nopea nimeäminen – Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti

11.4.202211.4.2022

Kaksoisvaikeushypoteesi lapsilla,joilla on oppimisvaikeuksia

Anna-Bella Nivala, Riikka Heikkilä, Minna Torppa, Vesa Närhi, Mikko Aro & Timo Ahonen

Kaksoisvaikeusoletuksen mukaan keskeisimmät luku- ja kirjoitustaidon taustataidot, fonologinen tietoisuus ja nopea nimeäminen, ennustavat lukivaikeuksia osin toisistaan erillään. Vaikeudet molemmissa taustataidoissa johtavat vaikeammanasteisiin lukivaikeuksiin kuin yksittäin esiintyessään. Tässä artikkelissa esitellään keskeiset havainnot Heikkilän, Torpan, Aron, Närhen ja Ahosen tutkimuksesta (2016), jossa selvitettiin, onko kaksoisvaikeudella yhteyttä lukemisen vaikeuksien lisäksi myös oppimisvaikeuksiin matematiikassa ja tarkkaavuudessa. Tutkimuksen kohteena oli luokilla
2–6 olevia lapsia (n = 205), joilla oli yksittäisiä tai päällekkäisiä oppimisen vaikeuksia lukitaidoissa, matematiikassa ja/tai tarkkaavuudessa. Lapset luokiteltiin neljään eri ryhmään heidän fonologisen tietoisuuden sekä nopean nimeämisen taitojensa perusteella: 1) fonologisen tietoisuuden vaikeus (FON), 2) nopean nimeämisen vaikeus (NIM), 3) kaksoisvaikeus (KV) ja 4) ei vaikeuksia (EV). Tulokset tukivat kaksoisvaikeushypoteesia siten, että kaksoisvaikeus osoittautui olevan yleinen lukivaikeuden taustavaikuttaja ja se oli yhteydessä vaikeammanasteisiin lukemisen vaikeuksiin. Tutkimuksen mukaan kaksoisvaikeus oli yhteydessä erityisesti lukivaikeuksiin, mutta ei suoraan matematiikan tai tarkkaavuuden vaikeuksiin.

1.3.202126.9.2022

Lukusujuvuus ja kirjoittaminen kohonneen lukivaikeusriskin oppilailla 1. ja 2. luokilla kaksoisvaikeushypoteesin näkökulmasta

Juuso Harju, Miia Ronimus

Kaksoisvaikeushypoteesin (double-deficit hypothesis, Wolf & Bowers, 1999) mukaan kaksi vahvinta luku- ja kirjoitustaidon varhaista ennakoivaa taitoa – fonologinen tietoisuus ja nopea nimeäminen – ovat toisistaan osittain erillisiä taitoja ja ennakoivat lukivaikeuksia eri tavoin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartuttaa tietoa kaksoisvaikeushypoteesin sopivuudesta lukivaikeuksien selittämiseen pitkittäistutkimuksen avulla. Tutkimuksessa tarkasteltiin lukusujuvuutta ja kirjoittamista ensimmäisen ja toisen luokan keväinä sekä taitojen kehittymistä tällä aikavälillä kaksoisvaikeushypoteesin näkökulmasta. Fonologista tietoisuutta ja nopeaa nimeämistä arvioitiin 1. luokan talvella. Tutkittavat (N = 284) olivat oppilaita, joilla oli kohonnut riski lukivaikeuksien kehittymiselle. Tutkimus toteutettiin osana DysGeBra-hanketta.

Tutkimusaineistosta tunnistettiin neljä kaksoisvaikeushypoteesin mukaista ryhmää: fonologisen tietoisuuden vaikeus (FON, n = 54), nopean nimeämisen vaikeus (NIM, n = 53), kaksoisvaikeus (KV, n = 31) ja ei vaikeuksia kummassakaan (EV, n = 146). Tutkimustulokset tukivat pääosin kaksoisvaikeushypoteesia. Fonologinen tietoisuus ja nopea nimeäminen olivat erillisiä taitoja ja ennakoivat lukivaikeuksia osittain eri tavoin. Kaksoisvaikeusryhmällä oli molemmilla luokilla suurimmat vaikeudet lukusujuvuudessa ja oikeinkirjoittamisessa. Yhden vaikeuden ryhmät eivät eronneet toisistaan lukusujuvuudessa, mutta 1. luokan oikeinkirjoittamisessa FON-ryhmä suoriutui NIM-ryhmää heikommin. Alaryhmät kehittyivät seuranta-aikana osittain eri tavoin lukusujuvuudessa ja kirjoittamisessa. Tutkimustulosten mukaan kaksoisvaikeushypoteesin avulla pystytään ennakoimaan lukivaikeuksien kehittymistä. Erityisen tärkeää olisi tunnistaa kaksoisvaikeudesta kärsivät lapset varhain, jotta he saavat tarvitsemaansa tukea heti koulunkäynnin alkuvaiheessa.

Asiasanat: lukivaikeus, kaksoisvaikeushypoteesi, fonologinen tietoisuus, nopea nimeäminen

Tutkimukset

Lue artikkeli pdf-muodossa

19.9.201620.11.2018

Nopea nimeäminen ja lukemisen sujuvuus oppimisvaikeuslapsilla

Riikka Heikkilä

Abstrakti:

Riikka Heikkilän psykologian väitöskirja ”Rapid automatized naming and reading fluency in children with learning difficulties” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 22. toukokuuta 2015. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori George Georgiou Albertan yliopistosta Kanadasta ja kustoksena professori Timo Ahonen Jyväskylän yliopistosta.

Riikka Heikkilän väitöskirjassa tarkasteltiin nopean nimeämisen yhteyttä lukemiseen, lukemisvaikeuksiin ja muihin oppimisvaikeuksiin lapsilla, joilla oli oppimisvaikeuksia. Nopealla nimeämisellä tarkoitetaan kykyä hakea tuttuja nimikkeitä sujuvasti mielestä. Taitoa on aiemmissa tutkimuksissa käsitelty lähinnä yhteydessä lukemisvaikeuksiin, mutta joidenkin tutkimusten mukaan sillä näyttäisi olevan yhteyksiä oppimisvaikeuksiin lukemista laajemminkin. Oppimisvaikeudet esiintyvät usein yhdessä, minkä vuoksi niiden mahdollisista yhteisistä taustatekijöistä on tärkeää saada tietoa sekä diagnostisen tiedon että kuntoutuksen suunnittelun näkökulmasta.

Väitöskirjan kahden osatutkimuksen tulokset osoittivat nopean nimeämisen olevan ensisijaisesti yhteydessä lukemisen sujuvuuteen, ei niinkään matematiikan tai tarkkaavuuden taitoihin. Tutkimus antoi osaltaan tukea myös kaksoisvaikeushypoteesille, jonka mukaan lukemisvaikeuksien taustalla vaikuttavat toisaalta nopean nimeämisen ja toisaalta fonologisen tietoisuuden ongelmat. Kolmannessa osatutkimuksessa lukemisen sujuvuutta pyrittiin tukemaan tietokoneavusteisella tavuharjoittelumenetelmällä. Kukin kolmesta harjoitteluryhmästä edistyi tavujen lukunopeudessa kontrolliryhmää enemmän. Alkutasoltaan heikoimmat lukijat edistyivät eniten. Nopea nimeäminen oli yhteydessä lukemisen alkutasoon, mutta ei harjoittelun tehokkuuteen. Jatkossa on kuitenkin syytä kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka harjoittelun vaikutukset yleistyvät arkipäivän lukemiseen.

Lataa pdf

26.10.201220.11.2018

Kaksoisvaikeushypoteesi ja oppimisvaikeuksien päällekkäisyys

Riikka Heikkilä

Abstrakti:

Kaksoisvaikeushypoteesin mukaan lukemisvaikeuksien taustalla voivat vaikuttaa nopean nimeämisen tai fonologisen prosessoinnin ongelmat. Yhdessä esiintyessään (kaksoisvaikeus) niiden oletetaan johtavan vaikeampiin lukemisvaikeuksiin kuin erillään. Kaksoisvaikeushypoteesi on saanut tukea useissa tutkimuksissa, mutta sen ilmenemismuoto näyttää vaihtelevan tutkittavan kielen kirjoitusjärjestelmän säännönmukaisuuden sekä tutkittavien lukemisen tason mukaan. Lisäksi nopean nimeämisen ja fonologisen prosessoinnin yhteydet eivät oletettavasti rajoitu ainoastaan lukemisvaikeuksiin, vaan niillä voi olla kytkös myös muihin oppimisen ongelmiin kuten matematiikan oppimisvaikeuteen tai tarkkaavuuden pulmiin. Tämä artikkeli tiivistää kaksoisvaikeushypoteesia koskevaa tutkimuskirjallisuutta ja taustoittaa meneillään olevaa tutkimusta, jonka alustavat tulokset tukevat hypoteesia suomenkielisten oppimisvaikeuslasten kaksoisvaikeudesta.

Lataa pdf

24.4.201220.11.2018

Tavoitteena sujuva lukutaito

Sini Huemer, Paula Salmi, Mikko Aro

Abstrakti:

Lukemisen erityisvaikeus ilmenee suomen kielessä tyypillisesti erittäin hitaana ja työläänä lukemisena, toisin sanottuna sujuvuuden ongelmina. Lukemisvaikeuksia koskeva kuntoutustutkimus painottuu kuitenkin vahvasti lukutaidon valmiuksien tukemiseen ja lukivaikeuksien ennaltaehkäisyyn ja selvästi vähemmän tutkimustietoa on tarjolla lukemissujuvuuden ongelmien helpottamisen keinoista. Tutkimus osoittaa, että hitaan ja työlään lukemisen taustalla on usein kielellisiä vaikeuksia, joista erityisesti nimeämisen hitaus on keskeinen. Lukemissujuvuuden ongelmat näyttävät olevan sitkeitä eivätkä harjaannu kovin hyvin menetelmien avulla, joiden on näytetty tukevan kokoavan lukutaidon periaatteiden omaksumista. Tutkitut lukemisen sujuvuuden harjoitusmenetelmät perustuvat pitkälti joko pyrkimykseen tarjota lapselle määrällisesti paljon kokemuksia painetun tekstin parissa tai käsitykseen, jonka mukaan sanojen toisto on avain niiden tunnistamisen nopeuden – ja sitä kautta lukemisen sujuvuuden – kehittymiseen. Toistuvan harjoittelun on osoitettu olevan tehokas harjoitusmuoto, joskin harjoittelun yleistymisvaikutukset ovat heikkoja. Suomen kielessä yksi ehdokas toistuvan harjoittelun kohteeksi on kielessä usein esiintyvien pienempien yksiköiden, kuten tavujen, käyttö. Lukemissujuvuuden kehittymiseen vaikuttaa keskeisesti myös lapsen itsenäinen lukemisharrastus, ja siksi tukikeinojen kehittämisessä on syytä pohtia myös motivaatioon liittyviä kysymyksiä.

Lataa pdf