Lukivaikeuden kehitykselliset alaryhmät ja niiden vertailu kognitiivisissa taidoissa sekä toimintatavoissa

Maarit Perälä, Minna Torppa & Kenneth Eklund

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lukivaikeuden pysyvyyttä toiselta luokalta kahdeksannelle luokalle suomalaisessa pitkittäisaineistossa. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa tekijöitä, jotka auttavat eri ikäisten lasten lukivaikeuden varhaisessa tunnistamisessa, sekä tekijöitä, jotka tukevat lukutaidon kehitystä. Tunnistimme kolme erilaista lukivaikeusryhmää: pysyvä, kompensoituva ja myöhään ilmenevä lukivaikeus. Lukivaikeusryhmät erosivat varhaisten kognitiivisten taitojen lisäksi tehtävää välttävässä
käyttäytymisessä, lukuharrastuneisuudessa ja kotitehtäviin käytetyssä ajassa. Koska osalla lapsista lukemisen vaikeuden havaittiin ilmenevän vasta alkuopetuksen jälkeen, on tärkeää, että lukutaidon kehitystä seurataan myös
ensimmäisten luokkien jälkeen. Kognitiivisten taitojen arvioinnin avulla on hankala tunnistaa lapsia, joilla on riski peruslukutaidon omaksuttuaan vielä jäädä jälkeen lukutaidon kehityksessä ja joille saattaa ilmaantua vaikeuksia lukusujuvuudessa vasta alaluokkien jälkeen.

Lataa pdf

Vanhemmuustyylien merkitys taidoiltaan erilaisten lasten sosiaalisessa kompetenssissa

Riikka Keinänen, Kaisa Aunola, Marja-Kristiina Lerkkanen, Anna-Maija Poikkeus, Jari-Erik Nurmi, Noora Kiuru

Abstrakti:

Tämä tutkimus on toteutettu osana Suomen Akatemian rahoittamaa Oppimisen ja motivaation huippututkimusyksikön toimintaa (nr. 213486) sekä Noona Kiurun tutkijatohtorin projektia (nr. 7133146). Tutkimuksessa tarkasteltiin vanhemmuustyylin yhteyttä lasten sosiaaliseen kompetenssiin. Lisäksi tutkittiin, vaikuttavatko siihen lapsen sukupuoli ja kognitiiviset taidot. Tutkimukseen osallistui Alkuportaat-tutkimuksen 378 lasta vanhempineen. Esiopettajat arvioivat lasten sosiaalista kompetenssia (yhteistyötaitoja, empaattisuutta, impulsiivisuutta ja häiritsevää käytöstä). Luokanopettajat arvioivat lapsen prososiaalisia taitoja 1. ja 2. luokalla. Vanhemmuustyylin arviot perustuivat vanhempien itsearviointeihin lasten ollessa ensimmäisellä luokalla. Tulokset osoittivat, että vanhempien lämmin vanhemmuustyyli edisti lasten sosiaalista kompetenssia. Sen sijaan mitä vahvemmin äiti kontrolloi lastaan joko rajoja asettamalla tai syyllistämällä, sitä enemmän lapsella ilmeni esiopetusryhmässä impulsiivisuutta ja häiritsevää käyttäytymistä ja sitä vähemmän prososiaalisia taitoja koulussa. Ristiriitainen vanhemmuustyyli (lämpimyys yhdistyneenä syyllistämiseen) oli yhteydessä lasten heikkoon sosiaaliseen kompetenssiin, mutta vain tyttöjen ja niiden lasten kohdalla, joilla oli keskimääräistä paremmat kognitiiviset taidot. Lisäksi käyttäytymisen kontrollointi rajoja asettamalla sekä auktoritatiivinen vanhemmuustyyli tukivat erityisesti niiden lasten sosiaalisia taitoja, joilla oli keskimääräistä heikommat kognitiiviset taidot.

Lataa pdf