Tekijä: admin

Julkaistu

Musiikkikasvatus esteettisenä kasvatuksena ja taidekasvatuksena ehkäisemässä polarisoitumista

Katri-Helena Rautiainen

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten luokanopettajaopiskelijoiden (N = 43) käsityksiä esteettisestä kasvatuksesta ja sen ohjaamisesta sekä esteettisen kasvatuksen keinoista ehkäistä polarisoitumista musiikkikasvatuksen kontekstissa. Tutkimuksessa avataan esteettisen kasvatuksen olemusta vastakkainasettelujen avulla: elämys – kokemus, kauneus – rumuus, vaistonvarainen kokemus – analyyttinen pohdinta, me ja he -ajattelu ja esteettinen – praksiaalinen musiikkikasvatus. Viitekehyksessä käsitellään myös taidekasvatuksen mahdollisuuksia oppimisen ja hyvinvoinnin tukemisessa sekä vuoropuhelun edistämisessä. Aineistona käytetään opiskelijoiden oppimispäiväkirjoja.
Analysointimenetelmänä sovelletaan aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan opetuksessa on tuettava oppilaiden moninaisia mahdollisuuksia kohdata, tulkita ja ilmentää luovan itseilmaisun välityksellä perusolemustaan ja maailmankuvaansa. Esteettisten elämysten ja kokemusten avulla myös ohjataan oppijan hyvinvointia ja oppimista. Luokanopettajan esteettisen kasvatuksen keinot ja niiden pedagogiset ratkaisut ovat avainasemassa, kun pohditaan, miten estetiikkaa voidaan opettaa koulussa. Tässäkin ratkaisevina tekijöinä ovat opettajan oma ymmärrys estetiikan ja ihmisyyden perusolemuksesta. Tuloksena syntynyt pedagoginen jatkumo pyrkii ilmentämään ja jäsentämään esteettisen kasvatuksen oppimisprosessia, jota voidaan soveltaa käytännön opetustyössä. Esteettinen tarkastelu auttaa havainnoimaan ja kohtaamaan moninaisuutta ja ymmärtämään ja sallimaan niiden erilaisia ilmenemismuotoja. Voidaankin katsoa, että esteettisen kasvatuksen keinoin voidaan auttaa havaitsemaan polarisoitumisen ääri-ilmiöitä ja ohjata keskustelua moniaistillisin keinoin dialogiseen suuntaan.

Julkaistu

Oppijan ja opettajan oikeus digitaaliseen osaamiseen – digitaalisen polarisaation uhkakuvista tasa-arvoiseen osaamisen kehittämiseen

Piia Näykki, Emilia Ahlström, Mari Manu, Silja Penttinen ja Tuula Nousiainen

Tämän narratiivisen katsausartikkelin tavoitteena on osallistua keskusteluun digitaalisesta polarisaatiosta ja tuoda esiin näkökulmia oppilaiden ja opettajien digitaalisesta osaamisesta ja osaamisen kehittämisestä. Kirjallisuuskatsaus aloitettiin hakemalla tietokannoista aihepiiriin liittyviä aiempia empiirisiä tutkimuksia, jotka on tehty vuosien 2014–2023 aikana suomalaisessa kontekstissa. Kirjallisuuskatsauksen avulla muodostettiin kolme teemakokonaisuutta: 1) suomalaisen peruskoulun nykytila: oppilaiden ja opettajien digitaalinen osaaminen sekä digitaalisen teknologian hyödyntämisen luokkahuonekäytänteet, 2) digitaalisen teknologian opetuskäytön vaikutukset oppilaiden
oppimistuloksiin ja 3) oppilaiden ja opettajien digitaalisen osaamisen kehittäminen. Artikkelissa tarkastellaan eriarvoistuvan yhteiskunnan huolten ohella myös vastuullisia tekoja, jotka liittyvät koulujen digitaalisten toimintaympäristöjen kehittämiseen sekä oppilaiden ja opettajien digitaalisen osaamisen tukemiseen. Yhteenvetona toteamme, että tarvitsemme kriittistä yhteiskunnallista tarkastelua ja keskustelua digitaalisia ympäristöjä ja työkaluja hyödyntävän oppimisen ja opettamisen nykytilasta sekä konkreettisia toimenpiteitä osaamisen kehittämiseen nyt ja tulevaisuudessa.

Julkaistu

Toimitukselta

Vuosi 2024 tuo muutoksia lehteemme. Pitkäaikainen päätoimittajamme Sirpa Eskelä-Haapanen jättäytyi tehtävästä ja hänen tilalleen valittiin NMI:n tutkimuspäällikkö Jarkko Hautala. Kiitos Sirpa merkittävästä työstäsi lehtemme hyväksi ja tervetuloa Jarkko toimitukseemme! Otimme myös käyttöön sähköisen toimitusportaalin (https://ojs.nmi.fi/index.php/bulletin), jonka kautta käsikirjoitukset jatkossa lähetetään lehteemme arvioitavaksi. Lisäksi valmistelemme koko lehden muuttamista elektroniseksi vuoden 2025 alusta alkaen. Vuonna 2024 Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti NMI Bulletin ilmestyy sekä painettuna paperisena että maksuttomana e-lehtenä. Ilmoittaudu oheisella lomakkeella, jotta saat lehden e-artikkelit käyttöösi heti niiden ilmestyttyä: https://koju.nmi.fi/bulletin-24/ . Palvelu on lisämaksuton eli sisältyy lehden hintaan.

Leskisen tuore väitöskirja tarjoaa uutta tutkimustietoa jaetuista johtamis- ja innovaatiokäytännöistä alakoulun makerspace-oppimisympäristössä. Opettajajohtoiset, oppilasjohtoiset ja jaetut johtajuuskäytännöt ilmenivät tutkimuksen oppimisympäristössä rinnakkain. Oppilaat tarvitsivat kuitenkin opettajan tukea osallistuakseen käytäntöjen rakentamiseen.

Äikäs ym. tarkastelevat sisällönanalyysin keinoin, miten inklusiivisen kasvatuksen sisällöt ja erityispedagogiikka näkyvät varhaiskasvatuksen-, luokan- ja aineenopettajaopintojen opetussuunnitelmissa. Tulosten mukaan inklusiivinen kasvatus esiintyy näissä opetussuunnitelmissa lähinnä yksittäisinä käsitteinä ja erityispedagogisia opintojaksoja löytyy opetussuunnitelmista enimmillään kaksi.

Toivainen ym. tutkivat oppilaiden tapaa muodostaa itsenäisesti pienryhmiä. Ryhmiä muodostettiin kaveruuden, sukupuolen ja erityisen tuen saamisen pohjalta. Koska nämä neuvottelutilanteet potentiaalisesti herättävät turvattomuuden tunteita, tutkijat suosittavat ennakkoon suunniteltua ryhmäjakoa spontaanin sijaan.

Pöysä ym. kuvaavat neljännellä luokalla järjestetyn lasten neuvottelukunnan toimintaa ja nostavat esille lasten viestejä aikuisille ja päättäjille. Lasten mukaan aikuisten pitäisi ymmärtää lasten voivan kokea tilanteita ristiriitaisesti ja että lasten ei ole aina helppo tuoda esiin omia ajatuksiaan tai tietää, mistä saisi apua. Neuvottelukunta on lupaava menetelmä lasten kuulemiseen ja heidän osallisuutensa edistämiseen.

Hautala vetää yhteen teknisen lukutaidon, sen kehityksen ja tukemisen tutkimusta erityisesti suomen kielen ja kansallisen lukutaitotyön näkökulmista.

Toimituskunta

Julkaistu

Lasten äänet esille – Lasten neuvottelukunta osana EduRESCUE-tutkimushanketta

Sanni Pöysä, Matilda Sorkkila, Mailis Elomaa, Eija Pakarinen ja Marja-Kristiina Lerkkanen

Tässä artikkelissa kuvataan Strategisen tutkimusneuvoston rahoittaman EduRESCUE-hankkeen yhteydessä järjestetyn Lasten neuvottelukunnan toimintaa sekä nostetaan esille neuvottelukunnan viestejä aikuisille ja päättäjille. Lasten neuvottelukunnan tavoitteena oli kuulla lasten kokemuksia COVID-19-pandemian ajasta ja heitä koskevista arjen huolista, lisätä lasten vaikutusmahdollisuuksia heitä koskevissa asioissa ja näin edistää lasten osallisuuden ja toimijuuden kokemuksia yhteiskunnassa.

Lasten neuvottelukuntaan kuului lukuvuonna 2022–2023 yksi noin 20 oppilaan koululuokka, jossa opiskeli 9–12-vuotiaita lapsia. Toiminta järjestettiin osana lasten tavanomaista koulupäivää ja heidän 4. vuosiluokan yhteiskuntaopin opintojaan. Neuvottelukunta kokoontui lukuvuoden aikana kolme kertaa. Tapaamisissa tutkijat olivat suorassa vuorovaikutuksessa lasten kanssa ja pyrkivät kuulemaan lasten kokemuksia ja ajatuksia korona-ajasta sekä kriisitilanteiden edellyttämästä resilienssistä eli joustavuudesta ja sopeutumiskyvystä. Lasten neuvottelukunnan viesteissä aikuisille ja päättäjille nousi esille esimerkiksi se, että aikuisten pitäisi ymmärtää lasten voivan kokea tilanteita ristiriitaisesti ja että lasten ei ole aina helppo tuoda esiin omia ajatuksiaan tai tietää, mistä saisi apua.

Kokemukset lasten neuvottelukunnan järjestämisestä osana tutkimushanketta olivat myönteisiä. Neuvottelukunta nosti esille näkökulmia, joita tutkijat eivät olisi välttämättä huomanneet. Kokeilu osoitti myös, että tämänkaltaista toimintaa suunnitellessa on tärkeä huomioida, että tehtävät ovat helposti lapsien ymmärrettävissä. Kokemustemme pohjalta kannustamme ammattilaisia pohtimaan keinoja lasten kuulemiseksi ja osallisuuden edistämiseksi niin tutkimuksessa kuin osana kouluarkea.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Lukemalla lukijaksi

Jarkko Hautala

Lapset tarvitsevat yleensä tukea ja ohjausta perustaitojen kuten lukemisen oppimisessa. Tässä kirjoituksessa pyrin tiivistämään olennaisia asioita teknisen lukemisen kognitiivisesta prosessista, sen kehityksestä, pulmista ja tukemisesta. Tavoitteenani on hälventää tekijöitä, jotka saattavat saada lukemisen opettamisen tuntumaan tarpeettoman vaikealta. Samalla ehdotan joitain keinoja, joilla oppilaiden peruslukutaitojen oppimista voitaisiin edistää kansallisella tasolla. En kuitenkaan käsittele luetun ymmärtämistä, joka vaatii oman puheenvuoronsa.

Julkaistu

Inklusiivisen kasvatuksen ja erityispedagogiikan sisällöt opettajaopintojen opetussuunnitelmissa

Aino Äikäs, Outi Kyrö-Ämmälä, Sonja Ojala, Katariina Waltzer, Marianna Heinonen ja Päivi Pihlaja

Opettajankoulutuksen tehtävänä on luoda tuleville opettajille valmiuksia toteuttaa inklusiivisen kasvatuksen mukaista opetusta. Opettajankoulutusten opetussuunnitelmat ohjaavat sitä, miten opiskelijat kehittävät ja kartuttavat osaamistaan opintojen aikana. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten inklusiivisen kasvatuksen sisällöt, ja erityispedagogiikka yhtenä keinona toteuttaa inklusiivista kasvatusta, varhaiskasvatuksen opettajan sekä luokan- ja aineenopettajakoulutusten opetussuunnitelmista.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittämistä ohjaavat kansainväliset sopimukset inklusiivisesta kasvatuksesta. Yksi konkreettinen kehittämisen kohde, tavoitteena vahvistaa kaikkien lasten ja nuorten tuen toteutumista, on ollut oppimisen koulunkäynnin tuen uudistuminen perusopetuksessa vuonna 2011 ja varhaiskasvatuksessa vuonna 2022. Myös toisella asteella opiskelun tukea koskevat uudistukset ovat olleet merkittäviä. Tutkimuksen aineisto koostuu syksyllä 2021 voimassa olleista opettajankoulutusten opetussuunnitelmista. Aineistoa analysoitiin induktiivisella ja teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä Inkluusiota edistävä opettajankoulutus -asiakirjassa (EASNIE, 2012) esiteltyyn inklusiivisen opettajan profiiliin peilaten. Tulokset osoittavat, että opetussuunnitelmissa on vaihtelevasti ja osin runsaasti inklusiiviseen kasvatukseen liittyviä sisältöjä, mutta ne näyttäytyvät tavallisesti ainoastaan yksittäisinä käsitteinä tavoite- tai sisältökuvauksissa. Toisaalta puhtaasti erityispedagogisia sisältöjä tarjoavia opintojaksoja varhaiskasvatuksen opettajan sekä luokan- ja aineenopettajakoulutusten opetussuunnitelmista löytyy enimmillään kaksi. On myös koulutusohjelmia, joissa näitä sisältöjä ei ole lainkaan.

Julkaistu

Oppilaiden ja opettajien kollektiiviset johtajuus- ja innovaatiokäytännöt alakoulun makerspace-oppimisympäristössä

Jasmiina Leskinen

KT Jasmiina Leskisen erityispedagogiikan väitöskirja Fostering distributed leadership and collective innovation practices in a primary school’s makerspace: a sociocultural investigation tarkastettiin 1.9.2023 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi professori Jennifer Roswell Sheffieldin yliopistosta ja kustoksena Kristiina Kumpulainen Helsingin yliopistosta.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Kohti oppimista: pienryhmien kokoonpanoista neuvotteleminen alakoulun avointen oppimisympäristöjen oppitunneilla

Janita Toivainen, Tanja Vehkakoski, Kreeta Niemi

Tutkimme artikkelissa oppituntien aikaista pienryhmiin jakautumista alakoulun avoimissa, inklusiivisissa oppimisympäristöissä. Kiinnostuksen kohteenamme oli, miten sosiaalinen inkluusio toteutuu opettajien jakaessa oppilaita pienryhmiin ilman ennalta mietittyjä ryhmä-jakoja tai oppilaiden saadessa itse muodostaa ryhmän. Videoidun oppituntiaineiston (N = 25 tuntia) yksityiskohtaisen keskustelunanalyyttisen tarkastelun avulla tunnistimme kolme oppilaiden tapaa muodostaa ja vahvistaa erilaisia kategoriaryhmiä ja niihin kuulumista ryhmäkokoonpanoista neuvoteltaessa: 1) mukaan ottaminen kaveruuden pohjalta, 2) ulossulkeminen ja mukaan ottaminen sukupuolen perusteella ja 3) ulossulkeminen erityisen tuen saamisen pohjalta. Tutkimus tuo näkyväksi sen, miten pienryhmien muodostaminen sisältää paljon oppilaiden keskinäistä sosiaalista neuvottelua ja mahdollisesti turvattomuutta herättäviä tilanteita, joissa oppilaiden on vaarana päätyä työskentelemään yksin. Toimivien pienryhmien muodostaminen edellyttää opettajilta herkkyyttä puuttua oppilaiden taipumukseen nojautua eri kategoriaryhmiin heidän pyrkiessään vahvistamaan omaa asemaansa tai heikentämään toisen asemaa ryhmiin jakautumisessa. Lisäksi ryhmien kokoonpanojen olisi hyvä perustua vaihtelevasti eri tekijöihin, joita oppilaat eivät voisi ennakoida samalla tavoin kuin minkä esimerkiksi istumajärjestykseen perustuva ryhmänmuodostus mahdollistaa.

Julkaistu

Toimituskunnalta

Suomalaisen koulun ja koulutuksen rakentaminen ovat perustuneet kykyyn muodostaa keskustelun avulla toimivia kompromisseja. Kehittämisen suunnalla on ollut laaja ja yhteisesti jaettu tavoite kohti tasa-arvoista yhteiskuntaa. Sen kirkkain helmi on ollut laadukas peruskoulu. Viime vuodet ovat kuitenkin osoittaneet, että hyvä suunta ei ole loputon. Oppimistulosten heikentyminen, nuorten ja lasten kiinnittyminen kouluun ja koulutuksen periytyvyys ovat esimerkkejä viime vuosina huolta herättäneistä ilmiöistä. Polarisoituneita näkemyksiä jaetaan niin kasvatusalan asiantuntijoiden kuin poliitikkojenkin parissa. Inkluusio, ilmiöoppiminen ja erilaiset oppimisympäristöt ovat esimerkkejä asioista, joiden ympärille muodostuu herkästi vastakkainasetteluja.

Suomalainen opettajankoulutus juhlii 160-vuotista taivaltaan vuonna 2023. Ensimmäinen kansakoulunopettajia kouluttava seminaari aloitti toimintansa Jyväskylässä elokuussa 1863. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos nosti juhlavuotensa teemaksi polarisaation sekä sen ehkäisemisen. Vuoden 2023 viimeinen NMI Bulletin valottaa koulutuksen ja polarisaation suhdetta 12 tutkimusartikkelin kautta. Erityisnumero on toteutettu Niilo Mäki Instituutin ja Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen yhteistyönä.

Neljässä ensimmäisessä artikkelissa näkökulma on vahvasti yhteiskunnallinen. Teemanumeron avaa Mikko Hiljasen, Eija Räikkösen ja Matti Rautiaisen artikkeli lukiolaisten osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista omassa oppilaitoksessaan. Yli 3 500 lukiolaisen kokemukset antavat laajan kuvan nuorten osallisuusmahdollisuuksista, mutta myös niiden puuttumisesta. Leena Paakkari, Markus Kulmala, Mari Manu, Jenni Ruotsalainen, Jenni Salminen, Olli Paakkari ja Minna Torppa käsittelevät artikkelissaan, onko terveyteen liittyvä tieto yhdenvertaisesti nuorten saavutettavissa. Tätä analysoidaan WHO-Koululaistutkimuksen vuosien 2014, 2018 ja 2022 aineistoilla. Ukrainan sota näkyy myös suomalaisessa yhteiskunnassa ja koulutuksen arjessa. Sanna Mustosen ja Eija Aallon artikkelissa tutkittiin Suomessa asuvien, venäläistaustaisen yliopisto-opiskelijoiden positiointeja suhteessa Venäjään ja venäläisyyteen. Kriittisen diskurssintutkimuksen lähestymistapaa ja positiointianalyysia käyttävä tutkimus tekee näkyväksi kielellä rakennettuja eriarvoisuuksia ja asemointeja. Inka Perokorpi, Vilma Komulainen, Sanna Mustonen ja Sirpa Eskelä-Haapanen selvittivät tutkimuksessaan opettajien kokemuksia roolistaan maahanmuuttotaustaisten äitien kotouttamisprosessissa sekä opettajien näkemyksiä toimista, joilla on vaikutusta onnistuneeseen kotoutumiseen, esimerkiksi kielitaidon kehittymiseen. Tutkimus kerättiin osana Äidit mukana -hanketta.

Polarisaation ehkäisemisessä ei voi olla korostamatta liikaa tutkimustietoa koulun arjesta. Mirja Tarnanen, Mira Kalalahti ja Tuire Palonen tarkastelevat artikkelissaan henkilöstön pedagogista yhteistyötä kahdessa koulussa, joissa on keskimääräistä enemmän maahanmuuttotaustaisia oppilaita kuin suomalaisissa kouluissa yleensä. Maarit Hosio ja Teija Koskela puolestaan avaavat omassa tutkimuksessaan oppilaiden näkökulmaa siihen, millainen vuorovaikutus ja opetus tukevat oppimista ja koulutyöhön kiinnittymistä. Tämän lisäksi artikkelissa pohditaan 9-luokkalaisilta kerätyn aineiston avulla, millainen opettajan toiminta saa oppilaat tuntemaan opettajan välittävän heistä.                     

Perusopetuksen oppilaiden osaamisen lasku on ollut jo vuosia yhteiskunnallisen keskustelun kestoaihe. Mari Siipola, Satu Koivuhovi, Piia Seppänen, Faruk Nazeri, Arja Rimpelä ja Mari-Pauliina Vainikainen tarkastelevat artikkelissaan valikoivan painotetun opetuksen mukaisen oppilasryhmittelyn yhteyttä kuudennen luokan oppilaiden osaamiseen sekä kouluintoon ja koulu-uupumukseen. Aineisto on kerätty 6-luokkalaisilta oppilaita. Sanni Pöysä, Eija Pakarinen ja Marja-Kristiina Lerkkanen kohdistavat tutkimuksessaan katseensa huoltajien näkemyksiin lapsensa oppimisesta koronapandemian aikaisessa etäopetuksessa sekä kysymykseen siitä, missä määrin huoltajien näkemys lapsen tuen tarpeista oli yhteydessä heidän näkemyksiinsä lapsen oppimisesta etäopetuksessa.

Perusopetuksen alkuvaiheen tukea tarkastelevat artikkelissaan Jenni Ruotsalainen, Minna Torppa, Tuire Koponen, Martti Siekkinen, Anna-Maija Poikkeus ja Marja-Kristiina Lerkkanen. Heidän artikkelinsa lähestyy aihetta 1. luokan kerranneiden oppilaiden luku- ja laskutaitojen sekä oikeinkirjoituksen kehityksen sekä heidän saamaansa erityisopetuksen kautta. Teemanumeron viimeisessä tutkimusartikkelissa Katri-Helena Rautiainen esittelee musiikkikasvatuksen mahdollisuuksia toimia polarisaatiota ehkäisevänä kasvatuksena. Teemanumeron päättää katsausartikkeli, jossa Piia Näykki, Emilia Ahlström, Mari Manu, Silja Penttinen ja Tuula Nousiainen tarkastelevat oppilaiden ja opettajien digitaalista osaamista ja osaamisen kehittämistä aihepiiristä tehtyjen empiiristen tutkimusten kautta.

Toivotamme lukijoillemme kiinnostavia lukukokemuksia ja hyvää joulunaikaa!

Julkaistu

Laaja-alainen erityisopettaja tuen antajana

Marjatta Takala, Ninnu Kotilainen ja Riikka Sirkko

Tässä artikkelissa tarkastellaan laaja-alaisten erityisopettajien (n = 248) näkemyksiä siitä, kuka koulussa käytännössä antaa oppilaille tukea, etenkin erityistä tukea, ja kuka on siihen pätevä ja kelpoinen. Yksi syy tutkimukseen oli Opettajien ammattijärjestön tekemä kantelu, jonka mukaan Opetushallitus on antanut kolmiportaisesta tuesta puutteelliset ohjeet, ja siitä alkanut keskustelu erityisopettajan pätevyydestä tuen tarjoamisessa. Tutkimuksessa kuvataan erityisopettajien koulutusta ja työn keskeisiä osa-alueita. Aineisto kerättiin avoimia ja suljettuja kysymyksiä sisältävällä Webropol-lomakkeella. Tuloksia tarkastellaan erikseen ala- ja yläkoulun osalta. Tulosten mukaan luokan-, aineen- ja erityisopettajat antavat yleistä ja tehostettua tukea. Erityistä tukea antaa laajaalainen erityisopettaja joko yksin tai yhdessä luokan- tai aineenopettajan kanssa. Myös erityisluokanopettaja antaa erityistä tukea, lähinnä erityisluokassa tai -koulussa. Lähes kaikki vastaajat kokivat olevansa päteviä ja tutkintonsa perusteella myös kelpoisia antamaan erityistä tukea. Erityisluokanopettajilla on opinnoissaan perusopetuksessa opetettavien aineiden monialaiset opinnot, ja niiden tarpeellisuudesta kirjoitettiin vastauksissa paljon. Muutaman vastaajan mukaan niistä saattoi olla alakoulussa hyötyä erityisopettajalle, mutta varsinkin yläkoulun erityisopettajat pitivät niitä turhina. Johtopäätöksemme on, että erityisopettajan tutkinnon suorittaneet ovat omasta mielestään päteviä antamaan erityistä tukea. Tukea annettiin eniten yhteistyössä toisen opettajan kanssa.

Julkaistu

Erityisopettajan arviointityössä kohtaamat kompromissit

Minna Kyttälä, Milla Rantamäki ja Mervi Lahtomaa

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, minkälaisia arviointityöhön liittyviä kompromisseja erityisopettaja työssään kohtaa. Aineisto koostuu yhdeksän erityisopettajan haastatteluista, jotka analysoitiin laadullisesti sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tulosten mukaan erityisopettajat kohtaavat työssään monenlaisia arviointiin liittyviä kompromisseja ja joutuvat punnitsemaan oman toimintansa seurauksia oppijan, itsensä ja yhteiskunnan odotusten näkökulmista. Erityisopettajien arviointityössä tekemät kompromissit edustivat kahta pääluokkaa: 1) arvosanan antamisen ja arvioinnin ristipaine sekä 2) oman osaamisen, työn vaatimusten ja olosuhteiden ristipaine. Erityisopettajien esiin nostamat kompromissit nivoutuivat vahvasti ihmisen kohtaamiseen ja eettiseen neuvotteluun yhdenvertaisesta ja reilusta kohtelusta. Vaikka tietynlainen kompromissien tekeminen ja niiden sietäminen kuuluvat erityisopettajan työhön, opettajan jaksamista ja arviointitaidon kehittymistä voidaan tukea koulutuksella, järjestelmätason linjauksia täsmentämällä, resursseja kohdentamalla sekä käytäntöjä ja toimintatapoja kehittämällä.

Julkaistu

Toisen asteen opettajien inkluusioasenteet ja -minäpystyvyys

Joni Forsell, Marita Mäkinen, Mari-Pauliina Vainikainen, Minna Mäkihonko ja Minna Seppälä

Tässä Toisen asteen opettajien inkluusioasenteet ja -minäpystyvyys (Secondary level teachers’ inclusion attitudes and self-efficacy) -tutkimuksessa perusopetuksessa kehitettyä inkluusioasenne- ja inkluusiominäpystyvyysmittaria sovellettiin toiselle asteelle. Muokatun mittarin avulla selvitettiin lukion ja ammatillisten opettajien inkluusioasenteiden ja -minäpystyvyyden tasoa sekä opettajaryhmien välisiä eroja. Tutkimuksessa tehtiin kysely (Valaise & TEIP-mittarit), johon vastasi yhteensä 147 toisen asteen opettajaa. Aineistoa analysoitiin tilastollisesti konfirmatorisilla faktorianalyyseilla ja sen pohjalta toteutetuilla ryhmävertailuilla. Tulosten mukaan perusopetukseen kehitetty mittari on sovellettavissa toiselle asteelle, kun siinä huomioidaan kontekstikohtainen terminologia ja toimintakäytänteet. Mittariin lisättiin myös opiskelijoiden motivointia koskeva ulottuvuus ja erotettiin kahdeksi ulottuvuudeksi opettajien yhteistyö perheiden ja ammattilaisten kanssa. Muokatun mittarin perusteella toisen asteen opettajien inkluusioasenteet ja -minäpystyvyys olivat verrattain korkealla tasolla, mutta lukion opettajien keskiarvot olivat kokonaisuutena alempia kuin ammatillisten opettajien. Jatkossa olisi tarpeen laajentaa näkökulmaa opettajien kollektiivisiin inkluusioasenteisiin ja -minäpystyvyyteen, oppilaitosten inkluusiota edistäviin sisäisiin ja ulkoisiintukirakenteisiin sekä inkluusion yhteiskunnallisiin merkityksiin.

Julkaistu

Päiväkoti-ikäisten lasten kognitiivisten ja varhaisten akateemisten taitojen tukeminen motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden interventioilla

Pinja Jylänki

LitM Pinja Jylängin erityispedagogiikan väitöskirja Active Early Interventions: Supporting Preschoolers’ Cognitive and Academic Skills with Fundamental Motor Skill and Physical Activity Interventions tarkastettiin 5.5.2023 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi professori Mikko Aro Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Pirjo Aunio Helsingin yliopistosta.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

DigiLukiseulassa yhdistyvät tutkimustieto ja käyttäjälähtöisyys

Riikka Heikkilä, Pirita Korpivaara ja Maria Niskakoski

Niilo Mäki Instituutin luku- ja kirjoitustaidon sähköiset arviointivälineet luokille 1–9 sekä peruskoulun jälkeiseen arviointiin ovat valmiit. DigiLukiseula on ajantasainen ja helppokäyttöinen tuen tarpeen tunnistamisen väline, joka perustuu tieteelliseen tutkimukseen ja on kehitetty yhteistyössä koulujen kanssa. Esitutkimukset on tehty huolellisesti, ja normiaineistot ovat kattavia ja edustavia. DigiLukiseula kattaa kaikki olennaiset luku- ja kirjoitustaidon osa-alueet. Tehtävät on suunniteltu kullekin ikätasolle sopiviksi. DigiLukiseula mahdollistaa varhaisen tuen tarpeen tunnistamisen ja tuen aloittamisen tukivastemallin mukaisesti. DigiLukiseulan käsikirjat ovat luettavissa DigiLukiseula-sivustolla osoitteessa https://digilukiseula.nmi.fi/

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Haavoittuvuus varhaisnuoruudessa: Miten tuki saadaan vastaamaan tuen tarpeita perhe- ja koulukonteksteissa?

Anne-Elina Salo

KM Anne-Elina Salon kasvatustieteiden väitöskirja “The dynamic layers of socially embedded vulnerability in preadolescence: How can support meet needs in family and school contexts?” tarkastettiin 13.1.2023 Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Joana Cadima Porton yliopistosta ja kustoksena professori emerita Marja Vauras Turun yliopistosta.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Leikin ja vuorovaikutuksen muotoja lapsilla, joilla on autismikirjo – tapaustutkimus

Piret Vermilä

Piret Vermilän erityispedagogiikan väitöskirja ”Leikin ja vuorovaikutuksen muotoja lapsilla, joilla on autismikirjo -tapaustutkimus” tarkastettiin Helsingin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 3.3.2023. Vastaväittäjänä toimi dosentti Soile Loukusa Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Elina Kontu Helsingin ja Tampereen yliopistosta.

Lue artikkeli PDF-muodossa.