Arkisto

Julkaistu

Kasvatuksellisesta pienluokasta yleisopetukseen: Käyttäytymishäiriöiden erityisen tuen toimintamalli ja sen tuloksellisuus

Jukka Sivola, Vesa Närhi & Hannu Savolainen

Artikkelissa kuvataan alakouluikäisille oppilaille tarkoitetun kasvatuksellisen pienluokan toimintamallia. Oppilaat ovat erityisessä tuessa käyttäytymisen ongelmiensa vuoksi, ja tutkimme luokkamuotoisen erityisopetuksen toimintamallin tuloksellisuutta oppilaan yleisopetukseen palaamisen näkökulmasta. Intervention tavoitteena on kehittää oppilaan ryhmässä toimisen taitoja, oman käyttäytymisen hallintaa ja akateemisia taitoja. Tässä tutkimuksessa analysoitua toimintamallia on kehitetty ja käytetty Joensuussa vuodesta 1990 alkaen yhdessä alakoulussa, josta tässä tutkimuksessa käytetty tieto on kerätty. Tutkimuksen kohteena olevien pienluokkien kaikkien oppilaiden (N = 162) koulupolusta on kerätty tietoa vuosina 1990–2014 opetuksen kehittämiseksi ja sen tuloksellisuuden arvioimiseksi. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että vain viidesosa kaikista tutkimuksen kohteena olevissa pienluokissa opiskelleista oppilaista tarvitsi erityisen tuen tukitoimia käyttäytymisen ongelmiensa vuoksi yläkoulussakin. Sen sijaan yli puolet oppilaista palasi onnistuneesti yleisopetusryhmään omaan lähikouluunsa viimeistään yläkoulun aikana. Onnistunut palaaminen oli huomattavasti todennäköisempää, jos kuvattu tuki oli alkanut riittävän aikaisin, vuosiluokkien 1–4 aikana. Tämän toimintamallin vaikuttavuus pysyi hyvin vakaana koko tutkimusajanjakson ajan.

Lue artikkeil pdf-muodossa

Julkaistu

Yhteisopettajuus osana kolmiportaisen tuen toteuttamista. Tapaustutkimus yhden koulun toimintamalleista

Hanna-Maija Sinkkonen, Teija Koskela, Kirsi Moisio ja Sanna Suolanen

Opetusalan koulutus ja koululaitos ovat läpikäymässä muutosta, jossa yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot tulevat opettamisessa ja sen suunnittelussa yhä tärkeämmiksi. Erityisesti kolmiportaisen tuen tarjoamisen kannalta pedagogisesti hyvin perusteltujen opetusratkaisujen löytäminen on tärkeää. Yksi tapa toteuttaa kollegoiden välistä yhteistyötä ja jakaa asiantuntemusta on yhteisopettajuus, joka tutkimuskirjallisuudessa määritellään luokanopettajan ja erityis(luokan)opettajan työtavaksi, jossa molemmat ovat vastuussa koko luokan opetuksesta. Kouluissa työskentelee lisäksi myös avustavaa henkilökuntaa, joilla on oma roolinsa yhteisopettajuudessa. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme yhden koulun yhteisopettajuutta, sen eri toteuttamistapoja ja merkitystä kolmiportaisen tuen toteutumisessa. Lisäksi hahmottelemme koulunkäynnin ohjaajien työn sisältöä ja panosta yhteisopettajuuden tukena.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

ProKoulu-malli näkyy työrauhan kehittymisenä ja hyvinvointina Varkauden kouluissa

Anne Karhu, Soile Laitinen, Eriikka Laukkanen, Heikki Loimusalo, Päivi Malkki, Suvi Malmberg, Vesa Närhi, Hannu Savolainen, Pirjo Savolainen, Minna Selkomaa, Anne Suomalainen ja Katja Taskinen

Varkauden kaupungin sivistystoimen ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyö alkoi kolmiportaisen tuen verkostohankkeessa (ISKE). Hankkeen loputtua Varkaudessa oltiin halukkaita jatkamaan tutkimukseen perustuvan toimintamallin kehittämistä, aluksi kolmen koulun pilottikokeilulla. Tavoitteena oli löytää pysyvä ratkaisu oppilaiden kasvaviin käyttäytymisen ongelmiin ja samalla tukea opettajien työssäjaksamista. Jyväskylän yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin ProKoulu-tutkimushankkeen tuella luotiin toimintamalli, jonka toteuttamisvaiheita vuosien 2012–2017 aikana esitellään tässä artikkelissa. Tutkimus- ja kehittämistyötä ovat rahoittaneet opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Euroopan sosiaalirahasto (ESR).

Lähikouluperiaatetta ja hallinnonalojen välistä yhteistyötä kehitettiin edelleen ProVarkaus 2 -hankkeessa, jolloin painopisteenä oli käyttäytymisen tehostetun ja erityisen tuen menetelmien tuominen tavallisiin luokkiin. Artikkelissa esitellään ProKoulu-kehittämistoiminnan periaatteita ja tavoitteita, teoreettista taustaa sekä kansainvälisen toimintamallin pohjalta luotua, suomalaiseen peruskouluun soveltuvaa tapaa toimia. ProKoulu-toimintamalli luo nykyisellään pohjan koko Varkauden kaupungin sivistystoimen lähikouluperiaatteen toteuttamiselle. Toimintamallin avulla on löydetty keinoja käyttäytymisen ohjaamiseen tavallisissa luokissa sekä kehitetty hallinnonalojen välistä yhteistyötä tuen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Apila-leiri – lukusujuvuuden harjoitusta Seinäjoella

SAIJA KANTANEN

Tämä artikkeli käsittelee Seinäjoella pidettyä lukusujuvuuden harjoitusleiriä, joka järjestettiin kaupungin erityisopetuksen ja kirjaston yhteistyönä. Päävastuussa järjestelyistä oli Seinäjoen kaupungin kirjasto. Idea leiristä muotoutui kaupungin kirjaston lukitiimissä. Lukitiimi kokoontuu Seinäjoella säännöllisesti. Ryhmään kuului kirjaston ammattilaisten lisäksi myös kaupungin laaja-alaisia erityisopettajia. Tarkoituksena oli muun muassa kehittää kirjaston palveluja lukivaikeuksisille lapsille ja nuorille sekä suunnitella kirjasto- ja koulutoimen erityisopetuksen välistä yhteistyötä.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

”Kun siihen pystyy kuitenkin, ei oo mitään järkee olla tekemättä.” Oppimisen vaikeudet pianonsoiton opiskelussa – oppilaiden kokemuksia ja opetuksen keinoja.

Johanna Hasu

Väitöskirja tarkastettiin Jyväskylän yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan suostumuksella Jyväskylän yliopistossa lokakuun 28. päivänä 2017 kello 12.

Kustoksena väitöstilaisuudessa toimi musiikkikasvatuksen professori Jukka Louhivuori Musiikin, taiteen ja kulttuurin kasvatuksen laitoksesta Jyväskylän yliopistosta ja vastaväittäjänä filosofian tohtori Paula Salmi Niilo Mäki Instituutista.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

ALLU-testin käyttökokemuksia ja luetun ymmärtämisen arviointi vuosina 1995 ja 2017

Tiina Turunen, Jenni Alisaari, Elisa Poskiparta & Johanna Lindeman

Ala-asteen lukutesti ALLU on Suomeen standardoitu lukutaidon ryhmätesti oppilaiden kielellisen tietoisuuden, teknisen lukemisen sekä luetun ymmärtämisen arviointiin. Tämän kaksiosaisen tutkimuksen ensimmäisessä osassa tutkittiin opettajien (N = 1 009) kokemuksia ALLU-testin käytöstä ja päivitystarpeesta. Tulokset osoittivat ALLU-testin olevan edelleen laajasti jokavuotisessa käytössä suomalaisissa kouluissa. Eniten käytetään luetun ymmärtämisen tehtäviä, ja niihin kaivataan myös eniten päivitystä. Paperitehtävien lisäksi vastaajat ovat kiinnostuneita myös mahdollisuudesta käyttää testiä digitaalisessa muodossa.

Tutkimuksen toisessa osassa tutkittiin alakouluikäisten oppilaiden (N = 1 705) luetun ymmärtämisen taitoja osittain uudistetuilla ALLU-testin luetun ymmärtämisen tehtävillä. Verrattaessa alakouluikäisten luetun ymmärtämisen taitotasoa testin alkuperäiseen normiaineistoon huomattiin, että samoina pysyneissä tehtävissä oppilaat pärjäsivät yhtä hyvin vuosina 1995 ja 2017. Kun vertailtiin paperisia tehtäviä, digitaalisesti tehtyjä tehtäviä ja sekamuotoisia tehtäviä, ei eroja testityyppien välillä yleisesti ottaen ollut. S2-oppilaat pärjäsivät suomenkielisiä oppilaita heikommin luetun ymmärtämisen tehtävissä, joten ALLU-testi ja sen suomenkielisillä oppilailla kerätyt normit eivät sellaisenaan sovellu S2-oppilaiden luetun ymmärtämisen taitojen arviointiin. Tutkimuksen molempien osien tuloksia on tarkoitus hyödyntää ALLU-testin päivittämisessä. Kehitystyö aloitetaan luetun ymmärtämisen tehtävistä, joille kerätään uusi normiaineisto käyttämällä digitaalisesti tehtävää testiversiota.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Vanhempien osallistuminen kuudesluokkalaisten kotitehtävien tekemiseen

Mari Tunkkari, Kaisa Aunola ja Noona Kiuru

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka paljon ja kenen aloitteesta vanhemmat osallistuvat kuudesluokkalaisten lastensa kotitehtävien tekemiseen sekä missä määrin vanhempien osallistuminen riippuu lapsen taitotasosta ja sukupuolesta. Tämän lisäksi tutkittiin, onko äidin omilla oppimisen pulmilla ja lapsen opiskelussa kohtaamilla vaikeuksilla yhteyttä osallistumiseen ja äidin kotitehtävätilanteissa kokemiin positiivisiin ja negatiivisiin tunteisiin. Tutkimus on osa TIKAPUU – Alakoulusta yläkouluun -tutkimushanketta. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu kuudennen luokan oppilaille (n = 607) tehtyihin lukemisen ja matematiikan testeihin sekä kyselylomakkeeseen. Vanhempien aineisto (n = 494) perustuu kuudesluokkalaisten oppilaiden vanhemmille esitettyyn kyselyyn. Tulosten mukaan vanhemmat raportoivat osallistuvansa kotitehtävien tekemiseen eniten auttamalla lasta kokeisiin valmistautumisessa. Eri oppiaineista vanhemmat kertoivat osallistuvansa eniten vieraiden kielten kotitehtävien tekemiseen ja vähiten lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvien kotitehtävien tekemiseen auttamalla ja valvomalla kotitehtävien tekemistä. Myös lapsen taitotaso oli yhteydessä vanhemman osallistumisen määrään. Lopuksi havaittiin, että äideillä, jotka kertoivat itsellään olleen oppimisen pulmia ja joiden lapsilla oli niitä myös, oli enemmän negatiivisia tunteita kotitehtävätilanteissa ja he osallistuivat kotitehtävien tekemiseen useammin kuin äidit, joilla itsellään tai joiden lapsilla ei ole ollut vaikeuksia oppimisessa. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että iso osa kuudesluokkalaisten oppilaiden vanhemmista on mukana lastensa koulunkäynnissä auttamalla kotitehtävissä ja kokeisiin valmistautumisessa sekä valvomalla kotitehtävien tekemistä.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

EARLI2017-konferenssi Tampereella 29.8.–2.9.2017

Sanni Pöysä, Jenni Ruotsalainen ja Tarja Pietarinen

Elo-syyskuun taitteessa Tampereella järjestetty EARLI2017-konferenssi kokosi yhteen 2 200 kasvatusalan tutkijaa kaikkiaan 51 maasta. Konferenssin taustaorganisaatio EARLI (The European Association for Research on Learning and Instruction) on suurin kasvatusalan tutkimusjärjestö Euroopassa, ja kahden vuoden välein järjestettävät suurkonferenssit kuuluvat järjestön päätapahtumiin. Tällä kertaa Tampereen yliopiston isännöimä konferenssi oli vuorossaan jo 17:s. Edellisen kerran EARLI-konferenssi on järjestetty Suomessa vuonna 1991, tuolloin Turussa.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Lukion erityisopettaja – opettaja, ohjaaja ja konsultti?

Hanna-Maija Sinkkonen, Minna Kyttälä, Sanni Kiiskinen, Saara Jäntti

Abstrakti:

Artikkeli käsittelee lukion erityisopettajina työskentelevien opettajien näkemyksiä työnsä sisällöistä sekä kokemuksia onnistumisesta ja epäonnistumisesta työssään. Lisätukea antavaa opetusta voidaan antaa opiskelijoille, jotka ovat tilapäisesti jääneet jälkeen opinnoissaan tai joiden opiskelun edellytykset ovat heikentyneet kouluyhteisössä. Tällainen oppimisen ja opiskelun tuki on lisääntynyt lukioissa jatkuvasti. Lukioissa annettava opetus on yleissivistävää, ja sen tarkoitus on antaa opiskelijoille valmiuksia jatko-opintoihin. Oppimista ja opiskelua tukeva opetus auttaa opiskelijaa niin, että lukio-opintojen tasavertainen suorittaminen on mahdollista silloinkin, kun opiskelun edellytykset ovat heikentyneet vamman, toimintavajavuuden tai sairauden vuoksi. Tuen tarvetta voi ilmetä myös mielenterveyteen, sosiaaliseen sopeutumattomuuteen tai elämäntilanteeseen liittyvien asioiden vuoksi. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet tuen suuntautuvan pääasiallisesti lukemis- ja kirjoitusvaikeuksiin ja niiden testaamiseen. Millaisia kokemuksia lukion erityisopettajilla oli vuonna 2011?

Lataa pdf

Julkaistu

Draama osallisuuden innoittajana – nuorten kokemuksellinen oppimisprosessi

Minna Saarinen, Marjatta Takala

Abstrakti:

Tässä artikkelissa kuvataan, millaisia keinoja lukiolaiset rakentavat tarjotakseen koulussa ulkopuolisiksi jääville nuorille osallisuutta ja ryhmän jäsenyyttä. Tutkimusaineisto koostuu prosessidraaman aikana kuvatuista videonauhoista, neljän nuoren kirjoittamista vapaamuotoisista esseistä ja teemahaastatteluista. Teoreettinen tausta on kokemuksellisessa oppimisessa sekä inkluusiossa. Tulosten mukaan nuoret löysivät erilaisia keinoja tarjota osallisuutta ja motivoituivat sen tarjoamiseen oman syrjään jäämisen kokemuksensa siivittämänä. Nuoret kokivat, että ulkopuolisen positiosta on mahdollista päästä jäseneksi ja että vanhat roolit voivat muuttua. Nuorilla on valmiuksia antaa sosiaalista tukea luokkaryhmästä sivuun jääneelle oppilastoverille, ja he olivat halukkaita myös ennaltaehkäisemään ulkopuolisuuden kokemusta. Vastaajat positioivat itsensä osallisiksi.

Lataa pdf

Julkaistu

Matkakertomus oppimista ja oppimisvaikeuksia käsittelevästä ForLearning International Symposium on learning and learning difficulties -konferenssista 2.–4. joulukuuta 2015

Elias Manninen

Abstrakti:

Jyväskylän yliopistossa toimiva oppimisen ja oppimisvaikeuksien tutkijaverkosto ForLearning (Research Forum of Learning Difficulties) järjesti Jyväskylässä 2.–4. joulukuuta kansainvälisen konferenssin oppimisesta ja oppimisvaikeuksista. Konferenssi tarjosi osallistujille oivan mahdollisuuden tavata kollegoja ja kuunnella monipuolisesti oppimisvaikeuksia käsitteleviä esityksiä ja alan uusimpia tutkimustuloksia. Oppimisvaikeuksia käsiteltiinkin kolmen päivän aikana monesta eri näkökulmasta, ja puhujia konferenssissa oli kymmenestä maasta ja useista eri yliopistoista, yhteensä noin 25. Konferenssi järjestettiin Jyväskylän yliopiston tiloissa Agorassa ja Ruusupuistossa. Esitykset kestivät keskimäärin 45 minuuttia, ja kerralla kuultiin kolme samaan aiheeseen liittynyttä esitystä. Tämän jälkeen oli paneeli- ja yleisökeskustelu, joissa tutkimustuloksia ja esityksiä pääsi kommentoimaan. Konferenssissa käsiteltiin näkyvästi ainakin geenien vaikutusta lapsen kehitykseen, lukemista ja lukivaikeuksia sekä matematiikan oppimista, oppimisvaikeuksia ja niihin liittyviä muita vaikeuksia. Tässä matkakertomuksessa esitellään hieman konferenssin monipuolista antia.

Lataa pdf

Julkaistu

Varhain epilepsiaan sairastuneiden lasten kognitiivinen ja akateeminen suoriutuminen kouluiässä

Annina Alhonmäki, Kati Rantanen, Kai Eriksson

Abstrakti:

Epilepsia on yksi tavallisimmista lastenneurologisista sairauksista. Suomessa sitä sairastaa noin 7 000–8 000 lasta. Tässä tutkimuksessa selvitetään varhain epilepsiaan sairastuneiden lasten kognitiivista ja koulusuoriutumista ja niihin yhteydessä olevia epilepsiaan liittyviä tekijöitä. Kouluikäisille tehtyyn seurantatutkimukseen osallistui 28 iältään 9–13-vuotiasta lasta, jotka olivat sairastaneet epilepsiaa keskimäärin yhdeksän vuotta. Kognitiivista suoriutumista kartoitettiin psykologisilla testeillä, jonka lisäksi opettajat arvioivat koulusuoriutumista kyselylomakkeella. Epilepsiaa sairastavat lapset jaettiin kahteen ryhmään: vain epilepsiaa sairastaviin ja niihin, joilla epilepsiaan liittyi aivojen rakennepoikkeavuuksia ja/tai muu neurologinen sairaus tai vamma.

Tulokset osoittivat älyllisen suoriutumisen olevan normaalin rajoissa 43 prosentilla ja heikkoa keskitasoa 11 prosentilla, ja kehitysvammaisia lapsista oli 46 prosenttia. Kognitiivisten toimintojen osalta vain epilepsiaa sairastavien lasten suoriutuminen oli kauttaaltaan normaalivaihtelun rajoissa, sen sijaan lapsilla, joilla epilepsiaan liittyi aivojen rakennepoikkeavuutta ja/tai jokin neurologinen liitännäissairaus, oli laaja-alaisia vaikeuksia. Huomattavaa oli se, että seurannan aikana tutkittavien älyllinen suoriutuminen heikentyi, mutta kapea-alaisempien kognitiivisten toimintojen muutos ei ollut merkitsevä. Älyllisen suoriutumisen ja kognitiivisten toimintojen kannalta merkittävimmät epilepsiaan liittyvät tekijät olivat lääkitys ja kohtaustasapaino. Koulusuoriutumisessa selkeitä vaikeuksia oli 60 prosentilla, ja erityisopetusta sai 57 prosenttia tutkittavista. Lasten suoriutuminen oli luokkatasoon nähden keskimääräistä heikompaa äidinkielessä, matematiikassa ja lukuaineissa.

Varhain alkanut epilepsia näyttää olevan riski kognitiiviselle suoriutumiselle ja oppimiskyvylle kouluiässä. Merkillepantavaa on se, että riski on kohonnut myös osalla niistä lapsista, joilla on vain epilepsia ilman muita neurologisia oireita tai sairauksia ja jotka ovat saattaneet olla pitkään kohtauksettomia. Tämä on erittäin tärkeää huomioida jo koulupolun alussa, jotta mahdolliset oppimisen haasteet havaitaan ajoissa ja tukitoimet pystytään kohdentamaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Lataa pdf

Julkaistu

Yläkoulun oppilaiden kouluun kuulumisen kehityskulut 7. luokan alusta 8. luokan alkuun: Kehityskulkujen yhteys oppilaiden käytösoireisiin

Tuomo Virtanen, Olli-Pekka Malinen, Kaisa Haverinen

Abstrakti:

Kouluun kuuluminen on yksi oppilaiden tunneperäisen kiinnittymisen osa-alue. Sillä viitataan oppilaan kokemuksiin siitä, miten hän tulee hyväksytyksi, arvostetuksi, mukaan otetuksi ja tuetuksi koulun sosiaalisessa ympäristössä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan henkilökeskeisesti kouluun kuulumisen kehityskulkuja 7. luokan alusta 8. luokan alkuun 485 oppilaan vastaukset sisältävällä kyselyaineistolla. Lisäksi tutkitaan, millaisia yhteyksiä kouluun kuulumisen kehityskuluilla on oppilaiden raportoimiin käytösoireisiin.

Aineistosta oli tunnistettavissa kaksi erilaista kouluun kuulumisen kehityskulkua. Ensimmäisessä ryhmässä, johon kuului 94 prosenttia oppilaista, lähtötaso oli 7. luokan alussa korkea ja se pysyi tasaisesti korkeana 8. luokan alkuun asti. Toisessa ryhmässä, johon kuului 6 prosenttia oppilaista, lähtötaso oli 7. luokan alussa samalla tasolla kuin ensimmäisessä ryhmässä, mutta kehityssuunta oli voimakkaasti laskeva. Tasaisesti korkean kehityskulun ryhmän oppilailla oli vähemmän käytösoireita kuin laskevan ryhmän oppilailla 7. luokan alussa. Seitsemännen luokan lopussa sukupuolen vaikutuksen kontrolloinnin jälkeen yhteys kouluun kuulumisen kehityskulkujen ja käytösoireiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Heikon kouluun kuulumisen haittavaikutukset voivat kasautua käyttäytymisen pulmina, heikkona koulumenestyksenä sekä akateemisen sinnikkyyden puutteena. Hyvät ihmissuhteet voivat kuitenkin ehkäistä käyttäytymisen ongelmia, joten niiden luomiseen tulee koulussa olla monipuolisia mahdollisuuksia. Täytyy kuitenkin myös huomioida, että kouluun kuulumisen sisäinen kokemus ei näy kaikkien oppilaiden käyttäytymisessä. Kuulumisen kokemusten systemaattinen seuranta olisi tärkeää, jotta sen heikkeneminen havaittaisiin ennen kuin se vaikuttaa esimerkiksi koulumenestykseen.

Lataa pdf

Julkaistu

Toisen ja vieraan kielen ääntämisen oppimisen haasteet

Riikka Ullakonoja, Hannele Dufva

Abstrakti:

Katsausartikkelissamme käsittelemme niitä seikkoja, jotka vaikuttavat toisen tai vieraan kielen ääntämisen oppimiseen. Yleisiä oppijaan liittyviä tekijöitä ovat esimerkiksi oppijan ikä ja hänen motivoituneisuutensa. Myös oppimisympäristö vaikuttaa. Kun kieltä opitaan oleskelemalla kohdekielisessä ympäristössä, oppimiseen voivat vaikuttaa mm. maahantuloikä, oleskeluaika ja erilaiset yhteisölliset seikat (esim. asennoituminen vieraaseen aksenttiin), kun taas kielen formaalissa opiskelussa kouluissa ja oppilaitoksissa tärkeitä voivat olla esimerkiksi opetuksen keinot ja oppimateriaalit. Myös oppijan äidinkielen ja opittavan kielen äänteelliset erot ja yhtäläisyydet vaikuttavat oppimiseen.

Lisäksi pohdimme toisen tai vieraan kielen oppijan ja opettajan tavoitteita ääntämisen oppimisessa ja opettamisessa ja esittelemme lyhyesti joitain opetuksen menetelmiä. Katsauksemme osoitti myös, että eri tutkimusten vertailu on vaikeaa. Kielellinen ja yhteiskunnallinen konteksti, äidinkielen ja opittavan kielen väliset suhteet sekä tutkimusasetelma itse vaikuttavat tutkimustuloksiin. Keskeinen päätelmämme onkin, että hyvään toisen tai vieraan kielen ääntämistaitoon ei ole yhtä tietä. Siksi ääntämisen oppimista tulee tarkastella oppijaan, hänen ympäristöönsä ja kyseisiin kieliin liittyvien tekijöiden ryppäänä.

Lataa pdf

Julkaistu

Kieli, kojeet ja koulutus? Kuulovammaisten lasten perheet valintojen edessä

Marjatta Takala, Päivi Rainò

Abstrakti:

Tässä kerrotaan tutkimuksesta, jossa selvitettiin 29:n vaikeasti kuulovammaisen lapsen perheen valintoja. Perheet ovat täyttäneet kyselylomakkeen neljään kertaan kuuden vuoden aikana. Erityisesti tarkastellaan perheen kommunikaatiota ja tulevaisuuden odotuksia. Suurin osa perheistä valitsi lapselleen sisäkorvaistutteen ja sen mukana puhutun kielen. Jos perheessä oli kuulovammainen vanhempi, viittomakieli oli yksi perheen käyttämistä kielistä. Muutenkin viittominen eri muodoissa kulki puheen rinnalla lähes joka perheessä. Mukana olleista lapsista kolmasosalla oli kuulovamman lisäksi jokin muu vamma. Erityisesti näissä perheissä käytettiin puheen lisäksi jotain viittomisen varianttia tai viittomakieltä. Perheet eivät aina saaneet asiantuntijoilta tukea kielivalinnoilleen, viittomista arvosteltiin. Tavallinen päiväkotiryhmä ja yleisopetus olivat yleisiä valintoja, mutta osa halusi lapsensa erityisopetuksen pariin. Perheen piti toimia usein lapsensa asianajajana, asioiden hoitajana ja informanttina. Jo varhaisessa vaiheessa tarvittaisiin enemmän ja monipuolisempaa tietoa esimerkiksi eri kieli- ja kouluvaihtoehdoista, toisaalta kaivataan perheen tekemien valintojen kunnioitusta ja tukemista. Kuusivuotisen seurantatutkimuksen loppuvaiheessa suurimmalla osalla oli ainakin kaksi kieltä tai kielen muotoa käytössään, näistä kuitenkin puhuttu kieli oli dominoivana.

Lataa pdf

Julkaistu

Opetuksellisesti haastavat lukivaikeuslapset – samanlaisia vai erilaisia?

Kaisa Peltomaa

Abstrakti:

Artikkeli pohjautuu Kaisa Peltomaan väitöskirjaan “Opinkohan mä lukemaan?” Lukivaikeuksien tunnistaminen ja kuntouttaminen alkuopetusvaiheessa. Väitöskirja on julkaistu vuonna 2014 sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 487.

Artikkelissa tarkastellaan lapsia, joiden lukitaidot etenivät hitaasti tukitoimista huolimatta. Tutkimukseen osallistui 370 koulutulokasta. Lapset (n = 72), joilla oli heikot lukivalmiudet koulun alkaessa, saivat ensimmäisen luokan syyslukukaudella erityisopetusta, ja puolet heistä pelasi lisäksi Ekapeliä. Kevätlukukauden alussa tehtiin seurantatutkimus. Lukitaidoiltaan heikoimmat lapset (n = 20) saivat yksilöllistä lukikuntoutusta – ensimmäinen kymmenen lapsen ryhmä ensimmäisen luokan kevätlukukaudella ja toinen kymmenen lapsen ryhmä toisen luokan syyslukukaudella. Opetuksellisesti haastaviksi määriteltiin lapset, joiden tekninen luku- ja kirjoitustaito oli toisen kouluvuoden päättyessä erittäin heikko (< -2 kh) ja jotka eivät hyötyneet yksilöllisestäkään lukikuntoutuksesta. Näitä lapsia oli neljä. Heidän tarkastelussaan hyödynnettiin itsearviointeja, vanhemmilta ja opettajilta kyselylomakkeilla saatuja tietoja sekä neuropsykologisia testejä ja lukitehtäviä.

Tulokset osoittivat, että erilaiset neurokognitiivisten vaikeuksien yhdistelmät voivat aiheuttaa sitkeitä vaikeuksia lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa. Koulunkäynnin alkaessa tehdyissä arvioinneissa kaikilla opetuksellisesti haastavilla lapsilla oli suurimmat vaikeudet tehtävissä, joissa keskeistä on kyky yhdistää fonologista ja visuaalista tietoa. Opettajien arvioiden mukaan kaikilla oli motivationaalis-emotionaalisia haasteita toisen luokan keväällä. Muilta osin lasten yksilölliset profiilit olivat hyvin erilaiset. Tulokset vahvistavat aikaisempien tutkimusten havaintoja lukivaikeuden ja muiden neurokognitiivisten vaikeuksien päällekkäistymisen monimuotoisuudesta.

Lataa pdf

Julkaistu

Opettajan toiminnan yhteys kolmasluokkalaisten onnistumiseen ongelmatehtävän ratkaisemisessa

Anu Laine, Liisa Näveri, Maija Ahtee, Erkki Pehkonen

Abstrakti:

Tämän artikkelin tavoitteena on tarkastella yhteyttä opettajien (N = 7) toiminnan ja heidän kolmasluokkalaistensa (N = 86) ongelmanratkaisusuoritusten välillä Neliönjako-tehtävässä. Tutkimusaineistona käytettiin oppilaiden ratkaisuja, oppitunneista nauhoitettuja videoita sekä opettajien tuntisuunnitelmia. Opettajien toimintaa analysoitiin ongelmanratkaisutunnin vaiheiden (johdatteluvaihe, tutkimisvaihe ja yhteenvetovaihe) avulla. Oppilaiden ratkaisut luokiteltiin, ja heidän suorituksiaan verrattiin eri luokissa. Tutkimuksen tulosten perusteella oppilaiden oli mahdollista saada ongelmatehtävästä korkeimman tason ratkaisuja matematiikan peruslaskutaidosta riippumatta. Opettajan toiminnalla oli selkeä yhteys oppilaiden suoriutumiseen, ja se oli erilainen kaikissa ongelmanratkaisutunnin vaiheissa. Johdatteluvaiheessa oppilaiden suoritukseen vaikuttivat opettajien tapa esittää ongelmatehtävä ja erityisesti keinot havainnollistaa keskeisiä käsitteitä. Tutkimisvaiheessa muodostui merkitykselliseksi se, miten opettaja ohjasi oppilaita sekä minkälaiset työskentelyvälineet hän valitsi. Selkeää aloitusta ja aktivoivaa ohjausta käyttäneiden opettajien oppilaat suoriutuivat tehtävässä paremmin riippumatta matematiikan peruslaskujen osaamisesta.

Lataa pdf

Julkaistu

Mentalisaatioteoriaan perustuva Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmämalli ja vanhempien kokemuksia perheryhmästä

Johanna Sourander, Eeva Oksanen, Anne Viinikka

Abstrakti:

Tässä artikkelissa kuvataan ensimmäisen lapsensa saaneille perheille suunnattua Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmämallia, jonka keskeinen tavoite on vanhempien mentalisaatiokyvyn tukeminen. Mallia on kehitetty Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Lisäksi esitellään perheryhmiin osallistuneiden äitien ja isien kokemuksia Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmien hyödyllisyydestä. Vuosien 2010−2014 aikana Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmiin osallistui 1 016 isää, 1 156 äitiä ja 1 158 vauvaa yli 80 kunnassa eri puolella Suomea. Perheryhmiin osallistuneilta vanhemmilta kerättiin anonyymisti palautetta internet -pohjaisella kyselyllä. Kysely lähetettiin 1 103 vanhemmalle, ja siihen vastasi 183 isää ja 367 äitiä. Isistä 86 % ja äideistä 84 % kertoi ymmärtävänsä ryhmään osallistumisen jälkeen paremmin vauvansa tunteita ja tarpeita. 81 % äideistä ja 80 % isistä koki itseluottamuksen vanhempana lisääntyneen ryhmän myötä. Myös koko perheelle suunnatun, voimavaroja vahvistavan tukimuodon hyödyllisyys korostui. Ryhmiin osallistui huomattavan paljon isiä, ja heistä 89 % kertoi saaneensa vahvistusta vanhemmuuteensa ja yli puolet koki tasavertaisen vanhemmuuden vahvistuneen. Tulokset nostivat esiin vahvasti myös ammatillisesti ohjatun mentalisaatioteoriaan perustuvan vertaistuen merkityksen ensimmäisen lapsen saaville perheille.

Lataa pdf

Julkaistu

Uudistunut Valteri tukee oppimista ja koulunkäyntiä

Tiina Siiskonen, Sanna Alila, Tarja Hännikäinen, Kristiina Pitkänen, Pia Walle

Abstrakti:

Valteri on Opetushallituksen toimialaan kuuluva valtakunnallinen oppimis- ja ohjauskeskus, joka tarjoaa palveluja ja asiantuntemusta monenlaisiin oppimisen ja koulunkäynnin vaikeuksiin. Juuri äskettäin toteutunut yhdistyminen verkostosta valtakunnalliseksi organisaatioksi parantaa palvelujen saavutettavuutta entisestään sekä tekee niistä entistä monipuolisempia ja kattavampia. Palvelut voivat kohdistua yksittäisten lasten ja nuorten tarpeisiin tai koko työyhteisön, kunnan tai alueen tarpeisiin. Ne voivat sisältää esimerkiksi ohjauskäyntejä ja konsultaatiota päiväkoteihin ja kouluihin, tukijaksoja, arviointi- ja kuntoutuspalveluja yksittäisille lapsille ja nuorille sekä työnohjausta ja koulutusta ammattihenkilöstölle. Palveluita voidaan tarjota valtakunnallisesti etäyhteyksien avulla tai tulemalla asiakkaan luokse sijaintipaikkakunnasta riippumatta, mikä onkin yksi koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen edellytys. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni lapsi ja nuori saa opiskella omassa lähikoulussaan kotipaikkakunnallaan ja saa siellä tarvitsemansa tuen. Siksi Valterin keskeisenä tehtävänä on tukea paikallisten ja alueellisten toimijoiden – erityisesti opetus- ja kasvatushenkilöstön, mutta myös opetuksen järjestäjien osaamista. Tämä edellyttää tietenkin lisääntyvää yhteistyötä kuntien, koulujen ja muiden toimijoiden kanssa.

Lataa pdf