Tekijä: admin

Mikko Aro

Abstrakti:

Oppimisvaikeuksilla tarkoitetaan joukkoa kehityksellisiä häiriöitä, jotka ilmenevät vaikeuksina esimerkiksi lukemisen, kirjoittamisen tai matematiikan taitojen oppimisessa ja käyttämisessä. Erityispedagogiikassa oppimisvaikeudet ovat keskeistä työsarkaa. Nehän vaikuttavat paitsi perustaitojen oppimiseen kouluaikana, myös kauaskantoisemmin yksilön sijoittumiseen yhteiskunnassa.

Lataa pdf

Vuoden 2014 toinen NMI-Bulletin on nyt valmis. Myös tässä numerossa esitellään Turun yliopiston Oppimistutkimuskeskuksen järjestämien oppimistutkijoiden päivien satoa. Päivien teemana oli vastuullinen opetus ja yhteistyö oppimispolkujen tukena.

Tämän numeron ensimmäisen kirjoituksen aiheena on Närhen, Peltomaan ja Aron tutkimus, jossa verrataan lievästi kehitysvammaisia heikosti lukevia nuoria yleisiltä kyvyiltään keskitasoisiin lukemisvaikeuksisiin nuoriin ja tarkastellaan heidän lukemisensa virheettömyyttä ja sujuvuutta sekä luetun ymmärtämistä. Lievästi kehitysvammaisten nuorten lukemisvaikeudet muistuttivat piirteiltään kaikkein vaikeimpia lukemisvaikeuksia. Kirjoittajat kehottavat soveltamaan opetuksessa systemaattisesti lukemisvaikeuksien tutkimuksen pohjalta kehitettyjä kuntoutus- ja harjoittelumenetelmiä sekä tutkimaan niiden vaikuttavuutta kehitysvammaisten lasten ja nuorten opetuksessa ja kuntoutuksessa. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää luetun ymmärtämistä vahvistavaan harjoitteluun.

Hotulaisen ja Hienosen pilottitutkimuksessa testataan ajattelun taitoja stimuloivan interventio-ohjelman toimivuutta ja vaikuttavuutta. Pilottitutkimus tuo esille, miten lasten ajattelun taitoja voidaan stimuloida jo ennen koulun aloittamista ja miten kielen ymmärtäminen kietoutuu päättelytaitojen kehittymiseen. Tämä ajattelun taitojen kehitystä tukeva interventio-ohjelma tarjoaa yhden lupaavan vaihtoehdon, jolla voisi ehkäistä lasten oppimisen riskitekijöitä esiopetusiässä.

Iiskala, Kajamies, Vauras ja Lehtinen analysoivat puolestaan sosiaalisesti jaetun metakognitiivisen säätelyn näkökulmasta heikkojen ja taitavien oppilasparien toimintaa matematiikan sanallisten tehtävien ongelmanratkaisun aikana. Tutkimus tuo esille kiinnostavia eroja taitavien ja heikompien parien yhteistoiminnasta, vastuun jakamisesta ja opettajan roolista tuettaessa erilaisia polkuja matematiikan sanallisten tehtävien ratkaisemisessa.

Savolainen vetää keskustelupuheenvuorossaan yhteen oppimistutkimuksen päivien pohjalta kirjoitettuja kirjoituksia sekä pohtii oppimisen tutkimusta vastuullisen opetuksen kehittämistyössä. Hän nostaa esiin matematiikan oppimisen tutkimuksen tärkeyden sekä huolen suomalaislasten ja nuorten matematiikan osaamisen pulmista.

Huoli osaamisesta on aiheellinen, koska tuoreet tutkimukset kertovat selvästi, että matemaattisten taitojen osaaminen voi vaikuttaa kauaskantoisestikin nuorten koulupolkuihin. Lisäksi Savolainen pohtii vastuuta yhtäältä tuoreiden kansainvälisten tutkimusten tulosten valossa ja toisaalta vuorovaikutusnäkökulmasta. Hän nostaa esiin erityisesti työrauhaongelmat ja niihin puuttumisen. Savolainen päättää puheenvuoronsa kolmiportaisen tukimallin pohtimiseen suurena haasteena tutkimukselle, jonka tehtävänä on mm. kehittää ja testata uusia oppimisen tukemisen menetelmiä.

Aurinkoista kevättä ja antoisia lukuhetkiä ajankohtaisen oppimistutkimuksen parissa,

Noona Kiuru, Janne Lepola ja Tiina Turunen

Teemanumeron toimittajat

Lataa pdf

Kun yritämme ymmärtää oppimisvaikeuksia ja sitä, miten ne vaikuttavat elämäämme lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa, niitä on hyvä tarkastella eri näkökulmista. Yksi mahdollinen näkökulma on kehittyvien taitojen, niiden kehitysedellytysten ja taitojen rakentumisen tarkastelu. Riitta Pennalan ja Riikka Monosen ja kumppaneiden tutkimuksia voidaan pitää hyvinä esimerkkeinä tästä.

Pennala tarkentaa ja laajentaa tutkimuksissaan tietoamme siitä, miten puheäänen ja erityisesti äänteiden pituuksien havaitseminen näyttävät olevan yhteydessä sinnikkäisiin vaikeuksiin lukemaan oppimisessa ja kirjoittamisessa. Tällöin taustalla on ajatus siitä, että nämä havaintotoimintojen vaikeudet heijastuvat myöhemmin niiden varaan rakentuvien uusien kielellisten taitojen rakentumiseen. Samalla se herättelee ajatuksia siitä, voitaisiinko näihin varhaisiin taustavaikeuksiin puuttumalla, jos ne voitaisiin havaita riittävän varhain, vaikuttaa myös myöhempien taitojen kehittymiseen.

Riikka Monosen ja kumppaneiden tutkimus taas piirtää kuvaa kouluaan aloittelevien lasten matematiikan osaamisesta keskeisillä taitoalueilla ja taitoeroja selittävistä tekijöistä. Oppimisvaikeustutkimuksen näkökulmasta huolestuttava havainto on, että jo heti koulun alussa on löydettävissä pieni joukko lapsia joiden valmiudet matematiikan oppimiseen koulussa ovat huomattavasti muita heikommat. Taitoerot lasten taidoissa muodostavat siten alkuopettajille selkeän pedagogisen haasteen. Suuri osa lapsista oikeastaan jo hallitsee ne asiat joita koulun alussa opetetaan, mutta pienemmälle osalle ne ovat vielä pitkän opettamis- ja oppimisprosessin takana.

Toinen näkökulma oppimisvaikeuksiin on hieman laajempi. Siinä oppimisvaikeuksia tarkastellaan kokonaisvaltaisemmin oppimisen yksilöllisinä eroina tai piirteinä. Tällöin voidaan ajatella, että ne sinnikkäimmillään kulkevat ihmisen mukana lapsuudesta aikuisuuteen ja iästä ja ympäristön asettamista vaatimuksista riippuen heijastuvat eri tavoin ihmisen arkeen ja elämän sujumiseen. Tätä näkökulmaa edustavat lehdessä Kirsti Laakson selvitys peruskoulun erityisopetuksen oppilaiden myöhemmistä koulutuspoluista ja työurista ja Pekka Kuikan haastattelu.

Kirsi Laakso korostaa kirjoituksessaan painokkaasti selvityksensä rajoituksia. Selvityksen havainnot ovat kuitenkin selkeästi linjassa sen tiedon kanssa, jota meillä on lyhyemmistä seurantatutkimuksista. Näin ollen tulokset valitettavasti ehkä kertovat jotakin tärkeää oppimisvaikeuksien sinnikkyydestä osalla lapsista ja nuorista ja siitä, miten ne tukitoimista huolimatta saattavat vaikuttaa myöhempiin kehityspolkuihin. Tästä syystä Pekka Kuikan puheenvuoro on osuva jatko Laakson artikkelille. Useisiin erilaisiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin perustuen Kuikka korostaa sitä, miten asioihin voidaan vaikuttaa vielä nuoruusiässäkin silloin kun puhe oppimisvaikeuksista on muuttunut syrjäytymispuheeksi. Tämä edellyttää kuitenkin uudenlaista yksilöllistä ja moniammatillista paneutumista jokaisen apua tarvitsevan nuoren omaan oppimishistoriaan ja osaamisen yksilöllisiin piirteisiin vahvuuksineen ja heikkouksineen. Vaikka yhteiskunnallinen tilanne ei ole otollinen uusien palvelujen ideoimiselle, Kuikan ehdotus alueellisista ja moniammatillisista ”nuorten oppimisklinikoista” ja keskustelun ja kokeilujen käynnistäminen idean pohjalta on silti äärimmäisen tärkeä ja ajassamme oleva haaste.

Kiitos kaikille lukijoille ja kirjoittajille kuluneesta vuodesta. Toivotamme teille antoisia lukukokemuksia ensi vuodelle!

Timo Ahonen, toimituskunnan puolesta

Lataa pdf

Vuoden kolmannessa NMI-Bulletinissa tarkastelemme nuorten opiskelua ja sen tukemista sekä tutustumme erityisopiskelijoiden HOJKS:in uudistamiseen.

Erja Ristimäki ja Kati Rantanen esittelevät nuorille suunnattua toiminnanohjauksen kuntoutusta. Nuoruus ikävaiheena tuo kuntoutukseen omat, erityiset haasteensa, mutta heille suunnattuja interventioita on kehitetty vähän. Tampereen yliopiston Psykologian opetus- ja tutkimusklinikka PSYKE:ssä kehitetään ryhmäkuntoutusta 14–18-vuotiaille nuorille, joilla on todettu toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden ongelmia. Kuntoutuksessa parannetaan tietoisuutta tarkkaavuuden ongelmista siten, että painotetaan nuoren itsenäisyyttä ja vastuuta omasta kuntoutuksestaan sekä tarjotaan vertaistukea. Pilottiryhmän tulokset ovat lupaavia erityisesti minäkuvan tarkentumisen ja omien erityisvaikeuksien tunnistamisen osalta.

Lotta Tynkkysen väitöskirjatutkimus käsittelee nuorten työhön ja opiskeluun liittyvien tavoitteita peruskoulusta toiselle asteelle ja työelämään sekä jatko-opintoihin. Tulosten mukaan vanhemmat ovat merkittävässä roolissa nuorten opinto- ja työtavoitteiden asettamisessa varhaisaikuisuuteen saakka, joskin myös seurustelukumppanit vaikuttivat niihin. Vanhempien tuki auttoi nuoria uskomaan tavoitteidensa saavuttamiseen, mikä puolestaan ennusti niissä pysymistä. Nuorten opintotoiveissa ja pystyvyydentunteen kehityksessä löydettiin tutkimuksessa erilaisia kehityspolkuja. Suurin osa nuorista piti kiinni opintotoiveestaan ja koki uratavoitteeseen liittyvän pystyvyydentunteensa korkeaksi, ja pystyvyydentunne myös vahvistui opintosiirtymien aikana. Toisaalta pienellä osalla pystyvyyden kokemus heikkeni, mikä heijastui työttömyytenä varhaisaikuisuudessa.

Irene Rämä, Saila Teinilä, Leena Airaksinen & Riitta Tiainen kirjoittavat oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) uudistamisesta Ruskeasuon koulussa. Päämääränä oli oppilaskohtaisten tavoitteiden määrän vähentäminen ja koulun moniammatillisen yhteistyön tiivistäminen. Kehittämistyön aikana huomattiin, että ICF-luokituksen avulla tavoitteenasettelua voidaan selkiyttää ja konkretisoida. Samalla todennettiin tavoitteiden ja koulun pedagogisten periaatteiden välinen yhdenmukaisuus: suorituksiin ja osallistumiseen kohdistuvat tavoitteet muodostivat suurimman osan oppilaiden tavoitteista. Tämä on yhteneväistä konduktiivisen opetuksen periaatteiden kanssa: lapsille opetetaan taitoja selviytyä ympäröivässä yhteiskunnassa, eikä erotella tai aseteta tärkeysjärjestykseen motorisia ja akateemisia taitoja.

Minna Kyttälä, Hanna-Maija Sinkkonen ja Kati Ylinampa tutkivat kolmen peruskoulun lisäluokkaa (10. luokka) suorittavan maahanmuuttajataustaisen oppilaan koulupolkuja. Heitä kiinnostivat mitkä oppilaiden kokemukset olivat olleet merkityksellisiä heidän koulunkäynnilleen. Tulosten mukaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulupolut ovat sirpaleisia ja niihin kuuluu useita koulun tai luokan vaihtoja. Puutteellinen kielitaito nousi esille keskeisenä koko koulutusuraa haittaavana ongelmana. Oppilaiden kokemuksen mukaan maahanmuuttajataustaa ja heikkoa kielitaitoa ei juuri oteta huomioon opetustilanteissa. Toisaalta nuorten mielestä koulumenestyksen suhteen ratkaiseva tekijä oli oma asenne ja käytös koulussa.

Toivotamme NMI-Bulletinin lukijoille hyvää alkavaa syksyä!

Toimituskunta

Lataa pdf

Kevään toinen NMI-Bulletin on nyt valmis. Kuten pitkäaikainen päätoimittaja Helena Viholainen vihjaisi edellisen numeron esipuheessaan, alkukevät on tuonut muutoksia toimituskuntaan. Helmikuun alusta uutena päätoimittajana on toiminut allekirjoittanut eli psykologian dosentti Noona Kiuru. Kiitän lämpimästi Niilo Mäki Instituuttia ja toimituskuntaa luottamuksen osoituksesta.

Ensimmäisen päätoimittajavuoteni aikana pohdittavina asioina ovat NMI-Bulletinin kehittäminen ja uudistaminen. Lehden tavoitteena on yhtäältä palvella kentän toimijoita julkaisemalla ymmärrettävässä muodossa olevaa tietoa oppimisvaikeuksien ajankohtaisesta tutkimuksesta ja kentällä toimiviksi todetuista käytänteistä. Toisaalta lehden tavoitteena on julkaista korkeatasoista tutkimusta lasten ja nuorten kognitiivisesta kehityksestä ja oppimisvaikeuksista ja olla yksi Suomen johtavista julkaisufoorumeista tällä erityisalueella. Kuinka hyvin nämä tavoitteet toteutuvat nykymuotoisessa lehdessä? Kuinka tyytyväisiä lukijat ovat lehden sisältöön? Miten motivoida yhä laajemmassa määrin sekä kokeneita tutkijoita kirjoittamaan tutkimuksistaan että kentän toimijoita kirjoittamaan toimivista käytänteistä ja kokeiluista?

Miltä kuulostaisi, jos lehti jakautuisikin jollakin aikavälillä kahteen osaan: (1) TiedeBulletiniin ja (2) populaarimpaan Bulletiniin? Tulisiko lehti julkaista paperisena, verkkojulkaisuna vai molempina? Kutsun teidät, hyvät lukijat, mukaan tähän kehitystyöhön. Meille olisi kovin arvokasta, jos voisitte vastata https://ekapeli.lukimat.fi/?site=q;q=bulletin13 -sivulta löytyvään lyhyeen kyselyyn. Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan elokuvalippuja.

Tämän NMI-Bulletinin numeron ensimmäinen kirjoitus on Terhi NymanLuotosen katsaus ei-kielellisistä oppimisvaikeuksista. Nyman-Luotonen kokoaa yhteen tietoa ei-kielellisten oppimisvaikeuksien määrittelemisestä, vaikeuksien muodoista kouluaikana sekä taustalla olevista syistä. Soile Hakala sen sijaan tarkastelee tutkimusartikkelissaan viisivuotiaiden lasten tarinankerronnan taitoja. Tarinat voitiin jakaa kolmeen ryhmään kerronnan tason mukaan: tunnistavan, kuvailevan ja kertovan kerronnan tarinoihin.

Mattinen, Kajamies, Räsänen, Hannula-Sormunen ja Lehtinen esittelevät tutkimusartikkelissaan kehittämäänsä ymmärtävän kuuntelemisen ohjelmaa, Jänistarinoita. Ohjelma vastaa suureen tarpeeseen, sillä Suomessa ei aikaisemmin ole ollut materiaaleja, joiden avulla varhaiskasvattajat ja pienten lasten huoltajat olisivat voineet pitkäjänteisesti tukea kielen ymmärtämisen kehittymistä. Interventiotutkimuksen tulokset Jänistarinat-ohjelman vaikutuksista ovat rohkaisevia ja kannustavat kehittämään ohjelmaa edelleen. Kirjoittajat kehottavat kiinnittämään huomiota erityisesti päiväkodin ja kodin välisen yhteistyön tukemiseen.

Viimeisessä, kokeiluja ja käytänteitä esittelevässä raportissa Sari Kantelinen esittelee tapaustutkimuksen lukukäsitteen kuntoutuksesta. Tavoitteena oli selvittää, hyötyvätkö alle kouluikäiset lapset, joiden lukukäsitteen kehitys on viivästynyt, säännöllisestä lukukäsitteen kuntoutuksesta. Lasten lukukäsitetaidot vahvistuivat vuoden kestäneen kuntoutuksen myötä. Tapaustutkimuksen tulokset ovat rohkaisevia, joskin ne on vielä toistettava kontrolloidulla tutkimusasetelmalla.

Hyvää kevättä ja antoisia lukuhetkiä toivotellen,

Noona Kiuru, päätoimittaja

Lataa pdf

Seija Leinonen

Abstrakti:

Sosiaalisten taitojen ja liikunnan pienryhmässä vahvistetaan alkuopetusikäisten erityislasten prososiaalisia taitoja, pettymystensietokykyä, ohjeiden ja sääntöjen mukaan toimimista sekä keskittymistaitoja. Liikuntaleikeissä ja temppuradalla erityislapsi voi kokea liikkumisen, osallistumisen ja leikin iloa, mitä vaille he usein elämänpiirissään jäävät. Pienryhmätoiminta sopii lapsille, joilla on tunnistettu tai epäilty kehityksellisiä vaikeuksia kuten tarkkaavaisuushäiriötä (tarkkaamattomuus, impulsiivisuus, ylivilkkaus), Aspergerin oireyhtymää (mm. laadulliset sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuudet kuten puutteet ei-kielellisten ilmaisujen käytössä tai emotionaalisessa vastavuoroisuudessa, toimintojen rajoittuneisuus) tai kielen tai motoriikan kehityksen vaikeuksia. Kuvattua pienryhmätoimintaa on toteutettu Muuramen alkuopetuksessa vuodesta 2005 osana oppilashuollollista moniammatillista yhteistyötä. Pienryhmää on vetänyt lastenpsykologi yhdessä fysioterapeutin, iltapäivätoiminnan ohjaajan tai kouluavustajan kanssa. Toimintaan osallistuneet yli 20 lasta, pääsääntöisesti poikia, on valittu yhteistyössä vanhempien ja koulun kanssa. Pienryhmä kokoontuu kymmenen kertaa syksyisin ja kymmenen kertaa keväisin kerran viikossa 45 minuutin ajan. Sopiva määrä on 6–7 lasta, joista enintään puolella voi olla huomattavia itsesäätelyn tai tarkkaavaisuuden ongelmia.

Lataa pdf

Uusi vuosi on saatu hyvään vauhtiin, ja sen siivittämänä vuoden ensimmäinen NMI-Bulletin lehti sujahtaa luukusta luettavaksenne. Uusi vuosi tuo myös uudistuksia lehteemme päätoimittajan vaihdoksen myötä. Olen toiminut lehden päätoimittajana viitisen vuotta. Tuona aikana lehtemme on siirtynyt muun muassa vertaisarviointikäytäntöön tutkimusartikkeleiden osalta, ja lehteen on tehty myös monia ulkoasullisia muutoksia. Media-alalla – kuten muutoinkin yhteiskunnassa – tietotekniikankehitys haastaa lehdet yhä uudelleen pohtimaan niin muotoaan kuin sisältöäänkin. Millaisessa muodossa lehti tulisi julkaista: paperisena vai verkkojulkaisuna? Kuka lehteä lukee? Millaisista sisällöistä lukijat ovat kiinnostuneita? Ketkä lehteen kirjoittavat? Miltä lehden tulisi näyttää? Muun muassa tällaisiin kysymyksiin mietitään NMI-Bulletinissa vastauksia uuden päätoimittajan johdolla tulevien vuosien aikana.

Tietoyhteiskunnan muutosten äärellä ollaan Miia Ronimuksen väitöskirjassakin, joka käsitteli digitaalisen oppimispelin, monille jo tutun Ekapelin, motivoivuutta. Tutkimuksen perusteella pelin rakentaminen on haasteellista motivaation ylläpysymisen kannalta: säännölliseen mekaaniseen harjoitteluun kannustaminen on haasteellista myös pelimaailmassa. Hieman nuorempien eli päiväkoti-ikäisten lasten matemaattisten taitojen harjoittamista tarkastellaan Kanervan ja Kyttälän teoreettisessa katsauksessa. Näkökulmaksi on valittu toisaalta taitojen ja toisaalta työmuistin harjoittaminen. Taitojen harjoittaminen näyttäisikin parantavan matemaattista suoriutumista. Työmuistin kehittämisestä ei tutkimustietoa ole juuri saatavilla näin pienillä lapsilla, joten jäämmekin odottamaan mielenkiinnolla tarttuvatko artikkelin kirjoittajat tähän haasteeseen omissa tutkimuksissaan. Toisessa tutkimusartikkelissa (Kontu ym.) käsitellään savant-ilmiön ja älykkyyden välistä suhdetta tapaustutkimuksen kautta. Kirjoituksessa kritisoidaan näkemystä, jossa älykkyys nähdään pysyvänä ja perittynä ominaisuutena.

Tällä kertaa olemme myös saaneet julkaistavaksemme kuvauksen hyväksi havaitusta kokeilusta, jossa liikuntaleikkien avulla pyrittiin kehittämään erityislasten sosiaalisia taitoja, pettymysten sietokykyä, ohjeiden ja sääntöjen mukaan toimimista sekä keskittymistaitoja. Ryhmässä oli mukana lapsia, joilla oli erilaisia kehityksellisiä vaikeuksia kuten tarkkaavaisuushäiriötä, Aspergerin oireyhtymä, kielen tai motoriikan kehityksen vaikeuksia. Hyvien kokemusten perusteella toiminta näyttäisi soveltuvan hyvin osaksi erityisopetusta.

Kiitos kaikille lukijoille ja kirjoittajille mielenkiinnosta. Toivotan teille mieluisia lukukokemuksia kuluvalle vuodelle!

Helena Viholainen, päätoimittaja

Lataa pdf

Miia Ronimus

Abstrakti:

Miia Ronimuksen väitöskirja ”Digitaalisen oppimispelin motivoivuus: Havaintoja Ekapeliä pelanneista lapsista” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 12. toukokuuta 2012. Vastaväittäjänä toimi professori Jari Multisilta Tampereen teknillisestä yliopistosta ja kustoksena professori Heikki Lyytinen Jyväskylän yliopistosta.

Lataa pdf

Jarkko Hautala, Mikko Aro

Abstrakti:

Koska nykyiset sanantunnistuksen mallit koskevat pitkälti kirjain-äännevastaavuudeltaan epäsäännönmukaista englannin kieltä, on tärkeää tutkia sanantunnistusta myös täysin säännönmukaisissa kielissä, kuten suomessa. Tämän tutkimuksen päätavoitteena on ollut selvittää, mitkä ovat lukemisen perusyksiköitä (kirjaimet, tavut, sanat) sujuvassa ja hitaassa sanatason lukemisessa. Pääpiirteissään tulokset olivat kaksoisreittimallin mukaisia: tuttujen sanojen kirjaimia prosessoidaan yhtäaikaisesti, kun taas vieraiden sanojen lukemisessa korostuu sarjallinen, kirjaimittain etenevä prosessointi. Erilaisten tehtävien vertailussa selvisi, että jos tavoitteena on ymmärtää sanan merkitys – eikä vain lukea se ääneen – hitaasti lukevat lapset kokoavat äänteet tavuiksi. Lisäksi silmänliikemittausten avulla saimme uutta tietoa varhaisista sanantunnistuksen prosesseista. Näyttää siltä, että vieraita sanoja lukiessaan sujuva lukija siirtää tarkkaavaisuutensa nopeasti ja sarjallisesti kirjaimesta toiseen. Sama prosessi tuottaa kuitenkin hitaille lukijoille ongelmia.

Lataa pdf

Vuoden viimeinen NMI-Bulletin tarjoaa lukijoilleen satoa 15. oppimisvaikeustutkijatapaamisesta. Tutkijatapaaminen on vuosittain järjestettävä valtakunnallinen tapahtuma, jossa oppimisvaikeusalan ammattilaiset ja tutkijat kohtaavat. Lehteen on valikoitunut tutkijatapaamisesta kirjoituksia laajasti oppimisvaikeuksien saralta.

Riikka Heikkilä esittelee lukijoille kaksoisvaikeushypoteesia, jonka mukaan lukemisvaikeuksien taustalla vaikuttavat nopean nimeämisen tai fonologisen prosessoinnin ongelmat tai molemmat yhdessä. Lisäksi nopean nimeämisen ja fonologisen prosessoinnin ongelmilla voi olla kytkös myös muihin oppimisen ongelmiin kuten matematiikan oppimisvaikeuteen tai tarkkaavuuden pulmiin. Alustavien tulosten perusteella kaksoisvaikeushypoteesi näyttäisi toteutuvan suomenkielisillä oppimisvaikeuslapsilla.

Jarkko Hautalan ja Mikko Aron artikkelissa pohditaan, miten sujuvat ja hitaat lukijat tunnistavat yksinkertaisia kirjoitettuja sanoja kirjain-äännevastaavuudeltaan säännönmukaisessa suomen kielessä. Aihetta valotetaan silmänliiketutkimuksen keinoin, jonka mukaan tuttujen sanojen kirjaimia käsitellään yhtäaikaisesti, kun taas vieraiden sanojen lukemisessa korostuu sarjallinen, kirjainmittainen käsittely.

Piia Björn ja Paavo Leppänen kuvaavat suomenkielisillä lukioikäisillä toteutettua englannin kielen harjoittelua. Harjoitteluun osallistuneilla sekä vertailuryhmään kuuluvilla oli erityisopettajan arvioimaa lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutta äidinkielessä sekä havaittuja ongelmia myös englannin kielen oppimisessa. Henkilökohtainen tietokonepohjainen harjoittelu näyttää innostavan lukiolaisia, sillä nuoret näyttivät pysyvän hyvin projektissa mukana alusta loppuun saakka. Toisessa interventioartikkelissa Risto Hotulainen ja Janna Linnansaari esittelevät Ajatellaan-hankkeen pilotointitutkimuksen tuloksia. Pilotointitutkimuksessa tarkastellaan hankkeessa kehitetyn ajattelun taitoja stimuloivan opetusmateriaalin toimivuutta ja vaikuttavuutta. Tulokset antavat viitteitä siitä, että ajattelun taitojen intensiivinen harjoittelu on positiivisessa yhteydessä ajattelun taitojen kehittymiseen.

Lotta Uusitalo-Malmivaaran artikkelissa selvitettiin kuudesluokkalaisten lasten kokemuksia fyysisestä toveri- ja aikuisväkivallasta. Tulokset osoittavat väkivaltakokemusten olevan itsessään haitallisia ja liittyvän voimakkaasti erilaisiin psyykkisen huonovointisuuden oireisiin. Artikkelin tutkimus pohjautuu laajempaan lasten ja nuorten onnellisuutta ja masentuneisuutta käsittelevään hankkeeseen.

Toimituskunta

Lataa pdf