Vanhemmuustyylien merkitys taidoiltaan erilaisten lasten sosiaalisessa kompetenssissa

Riikka Keinänen, Kaisa Aunola, Marja-Kristiina Lerkkanen, Anna-Maija Poikkeus, Jari-Erik Nurmi, Noora Kiuru

Abstrakti:

Tämä tutkimus on toteutettu osana Suomen Akatemian rahoittamaa Oppimisen ja motivaation huippututkimusyksikön toimintaa (nr. 213486) sekä Noona Kiurun tutkijatohtorin projektia (nr. 7133146). Tutkimuksessa tarkasteltiin vanhemmuustyylin yhteyttä lasten sosiaaliseen kompetenssiin. Lisäksi tutkittiin, vaikuttavatko siihen lapsen sukupuoli ja kognitiiviset taidot. Tutkimukseen osallistui Alkuportaat-tutkimuksen 378 lasta vanhempineen. Esiopettajat arvioivat lasten sosiaalista kompetenssia (yhteistyötaitoja, empaattisuutta, impulsiivisuutta ja häiritsevää käytöstä). Luokanopettajat arvioivat lapsen prososiaalisia taitoja 1. ja 2. luokalla. Vanhemmuustyylin arviot perustuivat vanhempien itsearviointeihin lasten ollessa ensimmäisellä luokalla. Tulokset osoittivat, että vanhempien lämmin vanhemmuustyyli edisti lasten sosiaalista kompetenssia. Sen sijaan mitä vahvemmin äiti kontrolloi lastaan joko rajoja asettamalla tai syyllistämällä, sitä enemmän lapsella ilmeni esiopetusryhmässä impulsiivisuutta ja häiritsevää käyttäytymistä ja sitä vähemmän prososiaalisia taitoja koulussa. Ristiriitainen vanhemmuustyyli (lämpimyys yhdistyneenä syyllistämiseen) oli yhteydessä lasten heikkoon sosiaaliseen kompetenssiin, mutta vain tyttöjen ja niiden lasten kohdalla, joilla oli keskimääräistä paremmat kognitiiviset taidot. Lisäksi käyttäytymisen kontrollointi rajoja asettamalla sekä auktoritatiivinen vanhemmuustyyli tukivat erityisesti niiden lasten sosiaalisia taitoja, joilla oli keskimääräistä heikommat kognitiiviset taidot.

Lataa pdf

Lukemaan oppimisen kivisellä tiellä

Nina Saine

Abstrakti:

Nina Sainen psykologian väitöskirja ”On the Rocky Road of Reading: Effects of Computer-assisted Reading Intervention for At-risk Children” (Lukemaan oppimisen kivisellä tiellä – Ekapeli-verkkosovelluksen kuntouttavat vaikutukset riskilasten lukemaan oppimiseen) tarkastettiin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 20. marraskuuta 2010. Vastaväittäjänä toimi professori Elena Grigorenko Yhdysvalloista (Yale School of Medicine) ja kustoksena professori Heikki Lyytinen Jyväskylän yliopistosta.

Lataa pdf

Toimitukselta

Tässä kevään NMI-Bulletinin numerossa tarkastelemme oppimisprosesseja ja -ympäristöjä erilaisista näkökulmista ja keskitymme erityisesti nuoriin. Puheenvuoroissa tarkastellaan erityispedagogiikan tämänhetkisiä haasteita, tutkimusosuudessa opettajien kokemusta omasta dysleksiasta ja muissa osuuksissa nuoruuden heikkoon motivaatioon liittyvää ongelmakenttää.

Puheenvuorossaan Mikko Aro tarkastelee oppimisvaikeuksien tutkimuksen historiaa ja nykytilannetta. Hän pohtii erityisesti, miksi jotkut lapset eivät hyödy annetusta avusta, ja miksi jotkut taantuvat lupaavan alun jälkeen Hän nostaa esille eri kulttuurien ja kielien sekä minäkäsityksen ja motivaation merkityksen erityispedagogiikan uusina mahdollisuuksina. Markku Jahnukainen pohtii puolestaan erityisopetuksen lisääntymisen syitä, ja nostaa esille neljä lähestymistapaa: tilastoteknisen, kuntoutuksellis-hoidollisen, kriittisen ja hallinnollisen. Näistä tärkeimmältä selittävältä tekijältä vaikuttaa viimeksi mainittu.

Tutkimusosiossa Eila Burns esittelee Suomessa ja Englannissa toteutettua tutkimusta, jossa tutkimuksen kohteena olivat dyslektiset opettajat. Dysleksia toi töihin haasteita, joihin vastattiin hyödyntämällä omia yksilöllisiä vahvuuksia. Opettajat käyttivät opetus- ja ohjaustilanteissa monenlaisia selviytymisstrategioita ja he olivat sitoutuneita opettajan työhönsä. Dyslektisten opettajien kokemuksia sekä tietoa ja taitoja voitaisiin paremminkin hyödyntää työyhteisöissä.

Lehden muut osat käsittelevät nuorten kohtaamia haasteita ja niistä selviytymistä. Sami Määtän lektio esittelee tavan hahmottaa nuorten motivaatiota ajattelu- ja toimintastrategioina. Motivaatio nähdään tässä lähestymistavassa itseään vahvistavana ajatusten ja toiminnan kehänä, joka liittyy muun muassa nuorten masennusoireisiin ja koulussa viihtymiseen.

Jari-Erik Nurmen katsaus kokoaa yhteen tietoa nuorten syrjäytymisestä. Näyttää, että koulunkäynnin keskeytyminen ennustaa heikkoa työmarkkina-asemaa ja alhaista tulotasoa aikuisuudessa. Keskeyttämisen takana on monimutkainen prosessi. Siihen liittyviä taustatekijöitä ovat esimerkiksi vanhempien alhainen koulutustaso tai yksinhuoltajuus sekä nuorten oppimisvaikeudet. Lisäksi taustalta löytyy kielteisen ajattelun ja heikon motivaation sekä koulumenestyksen muodostama itseään toteuttava kielteinen noidankehä. Mahdollisina syrjäytymisen ehkäisemisen keinoina Nurmi nostaa esille nuoren itsetunnon tukemisen, myönteisen ajattelun vahvistamisen, koulutussuunnitelmien tekemisen ja uratavoitteista päättämisen

Viimeisessä kirjoituksessa Sami Määttä, Leena Kiiveri ja Leila Kairaluoma esittelevät Niilo Mäki Instituutin Motivoimaa-hanketta. Hankkeen perusajatus on, että oppimisvaikeuksien lisäksi pitää ymmärtää nuorten motivaatio, erityisesti itseohjautuvuus ja negatiivisten ajatusten ja toiminnan kehä toisen asteen opiskelujen ongelmien selittäjänä. Hankkeessa sekä tutkitaan ammattiopistolaisten motivaatiota että kehitetään tehostetun tuen käytäntöjä riskiopiskelijoiden tukemiseksi. Kirjoituksessa esitellään hankkeessa kehitettyjä käytäntöjä ja alustavia tutkimustuloksia.

Toivotamme NMI-Bulletinin lukijoille hyvää kevättä ja hyviä lukuhetkiä!

Lataa pdf

Miksi nuori syrjäytyy?

Jari-Erik Nurmi

Abstrakti:

Suomessa on noin 25 000–40 000 (4–6 %) iältään 15–24-vuotiasta nuorta, jotka ovat jääneet koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Koulunkäynnin keskeytyminen ennustaa heikkoa työmarkkina-asemaa ja alhaista tulotasoa aikuisuudessa. Viimeaikaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet, että syrjäytymisen ja koulun keskeyttämisen taustalla ovat usein vanhempien alhainen koulutustaso tai yksinhuoltajuus sekä nuorten oppimisvaikeudet. Psykologisena syrjäytymisen mekanismina toimii nuoren kielteisen ajattelun ja heikon motivaation sekä hänen koulumenestyksensä muodostama itseään toteuttava kielteinen noidankehä. Keskeisiä periaatteita syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä ja interventioissa ovat nuoren itsetunnon tukeminen, myönteisen ajattelun vahvistaminen, koulutussuunnitelmien tekeminen ja uratavoitteista päättäminen.

Lataa pdf

Motivoimaa-hanke ammatillisen nuorisoasteen koulutuksessa

Sami Määttä, Leena Kiiveri, Leila Kairaluoma

Abstrakti:

Niilo Mäki Instituutissa on käynnissä kolmivuotinen ESR-rahoitteinen Motivoimaa-hanke, jonka tavoitteena on tunnistaa ammattiopisto-opiskelijoiden oppimista ja opiskelua vaikeuttavia ongelmia, löytää keskeyttämisriskissä olevia opiskelijoita sekä luoda tehostetun tuen menetelmiä. Hankkeessa on kolme keskeistä osa-aluetta: (1) laaja määrällinen pitkittäistutkimus, jossa selvitetään motivaatio-ongelmien dynamiikkaa sekä opiskelijoilla yleensä että riskiopiskelijoilla, (2) tehostetun tuen mallien kehittäminen oppilaitoksessa sekä ryhmä- että yksilöohjaustilanteisiin ja (3) toimivien käytäntöjen dokumentoiminen ja levittäminen. Tässä raportissa kerrotaan hankkeen teoreettisista lähtökohdista, tehostetun tuen menetelmien kokeiluista ja alustavista tutkimustuloksista.

Lataa pdf

Erityisopetuksen laajentumisen tulkintoja

Markku Jahnukainen

Abstrakti:

Tämän esityksen lähtökohtana on oppilasmäärällä mitattu tieto siitä, että erityisopetukseen osallistuu vuosi vuodelta yhä useampi peruskoululainen (kuvio 1). Erityisopetuksen ensimmäinen voimallinen ekspansio tapahtui 1970-luvulla peruskoulujärjestelmään siirryttäessä (Kivirauma, 1989). 2000-luvun alussa alkoi uusi laajentuminen, joka sittemmin on hieman tasaantunut. Sama ilmiö on ollut toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa, joskaan tätä ei juuri ole julkisesti noteerattu (Jahnukainen, 2010). Perusopetuksen erityisopetuksen kasvu sen sijaan on päässyt uutisotsikoihin lähes poikkeuksetta heti tilastoinnin julkaisun jälkeen – juhannusta edeltävällä viikolla samoihin kansiin yhdessä juhannustaikojen ja saunavihtojen kanssa.

Lataa pdf

Kun opettajalla on dysleksia

Eila Burns

Abstrakti:

Tämä teksti pohjautuu E. Burnsin ja S. Bellin artikkeliin Voices of teachers with dyslexia in Finnish and English further and higher educational settings, joka on ilmestynyt Teachers and Teaching , theory and practice -lehdessä lokakuussa 2010. Artikkeli on osa Burnsin tekeillä olevaa väitöskirjatutkimusta, jonka aiheena ovat dyslektiset opettajat. Voiko opettajalla olla dysleksia, lukemis- ja kirjoitusvaikeus? Millaista on olla opettaja, jolla on dysleksia? Olen tarkastellut suomalaisten ja englantilaisten opettajien kokemuksia omasta dysleksiastaan. Tässä narratiivisessa tutkimuksessa selvitetään, miten lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksiset opettajat – kolme suomalaista ja kolme englantilaista – kuvaavat tilannettaan ja dysleksian opetustyöhön tuomia haasteita. Artikkelin haastatteluaineisto on osa laajempaa dyslektisten opettajien ammatti-identiteettiä koskevaa tutkimusta. Artikkelissa tarkastellaan opettajien narratiiveja, jotka analysoitiin käyttäen Reissmanin (2008) temaattista narratiivista analyysia. Tutkimustulokset osoittivat dysleksian tuovan mukanaan haasteita, joihin vastattiin hyödyntämällä omia, yksilöllisiä vahvuuksia. Haastateltavat olivat oppineet tunnistamaan omat henkilökohtaiset vahvuutensa ja heikkoutensa sekä oppimiseen liittyvät metakognitiiviset tietonsa ja taitonsa. Narratiivit paljastivat myös sen, että opettajat käyttivät opetus- ja ohjaustilanteissa monenlaisia selviytymisstrategioita ja että he olivat sitoutuneita opettajan työhönsä. He korostivat ymmärtävänsä erilaisia oppijoita ja katsoivat olevansa empaattisia kasvattajia. Tulosten pohjalta voidaan päätellä, että dyslektisten opettajien kokemuksia sekä tietoa ja taitoja voitaisiin paremmin hyödyntää työyhteisöissä. He voisivat tarjota konsultaatiota muille kollegoille dyslektisten opiskelijoiden kohtaamiseen ja ohjaamiseen ja lisätä tietoisuutta erilaisuudesta ja esteettömyydestä.

Lataa pdf

Toimitukselta

Uuden vuosikymmenen ensimmäiseen NMI-Bulletinin numeroon olemme koonneet kirjoituksia ajankohtaisesta aiheesta, maahanmuuttajien oppimisesta ja oppimisvaikeuksista. Lisäksi esittelemme Lectio praecursoria -sarjassamme tuoreen lektion, jonka Ritva Ketonen esitti viime vuoden lopulla väitöskirjansa ”Dysleksiariski oppimisen haasteena” tarkastustilaisuudessa. Ketosen tutkimuksessa seurattiin kuuden lukivaikeusriskilapsen kehitystä ja oppimista esiopetusvuodesta 7. luokalle saakka.

Maahanmuuttajien oppiminen ja oppimisvaikeudet on aiheena ajankohtainen ja haastavakin, koska maahanmuuttajien määrä suomalaisissa kouluissa kasvaa koko ajan ja oppilaiden suomen kielen taito vaihtelee hyvin paljon. Kielitaito asettaa haasteita sekä opetukselle että mahdollisten todellisten oppimisvaikeuksien arvioinnille. Lehdessämme aihetta on valotettu opetuksen järjestämisen, oppimisvaikeuksien tunnistamisen ja oppimisen tukemisen näkökulmasta.

Minna Kyttälän, Hanna-Maija Sinkkosen ja Svetlana Hautalan puheenvuorossa pohditaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetuksen järjestämisen ongelmia ja erityisesti perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajien kelpoisuusproblematiikkaa. Sinkkosen, Kyttälän, Karvisen ja Aunion tutkimusartikkeli ”Maahanmuuttajalasten erityisluokkasiirrot – syynä todelliset oppimisvaikeudet vai heikko kielitaito?” käsittelee aihetta tarkastelemalla pääkaupunkiseudulla yksilöllistettyyn opetukseen siirrettyjen lasten erityisluokkasiirron perusteita. Kolmannessa, Vesa Rantasen tutkimusartikkelissa kerrotaan puolestaan Ekapeli-Maahanmuuttaja-hankkeen tuloksista. Tässä opetus- ja kulttuuriministeriön tukemassa Maahanmuuttaja-hankkeessa on tutkittu Ekapeli-oppimispelin käyttöä maahanmuuttajaoppilaiden suomen kielen oppimisen tukena.

Anu Arvosen kirjoitus ”Maahanmuuttajanuorten oppimisvaikeuksien tunnistaminen” esittelee Oma tie -projektin kokemuksia ja keskeisiä tuloksia: oppimisvaikeuden arvioinnin viitekehystä sekä havaintoja oppimisvaikeuksien tunnistamisesta. Helsingin Diakonissalaitoksen Oma tie -projektissa kerättiin neljän vuoden aikana käytännön kokemusta ja tietoa maahanmuuttajataustaisten nuorten oppimisvaikeuksista ja niiden tunnistamisesta. Tavoitteena oli kehittää oppimisvaikeuden arviointiin lähestymistapaa, joka huomioi erilaisesta kieli- ja kulttuuritaustasta tulevan oppijan lähtökohdat. Projektin tuloksista on ilmestynyt viime vuoden puolella julkaistu kirja.

Viimeinen, Pekka Räsäsen kirjoitus on johdanto useamman artikkelin sarjaan. Artikkeleissa esitellään Monimat-mallia, joka tarjoaa moniammatillisille työryhmille sekä käsitteellis-teoreettisen kehyksen että konkreettisia välineitä, joiden avulla maahanmuuttajalapsen matematiikan oppimisen tuentarpeista ja tukemisen muodoista saadaan kokonaiskäsitys. Tässä johdantoartikkelissa käydään läpi keskeisiä kysymyksiä maahanmuuttajalasten arvioinnin perusteista sekä esitellään Monimat-mallin perusrakenne.

Toivotamme NMI-Bulletinin lukijoille antoisaa uutta oppimisvaikeustutkimuksen vuosikymmentä!

Lataa pdf

Matemaattisten oppimisvaikeuksien arviointi esi- ja alkuopetusikäisillä maahanmuuttajalapsilla

Pekka Räsänen

Abstrakti:

Tämä kirjoitus on johdanto useamman artikkelin sarjaan, jossa käsittelemme laaja-alaisesti esi- ja alkuopetusikäisten maahanmuuttajalasten matemaattisia oppimisvaikeuksia. Näissä artikkeleissa esittelemme pala kerrallaan Monimat-mallia, joka tarjoaa moniammatillisille työryhmille sekä käsitteellis-teoreettisen kehyksen että konkreettisia välineitä, joiden avulla maahanmuuttajalapsen matematiikan oppimisen tuentarpeista ja tukemisen muodoista saadaan kokonaiskäsitys. Tässä ensimmäisessä artikkelissa käyn lyhyesti läpi keskeisiä kysymyksiä maahanmuuttajalasten arvioinnin perusteista sekä esittelen kehittelemämme Monimat-mallin perusrakenteen.

Lataa pdf

Oppimisvaikeuksien tunnistaja vai kielenopettaja? Pohdittavana valmistavan luokan opettajan kelpoisuus

Minna Kyttälä, Hanna-Maija Sinkkonen, Svetlana Hautala

Abstrakti:

Katsaus käsittelee maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetuksen järjestämisen ongelmia ja erityisesti perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajien kelpoisuusproblematiikkaa. Maahanmuuttajien määrä suomalaisissa kouluissa kasvaa koko ajan, ja oppilaiden suomen kielen taito vaihtelee hyvin paljon. Kielitaito asettaa haasteita sekä opetukselle että mahdollisten todellisten oppimisvaikeuksien arvioinnille. Lapsi, jonka suomen kielen taito ei ole riittävä, aloittaa koulutiensä ns. valmistavalta luokalta. Valmistava opetus kestää vuoden, ja sen jälkeen lapsi siirretään joko yleisopetukseen tai erityisluokalle. Valmistavan luokan opettajan pitäisi siis pystyä vuoden aikana paitsi harjoittamaan lapsen suomen kielen taitoa, myös erottamaan heikosta suomen kielen taidosta ja toisaalta mahdollisista todellisista oppimisvaikeuksista kielivät oppimisen ongelmat. Minkälaista koulutusta ja taitoja siis tarvitaan?

Lataa pdf

Maahanmuuttajanuorten oppimisvaikeuksien tunnistaminen

Anu Arvonen

Abstrakti:

Helsingin Diakonissalaitoksen Oma tie -projektissa kerättiin neljän vuoden (2006–2009) aikana käytännön kokemusta ja tietoa maahanmuuttajataustaisten nuorten oppimisvaikeuksista ja niiden tunnistamisesta. Maahanmuuttajien oppimiseen liittyy erityiskysymyksiä, joiden huomioiminen oppimisvaikeuden arvioinnissa on välttämätöntä. Arviointia haastavat paitsi maahanmuuttoon ja kotoutumiseen liittyvät kysymykset, myös nuoren aikaisemmat kokemukset oppimisesta ja erilainen kielitausta. Vaikka maahanmuuttajien oppimisvaikeuksien arviointi on osin problemaattista, vaikeudet olisi tunnistettava, jotta nuorille voitaisiin turvata mahdollisuus edetä koulutuspoluilla ja saada oppimisvaikeuksiinsa erityistä tukea. Oma tie -projektin tavoitteena oli kehittää oppimisvaikeuden arviointiin lähestymistapaa, joka huomioi erilaisesta kieli- ja kulttuuritaustasta tulevan oppijan lähtökohdat. Projektissa työskenteli kolmijäseninen työryhmä: psykologi, toimintaterapeutti sekä projektipäällikkönä toiminut erityisopettaja. Projektin rahoittivat Helsingin Diakonissalaitos ja Raha-automaattiyhdistys (RAY). Tässä artikkelissa esitellään projektin keskeisiä tuloksia: projektissa kehitettyä oppimisvaikeuksien arvioinnin viitekehystä sekä havaintoja oppimisvaikeuksien tunnistamisesta. Projektin tuloksia on laajemmin esitelty Arvosen, Katvan ja Nurmisen vuonna 2010 julkaistussa kirjassa Maahanmuuttajien oppimisvaikeuksien tunnistaminen.

Lataa pdf

Maahanmuuttajalasten erityisluokkasiirrot – syynä todelliset oppimisvaikeudet vai heikko kielitaito?

Hanna-Maija Sinkkonen, Minna Kyttälä, Olivia Karvinen, Pirjo Aunio

Abstrakti:

Maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen taito vaihtelee sen mukaisesti, kuinka lapsi on pystynyt omaksumaan arvioinnin kohteena ja välineenä olevan valtaväestön kielen. Erilaisista oppimisvaikeuksien seulontaan ja diagnosointiin tarkoitetuista testeistä selviytymiseen vaikuttaa merkittävästi oppilaan kieli- ja kulttuuritausta. Tästä johtuen maahanmuuttajataustaisten oppilaiden onkin havaittu suoriutuvan erilaisista testeistä ja arvioinneista kantaväestöä heikommin, mikä osaltaan selittää heidän yliedustustaan erityisopetuksessa. Tämä tutkimus käsittelee pääkaupunkiseudulla yksilöllistettyyn opetukseen siirrettyjen lasten erityisluokkasiirron perusteita. Tutkimuksessa verrataan yhdeksäntoista espoolaisen oppilaan erityisluokkasiirron lausuntoja aiempiin, Helsingissä erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden lausuntoihin. Tulokset osoittavat, että oppilaiden ennen erityisluokalle siirtoa saamia tukitoimia ei kirjata lausuntoihin tai kirjaaminen on puutteellista. Monissa tapauksissa tieto tukitoimista puuttui kokonaan. Osalle oppilaista oli heidän heikon kielitaitonsa vuoksi suositeltu uusintatutkimuksia ja -arviointia, mutta ne olivat jääneet toteutumatta.

Lataa pdf

Ekapeli-Maahanmuuttaja lasten lukemaan oppimisen tukena

Vesa Rantanen

Abstrakti:

Maahanmuuttajien määrän lisääntyminen Suomessa lisää tarvetta suomen kielen opetuksen erityisjärjestelyille. Opetus- ja kulttuuriministeriön tukemassa Maahanmuuttaja-hankkeessa on tutkittu Ekapeli-oppimispelin käyttöä maahanmuuttajaoppilaiden suomen kielen oppimisen tukena. Tarkoituksena on ollut selvittää, parantaako Ekapeli-Maahanmuuttajan pelaaminen maahanmuuttajaoppilaiden suomen kielen lukemisen perusvalmiuksia. Ekapeli-Maahanmuuttajan pelaamisen aikana maahanmuuttajaoppilaiden suomen kielen lukemisen perusvalmiudet eli äänteiden osaaminen kehittyivät hyvin. Internetin välityksellä tapahtuvan pelaamisen tehokkuuden mittaaminen on haastavaa. Nyt saadut tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että Ekapeli-Maahanmuuttajan pelaaminen näyttäisi auttavan erityisesti hieman normaalia hitaampia oppijoita äänteiden omaksumisessa.

Lataa pdf

Dysleksiariski oppimisen haasteena

Ritva Ketonen

Abstrakti:

Ritva Ketosen psykologian väitöskirja ”Dysleksiariski oppimisen haasteena: fonologisen tietoisuuden interventio ja lukemaan oppiminen” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 8. joulukuuta 2010. Vastaväittäjänä toimi professori Pekka Niemi Turun yliopistosta ja kustoksena professori Timo Ahonen Jyväskylän yliopistosta.

Lataa pdf

Toimitukselta

Vuoden viimeisen numeron kirjoitukset esittelevät meille lapsen koulu-uraa varsin monenlaisista näkökulmista. Yleisluontoisemmissa artikkeleissa kantavana teemana ovat opetusjärjestelyt. Pienempiin yksityiskohtiin pureutuvat kirjoitukset esittelevät arviointia ja varhaisia tukitoimia. Lopuksi palaamme vielä Niilo Mäki säätiön juhlavuoden tunnelmissa yhteen Niilo Mäki Instituutin tutkimukselliseen painopistealueeseen.

Sumen artikkeli käsittelee kuulovammaisten oppilaiden opetuksessa tapahtuneita muutoksia erityiskouluissa ja huonokuuloisten oppilaiden luokissa 2000-luvulla. Rehtoreiden mukaan nämä oppilasaineksessa tapahtuneet muutokset asettavat uudenlaisia vaatimuksia opettajien taidoille ja pätevyyksille. Artikkeli herättääkin miettimään, millaisilla opetusjärjestelyillä huomioidaan parhaiten moninaiset kuulovammaisten oppilaiden kehitykselliset ja kulttuurilliset tarpeet. Toisessa lapsen koulu-uraan liittyvässä kirjoituksessa selvitetään starttiluokkien merkitystä lapsen koulussa suoriutumiselle. Alijoen mukaan osa lapsista tarvitsee tehostettua tukea pienessä ryhmässä koulu-uransa alkumetreillä. Lapsen yksilöllinen kehityksen tukeminen haastaakin kunnat pohtimaan resurssien jakoa entistä pitkäjänteisemmin. Tutkimuksen perusteella voidaankin olettaa, että varhaisesta puuttumisesta koituvat kustannukset usein kääntyvät säästöiksi lapsen kasvaessa.

Arviointimenetelmien kehittämisen haasteet tulevat esille Heinolan ja kumppaneiden artikkelissa. Ensimmäisen luokan lukutaidon ennustaminen näyttää onnistuvan esikouluikäisenä melko hyvin, mutta toisen luokan lukemisen ennustaminen esikouluvuoden taidoilla ei olekaan enää kovin luotettavaa. Työtä arviointimenetelmien kehittämiseksi siis tarvitaan edelleen, jotta lukemisvalmiuksien luotettava arviointi myös pidemmällä aikavälillä mahdollistuisi, onhan luotettava arviointi pohjana niin tehokkaiden tukitoimien suunnittelulle kuin tukitoimien tehokkuuden arvioinnille. Kulosen ja kumppaneiden tutkimuksessa on luotu päiväkodinhenkilökunnan käyttöön soveltuva tukitoimintamalli. Siinä henkilökunta sai koulutusta ja konsultaatiota aktiivisuuden ja tarkkaavuuden kehityksen tukemiseen. Saamansa tuen avulla henkilökunnan ymmärrys aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöistä lisääntyi ja toiminta lasten kanssa selkiytyi. Tulokset kannustavat soveltamaan kuntoutuksessa hyviksi havaittuja toimintamalleja laajemminkin lapsen toimintaympäristöihin.

Juhlavuoden kunniaksi on tähän numeroon koostettu katsaus motoristen oppimisvaikeuksien tutkimuksesta. Tieto motorisista oppimisvaikeuksista on kasvanut runsaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Edelleen on kuitenkin epäselvää, mistä nämä vaikeudet johtuvat, ja miksi motoriset pulmat esiintyvät niin usein muiden kehityksellisten ja psykososiaalisten pulmien kanssa yhdessä. Tulevaisuudessa uudet aivokuvantamismenetelmät ja geenitutkimuksen kehittyminen selkeyttänevät tätä epäselvää kuvaa ongelmien taustoista. Toinen käytännöllisempi haaste liittyy näiden vaikeuksien tunnistamiseen ja lapsen arjen tukitoimien kehittämiseen niin kotona kuin koulussa. Koska lähes kaikki toimintamme perustuu motoriikkaan, voivat puutteet motorisissa taidoissa vaikeuttaa lapsen tai nuoren tasavertaista osallistumista kaikilla elämän aloilla. Ei olekaan yhdentekevää, miten lasten ja nuorten kanssa työskentelevät suhtautuvat motorisen oppimisen pulmiin niitä kohdatessaan. Tällä artikkelilla haluavat kirjoittajat osaltaan onnitella vielä kerran 20-vuotiasta Niilo Mäki Säätiötä oppimisvaikeusalan tutkimuksen mahdollistamisesta.

Vuodenvaihteeseen kääntyvin katsein, toimituskunta

Mitä tiedämme motorisen oppimisen vaikeuksista?

Helena Viholainen, Timo Ahonen

Abstrakti:

Motorisen oppimisen vaikeudet ovat melko yleisiä ja jatkuvat usein lapsuudesta aina aikuisikään saakka. Yhtenäistä kuvaa motorisista ongelmista ja niihin liittyvistä muista kehityksellisistä ongelmista on kuitenkin vaikea hahmottaa. Myöskään ongelmien syistä ei ole tarkkaa selvyyttä. Tämänhetkisen tutkimuksen valossa näyttääkin siltä, että motorisille ongelmille ja niiden yhteisesiintymiselle muiden ongelmien kanssa on löydettävissä useita selityksiä. Motoriset toimintarajoitukset vaikuttavat arjesta selviytymiseen ja ovat yhteydessä myös moniin motorisen käyttäytymisen ulkopuolisiin toimintoihin kuten akateemisiin taitoihin ja psykososiaaliseen hyvinvointiin. Olisikin tärkeää, että motoristen taitojen puutteet huomattaisiin varhain ja motorista kehitystä tuettaisiin, jotta lapsen tasavertainen osallistuminen kaikkeen arjen toimintaan helpottuisi ja varmistuisi.

Lataa pdf

Kuurojen ja huonokuuloisten oppilaiden opetus muutoksessa

Helena Sume

Abstrakti:

Huonokuuloiset oppilaat ovat yleensä käyneet kouluaan integroituneina lähikouluissa sekä erityiskouluissa ja kouluissa, joissa on huonokuuloisten luokkia. Kuurot viittomakieliset oppilaat ovat käyneet pääasiassa erityiskoulua. Kouluja ei enää kutsuta kuulovammaisten erityiskouluiksi tai erityiskouluiksi, vaikka nimiä puhekielessä käytetäänkin. Tässä tutkimuksessa selvennyksen vuoksi käytetään nimitystä erityiskoulu. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka lähetettiin koulujen rehtoreille vuonna 2002 ja vuonna 2009. Tarkoituksena oli selvittää oppilasaineksen koostumusta ja muutosta kuulovammaisten erityiskouluissa ja kouluissa, joissa on huonokuuloisten luokkia. Lisäksi selvitettiin opetushenkilökunnassa näinä vuosina tapahtuneita muutoksia. Tulosten mukaan oppilasaines on monimuotoistunut ja -ongelmaistunut. Kielihäiriöisten oppilaiden lukumäärä on kasvanut ja kuurojen viittomakielisten oppilaiden määrä vähentynyt huomattavasti. Sisäkorvaistutetta käyttävien oppilaiden lukumäärä on kasvanut myös erityiskouluissa ja kouluissa, joissa on huonokuuloisten luokkia.

Lataa pdf

sume kuvio1
Kuvio 1. Vuosina 2001–2009 lähikoulussa ja erityiskoulussa opiskelevat oppilaat, joiden erityisopetukseen otto- tai siirtopäätöksen syynä on ollut kuulovamma
sume kuvio2
Kuvio 2. Oppilasaines vuosina 2002 ja 2009
sume kuvio3
Kuvio 3. Oppilaista 35 prosentilla on muuta ongelmaa kuulovamman lisänä
sume kuvio4
Kuvio 4. Kommunikointitavat vuosina 2002 ja 2009 (vk = viittomakieli, vp = viitottu puhe)

Lyhyt konsultaatiomalli ADHD-oireisten lasten käyttäytymispsykologisten tukitoimien suunnitteluun päiväkodeissa

Tuuli Kuulonen, Liisa Lahtinen, Satu Peitso, Vesa Närhi

Abstrakti:

Tämä tutkimus toteutettiin osana Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaa Niilo Mäki Instituutin Tomera-hanketta, jonka tavoitteena on muun muassa lisätä tietämystä tutkimukseen perustuvista, päivähoitoikäisille ADHD-oireisille lapsille tarjottavista tukitoimista. Tuotoksena julkaistaan opas tarkkaavuuden ongelmista ja niiden tukemisesta päivähoidossa. Tämä artikkeli perustuu Tuuli Kulosen ja Liisa Lahtisen Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselle tekemiin opinnäytetöihin. Haluamme kiittää kaikkia tutkimukseen osallistuneita päivähoidon ammattilaisia, lapsia ja heidän vanhempiaan yhteistyöstä sekä psykologian laitoksen professoria Timo Ahosta ohjauksesta. Tässä pilottitutkimuksessa tutkittiin nelivaiheista konsultaatiomallia, jossa suunniteltiin ja järjestettiin tukitoimia päiväkodeissa oleville ADHD-oireisille (Attention Deficit and Hyperactivity disorder) lapsille. Malli sisälsi koulutuksen ADHD:stä ja tukitoimista sekä kolme konsultaatiotapaamista (tilanteen määrittely, tukitoimien suunnittelu ja lopputuloksen arviointi). Konsultit ja päiväkodin henkilökunta suunnittelivat tukitoimet yksilöllisesti kullekin lapselle. Tukitoimet perustuivat käyttäytymispsykologiseen teoriaan, ja keskeistä niissä oli tilanteiden jäsentäminen sekä lapselle hänen käyttäytymisestään annetun palautteen muokkaaminen. Kyselylomakkeilla arvioitiin tukitoimien vaikuttavuutta ja soveltuvuutta sekä muutoksia, joita päiväkodin henkilökunta huomasi toiminnassa ADHD-oireisten lasten kanssa. Päiväkotien henkilökunta piti tukitoimia soveltuvina. Päivähoitohenkilöstön itsearvioitu pätevyys lisääntyi, mikä viittaa siihen, että konsultaatioprosessi auttoi työntekijöitä ymmärtämään lasten tarkkaavuuden ja ylivilkkauden ongelmia paremmin. Se on olennaista myönteisen vuorovaikutuksen kannalta. Tukitoimet vähensivät ongelmallisten tilanteiden määrää ja lievensivät lasten ongelmia. Tutkimuksen mukaan konsultaatiomalli on hyödyllinen ADHD-oireisten lasten tukemisessa. Alle kouluikäisten ADHD-oireisten lasten tukitoimia on tutkittu vasta vähän ja tältä alueelta tarvitaan lisää tutkimusta.

Lataa pdf

kuvio1
Kuvio 1. Tutkimuksessa käytetty konsultaatioprosessi.
kuvio2
Kuvio 2. Konsultaatiomallin vaiheet.
taulukko1
Taulukko 1. Itsearviointilomakkeen alku- ja loppumittauksen tulokset.
taulukko2
Taulukko 2. Ongelmallisten tilanteiden määrän ja ongelmien vakavuuden muutokset alku- ja lopputilanteiden välillä (School Situation Questionnaire; Barkley 1987).

Lukutaidon ennustaminen esikouluiässä – Lapsen tuen tarpeen tunnistaminen lukemaan oppimisessa ensimmäisellä ja toisella luokalla

Karoliina Heinola, Juha-Matti Latvala, Riikka Heikkilä, Heikki Lyytinen

Abstrakti:

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, voidaanko Ekapeli-oppimisympäristön alkavaa lukemista mittaavien tunnistamistehtävien avulla ennakoida, miten esikouluikäisen lapsen lukutaito kehittyy ensimmäisellä ja toisella luokalla. Tutkimuksessa verrattiin myös tunnistamistehtävien ja perinteisten tuottamistehtävien tuloksia toisiinsa. Tutkimuksessa oli mukana 78 lasta, joiden lukemisen perustaitoja seurattiin esikouluvuoden maaliskuusta toisen luokan huhtikuuhun. Esikoulussa tehdyillä arviointitehtävillä mitattiin lasten kirjainnimien tuntemusta, äänteiden tuntemusta, lyhyiden sanojen ja epäsanojen tunnistamista sekä alkavaa lukutaitoa. Ensimmäisen ja toisen luokan lukutaitoa arvioitiin lukusujuvuutta painottavilla tehtävillä. Tietokoneella tehdyt tunnistamistehtävät ennustivat lukijaryhmään kuulumista molemmilla vuosiluokilla vähintään yhtä hyvin kuin perinteiset tuottamistehtävät. Tutkimus osoitti, että esiopetusiän maaliskuussa tehdyillä tunnistamistehtävillä voidaan melko hyvin ennustaa, millaiseen lukijaryhmään lapsi kuuluu ensimmäisen luokan keväällä. Parhaiten lukijaksi tai tukea tarvitsevaksi määrittymistä selittivät tunnistavista tehtävistä isojen kirjainten äänteiden tunnistaminen ja alkavan lukemisen tehtävä yhdessä. Tuottavista tehtävistä vaihtelua lukutaitoryhmien välillä selittivät isojen kirjainten nimien ja pienten kirjainten äänteiden tuntemisen tehtävät yhdessä. Toisen luokan lukutaitoa ei pystytty luotettavasti ennustamaan esikoulussa tehdyillä tunnistamis- tai tuottamistehtävillä.

 

Lataa pdf

taulukko1
Taulukko 1. Tunnistamis- ja tuottamistehtävien tunnusluvut esikouluvuoden maaliskuussa.

 

taulukko2
Taulukko 2. Esikoulussa tehtyjen tunnistamistehtävien yhteydet (Pearsonin korrelaatiokerroin) tuottamistehtäviin.

 

taulukko3
Taulukko 3. Ensimmäisen ja toisen luokan lukijaryhmien muodostamisessa käytettyjen tehtävien tunnusluvut.

 

taulukko4
Taulukko 4. Esikoulussa tehtyjen tunnistamis- ja tuottamistehtävien kyky erotella lapsia lukijaryhmiin ensimmäisellä ja toisella luokalla (ROC-käyrän alle jäävä pinta-ala, area under the curve, AUC).

 

taulukko5
Taulukko 5. Luokittelutaulukko niistä tunnistamis- ja tuottamistehtävistä, jotka ennustavat parhaiten, mihin ryhmään esikoululainen päätyy ensimmäisellä luokalla.

 

taulukko6
Taulukko 6. Luokittelutaulukko niistä tunnistamis- ja tuottamistehtävistä, jotka ennustivat parhaiten, mihin ryhmään esikoululainen päätyy toisella luokalla.