Arkisto

Oppimisvaikeudet nuorten syrjäytymisen osana: kohti kykyjen löytämistä ja ammatinvalintaa

Haastattelu ja teksti: Katri Myllynen

Haastateltava: Pekka Kuikka

Abstrakti:

Kehitykselliset kognitiivisen tiedonkäsittelyn heikkoudet ovat pysyväluonteisia. Niistä aiheutuu alakoulussa opiskelun perustaitojen eli lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen vaikeuksia. Peruskoulun yläasteella ja ammatillisissa opinnoissa samat heikkoudet näkyvät toisenlaisissa suoritustilanteissa ja usein peittyneinä motivaatio- ja keskittymispulmien alle. Laaja-alaisistakin kehityksellisistä heikkouksista aiheutuvia suoritusvaikeuksia voidaan kiertää räätälöimällä opiskelun, ammattiopintojen ja ammatin suoritusvaatimuksia ja järjestämällä harjoitusmahdollisuuksia yksilön kykyjen ja taitojen vahvuuksia hyödyntävällä tavalla. Neuropsykologi Pekka Kuikka on kliinisen työn ohella toiminut Laaja-alaiset oppimisvaikeudet-, Pudokkaat- ja Tukipolku- nimisissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa, joissa on keskitytty nuorten kehityksellisiin kognitiivisiin vaikeuksiin. Niissä on karttunut tietoa ja kokemusta, joilla on merkitystä nykyisin paljon julkisuudessa olevan nuorten syrjäytymistä koskevan keskustelun kannalta. Hankkeet osoittavat, että kognitiiviset heikkoudet voivat lisätä syrjään ajautumisen riskiä vaikeuttamalla omien kykyjen arviointia, sopivien ammatillisten rakentamista ja asiakkuutta korostavien työvoimapalveluiden itsenäistä käyttämistä. Etenkin nuori, jonka kehitykselliset vaikeudet näkyvät laaja-alaisina oppimisvaikeuksina, tarvitsee pitkäjänteistä tukea selviytyäkseen koulupolultaan ammatillisten opintojen kautta haluamaansa työhön.

Lataa pdf

Ongelmat äänteiden pituuksien havaitsemisessa voivat selittää luku- ja kirjoitusvaikeuksia ja aiheuttavat ongelmia suomen oppijoille

Riitta Pennala

Abstrakti:

Riitta Pennalan suomen kielen väitöskirja ”Perception and Learning of Finnish Quantity. Study in Children with Reading Disabilities and Familial Risk for Dyslexia and Russian Second-Language Learners” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 8. kesäkuuta 2013. Vastaväittäjänä toimi professori Sari Kunnari Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Maisa Martin Jyväskylän yliopistosta.

Lataa pdf

Matematiikan osaaminen ensimmäisen luokan alussa

Riikka Mononen, Pirjo Aunio, Risto Hotulainen, Ritva Ketonen

Abstrakti:

Tutkimus on osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Ajatellaan-hanketta. Kiitämme tutkimukseen osallistuneita opettajia ja oppilaita sekä Janna Linnansaarta (FM) ja tutkimusavustaja Siri Leijoa.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin juuri koulunsa aloittaneiden ensiluokkalaisten (N = 175) matematiikan osaamista eri osa-alueilla: matemaattiset suhdetaidot, laskemisen taidot, yhteen- ja vähennyslaskun sujuvuus yksinumeroisilla luvuilla sekä sanallisten yhteen- ja vähennyslaskutehtävien ratkaiseminen. Lisäksi tutkittiin sukupuolen, iän ja vanhempien koulutustaustan yhteyttä matematiikan osaamiseen. Keskeisenä tuloksena havaittiin, että koulunsa aloittavilla lapsilla on keskimäärin verrattain hyvät matematiikan taidot, joskin osaamisessa oli huomattavaa vaihtelua. Pojat olivat tyttöjä taitavampia matemaattisissa suhdetaidoissa ja sitä kautta myös muissa matemaattisissa taidoissa. Samoin vanhemmat lapset olivat nuorempia lapsia taitavampia matemaattisissa suhdetaidoissa ja sitä kautta myös muissa matemaattisissa taidoissa. Lapsen osaaminen oli parempaa, kun äidin koulutustausta oli korkeampi. Isän koulutustaustalla ei sen sijaan ollut yhteyttä osaamiseen. Ensiluokkalaisten ryhmässä oli pieni joukko lapsia, joiden taidot olivat huomattavasti heikompia kuin muiden lasten taidot. Näille lapsille etenkin laskemisen osa-alueen tehtävät olivat vaikeita. Pohdimme tämän tutkimuksen tuloksia suhteessa matematiikan opetuksen toteutukseen ensimmäisen luokan alussa.

Lataa pdf

Erityisoppilaasta nuoreksi aikuiseksi – peruskoulun erityisopetuksen oppilaiden myöhemmät koulutuspolut ja työurat

Kirsti Laakso

Abstrakti:

Tämän selvityksen juuret ulottuvat 20 vuoden takaiseen väitöstutkimukseeni kouluvaikeuksien ennustamisesta ja sen perustalle vuosia sitten hankittuun lisäaineistoon. Väitöstutkimuksessa tarkastelin käyttäytymisongelmien sekä puhe-, lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksien pysyvyyttä peruskoulun alusta yläasteelle asti. Tutkimuksessa seuratussa usean sadan oppilaan joukossa oli vajaat 150 oppilasta, jotka olivat saaneet peruskoulun aikana jonkintyyppistä erityisopetusta vaikeuksiinsa. Tämän joukon elämäntilannetta halusin selvittää, kun heistä oli kasvanut kolmikymppisiä nuoria aikuisia. Vaatimattomien resurssien vuoksi tyydyin kuvaamaan nuorten elämäntilannetta varsin yleisellä tasolla, viranomaistiedostoista saaduilla ryhmäkohtaisilla tiedoilla. Tarkoituksena oli selvittää, millaista jatkokoulutusta erityisopetuksessa olleet oppilaat olivat hankkineet, miten hyvin he olivat työllistyneet ja missä määrin he olivat käyttäneet Kelan etuuksia kuluneiden vuosien aikana. Vanhan aineiston erityisopetuksen tyypin mukaan jaotelluista ryhmistä saatiin koulutus- ja palvelujenkäyttötiedot Tilastokeskuksesta ja Kelasta vuodelta 2005. Tuloksia vertailtiin valtakunnallisista tilastoista saataviin koko maan tilastoihin ikäluokasta. Kohderyhmän pienuus ja varsinkin erityyppistä erityisopetusta saaneiden ryhmien koot on huomioitava tulosten tarkastelussa; tuloksia voidaan pitää suuntaa-antavina. Ala-asteelta yläasteelle saakka lukiopetukseen osallistuneet oppilaat olivat päätyneet koko maan vastaavan ikäistä nuorisoa lyhyempään koulutukseen. Jatkokoulutus oli yleisimmin silloinen ammattikoulututkinto. Mitä pitkäkestoisempaa ja intensiivisempää erityisopetusta oppilas oli saanut, sitä todennäköisemmin koulunkäynti oli jäänyt pelkkään peruskouluun. Selvityksen tulokset korostavat koulutuksen merkitystä työuran kannalta. Lukiopetuksessa olleet olivat kokeneet työttömyyttä koko maan vastaavanikäisiä nuoria useammin. Tämä selvitys oman aikakautensa erityisopetuksen oppilaiden elämänpolun kuvailuna antanee taustaa, kun seurataan erityistä tukea tarvitsevien lasten opetuksen vaikuttavuutta.

Lataa pdf

11.9.201520.11.2018

Ennaltaehkäisevä tuki: suuntaviivoja tutkimusperustaisuudelle

Markku Leskinen, Jonna Salminen

Abstrakti:

Tämän katsauksen tavoitteena on esitellä ennaltaehkäisevän tuen viitekehystä tukitoimien jäsentämiseen ja kuvata sen etuja tutkimuksen ja oppilaiden yksilöllisen tukemisen yhteydessä. Sekä Suomessa että Yhdysvalloissa koululainsäädäntö määrää, miten lasten kehitystä tuetaan ennaltaehkäisevän tuen avulla. Kummassakin maassa kehitystä ja oppimista tuetaan portaittaisin mallein. Tuen erityisyys, yksilöllisyys ja intensiteetti kasvavat siirryttäessä tuen tasolta toiselle.

Molempien maiden malleissa tuen tarpeen tunnistamisen ja tuen menetelmien tulisi olla tutkimusperustaisia eli niiden herkkyydestä ja vaikuttavuudesta tulisi olla tutkimusnäyttöä. Jotta menetelmien tutkiminen ja käytäntöön soveltaminen tarkentuisivat, tulisi eri tuen tasoilla olevien oppilaiden taitotaso ja tuen tarpeet ottaa paremmin huomioon. Tässä katsauksessa pyritään selkeyttämään haasteita, joita kohderyhmien erilaisuus tuo sekä menetelmien tutkimiseen että niiden soveltamiseen. Tätä jäsennystä pyritään tekemään ennaltaehkäisevän tuen mallin avulla sekä kuvailemalla tällä hetkellä vallalla olevia käsityksiä menetelmien vaikuttavuuden tulkinnasta.

Lisäksi katsauksessa tarkastellaan ennaltaehkäisevän tuen esimerkkinä varhaisten matemaattisten taitojen tukemista. Johtopäätelminä esitetään, että ennaltaehkäisevän tuen malli voisi olla hyödyllinen tutkimuksen kohdentamisen ja tiedon soveltamisen kannalta ja että eri tuen portaille tarvitaan kullekin kohderyhmälle parhaiten soveltuvia tutkimusperustaisia arviointi- ja tukimenetelmiä.

Lataa pdf

Nuorten uratavoitteet sosiaalisessa kontekstissa

Lotta Tynkkynen

Abstrakti:

Lotta Tynkkysen psykologian väitöskirja ”Adolescents’ Career Goals in Social Context” (Nuorten uratavoitteet sosiaalisessa kontekstissa) tarkastettiin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 22. helmikuuta 2013. Vastaväittäjänä toimi professori Bettina S. Wiese Saksasta (Institute of Psychology, RWTH Aachen University) ja kustoksena professori Katariina Salmela-Aro Jyväskylän yliopistosta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten työhön ja opiskeluun liittyviä tavoitteita heidän siirtyessään peruskoulusta toisen asteen koulutukseen ja edelleen työelämään ja jatko-opintoihin. Tutkimus pohjautuu kahteen suomalaiseen kyselylomakkeilla kerättyyn pitkittäisaineistoon. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhemmat ovat merkittävässä roolissa nuorten opinto- ja työtavoitteiden asettamisessa. Ensinnäkin, valtaosa nuorista nimesi vanhemmat uratavoitteisiin liittyviksi tukijoikseen sekä peruskoulun lopussa että myös varhaisaikuisuudessa, kun nuoret olivat jo siirtyneet jatko-opintoihin ja työelämään. Isän nimeäminen tukijaksi oli yhteydessä lukiokoulutukseen peruskoulun jälkeen. Toiseksi, nuoret, jotka kokivat saavansa vanhemmiltaan tukea uravalinnoissaan, uskoivat muita useammin saavuttavansa tavoitteensa. Kolmanneksi, jos nuoret uskoivat vanhempiensa toivovan lukiokoulutusta, nuoret asettivat todennäköisemmin keskimääräistä haastavampia opintotoiveita itselleen. Neljänneksi, vanhemmilla, joiden kasvatukselle oli ominaista psykologien kontrolli ja esimerkiksi syyllistämisen käyttö kasvatuskeinona, oli vaatimattomampia opintotoiveita lapsensa suhteen. Tutkimuksen mukaan myös muut sosiaaliset suhteet voivat olla merkittäviä nuorten opintotavoitteiden kannalta. Nuoret, jotka nimesivät tyttö- tai poikaystävän tai opinto-ohjaajan tai opettajan uratavoitteensa tukijaksi peruskoulun lopussa, menivät todennäköisemmin ammatilliseen koulutukseen peruskoulun jälkeen. Nuorten opintotoiveissa ja pystyvyydentunteen kehityksessä oli löydettävissä erilaisia kehityspolkuja. Valtaosa piti kiinni opintotoiveestaan ja koki uratavoitteeseen liittyvän pystyvyydentunteensa korkeaksi, ja pystyvyydentunne myös vahvistui opintosiirtymien aikana. Oli kuitenkin myös ryhmiä, joissa opintotoiveet tai pystyvyydentunne heikkeni tai vahvistui siirtymän aikana.

Lataa pdf

Ruskeasuon koulun kehittämishanke: HOJKS-tavoitteet ICF-viitekehyksessä

Irene Rämä, Saila Teinilä, Leena Airaksinen, Riitta Tiainen

Abstrakti:

Ruskeasuon koulu on Helsingissä sijaitseva valtion erityiskoulu, joka on osa Oppimis- ja ohjauskeskus Ruskista (Ruskis Oppimis- ja ohjauskeskus | Ruskeasuon koulu). Koulu on osallisena useissa hankkeissa, joissa tutkitaan mm. CP-vammaisten lasten ja nuorten kuntoutumisen mittareita ja ohjausmalleja. Koulun toiminta nojaa konduktiivisen opetuksen periaatteisiin, joiden mukaan opetus, kuntoutus ja hoito muodostavat saumattoman kokonaisuuden ja joiden mukaan oppilaan potentiaalin ja osallistamisen mahdollistaminen on olennainen osa tavoitteistoa. Ruskeasuon koulun pitkäaikainen kehittämishanke perustui oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) uudistamiseen. HOJKSin kehittämistyön päämääränä oli oppilaskohtaisten tavoitteiden määrän vähentäminen ja koulun moniammatillisen yhteistyön tiivistäminen. Kehittämistyö kietoutui lopulta ICF-pohjaisen toimintakyvyn käsitteen ympärille. Kokeilussa huomattiin, että ICF-luokituksen avulla tavoitteenasettelua voidaan selkiyttää ja konkretisoida. Luokituksen avulla saatiin näkyväksi myös tavoitteissa olevia puutteita, joista ilmeisin oli ympäristötekijöihin liittyvien tavoitteiden vähäisyys. Toisaalta luokitus on kuitenkin käytännön opetus-, kuntoutus- ja hoitotyössä liian raskas väline nimenomaan juuri kattavuutensa vuoksi. Kokeilun avulla saatiin lisäksi todennettua tavoitteiden ja koulun pedagogisten periaatteiden välinen yhdenmukaisuus: tavoitteiden ICF-luokitus paljasti suorituksiin ja osallistumiseen kohdistuvien tavoitteiden osuudeksi 79 %, mikä on linjassa konduktiivisen opetuksen periaatteiden kanssa. ICF-luokituksen käyttäminen kouluympäristössä on Suomessa vielä pienimuotoista, ja Ruskeasuon koulu on tässä suhteessa edelläkävijä. Jatkosuunnitelmissa on tavoitteiden saavuttamisen arvioinnin linkittäminen GAS-menetelmää soveltaen konduktiivisen opetuksen ja ICF-luokituksen kehykseen.

Lataa pdf

Toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden ryhmäkuntoutus nuorille – kokemuksia pilottiryhmästä

Erja Ristimäki, Kati Rantanen

Abstrakti:

Toiminnanohjaus ja tarkkaavuus ovat psyykkisistä toiminnoista pisimpään kehittyviä – nuoruusiässä ne kehittyvät yhä aktiivisesti. Nuoruus tuo kuntoutukseen ja tukitoimiin omat erityispiirteensä, mutta erityisesti nuorille suunnattuja interventioita on kuitenkin lasten kuntoutukseen verrattuna vain vähän. Tässä raportissa esitellään Tampereen yliopiston Psykologian opetus- ja tutkimusklinikka PSYKE:ssä kehitettävää nuorille suunnattua toiminnanohjauksen ryhmäkuntoutusta ja pilottiryhmästä saatuja kokemuksia. Ryhmäkuntoutus on suunnattu 14–18-vuotiaille nuorille, joilla on todettu toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden ongelmia. Vaikeudet näkyvät arjessa mm. toiminnan aloittamisen, suunnittelun ja loppuunsaattamisen vaikeuksina. Tämän johdosta ikätasoinen asioista huolehtiminen (mm. kotitehtävät, opiskeluun liittyvät aikataulut ja sopimukset, rahan käyttö) on vaikeaa. Nuorten ryhmäkuntoutuksen lähtökohdat ovat lasten TOTAKU-monitasokuntoutuksessa ja aikuisten ADHD-ryhmäkuntoutusmallissa. Kuntoutuksen tavoitteina ovat realistisen minäkuvan vahvistuminen, erityisvaikeutta kompensoivien hallintakeinojen harjoitteleminen ja vertaistuki. Kuntoutuksessa painotetaan nuoren itsenäisyyttä ja vastuuta omasta kuntoutuksestaan. Nuorten ryhmäkuntoutuksessa on strukturoitu ohjelma, joka etenee nuorten tavoitteiden mukaisia teemoja noudattaen. Keskeisiä menetelmiä ovat psykoedukaatio eli tiedon antaminen toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden vaikeuksista ja niiden vaikutuksista arjessa, erilaiset pohdinta- ja kotitehtävät sekä vertaistuki.

Lataa pdf

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulupolut – oppilaiden kokemuksia koulunkäynnin kannalta merkityksellisistä asioista

Minna Kyttälä, Hanna-Maija Sinkkonen, Kati Ylinampa

Abstrakti:

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä suomalaisessa perusopetuksessa on kasvanut jatkuvasti. Keskeisiä maahanmuuttajataustaisen oppilaan koulumenestykseen ja koulusopeutumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. kielitaito ja ystävyyssuhteet valtaväestön kanssa. Valtaosa tutkimuksista on keskittynyt poikkileikkauksenomaisesti tarkastelemaan, mitkä asiat tietyllä hetkellä vaikuttavat koulusuoriutumiseen tai kouluviihtymiseen. Tässä tutkimuksessa pyrimme retrospektiivisesti tarkastelemaan kolmen peruskoulun lisäluokkaa (10. luokka) suorittavan maahanmuuttajataustaisen oppilaan siihenastisia koulupolkuja ja oppilaiden omia kokemuksia asioista, jotka ovat olleet heidän koulupolkunsa kannalta merkityksellisiä. Tulokset osoittavat, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulupolut ovat sirpaleisia ja niihin kuuluu useita koulun tai luokan vaihtoja. Puutteellinen kielitaito on aiheuttanut vaikeuksia läpi koulupolun. Oppilaiden maahanmuuttajataustaa ja heikkoa kielitaitoa ei oppilaiden oman kokemuksen mukaan juurikaan ole huomioitu opetustilanteissa. Tästä huolimatta haastateltujen nuorten mukaan koulumenestyksen suhteen ratkaisevaa oli kuitenkin oma asenne ja käytös koulussa. Kaikkien haastateltujen kouluaikaan sijoittui nuorille tyypillinen vaihe, jossa kaverit ja harrastukset kiinnostivat enemmän kuin koulunkäynti.

Lataa pdf

Ei-kielellinen oppimisvaikeus

Terhi Nyman-Luotonen

Abstrakti:

Ei-kielellisellä oppimisvaikeudella tarkoitetaan heterogeenistä oppimisvaikeuksien ryhmää, jossa korostuvat hahmottamisen, kosketustunnon, psykomotoriikan, sosiaalisen havaitsemisen sekä ei-kielellisen päättelykyvyn vaikeudet. Kouluaikana tämä näkyy hankaluuksina etenkin matematiikassa, luetun ymmärtämisessä sekä sosiaalisissa taidoissa. Vahvuudet sen sijaan ovat mekaanisessa kielellisessä oppimisessa sekä teknisessä lukemisessa. Ei-kielellistä oppimisvaikeutta on tutkittu ja yritetty määrittää noin 50 vuoden ajan. Se ei kuitenkaan vieläkään ole mukana virallisessa tautiluokituksessa, koska ei ole johdonmukaisesti pystytty osoittamaan sen erillisyyttä muista oppimisvaikeuksista. Esiintyvyyden on arvioitu olevan noin 10 – 29 prosenttia kaikista oppimisvaikeustapauksista. Ei-kielellisen oppimisvaikeuden hermostollista perustaa on tutkittu hyvin vähän uusimmilla aivokuvantamismenetelmillä, mutta viitteitä takaraivo- ja päälakilohkon lievistä vaurioista on tullut esiin. Aiemminkin ei-kielellinen oppimisvaikeus on liitetty neuropsykologisten tutkimustulosten perusteella näiden aivoalueiden toimintahäiriöihin ja valkean aineen vaurioihin, etenkin oikeassa aivopuoliskossa. Ei-kielellisen oppimisvaikeuden yhtenäispiirteitä muiden oireyhtymien, etenkin Aspergerin oireyhtymän kanssa on viimeaikoina tutkittu ja havaittu, että oireyhtymät eroavat toisistaan monella osa-alueella. Ei-kielellisen oppimisvaikeuden määrittely jatkuu yhä, ja uusien aivokuvantamismenetelmien toivotaan selkeyttävän oirekuvan ymmärtämistä.

Lataa pdf

”Ai kerronks mää nyt jotain?” Viisivuotiaiden lasten tarinankerronnan taidot

Soile Hakala

Abstrakti:

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaista ovat viisivuotiaiden lasten (n = 80) tarinankerrontataidot. Työssä tarkasteltiin mikrotasolla lasten tarinoiden sisältöä ja makrotasolla tarinoiden rakennetta. Lisäksi tarkasteltiin, millaisia rakenteellisia eroja lasten tarinankerronnan tavoissa on, ja seurattiin, onko kerrontatavassa havaittavissa tasoeroja. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin tarinoiden lingvististä sisältöä ja toisessa vaiheessa tarinakielioppimallin (storygrammar) pohjalta tarinoiden rakennetta sekä tarinankerronnan tapaa. Tarinat voitiin jakaa kolmeen ryhmään kerronnan tason mukaan. Tunnistavan kerronnan tasolla (38 % tarinoista) tarinat olivat lyhyitä ja sanojen laadun ja eri sanaluokkien osalta niukkoja. Tarinan rakenne koostui hahmojen nimeämisestä ja erillisistä tapahtumista. Kokonaista episodia ei esiintynyt, joten tarinat olivat usein hajanaisia. Lapset tarvitsivat kerronnan tueksi paljon kannustusta. Kuvailevan kerronnan tasolla (30 %) tarinoiden pituus edusti aineiston keskiarvoa, mikä näkyi sanojen laadun parantumisena. Juonirakenneyksiköiden lisääntyminen näkyi tarinan ymmärrettävyyden paranemisena. Yli puolet lapsista mainitsi vähintään kaksi episodin juonirakenneyksikköä, ja viidesosa kertoi ensimmäisen episodin kokonaan. Kertovan kerronnan tasolla (31 %) tarinat olivat pitkiä ja niissä esiintyi rikasta ja vaihtelevaa kieltä. Yli puolessa tarinoista löytyi kokonaiset episodit, mikä teki tarinasta kuulijalle hyvin ymmärrettävän. Tämän tason kerronnassa alkoi näkyä enemmän myös tarinan hahmojen toiminnan tulkintaa. Mikrotasolla kuvailevan ja kertovan tason tarinat erosivat tunnistavan tason tarinoista merkitsevästi substantiivien ja verbien sekä erilaisten sanojen määrässä, sanojen kokonaismäärässä, lauseiden keskimääräisessä pituudessa ja sivulauseiden määrässä.

Lataa pdf

Jänistarinat − ymmärtävän kuuntelemisen ohjelma varhaiskasvatukseen

Aino Mattinen, Anu Kajamies, Pekka Räsänen, Minna Hannula-Sormunen, Erno Lehtinen

Abstrakti:

Tässä artikkelissa esittelemme kehittämäämme Ymmärtävän kuuntelemisen ohjelmaa, Jänistarinoita. Jänistarinatohjelman tavoitteena on tukea erityisesti niitä lapsia, joilla neljän vuoden ikään mennessä on havaittu puutteita kuullun ymmärtämisen taidoissa. Lasten taitojen tukemiseen kohdistuneet tutkimukset ovat korostaneet varhaisen tuen merkitystä. Suomessa ei kuitenkaan ole sellaisia varhaisen tuen materiaaleja, joiden avulla päivähoidon varhaiskasvattajat ja pienten lasten huoltajat voisivat johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti tukea kielen ymmärtämisen kehittymistä. Jänistarinat-ohjelma sisältää 20 juonellisesti etenevää tarinaa, joita käsitellään ymmärtävän kuuntelemisen mallin mukaisesti sekä päiväkodissa että lapsen kotona. Jänistarinat-interventiotutkimukseemme osallistui 46 lasta. Koeryhmän lapset (n = 24) osallistuivat Jänistarinatohjelmaan ja kontrolliryhmän lapset (n = 22) matemaattisia taitoja harjoittavaan Nallematikka-ohjelmaan. Jänistarina-ryhmä kehittyi Kertomuksen oppimisen tehtävässä (Nepsy II, Korkman, Kirk & Kemp, 2008) Nallematikka-ryhmää enemmän. Päiväkodin varhaiskasvattajien ja lasten vanhempien arvion mukaan lapset osallistuivat ohjelmaan innostuneesti. Ohjelmasta oli hyötyä lasten lisäksi myös varhaiskasvattajille ja lasten vanhemmille. Tutkimuksen tulokset ovat rohkaisevia ja kannustavat kehittämään Jänistarinatohjelmaa edelleen; huomiota kiinnitetään erityisesti päiväkodin ja kodin välisen yhteistyön tukemiseen.

Lataa pdf