Uudistunut Valteri tukee oppimista ja koulunkäyntiä

Tiina Siiskonen, Sanna Alila, Tarja Hännikäinen, Kristiina Pitkänen, Pia Walle

Abstrakti:

Valteri on Opetushallituksen toimialaan kuuluva valtakunnallinen oppimis- ja ohjauskeskus, joka tarjoaa palveluja ja asiantuntemusta monenlaisiin oppimisen ja koulunkäynnin vaikeuksiin. Juuri äskettäin toteutunut yhdistyminen verkostosta valtakunnalliseksi organisaatioksi parantaa palvelujen saavutettavuutta entisestään sekä tekee niistä entistä monipuolisempia ja kattavampia. Palvelut voivat kohdistua yksittäisten lasten ja nuorten tarpeisiin tai koko työyhteisön, kunnan tai alueen tarpeisiin. Ne voivat sisältää esimerkiksi ohjauskäyntejä ja konsultaatiota päiväkoteihin ja kouluihin, tukijaksoja, arviointi- ja kuntoutuspalveluja yksittäisille lapsille ja nuorille sekä työnohjausta ja koulutusta ammattihenkilöstölle. Palveluita voidaan tarjota valtakunnallisesti etäyhteyksien avulla tai tulemalla asiakkaan luokse sijaintipaikkakunnasta riippumatta, mikä onkin yksi koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen edellytys. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni lapsi ja nuori saa opiskella omassa lähikoulussaan kotipaikkakunnallaan ja saa siellä tarvitsemansa tuen. Siksi Valterin keskeisenä tehtävänä on tukea paikallisten ja alueellisten toimijoiden – erityisesti opetus- ja kasvatushenkilöstön, mutta myös opetuksen järjestäjien osaamista. Tämä edellyttää tietenkin lisääntyvää yhteistyötä kuntien, koulujen ja muiden toimijoiden kanssa.

Lataa pdf

Perhemuodon ja sisarusaseman yhteys lapsen sosiaaliseen suosituimmuuteen ja näkyvyyteen ensimmäisellä luokalla

Linda Ojalammi, Nina Kivinen, Noona Kiuru, Jari-Erik Nurmi, Kaisa Aunola

Abstrakti:

Tutkimuksessa tarkasteltiin perhemuodon, sisaruuden ja syntymäjärjestyksen yhteyttä lapsen saamaan hyväksyntään ikätovereiden keskuudessa ensimmäisellä luokalla. Tutkittavina oli 154 keskisuomalaista lasta yhdeksältä luokalta. Lapsen sosiaalista suosituimmuutta ja näkyvyyttä arvioitiin ensimmäisen luokan keväällä pyytämällä lapsia mainitsemaan luokkatovereita, joiden kanssa he viettävät mielellään aikaansa ja joiden kanssa he vastaavasti eivät mielellään vietä aikaansa. Perhetaustasta kerättiin tietoa vanhemmilta kyselylomakkeella lasten ollessa esikoulussa. Tulokset osoittivat, että ydinperheessä elävät lapset olivat ikätovereidensa keskuudessa pidetympiä kuin uusperheissä elävät lapset. Tulokset osoittivat myös, että ainoat lapset olivat sosiaalisesti näkyvämpiä kuin lapset, joilla oli sisaruksia. Perhetekijöiden ja lapsen sosiaalisen aseman välisen yhteyden tiedostaminen voi auttaa löytämään keinoja tukea lapsia, joilla on riski joutua torjutuksi ikätoverisuhteissaan.

Lataa pdf

Miksi oppilaat ovat väsyneitä? Katsaus väsymyksen syihin ja seurauksiin

Juhani E. Lehto

Abstrakti:

Katsauksessa tarkastellaan peruskoulu- ja lukioikäisten unta ja väsymystä. Väsymyksen tunteet ovat lisääntyneet, ehkä aivan viime vuosia lukuun ottamatta. Huomattavan suuri osa oppilaista kokee itsensä väsyneeksi varsinkin kouluviikon aikana. Myöhäiseksi siirtynyt nukkumaanmeno ja liian lyhyeksi jäävä yöuni ovat selkeimmät syyt väsymykseen. Heikko unenlaatu on myös todennäköinen syy. Unenpituus, unenlaatu ja väsymys ovat kaikki yhteydessä koulumenestykseen, tosin yhteys ei ole kovin vahva. Selvästi vahvemmin nämä tekijät ovat yhteydessä depressio-oireisiin.

Unen vaikutus ADHD-tyyppiseen oireiluun on mahdollista, mutta tutkimusta on toistaiseksi vähän sellaisista oppilaista, joilla ei ole diagnosoitua ADHD-oireyhtymää. Unen vaikeudet saattavat selittää, miksi opettajat kokevat ADHD-tyyppisen oireilun lisääntyneen koulussa. Tietotekniikan käyttö myöhään illalla ja yöllä vähentää unenpituutta ja heikentää unenlaatua. Sen aiheuttamista uniongelmista ja väsymyksestä on kuitenkin melko vähän tutkimusta: tarkat vaikutusmekanismit ovat selvittämättä. Katsauksen lopuksi pohditaan, miten koulupäivän aloittaminen myöhemmin ja nukkumaanmenon varhentaminen saattaisivat vähentää oppilaiden väsymystä.

Lataa pdf

Lasten temperamentin ja tuen tarpeiden yhteys lasten kognitiivisiin toimintoihin päiväkotien erityisryhmissä

Alisa Alijoki, Eira Suhonen, Mari Nislin, Nina Sajaniemi

Abstrakti:

Tässä tutkimuksessa selvitettiin erityisryhmissä olevien vertaislasten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten temperamenttia, tuen tarpeita ja kognitiivisia toimintoja. Tutkimukseen osallistui 257 lasta. Näistä 107:llä oli hallinnollinen päätös erityisen tuen tarpeesta. Temperamentin arvioinnissa käytettiin vanhempien täyttämää kyselykaavaketta The Child Behavior Questionnaire. Kognitiivisia toimintoja arvioitiin käyttämällä osia sekä yleisen kognitiivisen kyvykkyyden arvioimiseen tarkoitetusta menetelmästä (WPPSI-III) että lasten neuropsykologisesta tutkimusmenetelmästä (NEPSY-II).

Tutkimuksessa vertaislapset hallitsivat kognitiiviset toiminnot odotetusti paremmin kuin erityistä tukea tarvitsevat lapset. Mielenkiintoista oli, että kielellisessä erityisvaikeudessa ja säätelytaitojen vaikeudessa kognitiiviset toiminnot olivat hyvin samantasoisia. Vertaislapsilla temperamenttipiirteistä tahdonalainen hallinta oli vahvempaa kuin erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla. Erityistä tukea tarvitsevien lasten joukossa tahdonalainen hallinta oli hyvin samankaltaista sekä kielellisessä erityisvaikeudessa että säätelytaitojen vaikeudessa. Samoin kielteinen virittyneisyys oli samankaltaista, ja sitä esiintyi huomattavasti enemmän kuin muilla lapsilla. Sukupuolten välillä eroa oli ainoastaan tahdonalainen hallinta -temperamenttiulottuvuudessa; tytöillä se oli vahvempaa kuin pojilla.

Erityistä tukea tarvitsevien lasten pulmat näkyvät pääosin keskittymisessä, tarkkaavaisuudessa ja kielteisessä virittyneisyydessä ympäristöä kohtaan. Varhaiskasvatuksessa lapset tarvitsevat sensitiivisiä aikuisia, jotka vastaavat lasten tarpeisiin ja osaavat tarvittaessa kanssasäädellä (co-regulate) lasten toimintaa. Silloin lapsilla on mahdollisuus saada myönteisiä kokemuksia vertaissuhteissaan, mikä tukee lapsen kehitystä ja oppimista.

Lataa pdf

ADHD-tukitoimet koetaan usein riittämättömiksi

Tutkimusartikkelissaan ”Opettajan asenne heijastui suoraan oppilaan koulumenestykseen” – Riittävät ja riittämättömät tukitoimet koulussa ADHD-perheiden näkökulmasta viime vuosien aikana Erja Sandberg ja Heidi Harju-Luukkainen (2017) tarkastelevat Suomen kouluissa tarjottavia tukitoimia silloin, kun perheessä on ADHD-oireinen peruskoulun oppilas. Tutkimusaineisto sijoittui vuosille 2000–2014. Tutkimukseen osallistuneista 208 perheestä 108 valittiin jatkotutkimukseen, sillä niihin kuului tutkimusaikana peruskoululainen, jolla esiintyi merkittäviä ADHD-oireita. Kaikkiaan vain puolet (51 %) perheistä piti ADHD-oppilaan saamia tukitoimia riittävinä.

Riittävä tuen saaminen on tärkeää erityisesti heti kun ADHD-oireita havaitaan, sillä ADHD-oireinen oppilas on tutkimusten mukaan keskimäärin alttiimpi akateemiselle alisuoriutumiselle kuin kognitiivisesti samantasoinen oppilas, jolla oireita ei ilmene. ADHD-oireita voivat olla keskittymisen hankaluus, tarkkaamattomuus, heikko toimintakyky, impulsiivisuus, käyttäytymishäiriöt sekä toiminnanohjauksen ja elämänhallinnan pulmat. Lisäksi sosiaalisissa taidoissa voi ilmetä puutteita, vireystilan säätely voi tuottaa vaikeuksia ja reagointi käyttäytymisestä saatuun palautteeseen voi olla poikkeavaa.

Verkkovälitteisenä etnografisena tutkimuksena, netnografiana, toteutettu tutkimus pyrki keräämään kokemusperäistä tietoa yhteiskunnan tukipalveluiden toimivuudesta silloin, kun ADHD on vahvasti läsnä perheen arjessa. Jatkotutkimukseen osallistuneista perheistä 51 % piti tukitoimia riittävinä, siinä missä 49 % piti tukea riittämättömänä. Vastauksissa korostuivat opettajien ennakkoasenteet, ADHD-tietotaito, vahvuusajattelu, moniammatillinen yhteistyö sekä kodin ja koulun yhteistyö. Jos edellä mainitut osa-alueet olivat kunnossa, tuki koettiin riittäväksi, ja päinvastoin. Opettajan asennoitumista pidettiin koulun tukitoimien lähtökohtana. Vanhempien kokemusten perusteella opettajien asennoituminen ADHD-oireiseen oppilaaseen heijastui suoraan lapsen koulusuoriutumiseen – paitsi negatiivisesti, myös positiivisesti silloin, kun asennoituminen oli kannustavaa. Opettajan ajanmukaisen tietotaidon ja pedagogisten ratkaisujen koettiin myös vaikuttavan oppilaan pärjäämiseen ja opettajan kykyyn tunnistaa ADHD-oireilu varhaisessa vaiheessa.

Moniammatillisen yhteistyön ja kasvatuskumppanuuden myötä vanhemmat kokivat lisäksi olevansa riittävän tietoisia lastensa suoriutumisesta, saavansa monipuolisesti tietoa heidän oireistaan, sekä pystyvänsä suunnittelemaan konkreettisten tukitoimien järjestelyn paremmin. Kaikkiaan tulokset tyytymättömyydestä tarjottuihin tukitoimiin ovat huolestuttavia. Vuonna 2014 uudistuneiden opetussuunnitelman perusteiden myötä korostuva kasvatuskumppanuus ja vanhempien kokemukset onkin syytä huomioida jatkossa paremmin koulun arjessa myös tukitoimia suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Alkuperäinen artikkeli julkaistiin Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti Bulletinissa 2/2017.

Timi Tervo, erityispedagogiikan kandidaattiopiskelija, harjoittelija

ProKoulu, pro oppiminen, pro kehitystyö – Hannu Savolaisen työ tasa-arvoisen oppimisen hyväksi

Hanna Seman, Heli Solla

Abstrakti:

Hannu Savolainen on koulutukseltaan kasvatustieteen tohtori, ja hän on toiminut Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan professorina tammikuusta 2014 lähtien. Hänen työuransa painopiste on ollut tasa-arvoisen oppimisen edistämisessä, ja hän on työskennellyt aiheen parissa niin Suomessa kuin ulkomailla. Savolainen on toiminut tiiviisti mukana kehitysyhteistyössä yli 20 vuoden ajan, esimerkiksi Sambiassa konsulttitehtävissä sekä neljä vuotta Etiopiassa erityisopetuksen kehityshankkeissa. Hän on osallistunut myös Unescon koordinoimaan maailmanlaajuiseen Education for All (EFA) -prosessiin vuodesta 2000 lähtien ja Maailman koulutusfoorumiin (World Education Forum) Dakarissa ulkoministeriön toimeksiannosta. Lisäksi Savolainen toimii aktiivisesti EFA-prosessin seurantaan liittyvässä lippulaivaohjelmassa, jonka päämääränä on ratkaista vammaisten lasten koulutukseen liittyviä kysymyksiä. Hannu Savolainen on tutkinut muun muassa lukivaikeuksien ja matemaattisten vaikeuksien ilmenemistä ja seurauksia Opintiellä pysyminen -hankkeessa, jonka aineistona on pitkäaikainen seurantatutkimus. Toinen kansainvälinen vertailututkimus keskittyy opettajien inkluusiokäsitteisiin ja taitoihin opettaa inklusiivisesti eli opettajien käsityksiin, asenteisiin ja minäpystyvyyteen. Tutkimuksessa on mukana maita Euroopasta, Afrikasta ja Aasiasta. ProKoulu-hankkeen tavoitteena on sen sijaan kehittää kouluissa oppilaille annettavaa yleistä tukea ja auttaa ratkaisemaan käyttäytymiseen liittyviä ongelmia. Hankkeen nimen alku tulee sanoista ”positiivisesti ryhmässä oppien”. Keskeinen tavoite on luoda suomalaisille kouluille sellainen yleisen tuen toimintamalli, jossa käyttäytymistä ohjataan positiivisen palautteen avulla.

 

Lataa pdf

Heikosti ja hyvin lukemaansa ymmärtävien lasten kertomuksen ymmärtämisen taidot, lukemisvalmiudet ja motivaatio 4–9 vuoden iässä

Janne Lepola

Abstrakti:

Tutkimukset ovat osoittaneet, että oppilaista noin 10 prosentin on vaikea ymmärtää lukemaansa, vaikka he muutoin lukevat yhtä tarkasti ja sujuvasti kuin ikätoverinsa (Nation, 2005; Torppa ym., 2007). Tässä pitkittäistutkimuksessa selvitettiin, millaisia eroja heikosti lukemaansa ymmärtävillä ja toisaalta hyvin ymmärtävillä lapsilla on ollut 4–9 vuoden iässä; erityisesti tutkittiin eroja kielen ja kertomuksen ymmärtämisen taidoissa, lukemisen valmiuksissa ja tehtäväsuuntautuneisuudessa. Tutkimukseen osallistui 85 lasta.

Tunnistimme 3. luokan keväällä luetun ymmärtämisen ja tekstin lukemisen tehtävien perusteella 13 oppilasta, joilla oli spesifi heikko luetun ymmärtämisen profiili, ja samoin 13 oppilasta, joiden luetun ymmärtämisen profiili oli hyvä. Arvioimme lasten kuullun ymmärtämistä, päätelmien tekemistä ja tehtäväsuuntautuvaa toimintaa 4:n, 5:n, 6:n ja 9 vuoden iässä. Lasten lukemisvalmiuksia (kirjaintieto ja fonologinen tietoisuus) ja sanastoa arvioitiin 4:n, 5:n ja 6 vuoden iässä sekä taivutusmuotojen hallintaa 4 vuoden iässä. Opettajat arvioivat lasten kykyä ymmärtää kertomuksia esiopetuksen aikana ja koulumenestystä 3. luokan keväällä.

 

Lataa pdf

”Oppimisen haasteet nyt ja tulevaisuudessa” – Valtakunnallinen tutkijatapaaminen 24.–25.5.2015

Elsi Kirvesniemi

Abstrakti:

Valtakunnallinen oppimistutkijoiden tapaaminen järjestettiin tänä vuonna Jyväskylässä. Järjestykseltään 18:nnen tapaamisen järjestäjinä toimivat Niilo Mäki Instituutti ja For-Learning tutkijaverkosto. Tapaamiseen oli saapunut lähemmäs 70 osallistujaa. Kaksipäi-väisestä ohjelmasta löytyi mielenkiintoisia puheenvuoroja lukemisen ja matematiikan op-pimisvaikeuksien tutkimuksista sekä monista muista ajankohtaisista oppimisen teemoista. Päivät avattiin Paavo Leppäsen ja Juha-Matti Latvalan tervetulopuheella. Latvala kehotti osallistujia luomaan katseen tulevaan ja pohtimaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan juuri oppimisvaikeuksien tutkimukselle.

 

Lataa pdf

Professori Lynn Fuchsin näkökulmia RTI-malliin ja matematiikan oppimisen tukemiseen

Paula Vuorinen

Abstrakti:

Oppimisvaikeuksien tunnistamisen käytännöt kokivat Yhdysvalloissa uudistuksen, kun Response to Intervention (RTI) -malli, suomennettuna ”interventiovaste”, mullisti aiemmin vallalla olleen älykkyysdiskrepanssimallin. Interventiovasteella tarkoitetaan kouluikäisen lapsen kohdalla sitä, oppiiko hän jonkin valitun mallin avulla tiettyjä taitoja vai ei.

Vanderbiltin yliopistossa työskentelevä professori Lynn Fuchs on yksi RTI-mallin kehittäjistä. Hän on sittemmin tullut maailmalla tunnetuksi erityisesti matemaattisten taitojen kehityksen tutkimuksestaan ja sen pohjalta kehittämistään matematiikan interventiosovelluksista. Hän vieraili 28.8.2014 Jyväskylän yliopiston EARLI Sig 5 -postkongressissa esittelemässä tutkimusryhmänsä interventioita, jotka oli kohdistettu murtolukujen oppimiseen.

Fuchs kertoo haastattelussa omasta osuudestaan RTI-interventiomallin kehittämisessä sekä tarkastelee oppimisen tuen mallin tämänhetkisiä hyviä ja vielä kehittämistä vaativia puolia. Lisäksi hän pohtii suomalaisen kolmiportaisen tuen mallin piirteitä ja vertailee sitä yhdysvaltalaiseen RTI-malliin, jossa niin ikään voidaan erottaa kolme tuen kehää. Kehittämiskohteita Fuchs näkee vielä molemmissa malleissa.

 

Lataa pdf

Tukea tarvitsevien oppilaiden ajattelutaitojen kehittyminen erikokoisissa luokissa

Mari-Pauliina Vainikainen, Ninja Hienonen, Jarkko Hautamäki, Risto Hotulainen

Abstrakti:

Ajattelutaitojen kehittäminen on nähty yhdeksi koulutuksen keskeisimmistä tavoitteista jo vuosikymmeniä, ja tämä näkyy myös Opetussuunnitelman perusteissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella luokkakoon ja tehostetun ja erityisen tuen saamisen yhteyttä ajattelutaitojen kehittymiseen kohti formaalin ajattelun tasoa. Kohderyhmänä oli erään eteläsuomalaisen kunnan kokonainen ikäluokka, jota seurattiin kolmannelta luokalta kuudennen luokan loppuun.

Tulokset osoittivat, että menestyminen analogisen päättelytaidon tehtävässä kolmannella luokalla oli melko vahvassa yhteydessä kuudennen luokan formaalin ajattelun tasoon sekä tukea saavilla oppilailla että muillakin osaamistasosta riippumatta. Luokkakoon näennäinen myönteinen yhteys osaamiseen ja sen kehittymiseen selittyi pääosin sillä, että tehtävissä heikommin menestyneet tuensaajat opiskelivat keskimäärin pienemmissä ryhmissä. Tuensaajia ja muita oppilaita erikseen tarkastelemalla havaittiin, että suurempi luokkakoko ei näytä heikentävän kummankaan ryhmän oppilaiden ajattelutaitojen kehittymistä. Tuensaajien ajattelutaidot siis kehittyivät oman, tosin muita hieman kielteisemmän ennusteensa mukaan myös isommissa luokissa, mikä tukee uudistuneiden Opetussuunnitelman perusteiden näkemystä lähikoulusta ja tavallisesta opetusryhmästä ensisijaisena tuen järjestämisen paikkana.

 

Lataa pdf

Oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestelyt kouluissa – rehtorien arviot tukijärjestelyjen toimivuudesta

Jonna Pulkkinen, Markku Jahnukainen, Raija Pirttimaa

Abstrakti:

Esiteltävässä tutkimuksessa tarkasteltiin tukijärjestelyjen toimivuutta perusopetuksessa rehtorien (N = 335) arvioimana. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella syksyllä 2012. Rehtoreiden arvioita tukijärjestelyjen toimivuudesta selitti eniten se, millaisia tukijärjestelyjen arvioitiin olleen ennen lakiuudistusta. Koulun osallistuminen Tehostetun ja erityisen tuen kehittämistoimintaan (KELPO-hanke) oli yhteydessä myönteisempiin arvioihin oppimissuunnitelmien käytön, osa-aikaisen erityisopetuksen, kodin kanssa tehtävän yhteistyön, oppilashuoltotyöryhmän ja opetuksen eriyttämisen toimivuudesta. Rehtoreiden arvioiden mukaan tukijärjestelyistä toimivat kouluissa huonoiten yhdessä opettaminen ja opetusryhmien joustava muuntelu, jälkimmäinen erityisesti yläkouluissa.

Alakouluissa oppimissuunnitelmien käyttö toimi paremmin kuin muissa kouluissa. Isoissa kouluissa taas erityisopettajan ja luokan- tai aineenopettajan yhdessä opettaminen, oppimissuunnitelmien käyttö ja oppilashuoltotyöryhmän toiminta arvioitiin paremmaksi kuin pienissä kouluissa. Kouluissa, joissa erityisopetuksen saatavuuden arvioitiin parantuneen lakiuudistuksen jälkeen, rehtorit arvioivat erityisopettajan ja luokan- tai aineenopettajan yhdessä opettamisen, opetusryhmien joustavan muuntelun, tukiopetuksen ja osa-aikaisen erityisopetuksen tilanteen paremmaksi kuin muiden koulujen rehtorit.

 

Lataa pdf

Interventiovastemallien tarjoamat mahdollisuudet kolmiportaisen tuen kehittämiseen: esimerkkinä matematiikan oppimisen tuki

Piia M. Björn, Mikko Aro, Tuire Koponen

Abstrakti:

Tässä katsausartikkelissa esitellään Yhdysvalloissa monin paikoin käytössä olevaa interventiovastemallia (Response to Intervention, RTI), joka sisältää tutkimusperustaisen näkökulman koulussa annettavaan oppimisen tukeen. Ennen kaikkea pohditaan interventiovastemallille ominaisen tuen tiheyden, keston ja arvioinnin merkitystä ja hyödynnettävyyttä suomalaisessa kolmiportaisen tuen mallissa.

Lopuksi esitetään jatkokeskustelua ja -tutkimusta varten matematiikan oppimisen tuen kolmivaihemalli, johon on yhdistelty RTI-lähestymistapaa matematiikan oppimisvaikeuksiin annettavan tuen osalta ja joka kuitenkin on suomalaisen lainsäädännön mukainen. Kolmivaihemalli pohjaa yksityiskohdiltaan yhdysvaltalaiseen tutkimustietoon. Sen toimivuutta ja käytettävyyttä olisi järkevää alkaa tutkia Suomessakin. Mallin esittely on samalla myös pedagogisen tuen järjestämiseen liittyvä avaus, jonka avulla matematiikan oppimiseen annettavaa tukea ja oppilaan taitojen kehittymisen arviointia voidaan entisestään yhtenäistää.

 

Lataa pdf

Mistä konkreettinen sisältö tuen portaille?

Mikko Aro

Abstrakti:

Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti NMI-Bulletinin tässä numerossa tarkasteltavat teemat liittyvät vuonna 2011 voimaan tulleeseen perusopetuslain uudistukseen, jossa oppimisen tuki on määritelty kolmiportaiseksi. Pulkkisen ja kollegoiden raportoimassa tutkimuksessa on tarkasteltu rehtoreiden näkemystä siitä, millaisia oppimisen tukijärjestelyt ovat olleetoppimisen tukijärjestelyjen toteutumisesta kouluissa kolmiportaisen mallin käyttöönoton jälkeen. Vainikainen ja kumppanit ovat puolestaan tutkineet yleisten ajattelu- ja päättelytaitojen kehityksen yhteyttä opetusryhmän kokoon. Numeron katsausartikkeleissa Leskinen ja Salminen pohtivat kolmiportaisen mallin tulkintaan ja tutkimusperustaisuuteen liittyviä kysymyksiä yleisesti, ja Björn kollegoineen selvittää erityisesti matematiikan oppimisen tukemistaen kontekstissa ja Yhdysvalloissa käytössä olevasta interventiovastemallista (RTI-malli; Response-to-Intervention) kertyneen tiedon soveltamistaen näkökulmasta.

 

Lataa pdf

Varhaislapsuuden oppimisen ja kehityksen tukemisen uusia suuntia Suomesta ja maailmalta Matkakertomus EARLI SIG 5 –kongressista

Paula Vuorinen

Abstrakti:

Jyväskylän yliopistossa 25.–27.8.2014 järjestetty EARLI SIG 5 -kongressi keräsi yhteen noin 300 kasvatusalan tutkijaa ja asiantuntijaa ympäri maailmaa. Alle 8-vuotiaiden kasvun ja oppimisen teemat olivat laajasti esillä tapahtuman 148 suullisessa esityksessä, 35 posterissa, viidessä työpajassa sekä kutsuttujen puhujien esityksissä. Kongressissa tarkasteltiin muun muassa kielellisiä ja matemaattisia taitoja ja niiden kehitystä, itsesäätelytaitoja, oppimisympäristöjä sekä monia muita varhaislapsuuden teemoja. Myös erilaiset pedagogiset aiheet, kuten siirtymät, opettajan käytännöt ja henkinen hyvinvointi, olivat esillä. Kutsutut puhujat Frederick Morrison, Bert Van Oers ja Heikki Lyytinen kuvailivat itsesäätelyn varhaisten interventioiden ja tutkimuksen suuntaa, leikkisän oppimisen tiloja, mahdollisuuksia ja ehtoja sekä lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksien varhaista tunnistamista, ennusteita ja interventioita.

 

Lataa pdf

Suomalainen ja kiinalainen koulutusjärjestelmä PISA-tutkimuksessa menestymisen taustalla

Abstrakti:

Muutettuani Suomeen jatkamaan opintojani mieleeni on usein noussut kysymyksiä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä: ”Millainen oikein on suomalainen koulu?” ”Miksi suomalaiset oppilaat ovat menestyneet PISA-tutkimuksessa niin hyvin?”

Olen kotoisin Kiinasta. Valmistuin siellä maisteriksi, ja olen nähnyt opiskeluympäristössäni sekä hyviä että huonoja piirteitä. Useimpien kiinalaisten opiskelijoiden tapaan en pidä koulutusjärjestelmästämme, sillä se painottaa liikaa asioiden ulkoa opiskelua eikä jätä tilaa luovuudelle. Shanghain menestys PISA-tutkimuksessa vuosina 2009 ja 2012 on kuitenkin saanut minut pohtimaan asiaa lisää. Miksi ryhmäopetus ja ulkoluku tuottavat niin yllättävän hyviä tuloksia? Mitä kiinalaiset opiskelijat tekevät oikein?

Nämä kysymykset mielessäni olen osallistunut muutamille kursseille sekä lukenut kirjoja ja artikkeleita Jyväskylän yliopiston kuuluisimmassa kasvatustieteellisessä tutkimuslaitoksessa ja samalla yrittänyt muodostaa kysymyksiin omia vastauksiani. Tässä puheenvuorossa esittelen alustavan mallin PISA-tutkimuksessa menestymisen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Vertailtuani Suomen ja Kiinan koulutusjärjestelmiä toisiinsa ja tarkasteltuani Suomen PISA-menestyksen perinteisiä selityksiä päädyin siihen, että hyvien PISA-tulosten välittömin syy on oppimisprosessin tehokkuus.

 

Lataa pdf

Kommenttipuheenvuoro kirjoitukseen ”Suomalainen ja kiinalainen koulutusjärjestelmä PISA-tutkimuksessa menestymisen taustalla”

Sari Sulkunen, Minna Torppa

Abstrakti:

Suomen PISA-menestys on ollut suuri uutinen paitsi Suomessa myös Suomen ulkopuolella. Suomea vielä paremmin PISAssa ovat menestyneet Kiinan suuret kaupungit Shanghai ja Hongkong sekä Aasian maat Singapore, Korea ja Japani. Matematiikassa myös Taiwan on selvästi Suomea parempi maa. (Kupari ym., 2013.) Hyvän menestyksen syyt ovat herättäneet laajaa kiinnostusta. Xin Tang pyrki omassa puheenvuorossaan avaamaan Suomen ja Kiinan menestyksen syitä ja eroja. Tässä kommenttipuheenvuorossa tarjoamme oman näkökulmamme asiaan.

 

Lataa pdf

Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten sosiaalinen asema lähikoulussa luokilla 1–4

Terhi Hirvonen, Helena Sume, Markku Leskinen

Abstrakti:

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sisäkorvaistutetta käyttävien oppilaiden (jatkossa SI- oppilaiden) sosiaalista asemaa lähikouluissa luokilla 1–4. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, oliko SI-oppilaille muodostunut ystävyyssuhteita ja vastavuoroisen torjunnan suhteita muiden luokkalaisten kanssa ja olivatko he osana kaveriryhmiä. Lisäksi tutkittiin, muuttuiko heidän sosiaalinen asemansa luokilla 1–4. Tutkimuksen kohteena oli kuusi lähikoulun luokkaa, joissa opiskeli SI-oppilas.

Tutkimus tehtiin sosiometrisellä menetelmällä, jossa luokkien oppilaat valitsivat kolme mieluisinta ja kolme vähiten mieluista leikkitoveria. Tulokset analysoitiin muodostamalla nimeämisten perusteella sosiogrammeja. Lisäksi SI-oppilaille laskettiin standardoidut z-pistemäärät neljään kategoriaan: suosio, epäsuosio, sosiaalinen suosio ja sosiaalinen näkyvyys.

Tutkimuksessa ilmeni, että lähes puolet (45,8 %) kaikista SI-oppilaiden sosiaalisen aseman statuksista oli torjutun statuksia. SI-oppilaiden sosiaalinen asema vaihteli eri vuosiluokilla, ja erityisesti kolmannella luokalla se usein heikkeni. Kuitenkin yli puolet SI-oppilaista kuului johonkin kaveriryhmään vähintään yhdellä vuosiluokalla ja lähes kaikilla heistä oli ystävyyssuhteita. Tutkimustulosten mukaan SI-oppilaat olivat lähikoulussaan heikommassa sosiaalisessa asemassa kuin heidän kuulevat vertaisensa. Sosiaaliseen asemaan vaikuttavat kuitenkin useat asiat, esimerkiksi persoonallisuus, ja niitä olisi kiinnostavaa selvittää jatkotutkimuksena.

 

Lataa pdf

Tuen tarve, osallisuus ja yhteistoiminta varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja alkuopetuksessa

Nina Halme, Marja-Leena Perälä, Outi Kanste

Abstrakti:

Tutkimuksessa kuvataan lapsiperheiden tuen tarpeita, osallisuutta ja yhteistoiminnan toteutumista varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja alkuopetuksessa toimialajohtajien, työntekijöiden sekä vanhempien näkökulmasta. Tarkastelu perustuu vuonna 2009 tehtyihin strukturoituihin kyselyihin, jotka oli suunnattu pienten lasten vanhemmille (n = 955), päivähoidossa sekä esi- ja perusopetuksessa toimiville työntekijöille (n = 226) sekä sivistys- ja opetuspalveluista vastaaville johtajille (n = 151).

Vanhemmilla oli monenlaisia arjessa esiintyviä tuen tarpeita, jotka liittyivät lapsen kehitykseen tai vanhempana toimimiseen. Pääosin vanhemmat kokivat saavansa riittävästi apua esimerkiksi lapsen oppimisvaikeuksiin. Sen sijaan vanhemmuuden huoliin liittyvä tuki tuntui usein riittämättömältä, eikä toimipisteissä useinkaan ollut sovittu, miten näihin huoliin vastataan. Työntekijöiden oli myös helpompi ottaa puheeksi lapseen liittyviä huolia kuin vanhemmuuteen liittyviä asioita. Tulosten mukaan vanhemmat kykenivät vaikuttamaan omassa perheessä tapahtuviin asioihin ja olemaan niissä osallisina. Suurin osa vanhemmista arvioi myös voivansa vaikuttaa päivähoidossa sekä esi- ja alkuopetuksessa tehtäviin ratkaisuihin, jotka koskivat lasta ja perhettä. Sen sijaan lasten ja vanhempien näkemyksillä sekä tutkitulla tiedolla oli vain vähän vaikutusta palvelujen kehittämiseen.

Avun tarpeisiin vastaaminen edellyttää yhteistyötä eri palveluntuottajien välillä. Tulosten mukaan yhteistyössä erityisesti mielenterveys- ja päihdepalvelujen sekä lastensuojelun kanssa on edelleen parannettavaa. Tulevaisuudessa on kiinnostava tarkastella, millainen yhteys monialaisella yhteistoiminnalla ja siihen panostamisella on lasten oppimiseen ja hyvinvointiin.

 

Lataa pdf

Opettajuus ja opettajankoulutus muutoksessa – tulevaisuus haastaa jokaisen

Abstrakti:

Tulevaisuuden yhteiskunnan ja koulun haasteet vaativat opettajalta sekä opettajankoulutukselta jatkuvaa kehittymistä ja uudistumista. Myös Jyväskylän opettajankoulutuslaitos on kokenut muutoksia viime vuosina. Tavoitteena on kehittää ns. ilmiöpohjaisen opetussuunnitelman avulla uudenlaisia opettajia, jotka pystyvät entistä paremmin vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Tulevaisuuden yhteiskunnan ja koulun tarpeet näkyvät myös kasvatustieteellisen tutkimuksen kentällä ja siinä, millaisia tutkimuksia tuetaan. Tällä hetkellä kasvatustieteellisessä tutkimuksessa ovat esillä esimerkiksi motivaatio-ongelmat, sitoutumattomuus kouluun sekä tietotekniset sovellukset ja niiden mahdollisuudet opetuksessa ja oppimisen välineenä.

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Marja-Kristiina Lerkkanen kertoo opettajankoulutuksen muutoksista ja ajankohtaisista kasvatustieteellisistä tutkimuksista.

Lataa pdf

”Tiellä tasa-arvoiseen oppimiseen” – Oppimistutkijoiden päivät 23.-24.5.2014

Anna Slunga

Abstrakti:

Tänä vuonna 17. valtakunnalliset oppimistutkijoiden päivät järjestettiin Vaasassa Åbo Akademin tiloissa. Osallistujia päivillä oli lähemmäs 60. Päivien vieraat toivotettiin tervetulleiksi Åbo Akademin opiskelijoiden kuoroesityksellä, yhteistyöjärjestäjien puheenvuoroilla sekä päivien suojelijan sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon terveisillä. Paula Risikon pääsanomaksi nousi hänen huolensa nykynuorten ja lasten syrjäytymisestä sekä se, kuinka tärkeä osa tutkimustyöllä on tämän ennaltaehkäisyssä.

Päiviä olivat järjestämässä yhteistyössä Åbo Akademin kanssa erityisryhmien tietotekniikkakeskus Datero, Pohjanmaan lukiyhdistys Lossi sekä Vaasan yliopisto. Oppimistutkijoiden päivien yhteydessä juhlittiin myös Lossin 10-vuotispäivää sekä Åbo Akademin erityispedagogiikan laitoksen 25-vuotispäivää. Norsma-Fi eli Suomen matematiikan oppimisvaikeuksien tutkijoiden kokous pidettiin myös päivien aikana. Vaasan kaupungin vastaanottotilaisuus oli Kuntsin modernin taiteen museossa, jossa isäntänä toimi sivistystoimen toimialajohtaja Christina Knookala.

Tämän vuoden oppimistutkijoiden päivien teema oli ”Tiellä tasa-arvoiseen oppimiseen”, millä viitataan erilaisten oppijoiden huomioimiseen opetuksessa ja heidän oppimisensa tukemiseen. Tutkimusten ja luentojen osalta päivien keskeisiksi aiheiksi nousivat lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet, matemaattiset oppimisvaikeudet, onnellisuus ja elämäntyytyväisyys, ongelmanratkaisutaidot, nuorten opiskelu ja työelämä sekä tukivälineet lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksiin. Näkyvimpinä aiheina päivillä olivat lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet sekä matemaattiset oppimisvaikeudet. Näistä aiheista olivat myös päivien keynote-luennot.

 

Lataa pdf