Arkisto

Julkaistu

Miten voimme tunnistaa lapset, joilla on motorisen oppimisen vaikeuksia, ja tukea heitä kouluympäristössä?

Piritta Asunta, Ida Mälkönen, Helena Viholainen, Timo Ahonen, Pauli Rintala

Abstrakti:

Lapset, joilla on motorisen oppimisen vaikeuksia, tulisi seuloa tuen piiriin mahdollisimman varhain. Kouluissa lasten motorisiin vaikeuksiin puututaan kuitenkin hyvin harvoin, vaikka tiedetään motoristen taitojen yhteydet lapsen kokonaiskehitykseen. Opettajilla on käytössään hyvin niukasti välineitä, joilla he voisivat arvioida lasten toimintakykyä ja tunnistaa motorisen oppimisen vaikeuksia.

Sekä lasten itsearviointiin sopiville lomakkeille että vanhemmille suunnatuille motorisen oppimisen vaikeuden seulontalomakkeille ja niiden kehittämiselle on tarvetta. Suosittelemme maailmanlaajuisesti käytössä olevan standardoidun testin, kuten MABC-2-, KTK- tai BOTMP-2-testin, kulttuurista kääntämistä ja suomalaisen normiston keräämistä. Arviointimenetelmien kehittäminen mahdollistaisi paremmin monivaiheisen lähestymistavan sekä moniammatillisen yhteistyön, jolloin tietoa voitaisiin kerätä eri tahoilta ja ICF-CY-viitekehyksen eri toimintakyvyn osa-alueilta.

Opettajat tarvitsevat apua paitsi tukea tarvitsevien lasten tunnistamiseen myös heidän tukemiseensa. Interventiotutkimusten perusteella tarkastellaan, mitkä olisivat tehokkaimpia kouluihin soveltuvia motoristen taitojen oppimisen tukemisen muotoja. Opettajille tarjotaan myös tehokkaiksi todettuja käytännön vinkkejä lasten tukemiseksi. Käytännön neuvoja voi hyödyntää oppilaiden osallisuuden lisäämiseen ja toimintakyvyn edistämiseen sekä oppimisedellytysten parantamiseen.

Lataa pdf

Liite 1
Liite 2

Julkaistu

Kohdennettua tukea perusopetuksen alaluokilla

Sirpa Eskelä-Haapanen

Abstrakti:

Esittelen artikkelissa kehittelemääni kohdennetun tuen mallia. Mallia toteuttamalla luokanopettaja havaitsee mahdollisimman nopeasti oppilaan kohtaamat oppimisen ja koulunkäynnin haasteet ja voi alkaa vaikuttaa niihin. Mallissa korostetaan varhaista puuttumista ja nopeaa reagointia. Molemmat ovat olleet esillä viimeaikaisissa koulunkäynnin tukemista tarkastelevissa tutkimuksissa sekä interventioissa.

Tutkimuksessani eräässä länsisuomalaisessa koulussa olivat mukana oppilaani (N = 39) vuosina 2004−2009, erityisopettajatyöparini, opettajakollegani ja oppilaideni vanhempia. Kyseessä on hermeneuttisen lähestymistavan sisältävä laadullinen toimintatutkimus; oppimis- ja tiedonkäsitykseni on sosiokonstruktivistinen. Kuvaan, miten nopean reagoinnin ja välittömän vaikuttamisen avulla luokanopettaja kykenee ohjaamaan alkavaa lukijaa ja kirjoittajaa mahdollisimman yksilöllisesti sekä osallistavasti. Tuettu opetus suunnataan oppilaan lähikehityksen vyöhykkeelle.

Yksilöllisen ja osallistavan ohjaamisen taustalla on tutkijan ymmärrys inklusiiviseen pedagogiikkaan pyrkimisestä, lapsen kielellisestä kehityksestä sekä oppilaan lähikehityksen vyöhykkeelle sijoittuvan ohjaamistapahtuman merkittävyydestä. Luokanopettaja toimii samanaikaisopettajana erityisopettajan kanssa toteuttaen moniammatillista ohjaustapaa. Kodin ja koulun välinen yhteistyö saa mallin kehittelyssä merkittävän aseman.

Kohdennetun tuen ohjausmallin avulla kyettiin välttämään erityisopetussiirtoja sekä ohjaamaan kaikkia tukea tarvitsevia oppilaita henkilökohtaisesti, motivoivasti ja osallistaen heidän omassa kotiluokassaan. Malli tarjoaa perusopetuksessa työskenteleville luokanopettajille yhden eriyttävän toimintatavan oppilaan tukemiseksi hänen omassa kotiluokassaan ilman siirtoa erilliseen erityisopetukseen. Se on sovellettavissa sekä yksilöpedagogisena että koko kouluun kohdistuvana yleisen tuen toimintamallina. Kohdennetun tuen ohjausmalli otettiin artikkelissani kuvatun koulun toimintamalliksi.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteensovittava johtaminen: näyttöön perustuva mallin kehittäminen

Marja-Leena Perälä, Nina Halme

Abstrakti:

Palvelujen yhteensovittaminen ymmärretään ja määritellään eri tavoin. Määrittelyyn vaikuttavat toiminnan laajuus ja päätöksenteon taso, jolla toimintaa integroidaan eli sovitetaan yhteen. Artikkelissa kuvataan hallinnonalat ylittävä Lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteensovittavan johtamisen malli, sen lähtökohdat, kehittäminen ja keskeinen sisältö sekä johtamista tukeva horisontaalinen tukirakenne. Näyttöön perustuva kehittäminen eteni tiedon keräämisestä tiedon synteesin kautta mallin sisällön kuvaamiseen sekä mallin toimeenpano-ohjeen ja arviointikriteereiden laadintaan.

Mallin teemoja ovat strateginen ja palvelutoiminnan johtaminen sekä yhteensovittavan johtamisen paikallinen kehittäminen. Palvelutoiminnassa painoalueita olivat osallisuus, palveluiden tarpeidenmukaisuus, asiakasprosessien sujuvuus, henkilöstön osaaminen ja hyvinvointi sekä hallinnonalat ylittävä johtaminen. Horisontaalinen tukirakenne – lasten, nuorten ja perheiden palvelujen johtoryhmä – toimii foorumina, jossa sovitaan hallinnonalat ylittävän yhteistoiminnan periaatteista. Toimialojen johto vastaa toiminnan sopimuksenmukaisuudesta vastuualueellaan.

Kehittämistyössä luotiin erilaisiin ympäristöihin soveltuva johtamisen malli, jota voidaan räätälöidä paikallisiin tarpeisiin. Yhteensovittavan johtamisen kehittämiseen osallistuvat johtajat ja kaikki ne tahot, joita muutos koskee.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Lukumummi ja -vaari -toiminta lukemisen tukena koulussa

Elisa Oraluoma, Ilkka Kinnunen, Paula Salmi, Hanna Pöyliö, Mikko Aro

Abstrakti:

Artikkelissa esitellään Niilo Mäki Instituutin Lukemissujuvuuden tukeminen kouluiässä -hankkeessa kehitettyä Lukumummi ja -vaari -toimintamallia. Tiedetään, että lukemisen sujuvoitumista edistävät lukemisen määrän lisäämisen lisäksi palaute ja malli lukemisesta (Chard, Vaughn & Tyler, 2002). Toimintamallin ideana on tarjota uudenlainen käytäntö lukemisen sujuvuuden harjoitusta tarvitsevien lasten auttamiseen kouluarjessa. Toiminnassa vapaaehtoiset käyvät kouluilla lukemassa toista–kuudetta luokkaa käyvien lasten kanssa. Tarkoituksena on tarjota lapsille lisää lukukokemuksia sekä innostaa heitä lukemisen pariin.

Toiminnasta on tehty kahden lukukauden ajan vaikuttavuustutkimusta, jossa on seurattu lukutuokioihin osallistuneita hitaita lukijoita sekä heidän luokkatovereitaan. Tässä kirjoituksessa esitellään toimintamalliin osallistuneiden lasten, vapaaehtoisten sekä opettajien kokemuksia kysely- ja haastatteluaineistojen pohjalta. Kaikki toimintaan osallistuneet ovat pitäneet toimintaa hyödyllisenä. Lapset ovat innostuneet lukemaan ja saaneet kontaktin isovanhempien sukupolveen. Lapset ovat kertoneet lukemisen olevan helpompaa lukutuokioiden jälkeen kuin ennen niitä, ja lasten minäpystyvyys on vaikuttanut vahvistuneen lukutuokiojakson aikana.

Lukumummit ja -vaarit ovat päässeet tutustumaan kouluarkeen ja saaneet hyvää mieltä vapaaehtoistoiminnasta. He ovat lähteneet mukaan kahdesta syystä: lukutaidon tukeminen on tärkeää ja lapset ovat mukavia. Myös opettajien palaute on ollut positiivista. Valtaosan mielestä toimintaa voi järjestää kiireisessäkin kouluarjessa ja yhteistyö lukumummin tai -vaarin kanssa on sujunut hyvin. Opettajat huomasivat noin puolella lapsista tapahtuneen muutosta lukemissujuvuudessa ja -motivaatiossa.

Toimintamallin kokeilu jatkuu vielä syksyn ajan osana hanketta, ja tavoitteena on toiminnan levittäminen valtakunnalliseksi sekä juurruttaminen pysyväksi.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Fyysinen aktiivisuus voi tukea oppimista ja koulumenestystä

Eero A. Haapala

Abstrakti:

Vain murto-osa lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Viime vuosikymmenten aikana lasten liikunnan määrä on vähentynyt, motoriset taidot ovat heikentyneet ja ylipainoisuus on lisääntynyt. Viimeaikaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet, että fyysisesti passiivisella elämäntavalla voi olla epäsuotuisia vaikutuksia paitsi sydämen ja verenkiertoelimistön terveyteen, myös kognitiivisiin toimintoihin ja oppimistuloksiin. Tämän katsauksen tarkoituksena on kuvata fyysisen aktiivisuuden, kestävyyskunnon, motoristen taitojen ja ylipainon yhteyksiä kognitioon ja oppimistuloksiin lapsilla ja nuorilla.

Fyysinen aktiivisuus on yhdistetty hyviin oppimistuloksiin ja tehokkaaseen toiminnanohjaukseen. Tulokset eivät kuitenkaan ole täysin yhteneväisiä. Liikunta näyttäisi parantavan tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä myös lapsilla, joilla on ADHD. Tutkimuksia liikunnan, kognition ja oppimistulosten yhteyksistä lapsilla, joilla on ADHD, on kuitenkin vähän ja niiden tulokset ovat osin ristiriitaisia. Myös hyvällä kestävyyskunnolla ja motorisilla taidoilla näyttäisi olevan positiivinen yhteys oppimistuloksiin ja kognitioon. Ylipainoisuus puolestaan on yhdistetty heikompiin kognitiivisiin toimintoihin ja oppimistuloksiin. Näiden tulosten valossa riittävän ja monipuolisen fyysisen aktiivisuuden turvaaminen voi optimoida akateemisten ja kognitiivisten taitojen kehittymisen lapsuudessa.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Matematiikassa heikosti suoriutuvien lasten laskustrategioiden kehitys

Elina Rusanen, Pekka Räsänen

Abstrakti:

Tämä tutkimus on toteutettu osana Niilo Mäki Instituutin matematiikan oppimisen tutkimushankkeita, ja raportin analyysit perustuvat Elina Rusasen erityispedagogiikan pro gradu -tutkielmaa varten tekemään työhön (Rusanen, 2011). Tutkimuksessamme selvitimme, miten matemaattisilta taidoiltaan heikosti suoriutuvien lasten laskustrategiat yksinumeroisissa yhteenlaskuissa kehittyivät ensimmäiseltä kolmannelle luokalle. Aiemmissa tutkimuksissa laskustrategioita on tarkasteltu vaiheittaisena kehityksenä kaikkien laskettavien luettelemisesta kohti lukuyhdistelmien muistamista. Tässä tutkimuksessa lapsen käyttämä laskutapa ja laskutavan sisällä käyttämä strategia eroteltiin kahdeksi ulottuvuudeksi, joiden avulla pyrittiin luomaan tarkempi kuva yksilöllisestä kehityksestä. Kolmannen luokan opettajat valitsivat opetusryhmistään (n = 55) viisi laskutaidoiltaan heikointa oppilasta, joille arvottiin samoilta luokilta verrokit. Näiden lasten yhteenlaskutavat ja -strategiat oli kartoitettu jo kertaalleen ensimmäisen luokan tammikuussa, ja sama tutkimus toistettiin kolmannen luokan keväällä. Verrokkiryhmäläisten käyttämien yhteenlaskustrategioiden kehityskulku noudatti tavanomaista kehitystä konkreettisesta kohti abstraktia. Sen sijaan tutkimusryhmäläisten kehityskulut olivat tästä poikkeavia ja hyvin yksilöllisiä. Tutkimus osoittaa, että opettajien on syytä kiinnittää huomiota sekä lasten käyttämiin laskujen ratkaisutapoihin että lasten niissä käyttämiin strategioihin. Laskustrategioiden kuvaamisen kaksiulotteista mallia voitaisiin hyödyntää myös erityisen tuen tarpeen arvioinnissa, kehityksen seurannassa sekä pedagogisen selvityksen apuvälineenä.

Lataa pdf

Julkaistu

Kokemuksia starttiluokasta ponnahduslautana koulussa suoriutumiseen

Alisa Alijoki

Abstrakti:

Tässä artikkelissa tarkastellaan erityistä tukea tarvitsevien lasten siirtymistä starttiluokalta kouluun ja heidän akateemisia taitojaan (luetun ymmärtäminen, sanelukirjoittaminen ja matemaattiset taidot) toisella luokalla. Artikkelin aineisto on osa väitöskirjani (Erityistä tukea tarvitsevien lasten polut esiopetuksesta alkuopetukseen – tukitoimet ja suoriutuminen, 2006) aineistosta. Tämän kirjoituksen tutkimusjoukko käsittää 100 lasta, joilla kaikilla oli myöhennetty oppivelvollisuus ja jotka opiskelivat yhden vuoden starttiluokalla ennen peruskoulun alkamista. Myöhennetyn oppivelvollisuuden taustalla olleet diagnoosit ryhmiteltiin seuraaviin neljään diagnoosiluokkaan: kehitysviivästymä, kielenkehityksen erityisvaikeus, sosiaalis-emotionaalinen vaikeus ja tarkkaavaisuuden vaikeus. Starttiluokalta kouluun siirtymisestä hahmottui kolme erilaista polkua, ja lasten suoriutumista tarkastellaan näiden polkujen mukaisesti ryhmiteltynä. Starttiluokalla olleista lapsista lähes kaksi kolmasosaa siirtyi peruskoulun ensimmäiselle luokalle yleisopetukseen. Eniten yleisopetukseen siirtyivät ne, joilla oli kehitysviivästymä tai tarkkaavaisuuden vaikeus. Myös koulumuodon pysyvyydellä on suuri merkitys lapsen elämässä. Tämän tutkimuksen mukaan lähes kaikki lapset pysyivätkin siinä koulussa, johon olivat alun perin menneet. Lasten taidot vaihtelivat suuresti. Noin viidennes lapsista suoriutui heikosti ja reilu kolmannes suoriutui kaikista kolmesta testistä ikätasoisesti. Lapsista 45 prosenttia suoriutui ikätasoisesti joko yhdestä tai kahdesta testistä.

Lataa pdf

 

 

kuvio1
Kuvio 1. Erityistä tukea tarvitsevien lasten polut starttiluokalta koulun ensimmäiselle ja toiselle luokalle.
kuvio2
Kuvio 2. Starttiluokalla opiskelleiden lasten suoriutuminen toisen luokan luetun ymmärtämisestä siirtymäpoluittain (n = 73)

Taulukko 1.

Taulukko 1. Luetun ymmärtämisen testissä suoriutumisen tasoryhmät (n = 73)

kuvio3
Kuvio 3. Starttiluokalla opiskelleiden lasten suoriutuminen toisen luokan sanelukirjoittamisesta siirtymäpoluittain (n = 76)
taulukko4
Taulukko 2. Sanelukirjoittamisen testissä suoriutumisen tasoryhmät (n = 76)
kuvio4
Kuvio 4. Starttiluokalla opiskelleiden lasten suoriutuminen toisen luokan matematiikan testeistä siirtymäpoluittain (n = 76)

Taulukko 3.

Taulukko 3. Matematiikan testissä suoriutumisen tasoryhmät (n = 76)

Julkaistu

Oppilaiden moninaisuus perusopetuksessa haastaa pedagogiikan muuttumaan

Marjatta Mikola

Abstrakti:

Artikkelin tarkoituksena on avata koulun arjen pedagogista prosessia ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Artikkelissa kuvattu tutkimus sijoittuu inkluusiotutkimuksen kenttään. Rajaan tässä väitöstutkimukseeni pohjautuvassa artikkelissa tutkimuksen kokonaisuudesta tarkastelun kohteeksi pedagogisen oppimisympäristön. Tarkastelen koulun pedagogiikan muotoutumista ja inklusiivisen pedagogiikan mahdollisuuksia ja haasteita. Tutkimusote on etnografinen: olen kerännyt osallistuvaan havainnointiin, opettajien, koulunkäyntiavustajien ja rehtorin haastatteluihin sekä dokumenttiaineistoon perustuvan aineiston lukuvuosina 2003−2005. Tutkimuskenttänä on Kirkonkylän koulu, joka on perusopetuksen alakoulu. Analyysissa sovellan useita eri analyysitapoja: teemoittelua, typologioita ja episodeja. Tutkimus kertoo, että hajanaiset opetusjärjestelyt ja oppilaan tuen järjestämisen tapa vähentävät oppilaiden osallistumisen mahdollisuuksia. Opettajakeskeiset opetusmenetelmät ovat tutkimuskoulussa hallitsevassa asemassa, mutta niiden rinnalla voi nähdä yhteistoiminnallisten menetelmien kehittymistä. Opettajan käyttämät pedagogiset strategiat vaihtelevat tilannekohtaisesti, ja pedagogiikan muotoutumisessa tärkein tekijä on opettaja. Opettajien mielestä heterogeenisen ryhmän oppimista on haasteellista ohjata, ja pedagogiikka mielletään pikemminkin henkilökohtaiseksi kuin koulun yhteiseksi asiaksi. Johtopäätöksenä esitän, että pedagogiikan kehittäminen koulussa vastaamaan monenlaisten oppijoiden tarpeita edellyttää koulun yhteistoiminnallisuutta ja integraatiomalliin perustuvien opetusjärjestelyjen uudelleentarkastelua. Heterogeenisen ryhmän oppimisen ohjaamisen haaste on saada oppimisessa toteutumaan sekä osallistumisen mahdollisuus että oppilaan yksilöllisten tarpeiden huomiointi. Oppilaiden moninaisuus luokissa edellyttää pedagogiikkaa, joka ottaa huomioon jo lähtökohtaisesti monenlaisten oppijoiden tarpeet. Ehdotan, että inkluusioon pyrkivän koulun keskeiseksi kehittämisen kohteeksi otetaan koulun pedagogiikka erityisesti kouluyhteisön tasolla.

Lataa pdf

Julkaistu

Oppimisvaikeustutkimuksen haasteita

Mikko Aro

Abstrakti:

Oppimisvaikeuksilla tarkoitetaan joukkoa kehityksellisiä häiriöitä, jotka ilmenevät vaikeuksina esimerkiksi lukemisen, kirjoittamisen tai matematiikan taitojen oppimisessa ja käyttämisessä. Erityispedagogiikassa oppimisvaikeudet ovat keskeistä työsarkaa. Nehän vaikuttavat paitsi perustaitojen oppimiseen kouluaikana, myös kauaskantoisemmin yksilön sijoittumiseen yhteiskunnassa.

Lataa pdf

Julkaistu

Toimitukselta

Vuoden 2014 toinen NMI-Bulletin on nyt valmis. Myös tässä numerossa esitellään Turun yliopiston Oppimistutkimuskeskuksen järjestämien oppimistutkijoiden päivien satoa. Päivien teemana oli vastuullinen opetus ja yhteistyö oppimispolkujen tukena.

Tämän numeron ensimmäisen kirjoituksen aiheena on Närhen, Peltomaan ja Aron tutkimus, jossa verrataan lievästi kehitysvammaisia heikosti lukevia nuoria yleisiltä kyvyiltään keskitasoisiin lukemisvaikeuksisiin nuoriin ja tarkastellaan heidän lukemisensa virheettömyyttä ja sujuvuutta sekä luetun ymmärtämistä. Lievästi kehitysvammaisten nuorten lukemisvaikeudet muistuttivat piirteiltään kaikkein vaikeimpia lukemisvaikeuksia. Kirjoittajat kehottavat soveltamaan opetuksessa systemaattisesti lukemisvaikeuksien tutkimuksen pohjalta kehitettyjä kuntoutus- ja harjoittelumenetelmiä sekä tutkimaan niiden vaikuttavuutta kehitysvammaisten lasten ja nuorten opetuksessa ja kuntoutuksessa. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää luetun ymmärtämistä vahvistavaan harjoitteluun.

Hotulaisen ja Hienosen pilottitutkimuksessa testataan ajattelun taitoja stimuloivan interventio-ohjelman toimivuutta ja vaikuttavuutta. Pilottitutkimus tuo esille, miten lasten ajattelun taitoja voidaan stimuloida jo ennen koulun aloittamista ja miten kielen ymmärtäminen kietoutuu päättelytaitojen kehittymiseen. Tämä ajattelun taitojen kehitystä tukeva interventio-ohjelma tarjoaa yhden lupaavan vaihtoehdon, jolla voisi ehkäistä lasten oppimisen riskitekijöitä esiopetusiässä.

Iiskala, Kajamies, Vauras ja Lehtinen analysoivat puolestaan sosiaalisesti jaetun metakognitiivisen säätelyn näkökulmasta heikkojen ja taitavien oppilasparien toimintaa matematiikan sanallisten tehtävien ongelmanratkaisun aikana. Tutkimus tuo esille kiinnostavia eroja taitavien ja heikompien parien yhteistoiminnasta, vastuun jakamisesta ja opettajan roolista tuettaessa erilaisia polkuja matematiikan sanallisten tehtävien ratkaisemisessa.

Savolainen vetää keskustelupuheenvuorossaan yhteen oppimistutkimuksen päivien pohjalta kirjoitettuja kirjoituksia sekä pohtii oppimisen tutkimusta vastuullisen opetuksen kehittämistyössä. Hän nostaa esiin matematiikan oppimisen tutkimuksen tärkeyden sekä huolen suomalaislasten ja nuorten matematiikan osaamisen pulmista.

Huoli osaamisesta on aiheellinen, koska tuoreet tutkimukset kertovat selvästi, että matemaattisten taitojen osaaminen voi vaikuttaa kauaskantoisestikin nuorten koulupolkuihin. Lisäksi Savolainen pohtii vastuuta yhtäältä tuoreiden kansainvälisten tutkimusten tulosten valossa ja toisaalta vuorovaikutusnäkökulmasta. Hän nostaa esiin erityisesti työrauhaongelmat ja niihin puuttumisen. Savolainen päättää puheenvuoronsa kolmiportaisen tukimallin pohtimiseen suurena haasteena tutkimukselle, jonka tehtävänä on mm. kehittää ja testata uusia oppimisen tukemisen menetelmiä.

Aurinkoista kevättä ja antoisia lukuhetkiä ajankohtaisen oppimistutkimuksen parissa,

Noona Kiuru, Janne Lepola ja Tiina Turunen

Teemanumeron toimittajat

 

Lataa pdf

Julkaistu

Toimitukselta

Alkava vuosi 2014 tuo uusia tuulia NMI-Bulletinin kehittämisrintamalla. Olemme ottaneet ensimmäisiä askelia lehden kehittämistyössä. Teidän palautteenne, hyvä lukijat, on ollut kullanarvoista näitä uudistuksia suunnitellessamme.

Vuoden 2014 vaihteessa lehden ydinalaa on laajennettu käsittämään oppimisvaikeuksien lisäksi myös laajemmin oppimisen. Samassa yhteydessä lehden nimi on vaihdettu nykyisestä nimestä NMI-Bulletin – Oppimisvaikeuksien erityislehti uudeksi muodoksi NMI-Bulletin – Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti.

Olemme lisäksi uudistaneet lehden kirjoittajaohjeet, mikä tulee jatkossa näkymään entistä lyhyempinä ja luettavuudeltaan parempina kirjoituksina. Edelleenkin olemme lanseeranneet uuden Tutkittu juttu -artikkelityypin, jossa tutkijat esittelevät kansainvälisillä foorumeilla julkaisemiaan tutkimustuloksia yleistajuisesti ja nostavat esiin kentän toimijoille keskeisiä asioita.

NMI-Bulletinin uusi vuosi alkaa kuitenkin kuudensientoista valtakunnallisten oppimistutkimuksen päivien pohjalta koostetulla teemanumerolla. Teemanumeroissa 1–2/2014 tarkastellaan kysymyksiä, jotka liittyvät tutkijapäivien aiheeseen Vastuullinen opetus ja yhteistyö oppimispolkujen tukena sekä ajankohtaiseen oppimisvaikeustutkimukseen.

Teemanumeron ovat toimittaneet NMI-Bulletinin päätoimittaja Noona Kiuru sekä vierailevat toimittajat Janne Lepola ja Tiina Turunen. Teemanumero koostuu Janne Lepolan avauspuheenvuorosta, seitsemästä kirjoituksesta sekä Hannu Savolaisen keskustelupuheenvuorosta. Kiitän lämpimästi kaikkia teemanumeroon kirjoittaneita sekä teemanumeron toimittamiseen osallistuneita vierailevia toimittajia.

Hyvää alkavaa vuotta kaikille lukijoille ja antoisia lukuhetkiä ajankohtaisen oppimistutkimuksen parissa,

Noona Kiuru, päätoimittaja

 

Lataa pdf

Julkaistu

Toimitukselta

Kun yritämme ymmärtää oppimisvaikeuksia ja sitä, miten ne vaikuttavat elämäämme lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa, niitä on hyvä tarkastella eri näkökulmista. Yksi mahdollinen näkökulma on kehittyvien taitojen, niiden kehitysedellytysten ja taitojen rakentumisen tarkastelu. Riitta Pennalan ja Riikka Monosen ja kumppaneiden tutkimuksia voidaan pitää hyvinä esimerkkeinä tästä.

Pennala tarkentaa ja laajentaa tutkimuksissaan tietoamme siitä, miten puheäänen ja erityisesti äänteiden pituuksien havaitseminen näyttävät olevan yhteydessä sinnikkäisiin vaikeuksiin lukemaan oppimisessa ja kirjoittamisessa. Tällöin taustalla on ajatus siitä, että nämä havaintotoimintojen vaikeudet heijastuvat myöhemmin niiden varaan rakentuvien uusien kielellisten taitojen rakentumiseen. Samalla se herättelee ajatuksia siitä, voitaisiinko näihin varhaisiin taustavaikeuksiin puuttumalla, jos ne voitaisiin havaita riittävän varhain, vaikuttaa myös myöhempien taitojen kehittymiseen.

Riikka Monosen ja kumppaneiden tutkimus taas piirtää kuvaa kouluaan aloittelevien lasten matematiikan osaamisesta keskeisillä taitoalueilla ja taitoeroja selittävistä tekijöistä. Oppimisvaikeustutkimuksen näkökulmasta huolestuttava havainto on, että jo heti koulun alussa on löydettävissä pieni joukko lapsia joiden valmiudet matematiikan oppimiseen koulussa ovat huomattavasti muita heikommat. Taitoerot lasten taidoissa muodostavat siten alkuopettajille selkeän pedagogisen haasteen. Suuri osa lapsista oikeastaan jo hallitsee ne asiat joita koulun alussa opetetaan, mutta pienemmälle osalle ne ovat vielä pitkän opettamis- ja oppimisprosessin takana.

Toinen näkökulma oppimisvaikeuksiin on hieman laajempi. Siinä oppimisvaikeuksia tarkastellaan kokonaisvaltaisemmin oppimisen yksilöllisinä eroina tai piirteinä. Tällöin voidaan ajatella, että ne sinnikkäimmillään kulkevat ihmisen mukana lapsuudesta aikuisuuteen ja iästä ja ympäristön asettamista vaatimuksista riippuen heijastuvat eri tavoin ihmisen arkeen ja elämän sujumiseen. Tätä näkökulmaa edustavat lehdessä Kirsti Laakson selvitys peruskoulun erityisopetuksen oppilaiden myöhemmistä koulutuspoluista ja työurista ja Pekka Kuikan haastattelu.

Kirsi Laakso korostaa kirjoituksessaan painokkaasti selvityksensä rajoituksia. Selvityksen havainnot ovat kuitenkin selkeästi linjassa sen tiedon kanssa, jota meillä on lyhyemmistä seurantatutkimuksista. Näin ollen tulokset valitettavasti ehkä kertovat jotakin tärkeää oppimisvaikeuksien sinnikkyydestä osalla lapsista ja nuorista ja siitä, miten ne tukitoimista huolimatta saattavat vaikuttaa myöhempiin kehityspolkuihin. Tästä syystä Pekka Kuikan puheenvuoro on osuva jatko Laakson artikkelille. Useisiin erilaisiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin perustuen Kuikka korostaa sitä, miten asioihin voidaan vaikuttaa vielä nuoruusiässäkin silloin kun puhe oppimisvaikeuksista on muuttunut syrjäytymispuheeksi. Tämä edellyttää kuitenkin uudenlaista yksilöllistä ja moniammatillista paneutumista jokaisen apua tarvitsevan nuoren omaan oppimishistoriaan ja osaamisen yksilöllisiin piirteisiin vahvuuksineen ja heikkouksineen. Vaikka yhteiskunnallinen tilanne ei ole otollinen uusien palvelujen ideoimiselle, Kuikan ehdotus alueellisista ja moniammatillisista ”nuorten oppimisklinikoista” ja keskustelun ja kokeilujen käynnistäminen idean pohjalta on silti äärimmäisen tärkeä ja ajassamme oleva haaste.

Kiitos kaikille lukijoille ja kirjoittajille kuluneesta vuodesta. Toivotamme teille antoisia lukukokemuksia ensi vuodelle!

Timo Ahonen, toimituskunnan puolesta

 

Lataa pdf

Julkaistu

Toimitukselta

Vuoden kolmannessa NMI-Bulletinissa tarkastelemme nuorten opiskelua ja sen tukemista sekä tutustumme erityisopiskelijoiden HOJKS:in uudistamiseen.

Erja Ristimäki ja Kati Rantanen esittelevät nuorille suunnattua toiminnanohjauksen kuntoutusta. Nuoruus ikävaiheena tuo kuntoutukseen omat, erityiset haasteensa, mutta heille suunnattuja interventioita on kehitetty vähän. Tampereen yliopiston Psykologian opetus- ja tutkimusklinikka PSYKE:ssä kehitetään ryhmäkuntoutusta 14–18-vuotiaille nuorille, joilla on todettu toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden ongelmia. Kuntoutuksessa parannetaan tietoisuutta tarkkaavuuden ongelmista siten, että painotetaan nuoren itsenäisyyttä ja vastuuta omasta kuntoutuksestaan sekä tarjotaan vertaistukea. Pilottiryhmän tulokset ovat lupaavia erityisesti minäkuvan tarkentumisen ja omien erityisvaikeuksien tunnistamisen osalta.

Lotta Tynkkysen väitöskirjatutkimus käsittelee nuorten työhön ja opiskeluun liittyvien tavoitteita peruskoulusta toiselle asteelle ja työelämään sekä jatko-opintoihin. Tulosten mukaan vanhemmat ovat merkittävässä roolissa nuorten opinto- ja työtavoitteiden asettamisessa varhaisaikuisuuteen saakka, joskin myös seurustelukumppanit vaikuttivat niihin. Vanhempien tuki auttoi nuoria uskomaan tavoitteidensa saavuttamiseen, mikä puolestaan ennusti niissä pysymistä. Nuorten opintotoiveissa ja pystyvyydentunteen kehityksessä löydettiin tutkimuksessa erilaisia kehityspolkuja. Suurin osa nuorista piti kiinni opintotoiveestaan ja koki uratavoitteeseen liittyvän pystyvyydentunteensa korkeaksi, ja pystyvyydentunne myös vahvistui opintosiirtymien aikana. Toisaalta pienellä osalla pystyvyyden kokemus heikkeni, mikä heijastui työttömyytenä varhaisaikuisuudessa.

Irene Rämä, Saila Teinilä, Leena Airaksinen & Riitta Tiainen kirjoittavat oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) uudistamisesta Ruskeasuon koulussa. Päämääränä oli oppilaskohtaisten tavoitteiden määrän vähentäminen ja koulun moniammatillisen yhteistyön tiivistäminen. Kehittämistyön aikana huomattiin, että ICF-luokituksen avulla tavoitteenasettelua voidaan selkiyttää ja konkretisoida. Samalla todennettiin tavoitteiden ja koulun pedagogisten periaatteiden välinen yhdenmukaisuus: suorituksiin ja osallistumiseen kohdistuvat tavoitteet muodostivat suurimman osan oppilaiden tavoitteista. Tämä on yhteneväistä konduktiivisen opetuksen periaatteiden kanssa: lapsille opetetaan taitoja selviytyä ympäröivässä yhteiskunnassa, eikä erotella tai aseteta tärkeysjärjestykseen motorisia ja akateemisia taitoja.

Minna Kyttälä, Hanna-Maija Sinkkonen ja Kati Ylinampa tutkivat kolmen peruskoulun lisäluokkaa (10. luokka) suorittavan maahanmuuttajataustaisen oppilaan koulupolkuja. Heitä kiinnostivat mitkä oppilaiden kokemukset olivat olleet merkityksellisiä heidän koulunkäynnilleen. Tulosten mukaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulupolut ovat sirpaleisia ja niihin kuuluu useita koulun tai luokan vaihtoja. Puutteellinen kielitaito nousi esille keskeisenä koko koulutusuraa haittaavana ongelmana. Oppilaiden kokemuksen mukaan maahanmuuttajataustaa ja heikkoa kielitaitoa ei juuri oteta huomioon opetustilanteissa. Toisaalta nuorten mielestä koulumenestyksen suhteen ratkaiseva tekijä oli oma asenne ja käytös koulussa.

Toivotamme NMI-Bulletinin lukijoille hyvää alkavaa syksyä!

Toimituskunta

 

Lataa pdf

Julkaistu

Toimitukselta

Kevään toinen NMI-Bulletin on nyt valmis. Kuten pitkäaikainen päätoimittaja Helena Viholainen vihjaisi edellisen numeron esipuheessaan, alkukevät on tuonut muutoksia toimituskuntaan. Helmikuun alusta uutena päätoimittajana on toiminut allekirjoittanut eli psykologian dosentti Noona Kiuru. Kiitän lämpimästi Niilo Mäki Instituuttia ja toimituskuntaa luottamuksen osoituksesta.

Ensimmäisen päätoimittajavuoteni aikana pohdittavina asioina ovat NMI-Bulletinin kehittäminen ja uudistaminen. Lehden tavoitteena on yhtäältä palvella kentän toimijoita julkaisemalla ymmärrettävässä muodossa olevaa tietoa oppimisvaikeuksien ajankohtaisesta tutkimuksesta ja kentällä toimiviksi todetuista käytänteistä. Toisaalta lehden tavoitteena on julkaista korkeatasoista tutkimusta lasten ja nuorten kognitiivisesta kehityksestä ja oppimisvaikeuksista ja olla yksi Suomen johtavista julkaisufoorumeista tällä erityisalueella. Kuinka hyvin nämä tavoitteet toteutuvat nykymuotoisessa lehdessä? Kuinka tyytyväisiä lukijat ovat lehden sisältöön? Miten motivoida yhä laajemmassa määrin sekä kokeneita tutkijoita kirjoittamaan tutkimuksistaan että kentän toimijoita kirjoittamaan toimivista käytänteistä ja kokeiluista?

Miltä kuulostaisi, jos lehti jakautuisikin jollakin aikavälillä kahteen osaan: (1) TiedeBulletiniin ja (2) populaarimpaan Bulletiniin? Tulisiko lehti julkaista paperisena, verkkojulkaisuna vai molempina? Kutsun teidät, hyvät lukijat, mukaan tähän kehitystyöhön. Meille olisi kovin arvokasta, jos voisitte vastata https://ekapeli.lukimat.fi/?site=q;q=bulletin13 -sivulta löytyvään lyhyeen kyselyyn. Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan elokuvalippuja.

Tämän NMI-Bulletinin numeron ensimmäinen kirjoitus on Terhi NymanLuotosen katsaus ei-kielellisistä oppimisvaikeuksista. Nyman-Luotonen kokoaa yhteen tietoa ei-kielellisten oppimisvaikeuksien määrittelemisestä, vaikeuksien muodoista kouluaikana sekä taustalla olevista syistä. Soile Hakala sen sijaan tarkastelee tutkimusartikkelissaan viisivuotiaiden lasten tarinankerronnan taitoja. Tarinat voitiin jakaa kolmeen ryhmään kerronnan tason mukaan: tunnistavan, kuvailevan ja kertovan kerronnan tarinoihin.

Mattinen, Kajamies, Räsänen, Hannula-Sormunen ja Lehtinen esittelevät tutkimusartikkelissaan kehittämäänsä ymmärtävän kuuntelemisen ohjelmaa, Jänistarinoita. Ohjelma vastaa suureen tarpeeseen, sillä Suomessa ei aikaisemmin ole ollut materiaaleja, joiden avulla varhaiskasvattajat ja pienten lasten huoltajat olisivat voineet pitkäjänteisesti tukea kielen ymmärtämisen kehittymistä. Interventiotutkimuksen tulokset Jänistarinat-ohjelman vaikutuksista ovat rohkaisevia ja kannustavat kehittämään ohjelmaa edelleen. Kirjoittajat kehottavat kiinnittämään huomiota erityisesti päiväkodin ja kodin välisen yhteistyön tukemiseen.

Viimeisessä, kokeiluja ja käytänteitä esittelevässä raportissa Sari Kantelinen esittelee tapaustutkimuksen lukukäsitteen kuntoutuksesta. Tavoitteena oli selvittää, hyötyvätkö alle kouluikäiset lapset, joiden lukukäsitteen kehitys on viivästynyt, säännöllisestä lukukäsitteen kuntoutuksesta. Lasten lukukäsitetaidot vahvistuivat vuoden kestäneen kuntoutuksen myötä. Tapaustutkimuksen tulokset ovat rohkaisevia, joskin ne on vielä toistettava kontrolloidulla tutkimusasetelmalla.

Hyvää kevättä ja antoisia lukuhetkiä toivotellen,

Noona Kiuru, päätoimittaja

 

Lataa pdf

Julkaistu

Liikuntaleikeillä tukea erityislasten elämään – sosiaalisten taitojen ja liikunnan pienryhmätoiminta osaksi erityisopetusta

Seija Leinonen

Abstrakti:

Sosiaalisten taitojen ja liikunnan pienryhmässä vahvistetaan alkuopetusikäisten erityislasten prososiaalisia taitoja, pettymystensietokykyä, ohjeiden ja sääntöjen mukaan toimimista sekä keskittymistaitoja. Liikuntaleikeissä ja temppuradalla erityislapsi voi kokea liikkumisen, osallistumisen ja leikin iloa, mitä vaille he usein elämänpiirissään jäävät. Pienryhmätoiminta sopii lapsille, joilla on tunnistettu tai epäilty kehityksellisiä vaikeuksia kuten tarkkaavaisuushäiriötä (tarkkaamattomuus, impulsiivisuus, ylivilkkaus), Aspergerin oireyhtymää (mm. laadulliset sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuudet kuten puutteet ei-kielellisten ilmaisujen käytössä tai emotionaalisessa vastavuoroisuudessa, toimintojen rajoittuneisuus) tai kielen tai motoriikan kehityksen vaikeuksia. Kuvattua pienryhmätoimintaa on toteutettu Muuramen alkuopetuksessa vuodesta 2005 osana oppilashuollollista moniammatillista yhteistyötä. Pienryhmää on vetänyt lastenpsykologi yhdessä fysioterapeutin, iltapäivätoiminnan ohjaajan tai kouluavustajan kanssa. Toimintaan osallistuneet yli 20 lasta, pääsääntöisesti poikia, on valittu yhteistyössä vanhempien ja koulun kanssa. Pienryhmä kokoontuu kymmenen kertaa syksyisin ja kymmenen kertaa keväisin kerran viikossa 45 minuutin ajan. Sopiva määrä on 6–7 lasta, joista enintään puolella voi olla huomattavia itsesäätelyn tai tarkkaavaisuuden ongelmia.

Lataa pdf

Julkaistu

Varhaisten matemaattisten taitojen harjoittaminen: Matematiikkaspesifiä vai yleistä kognitiivista harjoitusta?

Kaisa Kanerva, Minna Kyttälä

Abstrakti:

Lasten matemaattiset taidot alkavat kehittyä jo ennen kouluopetuksen alkua, ja kehitys etenee vaiheittain. Yksilöiden välisiä eroja matemaattisissa taidoissa ennustavat sekä spesifit matemaattiset taidot että yleiset kognitiiviset resurssit, kuten työmuisti. Tiedetään, että lasten varhaisia matemaattisia taitoja voidaan tukea erilaisten matemaattisten harjoitusohjelmien avulla. Työmuisti on tehtävässä tarvittavan tiedon lyhytaikaisesta varastoinnista ja muokkaamisesta vastaava muistijärjestelmän osa, ja sitä voidaan pitää matemaattisen suoriutumisen taustalla olevana tiedonkäsittelyresurssina. On todettu, että työmuistitehtävissä suoriutuminen on yhteydessä matemaattisiin taitoihin ja että matematiikan oppimisen vaikeuteen saattaa liittyä työmuistin heikkoutta.

Kymmenen viime vuoden aikana tutkijat ovat kiinnostuneet mahdollisuudesta vahvistaa työmuistin toimintaa harjoituksen avulla. Tutkimuksissa on todettu, että työmuistiharjoitus vahvistaa lasten ja aikuisten suoriutumista erilaisissa työmuistitehtävissä. Siirtovaikutuksia koulutaitoihin, kuten matematiikan taitoihin, ei ole yhtä vahvasti pystytty todentamaan, ja alle kouluikäisten lasten työmuistiharjoituksen vaikutuksia on tutkittu vain vähän. Tähän teoreettiseen katsaukseen on koottu tuloksia tutkimuksista, joissa on pyritty vaikuttamaan pienten lasten matemaattisten taitojen kehitykseen joko varhaisia matemaattisia taitoja tai työmuistia harjoittamalla.

Tutkimusten tulokset osoittavat, että alle kouluikäisten lasten matemaattisten taitojen harjoittaminen parantaa matemaattista suoriutumista. Tutkimusten vähäisen määrän vuoksi tietoa työmuistiharjoittelun vaikutuksista on niukemmin. Lisäksi suurin osa tutkimuksista on keskittynyt kouluikäisiin lapsiin, ei alle kouluikäisiin. Lisää tutkimustietoa siis tarvitaan työmuistiharjoituksen siirtovaikutusten todentamiseksi alle kouluikäisillä lapsilla.

Lataa pdf

Julkaistu

Savant-lahjakkuus ja yleisen älykkyyden käsite

Elina Kontu, Iira-Maria Ullgren, Minna Törmänen, Mari Nislin, Raija Pirttimaa

Abstrakti:

Erityisen taidon ja kehitysvammaisuuden ristiriita on pitkään ollut savant-ilmiön teoreettisen tutkimuksen tärkeimpiä kysymyksiä. Savant-ilmiötä ei voi selittää yleisen älykkyyden mittarien avulla. Artikkelissamme käsitellään kriittisesti älykkyyden käsitettä, älykkyyden rakentumisen malleja sekä savant-lahjakkuutta. Älykkyyttä käsitellään Andersonin ja Demetrioun teorioiden pohjalta. Kehitysvammaisuutta tarkastellaan kognitiivisen muutoksen ja kehityksellisyyden näkökulmasta. Kuvailemme artikkelissa Tomin, jolla on selkeästi yksi erityinen ja tarkkarajainen osaaminen: pianon soitto. Hän soittaa omalla tavallaan ja on omaksunut taidon itsenäisesti huolimatta vaikeasta kehitysvammasta ja autismin piirteistä. Tarkastelemme savant-ilmiötä autismin kirjon diagnoosien näkökulmasta ja esimerkkitapauksemme Tomin kautta erityisesti musikaalista savant-lahjakkuutta. Lisäksi pyrimme savant-ilmiö- ja älykkyystutkimusten pohjalta kritisoimaan älykkyyden tarkastelua pysyvänä, perittynä ominaisuutena. Älykkyyden käsitettä ja savant-ilmiötä pohditaan myös pedagogisesta ja erityisopetuksenkin näkökulmasta.

Lataa pdf

Julkaistu

Toimitukselta

Uusi vuosi on saatu hyvään vauhtiin, ja sen siivittämänä vuoden ensimmäinen NMI-Bulletin lehti sujahtaa luukusta luettavaksenne. Uusi vuosi tuo myös uudistuksia lehteemme päätoimittajan vaihdoksen myötä. Olen toiminut lehden päätoimittajana viitisen vuotta. Tuona aikana lehtemme on siirtynyt muun muassa vertaisarviointikäytäntöön tutkimusartikkeleiden osalta, ja lehteen on tehty myös monia ulkoasullisia muutoksia. Media-alalla – kuten muutoinkin yhteiskunnassa – tietotekniikankehitys haastaa lehdet yhä uudelleen pohtimaan niin muotoaan kuin sisältöäänkin. Millaisessa muodossa lehti tulisi julkaista: paperisena vai verkkojulkaisuna? Kuka lehteä lukee? Millaisista sisällöistä lukijat ovat kiinnostuneita? Ketkä lehteen kirjoittavat? Miltä lehden tulisi näyttää? Muun muassa tällaisiin kysymyksiin mietitään NMI-Bulletinissa vastauksia uuden päätoimittajan johdolla tulevien vuosien aikana.

Tietoyhteiskunnan muutosten äärellä ollaan Miia Ronimuksen väitöskirjassakin, joka käsitteli digitaalisen oppimispelin, monille jo tutun Ekapelin, motivoivuutta. Tutkimuksen perusteella pelin rakentaminen on haasteellista motivaation ylläpysymisen kannalta: säännölliseen mekaaniseen harjoitteluun kannustaminen on haasteellista myös pelimaailmassa. Hieman nuorempien eli päiväkoti-ikäisten lasten matemaattisten taitojen harjoittamista tarkastellaan Kanervan ja Kyttälän teoreettisessa katsauksessa. Näkökulmaksi on valittu toisaalta taitojen ja toisaalta työmuistin harjoittaminen. Taitojen harjoittaminen näyttäisikin parantavan matemaattista suoriutumista. Työmuistin kehittämisestä ei tutkimustietoa ole juuri saatavilla näin pienillä lapsilla, joten jäämmekin odottamaan mielenkiinnolla tarttuvatko artikkelin kirjoittajat tähän haasteeseen omissa tutkimuksissaan. Toisessa tutkimusartikkelissa (Kontu ym.) käsitellään savant-ilmiön ja älykkyyden välistä suhdetta tapaustutkimuksen kautta. Kirjoituksessa kritisoidaan näkemystä, jossa älykkyys nähdään pysyvänä ja perittynä ominaisuutena.

Tällä kertaa olemme myös saaneet julkaistavaksemme kuvauksen hyväksi havaitusta kokeilusta, jossa liikuntaleikkien avulla pyrittiin kehittämään erityislasten sosiaalisia taitoja, pettymysten sietokykyä, ohjeiden ja sääntöjen mukaan toimimista sekä keskittymistaitoja. Ryhmässä oli mukana lapsia, joilla oli erilaisia kehityksellisiä vaikeuksia kuten tarkkaavaisuushäiriötä, Aspergerin oireyhtymä, kielen tai motoriikan kehityksen vaikeuksia. Hyvien kokemusten perusteella toiminta näyttäisi soveltuvan hyvin osaksi erityisopetusta.

Kiitos kaikille lukijoille ja kirjoittajille mielenkiinnosta. Toivotan teille mieluisia lukukokemuksia kuluvalle vuodelle!

Helena Viholainen, päätoimittaja

 

Lataa pdf

Julkaistu

Digitaalisen oppimispelin motivoivuus: Havaintoja Ekapeliä pelanneista lapsista

Miia Ronimus

Abstrakti:

Miia Ronimuksen väitöskirja ”Digitaalisen oppimispelin motivoivuus: Havaintoja Ekapeliä pelanneista lapsista” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 12. toukokuuta 2012. Vastaväittäjänä toimi professori Jari Multisilta Tampereen teknillisestä yliopistosta ja kustoksena professori Heikki Lyytinen Jyväskylän yliopistosta.

Lataa pdf

Julkaistu

Kuudesluokkalaiset tytöt ja pojat fyysisen väkivallan uhreina: Yhteydet masennukseen, somaattisiin oireisiin ja omaan väkivaltaisuuteen

Lotta Uusitalo-Malmivaara

Abstrakti:

Artikkeli pohjautuu laajempaan lasten ja nuorten onnellisuutta ja masentuneisuutta käsittelevään hankkeeseen, josta on raportoitu aiemmin yhdessä Juhani E. Lehdon kanssa (Uusitalo-Malmivaara, 2012a, 2012b; Uusitalo-Malmivaara & Lehto, 2012). Tässä tutkimuksessa selvitettiin 12-vuotiaiden lasten kokemuksia fyysisestä toveri- ja aikuisväkivallasta ja näiden kokemusten yhteyksiä masennusoireisiin, somaattisiin oireisiin ja omaan väkivaltaisuuteen. Tulokset osoittivat, että noin neljännes tutkituista yli 700 kuudesluokkalaisesta oli edeltävän vuoden aikana kokenut toveriväkivaltaa. Pojat olivat tyttöjä useammin toveriväkivallan uhreja. Aikuisväkivaltaa oli kokenut vain noin 5 prosenttia vastaajista, tytöt yhtä paljon kuin pojat. Sekä toveri- että aikuisväkivaltaa oli kokenut alle 2 prosenttia vastaajista. Väkivaltakokemukset olivat yhteydessä uhrien masennus- ja somaattisiin oireisiin sekä omaan väkivaltaisuuteen. Myös väkivaltakokemusten määrä vaikutti oireiden voimakkuuteen erityisesti tytöillä. Toveri- ja aikuisväkivalta lisäsivät toistensa vaikutusta, mutta yhdysvaikutusta näillä eri väkivaltatyypeillä ei ollut. Masennuksen kontrollointi poisti väkivaltakokemusten ja somaattisten oireiden välisen yhteyden molemmilla sukupuolilla. Toisaalta masennuksen kontrollointi poisti väkivaltakokemusten ja oman väkivaltaisuuden välisen yhteyden pojilla mutta ei tytöillä. Vaikuttaa siten siltä, että tyttöjen oman väkivaltaisuuden lisääntyminen on poikia voimakkaammin yhteydessä väkivallan uhriksi joutumiseen.

Lataa pdf