Avainsana: arviointi

Julkaistu

Erityisopettajan arviointityössä kohtaamat kompromissit

Minna Kyttälä, Milla Rantamäki ja Mervi Lahtomaa

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, minkälaisia arviointityöhön liittyviä kompromisseja erityisopettaja työssään kohtaa. Aineisto koostuu yhdeksän erityisopettajan haastatteluista, jotka analysoitiin laadullisesti sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tulosten mukaan erityisopettajat kohtaavat työssään monenlaisia arviointiin liittyviä kompromisseja ja joutuvat punnitsemaan oman toimintansa seurauksia oppijan, itsensä ja yhteiskunnan odotusten näkökulmista. Erityisopettajien arviointityössä tekemät kompromissit edustivat kahta pääluokkaa: 1) arvosanan antamisen ja arvioinnin ristipaine sekä 2) oman osaamisen, työn vaatimusten ja olosuhteiden ristipaine. Erityisopettajien esiin nostamat kompromissit nivoutuivat vahvasti ihmisen kohtaamiseen ja eettiseen neuvotteluun yhdenvertaisesta ja reilusta kohtelusta. Vaikka tietynlainen kompromissien tekeminen ja niiden sietäminen kuuluvat erityisopettajan työhön, opettajan jaksamista ja arviointitaidon kehittymistä voidaan tukea koulutuksella, järjestelmätason linjauksia täsmentämällä, resursseja kohdentamalla sekä käytäntöjä ja toimintatapoja kehittämällä.

Julkaistu

Hyvän arvioitsijan muotokuva – erityisopettajaksi opiskelevien käsityksiä hyvän arvioitsijan ominaisuuksista

Minna Kyttälä, Mervi Lahtomaa ja Milla Rantamäki

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin erityisopettajaksi opiskelevien (N = 148) käsityksiä hyvän
arvioitsijan ominaisuuksista. Aineisto koostuu sähköisellä kyselylomakkeella kerätyistä avoimista vastauksista. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisesti ja teoriaohjaavasti laadullista ja määrällistä sisällönanalyysia käyttäen ja sen jälkeen havainnollisiin tyyppeihin tiivistäen. Tulosten perusteella hyvä arvioitsija on toisaalta pedagogisesti taitava palautteenantaja ja toisaalta eettisesti tietoinen ihmissuhdeosaaja. Erityisopettajaksi opiskelevien välillä oli kuitenkin eroja siinä, minkälaisia ominaisuuksia ja taitoja he vastauksessaan painottivat. Aineistosta muodostettiin viisi erilaista käsitystyyppiä, joissa painottuivat joko 1) pedagoginen osaaminen, 2) oikeudenmukaisuus, 3) vuorovaikutustaidot, 4) oikeudenmukaisuus ja vuorovaikutustaidot tai 5) kaikki kolme osa-aluetta. Tulokset viittaavat siihen, että opiskelijoilla on näin ollen myös hieman erilainen käsitys siitä, minkälaisia taitoja ja ominaisuuksia he pyrkivät itsessään vahvistamaan koulutuksen aikana. Tutkimuksessa pohditaan tulosten merkitystä
erityisopettajakoulutuksessa ja siellä kehittyvässä arviointiosaamisessa.

Julkaistu

Opettajien kokemuksia opiskelun erityisten painoalueiden mukaisesta opetuksesta

Anna Orrenmaa, Anne Jyrkiäinen & Minna Mäkihonko

Tämä artikkeli perustuu Anna Orrenmaan vuonna 2020 valmistuneeseen pro gradu -tutkimukseen ”Opiskelun erityiset painoalueet eriyttämisen menetelmänä” (Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta). Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa opettajien kokemuksia erityisten painoalueiden mukaisen opetuksen toteuttamisesta ja niiden käytöstä opetuksessa. Tutkimus oli laadullinen, ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla ja sähköisellä kyselyllä. Tutkimukseen osallistuneet opettajat olivat luokanopettajia, aineenopettajia ja erityisopettajia.
Tutkimustulokset jakautuivat kahteen pääteemaan: opettajien kokemukset painoalueisiin perustuvan opetuksen toteuttamisesta ja opettajien kokemukset painoalueisiin
perustuvan opetuksen käytöstä. Tutkimuksen mukaan opiskelun erityisiin painoalueisiin perustuvan opetuksen toteuttamisessa huomioon otettavia asioita ovat opiskelun erityisten painoalueiden suunnittelu, oppisisällön ja materiaalin eriyttäminen, oppilaan oppimisen tukeminen sekä oppilaan tuen tarpeen huomioiminen arvioinnissa. Erityisten painoalueiden käytöstä opetuksessa oli opettajien mukaan monia hyötyjä: oppilaiden opintojen eteneminen, oppisisältöjen jäsentyminen oppilaille sekä yksilöllistämisen tarpeen väheneminen. Aineistosta erottui myös opetusta vaikeuttavia tekijöitä, jotka kiteytyivät ohjeistuksien riittämättömyyteen ja aineenopettajien sitoutumattomuuteen.
Tutkimukseen osallistuneet opettajat pitivät opiskelun erityisiä painoalueita oppilaiden kannalta merkityksellisenä menetelmänä. Opettajia voidaan tukea sen käyttöönotossa
seuraavin toimenpitein: tarvittavien resurssien suuntaaminen luokkiin, joissa on erityisin painoaluein opiskelevia oppilaita, selkeä valtakunnallinen ohjeistus ja opettajille tarjottava täydennyskoulutus.

Lue artikkeli PDF-muodossa

Julkaistu

Erityisopettajaksi opiskelevien käsityksiä arvioinnin tehtävistä

Minna Kyttälä, Milla Rantamäki & Piia M. Björn

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, minkälaisia arvioinnin tehtäviä koskevia käsityksiä erityisopettajaksi opiskelevilla (N = 59) on. Aineisto koostuu sähköisellä kyselylomakkeella kerätyistä avoimista vastauksista. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisesti laadullista ja määrällistä sisällönanalyysia käyttäen ja sen jälkeen havainnollisiin tyyppeihin tiivistäen. Tutkimukseen osallistuneiden opiskelijoiden vastauksissa nousi esiin monipuolisesti erilaisia arvioinnin tehtäviä. Tulokset osoittavat kuitenkin, että erityisopettajaksi opiskelevien välillä on selkeitä yksilöllisiä eroja siinä, mitä arvioinnin tehtäviä he vastauksessaan painottavat. Aineistosta konstruoitiin kolme erilaista käsitysprofiilia, joissa painottuivat joko 1) osaamistason määrittäminen, 2) tuen vaikuttavuuden arviointi ja seuraaminen tai 3) oppilaan oman aktiivisen roolin korostaminen. Tulokset osoittavat, että opiskelijoiden lähtökohdat arviointikäsitysten opintojen aikaiselle muovautumiselle ja sitä kautta arviointitaidon kehittymiselle ovat hyvin erilaiset. Tutkimuksessa pohditaan tulosten merkitystä erityisopettajan työnkuvan ja työn vaatimusten näkökulmasta.

Lataa pdf

Julkaistu

Opettajien arviointiosaamisen tietoperusta, arviointikäsitykset ja arviointikäytäntöjä haastavat kompromissit

Päivi Atjonen

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata opettajien arviointiosaamisen tietoperustaa, arviointikä-sityksiä ja arviointikäytäntöjä koskevien päätöksien kompromisseja. Teoreettisena kehyksenä käytettiin opettajan arviointiosaamisen kehittymismallia (OpAO). Aineisto tuotettiin sähköisellä kyselyllä, jossa harkinnanvarainen opettajanäyte (n = 95) kirjoitti vastauksia kahteen avoimeen kysymykseen. Sisällönanalyysiin perustuvien tuloksien mukaan arviointiosaamisen tietoperustassa korostuivat oppiaineen sisällöt ja tavoitteet sekä arviointimenetelmät. Arviointiin liittyvissä käsityksissä oppimisesta korostuivat oppilaiden erilaisuus ja oppimisprosessi. Arviointipäätöksien kompromisseja jouduttiin tekemään joko moninaisten arviointikäytänteiden, opetussuunnitelman monitulkintaisuuden tai arviointitiedon moniselitteisten päätelmäoptioiden vuoksi. Tuloksia voidaan hyödyntää opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Pragma-testi: menetelmä sosiaalisen ja pragmaattisen kielen ymmärtämisen arviointiin 4–8-vuotiaille lapsille

Soile Loukusa

Sosiaalisen ja pragmaattisen kielen ymmärtämisen taitoja tarvitaan, kun lapsen on tulkittava sanojen taakse kätkeytyviä merkityksiä tai puhujan aikomuksia. Pragma-testillä (Loukusa, 2019) voidaan arvioida tilannesidonnaisten ilmausten merkitysten ymmärtämistä sekä toisen henkilön aikomusten, uskomusten ja tunnetilojen tulkinnan taitoja. Pragma-testi on tarkoitettu 4–8-vuotiaille lapsille, joilla epäillään olevan vaikeutta sosiaalisessa tai pragmaattisessa kielen ymmärtämisessä. Testi sisältää 39 kysymystä, jotka jakautuvat eri osa-alueisiin prosessointivaatimustensa mukaisesti. Lisäksi testissä on varsinaisten kysymysten lisäksi 13 perustelukysymystä, jotka esitetään lapselle, mikäli hän on vastannut oikein tiettyihin kysymyksiin. Lapsen testitulosta voidaan tulkita ikäryhmittäin laadittujen viitearvojen pohjalta sekä analysoimalla laadullisesti lapsen antamia virheellisiä vastauksia.

Lataa pdf

Julkaistu

ADHD-oireisten oppilaiden vahvuudet opettajien arvioimina

Liisa Klenberg

Vahvuuksien arvioinnin tulisi sisältyä koulun arviointityöhön etenkin silloin, kun selvitetään koulunkäynnin vaikeuksia ja tukitoimien tarvetta. Vahvuuksien esiin nostaminen on erityisen tärkeää oppilaille, joiden taipumusten tai toiminnan (esim. ADHD-oireet) vuoksi vuorovaikutus koulun tilanteissa on
ongelmakeskeistä. Tällä hetkellä tutkimustietoa oppilaiden ja erityisryhmien vahvuuksista on niukasti, ja tutkitut vahvuuksien arviointimenetelmät puuttuvat. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin kahden ADHD-ryhmän vahvuuksia opettajien täyttämien Keskittymiskyselyn vahvuusosioiden avulla.
Lisäksi selvitettiin, millaisia vahvuusarvioita peruskouluikäiset oppilaat keskimäärin Keskittymiskyselyssä saivat ja miten erilaiset taustatekijät olivat yhteydessä arvioihin. Tulosten mukaan vahvuusarvioiden normaalivaihtelua selittivät oppilaan ikä, sukupuoli ja vanhempien koulutustausta. Keskimääräisesti opettajat arvioivat oppilailla olevan varsin runsaasti vahvuuksia. ADHD-diagnoosin saaneilla oppilailla vahvuuksia arvioitiin olevan jonkin verran vähemmän, mutta tietyillä osa-alueilla heillä oli enemmän vahvuuksia kuin muilla oppilailla. Oppilailla, joilla oli ylivilkkaus- sekä tarkkaamattomuusvaikeuksia, korostuivat etenkin aktiivisuuteen liittyvät vahvuudet, ja tarkkaamattomilla oppilailla esiin nousivat herkkyyteen liittyvät
vahvuudet.

Lataa pdf

Julkaistu

Kokeeton osaamisen arviointi – Yläluokkalaisten näkemyksiä portfolion, posterin ja projektien käytöstä arviointimenetelminä ja työtapoina kokeen sijaan

Inkeri Sutela & Najat Ouakrim-Soivio

Perusopetuksen uuden opetussuunnitelman (2014) mukaan arvioinnin tulee olla monipuolista. Sen tulee sekä tukea oppilaan oppimista ja edistymistä (erityisesti formatiivinen arviointi) että tuottaa tietoa oppilaan osaamisen tasosta (erityisesti summatiivinen arviointi). Sisältöjen omaksumisen sijaan esimerkiksi historian opetuksessa korostetaan taitojen omaksumista ja harjoittamista. Näin ollen taitojen tulisikin olla myös keskeinen arvioinnin kohde.
Viikin normaalikoulussa lukuvuonna 2017–2018 tehdyssä opetuskokeilussa kaksi  perusopetuksen seitsemättä luokkaa (N = 43 oppilasta) arvioitiin historian opetuksen ensimmäisellä puoliskolla kokonaan ilman kokeita.
Arvioitavia suorituksia kokeen sijaan olivat ryhmätyönä tehty seinälehti, portfolio sekä vapaavalintainen projekti. Jakson jälkeen oppilailta
kerättiin nimetöntä palautetta sähköisellä kyselylomakkeella, ja lopuksi opintojakson kokonaisuuden ja osasuoritusten arvosanoja verrattiin toisiinsa ja saatuun palautteeseen.
Tutkimustulosten pohjalta esitämme, että opetuksessa todella tulisi käyttää opetussuunnitelman mukaisia monipuolisia arviointimenetelmiä, jotka toimivat samalla taitoja kehittävinä työ- ja opiskelumenetelminä. Oppilaat
pitivät kokeetonta jaksoa motivoivana, hauskana ja tavallista stressittömämpänä. He arvelivat myös oppineensa hyvin – jotkut jopa paremmin kuin jos opetusjaksossa olisi ollut koe.
Kokeita ei kuitenkaan tule hylätä. Osa oppilaista arveli, että olisi oppinut vielä paremmin, jos olisi joutunut myös lukemaan kokeeseen. Koetta vastaava kertausvaihe jäikin puuttumaan. Aina oppilaat eivät myöskään kokeneet osaamisensa tulleen riittävästi esiin. Epäkohdaksi nähtiin esimerkiksi formatiivisesta palautteesta seurannut tulosten osittainen
samankaltaistuminen. Autenttisen arvioinnin menetelmien ajateltiin kuitenkin tukevan historian sisältöjen sekä taitojen omaksumista.

Lataa pdf

Julkaistu

Kissatarina – uusi menetelmä lasten kerrontaitojen arvioimiseen

Leena Mäkinen

Lasten kerrontataitojen arviointi osana lapsen laajempaa kielellistä tutkimusta on tärkeää, sillä kerronta on merkittävä kielenkehityksen osaalue ja kerronnan vaikeuksia esiintyy esimerkiksi lapsilla, joilla on kehityksellinen kielihäiriö tai autismikirjon häiriö. Kerrontataitojen arviointiin on Suomessa ollut varsin vähän tutkittuja menetelmiä, eikä kuvasarjan pohjalta kerrontaan ole ollut käytössä lainkaan viitearvoja. Kissatarina – Lasten kerrontataitojen arviointimenetelmä perustuu tutkittuun tietoon kerrontataitojen kehityksestä ja arvioinnista. Testi on tarkoitettu erityisesti puheterapeuttien työvälineeksi, ja sen pääasiallinen käyttötarkoitus on auttaa tunnistamaan lapset, joiden kerrontataidot ovat tuen tarpeessa. Huolellinen arviointi on tehokkaan ja lapsen kielellisten vaikeuksien ydinongelmiin keskittyvän kuntoutuksen perusta. Kissatarinassa lasten kertomuksista arvioidaan relevantin informaatiosisällön määrää ja tarkkuutta. Testiin on laadittu persentiiliarvot, joiden avulla lasten suoriutumista voidaan tarkastella suhteessa viiteaineistoon. Tässä artikkelissa kuvataan tarkemmin Kissatarina-arviointimenetelmän teoreettista taustaa ja käyttötarkoitusta.

Lataa pdf

 

Julkaistu

Virtaa ja välineitä luku- ja kirjoitustaidon arviointiin

Riikka Heikkilä, Jenni Puttonen, Tiina Siiskonen

Suomalaisten lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaito sekä huoli niiden heikkenemisestä ovat olleet viime aikoina otsikoissa ja poliittisten päätösten kohteena. Opetushallitus on tarttunut tähän huoleen rahoittamalla luku- ja kirjoitustai-oon keskittyviä täydennyskoulutushankkeita, joista yksi on Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin yhdessä toteuttama LUKILOKI-hanke. Hankkeen tavoitteena on tarjota opettajille varhaiskasvatuksesta aina toiselle asteelle saak-ka tutkimukseen perustuvaa tietoa ja välineitä luku- ja kirjoitustaidon tukemiseen. Arviointi on yksi hankkeen keskeisistä teemoista.Tässä kirjoituksessa pyritään valottamaan tutkimustiedon ja käytännön näkökulmista luku- ja kirjoitustaitojen arvioinnin merkitystä osana opettajan työtä ja oppilaan tukemista. Arviointi on yksittäisiä arviointitehtäviä laajempi, moniammatillisena yhteistyönä toteutettu kokonaisuus. Arvioinnissa voidaan erottaa kolme tasoa: tuen tarpeen tunnistaminen, taitojen yksilöllinen arviointi ja tuen vaikuttavuuden seuranta. Sen tuloksena saadaan tietoa siitä, millaiset vaikeudet ja vahvuudet vaikuttavat oppijan suoriutumiseen sekä siitä, millaisin keinoin oppimista voidaan tukea ja miten tuki vaikuttaa. Arvioitavat taidot riippuvat oppijan iästä ja kehitysasteesta, mutta myös siitä, millaista tietoa tuen suunnittelua varten tarvitaan. Artikkelissa kuvataan, millaisia taitoja kussakin vaiheessa on hyvä ottaa arvioinnissa huomioon sekä arvioinnin taso-ja osana oppijan tukemista.

Lataa pdf

Julkaistu

YKÄ – Uusi menetelmä yläkouluikäisten luku- ja kirjoitustaidon arviointiin

Marja-Kristiina Lerkkanen, Kenneth Eklund, Heidi Löytynoja, Mikko Aro ja Anna-Maija Poikkeus

Luku- ja kirjoitustaito ovat keskeisiä oppimisen ja kouluttautumisen välineitä. Noin viidennes suomalaisnuorista ei kuitenkaan saavuta peruskoulun aikana riittävää luku- ja kirjoitustaitoa. Tunnistamatta jäävät lukemisen ja kirjoittamisen ongelmat voivat pahimmillaan vaikeuttaa kouluttautumista ja työllistymistä sekä rajoittaa sosiaalista vuorovaikutusta ja osallisuuden mahdollisuuksia tietoyhteiskunnassa. Jotta oikeanlainen tuki pystyttäisiin aloittamaan mahdollisimman aikaisin, lasten ja nuorten lukivaikeuksien luotettava tunnistaminen on erityisen tärkeää. Alakoulussa arvioinnin avuksi on tarjolla monenlaisia välineitä, mutta yläkouluikäisten lukutaidon arviointiin ja lukivaikeuden tunnistamiseen ei ole ollut luotettavia arviointimenetelmiä. Uusi YKÄ-arviointimenetelmä on laadittu tähän tarkoitukseen.

Lataa pdf

Julkaistu

Miten voimme tunnistaa lapset, joilla on motorisen oppimisen vaikeuksia, ja tukea heitä kouluympäristössä?

Piritta Asunta, Ida Mälkönen, Helena Viholainen, Timo Ahonen, Pauli Rintala

Abstrakti:

Lapset, joilla on motorisen oppimisen vaikeuksia, tulisi seuloa tuen piiriin mahdollisimman varhain. Kouluissa lasten motorisiin vaikeuksiin puututaan kuitenkin hyvin harvoin, vaikka tiedetään motoristen taitojen yhteydet lapsen kokonaiskehitykseen. Opettajilla on käytössään hyvin niukasti välineitä, joilla he voisivat arvioida lasten toimintakykyä ja tunnistaa motorisen oppimisen vaikeuksia.

Sekä lasten itsearviointiin sopiville lomakkeille että vanhemmille suunnatuille motorisen oppimisen vaikeuden seulontalomakkeille ja niiden kehittämiselle on tarvetta. Suosittelemme maailmanlaajuisesti käytössä olevan standardoidun testin, kuten MABC-2-, KTK- tai BOTMP-2-testin, kulttuurista kääntämistä ja suomalaisen normiston keräämistä. Arviointimenetelmien kehittäminen mahdollistaisi paremmin monivaiheisen lähestymistavan sekä moniammatillisen yhteistyön, jolloin tietoa voitaisiin kerätä eri tahoilta ja ICF-CY-viitekehyksen eri toimintakyvyn osa-alueilta.

Opettajat tarvitsevat apua paitsi tukea tarvitsevien lasten tunnistamiseen myös heidän tukemiseensa. Interventiotutkimusten perusteella tarkastellaan, mitkä olisivat tehokkaimpia kouluihin soveltuvia motoristen taitojen oppimisen tukemisen muotoja. Opettajille tarjotaan myös tehokkaiksi todettuja käytännön vinkkejä lasten tukemiseksi. Käytännön neuvoja voi hyödyntää oppilaiden osallisuuden lisäämiseen ja toimintakyvyn edistämiseen sekä oppimisedellytysten parantamiseen.

Lataa pdf

Liite 1
Liite 2