Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulupolut – oppilaiden kokemuksia koulunkäynnin kannalta merkityksellisistä asioista

Minna Kyttälä, Hanna-Maija Sinkkonen, Kati Ylinampa

Abstrakti:

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä suomalaisessa perusopetuksessa on kasvanut jatkuvasti. Keskeisiä maahanmuuttajataustaisen oppilaan koulumenestykseen ja koulusopeutumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. kielitaito ja ystävyyssuhteet valtaväestön kanssa. Valtaosa tutkimuksista on keskittynyt poikkileikkauksenomaisesti tarkastelemaan, mitkä asiat tietyllä hetkellä vaikuttavat koulusuoriutumiseen tai kouluviihtymiseen. Tässä tutkimuksessa pyrimme retrospektiivisesti tarkastelemaan kolmen peruskoulun lisäluokkaa (10. luokka) suorittavan maahanmuuttajataustaisen oppilaan siihenastisia koulupolkuja ja oppilaiden omia kokemuksia asioista, jotka ovat olleet heidän koulupolkunsa kannalta merkityksellisiä. Tulokset osoittavat, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulupolut ovat sirpaleisia ja niihin kuuluu useita koulun tai luokan vaihtoja. Puutteellinen kielitaito on aiheuttanut vaikeuksia läpi koulupolun. Oppilaiden maahanmuuttajataustaa ja heikkoa kielitaitoa ei oppilaiden oman kokemuksen mukaan juurikaan ole huomioitu opetustilanteissa. Tästä huolimatta haastateltujen nuorten mukaan koulumenestyksen suhteen ratkaisevaa oli kuitenkin oma asenne ja käytös koulussa. Kaikkien haastateltujen kouluaikaan sijoittui nuorille tyypillinen vaihe, jossa kaverit ja harrastukset kiinnostivat enemmän kuin koulunkäynti.

 

Lataa pdf

Ei-kielellinen oppimisvaikeus

Terhi Nyman-Luotonen

Abstrakti:

Ei-kielellisellä oppimisvaikeudella tarkoitetaan heterogeenistä oppimisvaikeuksien ryhmää, jossa korostuvat hahmottamisen, kosketustunnon, psykomotoriikan, sosiaalisen havaitsemisen sekä ei-kielellisen päättelykyvyn vaikeudet. Kouluaikana tämä näkyy hankaluuksina etenkin matematiikassa, luetun ymmärtämisessä sekä sosiaalisissa taidoissa. Vahvuudet sen sijaan ovat mekaanisessa kielellisessä oppimisessa sekä teknisessä lukemisessa. Ei-kielellistä oppimisvaikeutta on tutkittu ja yritetty määrittää noin 50 vuoden ajan. Se ei kuitenkaan vieläkään ole mukana virallisessa tautiluokituksessa, koska ei ole johdonmukaisesti pystytty osoittamaan sen erillisyyttä muista oppimisvaikeuksista. Esiintyvyyden on arvioitu olevan noin 10 – 29 prosenttia kaikista oppimisvaikeustapauksista. Ei-kielellisen oppimisvaikeuden hermostollista perustaa on tutkittu hyvin vähän uusimmilla aivokuvantamismenetelmillä, mutta viitteitä takaraivo- ja päälakilohkon lievistä vaurioista on tullut esiin. Aiemminkin ei-kielellinen oppimisvaikeus on liitetty neuropsykologisten tutkimustulosten perusteella näiden aivoalueiden toimintahäiriöihin ja valkean aineen vaurioihin, etenkin oikeassa aivopuoliskossa. Ei-kielellisen oppimisvaikeuden yhtenäispiirteitä muiden oireyhtymien, etenkin Aspergerin oireyhtymän kanssa on viimeaikoina tutkittu ja havaittu, että oireyhtymät eroavat toisistaan monella osa-alueella. Ei-kielellisen oppimisvaikeuden määrittely jatkuu yhä, ja uusien aivokuvantamismenetelmien toivotaan selkeyttävän oirekuvan ymmärtämistä.

Lataa pdf

”Ai kerronks mää nyt jotain?” Viisivuotiaiden lasten tarinankerronnan taidot

Soile Hakala

Abstrakti:

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaista ovat viisivuotiaiden lasten (n = 80) tarinankerrontataidot. Työssä tarkasteltiin mikrotasolla lasten tarinoiden sisältöä ja makrotasolla tarinoiden rakennetta. Lisäksi tarkasteltiin, millaisia rakenteellisia eroja lasten tarinankerronnan tavoissa on, ja seurattiin, onko kerrontatavassa havaittavissa tasoeroja. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin tarinoiden lingvististä sisältöä ja toisessa vaiheessa tarinakielioppimallin (storygrammar) pohjalta tarinoiden rakennetta sekä tarinankerronnan tapaa. Tarinat voitiin jakaa kolmeen ryhmään kerronnan tason mukaan. Tunnistavan kerronnan tasolla (38 % tarinoista) tarinat olivat lyhyitä ja sanojen laadun ja eri sanaluokkien osalta niukkoja. Tarinan rakenne koostui hahmojen nimeämisestä ja erillisistä tapahtumista. Kokonaista episodia ei esiintynyt, joten tarinat olivat usein hajanaisia. Lapset tarvitsivat kerronnan tueksi paljon kannustusta. Kuvailevan kerronnan tasolla (30 %) tarinoiden pituus edusti aineiston keskiarvoa, mikä näkyi sanojen laadun parantumisena. Juonirakenneyksiköiden lisääntyminen näkyi tarinan ymmärrettävyyden paranemisena. Yli puolet lapsista mainitsi vähintään kaksi episodin juonirakenneyksikköä, ja viidesosa kertoi ensimmäisen episodin kokonaan. Kertovan kerronnan tasolla (31 %) tarinat olivat pitkiä ja niissä esiintyi rikasta ja vaihtelevaa kieltä. Yli puolessa tarinoista löytyi kokonaiset episodit, mikä teki tarinasta kuulijalle hyvin ymmärrettävän. Tämän tason kerronnassa alkoi näkyä enemmän myös tarinan hahmojen toiminnan tulkintaa. Mikrotasolla kuvailevan ja kertovan tason tarinat erosivat tunnistavan tason tarinoista merkitsevästi substantiivien ja verbien sekä erilaisten sanojen määrässä, sanojen kokonaismäärässä, lauseiden keskimääräisessä pituudessa ja sivulauseiden määrässä.

Lataa pdf

Jänistarinat − ymmärtävän kuuntelemisen ohjelma varhaiskasvatukseen

Aino Mattinen, Anu Kajamies, Pekka Räsänen, Minna Hannula-Sormunen, Erno Lehtinen

Abstrakti:

Tässä artikkelissa esittelemme kehittämäämme Ymmärtävän kuuntelemisen ohjelmaa, Jänistarinoita. Jänistarinatohjelman tavoitteena on tukea erityisesti niitä lapsia, joilla neljän vuoden ikään mennessä on havaittu puutteita kuullun ymmärtämisen taidoissa. Lasten taitojen tukemiseen kohdistuneet tutkimukset ovat korostaneet varhaisen tuen merkitystä. Suomessa ei kuitenkaan ole sellaisia varhaisen tuen materiaaleja, joiden avulla päivähoidon varhaiskasvattajat ja pienten lasten huoltajat voisivat johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti tukea kielen ymmärtämisen kehittymistä. Jänistarinat-ohjelma sisältää 20 juonellisesti etenevää tarinaa, joita käsitellään ymmärtävän kuuntelemisen mallin mukaisesti sekä päiväkodissa että lapsen kotona. Jänistarinat-interventiotutkimukseemme osallistui 46 lasta. Koeryhmän lapset (n = 24) osallistuivat Jänistarinatohjelmaan ja kontrolliryhmän lapset (n = 22) matemaattisia taitoja harjoittavaan Nallematikka-ohjelmaan. Jänistarina-ryhmä kehittyi Kertomuksen oppimisen tehtävässä (Nepsy II, Korkman, Kirk & Kemp, 2008) Nallematikka-ryhmää enemmän. Päiväkodin varhaiskasvattajien ja lasten vanhempien arvion mukaan lapset osallistuivat ohjelmaan innostuneesti. Ohjelmasta oli hyötyä lasten lisäksi myös varhaiskasvattajille ja lasten vanhemmille. Tutkimuksen tulokset ovat rohkaisevia ja kannustavat kehittämään Jänistarinatohjelmaa edelleen; huomiota kiinnitetään erityisesti päiväkodin ja kodin välisen yhteistyön tukemiseen.

 

Lataa pdf

Kokemuksia kuntoutuksesta: hyötyvätkö lapset, joilla on viiveinen lukukäsitteen kehitys, säännöllisestä lukukäsitteen kuntoutuksesta?

Sari Kantelinen

Abstrakti:

Tässä tutkimuksessa seurattiin alle kouluikäisiä lapsia, jotka ovat jääneet ikätovereistaan jälkeen lukukäsitteen kehittymisessä. Tarkoituksena on selvittää, hyötyvätkö he esikouluiässä vuoden kestävästä säännöllisestä neuropsykologisesta kuntoutuksesta, jossa vahvistetaan lukukäsitettä. Lukukäsitteellä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan matemaattisten suhdetaitojen, lukujonotaitojen ja numerosymbolien hallintaa. Tutkimus on neljän lapsen tapaustutkimus. Jokaiselle lapselle tehtiin 4–5-vuotiaana neuropsykologinen tutkimus. Neuropsykologisessa tutkimuksessa tuli esille selvää viivettä lukukäsitteen kehittymisessä (persentiili 10 %). Jokainen lapsi sai esikouluiässä vuoden kestävän neuropsykologisen kuntoutusjakson lukukäsitetaitoihin (24 x 60 min). Neuropsykologinen kuntoutus toteutettiin kahden lapsen parikuntoutuksena. Kuntoutuksen jälkeen tehtiin välittömästi lapsille uusi neuropsykologinen tutkimus, ja erityisen tarkastelun kohteena oli lukukäsitetaitojen kehitys. Kuntoutuksen tavoitteista ja harjoitteista lähetettiin jokaisen kuntoutustunnin jälkeen kotiin ja päiväkotiin yhteenveto, joten myös lapsen lähiympäristö kykeni osallistumaan harjoitteluun tiiviisti. Kolmella lapsella lukukäsitetaidot olivat merkittävästi kohentuneet kuntoutuksen jälkeen. Yhdellä lapsella taidot olivat ikätasoon nähden pysyneet yhtä heikkoina kuin ennen kuntoutusta. Lapsi, jolla taidot eivät kehittyneet, oli kuntoutustilanteessa hyvin tarkkaamaton, ja keskittyminen matemaattisiin harjoitteisiin oli hänelle erittäin työlästä. Tutkimuksessa mukana olleet lapset ovat tällä hetkellä kaikki ensimmäisellä luokalla koulussa. Kevään 2013 aikana tehdään kaikille lapsille matematiikan taitojen seurantatutkimus, jossa kartoitetaan mm. sitä, kuinka lapset ovat pärjänneet koulumatematiikassa. Lisäksi kartoitetaan, onko suotuisa matematiikan taitojen kehitys jatkunut erityisesti näillä kolmella lapsella, joilla heti kuntoutuksen jälkeen todettiin merkitsevää edistystä lukukäsitetaidoissa.

Lataa pdf

Oppimisen tutkimus vastuullisen opetuksen kehittämistyössä

Hannu Savolainen

Abstrakti:

Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehdessä NMI-Bulletinissa on tämän vuoden kahdessa ensimmäisessä numerossa ollut teemana Turun yliopiston Oppimistutkimuskeskuksen järjestämät oppimistutkijoiden päivät. Päivien teemana oli vastuullinen opetus ja yhteistyö oppimispolkujen tukena. Päivät olivat erittäin onnistuneet, mistä kertoo myös nyt ilmestyneissä NMI-Bulletinin teemanumeroissa julkaistu mainio valikoima tutkimusartikkeleja ja katsauksia.

Lataa pdf

Toimiiko päättöarviointi yhdenvertaisesti?

Najat Ouakrim-Soivio

Abstrakti:

Väitöstutkimuksessa analysoitiin koulujen välisiä eroja oppilaiden saamien arvosanojen ja heidän oppimistulosten arvioinnissa osoittamansa osaamisen suhteen; tutkimuksen kohteena olivat erot oppilaiden saamien kouluarvosanojen ja seuranta-arviointimenestyksen välillä. Tutkimuksessa tarkasteltiin opettajien antamien arvosanojen luotettavuutta osaamisen mittarina. Oppimistuloksia arvioidaan otospohjaisesti ja tuloksia hyödynnetään arvioitaessa opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista. Tutkimuksen otos käsitti 3 613 suomenkielisten koulujen oppilasta ja 545 ruotsinkielisten koulujen oppilasta eli yhteensä 4 158 oppilasta. Kouluja oli yhteensä 109.

Yhteiskuntaopista ja historiasta kerätyllä aineistolla kyettiin osoittamaan säännönmukaisuus, joka muodostuu koulujen osaamistason ja oppilasarvioinnin välille: jos koulun osaamistaso on seuranta-arvioinnin perusteella hyvä, oppilaat saavat kouluaikana osaamistaan heikompia arvosanoja. Kahden eri oppiaineen samanaikaisella arvioinnilla voitiin ratkaista kahden mittauksen eli arvosanojen ja seuranta-arvioinnin validiusongelma. Kouluissa, joissa yhteiskuntaopin arvosanat annettiin esimerkiksi tiukemmin perustein ja arvosanat olivat heikompia kuin seuranta-arvioinnissa osoitettu keskimääräinen osaaminen olisi antanut olettaa, annettiin tiukemmin perustein myös historian päättöarvosana. Siksi koulujen välillä tuntuu olevan sellaisia oppiaineesta riippumattomia arviointikäytänteiden eroja, joiden perusteella voidaan tulkita, että arvosanat eivät mittaa validisti oppilaiden osaamista, vaan samalla osaamisella voi eri kouluissa saada erilaisen arvosanan. Näyttää siltä, että opettajat yhä suhteuttavat antamansa arvosanat valtakunnallisten kriteerien sijasta muiden oppilaidensa osaamistasoon. Koska perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritellyt kriteerit eivät koulutasolla toimi arvioinnin perustana, päättöarvioinnin yhdenvertaisuus ei toteudu.

Väitöskirja e-julkaisuna osoitteessa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41026

Najat Ouakrim-Soivion kasvatustieteen väitöskirja ”Toimivatko päättöarvioinnin kriteerit? Opetushallituksen oppimistulosten seuranta-arviointi koulujen välisten osaamiserojen mittareina” tarkastettiin Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa 8. marraskuuta 2013. Vastaväittäjänä toimi professori Arja Virta Turun yliopistosta ja kustoksena professori Jukka Rantala Helsingin yliopistosta.

Lataa pdf

Erityistä tukea tarvitsevien lasten osallisuuden haasteet koulussa – kasvattajien käsityksiä

Sari Manninen

Abstrakti:

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kasvattajien käsityksiä siitä, millaisia haasteita erityistä tukea tarvitsevien lasten osallisuudessa on koulussa. Fokusryhmähaastattelu on analysoitu fenomenografisesti. Tulosten mukaan erityistä tukea tarvitsevien lasten sosiaalisen osallisuuden esteitä koulussa olivat esimerkiksi kiusaaminen ja väheksyntä, henkilöstön puutteelliset resurssit ja se, etteivät koulun arvot toteudu käytännössä ja asenteissa. Näiden lisäksi sosiaalisen osallisuuden haasteita olivat tiedon kulun puutteellisuus koulun sisällä sekä kodin ja koulun välillä, negatiiviset lausunnot ja erityistä tukea tarvitsevien lasten vähäiset mahdollisuudet vuorovaikutukseen muiden lasten kanssa. Tutkimuksen tulokset haastavat kasvattajat yhteistyössä rakentamaan inkluusiota edistävää, yhdenvertaista ja tasa-arvoista koulukulttuuria, jossa kaikkien lasten oikeus sosiaaliseen osallisuuteen, turvalliseen oppimisympäristöön ja hyvinvointiin toteutuu.

 

Lataa pdf

Toimitukselta

Vuonna 2015 tulee kuluneeksi 25 vuotta Niilo Mäki Instituutin perustamisesta, ja juhlavuoden kunniaksi Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti – NMI-Bulletin on uudistunut. Lehden erityisala eli oppiminen ja oppimisvaikeudet on näkyvästi esillä jo kannessa. Ulkoasu on uudistunut: kirjasin on vaihtunut ja lehti painetaan ensimmäistä kertaa värillisenä. Myös lehden nettisivut on ajanmukaistettu (bulletin.nmi.fi) erityismainintana arkisto, josta on nyt aiempaa helpompi etsiä vanhoja numeroita.

Lehdessä esitellään uusi Kongressikertomukset-kirjoitustyyppi, jossa lukijoille kerrotaan oppimiseen ja oppimisvaikeuksiin liittyvien kongressien ajankohtaisista tuulista. Tässä numerossa Anna Slunga kertoo vuoden 2014 oppimistutkijoiden päivistä.

Vuoden 2015 ensimmäinen lehti tarjoaa myös muita mielenkiintoisia aiheita. Najat Ouakrim-Soivio on tutkinut väitöskirjatyössään, miten luotettavasti opettajien antamat päättöarvosanat kuvaavat yhteiskuntaopin ja historian oppiaineissa oppilaiden todellista osaamista. Tutkimuksen mukaan Opetushallituksen teettämässä seuranta-arvioinnissa osoitetun osaamisen ja koulujen antamien arvosanojen välillä on systemaattisia eroja. Kirjoittaja pohtiikin, että yhdenmukaisen arvioinnin varmistamiseksi opetussuunnitelman perusteiden olisi tarjottava opettajille aiempaa enemmän tukea arviointityöhön.

Emilia Solares, Sami Määttä ja Noona Kiuru ovat selvittäneet kaveripiirin merkitystä ammattikoululaisten koulumotivaatiossa. Koulumotivaatio oli samankaltainen etenkin sellaisissa kaveriryhmissä, joihin kuuluvat nuoret olivat motivoituneita tai jotka välttelivät tehtäviä. Nuoret myös solmivat uusia kaverisuhteita suoritusstrategioiltaan samankaltaisten kanssa. Olisikin hyvä pohtia, voitaisiinko koulutehtäviin välttelevästi suhtautuvia kaveriryhmiä kartoittaa ja pyrkiä kohdentamaan heihin ryhmäkohtaista tukea.

Sari Manninen on selvitellyt laadullisessa tutkimuksessaan kasvattajien käsityksiä erityistä tukea tarvitsevien lasten osallisuuden haasteista koulussa. Tulosten mukaan osallistumisen esteitä ovat mm. kiusaaminen ja väheksyntä, henkilöstön niukat resurssit, tiedon kulun puutteet ja se, etteivät koulun arvot aina toteudu käytännössä. Lisäksi haasteiksi mainittiin erityislasten vähäiset mahdollisuudet vuorovaikutukseen muiden lasten kanssa. Kirjoittajan mukaan tulokset haastavat kasvattajat rakentamaan yhdenvertaista koulukulttuuria ja arvopohjaa, jossa kaikkien lasten oikeus sosiaaliseen osallisuuteen, turvalliseen oppimisympäristöön ja hyvinvointiin toteutuu.

Lopuksi Anna Slunga haastattelee kasvatustieteiden uutta professoria Marja-Kristiina Lerkkasta opettajankoulutuksen muutoksista ja ajankohtaisista kasvatustieteellisistä tutkimuksista. Tällä hetkellä tutkimuksessa ovat esillä esimerkiksi motivaatio-ongelmat, sitoutumattomuus koulunkäyntiin sekä tietotekniset sovellukset ja niiden käyttö opetuksessa.

 

Lataa pdf

Matemaattisilta taidoiltaan heikkojen lasten ja nuorten visuaalis-spatiaaliset työmuistivalmiudet

Minna Kyttälä

Abstrakti:

Tämän itsenäisistä osatutkimuksista koostuvan tutkimussarjan tavoitteena on täydentää kuvaa matemaattisilta taidoiltaan heikkojen lasten ja nuorten tiedonkäsittelyvalmiuksista. Siinä tarkastellaan, ovatko visuaalis-spatiaaliset työmuistivalmiudet yhteydessä matemaattiseen suoriutumiseen. Tutkimussarjan tulokset osoittavat, että kyky säilyttää ja käsitellä hetkellisesti visuaalis-spatiaalista informaatiota on yhteydessä matemaattiseen suoriutumiseen sekä alle kouluiässä että yläkouluiässä. Matemaattisilta taidoiltaan heikkojen lasten ja nuorten visuaalis-spatiaalisten työmuistiresurssien heikkoudet rajoittuvat kuitenkin tietyntyyppisissä muistitehtävissä vaadittaviin valmiuksiin; kaikissa visuaalis-spatiaalisen työmuistin valmiuksia mittaavissa tehtävissä suoriutuminen ei ole yhteydessä matemaattisiin taitoihin. Työmuistivalmiuksissa ilmenevät erot sekä alle kouluikäisten että kouluikäisten matemaattisilta taidoiltaan heikkojen ja normaalisuoriutujien välillä ovat jossain määrin yhteydessä kielellisiin taitoihin. Se viittaa vaikeuksien tietynlaiseen kasautumiseen: niillä matemaattisesti heikoilla, joilla on myös kielellisiä vaikeuksia, on keskimäärin laajemmat työmuistiheikkoudet. Osalla matematiikassa heikosti suoriutuvista on näin ollen selvästi keskimääräistä heikommat visuaalis-spatiaaliset työmuistivalmiudet, ja tämä heikkous saattaa olla yksi mahdollinen syy tai lisävaikeuksien lähde heikon matemaattisen suoriutumisen taustalla.

Lataa pdf

Niilo Mäki Instituutti 20 vuotta

Joel Niemi

Abstrakti:

Toukokuussa 2010 tuli kuluneeksi 20 vuotta Niilo Mäki Instituutin perustamisesta. Tunnetun suomalaisen neuropsykologin, Niilo Mäen (1902-1968) nimeä kantavan instituutti oli alussa pienimuotoinen, muutaman tutkijan työllistänyt tutkimuslaitos. Vuosien varrella Instituutista on kasvanut kansallisesti merkittävä, runsaat viisikymmentä henkilöä työllistävä oppimisvaikeuksien tutkimus-, koulutus-, ja julkaisukeskus. Instituutin perustamisen ideoinut Niilo Mäen leski, tohtori Onerva Mäki, professori Heikki Lyytinen ja dekaani Timo Ahonen muistelevat keskuksen perustamista ja alkutaivalta, sekä luovat silmäyksen tulevaan. Nykyinen toiminnanjohtaja Kirsti Laakso tarkastelee NMI:n toimintaa nykypäivän perspektiivistä.

Lataa pdf

Oppimisen apuna Afrikassa

Emma Ojanen, Onerva Mäki, Heikki Lyytinen

Abstrakti:

Niilo Mäki Instituutin johtoajatus on alusta pitäen ollut oppimista koskevan tiedon nopea toimittaminen opetusalalla toimivien ammattilaisten käyttöön. Käytännön arviointi- ja kuntoutustyöstä kerätty ja analysoitu tieto on julkaistu tutkimuksina ja niistä johdettuina oppaina ja kursseina, joita opetusalalla työskentelevät voivat hyödyntää omassa työssään. Olennainen osa tätä kiertokulkua on ollut arviointivälineiden ja kuntoutusmenetelmien kehittäminen suomalaisten oppijoiden tueksi. Tämä toimintamalli on pohjana myös Niilo Mäki Instituutin (NMI) lähes kaksikymmentä vuotta jatkuneelle kehitysyhteistyölle Afrikassa.

Lataa pdf

Matemaattisten oppimisvaikeuksien neuropsykologisesta tutkimuksesta

Pekka Räsänen, Tuire Koponen

Abstrakti:

Tässä katsauksessa luodaan silmäys matemaattisten oppimisvaikeuksien eli dyskalkulian neuropsykologiseen tutkimukseen Niilo Mäki -instituutissa. NMI:n tutkimus paljastuu suoraksi jatkumoksi dyskalkulian tutkimuksen satavuotista historiaa. Vaikka tutkimuksen menetelmät ja ilmiöitä kuvaavat käsitteet ovatkin muuttuneet, tutkimuksen ydinkysymykset ovat säilyneet lähes muuttumattomina. Tutkimuksen keinoin yritetään ymmärtää, miten kokemus määrästä syntyy, ja sitä, miten määrä ja sitä kuvaamaan kehitetyt symbolit, numerot, saavat merkityksensä. Oppimisvaikeustutkimuksessa pyritään selvittämään sitä, miksi toisille määrän kokemus avautuu helpommin, ja miksi numeroiden muodostaman lukusarjan oppiminen osoittautuu joillekin ennalta arvaamattoman työlääksi. Näiden ydinkysymysten päälle rakentuu monimuotoinen tutkimusmaailma monesti yllättävine löytöineen. Samoista kysymyksistä voidaan löytää myös suuntaviivat sille, mihin NMI:ssa tehtävä dyskalkuliatutkimus on menossa.

Lataa pdf

ADHD – tutkimuksellinen mysteeri, käytännössä kaikille tuttu

Vesa Närhi, Liisa Klenberg

Abstrakti:

ADHD on yleinen lapsuusajan häiriö, jonka keskeiset piirteet ovat tarkkaamattomuus ja/tai motorinen levottomuus/impulsiivisuus. Nämä oireet ovat helposti tunnistettavissa, ja ne ovat olleet ADHD:tä määrittävinä piirteinä koko sen ajan, kun se on ollut diagnostisissa luokituksissa. Tutkimus on osoittanut, että ADHD on monin tavoin heterogeeninen ilmiö: sen geneettinen tausta vaihtelee, siinä on erilaisia keskushermoston toiminnan poikkeavuuksia ja kognitiivisia heikkouksia ja sen rinnalla esiintyy eri oireyhtymiä ja häiriöitä. Tiedon karttuessa on mahdollista, että ADHD:stä tullaan löytämään alatyyppejä, jotka eroavat toisistaan joillain tai kaikilla edellä mainituilla tasoilla. On myös mahdollista, että jatkossa ADHD:tä ei mielletä niin selkeästi luokiteltavaksi oireyhtymäksi.

Lataa pdf

Tutkimus erityispedagogiikan määrittäjänä. Katsaus alan kansainvälisiin aikakauslehtiin ja suomalaisiin väitöskirjoihin

Tanja Vehkakoski, Matti Kuorelahti

Abstrakti:

Erityispedagogiikan tutkimuskohteena ovat oppimisen ja ryhmään liittymisen esteet, niiden ennaltaehkäiseminen ja vaikeuksista selviytyminen sekä oppimistapojen variaatiot ja opetusmenetelmien sovellettavuus erilaisille oppijoille (ks. Florian 2007). Tieteenalan määritelmä on väljä, mikä heijastuu suoraan alan tutkimukseen. Tässä artikkelissa luomme katsauksen erityispedagogisen tutkimuksen nykytilaan tutkimusaiheiden, menetelmien ja teoreettisten viitekehysten näkökulmasta.

Lataa pdf

Onko lukemisvaikeuksien tutkimuksella tulevaisuutta?

Pekka Niemi

Abstrakti:

Lukemisen ja lukivaikeuksien tutkimuksen 35 vuoden nykyhistoriaa voi luonnehtia toisaalta menestystarinaksi, toisaalta umpikujaksi. Sen teemat liikkuvat tällä hetkellä suljetussa kehässä ja uusien näkökulmien puute on ilmeinen. Muutaman keskeisen idean ympärille on muodostunut tutkimuksen kaanon, joka on menettämässä yhteyden lukemispedagogiikkaan. Lukemisen perustaitojen vaihtelusta pystytään selittämään noin puolet, mutta toisen puolen olemuksesta ei ole selkeätä käsitystä. Mahdollinen selitys on se, että tutkimuksessa on liian vähän huomioitu ”pehmeää” kognitiota eli motivaatiota ja itsesäätelyä. Tämän puolen ymmärtäminen ja hyödyntäminen opetuksessa on vahva haaste, sillä ymmärtävään lukemiseen kohdistuvat vaatimukset lisääntyvät koko ajan. On mahdollista hahmottaa tulevaisuuden uhkakuva, jossa suuri määrä kansalaisia lukee sujuvasti muttei juuri ymmärrä, mistä on kysymys. Uusi lukemispedagogiikka tähtää ”itseä opettavan mekanismin” rakentamiseen, jolloin lukutaito kehittyy ilman, että lukija huomaa harjoittelevansa sitä.

Lataa pdf

Niilo Mäki ja potilas Sch

Veijo Virsu

Abstrakti:

Niilo Mäen kirjoitusten luettelo on julkaisu Internetissä osoitteessa http://www.nmi.fi/niilomaki/bibliografia.html. Luettelosta puuttui hänen raporttinsa tutkimuksesta, jonka hän oli tehnyt tutkijavierailullaan Frankfurtissa Adhemár Gelbin ja Kurt Goldsteinin johtamassa aivovaurioiden tutkimusklinikassa (Mäki, 1927, Psychologische Forschung, Vol. 10). Suomessakin käytetystä biologisen psykologian oppikirjastaan tunnettu James Kalat on pitänyt kirjoitusta vielä vuonna 1978 niin mielenkiintoisena, että hän on kääntänyt sen saksasta englanniksi. Se julkaistiin noin 50 vuoden päästä kirjoittamisesta (Mäki, 1978, Journal of Biological Psychology, Vol. 20). Kerron tässä kirjoituksessa, mistä tutkimuksessa oli kysymys, miksi se kahtena eri aikana oli mielenkiintoinen ja miten se liittyy nykykäsityksiin.

Lataa pdf

Työmuisti oppimisen työkaluna

Laura Sokka, Emilia Luotoniemi, Heli Numminen, Ulla Vedenkannas

Abstrakti:

Työmuisti on tärkeä muistin osa, ja sillä on merkittävä tehtävä oppimisessa. Työmuistin teoreettisen perustan tunteminen auttaa ymmärtämään sen merkitystä oppimisessa. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan työmuistin ja oppimisen välistä suhdetta tarkkaavaisuushäiriöissä ja lukivaikeuksissa. Teoreettinen tarkastelu on pohjana muistin kuntoutukselle sekä tukitoimien suunnittelulle ja toteutukselle jokapäiväisissä oppimistilanteissa.

Lataa pdf

Niilo Mäki – Aikaansa edellä

Joel Niemi

Abstrakti:

Niilo Mäki (1902–1968) kuuluu suomalaisen neuropsykologian ja erityispedagogiikan tärkeimpiin kehittäjiin. Mäki oli uranuurtaja usealla eri osa-alueella: hän lukeutui ensimmäisten neuropsykologien joukkoon, hän hoiti Suomessa ensimmäistä psykologian professuuria ja hänet nimitettiin ensimmäiseksi parantamis- ja suojeluopin professoriksi Jyväskylän yliopistoon. Mäki toimi myös suomalaisen ammatinvalinnanohjauksen pioneerina työssään Suomen ensimmäisenä ammatinvalinnanohjaajana.

Lataa pdf

Kouluikäisten lasten työmuistin toiminta ja kehittyminen

Virve Vuontela

Abstrakti:

Työmuisti on oppimisen edellytys ja välttämätöntä jokapäiväisessä elämässä selviytymisessä. Häiriöt työmuistin toiminnassa vaikeuttavat oppimista, ja niihin liittyy usein myös ongelmakäyttäytymistä. Artikkelissa selvitetään näkö- ja kuuloaistiin perustuvan työmuistin taustalla olevien aivomekanismien toimintaa ja mekanismien kehittymistä 6–13-vuotiailla lapsilla. Samoin selvitetään kouluikäisten lasten työmuistisuorituksen yhteyttä koulumenestykseen ja lapsilla todettuun psyykkiseen oireiluun. Tutkimusmenetelminä on käytetty käyttäytymistutkimuksia ja aivojen toiminnallista magneettikuvantamista (fMRI).Tulokset osoittavat, että tyttöjen ja poikien näkö- ja kuuloaistiin perustuva paikkasidonnainen työmuisti kehittyy 6–13 ikävuoden välillä merkitsevästi. Näköaistiin perustuva työmuistisuoritus saavuttaa aikuisen tason aikaisemmin kuin kuuloaistiin perustuva, ja tyttöjen kehitys on nopeampaa kuin poikien. Lapset, jotka suoriutuvat hyvin työmuistitehtävistä, menestyvät myös hyvin koulussa. Tutkimuksen 6–8-vuotiaiden lasten ryhmässä havaittiin heikon työmuistisuorituksen ja tarkkaavaisuusongelmien välinen yhteys, mikä viittaa hitaasti kehittyvän otsalohkon etuosan osuuteen koulunkäyntinsä aloittavien lasten käytös- ja oppimisvaikeuksien taustalla. Tutkimus osoitti myös, että lasten näköaistiin perustuva työmuisti toimii eri tavalla kuin aikuisten. Aikuisten työmuistissa tieto ärsykkeen paikasta ja väristä käsitellään eri hermoverkoissa, kun taas lapsilla samat hermoverkot käsittelevät sekä ärsykkeen paikkaa että väriä. Tarkkaavaisuuden suuntaaminen ärsykkeen paikkaan tai väriin käsitellään kuitenkin lapsillakin osittain erillisissä hermoverkoissa. Tämä tulos viittaa siihen, että 11–13 vuoden iässä näköaistiin perustuvat tarkkaavaisuusmekanismit ovat jo osittain eriytyneitä mutta työmuistimekanismit eivät vielä ole.

Lataa pdf