Maahanmuuttajanuorten oppimisvaikeuksien tunnistaminen

Anu Arvonen

Abstrakti:

Helsingin Diakonissalaitoksen Oma tie -projektissa kerättiin neljän vuoden (2006–2009) aikana käytännön kokemusta ja tietoa maahanmuuttajataustaisten nuorten oppimisvaikeuksista ja niiden tunnistamisesta. Maahanmuuttajien oppimiseen liittyy erityiskysymyksiä, joiden huomioiminen oppimisvaikeuden arvioinnissa on välttämätöntä. Arviointia haastavat paitsi maahanmuuttoon ja kotoutumiseen liittyvät kysymykset, myös nuoren aikaisemmat kokemukset oppimisesta ja erilainen kielitausta. Vaikka maahanmuuttajien oppimisvaikeuksien arviointi on osin problemaattista, vaikeudet olisi tunnistettava, jotta nuorille voitaisiin turvata mahdollisuus edetä koulutuspoluilla ja saada oppimisvaikeuksiinsa erityistä tukea. Oma tie -projektin tavoitteena oli kehittää oppimisvaikeuden arviointiin lähestymistapaa, joka huomioi erilaisesta kieli- ja kulttuuritaustasta tulevan oppijan lähtökohdat. Projektissa työskenteli kolmijäseninen työryhmä: psykologi, toimintaterapeutti sekä projektipäällikkönä toiminut erityisopettaja. Projektin rahoittivat Helsingin Diakonissalaitos ja Raha-automaattiyhdistys (RAY). Tässä artikkelissa esitellään projektin keskeisiä tuloksia: projektissa kehitettyä oppimisvaikeuksien arvioinnin viitekehystä sekä havaintoja oppimisvaikeuksien tunnistamisesta. Projektin tuloksia on laajemmin esitelty Arvosen, Katvan ja Nurmisen vuonna 2010 julkaistussa kirjassa Maahanmuuttajien oppimisvaikeuksien tunnistaminen.

Lataa pdf

Maahanmuuttajalasten erityisluokkasiirrot – syynä todelliset oppimisvaikeudet vai heikko kielitaito?

Hanna-Maija Sinkkonen, Minna Kyttälä, Olivia Karvinen, Pirjo Aunio

Abstrakti:

Maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen taito vaihtelee sen mukaisesti, kuinka lapsi on pystynyt omaksumaan arvioinnin kohteena ja välineenä olevan valtaväestön kielen. Erilaisista oppimisvaikeuksien seulontaan ja diagnosointiin tarkoitetuista testeistä selviytymiseen vaikuttaa merkittävästi oppilaan kieli- ja kulttuuritausta. Tästä johtuen maahanmuuttajataustaisten oppilaiden onkin havaittu suoriutuvan erilaisista testeistä ja arvioinneista kantaväestöä heikommin, mikä osaltaan selittää heidän yliedustustaan erityisopetuksessa. Tämä tutkimus käsittelee pääkaupunkiseudulla yksilöllistettyyn opetukseen siirrettyjen lasten erityisluokkasiirron perusteita. Tutkimuksessa verrataan yhdeksäntoista espoolaisen oppilaan erityisluokkasiirron lausuntoja aiempiin, Helsingissä erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden lausuntoihin. Tulokset osoittavat, että oppilaiden ennen erityisluokalle siirtoa saamia tukitoimia ei kirjata lausuntoihin tai kirjaaminen on puutteellista. Monissa tapauksissa tieto tukitoimista puuttui kokonaan. Osalle oppilaista oli heidän heikon kielitaitonsa vuoksi suositeltu uusintatutkimuksia ja -arviointia, mutta ne olivat jääneet toteutumatta.

Lataa pdf

Ekapeli-Maahanmuuttaja lasten lukemaan oppimisen tukena

Vesa Rantanen

Abstrakti:

Maahanmuuttajien määrän lisääntyminen Suomessa lisää tarvetta suomen kielen opetuksen erityisjärjestelyille. Opetus- ja kulttuuriministeriön tukemassa Maahanmuuttaja-hankkeessa on tutkittu Ekapeli-oppimispelin käyttöä maahanmuuttajaoppilaiden suomen kielen oppimisen tukena. Tarkoituksena on ollut selvittää, parantaako Ekapeli-Maahanmuuttajan pelaaminen maahanmuuttajaoppilaiden suomen kielen lukemisen perusvalmiuksia. Ekapeli-Maahanmuuttajan pelaamisen aikana maahanmuuttajaoppilaiden suomen kielen lukemisen perusvalmiudet eli äänteiden osaaminen kehittyivät hyvin. Internetin välityksellä tapahtuvan pelaamisen tehokkuuden mittaaminen on haastavaa. Nyt saadut tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että Ekapeli-Maahanmuuttajan pelaaminen näyttäisi auttavan erityisesti hieman normaalia hitaampia oppijoita äänteiden omaksumisessa.

Lataa pdf

Dysleksiariski oppimisen haasteena

Ritva Ketonen

Abstrakti:

Ritva Ketosen psykologian väitöskirja ”Dysleksiariski oppimisen haasteena: fonologisen tietoisuuden interventio ja lukemaan oppiminen” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 8. joulukuuta 2010. Vastaväittäjänä toimi professori Pekka Niemi Turun yliopistosta ja kustoksena professori Timo Ahonen Jyväskylän yliopistosta.

Lataa pdf

Toimitukselta

Vuoden viimeisen numeron kirjoitukset esittelevät meille lapsen koulu-uraa varsin monenlaisista näkökulmista. Yleisluontoisemmissa artikkeleissa kantavana teemana ovat opetusjärjestelyt. Pienempiin yksityiskohtiin pureutuvat kirjoitukset esittelevät arviointia ja varhaisia tukitoimia. Lopuksi palaamme vielä Niilo Mäki säätiön juhlavuoden tunnelmissa yhteen Niilo Mäki Instituutin tutkimukselliseen painopistealueeseen.

Sumen artikkeli käsittelee kuulovammaisten oppilaiden opetuksessa tapahtuneita muutoksia erityiskouluissa ja huonokuuloisten oppilaiden luokissa 2000-luvulla. Rehtoreiden mukaan nämä oppilasaineksessa tapahtuneet muutokset asettavat uudenlaisia vaatimuksia opettajien taidoille ja pätevyyksille. Artikkeli herättääkin miettimään, millaisilla opetusjärjestelyillä huomioidaan parhaiten moninaiset kuulovammaisten oppilaiden kehitykselliset ja kulttuurilliset tarpeet. Toisessa lapsen koulu-uraan liittyvässä kirjoituksessa selvitetään starttiluokkien merkitystä lapsen koulussa suoriutumiselle. Alijoen mukaan osa lapsista tarvitsee tehostettua tukea pienessä ryhmässä koulu-uransa alkumetreillä. Lapsen yksilöllinen kehityksen tukeminen haastaakin kunnat pohtimaan resurssien jakoa entistä pitkäjänteisemmin. Tutkimuksen perusteella voidaankin olettaa, että varhaisesta puuttumisesta koituvat kustannukset usein kääntyvät säästöiksi lapsen kasvaessa.

Arviointimenetelmien kehittämisen haasteet tulevat esille Heinolan ja kumppaneiden artikkelissa. Ensimmäisen luokan lukutaidon ennustaminen näyttää onnistuvan esikouluikäisenä melko hyvin, mutta toisen luokan lukemisen ennustaminen esikouluvuoden taidoilla ei olekaan enää kovin luotettavaa. Työtä arviointimenetelmien kehittämiseksi siis tarvitaan edelleen, jotta lukemisvalmiuksien luotettava arviointi myös pidemmällä aikavälillä mahdollistuisi, onhan luotettava arviointi pohjana niin tehokkaiden tukitoimien suunnittelulle kuin tukitoimien tehokkuuden arvioinnille. Kulosen ja kumppaneiden tutkimuksessa on luotu päiväkodinhenkilökunnan käyttöön soveltuva tukitoimintamalli. Siinä henkilökunta sai koulutusta ja konsultaatiota aktiivisuuden ja tarkkaavuuden kehityksen tukemiseen. Saamansa tuen avulla henkilökunnan ymmärrys aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöistä lisääntyi ja toiminta lasten kanssa selkiytyi. Tulokset kannustavat soveltamaan kuntoutuksessa hyviksi havaittuja toimintamalleja laajemminkin lapsen toimintaympäristöihin.

Juhlavuoden kunniaksi on tähän numeroon koostettu katsaus motoristen oppimisvaikeuksien tutkimuksesta. Tieto motorisista oppimisvaikeuksista on kasvanut runsaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Edelleen on kuitenkin epäselvää, mistä nämä vaikeudet johtuvat, ja miksi motoriset pulmat esiintyvät niin usein muiden kehityksellisten ja psykososiaalisten pulmien kanssa yhdessä. Tulevaisuudessa uudet aivokuvantamismenetelmät ja geenitutkimuksen kehittyminen selkeyttänevät tätä epäselvää kuvaa ongelmien taustoista. Toinen käytännöllisempi haaste liittyy näiden vaikeuksien tunnistamiseen ja lapsen arjen tukitoimien kehittämiseen niin kotona kuin koulussa. Koska lähes kaikki toimintamme perustuu motoriikkaan, voivat puutteet motorisissa taidoissa vaikeuttaa lapsen tai nuoren tasavertaista osallistumista kaikilla elämän aloilla. Ei olekaan yhdentekevää, miten lasten ja nuorten kanssa työskentelevät suhtautuvat motorisen oppimisen pulmiin niitä kohdatessaan. Tällä artikkelilla haluavat kirjoittajat osaltaan onnitella vielä kerran 20-vuotiasta Niilo Mäki Säätiötä oppimisvaikeusalan tutkimuksen mahdollistamisesta.

Vuodenvaihteeseen kääntyvin katsein, toimituskunta

Mitä tiedämme motorisen oppimisen vaikeuksista?

Helena Viholainen, Timo Ahonen

Abstrakti:

Motorisen oppimisen vaikeudet ovat melko yleisiä ja jatkuvat usein lapsuudesta aina aikuisikään saakka. Yhtenäistä kuvaa motorisista ongelmista ja niihin liittyvistä muista kehityksellisistä ongelmista on kuitenkin vaikea hahmottaa. Myöskään ongelmien syistä ei ole tarkkaa selvyyttä. Tämänhetkisen tutkimuksen valossa näyttääkin siltä, että motorisille ongelmille ja niiden yhteisesiintymiselle muiden ongelmien kanssa on löydettävissä useita selityksiä. Motoriset toimintarajoitukset vaikuttavat arjesta selviytymiseen ja ovat yhteydessä myös moniin motorisen käyttäytymisen ulkopuolisiin toimintoihin kuten akateemisiin taitoihin ja psykososiaaliseen hyvinvointiin. Olisikin tärkeää, että motoristen taitojen puutteet huomattaisiin varhain ja motorista kehitystä tuettaisiin, jotta lapsen tasavertainen osallistuminen kaikkeen arjen toimintaan helpottuisi ja varmistuisi.

Lataa pdf

Kuurojen ja huonokuuloisten oppilaiden opetus muutoksessa

Helena Sume

Abstrakti:

Huonokuuloiset oppilaat ovat yleensä käyneet kouluaan integroituneina lähikouluissa sekä erityiskouluissa ja kouluissa, joissa on huonokuuloisten luokkia. Kuurot viittomakieliset oppilaat ovat käyneet pääasiassa erityiskoulua. Kouluja ei enää kutsuta kuulovammaisten erityiskouluiksi tai erityiskouluiksi, vaikka nimiä puhekielessä käytetäänkin. Tässä tutkimuksessa selvennyksen vuoksi käytetään nimitystä erityiskoulu. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka lähetettiin koulujen rehtoreille vuonna 2002 ja vuonna 2009. Tarkoituksena oli selvittää oppilasaineksen koostumusta ja muutosta kuulovammaisten erityiskouluissa ja kouluissa, joissa on huonokuuloisten luokkia. Lisäksi selvitettiin opetushenkilökunnassa näinä vuosina tapahtuneita muutoksia. Tulosten mukaan oppilasaines on monimuotoistunut ja -ongelmaistunut. Kielihäiriöisten oppilaiden lukumäärä on kasvanut ja kuurojen viittomakielisten oppilaiden määrä vähentynyt huomattavasti. Sisäkorvaistutetta käyttävien oppilaiden lukumäärä on kasvanut myös erityiskouluissa ja kouluissa, joissa on huonokuuloisten luokkia.

Lataa pdf

sume kuvio1
Kuvio 1. Vuosina 2001–2009 lähikoulussa ja erityiskoulussa opiskelevat oppilaat, joiden erityisopetukseen otto- tai siirtopäätöksen syynä on ollut kuulovamma
sume kuvio2
Kuvio 2. Oppilasaines vuosina 2002 ja 2009
sume kuvio3
Kuvio 3. Oppilaista 35 prosentilla on muuta ongelmaa kuulovamman lisänä
sume kuvio4
Kuvio 4. Kommunikointitavat vuosina 2002 ja 2009 (vk = viittomakieli, vp = viitottu puhe)

Lyhyt konsultaatiomalli ADHD-oireisten lasten käyttäytymispsykologisten tukitoimien suunnitteluun päiväkodeissa

Tuuli Kuulonen, Liisa Lahtinen, Satu Peitso, Vesa Närhi

Abstrakti:

Tämä tutkimus toteutettiin osana Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaa Niilo Mäki Instituutin Tomera-hanketta, jonka tavoitteena on muun muassa lisätä tietämystä tutkimukseen perustuvista, päivähoitoikäisille ADHD-oireisille lapsille tarjottavista tukitoimista. Tuotoksena julkaistaan opas tarkkaavuuden ongelmista ja niiden tukemisesta päivähoidossa. Tämä artikkeli perustuu Tuuli Kulosen ja Liisa Lahtisen Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselle tekemiin opinnäytetöihin. Haluamme kiittää kaikkia tutkimukseen osallistuneita päivähoidon ammattilaisia, lapsia ja heidän vanhempiaan yhteistyöstä sekä psykologian laitoksen professoria Timo Ahosta ohjauksesta. Tässä pilottitutkimuksessa tutkittiin nelivaiheista konsultaatiomallia, jossa suunniteltiin ja järjestettiin tukitoimia päiväkodeissa oleville ADHD-oireisille (Attention Deficit and Hyperactivity disorder) lapsille. Malli sisälsi koulutuksen ADHD:stä ja tukitoimista sekä kolme konsultaatiotapaamista (tilanteen määrittely, tukitoimien suunnittelu ja lopputuloksen arviointi). Konsultit ja päiväkodin henkilökunta suunnittelivat tukitoimet yksilöllisesti kullekin lapselle. Tukitoimet perustuivat käyttäytymispsykologiseen teoriaan, ja keskeistä niissä oli tilanteiden jäsentäminen sekä lapselle hänen käyttäytymisestään annetun palautteen muokkaaminen. Kyselylomakkeilla arvioitiin tukitoimien vaikuttavuutta ja soveltuvuutta sekä muutoksia, joita päiväkodin henkilökunta huomasi toiminnassa ADHD-oireisten lasten kanssa. Päiväkotien henkilökunta piti tukitoimia soveltuvina. Päivähoitohenkilöstön itsearvioitu pätevyys lisääntyi, mikä viittaa siihen, että konsultaatioprosessi auttoi työntekijöitä ymmärtämään lasten tarkkaavuuden ja ylivilkkauden ongelmia paremmin. Se on olennaista myönteisen vuorovaikutuksen kannalta. Tukitoimet vähensivät ongelmallisten tilanteiden määrää ja lievensivät lasten ongelmia. Tutkimuksen mukaan konsultaatiomalli on hyödyllinen ADHD-oireisten lasten tukemisessa. Alle kouluikäisten ADHD-oireisten lasten tukitoimia on tutkittu vasta vähän ja tältä alueelta tarvitaan lisää tutkimusta.

Lataa pdf

kuvio1
Kuvio 1. Tutkimuksessa käytetty konsultaatioprosessi.
kuvio2
Kuvio 2. Konsultaatiomallin vaiheet.
taulukko1
Taulukko 1. Itsearviointilomakkeen alku- ja loppumittauksen tulokset.
taulukko2
Taulukko 2. Ongelmallisten tilanteiden määrän ja ongelmien vakavuuden muutokset alku- ja lopputilanteiden välillä (School Situation Questionnaire; Barkley 1987).

Lukutaidon ennustaminen esikouluiässä – Lapsen tuen tarpeen tunnistaminen lukemaan oppimisessa ensimmäisellä ja toisella luokalla

Karoliina Heinola, Juha-Matti Latvala, Riikka Heikkilä, Heikki Lyytinen

Abstrakti:

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, voidaanko Ekapeli-oppimisympäristön alkavaa lukemista mittaavien tunnistamistehtävien avulla ennakoida, miten esikouluikäisen lapsen lukutaito kehittyy ensimmäisellä ja toisella luokalla. Tutkimuksessa verrattiin myös tunnistamistehtävien ja perinteisten tuottamistehtävien tuloksia toisiinsa. Tutkimuksessa oli mukana 78 lasta, joiden lukemisen perustaitoja seurattiin esikouluvuoden maaliskuusta toisen luokan huhtikuuhun. Esikoulussa tehdyillä arviointitehtävillä mitattiin lasten kirjainnimien tuntemusta, äänteiden tuntemusta, lyhyiden sanojen ja epäsanojen tunnistamista sekä alkavaa lukutaitoa. Ensimmäisen ja toisen luokan lukutaitoa arvioitiin lukusujuvuutta painottavilla tehtävillä. Tietokoneella tehdyt tunnistamistehtävät ennustivat lukijaryhmään kuulumista molemmilla vuosiluokilla vähintään yhtä hyvin kuin perinteiset tuottamistehtävät. Tutkimus osoitti, että esiopetusiän maaliskuussa tehdyillä tunnistamistehtävillä voidaan melko hyvin ennustaa, millaiseen lukijaryhmään lapsi kuuluu ensimmäisen luokan keväällä. Parhaiten lukijaksi tai tukea tarvitsevaksi määrittymistä selittivät tunnistavista tehtävistä isojen kirjainten äänteiden tunnistaminen ja alkavan lukemisen tehtävä yhdessä. Tuottavista tehtävistä vaihtelua lukutaitoryhmien välillä selittivät isojen kirjainten nimien ja pienten kirjainten äänteiden tuntemisen tehtävät yhdessä. Toisen luokan lukutaitoa ei pystytty luotettavasti ennustamaan esikoulussa tehdyillä tunnistamis- tai tuottamistehtävillä.

 

Lataa pdf

taulukko1
Taulukko 1. Tunnistamis- ja tuottamistehtävien tunnusluvut esikouluvuoden maaliskuussa.

 

taulukko2
Taulukko 2. Esikoulussa tehtyjen tunnistamistehtävien yhteydet (Pearsonin korrelaatiokerroin) tuottamistehtäviin.

 

taulukko3
Taulukko 3. Ensimmäisen ja toisen luokan lukijaryhmien muodostamisessa käytettyjen tehtävien tunnusluvut.

 

taulukko4
Taulukko 4. Esikoulussa tehtyjen tunnistamis- ja tuottamistehtävien kyky erotella lapsia lukijaryhmiin ensimmäisellä ja toisella luokalla (ROC-käyrän alle jäävä pinta-ala, area under the curve, AUC).

 

taulukko5
Taulukko 5. Luokittelutaulukko niistä tunnistamis- ja tuottamistehtävistä, jotka ennustavat parhaiten, mihin ryhmään esikoululainen päätyy ensimmäisellä luokalla.

 

taulukko6
Taulukko 6. Luokittelutaulukko niistä tunnistamis- ja tuottamistehtävistä, jotka ennustivat parhaiten, mihin ryhmään esikoululainen päätyy toisella luokalla.

Toimitukselta

Vuoden 2010 kolmas NMI-Bulletin on 20-vuotisjuhlavuoden erikoisnumero. Tähän lehteen on koottu kirjoituksia Niilo Mäki Instituutin monipuolisesta oppimisvaikeus-tutkimuksesta ja muusta toiminnasta. Kirjoitukset liittyvät juhlavuoden teemaan ”20 vuotta oppimisvaikeustutkimusta” myös siten, että niissä katsahdetaan menneeseen – ja vähän tulevaankin. Kirjoituksissa esitellään alan kehityksen aiempia suuntaviivoja ja ounastellaan tulevia. Kirjoituksissa on myös tuotu esille Niilo Mäki Instituutin (NMI) ja sen lähipiirin tekemiä empiirisiä havaintoja tutkimuksen ja toiminnan saralta. NMI:n läheisen yhteistyökumppanin Lapsen kielen kehitys ja familiaalinen dysleksiariski -pitkittäistutkimushankkeen ja myös Niilo Mäki Instituutin tutkimuksen tuloksista voi lukea lisää piakkoin ilmestyvästä Psykologia-lehden erikoisnumerosta.

Ensimmäisessä kirjoituksessa professori emeritus Veijo Virsu kommentoi Niilo Mäen kansainvälistä, vuonna 1927 julkaistua kirjoitusta nykypäivän näkökulmasta. Mäki kuvaili kirjoituksessaan ensimmäisessä maailmansodassa vammautuneen miehen, ”potilaan Sch”, visuaalisen agnosian näköoireita. Reilun 50 vuoden päästä eli vuonna 1978 James Kalat käänsi kirjoituksen saksasta englanniksi, ja se julkaistiin englanninkielisessä lehdessä. Sekä saksankielinen että englanninkielinenalkuperäisartikkeli löytyvät NMI:n Internet-sivulta, jossa ne ovat esillä kaikkien luettavissa. Alkuperäisartikkelit ovat kestäneet hyvin aikaa, ja toivommekin, että Virsun kirjoitus antaa lukijoille kimmokkeen tutkia niitä.

Ensimmäisessä katsauksenomaisessa tutkimusartikkelissa Onko lukemisvaikeuksien tutkimuksella tulevaisuutta? professori Pekka Niemi pohtii lukemisen ja lukemisvaikeuksien tutkimuksen kehityspolkuja ja tulevaisuuden näkymiä. Tutkijatohtori Tanja Vehkakoski ja ma. professori Matti Kuorelahti luovat vuorostaan artikkelissaan katsauksen erityispedagogisen tutkimuksen nykytilaan ja kuvaavat tutkimusaiheita, menetelmiä ja teoreettisia viitekehyksiä. He tarkastelevat erityispedagogisen tutkimuksen nykytilaa analysoimalla kymmenen viime vuoden aikana julkaistuja erityispedagogiikan tutkimusta esitteleviä artikkeleita ja suomalaisia väitöskirjoja.

Kolmannessa tutkimusartikkelissa Niilo Mäki Instituutin tutkija Vesa Närhi ja neuropsykologi Liisa Klenberg esittelevät ja pohtivat ADHD:n diagnosointiin, syihin sekä hoitoon liittyvää tutkimusta. ADHD on yleinen lapsuusajan häiriö, jonka keskeiset piirteet ovat tarkkaamattomuus ja/tai motorinen levottomuus ja impulsiivisuus. Instituutin tutkijat Pekka Räsänen ja Tuire Koponen tuovat puolestaan kattavasti esiin matemaattisten oppimisvaikeuksien neuropsykologista tutkimuskenttää aina sen historiallisesta taustasta dyskalkulian nykytutkimukseen sekä oppimisvaikeustutkimuksen tulevaisuuden kysymysten äärelle asti.

Niilo Mäki Instituutin kehitysyhteistyötä esittelevät tutkija Emma Ojanen, tohtori Onerva Mäki sekä professori Heikki Lyytinen artikkelissaan Oppimisen apuna Afrikassa. Käytännön arviointi- ja kuntoutustyöstä kerätty ja analysoitu tieto on Niilo Mäki Instituutissa perinteisesti julkaistu tutkimuksina ja niistä johdettuina oppaina ja kursseina, joita opetusalalla työskentelevät voivat hyödyntää omassa työssään. Olennainen osa tätä kiertokulkua on ollut arviointivälineiden ja kuntoutusmenetelmien kehittäminen. Tämä samainen toimintamalli onollut pohjana myös Niilo Mäki Instituutin lähes kaksikymmentä vuotta jatkuneelle kehitysyhteistyölle Afrikassa.

Lopuksi Joel Niemi on koostanut haastattelujen pohjalta kirjoituksen, jossa tohtori Onerva Mäki, professori Heikki Lyytinen ja professori Timo Ahonen muistelevat Niilo Mäki Instituutin perustamista ja alkutaivalta sekä luovat silmäyksen tulevaan. Toiminnanjohtaja kasvatust. toht. Kirsti Laakso puolestaan tarkastelee NMI:n toimintaa nykypäivän näkökulmasta.

Toivotamme NMI-Bulletinin lukijoillemme hyvää ja vivahteikasta oppimisvaikeustutkimuksen juhlavuotta!

Toimituskunta

Lataa pdf

Toimitukselta

Kevään NMI-Bulletinissa esitellään tuoreiden, oppimisvaikeuksiin liittyvien väitöskirjojen tuloksia. Tässä numerossa esitellään myös varhaisten matemaattisten oppimisvalmiuksien kehittämisohjelman pilottitutkimuksen tuloksia sekä valotetaan nuoruusiän ja aikuisuuden lukipulmia kahden artikkelin voimin.

Lectio praecursoria -sarjassamme esitellään kaksi lektiota. Tuoreimmassa väitöskirjatyössä ”Kielelliset erityisvaikeudet ja lukemaan oppiminen” Siiskonen tarkastelee kielellisten erityisvaikeuksien näkökulmasta, miten suomenkieliset kouluikäiset lapset omaksuvat luku- ja kirjoitustaidon. Lisäksi väitöstyössä seurattiin kuuden oppilaan kehitystä esiopetuksen alusta perusopetuksen päättövaiheeseen. Toisessa, myös tänä vuonna tarkastetussa Taipaleen väitöskirjatyössä selvitettiin yhdeksäsluokkalaisten matematiikan taitoa, luku- ja kirjoitustaitoa, matematiikan, lukemisen ja kirjoittamisen virheitä sekä näiden taitojen ja virheiden yhteyksiä. Lisäksi tarkasteltiin akateemisen minäkäsityksen ja koettujen oppimisvaikeuksien tasoa sekä matematiikan vaikeuksien ja lukivaikeuksien päällekkäistymisen yhteyksiä akateemisen minäkäsityksen ja koettujen oppimisvaikeuksien tasoon ja muutokseen toisen asteen opiskelussa.

Tutkimus-osan kaksi ensimmäistä artikkelia pohjautuvat myös tuoreisiin väitöskirjatöihin, jotka ovat peräisin vuodelta 2009. Valtosen väitöskirjatyö ”Kehityksen ja oppimisen ongelmien varhainen tunnistaminen Lene-arvioinnin avulla. Kehityksen ongelmien päällekkäisyys ja jatkuvuus 4–6-vuotiailla sekä ongelmien yhteys koulusuoriutumiseen” liittyi kiinteästi neuvolan kehitystarkastusten uudistamiseen. Tämän lehden artikkeli keskittyy väitöskirjatutkimuksen viimeiseen vaiheeseen eli koulun alkuvaiheen suoriutumisen ennakointiin neuvolan neljävuotistarkastuksen perusteella. Huttusen-Scott puolestaan esittelee artikkelissaan yhteenvedonomaisesti väitöskirjansa tuloksia. Väitöskirjaan sisältyvissä tutkimuksissa tutkittiin kuulonvaraista keston erottelua lapsilla, joilla on lukemisen tai tarkkaavaisuuden pulmia.

Kolmannessa tutkimusartikkelissa kuvataan, millaisia koulu- ja opiskeluaikaisia oppimiskokemuksia on sellaisilla luokanopettajaopiskelijoilla, joilla itsellään on lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksia. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten omakohtaisesti koettu lukivaikeus tulee esiin opiskelijoiden pohtiessa tulevaa työtään opettajana. Viimeisessä, Mattisen tutkimusryhmän artikkelissa esitellään varhaisten matemaattisten oppimisvalmiuksien kehittämisohjelman eli Nallematikan pilottitutkimuksen tuloksia. Nallematikka on 4–5 -vuotiaiden lasten oppimisvalmiuksien edistämiseen tarkoitettu ryhmätoiminta, jota voidaan toteuttaa osana päivähoitoa tai myös erillisenä viikoittaisena virike- tai kuntoutusohjelmana. Tässä artikkelissa kirjoittajat esittelevät tutkimusta, joka tehtiin osana ohjelman kehittämistä. Pilottitutkimuksen tavoitteena oli ohjelman kokeileminen ja edelleen kehittäminen, menetelmän vaikuttavuuden arviointi ja mittareiden testaaminen varsinaista vaikuttavuustutkimusta varten.

Toivotamme NMI-Bulletinin lukijoille hyvää kesää ja virkistäviä lukuhetkiä lehtemme parissa!

Toimituskunta

Lataa pdf

Toimitukselta

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun oppimisvaikeuksien monitieteisen tutkimuksen ja kehittämistyön yksikkö Niilo Mäki Instituutti perustettiin. Samaan aikaan myös NMI-Bulletin, oppimisvaikeuksien erikoislehti, sai alkunsa. Niilo Mäki Instituutin 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestetään erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia kuten Studia generalia -luentosarja sekä Pro gradu- ja Ideoista käytäntöön -kilpailut, joiden tulokset julkistetaan syksyllä Hyvä Alku -messujen yhteydessä. Jyväskylän yliopiston päärakennuksessa on myös esillä Vammaisten kuvataideprojektin eli VAKU-projektin näyttely. Tarkempaa tietoa 20-vuotisjuhlavuoden tapahtumista löytyy Niilo Mäki Instituutin sivuilta.

Muistamme NMI-Bulletinissa Niilo Mäki Instituutin 20 vuotta oppimisvaikeustutkimusta -juhlavuotta myös teemaan liittyvillä kirjoituksilla sekä NMI-Bulletinin erikoisnumerolla, joka ilmestyy Hyvä Alku -messujen yhteydessä. Vuoden ensimmäisessä NMI-Bulletinissa esitellään juhlavuoden teeman mukaisesti Niilo Mäen elämäntyötä Joel Niemen artikkelissa. Niilo Mäki oli monissa suhteissa aikaansa edellä, ja häntä pidetään yhtenä tärkeimmistä suomalaisen neuropsykologian ja erityispedagogiikan kehittäjistä. Niilo Mäen elämäntyötä on valottanut kirjoituksessa myös hänen puolisonsa, tohtori Onerva Mäki.

NMI-Bulletinin ensimmäinen numero on sisällöltään muistin teemanumero, ja siinä esitellään oppimisvaikeuksien tutkimuksia ja käytänteitä työmuistin näkökulmasta. Minna Kyttälä valottaa työmuistia tarkastelemalla visuaalis-spatiaalisen työmuistin yhteyttä matemaattisiin taitoihin ja merkitystä matemaattisilta taidoiltaan heikkojen lasten suorituksissa. Artikkeli pohjautuu Kyttälän tuoreen väitöskirjan tutkimustuloksiin. Toisessa tutkimusartikkelissa tarkastellaan työmuistia aivomekanismien toiminnan ja kehittymisen näkökulmasta. Artikkeli pohjautuu Virve Vuontelan väitöskirjan tutkimuslöydöksiin, ja siinä selvitetään näkö- ja kuuloaistiin perustuvan työmuistin taustalla olevien aivomekanismien toimintaa ja mekanismien kehittymistä 6–13-vuotiailla lapsilla.

Käytänteitä esittelevässä Sokan, Luotoniemen, Nummisenja Vedenkankaan kirjoituksessa pohditaan työmuistia oppimisen työkaluna. Kirjoituksessa tarkastellaan työmuistin ja oppimisen välistä suhdetta tarkkaavaisuushäiriöissä ja lukivaikeuksissa. Teoreettinen tarkastelu on pohjana muistin kuntoutukselle sekä tukitoimien suunnittelulle ja toteutukselle jokapäiväisissä oppimistilanteissa. Kirjoituksessa pohditaan muistin kuntoutusta lukivaikeuksien ja tarkkavaisuushäiriöiden yhteydessä.

Toivotamme NMI-Bulletinin lukijoille antoisaa ja mielenkiintoista oppimisvaikeustutkimuksen juhlavuotta!

Toimituskunta

Lataa pdf