Kategoria: 2024

Julkaistu

Lapsen yliaktiivisuus- ja tarkkaamattomuusoireiden sekä käytösongelmien yhteys vanhemmuuden minäpystyvyyteen

Lotta Fågel, Sanni Rasinkangas & Mika Paananen

Vanhemmuuden minäpystyvyydellä tarkoitetaan vanhemman uskomuksia omista kyvyistään onnistua vanhemmuuden kasvatustehtävissä. Lapsen yliaktiivisuus- ja tarkkaamattomuusoireet sekä käyttäytymisen ongelmat haastavat vanhemmuutta ja vaikuttavat vanhemman kokemuksiin kasvattajana, vaikuttaen sitä kautta vanhemmuuden minäpystyvyyden kehittymiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia lapsen yliaktiivisuus- ja tarkkaamattomuusoireiden ja käyttäytymisen ongelmien yhteyttä lapsen ohjaukseen liittyvään vanhemmuuden minäpystyvyyteen.

Tutkimukseen osallistui 71 alakouluikäisen lapsen vanhempaa, joiden lapsilla oli koulussa todettu yliaktiivisuus- ja tarkkaamattomuusoireita, jotka haittasivat opettajien arvioiden mukaan lapsen oppimista koulussa. Lapsen yliaktiivisuus- ja tarkkaamattomuusoireita ja käyttäytymisen ongelmia ja vanhemmuuden minäpystyvyyttä arvioitiin kyselymenetelmillä. Lapsen yliaktiivisuus- ja tarkkaamattomuusoireiden ja käyttäytymisen ongelmien yhteyttä vanhemmuuden minäpystyvyyteen analysoitiin käyttäen Pearsonin korrelaatiokerrointa ja lineaarista regressioanalyysiä.

Tulokset osoittivat, että lapsen yliaktiivisuus- ja tarkkaamattomuusoireet sekä käyttäytymisen ongelmat olivat kumpikin negatiivisesti yhteydessä vanhemmuuden minäpystyvyyteen. Vanhemmuuden minäpystyvyys osoittautui matalammaksi mitä enemmän vanhemmat raportoivat lapsellaan yliaktiivisuusja tarkkaamattomuusoireita ja käyttäytymisen ongelmia. Regressioanalyysin tulokset osoittivat, että vain käyttäytymisen ongelmilla oli tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys vanhemmuuden minäpystyvyyteen. Yliaktiivisuus- ja tarkkaamattomuusoireilla sinällään ei ollut vahvaa yhteyttä vanhemmuuden minäpystyvyyteen; on mahdollista, että yliaktiivisuus- ja tarkkaamattomuusoireiden negatiivinen yhteys vanhemmuuden minäpystyvyyteen välittyi yliaktiivisuus- ja tarkkaamattomuusoireisiin liittyvistä käytösoireista.

Tutkimustulokset tukevat ajatusta siitä, että lapsen yliaktiivisuus- ja tarkkaamattomuusoireiden ja käyttäytymisen ongelmien yhteydestä vanhemmuuden minäpystyvyyteen tulisi kiinnittää huomiota vanhempien ja lasten tukipalveluissa. Vanhemmat, joiden vanhemmuuden minäpystyvyys on alhainen, voisivat hyötyä kasvatusosaamiseen kohdentuvista interventioista, jotka tukisivat sekä osaamista haastavasti käyttäytyvän lapsen ohjaamisessa että vanhemman luottamusta kykyihinsä kasvattajana. Tulevaisuudessa olisi tärkeä tutkia vanhemmuuden minäpystyvyyttä laajemmalla otoksella ja erilaisissa perhekonteksteissa ja selvittää erityisesti vanhemmuuden minäpystyvyyden yhteyttä vanhempien ohjaus- ja vuorovaikutustapoihin.

Julkaistu

Tiedon puute haittaa oppimisvaikeuksia kompensoivien apuvälineiden käyttöä opiskelijoilla

Johanna Nukari, Riikka Marttinen & Leena Tuuttila

Tutkimuksessa tarkasteltiin oppimista tukevien apuvälineiden käyttöä opiskelijoilla, joilla on todettu tai itse epäilty oppimisvaikeus sekä arvioitiin opintoastekohtaisia eroja apuvälineiden käytössä. Lisäksi selvitettiin muita oppimisvaikeuksiin saatuja erityisjärjestelyjä ja tukea.

Monivalinta- ja avokysymyksiä sisältä- neeseen kyselytutkimukseen vastasi 238 henkilöä. Tarkasteluun otettiin peruskoulun päättäneet vastaajat, jotka ilmoittivat heillä olevan oppimisvaikeuksia (N = 157). Yli 80 % vastaajista ilmoitti käyttävänsä oppimisen apuvälineitä. Digitaalisia apuvälineitä käytettiin enemmän kuin ei-digitaalisia. Apuvälineiden käytössä ilmeni oppilaitoskohtaisia eroja; eniten oppimisen apuvälineitä käytettiin yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa, vähemmän toisella asteella.

Oppimisvaikeuksiin liittyviä erityisjärjestelyjä nykyisissä opinnoissaan ilmoitti saaneensa vain noin puolet vastaajista. Vajaa kolmannes ilmaisi, että ei ollut osannut tai uskaltanut kysyä tarvitsemiaan erityisjärjestelyjä. Myös muuta tukea oppimisvaikeuksiin raportoitiin saadun niukasti. Oppimisen apuvälineitä tai ohjausta niiden käyttöön ei oltu opinnoissa juurikaan saatu. Vähäinen tietämys oppimisen apuvälineistä osoittautui suurimmaksi syyksi niiden riittämättömälle käytölle.

Oppimisen apuvälineisiin liittyvän tietämyksen ja ohjauksen lisääminen auttaisi todennäköisesti opiskelijoita löytämään paremmin heille sopivat apuvälineet.

Julkaistu

Kun aivovamma ei näy ulospäin – Lievän traumaattisen aivovamman vaikutukset koulunkäyntiin

Anne Hytönen, Karoliina Kekkonen, Johanna Matilainen & Iina Alho

Tämän katsausartikkelin tarkoituksena on kuvata mitä tieteellisten tutkimusten perusteella tiedetään peruskouluikäisten lasten lievän traumaattisen aivovamman vaikutuksista koulunkäyntiin ja miten oppilasta voidaan koulussa tukea. Lievien aivovammojen osalta toipumisennuste on hyvä: noin 80 % toipuu ennalleen kolmen kuukauden sisällä, osa voi olla oireettomia päivien tai viikon kuluttua. Ensimmäisten viikkojen sisällä voi ilmetä päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta ja väsymystä sekä muutoksia oppimis- ja toimintakyvyssä. Muutaman kuukauden jälkeen yhä ilmeneviä oireita kutsutaan jälkioireeksi. Näistä yleisimpiä ovat muutokset vireystilassa, tarkkaavuudessa, toiminnanohjauksessa, muistissa sekä tunteiden- ja käyttäytymisen säätelyssä. Pienellä osalla jälkioireet saattavat pitkittyä, osalla oirekuva voi tulla näkyvämmäksi vasta vuosien kuluttua keskushermoston kypsymisen myötä. Lievä aivovamma tai siihen johtava tapaturma voi olla psyykkisesti traumaattinen kokemus, ja voi lisätä riskiä mielenterveyshäiriöille. Koska lievissä aivovammoissa muuttunut oppimis- tai toimintakyky ei yleensä näy ulospäin, saattaa oppilas tulla väärinymmärretyksi ja jäädä vaille tarvitsemaansa tukea. Jälkioireet sekä psyykkinen oireilu voivat yksin tai yhdessä heijastua oppilaan koulunkäyntiin ja tällöin koulussa on hyvä ottaa käyttöön ainakin väliaikaisia tukitoimia, jotka voidaan suunnitella yhteistyössä kodin, koulun ja terveydenhuollon välillä. Suomessa ei ole juuri tehty tutkimusta lievän aivovamman saaneiden lasten koulunkäynnin tukemisesta, eikä aivovammojen Käypä hoito -suosituksessa oteta kantaa alle 16-vuotiaiden hoito- ja kuntoutussuositukseen. Tämän vuoksi lisätutkimus ja yhtenäiset linjaukset lasten koulunkäynnin tukemisesta lievissä aivovammoissa on tarpeen.

Julkaistu

Toimitukselta

Käsissänne on historiallinen, lehtemme viimeinen painettu numero. Jatkossa NMI-Bulletin ilmestyy vain digitaalisessa muodossa e-lehtenä. Huomaathan, että myös nykyisen paperisen lehden tilaajien on tehtävä uusi tilaus. Tee tilaus osoitteessa https://koju.nmi.fi/ebulletin

Jätämme siis hiukan haikeana hyvästit painetulle sanalla ja alamme viimeistelemään digitaalisen lehden järjestelyitä. Toisaalta nykytekniikka tuo paljon mahdollisuuksia lehden kehittämiselle, joten suhtaudumme lehden uudistumiseen myös toiveikkaasti.

Haluamme toivottaa lukijoillemme oikein hyvää alkavaa kevättä!

Vanhalan väitöskirjan mukaan varhainen toiminnanohjaus selittää varhaisia motorisia että matemaattisia taitoja. Vanhalan mukaan varhaisella toiminnanohjauksen tukemisella voi olla merkittäviä hyötyjä lapsen myöhempään kehitykseen.

Hytönen, Kekkonen, Matilainen ja Alho ovat koostaneet tutkimustiedon perusteella katsausartikkelin. Artikkelissa kuvataan, millaisia vaikutuksia peruskouluikäisten lasten lievällä traumaattisella aivovammalla on koulunkäyntiin ja miten oppilasta voidaan tukea koulussa.

Nukarin, Marttisen ja Tuuttilan tutkimuksessa tarkasteltiin oppimista tukevien apuvälineiden käyttöä opiskelijoilla, joilla on todettu tai itse epäilty oppimisvaikeus sekä arvioitiin opintoastekohtaisia eroja apuvälineiden käytössä. Lisäksi selvitettiin muita oppimisvaikeuksiin saatuja erityisjärjestelyjä ja tukea.

Fågelin ja kumppaneiden tutkimuksessa tarkasteltiin vanhempien minäpystyvyysarvioita suhteessa heidän lastensa ADHD-oireisiin. Lasten käyttäytymisen ongelmat heikensivät vanhempien minäpystyvyysarvioita vielä voimakkaammin kuin lasten yliaktiivisuus- tai tarkkaamattomuusoireet.

Toimituskunta

Julkaistu

Fyysisen aktiivisuuden, motoristen perustaitojen, toiminnanohjauksen sekä varhaisten matemaattisten taitojen kehitykselliset yhteydet päiväkoti-ikäisillä lapsilla

Anssi Vanhala

Viime aikoina kaksi teemaa on herättänyt paljon huolta ja julkista keskustelua: heikentynyt matemaattisten taitojen osaaminen sekä lasten vähentynyt liikkuminen ja heikentyneet motoriset taidot. Esimerkiksi kansainvälisen PISA-tutkimuksen tulokset ovat osoittaneet, että suomalaisten nuorten matematiikan osaaminen on jatkuvasti heikentynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana (OECD, 2023). Samaan aikaan yhteiskunnan kehitys, jossa liikkumisen tarvetta on pyritty vähentämään ja tekemään liikkumisesta mahdollisimman helppoa ja vaivatonta, on johtanut lihasvoimin tapahtuvan liikkumisen eli fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana (Booth ym., 2015; Dollman ym., 2005). Tämä kehitys on jo nähtävissä lasten ja nuorten fyysisen kunnon ja toimintakyvyn heikkenemisenä (Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 2022). Molemmat edellä mainitut aiheet ovat herättäneet keskustelua hyvästä syystä, sillä niiden vaikutukset ulottuvat koko yhteiskunnan toimintakykyyn tulevaisuudessa.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksien yhteys koulu-uupumukseen lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoilla

Elina Sinkonen, Fiia Söderholm, Jaana Viljaranta, Kristiina Lappalainen

Peruskoulusta lukioon siirtyessään nuoret joutuvat kohtaamaan monenlaisia uuden opiskeluympäristön asettamia vaatimuksia. Lukiolaisten olisi tärkeää löytää keinoja sopeutua näihin vaatimuksiin, jotta ne eivät muodostaisi riskiä hyvinvoinnille, esimerkiksi lisäämällä opiskeluun liittyvää uupumusta. Vahvuuksientunnistaminen ja näkemykset omista vahvuuksista voidaan nähdä hyvinvointia tukevina voimavaroina. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksien yhteyksiä koulu-uupumuksen osa-alueisiin ja kokonaisuupumukseen lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoilla. Sen lisäksi tarkasteltiin eroja koulu-uupuneiden ja ei-uupuneiden lukiolaisten käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksien arvioinneissa.

Tutkimuksen aineisto oli osa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Suuntaa LukiOpolulle! -tutkimushanketta. Tutkimuksen kohdejoukko koostui itäsuomalaisten lukioiden ensimmäisen vuoden opiskelijoista (n = 456). Koulu-uupumusta mitattiin School Burnout Indicator (SBI) -mittarilla ja käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksia käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksien arviointivälineellä (KTVA). Aineisto analysoitiin hyödyntäen Pearsonin korrelaatiokerrointa sekä riippumattomien otosten t-testiä.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kaikki viisi vahvuusaluetta (ihmissuhteet, perheen sisäiset suhteet, näkemys itsestä, toimiminen koulussa, tunne-elämä) olivat yhteydessä vähäisempään koulu-uupumukseen kaikilla uupumuksen osa-alueilla sekä kokonaisuupumuksen osalta. Uupuneiden ja ei-uupuneiden vahvuuksia verrattaessa tulokset olivat muutoin samankaltaiset, mutta uupumusasteisen väsymyksen osalta uupuneet ja ei-uupuneet eivät arvioineet tunne-elämän vahvuuksia toisistaan poikkeavasti. Koulu-uupumuksen ehkäisemiseksi olisikin tärkeää vahvistaa opiskelijoiden käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksia erilaisin interventioin sekä osana lukio-opintoja. Vahvuusperustaisen lähestymistavan avulla voidaan löytää tasapaino koulun muuttuvien vaatimusten ja nuoren omien resurssien välille.

Julkaistu

Kehitysvammaisten lasten toiveet yksilöllisten tavoitteiden asettamiseksi – kolmen tiedonkeruumenetelmän arviointi

Satu Peltomäki, Raija Pirttimaa, Tiia Jussila-Kreivi, Iina Kantola, Kirsi Pyhältö, Elina Kontu

Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä vaikeimmin kehitysvammaisten lasten kokemusten tutkimisessa käytetyistä tiedonkeruumenetelmistä. Tutkimuksessa kuvataan ja arvioidaan kolmea tiedonkeruumenetelmää, joilla kerätään tietoa toiminta-alueittain opiskelevien oppilaiden motorisiin taitoihin liittyvistä toiveista. Tutkimukseen osallistui neljä toimintaalueittain opiskelevaa oppilasta. Heidän toiveistaan kerättiin tietoa kolmen tiedonkeruumenetelmän avulla. Nämä olivat 1) valokuvausta ja haastattelua hyödyntävä Photovoice-menetelmä, 2) oppilaiden puolistrukturoidut yksilö- haastattelut ja 3) puolestavastaajien haastattelut. Tutkimuskysymyksiin tiedonkeruussa tarvituista mukautuksista sekä menetelmien hyödyistä ja haasteista vastataan aineistonkeruusta tuotetun reflektointiaineiston avulla.

Havaitsimme, että kaikki kolme tarkasteltua tiedonkeruumenetelmää voivat olla hyödyllisiä, kun pyritään selvittämään vaikeimmin kehitysvammaisten lasten toiveita. Yhteistyö koulun henkilökunnan kanssa oli tärkeää aineistonkeruun suunnittelun ja toteutuksen onnistumisessa ja kommunikaation oikeanlaisessa tukemisessa. Photovoicen käyttäminen mahdollisti kaikkien oppilaiden jonkinasteisen osallistumisen myös silloin, kun oppilas kommunikoi pääasiassa olemuskielen avulla. Toisaalta valokuvien sisällöt ovat rajallisia, koska ne sijoittuvat tiettyyn aikaan ja paikkaan. Yksilö- haastattelujen pitäminen edellytti melko intensiivisiä sessioita opettajan ja oppilaan välillä, mikä toisaalta mahdollisti oppilaan mieltymysten monipuolisen läpikäymisen, toisaalta haastoi oppilaan jaksamista haastattelujen ollessa pitkiä. Puolestavastaajien haastattelut eivät yksinään voi edustaa lapsen näkemyksiä, mutta niiden avulla voidaan tarkentaa ja syventää muulla tavalla kerättyä tietoa. Tutkimuksessa pohditaan, miten suunnittelemaamme tiedonkeruun kokonaisuutta voisi tulevassa tutkimuksessa kehittää.

Julkaistu

Perheen rooli lukemisen ja matematiikan taitojen kehityksessä lapsesta nuoruuteen

Daria Khanolainen

Nuoruuden akateemiset perustaidot, kuten lukutaito ja matemaattiset taidot, ovat tärkeässä asemassa elämässämme. Käytämme niitä päivittäin, ja aikuisina monet meistä lukevat tekstejä ja tekevät matemaattisia laskutoimituksia automaattisesti, ilman suurempia ponnistuksia. Lasten on kuitenkin tehtävä kovasti töitä, jos he haluavat oppia lukemaan ja laskemaan sujuvasti. Nämä ponnistelut tuottavat usein tulosta, ja monien lasten taidot kehittyvät nopeasti. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole kaikkien kohdalla, ja jotkut oppijat eivät saavuta ikätasoista luku- ja matemaattista taitotasoa, vaikka he saavat riittävästi opetusta.

Heikot lukemisen ja matematiikan taidot ovat tunnetusti riskitekijöitä, jotka johtavat myöhemmin alhaisempaan oppimismotivaatioon, suurempaan koulu-uupumukseen ja koulunkäynnin keskeyttämiseen oppivelvollisuuden päättymisen jälkeen (Parviainen ym., 2020; Parhiala ym., 2018; Korhonen ym., 2014). Heikommat taidot lukemisessa ja matematiikassa ennustavat myös aikuisuudessa esiintyviä vaikeuksia, kuten työttömyyttä
sekä psyykkisiä ja fyysisiä terveysongelmia (Aro ym., 2019; Eloranta ym., 2021). Lyhyesti sanottuna lukemisen ja matematiikan taidot ovat taitoja, jotka ovat tärkeitä yksilöllisen ja yhteisöllisen hyvinvointimme kannalta. Näin ollen on erittäin tärkeää ymmärtää, miten nämä taidot kehittyvät.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Lukemisen ja laskemisen sujuvuuden yhteisvaihtelun taustalla olevat kognitiiviset kyvyt

Sanna Pajunen, Riikka Heikkilä, Tuire Koponen

Tässä artikkelissa esitellään Koposen ja hä- nen kollegoidensa (2020) tutkimuksen tuloksia kognitiivisten kykyjen yhteydestä lukemisen jalaskemisen sujuvuuden yhteisvaihteluun ja lukemisen ja laskemisen sujuvuuteen liittyviin taitoihin, kuten nopeaan nimeämiseen, äännetietoisuuteen ja numeroiden vertailuun. Tutkimus on osa pitkittäistutkimusta, johon osallistui 200 lasta. Lasten lukemisen ja laskemisen sujuvuutta, niihin liittyviä taitoja ja kognitiivisia kykyjä arvioitiin 1. ja 2. kouluvuoden aikana.Parhaiten lukemisen ja laskemisen yhteisvaihtelua selitti sarjallisen mieleen palautuksen sujuvuus, joka koostui tutkimuksessa nopeasta nimeämisestä ja nopeasta lukujonojen luettelemisesta. Sarjallisen mieleen palautuksen sujuvuus selitti 34 % yhteisvaihtelusta, ja sen vaikutusta yhteisvaihteluun välitti kognitiivisista kyvyistä voimakkaimmin työmuisti. Lukemisen ja laskemisen yhteisvaihtelu selittyi lähes täysin, kun huomioitiin sarjallisen mieleen palautuksen sujuvuus, äännetietoisuus, numeroiden vertailu ja prosessointinopeus. Prosessointinopeus oli kognitiivisista kyvyistä ainoa, joka selitti yhteisvaihtelua suoraan. Muut kognitiiviset kyvyt selittivät yhteisvaihtelua vaikuttamalla lukemisen ja laskemisen taustataitoihin.

Nopeaa nimeämistä ja lukujonojen luettelemista olisi helppoa laajasti arvioida jo päiväkoti-ikäisillä lapsilla, mitä voisi tulevaisuudessa hyödyntää lukemisen ja laskemisen taitojen vaikeuksien varhaisessa tunnistamisessa. Lisäksi työmuisti oli merkittävä tekijä lukemisen ja laskemisen sujuvuuden yhteisvaihtelun taustalla, joten myös sen varhainen seuraaminen olisi hyödyllistä. Sarjalliseen prosessointiin kohdistuvia interventioita olisi tärkeää jatkossa kehittää ja selvittää niiden vaikuttavuutta.

Julkaistu

Toimitukselta

Tervetuloa uudet ja vanhat lukijat tilaamaan uudistunut NMI-Bulletin e-lehti! Huomaathan, että myös nykyisen paperisen lehden tilaajien on tehtävä uusi tilaus lehden muuttuessa ainoastaan e-lehdeksi vuoden 2025 alusta lähtien.

Tee tilaus osoitteessa https://koju.nmi.fi/ebulletin

Muutoksen myötä lehti ilmestyy jatkossa kolme kertaa vuodessa.Uusina ominaisuuksina lehteemme tulee yhdelle lukijalle suuntautuvan tilauksen lisäksi toimipaikkakohtainen työyhteisötilaus sekä tilausmahdollisuus kirjastoille, yliopistoille ja ammattikorkeakouluille sekä muille vastaaville, joissa on laajempi lukijakunta.

Lisäksi kirjoittajille avataan nopeampi maksullinen mahdollisuus saada artikkelit avoimesti julkaistuksi (open access) ilman kahden vuoden viivettä lukuoikeuksien avautumisessa. Tällä uudistuksella haluamme parantaa tutkimuksen ja tieteellisen tiedon näkyvyyttä ja saatavuutta. Julkaisemme tarkempaa tietoa uudistuksista lehden verkkosivuilla ja tilaajille sähköpostitse.

Daria Khanolainen tarkasteli väitöstutkimuksessaan, miten perheeseen liittyvät tekijät ennustavat lasten lukemisen ja matematiikan taitojen kehittymistä. Tulosten perusteella perheen merkitys oppimisessa näkyy monin eri tavoin. Khanolaisen mukaan aikuisen tuki antaa lapselle viestin, että edistymisen tavoittelu on kannattavaa.

Tutkimustieto viittaa siihen, että tietyt kognitiiviset kyvyt lukemisen taustalla ovat yhteydessä myös laskemiseen ja päinvastoin. Pajunen ja hänen kollegansa esittelevät artikkelissaan tutkimuksensa tuloksia kognitiivisten kykyjen yhteydestä lukemisen ja laskemisen sujuvuuden yhteisvaihteluun sekä lukemisen ja laskemisen sujuvuuteen liittyviin taitoihin.

Peltomäen ja muiden tutkimuksessa havaittiin, että valokuvausta ja haastattelua hyödyntävä Photovoice, oppilaiden puolistrukturoidut yksilöhaastattelut ja puolestavastaajien haastattelut voivat olla hyödyllisiä tiedonkeruumenetelmiä selvitettäessä vaikeimmin kehitysvammaisten lasten toiveita heitä koskevassa päätöksenteossa.

Sinkonen ja kumppanit tutkivat lukion aloitteiden opiskelijoiden keskuudessa koulu-uupumuksen yhteyksiä käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksiin. He havaitsivat että uupuneemmät opiskelijat tunnistivat itsessään vähemmän vahvuuksia. Tutkijoiden mukaan koulu-uupumuksen ehkäisemiseksi olisi tärkeää vahvistaa opiskelijoiden kykyä tunnistaa omia vahvuuksiaan.

Toimituskunta

Julkaistu

Yhteyden kautta kohti mentalisaatiota – Vanhempien tulkintoja erityistä tukea tarvitsevan lapsen käyttäytymisestä

Jael Virtanen, Johanna Gummerus, Mirjam Kalland, Elina Kontu

Vanhemmat, joiden lapset ovat autismikirjolla ja/tai joilla on kehitysvamma sekä haastavaksi koettua käyttäytymistä, kaipaavat usein tukea kasvatustyöhön. Mentalisaatiovaikutteinen psykoedukaatioryhmä on yksi tärkeä tukimuoto kasvatuksen tueksi. Mentalisaatio tarkoittaa kykyä havaita, tulkita ja kuvata mielentiloja sekä toisessa ihmisessä että itsessä (Fonagy, 2008). Tutkimuksessa tarkastellaan, miten ryhmään osallistuneet vanhemmat tulkitsevat lastensa käyttäytymistä ja vuorovaikutusta sekä miten nämä tulkinnat muuttuvat mentalisaatiovaikutteisen ryhmäprosessin kuluessa. Aiempaa tutkimusta mentalisaation soveltamisesta tähän kohderyhmään ei juurikaan ole, vaikka nämä diagnoosit voivat kuormittaa kasvatustyötä merkittävästi ja johtaa negatiiviseen vuorovaikutuksen kehään.

Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa mentalisaatiosta prosessina, joka auttaa vanhempia hahmottamaan oman vuorovaikutuksensa merkitystä haastavissa tilanteissa ja niiden ennaltaehkäisyssä. Aineiston hankinnassa on hyödynnetty teemahaastattelua sekä
havainnointia, ja analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan vanhempien on vaikeaa tulkita lapsen käyttäytymistä ennen ryhmään osallistumista, eikä oman vuorovaikutuksen merkitystä nähdä selkeästi. Ryhmän aikana vanhemmat oivaltavat vastavuoroisen vuorovaikutuksen voiman haastavien tilanteiden helpottajana ja oppivat näkemään paremmin lapsen tarpeita, jotka johtavat haastavaan käyttäytymiseen. Tutkimuksen avulla saatiin tietoa mentalisaatiosta neljän vaiheen kautta etenevänä prosessina: aluksi lapsen käyttäytymisen tulkinta on vaikeaa, mutta yhteyden luominen lapseen auttaa ymmärtämään lasta. Tämän jälkeen vanhemmat reflektoivat omaa käyttäytymistään ja kehittymiskohtiaan. Lopuksi mentalisaatio mahdollistuu, jolloin ymmärrys vuorovaikutuksen vastavuoroisuudesta syvenee ja lapsen välittö- män käyttäytymisen taakse näkeminen helpottuu. Mentalisaatiokyvyn vahvistuminen näyttäisi muuttavan vanhempien käsityksiä lapsen haastavasta käyttäytymisestä myönteisemmiksi ja edistävän myönteisen vuorovaikutussuhteen rakentumista.

Julkaistu

Lapsuudessa todettu matematiikan oppimisvaikeus ja arjen matematiikan vaikeudet aikuisuudessa

Tuija Rämö, Tuire Koponen, Sira Määttä, Tuija Aro

Matematiikan oppimisvaikeutta on tutkittu huomattavasti lukivaikeutta vähemmän, ja aikaisempi tutkimus on keskittynyt pääasiassa lapsiin ja nuoriin. Tutkittua tietoa matematiikan oppimisvaikeuden jatkuvuudesta aikuisikään ja sen vaikutuksesta arkeen on hyvin vähän. Tarvitsemme kuitenkin matematiikkaa monissa eri arjen toiminnoissa, kuten rahan käytössä, ajanhallinnassa ja etäisyyksien sekä määrien arvioimisessa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, jatkuvatko matemaattiset vaikeudet aikuisikään ja millaisia arjen matemaattisia vaikeuksia kokevat ne aikuiset, joilla on lapsuudessa todettu matematiikan oppimisvaikeus. Aikuisilta, joilla oli todettu lapsena matematiikan oppimisvaikeus, kysyttiin heidän kokemuksistaan arjen matematiikan taitojen osalta ja heidän matemaattisia taitojaan tutkittiin. Näitä tuloksia verrattiin verrokkiryhmään, joka koostui Digi- ja väestötietorekisteristä saadusta otoksesta. Matematiikan oppimisvaikeus oli huomattavasti yleisempää tutkimus- kuin verrokkiryhmässä (50 % vs. 18 %). Esiintyvyys oli yhtä yleistä miehillä ja naisilla. Tutkimusryhmäläiset kokivat myös verrokkiryhmään verrattuna tilastollisesti merkitsevästi enemmän vaikeuksia arjen matematiikassa. Vaikeudet näyttäytyivät arjen laskujen ja mittayksiköiden hallinnassa, mutta eivät niinkään ajanhallinnassa. Tulokset osoittavat, että tukea ja kuntoutusta tulee tarjota erityisesti arjessa tarvittaviin matematiikan taitoihin myös peruskoulun jälkeen. Tutkimusta tulisi jatkaa, jotta voisimme paremmin kuntouttaa ja tukea näitä kyseisiä aikuisia opinnoissa, työelämässä ja arjessa. Tämän lisäksi on tärkeää kuntouttaa lapsia ja nuoria, joilla on oppimisvaikeuksia, jotta voimme ennaltaehkäistä sekundäärisiä ongelmia aikuisuudessa.

Julkaistu

Toimitukselta

Palmun väitöskirjan lektiossa kuvataan väitöskirjan keskeiset tulokset liittyen ADHD piirteisiin ja haitallisiin suoritusstrategioihin sekä koulumenestykseen. Lektiossa kuvataan myös lähestymistapa, jolla lapsia ja nuoria voidaan tukea ja välttää negatiivisten kehien syntymistä.

Meskanen ym. tutkivat yksinäisyyden kokemusta toisen asteen opiskelijoilla koronapandemian poikkeusolojen aikana. Kymmenesosa vastaajista koki usein yksinäisyyttä. Puolet yksinäisyyttä kokeneista – erityisesti naiset ja yksin asuvat opiskelijat – kokivat yksinäisyyden lisääntyeen poikkeusolojen aikana. Lisääntynyt yksinäisyys oli yhteydessä psyykkiseen oireiluun.

Mentalisaation hyödyt ovat herättäneet kiinnostusta viime vuosien kasvatuspsykologisessa tutkimuksessa, mutta vain vähän tiedetään mentalisaation hyödyntämisestä erityistä tukea tarvitsevien lasten parissa. Virtasen ja kumppaneiden tutkimuksessa tarkastellaan mentalisaatiovaikutteiseen ryhmään osallistuneiden vanhempien tulkintoja lapsen käyttäytymisestä ja vuorovaikutustaidoista. Aikuisen tekemät tulkinnat lapsen käyttäytymisestä ovat tärkeitä, koska ne vaikuttavat lapsen minäkäsitykseen sekä lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhteeseen.

Rämö et al. tarkastelivat sitä, jatkuvatko lapsuudessa todetut matemaattiset oppimisvaikeudet aikuisuuteen, sekä minkälaisia arjessa näkyviä pulmia aikuisuuden matemaattiset vaikeudet aiheuttivat. Lapsena havaitut matematiikan oppimisvaikeudet näyttäisivät jatkuvan aikuisuuteen noin 50 % tutkittavista, yhtä todennäköisesti sekä miehillä että naisilla. Vaikeudet aikuisuudessa liittyivät arjen laskujen ja mittayksikköjen hallintaan, mutta ei ajanhallintaan. Kuntoutusta tulisikin suunnata näiden tekijöiden hallintaan aikuisuudessa.

Toimituskunta

Julkaistu

Toisen asteen opiskelijoiden yksinäisyyden kokemukset koronapandemian poikkeusolojen aikana

Elisa Meskanen, Sofia Peltonen, Nelli Lyyra, Matilda Sorkkila, Sami Kokko, Noona Kiuru

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin toisen asteen opiskelijoiden yksinäisyyden kokemusten yleisyyttä ja niissä koettuja muutoksia koronapandemian poikkeusolojen aikana. Lisäksi tutkimme sosiodemografisten tekijöiden ja psyykkisen oireilun yhteyttä koettuihin yksinäisyyden muutoksiin. Tutkimuksemme oli osa laajempaa Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimushanketta, jonka aineisto kerättiin keväällä 2020. Otoksemme (n=2003) koostui 16–28-vuotiaista toisen asteen opiskelijoista, joista 85 % opiskeli lukiossa ja 15 % ammattioppilaitoksessa. Joka kymmenes kyselyyn vastannut opiskelija koki olevansa usein yksinäinen. Vajaa puolet yksinäisyyttä kokevista opiskelijoista koki yksinäisyyden lisääntyneen, kymmenesosa sen vähentyneen ja loput sen pysyneen ennallaan poikkeusolojen aikana. Naisopiskelijat kokivat miesopiskelijoita enemmän yksinäisyyden lisääntyneen, kun taas miesopiskelijat kokivat naisopiskelijoita enemmän yksinäisyyden pysyneen ennallaan tai vähentyneen. Asumismuodon osalta havaittiin, että yksin asuvat toisen asteen opiskelijat olivat yleisemmin yksinäisiä ja poikkeusaikana yksinäisyys lisääntyi tässä ryhmässä yleisemmin kuin esimerkiksi vanhempiensa kanssa asuvien nuorten ryhmässä. Psyykkisen oireilun osalta havaittiin, että toisen asteen opiskelijat, jotka kokivat yksinäisyyden lisääntyneen, kokivat myös muita useammin alakuloisuutta, hermostuneisuutta ja ärtyneisyyttä. Tulosten perusteella erityisesti naisopiskelijoiden ja yksinasuvien suurempi riski kokea yksinäisyyttä tulisi ottaa huomioon. Tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että koettu yksinäisyyden lisääntyminen on yhteydessä yleisempään psyykkiseen oireiluun. Olisi tärkeää pohtia, voitaisiinko sulkutoimia tai etäopetusta välttää tulevaisuudessa, koska ne vaikuttavat olevan haitallisia osalle nuorista.

Julkaistu

Toimitukselta

Vuosi 2024 tuo muutoksia lehteemme. Pitkäaikainen päätoimittajamme Sirpa Eskelä-Haapanen jättäytyi tehtävästä ja hänen tilalleen valittiin NMI:n tutkimuspäällikkö Jarkko Hautala. Kiitos Sirpa merkittävästä työstäsi lehtemme hyväksi ja tervetuloa Jarkko toimitukseemme! Otimme myös käyttöön sähköisen toimitusportaalin (https://ojs.nmi.fi/index.php/bulletin), jonka kautta käsikirjoitukset jatkossa lähetetään lehteemme arvioitavaksi. Lisäksi valmistelemme koko lehden muuttamista elektroniseksi vuoden 2025 alusta alkaen. Vuonna 2024 Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti NMI Bulletin ilmestyy sekä painettuna paperisena että maksuttomana e-lehtenä. Ilmoittaudu oheisella lomakkeella, jotta saat lehden e-artikkelit käyttöösi heti niiden ilmestyttyä: https://koju.nmi.fi/bulletin-24/ . Palvelu on lisämaksuton eli sisältyy lehden hintaan.

Leskisen tuore väitöskirja tarjoaa uutta tutkimustietoa jaetuista johtamis- ja innovaatiokäytännöistä alakoulun makerspace-oppimisympäristössä. Opettajajohtoiset, oppilasjohtoiset ja jaetut johtajuuskäytännöt ilmenivät tutkimuksen oppimisympäristössä rinnakkain. Oppilaat tarvitsivat kuitenkin opettajan tukea osallistuakseen käytäntöjen rakentamiseen.

Äikäs ym. tarkastelevat sisällönanalyysin keinoin, miten inklusiivisen kasvatuksen sisällöt ja erityispedagogiikka näkyvät varhaiskasvatuksen-, luokan- ja aineenopettajaopintojen opetussuunnitelmissa. Tulosten mukaan inklusiivinen kasvatus esiintyy näissä opetussuunnitelmissa lähinnä yksittäisinä käsitteinä ja erityispedagogisia opintojaksoja löytyy opetussuunnitelmista enimmillään kaksi.

Toivainen ym. tutkivat oppilaiden tapaa muodostaa itsenäisesti pienryhmiä. Ryhmiä muodostettiin kaveruuden, sukupuolen ja erityisen tuen saamisen pohjalta. Koska nämä neuvottelutilanteet potentiaalisesti herättävät turvattomuuden tunteita, tutkijat suosittavat ennakkoon suunniteltua ryhmäjakoa spontaanin sijaan.

Pöysä ym. kuvaavat neljännellä luokalla järjestetyn lasten neuvottelukunnan toimintaa ja nostavat esille lasten viestejä aikuisille ja päättäjille. Lasten mukaan aikuisten pitäisi ymmärtää lasten voivan kokea tilanteita ristiriitaisesti ja että lasten ei ole aina helppo tuoda esiin omia ajatuksiaan tai tietää, mistä saisi apua. Neuvottelukunta on lupaava menetelmä lasten kuulemiseen ja heidän osallisuutensa edistämiseen.

Hautala vetää yhteen teknisen lukutaidon, sen kehityksen ja tukemisen tutkimusta erityisesti suomen kielen ja kansallisen lukutaitotyön näkökulmista.

Toimituskunta

Julkaistu

Lasten äänet esille – Lasten neuvottelukunta osana EduRESCUE-tutkimushanketta

Sanni Pöysä, Matilda Sorkkila, Mailis Elomaa, Eija Pakarinen ja Marja-Kristiina Lerkkanen

Tässä artikkelissa kuvataan Strategisen tutkimusneuvoston rahoittaman EduRESCUE-hankkeen yhteydessä järjestetyn Lasten neuvottelukunnan toimintaa sekä nostetaan esille neuvottelukunnan viestejä aikuisille ja päättäjille. Lasten neuvottelukunnan tavoitteena oli kuulla lasten kokemuksia COVID-19-pandemian ajasta ja heitä koskevista arjen huolista, lisätä lasten vaikutusmahdollisuuksia heitä koskevissa asioissa ja näin edistää lasten osallisuuden ja toimijuuden kokemuksia yhteiskunnassa.

Lasten neuvottelukuntaan kuului lukuvuonna 2022–2023 yksi noin 20 oppilaan koululuokka, jossa opiskeli 9–12-vuotiaita lapsia. Toiminta järjestettiin osana lasten tavanomaista koulupäivää ja heidän 4. vuosiluokan yhteiskuntaopin opintojaan. Neuvottelukunta kokoontui lukuvuoden aikana kolme kertaa. Tapaamisissa tutkijat olivat suorassa vuorovaikutuksessa lasten kanssa ja pyrkivät kuulemaan lasten kokemuksia ja ajatuksia korona-ajasta sekä kriisitilanteiden edellyttämästä resilienssistä eli joustavuudesta ja sopeutumiskyvystä. Lasten neuvottelukunnan viesteissä aikuisille ja päättäjille nousi esille esimerkiksi se, että aikuisten pitäisi ymmärtää lasten voivan kokea tilanteita ristiriitaisesti ja että lasten ei ole aina helppo tuoda esiin omia ajatuksiaan tai tietää, mistä saisi apua.

Kokemukset lasten neuvottelukunnan järjestämisestä osana tutkimushanketta olivat myönteisiä. Neuvottelukunta nosti esille näkökulmia, joita tutkijat eivät olisi välttämättä huomanneet. Kokeilu osoitti myös, että tämänkaltaista toimintaa suunnitellessa on tärkeä huomioida, että tehtävät ovat helposti lapsien ymmärrettävissä. Kokemustemme pohjalta kannustamme ammattilaisia pohtimaan keinoja lasten kuulemiseksi ja osallisuuden edistämiseksi niin tutkimuksessa kuin osana kouluarkea.

Lue artikkeli pdf-muodossa