Avainsana: dysleksia

Julkaistu

Opetuksellisesti haastavat lukivaikeuslapset – samanlaisia vai erilaisia?

Kaisa Peltomaa

Abstrakti:

Artikkeli pohjautuu Kaisa Peltomaan väitöskirjaan “Opinkohan mä lukemaan?” Lukivaikeuksien tunnistaminen ja kuntouttaminen alkuopetusvaiheessa. Väitöskirja on julkaistu vuonna 2014 sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 487.

Artikkelissa tarkastellaan lapsia, joiden lukitaidot etenivät hitaasti tukitoimista huolimatta. Tutkimukseen osallistui 370 koulutulokasta. Lapset (n = 72), joilla oli heikot lukivalmiudet koulun alkaessa, saivat ensimmäisen luokan syyslukukaudella erityisopetusta, ja puolet heistä pelasi lisäksi Ekapeliä. Kevätlukukauden alussa tehtiin seurantatutkimus. Lukitaidoiltaan heikoimmat lapset (n = 20) saivat yksilöllistä lukikuntoutusta – ensimmäinen kymmenen lapsen ryhmä ensimmäisen luokan kevätlukukaudella ja toinen kymmenen lapsen ryhmä toisen luokan syyslukukaudella. Opetuksellisesti haastaviksi määriteltiin lapset, joiden tekninen luku- ja kirjoitustaito oli toisen kouluvuoden päättyessä erittäin heikko (< -2 kh) ja jotka eivät hyötyneet yksilöllisestäkään lukikuntoutuksesta. Näitä lapsia oli neljä. Heidän tarkastelussaan hyödynnettiin itsearviointeja, vanhemmilta ja opettajilta kyselylomakkeilla saatuja tietoja sekä neuropsykologisia testejä ja lukitehtäviä.

Tulokset osoittivat, että erilaiset neurokognitiivisten vaikeuksien yhdistelmät voivat aiheuttaa sitkeitä vaikeuksia lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa. Koulunkäynnin alkaessa tehdyissä arvioinneissa kaikilla opetuksellisesti haastavilla lapsilla oli suurimmat vaikeudet tehtävissä, joissa keskeistä on kyky yhdistää fonologista ja visuaalista tietoa. Opettajien arvioiden mukaan kaikilla oli motivationaalis-emotionaalisia haasteita toisen luokan keväällä. Muilta osin lasten yksilölliset profiilit olivat hyvin erilaiset. Tulokset vahvistavat aikaisempien tutkimusten havaintoja lukivaikeuden ja muiden neurokognitiivisten vaikeuksien päällekkäistymisen monimuotoisuudesta.

Lataa pdf

Julkaistu

Lievään kehitysvammaisuuteen liittyvä heikko lukutaito: erityisen vaikeaa lukemisvaikeutta?

Vesa Närhi, Kaisa Peltomaa, Mikko Aro

Abstrakti:

Kiitämme tutkimukseen osallistuneita nuoria ja heidän vanhempiaan yhteistyöstä. Aineisto kerättiin RAY:n rahoittaman Laaja-alaiset oppimisvaikeudet -hankkeen yhteydessä. Kiitämme myös Anne-Mari Hatanpäätä, joka luovutti psykologian lisensiaatin työtään varten keräämänsä lievästi kehitysvammaisten nuorten aineiston käyttöömme. Hatanpään tutkimusta rahoitti Rinnekoti-säätiö.

Yhä suurempi osa kehitysvammaisista ihmisistä huolehtii itsenäisesti asioistaan – hyvä lukutaito on itsenäisen selviytymisen kannalta keskeistä. Vaikka lukutaidon kehittymistä ja lukemaan oppimisen vaikeuksia on tutkittu paljon, tutkimus kehitysvammaisten ihmisten lukutaidosta on ollut vähäistä. Nyt esiteltävässä tutkimuksessa verrattiin lievästi kehitysvammaisia heikosti lukevia nuoria yleiseltä kykytasoltaan keskitasoisiin lukemisvaikeuksisiin nuoriin. Vertailtavia taitoja olivat lukemisen oikeellisuus, sujuvuus ja ymmärtäminen. Lievästi kehitysvammaiset nuoret olivat selvästi heikompia luetun ymmärtämisessä ja nopeudessa. Lukemisen tarkkuudessa ryhmät erosivat toisistaan ainoastaan yhdessä, sanalistojen lukemisen, tehtävässä. Lievästi kehitysvammaisten nuorten lukemisvaikeudet muistuttavat siten piirteiltään kaikkein vaikeimpia lukemisvaikeuksia. Kehitysvammaisten lasten lukemaan oppimisen vaikeuksien ja niiden taustatekijöiden tutkiminen syventäisi teoreettista ymmärrystä lukemisvaikeuksista ja niiden yhteydestä yleiseen kykytasoon. Koska lievään kehitysvammaisuuteen liittyvän lukemisvaikeuden piirteet näyttävät olevan samanlaiset kuin lukemisvaikeudessa yleensä, erityisten lukemisvaikeuksien tutkimuksen pohjalta kehitetyt kuntoutus- ja harjoittelumenetelmät ovat oletettavasti hyödyllisiä myös kehitysvammaisten lasten lukemaan oppimisen tukena. Näitä menetelmiä tulisi systemaattisesti soveltaa, ja niiden vaikuttavuutta kehitysvammaisten lasten opetuksessa ja kuntoutuksessa olisi syytä tutkia. Erityistä huomiota kehitysvammaisten lasten ja nuorten lukutaitoa tuettaessa tulisi kiinnittää luetun ymmärtämistä vahvistavaan harjoitteluun.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Onnistuiko ohjaus? Englannin kielen harjoittelu suomenkielisillä lukiolaisilla, joilla on lukivaikeutta

Piia M. Björn, Paavo H. T. Leppänen

Abstrakti:

Tässä artikkelissa kuvataan suomenkielisten lukioikäisten englannin kielen harjoittelua Englexia HS -tutkimusprojektissa (HS, high school). Monissa varsinkin tietokonepohjaista harjoittelua hyödyntävissä harjoitusohjelmissa ihmisten välinen vuorovaikutus on usein jätetty melko vaatimattomaan osaan. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu kolmestakymmenestä lukiolaisesta. Heistä kymmenellä harjoitteluun osallistuneella ja yhdeksällä vertailuryhmäläisellä oli erityisopettajan arvioimaa lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutta äidinkielessä (suomi) sekä pulmia myös englannin kielen oppimisessa. Tämän lisäksi mukana oli yksitoista lukiolaista, joilla vastaavia pulmia ei ollut havaittu. Ohjauksen onnistumista mitattiin keskeyttämisprosenttina. Tuloksena voidaan todeta, että nuoret pysyivät tässä varsin tiivistä harjoittelua edellyttäneessä projektissa hyvin mukana alusta loppuun saakka.

Lataa pdf

Julkaistu

Kun opettajalla on dysleksia

Eila Burns

Abstrakti:

Tämä teksti pohjautuu E. Burnsin ja S. Bellin artikkeliin Voices of teachers with dyslexia in Finnish and English further and higher educational settings, joka on ilmestynyt Teachers and Teaching , theory and practice -lehdessä lokakuussa 2010. Artikkeli on osa Burnsin tekeillä olevaa väitöskirjatutkimusta, jonka aiheena ovat dyslektiset opettajat. Voiko opettajalla olla dysleksia, lukemis- ja kirjoitusvaikeus? Millaista on olla opettaja, jolla on dysleksia? Olen tarkastellut suomalaisten ja englantilaisten opettajien kokemuksia omasta dysleksiastaan. Tässä narratiivisessa tutkimuksessa selvitetään, miten lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksiset opettajat – kolme suomalaista ja kolme englantilaista – kuvaavat tilannettaan ja dysleksian opetustyöhön tuomia haasteita. Artikkelin haastatteluaineisto on osa laajempaa dyslektisten opettajien ammatti-identiteettiä koskevaa tutkimusta. Artikkelissa tarkastellaan opettajien narratiiveja, jotka analysoitiin käyttäen Reissmanin (2008) temaattista narratiivista analyysia. Tutkimustulokset osoittivat dysleksian tuovan mukanaan haasteita, joihin vastattiin hyödyntämällä omia, yksilöllisiä vahvuuksia. Haastateltavat olivat oppineet tunnistamaan omat henkilökohtaiset vahvuutensa ja heikkoutensa sekä oppimiseen liittyvät metakognitiiviset tietonsa ja taitonsa. Narratiivit paljastivat myös sen, että opettajat käyttivät opetus- ja ohjaustilanteissa monenlaisia selviytymisstrategioita ja että he olivat sitoutuneita opettajan työhönsä. He korostivat ymmärtävänsä erilaisia oppijoita ja katsoivat olevansa empaattisia kasvattajia. Tulosten pohjalta voidaan päätellä, että dyslektisten opettajien kokemuksia sekä tietoa ja taitoja voitaisiin paremmin hyödyntää työyhteisöissä. He voisivat tarjota konsultaatiota muille kollegoille dyslektisten opiskelijoiden kohtaamiseen ja ohjaamiseen ja lisätä tietoisuutta erilaisuudesta ja esteettömyydestä.

Lataa pdf