Käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksien yhteys koulu-uupumukseen lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoilla

Elina Sinkonen, Fiia Söderholm, Jaana Viljaranta, Kristiina Lappalainen

Peruskoulusta lukioon siirtyessään nuoret joutuvat kohtaamaan monenlaisia uuden opiskeluympäristön asettamia vaatimuksia. Lukiolaisten olisi tärkeää löytää keinoja sopeutua näihin vaatimuksiin, jotta ne eivät muodostaisi riskiä hyvinvoinnille, esimerkiksi lisäämällä opiskeluun liittyvää uupumusta. Vahvuuksientunnistaminen ja näkemykset omista vahvuuksista voidaan nähdä hyvinvointia tukevina voimavaroina. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksien yhteyksiä koulu-uupumuksen osa-alueisiin ja kokonaisuupumukseen lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoilla. Sen lisäksi tarkasteltiin eroja koulu-uupuneiden ja ei-uupuneiden lukiolaisten käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksien arvioinneissa.

Tutkimuksen aineisto oli osa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Suuntaa LukiOpolulle! -tutkimushanketta. Tutkimuksen kohdejoukko koostui itäsuomalaisten lukioiden ensimmäisen vuoden opiskelijoista (n = 456). Koulu-uupumusta mitattiin School Burnout Indicator (SBI) -mittarilla ja käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksia käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksien arviointivälineellä (KTVA). Aineisto analysoitiin hyödyntäen Pearsonin korrelaatiokerrointa sekä riippumattomien otosten t-testiä.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kaikki viisi vahvuusaluetta (ihmissuhteet, perheen sisäiset suhteet, näkemys itsestä, toimiminen koulussa, tunne-elämä) olivat yhteydessä vähäisempään koulu-uupumukseen kaikilla uupumuksen osa-alueilla sekä kokonaisuupumuksen osalta. Uupuneiden ja ei-uupuneiden vahvuuksia verrattaessa tulokset olivat muutoin samankaltaiset, mutta uupumusasteisen väsymyksen osalta uupuneet ja ei-uupuneet eivät arvioineet tunne-elämän vahvuuksia toisistaan poikkeavasti. Koulu-uupumuksen ehkäisemiseksi olisikin tärkeää vahvistaa opiskelijoiden käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksia erilaisin interventioin sekä osana lukio-opintoja. Vahvuusperustaisen lähestymistavan avulla voidaan löytää tasapaino koulun muuttuvien vaatimusten ja nuoren omien resurssien välille.

Erityisopetustaustan yhteys koulu-uupumukseen ammatillisessa koulutuksessa

Laura Mansikkamäki, Sami Määttä, Mikko Aro

Abstrakti:

Koulun asettamat odotukset ja vaatimukset kasaavat nuorille paineita. Mediassa on nostettu esiin huoli suomalaisten nuorten uupumisesta ja sitä myötä syrjäytymisriskin kasvusta. Tässä artikkelissa vertaillaan tyttöjen ja poikien koulu-uupumusta sekä selvitetään pe-ruskoulun aikaisen erityisopetustaustan yhteyttä koulu-uupumukseen ja sen osa-alueisiin ammatillisessa koulutuksessa.

Tutkimusjoukon muodostivat 1 187 ammatillisessa koulutuksessa ensimmäistä vuottaan opiskelevaa, 15–24-vuotiasta nuorta (601 tyttöä, 586 poikaa). Tutkittavista 12 prosentilla (134) oli ollut henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) peruskoulussa. Osa-aikaiseen erityisopetukseen oli alakoulussa osallistunut 35 prosenttia (410) sekä yläkoulussa 28 prosenttia (334) tutkittavista.

Tutkimuksen mukaan tyttöjen kokonaiskoulu-uupumus oli suurempi kuin poikien ja heillä oli poikia enemmän uupumusasteista väsymystä. Sen sijaan kyynistymisessä ja riittä-mättömyyden tunteessa tyttöjen ja poikien välillä ei ollut eroa. Tutkimuksessa myös havait-tiin, että yläkoulussa saatu osa-aikainen erityisopetus oli yhteydessä koulu-uupumukseen ja sen osa-alueisiin ammatillisessa koulutuksessa ensimmäistä vuottaan opiskelevilla nuorilla. Muulla erityisopetustaustalla, kuten oppiaineiden yksilöllistämisellä tai alakoulussa annetulla osa-aikaisella erityisopetuksella, ei ollut yhteyttä koulu-uupumukseen.

Opiskelijoilla, jotka olivat yläkoulussa saaneet osa-aikaista erityisopetusta, oli enemmän koulu-uupumusta kuin muilla ammatillisessa koulutuksessa ensimmäistä vuottaan opiskelevilla. Heidän kohdallaan tuen tarve ei häviä ammatilliseen koulutukseen siirryttä-essä. Asia olisi tärkeää huomioida ammatillisten oppilaitosten tukitoimia suunniteltaessa.

 

Lataa pdf