Tekijä: admin

Julkaistu

Edistääkö tavuharjoittelu lukemisen sujuvuutta? Tietokonepohjainen harjoittelukokeilu tois- ja kolmasluokkalaisilla heikoilla lukijoilla

Riikka Heikkilä, Mikko Aro, Vesa Närhi, Jari Westerholm, Timo Ahonen

Abstrakti:

Tämä artikkeli perustuu Heikkilän, Aron, Närhin, Westerholmin ja Ahosen artikkeliin Does the training in syllable recognition improve reading speed? A computer-based trial with poor readers from second and third grade, joka julkaistiin Scientific Studies of Reading -lehden numerossa 17(6) vuonna 2013. Tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko tietokonepohjaisella tavujen toistavaan tunnistamiseen perustuvalla menetelmällä vaikuttaa heikkojen lukijoiden lukemissujuvuuteen. Lisäksi selvitettiin, vaikuttavatko lukemisen alkutaso ja nopean nimeämisen taito harjoittelun tehokkuuteen.

Tutkimukseen osallistui 150 tois- ja kolmasluokkalaista heikkoa lukijaa, jotka jaettiin satunnaisesti kontrolliryhmään ja kolmeen harjoitteluryhmään. Harjoitteluryhmät erosivat toisistaan harjoiteltujen tavujen pituuden ja yleisyyden perusteella. Harjoittelu koostui kymmenestä harjoittelukerrasta, joiden aikana kutakin harjoiteltavaa tavua toistettiin yhteensä viisikymmentä kertaa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että harjoiteltujen tavujen lukemissujuvuus edistyi kussakin ryhmässä merkitsevästi verrattuna kontrolliryhmään. Harjoittelun vaikutuksen siirtyminen sanatasolle näkyi kuitenkin merkitsevästi vain ryhmässä, jossa harjoitteluvaikutus oli suurin, eli ryhmässä, jossa harjoiteltiin pitkiä, harvinaisia tavuja. Nopea nimeäminen (sanojen nopea mieleen palauttaminen) oli yhteydessä lukemisen tasoon harjoittelun alussa, mutta ei vaikuttanut harjoittelun tehokkuuteen. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tietokonepohjainen tavuharjoittelu näyttää jo lyhyen harjoittelujakson jälkeen edistävän lukemisen sujuvuutta, mutta harjoitteluvaikutuksen yleistymiseen on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota, jotta vaikutukset näkyisivät myös arkipäivän lukemisessa.

Lataa pdf

Julkaistu

Miksi oppilaat ovat väsyneitä? Katsaus syihin ja seurauksiin

 

Juhani E. Lehto tarkastelee artikkelissaan (2016) Miksi oppilaat ovat väsyneitä? Katsaus syihin ja seurauksiin peruskoulu- ja lukioikäisten nuorten väsymyksen syitä ja seurauksia. Suuri osa oppilaista kokee itsensä väsyneeksi kouluviikon aikana. Väsymys on tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä koulumenestykseen ja depressio-oireisiin. Nuorten tietotekniikan käyttö myöhään illalla vähentää heidän unenpituuttaan ja heikentää unenlaatua, mutta tietotekniikan vaikutuksia nuorten unenlaatuun ei ole tutkittu tarpeeksi.

Huomattavan suuri osa suomalaisista oppilaista ilmoittaa olevansa väsynyt. Tytöt ovat väsyneempiä kuin pojat, myös unettomuus on tytöillä yleisempää. Syinä nuorten väsymyksen tunteeseen ovat liian lyhyt yöuni, myöhäinen nukkumaanmenoaika ja aikainen koulunkäynninaloitusaika. Lisäksi yksilön oma luontainen vuorokausirytmi vaikuttaa väsymyksen tunteeseen. Yöunen pituus ei yksinään selitä väsymystä, vaan myös unenlaadulla on merkitystä.

Uni on tärkeää oppimisen kannalta, sillä unen aikana tallentuu pitkäaikaiseen muistiin opittuja asioita ja riittävä yöuni varmistaa työmuistin toimimisen normaalisti. Väsymys vaikuttaa koulu- ja opintomenestykseen sekä henkiseen hyvinvointiin, sillä väsymyksen on todettu tutkimuksissa lisäävän depressio-oireita ja lisäksi univaje voi ennustaa tulevia depressio-oireita. Tutkimuksissa väsymyksen on huomattu vaikuttavan tarkkaavaisuuden herpaantumiseen, mutta univajeen on todettu olevan yhteydessä lasten ylivilkkauteen. Väsymyksellä on monia terveyshaittoja ja tutkimuksissa on todettu esimerkiksi väsyneempien nuorten käyttävän enemmän lääkkeitä ja heidän painoindeksinsä on korkeampi kuin vähemmän väsyneiden.

Nuorten tietotekniikan käytöllä on useita unihaittoja. Nuoret nukkuvat vähemmän, sillä nuoret käyttävät matkapuhelimia ja tietokoneita myöhään illalla tai yöllä, mikä johtaa aamuväsymykseen. Laitteiden valo vaikuttaa haitallisesti melatoniinin tuotantoon, mikä johtaa vuorokausirytmin muuttumiseen ja unenlaadun heikkenemiseen sekä unenpituuden vähenemiseen. Lisäksi nuorten tietotekniikan käyttö voi vaikuttaa emotionaalisiin reaktioihin ja se voi nostaa fyysistä vireystilaa, jolloin unenlaatu heikkenee.

Yhtenä ratkaisuna nuorten väsymykseen on ehdotettu koulupäivän aloittamista myöhemmin aamulla. Sen uskotaan vaikuttavan myönteisesti nuorten virkeyteen ja hyvinvointiin. Suomessa tähän on kuitenkin suhtauduttu kielteisesti, etenkin opettajien ja vanhempien taholta. Tutkimuksissa on todettu koulupäivän aloittamisen myöhäistämisellä olevan myönteisiä vaikutuksia oppilaiden mielialaan ja tarkkaavaisuuteen. Sillä ei ole kuitenkaan selvää vaikutusta koulumenestykseen.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu NMI Bulletin Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehdessä 1/2016. Lue artikkeli täältä.

Silja Lehtonen, kasvatustieteen maisteriopiskelija, harjoittelija

Julkaistu

Nopea nimeäminen ja lukemisen sujuvuus oppimisvaikeuslapsilla

Riikka Heikkilä

Abstrakti:

Riikka Heikkilän psykologian väitöskirja ”Rapid automatized naming and reading fluency in children with learning difficulties” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 22. toukokuuta 2015. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori George Georgiou Albertan yliopistosta Kanadasta ja kustoksena professori Timo Ahonen Jyväskylän yliopistosta.

Riikka Heikkilän väitöskirjassa tarkasteltiin nopean nimeämisen yhteyttä lukemiseen, lukemisvaikeuksiin ja muihin oppimisvaikeuksiin lapsilla, joilla oli oppimisvaikeuksia. Nopealla nimeämisellä tarkoitetaan kykyä hakea tuttuja nimikkeitä sujuvasti mielestä. Taitoa on aiemmissa tutkimuksissa käsitelty lähinnä yhteydessä lukemisvaikeuksiin, mutta joidenkin tutkimusten mukaan sillä näyttäisi olevan yhteyksiä oppimisvaikeuksiin lukemista laajemminkin. Oppimisvaikeudet esiintyvät usein yhdessä, minkä vuoksi niiden mahdollisista yhteisistä taustatekijöistä on tärkeää saada tietoa sekä diagnostisen tiedon että kuntoutuksen suunnittelun näkökulmasta.

Väitöskirjan kahden osatutkimuksen tulokset osoittivat nopean nimeämisen olevan ensisijaisesti yhteydessä lukemisen sujuvuuteen, ei niinkään matematiikan tai tarkkaavuuden taitoihin. Tutkimus antoi osaltaan tukea myös kaksoisvaikeushypoteesille, jonka mukaan lukemisvaikeuksien taustalla vaikuttavat toisaalta nopean nimeämisen ja toisaalta fonologisen tietoisuuden ongelmat. Kolmannessa osatutkimuksessa lukemisen sujuvuutta pyrittiin tukemaan tietokoneavusteisella tavuharjoittelumenetelmällä. Kukin kolmesta harjoitteluryhmästä edistyi tavujen lukunopeudessa kontrolliryhmää enemmän. Alkutasoltaan heikoimmat lukijat edistyivät eniten. Nopea nimeäminen oli yhteydessä lukemisen alkutasoon, mutta ei harjoittelun tehokkuuteen. Jatkossa on kuitenkin syytä kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka harjoittelun vaikutukset yleistyvät arkipäivän lukemiseen.

Lataa pdf

Julkaistu

Ystävien vaikutus lasten lukutaitoon kolmannella ja neljännellä luokalla

Tuija Pohjola, Marja-Kristiina Lerkkanen, Anna-Maija Poikkeus, Jari-Erik Nurmi, Noona Kiuru

Abstrakti:

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko ystävykset keskenään samankaltaisia lukutaidon suhteen ja lisääntyykö ystävysten keskinäinen samankaltaisuus kolmannelta luokalta neljännelle luokalle eli vaikuttavatko ystävät lukutaitoon. Tutkimuksessa selvitettiin myös kognitiivisen taitotason, lukivaikeusriskin ja sukupuolen merkitystä ystävien vaikutusta muuntavina tekijöinä. Tutkimus tehtiin osana laajempaa Alkuportaat-seurantatutkimusta. Tässä tutkimuksessa oli mukana 941 lasta. Vastavuoroisia kaverisuhteita, teknistä lukutaitoa ja luetun ymmärtämistä mitattiin ryhmätestein kolmannen ja neljännen luokan keväällä ja kognitiivista taitotasoa 3. luokan keväällä. Lukivaikeusriski arvioitiin esiopetusvuoden keväällä. Tulokset osoittivat ystävysten muistuttavan toisiaan lukutaidossaan. Ystävysten keskinäinen samankaltaisuus teknisessä lukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä myös lisääntyi kolmannelta luokalta neljännelle luokalle. Kognitiivinen taitotaso muunsi ystävien vaikutusta siten, että kognitiivisesti taitavammat lapset samankaltaistuivat ystäviensä kanssa, mutta kognitiivisesti heikommilla lapsilla ystävien vaikutusta ei havaittu. Tytöillä ystävien vaikutus luetun ymmärtämiseen oli vahvempi kuin pojilla.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Käytöshäiriöt lastensuojelulaitoksiin sijoitettujen nuorten ongelmana – yhteishoidon avulla eheämpään aikuisuuteen

Haastattelu ja teksti: Katri Myllynen
Haastateltava: Pirkko Lehto-Salo

Abstrakti:

Valtaosalla lastensuojelun sijoittamista nuorista on erilaisia käyttäytymisen ja oppimisen häiriöitä. Nämä ongelmat aiheuttavat monenlaisia riskejä nuoren selviytymiseen opinnoista ja elämästä ja lisäävät syrjäytymistä yhteiskunnasta. Psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Pirkko Lehto-Salo on tutkinut väitöskirjassaan (2011) koulukoteihin sijoitettujen nuorten selviytymistä mielenterveysongelmien, oppimishäiriöiden ja perheongelmien täyteisestä elämästä ja luonut uudenlaisen hoitotavan näiden nuorten auttamiseksi. Tämä niin sanottu yhteishoitomalli mahdollistaa sellaisen hoitotavan, jossa yhdistyy psykiatrian hoidollinen näkökulma ja laitosten kasvatuksellinen ote.

 

Lataa pdf

Julkaistu

”Opinkohan mä lukemaan?” Lukivaikeuksien tunnistaminen ja kuntouttaminen alkuopetusvaiheessa

Kaisa Peltomaa

Abstrakti:

Kaisa Peltomaan psykologian väitöskirja ”Opinkohan mä lukemaan? Lukivaikeuksien tunnistaminen ja kuntouttaminen alkuopetusvaiheessa” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 8. helmikuuta 2014. Vastaväittäjänä toimi professori Pekka Niemi Turun yliopistosta ja kustoksena professori Heikki Lyytinen Jyväskylän yliopistosta. Väitöstutkimukseni tavoitteena oli kehittää käytäntöjä lukivaikeusriskilasten varhaiseen tunnistamiseen ja kuntouttamiseen. Kiinnostuksen kohteena olivat etenkin lukemaan oppimisessa eniten tukea tarvitsevat lapset. Tutkimuksessa seurattiin 370 lapsen lukemaan ja kirjoittamaan oppimista alkuopetusvuosien ajan. Lapset, joilla oli heikot oppimisvalmiudet koulun alkaessa, saivat lukitaitojen kuntoutusta, jonka tuloksellisuutta seurattiin. Tutkimuksessa käytin Yhdysvalloissa laajasti käytössä olevaa kuntoutuksen tuloksellisuuden eli interventiovasteen seuraamiseen perustuvaa mallia (Response To Intervention, RTI). Se osoittautui toimivaksi myös suomalaislasten tukitoimia suunniteltaessa. Lapset, joilla todettiin riski lukivaikeuksiin, hyötyivät äänne-, kirjain- ja tavutietoisuutta vahvistavasta kuntoutuksesta. Eniten heti koulunkäynnin alussa aloitetuista tukitoimista hyötyivät lukivalmiuksien alkukartoituksessa heikoimmin suoriutuneet lapset. Suurin osa lapsista, joilla oli todettu heikkoja lukivalmiuksia koulunkäynnin alkaessa, saavutti luokkatasoisen luku- ja kirjoitustaidon interventiovasteeseen perustuvan tuen avulla alkuopetuksen aikana. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opetuksellisesti haastaville lapsille, joiden lukutaito etenee tukitoimista huolimatta hyvin hitaasti, on tärkeää harjoittelun ja seurannan jatkaminen yksilöllisesti ja pitkään. Tukitoimien sisällön suunnittelussa ja interventiovasteen seurannassa psykologien ja opettajien yhteistyö on tärkeää. Väitöskirja e-julkaisuna osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5586-1

 

Lataa pdf

Julkaistu

Kerhotoiminta tukee oppilaiden sosioemotionaalista kehitystä ja koulusuoriutumista

Lea Pulkkinen, Riitta-Leena Metsäpelto

Abstrakti:

Artikkeli pohjautuu julkaisuihin, jotka on laadittu eheytetyn (nykyisin: joustavan) koulupäivän kolmivuotisen kokeilun yhteydessä kootusta aineistosta. Artikkeli perustuu aikaisemmin julkaistuun teokseen Pulkkinen, L. ja Launonen, L. (2005). Eheytetty koulupäivä: Lapsilähtöinen näkökulma koulupäivän uudistamiseen. Helsinki: Gaudeamus, sekä artikkeleihin: Metsäpelto, R-L. ja Pulkkinen, L. (2012). Socioemotional behaviour and school achievement in relation to extracurricular activity participation in middle childhood. Scandinavian Journal of Educational Research, 56, 167–182 ja Metsäpelto, R.-L., Pulkkinen, L. ja Tolvanen, A. (2010). A school-based intervention program as a context for promoting socioemotional development in children. European Journal of Psychology of Education, 25, 381-398.

Joustavassa koulupäivässä koulutyö, aamu- ja iltapäivätoiminta ja harrastekerhot nivoutuivat kokonaisuudeksi, jonka valinnaisiin sisältöihin oppilaat ja vanhemmat voivat vaikuttaa. Tutkimusaineistoa varten opettajia pyydettiin arvioimaan oppilaiden sosioemotionaalista käyttäytymistä, työskentelytaitoja ja kouluosaamista sekä kokeilun alussa että lopussa. Arvioinnit koskivat 276 oppilasta, jotka kokeilun päättyessä olivat kolmannella ja neljännellä luokalla, ja 295 oppilasta, jotka olivat viidennellä ja kuudennella luokalla. Joustavaan koulupäivään osallistuminen ensimmäisestä kolmanteen tai toisesta neljänteen luokkaan oli yhteydessä oppilaiden vähäisempään sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen. Harrastekerhojen sisällöllisiä vaikutuksia arvioitiin viidennen ja kuudennen luokan oppilailla, joilla oli joustavan koulupäivän kokeilun takia mahdollisuus osallistua harrastekerhoihin kolmannelta tai neljänneltä luokalta lähtien. Merkittävimmiksi osoittautuivat musiikkikerhoihin sekä kuvataide- ja kädentaitokerhoihin osallistumisen yhteydet myönteiseen sosioemotionaaliseen käyttäytymiseen, työskentelytaitoihin ja koulumenestykseen. Tiedollisesti painottuneet harrastukset tukivat koulumenestystä. Harrastekerhoihin osallistumisen myönteiset vaikutukset oppilaiden työskentelytaitoihin ja koulusuoriutumiseen näkyvät vasta pitkäjänteisen osallistumisen jälkeen. Tulokset osoittavat, että koulupäivän rakenteen muuttaminen joustavan koulupäivän kaltaiseksi vähentää oppilaiden sisäänpäin kääntyviä ongelmia ja luo puitteita harrastustoiminnalle, joista erityisesti musiikki- ja muut taideharrastukset tukevat oppilaiden kehitystä monipuolisesti.

Lataa pdf

Julkaistu

Lievään kehitysvammaisuuteen liittyvä heikko lukutaito: erityisen vaikeaa lukemisvaikeutta?

Vesa Närhi, Kaisa Peltomaa, Mikko Aro

Abstrakti:

Kiitämme tutkimukseen osallistuneita nuoria ja heidän vanhempiaan yhteistyöstä. Aineisto kerättiin RAY:n rahoittaman Laaja-alaiset oppimisvaikeudet -hankkeen yhteydessä. Kiitämme myös Anne-Mari Hatanpäätä, joka luovutti psykologian lisensiaatin työtään varten keräämänsä lievästi kehitysvammaisten nuorten aineiston käyttöömme. Hatanpään tutkimusta rahoitti Rinnekoti-säätiö.

Yhä suurempi osa kehitysvammaisista ihmisistä huolehtii itsenäisesti asioistaan – hyvä lukutaito on itsenäisen selviytymisen kannalta keskeistä. Vaikka lukutaidon kehittymistä ja lukemaan oppimisen vaikeuksia on tutkittu paljon, tutkimus kehitysvammaisten ihmisten lukutaidosta on ollut vähäistä. Nyt esiteltävässä tutkimuksessa verrattiin lievästi kehitysvammaisia heikosti lukevia nuoria yleiseltä kykytasoltaan keskitasoisiin lukemisvaikeuksisiin nuoriin. Vertailtavia taitoja olivat lukemisen oikeellisuus, sujuvuus ja ymmärtäminen. Lievästi kehitysvammaiset nuoret olivat selvästi heikompia luetun ymmärtämisessä ja nopeudessa. Lukemisen tarkkuudessa ryhmät erosivat toisistaan ainoastaan yhdessä, sanalistojen lukemisen, tehtävässä. Lievästi kehitysvammaisten nuorten lukemisvaikeudet muistuttavat siten piirteiltään kaikkein vaikeimpia lukemisvaikeuksia. Kehitysvammaisten lasten lukemaan oppimisen vaikeuksien ja niiden taustatekijöiden tutkiminen syventäisi teoreettista ymmärrystä lukemisvaikeuksista ja niiden yhteydestä yleiseen kykytasoon. Koska lievään kehitysvammaisuuteen liittyvän lukemisvaikeuden piirteet näyttävät olevan samanlaiset kuin lukemisvaikeudessa yleensä, erityisten lukemisvaikeuksien tutkimuksen pohjalta kehitetyt kuntoutus- ja harjoittelumenetelmät ovat oletettavasti hyödyllisiä myös kehitysvammaisten lasten lukemaan oppimisen tukena. Näitä menetelmiä tulisi systemaattisesti soveltaa, ja niiden vaikuttavuutta kehitysvammaisten lasten opetuksessa ja kuntoutuksessa olisi syytä tutkia. Erityistä huomiota kehitysvammaisten lasten ja nuorten lukutaitoa tuettaessa tulisi kiinnittää luetun ymmärtämistä vahvistavaan harjoitteluun.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Esiopetusikäisille tarkoitettu ajattelun taitojen interventio-ohjelma

Risto Hotulainen, Ninja Hienonen

Abstrakti:

Tutkimus on osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Ajatellaan-hanketta. Kiitämme tutkimukseen osallistuneita opettajia ja oppilaita sekä Leena Gröönroosia. Esiopetusikäisille tehdyn pilotointitutkimuksemme tavoitteena oli testata ajattelun taitoja stimuloivan interventio-ohjelman toimivuutta ja vaikuttavuutta. Interventio-ohjelmassa hyödynnettiin Adeyn ja Shayerin (1994) sekä Klauerin (1989) aikaisempia tutkimuksia ajattelun taitojen tukemisesta ja kehittämisestä. Pilotointitutkimus tehtiin keväällä 2013 pääkaupunkiseudulla sijaitsevan päiväkodin esiopetusryhmistä muodostetussa interventioryhmässä. Interventio koostui 12 erillisestä 35–45 minuutin kestoisesta harjoitustuokiosta, jotka pidettiin neljän viikon aikana. Ajattelun taitojen harjoitusohjelmaan valittiin induktiivista päättelyä mittaavan alkumittauksen perusteella viisi taidoiltaan heikkoa lasta; kontrolliryhmänä (n = 13) olivat muut tutkimukseen osallistuneet lapset. Harjoitustunteja ohjasi erityispedagogiikan opiskelija, joka oli myös osallistunut harjoitusten suunnitteluun. Koko tutkimusjoukko osallistui induktiivista päättelyä mittaavaan testiin kolme kertaa: ennen ja jälkeen intervention sekä viivästetysti. Lisäksi lasten kielellistä osaamista mitattiin tutkimuksen alkuvaiheessa. Aineisto analysoitiin ei-parametrisilla tilastomenetelmillä. Tulokset osoittivat, että tutkimuksen alkuvaiheessa mitatut tilastollisesti merkitsevät erot ryhmien välillä hävisivät ja tämä tulos säilyi myös viivästetyssä mittauksessa. Interventioryhmän lasten kielellisten peruskäsitteiden ymmärtäminen oli yhteydessä heidän tulostensa parantumiseen induktiivisen päättelyn mittauksissa. Pohdinnassa esitetään tutkimustuloksiin perustuvia johtopäätöksiä ajattelun taitojen tukemisesta esiopetusiässä.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Metakognitiivinen säätely taitavilla ja heikoilla oppilaspareilla matematiikan ongelmanratkaisuprosessissa

Tuike Iiskala, Anu Kajamies, Marja Vauras, Erno Lehtinen

Abstrakti:

Perinteisesti metakognition tutkimus on painottunut yksilön kognitiivisiin prosesseihin, toisin sanoen siihen, että ihminen tiedostaa oppimistoimintaansa ja osaa valvoa ja säädellä sitä. Tässä artikkelissa taustaoletuksena on, että oppilaat voivat myös yhdessä säädellä yhteistä oppimisprosessiaan – tästä käytetään käsitettä sosiaalisesti jaettu metakognitiivinen säätely. Matematiikan ongelmanratkaisussa metakognitiivista säätelyä tarvitaan erityisesti tehtävän kokonaisuuden ymmärtämiseen, jota kutsutaan tilannemallin rakentamiseksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten metakognitiivinen säätely ilmenee matematiikan ongelmanratkaisutaidoiltaan erilaisilla oppilaspareilla. Tutkimukseen osallistui neljä taitavaa ja neljä heikkoa neljäsluokkalaista oppilasparia, jotka tekivät matematiikan ongelmanratkaisutehtäviä seikkailullisessa tietokonepeliympäristössä. Pelikerrat videoitiin. Ongelmanratkaisun etenemistä tarkasteltiin metakognitiivisen säätelyn näkökulmasta. Tähän artikkeliin valittiin yhdeltä taitavalta ja kahdelta heikolta parilta esimerkkejä, jotka kuvaavat, miten metakognitiivinen säätely tyypillisesti ilmenee parien työskentelyprosesseissa. Tulosten mukaan taitavan parin etenemisessä ilmenee sosiaalisesti jaettua metakognitiivista säätelyä, jonka tavoitteena on tilannemallin rakentaminen. Sen sijaan heikot parit eivät säätele oppimisprosessiaan metakognitiivisesti yhdessä vaan tarvitsevat oppimisensa säätelyssä monenlaista tukea ohjaajalta. Taitavan parin prosessista kuvastuu myös sinnikkyys pohtia tehtävää. Heikot parit osoittavat vähäisempää sinnikkyyttä tehtävän ratkaisemiseen, joten he tarvitsevat myös motivationaalista tukea ohjaajalta. Tulos on linjassa aikaisempien yksilötasolla tehtyjen metakognitiotutkimusten kanssa. Heikon parin sosiaalisesti jaettu metakognitiivinen säätely tarvitsisi kehittyäkseen optimaalista ohjausta, jossa ohjaaja kiinnittäisi erityistä huomiota yhteistyön ja pohtimaan pysähtymisen harjoittelemiseen.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Ajattelun taitojen harjoitusohjelma ensimmäisen luokan heikoille oppilaille – pilottitutkimuksen tuloksia

Risto Hotulainen, Janna Linnasaari

Abstrakti:
Esiopetusikäisille tehdyn pilotointitutkimuksemme tavoitteena oli testata ajattelun taitoja stimuloivan interventio-ohjelman toimivuutta ja vaikuttavuutta. Interventio-ohjelmassa hyödynnettiin Adeyn ja Shayerin (1994) sekä Klauerin (1989) aikaisempia tutkimuksia ajattelun taitojen tukemisesta ja kehittämisestä. Pilotointitutkimus tehtiin keväällä 2013 pääkaupunkiseudulla sijaitsevan päiväkodin esiopetusryhmistä muodostetussa interventioryhmässä. Interventio koostui 12 erillisestä 35–45 minuutin kestoisesta harjoitustuokiosta, jotka pidettiin neljän viikon aikana. Ajattelun taitojen harjoitusohjelmaan valittiin induktiivista päättelyä mittaavan alkumittauksen perusteella viisi taidoiltaan heikkoa lasta; kontrolliryhmänä (n = 13) olivat muut tutkimukseen osallistuneet lapset.

Harjoitustunteja ohjasi erityispedagogiikan opiskelija, joka oli myös osallistunut harjoitusten suunnitteluun. Koko tutkimusjoukko osallistui induktiivista päättelyä mittaavaan testiin kolme kertaa: ennen ja jälkeen intervention sekä viivästetysti. Lisäksi lasten kielellistä osaamista mitattiin tutkimuksen alkuvaiheessa. Aineisto analysoitiin ei-parametrisilla tilastomenetelmillä. Tulokset osoittivat, että tutkimuksen alkuvaiheessa mitatut tilastollisesti merkitsevät erot ryhmien välillä hävisivät ja tämä tulos säilyi myös viivästetyssä mittauksessa. Interventioryhmän lasten kielellisten peruskäsitteiden ymmärtäminen oli yhteydessä heidän tulostensa parantumiseen induktiivisen päättelyn mittauksissa. Pohdinnassa esitetään tutkimustuloksiin perustuvia johtopäätöksiä ajattelun taitojen tukemisesta esiopetusiässä.

Lataa pdf

Julkaistu

Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ryhmämuotoinen Maltti-kuntoutus osana koulun tukitoimia

Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ryhmämuotoinen Maltti-kuntoutus on Niilo Mäki Instituutin kehittämä kuntoutusmenetelmä 7-11-vuotiaille lapsille, joilla on kouluympäristössä vaikeuksia keskittymisessä ja oman toiminnan ohjaamisessa. Maltti-kuntoutusta toteutettiin Kainuussa osana koulun tukitoimia koulupsykologin, laaja-alaisen erityisopettajan sekä koulukuraattorin yhteistyönä. Kuntoutuksen ensisijainen tavoite on kehittää tehtävätilanteissa toimimista ja se etenee kolmen vaiheen kautta. Ensimmäisessä vaiheessa harjoitellaan tarkkaavuuden perustaitoja ja kielellistämistä, toisessa oman toiminnan säätelyä tehtävätilanteissa ja kolmannessa suunnitelmallista työskentelyä ja oman toiminnan ohjaamiseen liittyviä strategioita. Kolmannessa vaiheessa mukana on lisäksi ryhmätyöskentelyn ja sosiaalisten taitojen harjoittelua. Kainuun alueen kokeilussa kuntoutus yhdistyi luontevaksi osaksi koulun tukitoimia ja yhteistyö koulun muiden toimijoiden kanssa sujui hyvin.

Taustaa: Tarkkaavuuden ongelmat ovat yksi yleisimmistä lapsilla koulussa ilmenevistä vaikeuksista. Tarkkaavuuden ongelmat saattavat näkyä vaikeuksina suunnata, ylläpitää, siirtää tai jakaa huomiota kohteiden välillä. Vaikeudet toiminnanohjauksen taidoissa liittyvät lähes aina tarkkaavuuden ongelmiin, mutta ne on liitetty myös moniin lapsuusiän pulmiin, kuten lukemisen ja matematiikan oppimisen vaikeuksiin. Toiminnanohjaus on kykyä ohjata, kontrolloida ja koordinoida muita kognitiivisia toimintoja sekä käyttäytymistä. Vaikeudet toiminnanohjaamisessa voivat ilmetä mm. impulsiivisuutena, aloittamisen vaikeuksina ja häiriöherkkyytenä. Vaikea-asteisina tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ongelmat ovat diagnosoitavissa tarkkaavuushäiriöksi, jonka keskeisimpiä diagnostisia piirteitä ovat tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja motorinen levottomuus (Käypä hoito –suositus, 2013).
Suomalainen Käypä hoito –suosituksen (2013) mukaisesti lapsille, joilla havaitaan eriasteisia tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen pulmia, tukitoimet tulisi aloittaa välittömästi ongelmien ilmettyä, ja jos tukitoimista on apua, ei tarkempia tutkimuksia ja diagnostista arviota välttämättä tarvita. Näille lapsille erilaiset psykososiaaliset tukitoimet ovat ensisijaisia tukimuotoja päiväkodin ja koulun pedagogisten tukimuotojen rinnalla.

Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen kuntoutusmenetelmä, ryhmämuotoinen Maltti-kuntoutus on suunniteltu toteutettavaksi kouluissa tai koulun tukipalveluissa osana koulun ja oppilaiden tukitoimia. Se on tarkoitettu 7-11-vuotiaille lapsille, joilla on vaikeuksia keskittyä ja ohjata omaa toimintaansa tehtävätilanteissa. Tavoitteena on harjoitella tarkkaavuuden perustaitoja, ohjata lapsia tietoiseen ja suunnitelmalliseen työskentelyyn sekä luoda onnistumiskokemuksia ja myönteinen ryhmäkokemus. Intervention toteuttajina voivat toimia opetus-, kasvatus- ja terveydenhuollon ammattilaiset.

Tähän mennessä saadut tutkimustulokset (Katajamäki & Paananen, 2015; Paananen, Aro Närhi & Aro, valmisteilla) ovat osoittaneet myönteisiä muutoksia Maltti-ryhmiin osallistuneiden oppilaiden tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen toiminnoissa kuntoutuksen aikana. Katajamäen ja Paanasen tutkimuksessa (2015) opettajien arvioiden mukaan myönteiset muutokset lasten keskittymiskyvyssä ja toiminnanohjauksessa olivat havaittavissa vielä 6 kuukautta kuntoutuksen päättymisen jälkeenkin.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Niilo Mäki -säätiön NMI-Bulletin Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehdessä 4/2015. Lue artikkeli täältä

Kaisu Anttila, koulutussuunnittelun harjoittelija, KK

Julkaistu

Ammattikoululaisnuoret muistuttavat kavereitaan koulumotivaation suhteen

Solareksen, Määtän ja Kiurun (2015) Kaveripiirin merkitys ammattikoululaisten koulumotivaatiossa – tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, muistuttavatko nuoret kavereitaan koulumotivaation suhteen, solmivatko he uusia kaverisuhteita samanlaisen koulumotivaation perusteella sekä vaikuttaako kaveripiirille tyypillinen motivaatio heidän omaan koulumotivaatioonsa. Motivaatiota tutkittiin sisäisenä koulumotivaationa ja käyttäytymiseen liittyvinä suoritusstrategioina sekä tehtävään suuntautumisen että tehtävän välttelyn näkökulmasta.

Tutkimusaineisto kerättiin Jyväskylän ammattiopiston ensimmäisen vuoden opiskelijoilta (n= 1293) syksyllä 2009 ja toisen vuoden opiskelijoilta (n= 644) syksyllä 2010. Enemmistö osallistujista oli ensimmäisenä vuonna 15-16-vuotiaita ja toisena vuonna 16-17-vuotiaita. Tutkimuksen kumpaakin vaiheeseen osallistui tasaisesti poikia ja tyttöjä. Kyselyn toiseen vaiheeseen vastasi kuitenkin vain 50 prosenttia ensimmäiseen kyselyyn vastanneista. Aineisto on peräisin Niilo Mäki Instituutin Motivoimaa -hankkeesta.

Tulosten mukaan ammattikoululaisnuoret muistuttavat kavereitaan sisäisen motivaation ja tehtävien välttelyn suhteen. Nuoret solmivat uusia kaverisuhteita koulumotivaatioltaan ja suoritusstrategioiltaan samankaltaisten nuorten kanssa. Lisäksi voidaan todeta, että nuori ennemmin etsii koulutehtäviin samalla tavalla suuntautuneita nuoria kavereikseen kuin mukautuu itse kaveripiirin kaltaiseksi. Näin ollen oppilaitosten kannattaisikin kartoittaa koulutehtäviin välttelevästi suuntautuneita ja heikon motivaation omaavia kaveriryhmiä, sekä pyrkiä kohdentamaan heihin ryhmäkohtaista tukea esimerkiksi interventiohankkeiden muodossa.

Tulokset antavat viitteitä siitä että, tytöt muistuttivat kavereitaan motivaatioltaan ennen kaikkea opintojen alussa. Vaikuttaisi myös, että poikien kaveriryhmissä koulumotivaatio olisi samankaltaisempi ja erityisesti sisäinen motivaatio olisi tullut samankaltaisemmaksi ensimmäisen opiskeluvuoden ja toisen opiskeluvuoden välillä. Kaiken kaikkiaan poikien koulumotivaatio oli tyttöjen koulumotivaatiota heikompi, minkä vuoksi poikien opiskelumotivaation tukemisen tukikeinoja tulisi selvittää ja kehittää lisää.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Niilo Mäki -säätiön NMI-Bulletin Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehdessä 1/2015.

Sonja Oikari, koulutussuunnittelun harjoittelija KK

Julkaistu

Koulu-uupumus ammatillisen koulutuksen ensimmäisenä vuonna

Tutkimuksen mukaan yläkoulussa osa-aikaista erityisopetusta saaneilla oppilailla on suurempi todennäköisyys kokea koulu-uupumista ammatillisen koulutuksen ensimmäisenä opiskeluvuonna kuin muilla nuorilla.

Mansikkamäen, Määtän ja Aron (2015) Erityisopetustaustan yhteys koulu-uupumukseen ammatillisessa koulutuksessa –tutkimuksessa tarkasteltiin koulu-uupumisen esiintymistä nuorilla ammatillisessa koulutuksessa. Kyseisessä tutkimuksessa koulu-uupumuksella tarkoitetaan pitkittynyttä stressioireyhtymää, joka voi sisältää emotionaalista väsymystä, kyynistä suhtautumista koulutyöhön ja koulunkäyntiin liittyviä riittämättömyyden tunteita. Nämä oireet saattavat esiintyä yhdessä tai erikseen.

Aiempien tutkimusten mukaan koulu-uupumus on suhteellisen yleistä, sillä lähes joka kolmannella toisen asteen opiskelijalla on uupumuksen vaara ja joka kymmenes nuori kokee jonkinasteista uupumista. Tässä tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, eroaako tyttöjen ja poikien koulu-uupumus sekä siitä onko peruskouluaikaisella erityisopetustaustalla yhteyttä koulu-uupumukseen tai sen osa-alueisiin ammatillisen koulutuksen ensimmäisenä opiskeluvuonna. Tutkimuksen tulosten mukaan yläkoulussa osa-aikaiseen erityisopetukseen osallistuneet opiskelijat olivat muita uupuneempia ensimmäisenä opiskeluvuonnaan ammatillisessa koulutuksessa. Lisäksi selvisi, että peruskoulun aikainen erityisopetus on pojilla yleisempää kuin tytöillä, mutta tästä huolimatta tytöillä esiintyi enemmän koulu-uupumiseen liittyvää väsymystä kuin pojilla. Sen sijaan tyttöjen ja poikien välille ei muodostunut eroja, kun tarkasteltiin kyynistymistä ja riittämättömyyden tunnetta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 1187 ensimmäistä vuotta ammatillisessa koulutuksessa opiskelevaa nuorta, jotka olivat iältään 15-24 –vuotiaita. Aineisto on peräisin Niilo Mäki Instituutin Motivoimaa-hankkeesta, joka kerättiin Jyväskylän ammattiopiston ensimmäisen vuoden opiskelijoilta sähköisesti syksyllä 2009. Kyselynvastausprosentti oli 73.

Tarkasteltaessa koulu-uupumista on hyvä muistaa, että koulu-uupumuksesta kärsitään enemmän lukioissa kuin ammatillisissa oppilaitoksissa. Lisäksi tulee huomioida, että koulu-uupumisessa on kyse pitkäaikaisesta stressistä, jonka vuoksi pidemmän aikavälin tutkimus koko opiskelujen sekä opintojen suorittamisen ja työelämään siirtymisen ajalta olisi tarpeen ilmiön ymmärtämiseksi.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu NMI Bulletin Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehdessä 4/2015, lue alkuperäinen artikkeli

Sonja Oikari, koulutussuunnittelun harjoittelija KK

Julkaistu

VIA-vahvuusmittari lasten ja nuorten luonteenvahvuuksien kartoitukseen

Lotta Uusitalo-Malmivaara

Abstrakti:

Values in Action eli VIA on luonteenvahvuuksien tunnistamiseen ja hyödyntämiseen tähtäävä hanke. Lasten ja nuorten VIA-vahvuusmittari sisältää 96 väittämää, jotka määrittävät 24 eri luonteenvahvuutta, kuten uteliaisuutta tai ystävällisyyttä. Kukin 24 vahvuudesta ilmentää yhtä kuudesta perushyveestä. Esimerkiksi reiluuden vahvuudessa näkyy oikeudenmukaisuuden hyve. Mittari on validoitu 10–17-vuotiaille ja käännetty suomeksi (www.viame.org). Mittarin täyttö antaa vastaajalle viisi ydinvahvuutta, joiden runsas ja vaihteleva käyttö on positiivisen pedagogiikan kivijalka. Vahvuuksille rakentaminen lähtee kysymyksestä ”what is right with you?”, jonka voisi suomentaa ”miten hyvin voit?”. Tämä on uusi tulokulma, jota tarvitaan erityispedagogiikassa pitkään vallinneen puutekeskeisyyden rinnalle. Toistaiseksi vahvuudet on mainittu korkeintaan reunahuomioin pedagogisissa asiakirjoissa, eikä välineitä luonteenvahvuuksien mittaamiseen ole ollut. Tässä artikkelissa esitellään VIA-vahvuusmittarin idea ja tehdään lyhyt katsaus opetussuunnitelmaperusteiden arvokeskusteluun.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Lukivaikeusriskin ja suojaavien ympäristötekijöiden merkitys neljäsluokkalaisten lasten lukusujuvuuden kehittymisessä

Noona Kiuru, Marja-Kristiina Lerkkanen, Pekka Niemi, Elisa Poskiparta, Timo Ahonen, Anna-Maija Poikkeus, Jari-Erik Nurmi

Abstrakti:

Tämä artikkeli pohjautuu Kiurun, Lerkkasen, Niemen, Poskiparran, Ahosen, Poikkeuksen ja Nurmen artikkeliin The role of reading disability risk and environmental protective factors in students’ reading fluency in Grade 4, joka julkaistiin vuonna 2013 Reading Research Quarterlyn numerossa 48(4). Tutkimuksessa tarkasteltiin lukivaikeusriskin ja suojaavien ympäristötekijöiden merkitystä lukusujuvuuden kannalta 4. luokalla. Kohderyhmässä oli 538 lasta, joista noin puolella oli esiopetusiässä tunnistettu lukivaikeusriski. Aineisto kerättiin lasten ollessa esiopetuksessa sekä ensimmäisellä, toisella, kolmannella ja neljännellä luokalla. Lasten lukivaikeusriski määriteltiin esiopetuksen keväällä ikätasoa selvästi heikommaksi suoriutumiseksi äännetietoisuuden ja kirjaintuntemuksen tehtävissä. Lukusujuvuutta arvioitiin 4. luokalla. Suojaavina ympäristötekijöinä tarkasteltiin seuraavia: luokkatovereiden ilmaisema hyväksyntä (ns. toverihyväksyntä) luokilla 1–3, opettajan myönteinen tunne lasta kohtaan sekä kodin ja koulun välinen kumppanuus, jota kuvasivat äidit, isät ja opettajat. Tulosten mukaan toverihyväksyntä ja opettajan myönteinen tunne lasta kohtaan ennustivat parempaa lukemisen sujuvuutta 4. luokalla sen jälkeen, kun lukivaikeusriski, ei-kielellinen kyvykkyys, vanhempien koulutustaso ja sukupuoli oli kontrolloitu. Lisäksi suojaavien ympäristötekijöiden suurempi kokonaismäärä ennusti lasten parempaa lukusujuvuutta, kun yksittäisten suojaavien tekijöiden vaikutus oli huomioitu. Toisaalta lukivaikeusriski ennusti vähäisempää toverihyväksyntää, myönteisten tunteiden vähäisempää määrää opettajan ja oppilaan suhteessa sekä heikompaa vanhempien ja opettajien kumppanuutta luokilla 1–3. Lukivaikeusriskin yhteys myöhempään lukusujuvuuteen välittyi osittain suojaavien ympäristötekijöiden kokonaismäärän kautta.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Peruslaskutaidon sujuvuus 9–17-vuotiailla CP-vammaisilla lapsilla

Elina Hakkarainen, Tuire Koponen, Jaana Ahonniska-Assa

Abstrakti:

CP-vamman taustalla on neurologinen vaurio, joka aiheuttaa motoriikan vaikeuksien lisäksi erilaisia kognitiivisia ongelmia. Vaikeudet kognitiivisissa taidoissa heijastuvat myös oppimiseen. CP-vammaisilla lapsilla oppimisvaikeudet ovat tavanomaista yleisempiä ja matematiikan oppimisvaikeudet ovat vielä lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia yleisempiä. Tutkimuksessamme pyrimme selvittämään, miten sujuvia CP-vammaisten perusopetusikäisten lasten peruslaskutaidot ovat. Peruslaskutaidoilla tarkoitetaan yhteen- ja vähennyslaskutaitoja lukualueella 1–20. Peruslaskutaitojen sujuvuus määriteltiin laskemisen nopeuden ja tarkkuuden avulla. Lisäksi olimme kiinnostuneita siitä, onko yhteenlaskutaito ja vähennyslaskutaito sujuvaa samoilla koehenkilöillä. Kolmanneksi selvitimme, onko peruslaskutaidon sujuvuus yhteydessä CP-vamman tyyppiin. Tutkimukseen osallistui 32 iältään 9–17-vuotiasta lasta, joilla on diagnosoitu CP-vamma. Lapset suorittivat laskutehtävät tietokoneella, ja laskunopeudessa huomioitiin kunkin lapsen yksilöllinen perusreaktioaika. Havaitsimme, että yhteenlaskutaidon ja vähennyslaskutaidon sujuvuus olivat yhteydessä toisiinsa. Lapset voitiin jakaa peruslaskutaitojen sujuvuuden mukaan sujuviin (nopeat ja tarkat), hitaisiin (tarkat, mutta hitaat) ja epäsujuviin (hitaat ja epätarkat) laskijoihin. CP-vamman tyyppi tai lapsen ikä eivät olleet yhteydessä peruslaskutaidon sujuvuuteen.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Matemaattisen ajattelun mallintaminen ja laskustrategioiden opettaminen: yleisen tuen interventio ensimmäisen luokan oppilaille

Airi Hakkarainen, Minna Haring, Leena Holopainen, Kristiina Lappalainen, Minna Mäkihonko

Abstrakti:

Tämä interventiotutkimus oli osa harjoittelukoulujen tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten opettajien laskustrategioiden opettamiseen ja ajattelun mallintamiseen liittyvällä interventiolla voidaan vaikuttaa oppilaiden käyttämiin laskustrategioihin, matematiikan taitoihin sekä matemaattiseen minäkäsitykseen ja työskentelytaitoihin. Lisäksi tarkasteltiin opettajien kokemuksia ohjaustaitojensa kehittymisestä intervention aikana. Tutkimukseen osallistui 26 ensimmäisen luokan oppilasta, kaksi luokanopettajaa ja yksi luokanopettajaopiskelija. Tulokset osoittivat, että LukiMat-testin ensimmäisen luokan syksyn ja talven seulontatesteillä arvioituna riskiryhmän (n = 9) ja verrokkiryhmän (n = 17) oppilaiden matematiikan taitojen erot säilyivät verrokkiryhmän oppilaiden eduksi loka–tammikuun välisenä aikana. Banuca-testin lyhytversiolla mitattuna riskiryhmän oppilaiden matematiikan taidoissa tapahtui tilastollisesti merkitsevä kohentuminen intervention (marras- ja joulukuun) aikana ja taitojen erot kaventuivat ryhmien välillä. Ryhmien väliset erot laskutaidoissa säilyivät kuitenkin tilastollisesti merkitsevinä joulukuussa tehdyssä loppumittauksessa. Merkille pantavaa oli se, että riskiryhmän oppilaiden testitulosten keskiarvo nousi loppumittausajankohtaan mennessä testin riskirajan yläpuolelle. Interventio myös kohensi riskiryhmän oppilaiden minäkäsitystä ja työskentelytapoja. Opettajat kokivat opettajien välisen yhteistyön lisääntyneen. He kiinnittivät enemmän huomiota omiin ja oppilaiden laskustrategioihin sekä käyttivät ajattelun kielellistämistä ja mallintamista hyödykseen opettamisessa.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Opetus ja yhteistyö oppimispolkujen tukena

Janne Lepola

Abstrakti:

Turun yliopiston Oppimistutkimuksen keskus järjesti tänä vuonna 16. valtakunnalliset oppimistutkijoiden päivät. Valtakunnallinen oppimisvaikeuksisten etujärjestö Erilaisten oppijoiden liitto sekä Oikeus oppimiseen -neuvottelukunta ovat olleet tukemassa tutkijatapaamisia vuodesta 2001 alkaen. Päiville osallistui noin 70 alan asiantuntijaa, esityksiä pidettiin 35, ja lisäksi oli neljä kutsuesitelmää. Esityksistä kolmasosa (12/35) liittyi matematiikan oppimisvaikeuksiin ja opetukseen sekä toinen kolmasosa vuorovaikutukseen ja emotionaalis-motivationaalisiin tekijöihin oppimisessa. Oppimisvaikeustutkijoiden työ näyttää siis – ainakin tutkimusteemojen valossa − vastaavan tuoreen PISA 2012 -tutkimuksen havaintoihin suomalaisnuorten matematiikan osaamisesta. Vaikka osaaminen oli OECD-maiden parhaimmistoa, yhä suuremmalla osalla nuorista on vaikeuksia matematiikan oppimisessa, ja PISA-tulosten mukaan vaikeudet olivat yleisempiä vuonna 2012 (12 %) kuin vuonna 2003 (7 %). NMI-Bulletinin teemanumeroissa 1–2/2014 tarkastellaan tutkijapäivien teemaan Vastuullinen opetus ja yhteistyö oppimispolkujen tukena sekä ajankohtaiseen oppimisvaikeustutkimukseen liittyviä kysymyksiä.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Kaveripiirin merkitys ammattikoululaisten koulumotivaatiossa

Emilia Solares, Sami Määttä, Noona Kiuru

Abstrakti:

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kaveripiirin merkitystä ammattikoululaisten koulumotivaatiossa. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, muistuttavatko nuoret kavereitaan motivaation suhteen, solmivatko he uusia kaverisuhteita samanlaisen motivaation perusteella sekä vaikuttaako kaveripiirille tyypillinen motivaatio heidän omaan motivaatioonsa. Motivaatiota tutkittiin sisäisenä koulumotivaationa sekä käyttäytymiseen liittyvinä suoritusstrategioina: tehtävään suuntautumisena ja tehtävän välttelynä.

Tutkimusaineisto kerättiin ammattikoulun opiskelijoilta ensimmäisenä (n = 1293) ja toisena (n = 644) opiskeluvuotena Niilo Mäki Instituutin Motivoimaa-hankkeen yhteydessä. Kyselyt toteutettiin Jyväskylän ammatillisen oppilaitoksen kuudella kampuksella syksyllä 2009 ja 2010. Tutkimuksessa havaittiin, että samaan kaveriryhmään kuuluvat nuoret jakoivat samanlaisen sisäisen motivaation ja taipumuksen vältellä koulutehtäviä. Kaverisuhteita myös muodostettiin samanlaisen koulumotivaation perusteella. Toisena opiskeluvuonna muodostuneiden kaveriryhmien nuoret olivat muistuttaneet toisiaan suoritusstrategioiltaan jo ensimmäisenä opiskeluvuonna ennen kaverisuhteiden syntymistä. Sosialisaatiota ei sen sijaan esiintynyt, eli kaveripiiri ei vaikuttanut nuoren omaan koulumotivaatioon.

Kun tulevaisuudessa suunnitellaan koulumotivaatiota tukevia interventiohankkeita ammattikouluikäisille, olisi hyvä huomioida kaveripiirin valikoituminen näkyvien suoritusstrategioiden perusteella ja kohdentaa interventioita erityisesti kaveriryhmiin, joille on tyypillistä heikko motivaatio ja koulutehtävien välttely.

 

Lataa pdf