neljä näkökulmaa oppimisen pulmiin. Oppimisvaikeuksien perusluonne on moniulotteinen, mikä näkyy pulmien esiintymisprofiilista neurobiologisiin taustatekijöihin asti. Dysleksia ei myöskään ole yhtenäinen kehityksellinen pulma, jonka taustalla olisi jokin yksittäinen syytekijä. Kolmas näkökulma on oppimispulmien esiintyminen päällekkäin. Lopuksi tutkimustiedon soveltamisessa on tärkeintä kyetä tukemaan yksilöllistä oppimista oppijan omien kykyjen mukaan.

Erja Lusetti ja Pirjo Aunio esittelevät ”Minäkin lasken!” –harjoitusohjelmaa. Varhaislapsuudessa saavutetut matemaattiset taidot luovat pohjaa koulumatematiikan oppimiselle. Jo esikouluiässä on kuitenkin havaittavissa merkittäviä taitoeroja. Ohjelman avulla matemaattisesti heikoille esikoululaisille annettiin rikastettua matemaattisten taitojen opetusta, joka näytti hävittävän ryhmien väliset erot. Ryhmien välisiä eroja ei ollut myöskään havaittavissa vuosi intervention lopettamisen jälkeen. Tutkimus osoitti tehostetun tuen mahdollisuudet.

Elina Rusanen ja Pekka Räsänen tutkivat matemaattisilta taidoiltaan heikosti suoriutuvien lasten laskustrategioiden kehitystä ensimmäiseltä kolmannelle luokalle. Laskutapojen ja -strategioiden kuvaamisen kaksiulotteinen malli voisi tarjota opettajille käsitteellisen viitekehyksen lasten laskutaitojen tarkempaan analysointiin. Lapsen taitojen yksityiskohtaisen tarkastelun avulla opettaja voi päästä syvemmälle lapsen osaamisen ymmärtämisessä ja samalla tarkempaan käsitykseen siitä, millaista tukea oppimiselleen lapsi tarvitsee.

Jere Vartiainen kollegoineen selvitti lasten vertaissuhdeongelmien, kielellisten taitojen sekä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen välisiä yhteyksiä ensimmäisinä kouluvuosina. Heikot kielelliset taidot esiopetusiässä olivat yhteydessä vertaissuhdeongelmiin ensimmäisellä luokalla, ja torjunta vertaisryhmässä lapsen myöhempiin luku- ja kirjoitustaidon pulmiin. Pitkään jatkunut torjunta saattaakin hidastaa lasten kirjoitustaidon kehitystä lyhytkestoista torjuntaa voimakkaammin. Olisi tärkeää, että luokkahuoneissa pyrittäisiin tukemaan lasten sosiaalisten taitojen kehitystä ja luomaan oppimista tukeva ja ryhmässä työskentelyä vahvistava luokanilmapiiri.

Oikein hyvää syksyä NMI-Bulletinin lukijoille!

Toimituskunta

 

Lataa pdf

Miika Marttunen

Abstrakti:

Vuonna 2011 aloitti Jyväskylän yliopistossa uusina professoreina Miika Marttunen (kasvatustiede) ja Paavo Leppänen (psykologia). Professorin tehtävän vastaanottamista juhlistettiin 9.5.2012 uusien professorien esittäytymistilaisuudessa. Puheenvuoro -palstalla julkaisemme professori Miika Marttusen yhteisöllisen oppimisen tutkimusta ja Paavo Leppäsen oppimisvaikeuksia käsittelevät juhlaluennot.

Lataa pdf

Paavo Leppänen

Abstrakti:

Aisopoksen vanhassa eläinsadussa jänis luuli voittavansa niin ylivoimaisesti kilpikonnan, että se päätti ottaa pienen huilitauon puun varjossa. Sen sijaan kilpikonnan ei auttanut muu kuin sitkeästi ponnistella eteenpäin. Pahaksi onnekseen jänis nukahtikin, ja hitaana ja kömpelönä pidetty kilpikonna voitti lopulta kisat. Hitaat lukijat ovat usein samanlaisessa asemassa kuin tarinan kilpikonna. Mikä voisi olla tämän tarinan opetus? Hitaus voi haitata nopeaa etenemistä, mutta toisaalta on muitakin tapoja päästä maaliin, esimerkiksi riittävällä sitkeydellä. Lukemispulmien voittamisesta on lukuisia esimerkkejä. Yksi niistä on tämän yliopiston päärakennuksen suunnittelija, maamme ehkä tunnetuin arkkitehti Alvar Aalto. On mahdollista selviytyä sitkeydellä ja periksi antamattomuudella. Oppimisen pulmat vaikuttavat merkittävästi yksilön kehitykseen ja mahdollisuuksiin kasvaa osallistuvaksi toimijaksi nyky-yhteiskunnassa. Esimerkiksi lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksilla on suuri vaikutus jo esikoulusta alkaen oppimismotivaatioon ja myöhempiin kouluttautumis- ja uravalintoihin. Nämä pulmat heijastuvat myös vieraan kielen oppimiseen, ja siten niillä on vaikutusta opintojen suorittamiseen ja sijoittumiseen ammatilliseen elämään yhä pienenevässä globaalissa kylässämme.

Lataa pdf

Hyvä Alku-tapahtuma järjestettiin tänä keväänä Jyväskylässä jo viidennen kerran. Se kokosi lähes neljätuhatta kasvatuksen, opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaista ja asiantuntijaa messu- ja kongressikeskus Paviljonkiin. Tapahtuman tavoitteena oli tarjota uusinta tietoa kehityksen, kasvun ja oppimisen tukemiseen. Esitysten kuvauksia on edelleen nähtävänä tapahtuman kotisivuilla .

Hyvä Alku-tapahtumassa oli kaksi rinnakkaista ohjelmaa, joista toinen keskittyi enemmän päivähoitoon ja esiopetukseen ja toinen alkuopetukseen. Päivähoidon ja esiopetuksen ohjelmasta tähän lehteen on poimittu ohjauskäytäntöjä ja vuorovaikutusta sekä lukutaidon kehityksen tukemista käsitteleviä sisältöjä. Alkuopetuksen ohjelma sisälsi taas enemmän lukemisen ja matematiikan taitojen oppimiseen liittyviä teemoja, jotka näkyvät myös tässä lehdessä.

On havaittu, että laadukas varhaiskasvatus luo pohjaa sekä lasten myöhempien taitojen kehittymiselle että oppimismotivaatiolle. Pakarisen, Lerkkasen ja Poikkeuksen tutkimus vahvistaa osaltaan tätä näkemystä. Kiinnittämällä huomiota ohjausvuorovaikutuksen laatuun voidaan vahvistaa lasten innokkuutta oppimiseen ja luoda pohjaa myöhemmälle myönteiselle suhtautumiselle oppimistilanteita ja haasteita kohtaan. Erityisen merkityksellistä ohjausvuorovaikutuksen laatu on lapsille, joilla on oppimiseen liittyviä riskitekijöitä. Linnoven ja Kivijärven artikkelissaan kuvaaman Kaskas (Kasvu ja kasvatus) -toimintamallin tavoitteena onkin ollut löytää myönteisiä vuorovaikutuksen ja ohjauksen keinoja päivähoidon arkeen, kun lapsella on haastavaa käytöstä. Luonnollisesti myös kasvatuskumppanuuden merkitys vanhempien kanssa korostuu tällaisissa tilanteissa.

Lukemisen ja matematiikan taitojen oppimiseen liittyvät artikkelit sisältävät Puolakanahon esittelyn alle kouluikäisille tarkoitetusta LUKIVA- lukivalmiuksien arviointimenetelmästä, Koposen kuvauksen peruslaskutaidon kehittämisestä strategiapohjaisen harjoittelun avulla kouluikäisillä sekä Huemerin, Salmen ja Aron katsauksen lukemissujuvuuden tukemisen keinoista. Nämä kaikki perustuvat Jyväskylän yliopistossa tehtyyn oppimisvaikeustutkimukseen, kuten koko LukiMat–verkkopalvelunkin sisältö.

LukiMat-verkkopalvelua on esitelty tässä lehdessä laajasti. Siihen on koottu kattavasti lukemisen ja matematiikan oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyyn ja taitojen harjoitteluun liittyvää tietoa sekä tukimateriaalia. Uutena laajempana sisältönä on oppimisen arviointi. Palvelu on maksuton, ja se löytyy osoitteesta .

Uusia oivalluksia oppimisen tukemiseen toivotellen,

Toimituskunta

Lataa pdf

Anne Puolakanaho

Abstrakti:

Lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeus on oppimisvaikeuksista yleisin. Sujuvan lukutaidon oppiminen on hyvin merkityksellistä, koska myöhempi oppiminen rakentuu pitkälti luku- ja kirjoitustaidon varaan. Lukutaidon kehitystä voi tukea tarjoamalla leikki-ikäiselle lapselle puhuttua kieltä ja kirjaintuntemusta harjoittavia leikkejä ja pelejä. LUKIVA – Lukivalmiuksien arviointimenetelmä 4–5-vuotiaille tarjoaa tehtäviä, joilla voi arvioida lukemista edeltäviä taitoja, niin sanottuja lukivalmiuksia. Menetelmää käyttäen voidaan jokaiselle lapselle laskea ns. lukivalmiusindeksi, joka kuvaa lapsen lukivalmiuksien tilaa arviointihetkellä. Lukivalmiusindeksi kuvaa myös lukivaikeuden todennäköisyyttä leikki-iän taitojen avulla arvioituna. LUKIVA-menetelmän kehittelytyön taustalla on Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen lukivaikeutta kartoittanut seurantatutkimushanke ja aiheeseen liittyvät tutkimukset.

Lataa pdf

Juha-Matti Latvala, Tuire Koponen, Paula Salmi, Riikka Heikkilä

Abstrakti:

LukiMat-hanke on toiminut vuodesta 2007 opetus- ja kulttuuriministeriön tuella. Sen tavoitteena on ennaltaehkäistä lukemisen ja matematiikan oppimisvaikeuksia ja tukea taitojen harjoittelua. Hankkeessa kehitetty tietosisältö ja arviointi- ja tukimateriaali on saatavilla tietoverkkovälitteisesti ja maksutta. Palvelun kohderyhmänä on oppimisvaikeuksia työssään kohtaavat ammattilaiset, kuten opettajat ja erityisopettajat, sekä oppimisvaikeuksia kohdanneet lapset ja heidän vanhempansa. Uutena laajempana sisältönä LukiMat-verkkopalvelussa on LukiMat- oppimisen arviointi, joka tarjoaa tietoa oppimisen arvioinnista sekä välineitä lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan arviointiin esi- ja alkuopetusikäisille. Palvelun kehittämisen taustalla on Niilo Mäki Instituutissa ja Jyväskylän yliopistossa tehty oppimisvaikeustutkimus, jonka tuloksia sovelletaan arviointi- ja harjoitusmenetelmien kehittämisessä sekä julkaistaan helposti luettavassa ja omaksuttavassa muodossa opetusalan ammattilaisten ja vanhempien käyttöön.

Lataa pdf

Tuire Koponen

Abstrakti:

Sujuva peruslaskutaito on keskeinen arjessa tarvittava taito. Se on työkalu, joka on vahvasti määrittämässä myöhemmän matematiikan opiskelun työläyttä tai helppoutta. Jotta lapsi pystyisi suoriutumaan suuriakin lukuja ja useita laskuvaiheita sisältävistä tehtävistä ilman kohtuuttomia ponnistuksia, olisi tärkeää, että tarvittavat osavastaukset olisivat sujuvasti haettavissa muistista. Hyvä peruslaskutaito on rinnastettavissa sujuvaan lukutaitoon, joka on keskeinen työkalu myöhemmässä oppimisessa. Näin onkin erityisen tärkeää, että alkuopetusvuosien aikana lapsen laskutaidon sujuvuuteen ja lapsen käyttämiin laskemisen strategioihin kiinnitetään huomiota. Oikeaan vastaukseen pääsemistä ei tule ensimmäisellä luokalla pitää riittävänä tavoitteena, vaan huomiota tulisi suunnata enemmän itse laskemiseen eli siihen, miten lapsi laskuja ratkaisee ja miten hän yhteenlaskua ymmärtää.

Lataa pdf

Mika Paananen, Vesa Närhi, Ulla Leppänen

Abstrakti:

Lapsi, jolla on tarkkaavuushäiriö, tarvitsee lähes aina erityistä tukea kotona ja koulussa. Kullekin lapselle tulee laatia oma hoito- ja kuntoutussuunnitelma. Tukeminen on usein monimuotoista: lähikasvattajille tarjotaan tietoa tarkkaavuushäiriöstä, vanhempien kanssa pidetään ohjauskeskusteluja ja koulussa tai päiväkodissa otetaan käyttöön erityisjärjestelyjä, jotka helpottavat päivän sujumista ja parantavat oppimista. Vaikeaoireisessa tarkkaavuushäiriössä lapselle voidaan suositella lääkitystä. Osalla lapsista voi olla mahdollisuus osallistua myös kuntoutukseen. Tässä kirjoituksessa kerromme tarkkaavuushäiriön ryhmämuotoisesta kuntoutuksesta. Kuvaamme tarkkaavuushäiriön kuntoutuksen menetelmän kehittämisprosessia, teoreettisia lähtökohtia ja kuntoutusmenetelmästä saatuja kokemuksia.

Lataa pdf

Marjatta Mikola

Abstrakti:

Marjatta Mikolan väitöskirja ”Pedagogista rajankäyntiä koulussa – Inkluusioreitit ja yhdessä oppimisen edellytykset” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 10. kesäkuuta 2011. Vastaväittäjänä toimi professori Eija Kärnä Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Pentti Moilanen Jyväskylän yliopistosta.

 

Lataa pdf

Juha-Matti Latvala

Abstrakti:

Vanhemmilla on lapsistaan ensisijainen kasvatusvastuu. Kasvatusvastuuta ovat kuitenkin jakamassa muut lapsen lähiympäristöt kuten päiväkoti ja koulu. Kasvatusvastuu kehittyy osapuolten yhteistyön kautta kasvatuskumppanuudeksi, jossa eri tahot pyrkivät yhteisymmärryksessä yhteisiin tavoitteisiin ja tukevat lapsen ikä- ja kehitysvaiheen kannalta ajankohtaista kasvuprosessia (Launonen, Pohjola & Holma, 2004). Kasvatuskumppanuuden syntyminen edellyttää kuitenkin kasvatustahojen yhteistyötä ja yhteydenpitoa. Tässä artikkelissa pohdin kodin ja koulun yhteistyön ja yhteydenpidon merkitystä sekä esittelen erilaisia tekniikan tarjoamia yhteydenpidon keinoja. Yhtenä esimerkkinä on Kivahko-viestintäsovellus, joka kehitettiin opettajien ja vanhempien yhteydenpidon tehostamista varten.

Lataa pdf

Yhteiskunnassamme tapahtuneet muutokset näkyvät myös koulun arjessa. Oppilaiden moninaiset osaamiset ja tuen tarpeet haastavat yhä uudelleen opettajien ammattitaitoa sekä opetuksen järjestämiseen liittyviä ratkaisuja. Kesäkuussa 2011 tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa Marjatta Mikolan väitöskirja ”Pedagogista rajankäyntiä koulussa – Inkluusioreitit ja yhdessä oppimisen edellytykset”. Tutkimus pureutuu koulun pedagogiikan muotoutumiseen sekä inklusiivisen pedagogiikan mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Pedagogiikan tulisikin mahdollistaa toisaalta oppilaiden yksilöllisten tarpeiden tukeminen sekä varmistaa tasavertainen osallistuminen oppimistilanteissa.

Vihjeitä koulun pedagogiikan kehittämiseen voi saada myös tarkkaavaisuushäiriöiden ryhmämuotoista Maltti-kuntoutusta esittelevästä kirjoituksesta. Paananen kumppaneineen esittelee Niilo Mäki Instituutin ja Jyväskylän perheneuvolan Lastentutkimusklinikalla kehitettyä kuntoutusmuotoa. Malttiryhmissä lapsia opetetaan toimimaan tavoitteellisesti tilanteessa, jossa he ovat alttiina ryhmän häiriötekijöille ja omille impulsseilleen. Uusia toimintamalleja ja oman toiminnan ohjaamista opetellaan hyvin jäsennellyssä ryhmätilanteessa toisten ryhmäläisten tuella mallioppimista hyväksikäyttäen.

Kolmas teemamme käsittelee kodin ja koulun välistä yhteistyötä, joka näyttää olevan koulukeskustelujen kestoteema. Latvalan artikkelissa pohditaan yhteistyön ja yhteydenpidon merkitystä sekä esitellään erilaisia tekniikan tarjoamia keinoja yhteistyön tehostamiseen. Koska tekniikka luo mahdollisuuden entistä helpommin saavuttaa muutamalla napin painalluksella koko luokan vanhemmat, luo se haasteita käyttäjien viestintätaidoille. Kouluissa onkin syytä tarkoin pohtia, millaiseen viestintään sähköiset järjestelmät ovat hyviä. On tärkeää esimerkiksi miettiä, millainen viestintä tukee oppimista ja oppilaan itsetuntoa. Henkilökohtaisella yhteyden pidolla on edelleen oma paikkansa kodin ja koulun välisessä yhteydenpidossa.

Lopuksi muistuttelemme vielä kaikkia lasten kanssa työskenteleviä kuvituskilpailustamme. Odotamme innolla lasten ja nuorten tekemiä kuvia Oppimisen ilosta. Tarkempiin kilpailuohjeisiin voitte tutustua osoitteessa http://www.nmi.fi/nmi-bulletin/nmi-bulletin-kuvituskilpailun-ohjeet.

Oppimisen iloa toivotellen,

Toimituskunta

 

Lataa pdf

 

Jälleen vuosi on vierähtänyt ja on vuoden viimeisen lehden aika, vaikka joulu ei ihan vielä olekaan käsillä. Parhaillaan elämme uudistetun perusopetuslain ensiaskeleita ja opettelemme toimimaan laissa esitellyn kolmiportaisen mallin mukaisesti. Tarkoituksena on, että tuen tarvetta seurataan entistä selkeämmin ja arvioidaan lapsen edistymistä tukijakson aikana. Monet tässä numerossa julkaistavat kirjoitukset antavatkin vihjeitä siitä, kuinka lapsen edistymisen seurantaa voi tehdä.

Tällä kertaa kirjoitukset painottuvat lukemiseen ja erityisesti lukemisen sujuvuuteen. Sini Huemer selvitti väitöstutkimuksessa lukemisen sujuvuuden harjoittamista. Tutkimus toi esille, että lukusujuvuuden kuntouttaminen on hidas prosessi, jossa opettajan ohjauksella ja tuella on tärkeä merkitys tavoitteiden asettamiseen, motivoimiseen, palautteen antamiseen, tehtävien paloittelemiseen ja uusien tavoitteiden asettamiseen, kun entiset on saavutettu. Tutkija haastaakin koulujärjestelmän mahdollistamaan riittävän pitkäaikaisen tuen saannin lapsille, joilla on lukemisen sujuvuuden oppimisessa ongelmia.

Lukemisen sujuvuuteen liittyvät myös kaksi hyviä käytänteitä esittelevää kirjoitusta. Hämäläisen ja kumppaneiden artikkelissa pohditaan, mitä hyötyä on taidon kehittymisen tiiviistä seuraamisesta. Työtiimi on kehitellyt lukemisen sujuvuuden seurantaan mallin ja työvälineitä. Mallin pohjana on käytetty amerikkalaista opetuksen arvioinnin mallia, joka on hyvin samantyyppinen kuin meillä vastikään käyttöön otettu kolmiportaisen tuen malli. Sorjosen ja Pöyliön kirjoituksessa esitellään puolestaan lukusujuvuusharjoittelua, joka perustuu aikapaineiseen toistolukemiseen. Kirjoittajien mukaan minuuttilukeminen lisäsi erityisesti oppilaiden motivaatiota. Myös ne lapset, jotka eivät yleensä olleet innokkaita lukijoita, innostuivat minuuttilukemisesta.

Juhlavuoden kunniaksi järjestettiin Niilo Mäki Instituutissa gradukilpailu, jonka voitti Tuuli Kinbergin erityispedagogiikan gradu. Työssään Kinberg tarkasteli lukiolaisten erityisen pedagogisen tuen tarvetta. Peruskoulussa koetut oppimisvaikeudet näkyvät myös lukiossa erityisesti lukemisessa ja kirjoittamisessa, matematiikassa ja vieraissa kielissä. Lisäksi oppimisvaikeudet näyttävät kietoutuvan kiinteästi koulu-uupumukseen, joten ei ole yhdentekevää, miten lukioissa otetaan huomioon oppilaiden pedagogiset tuen tarpeet.

Eija Väisäsen mielenkiinto kohdistuu matematiikan oppimisvaikeuksiin ja erityisesti matematiikan oppimisen tukemiseen osa-aikaisessa erityisopetuksessa. Myös tässä tutkimuksessa havaitaan oppimisvaikeuksien yleisemminkin olevan hitaasti kuntoutettavia ja edistysaskeleitten kehittymisessä pieniä. Opettajien on kuitenkin hyvä muistaa, että lapsen kannalta pienetkin edistysaskeleet voivat olla merkittäviä, vaikka luokan keskimääräiseen osaamiseen ei hyvilläkään tukitoimilla aina päästäisi.

Onkin tärkeää, että erilaisia harjoitusmenetelmiä kehitetään, niistä raportoidaan ja niitä tutkitaan. Tässä lehdessä esitellyt menetelmät ovat esimerkkejä siitä, kuinka erityisopettaja voi järjestelmällisesti kirjata lapsen edistymistä muistiin ja sitä kautta tehdä perusteltuja päätelmiä lapsen taitojen kehittymisestä ja tukemisen tarpeesta. Näitä malleja ja tutkimusta aihepiiristä kuitenkin tarvitaan lisää, jotta löydämme yhteisiä, hyväksi havaittuja ja tutkimukseen perustuvia tuen tapoja oppimisen ohjaamiseen.

Ruskan kirjavin terveisin,

Toimituskunta

Lataa pdf