Tekijä: admin

Tässä kevään NMI-Bulletinin numerossa tarkastelemme oppimisprosesseja ja -ympäristöjä erilaisista näkökulmista ja keskitymme erityisesti nuoriin. Puheenvuoroissa tarkastellaan erityispedagogiikan tämänhetkisiä haasteita, tutkimusosuudessa opettajien kokemusta omasta dysleksiasta ja muissa osuuksissa nuoruuden heikkoon motivaatioon liittyvää ongelmakenttää.

Puheenvuorossaan Mikko Aro tarkastelee oppimisvaikeuksien tutkimuksen historiaa ja nykytilannetta. Hän pohtii erityisesti, miksi jotkut lapset eivät hyödy annetusta avusta, ja miksi jotkut taantuvat lupaavan alun jälkeen Hän nostaa esille eri kulttuurien ja kielien sekä minäkäsityksen ja motivaation merkityksen erityispedagogiikan uusina mahdollisuuksina. Markku Jahnukainen pohtii puolestaan erityisopetuksen lisääntymisen syitä, ja nostaa esille neljä lähestymistapaa: tilastoteknisen, kuntoutuksellis-hoidollisen, kriittisen ja hallinnollisen. Näistä tärkeimmältä selittävältä tekijältä vaikuttaa viimeksi mainittu.

Tutkimusosiossa Eila Burns esittelee Suomessa ja Englannissa toteutettua tutkimusta, jossa tutkimuksen kohteena olivat dyslektiset opettajat. Dysleksia toi töihin haasteita, joihin vastattiin hyödyntämällä omia yksilöllisiä vahvuuksia. Opettajat käyttivät opetus- ja ohjaustilanteissa monenlaisia selviytymisstrategioita ja he olivat sitoutuneita opettajan työhönsä. Dyslektisten opettajien kokemuksia sekä tietoa ja taitoja voitaisiin paremminkin hyödyntää työyhteisöissä.

Lehden muut osat käsittelevät nuorten kohtaamia haasteita ja niistä selviytymistä. Sami Määtän lektio esittelee tavan hahmottaa nuorten motivaatiota ajattelu- ja toimintastrategioina. Motivaatio nähdään tässä lähestymistavassa itseään vahvistavana ajatusten ja toiminnan kehänä, joka liittyy muun muassa nuorten masennusoireisiin ja koulussa viihtymiseen.

Jari-Erik Nurmen katsaus kokoaa yhteen tietoa nuorten syrjäytymisestä. Näyttää, että koulunkäynnin keskeytyminen ennustaa heikkoa työmarkkina-asemaa ja alhaista tulotasoa aikuisuudessa. Keskeyttämisen takana on monimutkainen prosessi. Siihen liittyviä taustatekijöitä ovat esimerkiksi vanhempien alhainen koulutustaso tai yksinhuoltajuus sekä nuorten oppimisvaikeudet. Lisäksi taustalta löytyy kielteisen ajattelun ja heikon motivaation sekä koulumenestyksen muodostama itseään toteuttava kielteinen noidankehä. Mahdollisina syrjäytymisen ehkäisemisen keinoina Nurmi nostaa esille nuoren itsetunnon tukemisen, myönteisen ajattelun vahvistamisen, koulutussuunnitelmien tekemisen ja uratavoitteista päättämisen

Viimeisessä kirjoituksessa Sami Määttä, Leena Kiiveri ja Leila Kairaluoma esittelevät Niilo Mäki Instituutin Motivoimaa-hanketta. Hankkeen perusajatus on, että oppimisvaikeuksien lisäksi pitää ymmärtää nuorten motivaatio, erityisesti itseohjautuvuus ja negatiivisten ajatusten ja toiminnan kehä toisen asteen opiskelujen ongelmien selittäjänä. Hankkeessa sekä tutkitaan ammattiopistolaisten motivaatiota että kehitetään tehostetun tuen käytäntöjä riskiopiskelijoiden tukemiseksi. Kirjoituksessa esitellään hankkeessa kehitettyjä käytäntöjä ja alustavia tutkimustuloksia.

Toivotamme NMI-Bulletinin lukijoille hyvää kevättä ja hyviä lukuhetkiä!

Lataa pdf

Sami Määttä, Leena Kiiveri, Leila Kairaluoma

Abstrakti:

Niilo Mäki Instituutissa on käynnissä kolmivuotinen ESR-rahoitteinen Motivoimaa-hanke, jonka tavoitteena on tunnistaa ammattiopisto-opiskelijoiden oppimista ja opiskelua vaikeuttavia ongelmia, löytää keskeyttämisriskissä olevia opiskelijoita sekä luoda tehostetun tuen menetelmiä. Hankkeessa on kolme keskeistä osa-aluetta: (1) laaja määrällinen pitkittäistutkimus, jossa selvitetään motivaatio-ongelmien dynamiikkaa sekä opiskelijoilla yleensä että riskiopiskelijoilla, (2) tehostetun tuen mallien kehittäminen oppilaitoksessa sekä ryhmä- että yksilöohjaustilanteisiin ja (3) toimivien käytäntöjen dokumentoiminen ja levittäminen. Tässä raportissa kerrotaan hankkeen teoreettisista lähtökohdista, tehostetun tuen menetelmien kokeiluista ja alustavista tutkimustuloksista.

Lataa pdf

Sami Määttä

Abstrakti:

Sami Määtän väitöskirja ”Achievement strategies in adolescence and young adulthood” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 7. joulukuuta 2007. Vastaväittäjänä toimi professori Inge Seiffge-Krenke Mainzin yliopistosta ja kustoksena professori Jari-Erik Nurmi Jyväskylän yliopistosta.

Lataa pdf

Markku Jahnukainen

Abstrakti:

Tämän esityksen lähtökohtana on oppilasmäärällä mitattu tieto siitä, että erityisopetukseen osallistuu vuosi vuodelta yhä useampi peruskoululainen (kuvio 1). Erityisopetuksen ensimmäinen voimallinen ekspansio tapahtui 1970-luvulla peruskoulujärjestelmään siirryttäessä (Kivirauma, 1989). 2000-luvun alussa alkoi uusi laajentuminen, joka sittemmin on hieman tasaantunut. Sama ilmiö on ollut toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa, joskaan tätä ei juuri ole julkisesti noteerattu (Jahnukainen, 2010). Perusopetuksen erityisopetuksen kasvu sen sijaan on päässyt uutisotsikoihin lähes poikkeuksetta heti tilastoinnin julkaisun jälkeen – juhannusta edeltävällä viikolla samoihin kansiin yhdessä juhannustaikojen ja saunavihtojen kanssa.

Lataa pdf

Uuden vuosikymmenen ensimmäiseen NMI-Bulletinin numeroon olemme koonneet kirjoituksia ajankohtaisesta aiheesta, maahanmuuttajien oppimisesta ja oppimisvaikeuksista. Lisäksi esittelemme Lectio praecursoria -sarjassamme tuoreen lektion, jonka Ritva Ketonen esitti viime vuoden lopulla väitöskirjansa ”Dysleksiariski oppimisen haasteena” tarkastustilaisuudessa. Ketosen tutkimuksessa seurattiin kuuden lukivaikeusriskilapsen kehitystä ja oppimista esiopetusvuodesta 7. luokalle saakka.

Maahanmuuttajien oppiminen ja oppimisvaikeudet on aiheena ajankohtainen ja haastavakin, koska maahanmuuttajien määrä suomalaisissa kouluissa kasvaa koko ajan ja oppilaiden suomen kielen taito vaihtelee hyvin paljon. Kielitaito asettaa haasteita sekä opetukselle että mahdollisten todellisten oppimisvaikeuksien arvioinnille. Lehdessämme aihetta on valotettu opetuksen järjestämisen, oppimisvaikeuksien tunnistamisen ja oppimisen tukemisen näkökulmasta.

Minna Kyttälän, Hanna-Maija Sinkkosen ja Svetlana Hautalan puheenvuorossa pohditaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetuksen järjestämisen ongelmia ja erityisesti perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajien kelpoisuusproblematiikkaa. Sinkkosen, Kyttälän, Karvisen ja Aunion tutkimusartikkeli ”Maahanmuuttajalasten erityisluokkasiirrot – syynä todelliset oppimisvaikeudet vai heikko kielitaito?” käsittelee aihetta tarkastelemalla pääkaupunkiseudulla yksilöllistettyyn opetukseen siirrettyjen lasten erityisluokkasiirron perusteita. Kolmannessa, Vesa Rantasen tutkimusartikkelissa kerrotaan puolestaan Ekapeli-Maahanmuuttaja-hankkeen tuloksista. Tässä opetus- ja kulttuuriministeriön tukemassa Maahanmuuttaja-hankkeessa on tutkittu Ekapeli-oppimispelin käyttöä maahanmuuttajaoppilaiden suomen kielen oppimisen tukena.

Anu Arvosen kirjoitus ”Maahanmuuttajanuorten oppimisvaikeuksien tunnistaminen” esittelee Oma tie -projektin kokemuksia ja keskeisiä tuloksia: oppimisvaikeuden arvioinnin viitekehystä sekä havaintoja oppimisvaikeuksien tunnistamisesta. Helsingin Diakonissalaitoksen Oma tie -projektissa kerättiin neljän vuoden aikana käytännön kokemusta ja tietoa maahanmuuttajataustaisten nuorten oppimisvaikeuksista ja niiden tunnistamisesta. Tavoitteena oli kehittää oppimisvaikeuden arviointiin lähestymistapaa, joka huomioi erilaisesta kieli- ja kulttuuritaustasta tulevan oppijan lähtökohdat. Projektin tuloksista on ilmestynyt viime vuoden puolella julkaistu kirja.

Viimeinen, Pekka Räsäsen kirjoitus on johdanto useamman artikkelin sarjaan. Artikkeleissa esitellään Monimat-mallia, joka tarjoaa moniammatillisille työryhmille sekä käsitteellis-teoreettisen kehyksen että konkreettisia välineitä, joiden avulla maahanmuuttajalapsen matematiikan oppimisen tuentarpeista ja tukemisen muodoista saadaan kokonaiskäsitys. Tässä johdantoartikkelissa käydään läpi keskeisiä kysymyksiä maahanmuuttajalasten arvioinnin perusteista sekä esitellään Monimat-mallin perusrakenne.

Toivotamme NMI-Bulletinin lukijoille antoisaa uutta oppimisvaikeustutkimuksen vuosikymmentä!

Lataa pdf

Pekka Räsänen

Abstrakti:

Tämä kirjoitus on johdanto useamman artikkelin sarjaan, jossa käsittelemme laaja-alaisesti esi- ja alkuopetusikäisten maahanmuuttajalasten matemaattisia oppimisvaikeuksia. Näissä artikkeleissa esittelemme pala kerrallaan Monimat-mallia, joka tarjoaa moniammatillisille työryhmille sekä käsitteellis-teoreettisen kehyksen että konkreettisia välineitä, joiden avulla maahanmuuttajalapsen matematiikan oppimisen tuentarpeista ja tukemisen muodoista saadaan kokonaiskäsitys. Tässä ensimmäisessä artikkelissa käyn lyhyesti läpi keskeisiä kysymyksiä maahanmuuttajalasten arvioinnin perusteista sekä esittelen kehittelemämme Monimat-mallin perusrakenteen.

Lataa pdf

Ritva Ketonen

Abstrakti:

Ritva Ketosen psykologian väitöskirja ”Dysleksiariski oppimisen haasteena: fonologisen tietoisuuden interventio ja lukemaan oppiminen” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 8. joulukuuta 2010. Vastaväittäjänä toimi professori Pekka Niemi Turun yliopistosta ja kustoksena professori Timo Ahonen Jyväskylän yliopistosta.

Lataa pdf

Vuoden viimeisen numeron kirjoitukset esittelevät meille lapsen koulu-uraa varsin monenlaisista näkökulmista. Yleisluontoisemmissa artikkeleissa kantavana teemana ovat opetusjärjestelyt. Pienempiin yksityiskohtiin pureutuvat kirjoitukset esittelevät arviointia ja varhaisia tukitoimia. Lopuksi palaamme vielä Niilo Mäki säätiön juhlavuoden tunnelmissa yhteen Niilo Mäki Instituutin tutkimukselliseen painopistealueeseen.

Sumen artikkeli käsittelee kuulovammaisten oppilaiden opetuksessa tapahtuneita muutoksia erityiskouluissa ja huonokuuloisten oppilaiden luokissa 2000-luvulla. Rehtoreiden mukaan nämä oppilasaineksessa tapahtuneet muutokset asettavat uudenlaisia vaatimuksia opettajien taidoille ja pätevyyksille. Artikkeli herättääkin miettimään, millaisilla opetusjärjestelyillä huomioidaan parhaiten moninaiset kuulovammaisten oppilaiden kehitykselliset ja kulttuurilliset tarpeet. Toisessa lapsen koulu-uraan liittyvässä kirjoituksessa selvitetään starttiluokkien merkitystä lapsen koulussa suoriutumiselle. Alijoen mukaan osa lapsista tarvitsee tehostettua tukea pienessä ryhmässä koulu-uransa alkumetreillä. Lapsen yksilöllinen kehityksen tukeminen haastaakin kunnat pohtimaan resurssien jakoa entistä pitkäjänteisemmin. Tutkimuksen perusteella voidaankin olettaa, että varhaisesta puuttumisesta koituvat kustannukset usein kääntyvät säästöiksi lapsen kasvaessa.

Arviointimenetelmien kehittämisen haasteet tulevat esille Heinolan ja kumppaneiden artikkelissa. Ensimmäisen luokan lukutaidon ennustaminen näyttää onnistuvan esikouluikäisenä melko hyvin, mutta toisen luokan lukemisen ennustaminen esikouluvuoden taidoilla ei olekaan enää kovin luotettavaa. Työtä arviointimenetelmien kehittämiseksi siis tarvitaan edelleen, jotta lukemisvalmiuksien luotettava arviointi myös pidemmällä aikavälillä mahdollistuisi, onhan luotettava arviointi pohjana niin tehokkaiden tukitoimien suunnittelulle kuin tukitoimien tehokkuuden arvioinnille. Kulosen ja kumppaneiden tutkimuksessa on luotu päiväkodinhenkilökunnan käyttöön soveltuva tukitoimintamalli. Siinä henkilökunta sai koulutusta ja konsultaatiota aktiivisuuden ja tarkkaavuuden kehityksen tukemiseen. Saamansa tuen avulla henkilökunnan ymmärrys aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöistä lisääntyi ja toiminta lasten kanssa selkiytyi. Tulokset kannustavat soveltamaan kuntoutuksessa hyviksi havaittuja toimintamalleja laajemminkin lapsen toimintaympäristöihin.

Juhlavuoden kunniaksi on tähän numeroon koostettu katsaus motoristen oppimisvaikeuksien tutkimuksesta. Tieto motorisista oppimisvaikeuksista on kasvanut runsaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Edelleen on kuitenkin epäselvää, mistä nämä vaikeudet johtuvat, ja miksi motoriset pulmat esiintyvät niin usein muiden kehityksellisten ja psykososiaalisten pulmien kanssa yhdessä. Tulevaisuudessa uudet aivokuvantamismenetelmät ja geenitutkimuksen kehittyminen selkeyttänevät tätä epäselvää kuvaa ongelmien taustoista. Toinen käytännöllisempi haaste liittyy näiden vaikeuksien tunnistamiseen ja lapsen arjen tukitoimien kehittämiseen niin kotona kuin koulussa. Koska lähes kaikki toimintamme perustuu motoriikkaan, voivat puutteet motorisissa taidoissa vaikeuttaa lapsen tai nuoren tasavertaista osallistumista kaikilla elämän aloilla. Ei olekaan yhdentekevää, miten lasten ja nuorten kanssa työskentelevät suhtautuvat motorisen oppimisen pulmiin niitä kohdatessaan. Tällä artikkelilla haluavat kirjoittajat osaltaan onnitella vielä kerran 20-vuotiasta Niilo Mäki Säätiötä oppimisvaikeusalan tutkimuksen mahdollistamisesta.

Vuodenvaihteeseen kääntyvin katsein, toimituskunta

Tuuli Kuulonen, Liisa Lahtinen, Satu Peitso, Vesa Närhi

Abstrakti:

Tämä tutkimus toteutettiin osana Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaa Niilo Mäki Instituutin Tomera-hanketta, jonka tavoitteena on muun muassa lisätä tietämystä tutkimukseen perustuvista, päivähoitoikäisille ADHD-oireisille lapsille tarjottavista tukitoimista. Tuotoksena julkaistaan opas tarkkaavuuden ongelmista ja niiden tukemisesta päivähoidossa. Tämä artikkeli perustuu Tuuli Kulosen ja Liisa Lahtisen Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselle tekemiin opinnäytetöihin. Haluamme kiittää kaikkia tutkimukseen osallistuneita päivähoidon ammattilaisia, lapsia ja heidän vanhempiaan yhteistyöstä sekä psykologian laitoksen professoria Timo Ahosta ohjauksesta. Tässä pilottitutkimuksessa tutkittiin nelivaiheista konsultaatiomallia, jossa suunniteltiin ja järjestettiin tukitoimia päiväkodeissa oleville ADHD-oireisille (Attention Deficit and Hyperactivity disorder) lapsille. Malli sisälsi koulutuksen ADHD:stä ja tukitoimista sekä kolme konsultaatiotapaamista (tilanteen määrittely, tukitoimien suunnittelu ja lopputuloksen arviointi). Konsultit ja päiväkodin henkilökunta suunnittelivat tukitoimet yksilöllisesti kullekin lapselle. Tukitoimet perustuivat käyttäytymispsykologiseen teoriaan, ja keskeistä niissä oli tilanteiden jäsentäminen sekä lapselle hänen käyttäytymisestään annetun palautteen muokkaaminen. Kyselylomakkeilla arvioitiin tukitoimien vaikuttavuutta ja soveltuvuutta sekä muutoksia, joita päiväkodin henkilökunta huomasi toiminnassa ADHD-oireisten lasten kanssa. Päiväkotien henkilökunta piti tukitoimia soveltuvina. Päivähoitohenkilöstön itsearvioitu pätevyys lisääntyi, mikä viittaa siihen, että konsultaatioprosessi auttoi työntekijöitä ymmärtämään lasten tarkkaavuuden ja ylivilkkauden ongelmia paremmin. Se on olennaista myönteisen vuorovaikutuksen kannalta. Tukitoimet vähensivät ongelmallisten tilanteiden määrää ja lievensivät lasten ongelmia. Tutkimuksen mukaan konsultaatiomalli on hyödyllinen ADHD-oireisten lasten tukemisessa. Alle kouluikäisten ADHD-oireisten lasten tukitoimia on tutkittu vasta vähän ja tältä alueelta tarvitaan lisää tutkimusta.

Lataa pdf

Vuoden 2010 kolmas NMI-Bulletin on 20-vuotisjuhlavuoden erikoisnumero. Tähän lehteen on koottu kirjoituksia Niilo Mäki Instituutin monipuolisesta oppimisvaikeus-tutkimuksesta ja muusta toiminnasta. Kirjoitukset liittyvät juhlavuoden teemaan ”20 vuotta oppimisvaikeustutkimusta” myös siten, että niissä katsahdetaan menneeseen – ja vähän tulevaankin. Kirjoituksissa esitellään alan kehityksen aiempia suuntaviivoja ja ounastellaan tulevia. Kirjoituksissa on myös tuotu esille Niilo Mäki Instituutin (NMI) ja sen lähipiirin tekemiä empiirisiä havaintoja tutkimuksen ja toiminnan saralta. NMI:n läheisen yhteistyökumppanin Lapsen kielen kehitys ja familiaalinen dysleksiariski -pitkittäistutkimushankkeen ja myös Niilo Mäki Instituutin tutkimuksen tuloksista voi lukea lisää piakkoin ilmestyvästä Psykologia-lehden erikoisnumerosta.

Ensimmäisessä kirjoituksessa professori emeritus Veijo Virsu kommentoi Niilo Mäen kansainvälistä, vuonna 1927 julkaistua kirjoitusta nykypäivän näkökulmasta. Mäki kuvaili kirjoituksessaan ensimmäisessä maailmansodassa vammautuneen miehen, ”potilaan Sch”, visuaalisen agnosian näköoireita. Reilun 50 vuoden päästä eli vuonna 1978 James Kalat käänsi kirjoituksen saksasta englanniksi, ja se julkaistiin englanninkielisessä lehdessä. Sekä saksankielinen että englanninkielinenalkuperäisartikkeli löytyvät NMI:n Internet-sivulta, jossa ne ovat esillä kaikkien luettavissa. Alkuperäisartikkelit ovat kestäneet hyvin aikaa, ja toivommekin, että Virsun kirjoitus antaa lukijoille kimmokkeen tutkia niitä.

Ensimmäisessä katsauksenomaisessa tutkimusartikkelissa Onko lukemisvaikeuksien tutkimuksella tulevaisuutta? professori Pekka Niemi pohtii lukemisen ja lukemisvaikeuksien tutkimuksen kehityspolkuja ja tulevaisuuden näkymiä. Tutkijatohtori Tanja Vehkakoski ja ma. professori Matti Kuorelahti luovat vuorostaan artikkelissaan katsauksen erityispedagogisen tutkimuksen nykytilaan ja kuvaavat tutkimusaiheita, menetelmiä ja teoreettisia viitekehyksiä. He tarkastelevat erityispedagogisen tutkimuksen nykytilaa analysoimalla kymmenen viime vuoden aikana julkaistuja erityispedagogiikan tutkimusta esitteleviä artikkeleita ja suomalaisia väitöskirjoja.

Kolmannessa tutkimusartikkelissa Niilo Mäki Instituutin tutkija Vesa Närhi ja neuropsykologi Liisa Klenberg esittelevät ja pohtivat ADHD:n diagnosointiin, syihin sekä hoitoon liittyvää tutkimusta. ADHD on yleinen lapsuusajan häiriö, jonka keskeiset piirteet ovat tarkkaamattomuus ja/tai motorinen levottomuus ja impulsiivisuus. Instituutin tutkijat Pekka Räsänen ja Tuire Koponen tuovat puolestaan kattavasti esiin matemaattisten oppimisvaikeuksien neuropsykologista tutkimuskenttää aina sen historiallisesta taustasta dyskalkulian nykytutkimukseen sekä oppimisvaikeustutkimuksen tulevaisuuden kysymysten äärelle asti.

Niilo Mäki Instituutin kehitysyhteistyötä esittelevät tutkija Emma Ojanen, tohtori Onerva Mäki sekä professori Heikki Lyytinen artikkelissaan Oppimisen apuna Afrikassa. Käytännön arviointi- ja kuntoutustyöstä kerätty ja analysoitu tieto on Niilo Mäki Instituutissa perinteisesti julkaistu tutkimuksina ja niistä johdettuina oppaina ja kursseina, joita opetusalalla työskentelevät voivat hyödyntää omassa työssään. Olennainen osa tätä kiertokulkua on ollut arviointivälineiden ja kuntoutusmenetelmien kehittäminen. Tämä samainen toimintamalli onollut pohjana myös Niilo Mäki Instituutin lähes kaksikymmentä vuotta jatkuneelle kehitysyhteistyölle Afrikassa.

Lopuksi Joel Niemi on koostanut haastattelujen pohjalta kirjoituksen, jossa tohtori Onerva Mäki, professori Heikki Lyytinen ja professori Timo Ahonen muistelevat Niilo Mäki Instituutin perustamista ja alkutaivalta sekä luovat silmäyksen tulevaan. Toiminnanjohtaja kasvatust. toht. Kirsti Laakso puolestaan tarkastelee NMI:n toimintaa nykypäivän näkökulmasta.

Toivotamme NMI-Bulletinin lukijoillemme hyvää ja vivahteikasta oppimisvaikeustutkimuksen juhlavuotta!

Toimituskunta

Lataa pdf

Kevään NMI-Bulletinissa esitellään tuoreiden, oppimisvaikeuksiin liittyvien väitöskirjojen tuloksia. Tässä numerossa esitellään myös varhaisten matemaattisten oppimisvalmiuksien kehittämisohjelman pilottitutkimuksen tuloksia sekä valotetaan nuoruusiän ja aikuisuuden lukipulmia kahden artikkelin voimin.

Lectio praecursoria -sarjassamme esitellään kaksi lektiota. Tuoreimmassa väitöskirjatyössä ”Kielelliset erityisvaikeudet ja lukemaan oppiminen” Siiskonen tarkastelee kielellisten erityisvaikeuksien näkökulmasta, miten suomenkieliset kouluikäiset lapset omaksuvat luku- ja kirjoitustaidon. Lisäksi väitöstyössä seurattiin kuuden oppilaan kehitystä esiopetuksen alusta perusopetuksen päättövaiheeseen. Toisessa, myös tänä vuonna tarkastetussa Taipaleen väitöskirjatyössä selvitettiin yhdeksäsluokkalaisten matematiikan taitoa, luku- ja kirjoitustaitoa, matematiikan, lukemisen ja kirjoittamisen virheitä sekä näiden taitojen ja virheiden yhteyksiä. Lisäksi tarkasteltiin akateemisen minäkäsityksen ja koettujen oppimisvaikeuksien tasoa sekä matematiikan vaikeuksien ja lukivaikeuksien päällekkäistymisen yhteyksiä akateemisen minäkäsityksen ja koettujen oppimisvaikeuksien tasoon ja muutokseen toisen asteen opiskelussa.

Tutkimus-osan kaksi ensimmäistä artikkelia pohjautuvat myös tuoreisiin väitöskirjatöihin, jotka ovat peräisin vuodelta 2009. Valtosen väitöskirjatyö ”Kehityksen ja oppimisen ongelmien varhainen tunnistaminen Lene-arvioinnin avulla. Kehityksen ongelmien päällekkäisyys ja jatkuvuus 4–6-vuotiailla sekä ongelmien yhteys koulusuoriutumiseen” liittyi kiinteästi neuvolan kehitystarkastusten uudistamiseen. Tämän lehden artikkeli keskittyy väitöskirjatutkimuksen viimeiseen vaiheeseen eli koulun alkuvaiheen suoriutumisen ennakointiin neuvolan neljävuotistarkastuksen perusteella. Huttusen-Scott puolestaan esittelee artikkelissaan yhteenvedonomaisesti väitöskirjansa tuloksia. Väitöskirjaan sisältyvissä tutkimuksissa tutkittiin kuulonvaraista keston erottelua lapsilla, joilla on lukemisen tai tarkkaavaisuuden pulmia.

Kolmannessa tutkimusartikkelissa kuvataan, millaisia koulu- ja opiskeluaikaisia oppimiskokemuksia on sellaisilla luokanopettajaopiskelijoilla, joilla itsellään on lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksia. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten omakohtaisesti koettu lukivaikeus tulee esiin opiskelijoiden pohtiessa tulevaa työtään opettajana. Viimeisessä, Mattisen tutkimusryhmän artikkelissa esitellään varhaisten matemaattisten oppimisvalmiuksien kehittämisohjelman eli Nallematikan pilottitutkimuksen tuloksia. Nallematikka on 4–5 -vuotiaiden lasten oppimisvalmiuksien edistämiseen tarkoitettu ryhmätoiminta, jota voidaan toteuttaa osana päivähoitoa tai myös erillisenä viikoittaisena virike- tai kuntoutusohjelmana. Tässä artikkelissa kirjoittajat esittelevät tutkimusta, joka tehtiin osana ohjelman kehittämistä. Pilottitutkimuksen tavoitteena oli ohjelman kokeileminen ja edelleen kehittäminen, menetelmän vaikuttavuuden arviointi ja mittareiden testaaminen varsinaista vaikuttavuustutkimusta varten.

Toivotamme NMI-Bulletinin lukijoille hyvää kesää ja virkistäviä lukuhetkiä lehtemme parissa!

Toimituskunta

Lataa pdf