Arkisto

Julkaistu

Tuen tarjonnan kestävät käytännöt perusopetuksen muuttuneessa oppimisympäristössä – selviytymisestä resilienssiin kevään 2020 poikkeusoloissa

Pilvi Hämeenaho
Miia Sainio
Tuija Aro
Anna-Maija Poikkeus
Minna Torppa
Henna Tuomiranta
Heli Valtonen

Kevään 2020 poikkeusolot ja etäkoulu toivat suuria muutoksia opetukseen ja sen tukeen. ja tuen tarjontaan suomalaisissa kouluissa. Osalle tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevista lapsista etätyöskentely oli vaikeaa, ja osalla tuen tarpeet kasvoivat. Kouluilla kehitettiin nopeasti erilaisia tukemisen malleja. Tässä artikkelissa kuvaamme poikkeusolojen tehostettuun ja erityiseen tukeen tuomaa muutosta sekä muutokseen sopeutumista resilienssin kehittymisenä. Artikkelissa esiteltävä tutkimus perustuu Yhteistyöllä hyvinvointia kouluyhteisöön -tutkimus- ja kehittämishankkeessa koulujen henkilökunnalta kerättyyn kyselyaineistoon ja sitä täydentävään haastatteluun yhden koulun käytänteistä. Kysely tehtiin toukokuussa 2020. Olemme analysoineet aineiston temaattisen sisällönanalyysin keinoin keskittyen erityisopetukseen ja tuen tarjontaan liittyviin vastauksiin. Tarkastelimme resilienssin kehittymistä selvittämällä aineistosta, millaisia selviytymistarpeita etäkoulu toi tuen tarjontaan, miten muuttuneeseen oppimisympäristöön sopeuduttiin sekä millaisia uusia käytäntöjä ja kehittämisehdotuksia tuolloin syntyi. Tutkimuksemme osoittaa, kuinka käytäntöjen sopeuttaminen etäyhteyksiin tuotti haasteita, mutta myös uusia välineitä tuen tarjontaan ja vuorovaikutukseen. Kuvaamme myös yhden poikkeusolojen aikana kehitetyn toimintamallin, jolla ehkäistiin poissaoloja ja tarjottiin tehostettua tukea sitä tarvitseville etäkoululaisille.

Julkaistu

Integroiva kirjallisuuskatsaus opettajien käyttämistä eriyttämisen opetuksellisista keinoista perusopetuksessa

Satu Peltomäki
Pauliina Laamanen
Eija Kärnä

Opettajan työn vaatimukset ovat muuttuneet inklusiivisen kasvatuksen myötä. Eriyttäminen on keskeinen oppimisen ja koulunkäynnin tuen muoto, ja kouluissa tarvittaisiin siihen tukea tutkimuksesta. Erityisesti suomenkielinen tutkimus eriyttämisestä on kuitenkin niukkaa. Tässä integroivassa kirjallisuuskatsauksessa kuvataan eriyttämisen opetuksellisia keinoja, joita aiemmissa tutkimuksissa on käytetty peruskouluikäisille oppilaille. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on yhdistää toisiinsa vertaisarvioitua eriyttämisen tutkimusta ja käytäntöä. Aineisto kerättiin integroivan kirjallisuuskatsauksen menetelmin Eric-tietokannasta ja kahdesta suomalaisesta aikakausjulkaisusta. Katsaukseen valikoitui 31 vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2011–2021. Artikkelit keskittyvät opettajien peruskoulussa käyttämiin konkreettisiin eriyttämisen opetuksellisiin keinoihin. Tutkimuksessa eriyttämisen keinot jaettiin opetuksen järjestämisen prosesseihin sekä materiaaleihin ja välineisiin. Erottamaton osa näitä molempia teemoja olivat eritasoisten ja vaihtelevien tehtävien hyödyntäminen, tun- tien ja tehtävien oppilas- ja opettajalähtöisyys sekä aikataulun joustavuus. Katsauksen artikkeleissa korostuivat teknologisten laitteiden monipuolisuus sekä joustavuus eriyttämisen keinona. Kirjallisuuskatsauksessa muodostettu eriyttämisen opetuksellisten keinojen malli jäsentää tutkimuksessa esiteltyä eriyttämisen keinojen kirjoa. Lisäksi katsauksemme haastaa tutkijoita tarkastelemaan eriyttämistä suomalaisessa koulukontekstissa ja tuomaan näin opettajille ajankohtaista ja tutkimusperustaista tietoa.

Julkaistu

Tarkkaavaisuus- ja lukusujuvuusongelmien päällekkäistyminen toisella luokalla ja yhteys myöhempään lukusujuvuuden sekä luetun ymmärtämisen kehittymiseen

Emmi Ulvinen
Minna Torppa
Anna-Maija Poikkeus
Marja-Kristiina Lerkkanen

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ennustavatko tarkkaavaisuus- tai lukusujuvuusongelmat tai niiden päällekkäistyminen toisella luokalla lukusujuvuuden tai luetun ymmärtämisen kehitystä kolmannella ja neljännellä luokalla. Tutkimus on osa Alkuportaat-seurantatutkimusta ja pohjautuu Emmi Ulvisen pro gradu -tutkielmaan (2012). Aineisto (n = 465) kerättiin vuosina 2009, 2010 ja 2011, jolloin lapset olivat toisella, kolmannella ja neljännellä luokalla. Tutkimusmenetelminä käytettiin yksilö- ja ryhmätehtäviä lapsille sekä opettajakyselyä.

Tutkittavat jaettiin seuraaviin alaryhmiin toisen luokan keväällä arvioitujen tarkkaavaisuus- ja lukusujuvuusongelmien perusteella: 1) ikätasoinen lukusujuvuus ja tarkkaavaisuus (n = 306), 2) tarkkaavaisuusongelmia, mutta ikätasoinen lukusujuvuus (n = 63), 3) lukusujuvuusongelmia, mutta ei tarkkaavaisuusongelmia (n = 70) ja 4) päällekkäistyviä tarkkaavaisuus- ja lukusujuvuusongelmia (n = 26).

Pelkät tarkkaavaisuusongelmat ennakoivat heikompaa menestymistä haastavammissa lukemisen tehtävissä, kuten luetun ymmärtämisessä. Pelkät lukusujuvuusongelmat ennakoivat heikompaa menestymistä kaikissa lukemisen tehtävissä. Päällekkäistyvät ongelmat näkyivät erityisen heikkona menestyksenä kolmannen luokan luetun ymmärtämisessä. Neljännelle luokalle tultaessa päällekkäistyvien ongelmien ryhmä saavutti yksittäisten ongelmien ryhmien tason, mutta luetun ymmärtäminen jäi kuitenkin ikätasoa heikommaksi.

Tulokset osoittavat, että sekä lukusujuvuus- että tarkkaavaisuusongelmilla toisella luokalla on merkitystä myöhemmän lukutaidon ja erityisesti luetun ymmärtämisen kehityksessä. Olisi hyvä seurata tarkemmin luetun ymmärtämisen kehittymistä niillä lapsilla, joilla on tarkkaavaisuusongelmia, sekä tarjota ennakoivaa tukea. Lukemisen pariin innostamisen lisäksi tehokas tuki voisi mahdollisesti olla sellaista, jossa luokassa harjoiteltaisiin yhdessä pidempien tekstien lukemista pilkkomalla niitä pienempiin kokonaisuuksiin, keskusteltaisiin niistä sekä harjoiteltaisiin oman ymmärtämisen monitorointia ja strategioita, jotka helpottavat lukemista.

Julkaistu

Motivaatio, oppimisvaikeudet ja ammatillisten opintojen loppuun suorittaminen

Elisa Salmi

KM Elisa Salmen erityispedagogiikan väitöskirja “Motivaatio, oppimisvaikeudet ja ammatillisten opintojen loppuun suorittaminen” tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 18.3.2022. Vastaväittäjänä toimi professori Markku Jahnukainen Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Raija Pirttimaa Jyväskylän yliopistosta.

Lue artikkeli PDF-muodossa.

Julkaistu

Opettajien arviointimenetelmät ja arviointiosaaminen akateemisten taitojen arvioinnissa alakoulussa

Riitta Virinkoski

KM Riitta Virinkosken erityispedagogiikan väitöskirja “Teachers’ Practices and Competence to Assess Students’ Academic Skills in Primary School” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 11.3.2022. Vastaväittäjänä toimi professori Marita Mäkinen Tampereen yliopistosta, ja kustoksena oli professori Mikko Aro Jyväskylän yliopistosta.

Lataa pdf

Julkaistu

Svenskspråkigt specialnummer 2022

Förord
Inom ILS-projektet (2015–2025) vid Niilo Mäki Institutet forskar man om bl.a. läs- och skrivutveckling och beteenderelaterade aspekter hos finlandssvenska elever. Detta är det andra svenska specialnumret av NMI Bulletin som initierats av ILS-projektet med fokus på finlandssvensk forskning om inlärning och inlärningssvårigheter. I det här numret av NMI Bulletin ingår artiklar som på olika sätt berör området.

De två doktorsavhandlingarnas lection behandlar ungas inlärning och övergång till studier på andra eller tredje stadiet. Widlund undersökte hur ungas skolrelaterade välbefinnande utvecklas och välbefinnandets samband med skolframgång, motivation och utbildningsmålsättningar. Widlund noterade, att negativt välbefinnande tycks förekomma hos en del av eleverna, vilket bör tas på allvar. Resultaten visade också att vi inte kan anta hur en elev mår och trivs i skolan endast utgående från hur hen presterar. Perander studerade faktorer som påverkar övergången till högre utbildning. Resultaten visade att övergången till högre utbildning kan vara utmanande för många studenter och att inleda universitetsstudier kan vara en omvälvande process som behöver stödjas.

Husberg, Paananen, Langenskiöld och Klenberg undersökte hurdana profiler av exekutiva svårigheter kunde finnas bland elever som erbjuds specialpedagogiskt stöd för koncentrationssvårigheter. De fann fyra olika profiler, som hade varierande samband med beteendeproblem, positivt socialt beteende och akademiska grundfärdigheter. Hannus-Gullmets undersökte med en fallstudie hur syntetiskt tal på dator kunde användas som hjälpmedel för skrivning och skrivträning för elever med läs- och skrivsvårigheter. Eleverna som deltog hade nytta av interventionen. Widlund, Ventus och Jusslin utredde sambandet mellan pedagogikstuderandes tidigare studieprestationer i gymnasiet och deras skrivupplevelser och akademiska välbefinnande på universitetsnivå. Resultaten visade att studerande med lägre studieprestationer i gymnasiet upplevde mer skrivblockeringar, var mer benägna att skjuta upp studiearbeten, var mindre produktiva och rapporterade lägre kunskapstranformering under universitetsstudierna. Prokrastinering var även relaterat till studerandes akademiska välbefinnande.

Rosenqvist, Haavisto och Slama beskriver i sin artikel testförfaranden vid kognitiv utvärdering av barn i en finlandssvenskt kontext. Ämnet är mycket viktigt och den här artikeln konkretiserar de utmaningar gällande testmaterial som psykologer som jobbar på svenska står inför. Kronberg och Salmi redogör för utvecklingsarbetet av en digital interventionsstudie, Spel-Ett Läsflyt, med målet att utveckla läsflyt hos elever i årskurserna 2 och 3. De beskriver både studiens förverkligande och den teoretiska bakgrunden till spelets uppbyggnad.

Läs/ladda ner hela tidningen här: pdf

INNEHÅLL

Förord pdf

LECTIO PRAECURSORIA

Utvecklingen av skolrelaterat välbefinnande under ungdomsåren pdf
Anna Widlund

Klättra och kana vid övergången till högre utbildning pdf
Katarina Perander

FORSKNING

Olika profiler för exekutiva färdigheter bland elever i behov av stöd pdf
Henrik Husberg, Mika Paananen, Jakob Langenskiöld & Liisa Klenberg

Att stötta skrivande med ljudåterkoppling från syntetiskt tal pdf
Britta Hannus-Gullmets

Samband mellan tidigare studieprestationer, skrivupplevelser på universitetsnivå och akademiskt välbefinnande bland pedagogikstuderande pdf
Anna Widlund, Daniel Ventus & Sofia Jusslin

EXPERIMENT OCH PRAXIS

Användningen av kognitiva test vid psykologiska utredningar av barn och unga på svenska i Finland – en översikt pdf
bilaga 1 pdf
Johanna Rosenqvist, Susanna Slama & Anu Haavisto

Spel-Ett Läsflyt – förverkligandet av en interventionsstudie med fokus på läsflyt pdf
Nea Kronberg & Paula Salmi

Julkaistu

Leikitään ja keskitytään – tukea itsesäätelyyn

Päivi Moisio, Sini Teivaanmäki & Liisa Klenberg

Leikitään ja keskitytään -hankkeessa tuettiin perheitä, joissa 3–5-vuotiaalla lapsella oli tarkkaamattomuuteen ja ylivilkkauteen liittyviä haasteita. Keskeinen tuen väline oli vanhemman ja lapsen yhteinen, päivittäinen leikki. Toiminta oli tarkoitettu varhaisen vaiheen ennaltaehkäiseväksi ja melko lyhyeksi tueksi.

Leikitään ja keskitytään -hankkeessa leikittiin tuttuja leikkejä, muun muassa piirrettiin, pelattiin erilaisia pelejä ja sääntöleikkejä sekä tehtiin rentoutumisharjoituksia. Leikeissä, aikuisen rinnalla ja avustamana, lapset pääsivät harjoittelemaan toiminnanohjauksen taitoja, kuten vuoron odottamista, tarkkaavuuden kohdentamista tai toiminnan vauhdin säätelyä. Keskeistä oli vanhemman rooli paitsi leikkijänä myös vahvasti kasvatustietoisena leikinohjaajana. Vanhemmat ohjasivat ja antoivat palautetta niin, että lapsen itsesäätelyn kehitys mahdollistui leikkien edetessä.
Interventio kesti kahdeksan viikon ajan. Vanhemmat ja lapset osallistuivat ryhmätapaa- misiin, ja perheissä leikittiin noin 30 minuuttia päivässä. Vanhempien arvioinnit toiminnasta olivat myönteisiä. Alustavien tulosten mukaan toiminnan vaikutukset myötäilevät Uudessa-Seelannissa saatuja tutkimustuloksia. Niissä vanhemman ja lapsen yhteisen ja säännöllisen leikin todettiin vähentävän lapsen aggressiivisuutta, ylivilkkautta ja tarkkaamattomuutta.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Koulunkäynninohjaajien asema ja työnkuva inkluusioon pyrkivässä koulussa

Riikka Sirkko

Inklusiivinen koulu perustuu ajatukseen, että kaikki koulun toimijat tekevät yhteistyötä ja että sen kautta pyritään vastaamaan oppilaiden tuen tarpeisiin ja mahdollistamaan opiskelu lähikoulussa. Läheisimpiä oppilaiden ja opettajien yhteistyökumppaneita koulun arjessa ovat koulunkäynninohjaajat, joiden määrä on meillä Suomessa kasvanut viime vuosikymmenten aikana. Koulunkäynninohjaajien työpanoksella on suuri merkitys oppilaiden oppimisen ja koulunkäynnin tuen käytännön toteuttamisessa kouluissa. Koulunkäynninohjaajien ammattikunnan työnkuvasta ja asemasta kouluissa ei kuitenkaan juuri puhuta ja ajantasaisen tutkimustiedon määrä on vähäistä. Tämän puheenvuoron tarkoituksena on nostaa keskusteluun koulunkäynninohjaajien ammattikunnan työnkuvaa ja merkitystä inkluusioon pyrkivässä perusopetuksessa.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Inkluusio Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014

Sanna Vanhanen, Mari-Pauliina Vainikainen & Minna Mäkihonko

Tässä artikkelissa käsitellään inkluusiota Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014. Sisällönanalyysin avulla on tutkittu, miten inkluusio ilmenee Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luvuissa 1–5 ja 7–8. Tätä on tarkasteltu Index for Inclusion -mallin mukaisesti inklusiivisten periaatteiden ja käytäntöjen sekä inklusiivisen kulttuurin kautta.

Inklusiiviset periaatteet liittyvät opetuksen järjestämiseen ja inklusiivisiin arvoihin sitoutumiseen. Inklusiiviset käytännöt edellyttävät jokaisen opettajan sitoutumista sekä yhteistyötä opettajien, eri tahojen sekä erityisesti kotien ja perheiden kanssa. Inklusiiviset käytännöt näkyvät oppilaan oikeutena kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Inklusiivinen kulttuuri ilmenee oppimisympäristössä oppilaiden osallisuuden vahvistamisena ja heidän tukemisenaan. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 sekä edellyttävät inkluusion toteuttamista kouluissa että tekevät sen mahdolliseksi.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Kehitysvammaiset henkilöt tutkimuksessa – osallistumista vai osallisuutta?

Ella Rönkkö, Satu Peltomäki, Sirpa Granö & Elina Kontu

Tämän katsauksen keskiössä ovat kehitysvammaiset henkilöt ja heidän osallistumisensa tieteellisen tutkimuksen eri vaiheisiin. Osallistavassa tutkimuksessa kehitysvammaisten ääni saadaan paremmin kuuluviin, sillä kehitysvammaiset henkilöt eivät toimi pelkästään tiedonantajina, vaan heidät on otettu osaksi koko tutkimusprosessia. Kirjallisuuskatsaus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, johon etsittiin vuosien 2000–2020 välillä julkaistuja vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita. Katsaukseen hyväksyttiin vertaisarvioituja empiirisiä tutkimuksia, joita kuvattiin kehitysvammaisia henkilöitä osallistavaksi tutkimuksiksi esimerkiksi tutkimuksen suunnittelun, tiedonkeruun, analyysin tai raportoinnin osalta. Hakutuloksista löydettiin yli 300 artikkelia, jotka liittyivät otsikon perusteella aiheeseen. Lopulta narratiiviseen katsaukseen karsiutui 37 hyväksymiskriteerit täyttävää artikkelia. Löytämiemme artikkelien perusteella osallistavan tutkimuksen kenttä on laaja ja sen määrittelyyn liittyy haasteita. Lisäksi kehitysvammaisten henkilöiden osallistamisen laajuus ja keinot vaihtelevat suuresti. Toiset tutkimuksen vaiheet vaikuttavat olevan yleisempiä tai helpommin toteutettavissa osallistavasti kuin toiset. Esimerkiksi tutkimusaineiston keruuseen ja sen suunnitteluun osallistuminen olivat katsaukseen kuuluvien artikkeleiden joukossa melko tyypillisiä tapoja osallistaa kehitysvammaisia henkiöitä tutkimuksen tekoon. Sen sijaan analyysivaiheeseen osallistuminen oli harvinaisempaa, ja siihen liittyi enemmän haasteita. Katsauksen lopussa nostamme esille tarpeen osallistavan tutkimuksen tarkemmalle määrittelylle.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Vammaispalvelujärjestelmän pedagogiikka – Kehitysvammadiagnoosin tienviittoja työntekijäkansalaisuuteen

Katariina Hakala

Artikkelissa tarkastellaan suomalaista kehitysvammaisten henkilöiden palvelujärjestelmää, palveluiden käytäntöjä ja sitä, miten kehitysvammaisiksi nimetyt henkilöt näissä palveluissa paikantuvat suhteessa työntekijäkansalaisuuden ideaaliin. Analyysissa käytetään kahta teoreettista näkökulmaa vammaisuuteen ja näiden näkökulmien suuntaamaa pedagogista puhuttelun tapaa. Ensimmäinen, perinteisten vammaispalveluiden organisaatioissa vahvasti käytäntöjä muovannut näkökulma, on yksilön vammaisuutta, tuen ja avun tarvetta ja hyvän elämän edellytyksiä parantamaan tarkoitettujen palveluiden resursointia määrittävä yksilödiagnostinen näkökulma, josta johdettu pedagoginen puhuttelun tapa opettaa palveluiden käyttäjille järjestelmän kielen ja haluamaan elämässään sitä, mitä järjestelmä heille tarjoaa. Toinen, yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen ja vammaisliikkeen palvelujärjestelmän kritiikistä lähtenyt näkökulma, tarkastelee yhteiskunnan rakenteita, vammaisten henkilöiden arkipäivää määrittäviä palvelukäytäntöjä kumppanuusnäkökulmasta, jossa yksilöiden kokemukset vammaispalveluiden käyttäjinä ovat lähtökohtana ja jossa pedagoginen puhuttelun tapa kutsuu aktiiviseen kansalaisuuteen ja yhteiskehittämiseen. Analyysi perustuu empiiriseen aineistoon Ke- hitysvammaliitossa 2009-2016 toteutetuissa tutkimuksissa kehitysvammapalveluiden käyttäjien koulutus- ja työllisyystilanteesta sekä kehitysvammapalvelujärjestelmästä. Vammaispalvelujärjestelmässä yksilödiagnostinen näkökulma on ollut kulttuuristen perinteiden, koulutusinstituutioiden ja palvelukäytäntöjen lähtökohta. Kumppanuusnäkökulma painottaa vammaisten osallisuutta, osallistumismahdollisuuksia ja itsemääräämisoikeutta sekä palvelujärjestelmän eri toimijoiden kumppanuutta. Artikkelin keskeinen viesti on, että nämä molemmat näkökulmat ovat välttämättömiä vammaispalvelujärjestelmän toimivuuden ja inhimillisen hyvän elämän tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Vaikka näkökulmat suuntaavat katseen eri kohteisiin ja puhuvat monella tavalla eri kieltä, niiden välinen rakentava ja järjestelmän kehittämiseen yhteisesti suuntaava keskustelu on ensiarvoisen tärkeää.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Ihanneopiskelijan haamu – Kyvykkyysihanteet opiskelijoiden tarinoissa

Jasu da Silva Gonçalves & Elina Ikävalko

Tarkastelemme tässä artikkelissa korkea- kouluopiskeluun liittyviä kyvykkyysihanteita korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyttä ja hyvinvointia käsittelevissä kirjoituksissa. Tutkimuksen tarkoituksena on siirtää opiskelijoiden mielenterveydestä käydyn keskustelun fokus yksilöstä yhteiskunnalliseen ja korkeakoulupoliittiseen näkökulmaan. Kysymme, miten ja millaisia kyvykkyysihanteita korkeakoulutuksessa pidetään yllä ja miten opiskelijat tulevat kyvykkyysihanteita koskevien diskurssien subjekteiksi.

Tutkimme kyvykkyysihanteita ja opiskelijoiden subjektifikaatiota uusliberalistisen korkeakoulutuksen sekä psytiedon konteksteissa, sillä näiden voidaan katsoa muodostavan puitteet ja tarjoavan diskursseja, joista opiskelija ammentaa hahmotellessaan elämänsä mahdollisuuksia ja rajoitteita. Luemme aineistoa diskursiivisesti ja jäsennämme opiskeluun kietoutuvia, toimintakykyyn liittyviä ihanteita ableismin käsitteen kautta. Esitämme, että uusliberalismi saa tukea ja vahvistusta psy-diskurssista, joka sekin korostaa yksilön vastuuta ja yksilöllisiä valintoja. Sekä uusliberaali hallinta että psy-diskurssi sisältävät subjektia koskevia kyvykkyysihanteita, jotka näkyvät myös koulutuksen käytännöissä.

Luemme kirjoituksista, kuinka opiskelijat ovat tulleet uusliberalismin aktiivisen ja yrittäjähenkisen työntekijäkansalaisen ihanteen subjekteiksi ja omaksuneet sen kyvykkyysihanteet. Opiskelijat eivät kuitenkaan ota uusliberalismin ihannetta sellaisenaan. Osa tunnistaa yhteiskunnan roolin paineiden tuottajana sekä kyseenalaistaa suorituskeskeisyyttä. Suorittamisen vaatimuksia haastetaan psy-diskurssin tarjoamin keinoin. Ratkaisut kuitenkin jäävät pääasiassa yksilötasolle.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Erityisen tuen tarpeen merkitys nuorten aikuisten koulutuselämänkulun kerronnassa

Anna-Maija Niemi

Tässä artikkelissa tarkastellaan erityisen tuen tarpeen ja erityisopetuksen käytäntöjen saamia merkityksiä elämänkulullisessa haastattelukerronnassa. Tutkimuskysymykset ovat, minkälaisia merkityksiä erityisen tuen tarve ja erityisopetus ovat saaneet haastateltujen nuorten aikuisten koulutuspoluilla, minkälaisista diskursseista käsin koulutusjärjestelmä lähestyy opiskelijoiden moninaisuutta ja tuen tarpeita, sekä miten nuoret aikuiset määrittelevät itseään suhteessa koulutusjärjestelmän tuottamiin määrityksiin. Tutkimusotteeltaan artikkeli on elämänkulullinen ja kerronnallinen ja analyysissa hyödynnetään kriittisen vammais- ja inkluusiotutkimuksen näkökulmia. Pääasiallisena tutkimusaineistona analysoidaan käynnissä olevan pitkittäistutkimuksen puitteissa tehtyjä nuorten aikuisten elämänkulullisia etnografialle rakentuvia haastatteluita (yhteensä 21 haastattelua). Analyysin tulokset osoittavat, että tuen tarpeisiin liitetään samo- ja negatiiviseksi koettuja merkityksiä kuin aiempina vuosikymmeninä kouluaan käyneiden haastateltavien kerronnassa. Joidenkin haastateltavien kohdalla ymmärrys heille annetusta diagnoosista ei ole koko koulu-uran aikana selkiytynyt. Erityisen tuen päätös ja siihen kiinnittyvät diagnoosit näyttävät myös kaventavan koulutusvalintoja. Esimerkiksi lukioon tähtääminen erityisryhmästä käsin ja tarvitsemansa tuen saaminen opinnoissa on edellyttänyt joiltakin haastateltavilta itsehallinnan diskurssin mukaista aktiivisuutta ja omatoimisuutta edistää asiaansa. Artikkelin johtopäätöksinä todetaan, että onnistuessaan tuen käytännöt voivat olla tavallinen osa oppilaitoksen toimintakulttuuria, jossa yhteenkään opiskelijaan, opettajaan tai opetustilaan ei kiinnitetä poikkeavuuden leimaa. Erityisen tuen käytännöt näyttävät silti edelleen ylläpitävän ja uusintavan käsitystä opiskelijoiden välisistä muuttumattomista eroista ja näin ne myös voivat vahvistaa opiskelijakulttuurisia ennakkoluuloja, joita erityisen tuen tarpeeseen liitetään.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Vammaisten ihmisten syrjintäkokemuksia koulutuksen kentällä

Antti Teittinen & Hannu T. Vesala

Tutkimuksemme rakentuu vammaisten ihmisten aiemmille tai nykyisille kokemuksille syrjinnästä koulussa ja opiskelussa. Syrjintäkokemusten tutkimus kertoo siitä, kuinka kouluissa ja oppilaitoksissa inklusiivisuus toimii. Syrjintäkokemusten tutkimus on olennainen osa vammaistutkimusta, koska syrjintä kertoo vammaiset ihmisten kohtaamisesta yhteiskunnassa ja koulutusjärjestelmässä. Keskitymme vammaisuuden määrittymisen rakenteellisiin tekijöihin, koska vammaisuuteen perustuva syrjintä saatetaan ymmärtää vain yksilökohtaisena väärinkäsityksenä. Helposti sivuutetaan syrjintää tuottavat sosiaaliset, kontekstuaaliset ja rakenteelliset tekijät. Aineistona käytämme Vammaisfoorumin kyselyä vuodelta 2018 (n=1525). Tarkastelussamme ovat ne vastaajat, jotka kokivat syrjintää koulutuksessa (n=477). Aineisto on analysoitu kvantitatiivisilla ja kvalitatiivisilla menetelmillä. Kysymme, miten vammaiset ihmiset ovat kokeneet syrjintää koulussa ja opiskelussa. Vastanneissa oli kaiken ikäisiä ja sellaisia, jotka eivät tällä hetkellä olleet koulussa tai opiskelemassa. Suurella osalla syrjintäkokemukset olivat peräisin aikaisemmilta koulu/opiskeluvuosilta. Lähes puolet vastanneista on kokenut syrjintää ja eniten koulutukseen ja opiskeluun liittyvissä mukautuksissa. Useimmiten syrjintää kokivat nyt koulussa tai opiskelemassa olevat ja alle 25-vuotiaat. Muita syrjintäkokemuksia oli koulutukseen pääsyssä, kieleen ja kommunikaatioon liittyvissä ongelmissa, esteettömyydessä, saavutettavuudessa sekä köyhyydessä. Tulkitsemme, että kouluinkluusio vaatii jatkuvaa kehittämistä. Syrjintäkokemukset liittyvät koulujärjestelmään ja koulukontekstiin.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Osallistavasta kasvatuksesta ulossulkemiseen? Diskurssiteoreettinen luenta Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 inkluusiokäsityksestä

Tuomas Tervasmäki

Inkluusion käsite nousee suomalaista koulua käsittelevässä julkisessa keskustelussa tasaisin väliajoin paikoin kiivaankin väittelyn kohteeksi. Käsitteen merkityssisältö jää näissä debateissa kuitenkin useimmiten määrittelemättä. Inkluusion käsite vaikuttaa olevan jäsentymätön myös koulutuspoliittisessa ohjauksessa, vaikka Suomi on jo 1990-luvulta lähtien ollut sitoutunut inklusiivisen lähikoulun kehittämiseen.
Tämän tutkimuksen tehtävänä on analysoida Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 inkluusioideologian piirteitä ja pohtia, millaisia seurauksia opetussuunnitelman jäsentämällä koulutuksen ohjauksella voi olla kehitysvammaisten koulutuksen käytännöille. Sovellan aineiston analyysissa laclaulaista diskurssiteoriaa, joka keskittyy hegemonisen merkityksenannon ja ideologisten piirteiden jäsentämiseen. Tutkimuksessa yhdistyvät koulutuspolitiikan ja yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen tulokulmat.
Analyysissa havaitaan opetussuunnitelman inkluusiokäsityksen sisältävän ristiriitaisia piirteitä ja siten mahdollistavan niin inklusiivisia kuin segregoivia koulutuksen käytäntöjä. Näin opetussuunnitelmadiskurssissa määritellyn inklusiivisen sisäpuolen ja ulkopuolelle määritellyn eriarvoistavan diskurssin välinen eronteko hämärtyy. Diskurssiteoreettinen perspektiivi tekee näkyväksi opetussuunnitelman merkityksenannon retoriikkaa ja normatiivista arvoperustaa sekä mahdollistaa näin painottuneen koulutuspolitiikan kriittisen reflektion. Artikkelin päätteeksi ehdotetaan opetussuunnitelman sisältöjen täydentämistä ja perusopetuksen inkluusiokäsityksen selkeyttämistä, mikäli halutaan, että opetussuunnitelman normiohjaus on johdonmukaista ja aidosti oppilaiden yhdenvertaisuuteen pyrkivää.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Kasvatuksen ja koulutuksen kontekstien vammaistutkimuksellinen tarkastelu

Juho Honkasilta & Touko Vaahtera

Sekä kasvatustieteelliselle että mediassa käytävälle keskustelulle inkluusiosta on leimallista keskustelun kohdistaminen peruskoulun kontekstiin. Varhaiskasvatus ja etenkin peruskoulun jälkeiset opinto- ja työllistymispolut jäävät vähemmälle huomiolle. Peruskoulua koskeva keskustelu kohdistuu tyypillisesti koulun toimintakulttuuriin ja opetuksen käytäntöihin ja painottaa kaikkien koulua lähikouluperiaatteen mukaisesti.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Mitä tietoa seulontatieto kertoo opettajalle? Tarkastelussa monikielinen oppilasryhmä ja lukutaidon tuen tarpeen seulonta

Juli-Anna Aerila, Miina Orell, Johanna Lähteelä, Mari Siipola, Teemu Mäkelä & Nina Högerman

Tutkimuksessa selvitettiin, millaista tietoa monikielisten oppilaiden lukutaidosta saadaan,
kun lukutaitoa ja tuen tarvetta seurataan systemaattisesti seulontatutkimuksin. Aineistona on erään monikielisen alakoulun toisen (N = 115) ja kolmannen luokan oppilaiden (N = 112) lukutaidon tuen tarpeen seulonta-aineisto. Oppilaat tekivät kolme kertaa lukuvuodessa LukiMat-testin tuen tarpeiden tunnistamiseen suunnattuja tehtäviä, jotka mittasivat teknistä lukemista, lukemisen sujuvuutta sekä tekstin lukemista. Oppilaiden tehtäväkohtaisia tuloksia tarkasteltiin määrällisin menetelmin ja luokittelemalla oppilaat pistemäärien perusteella Eklundin ja muiden (2013) suomalaisaineiston mukaisiin lukijaryhmiin. Monikielisten oppilaiden pistemäärät kasvoivat lukuvuoden aikana
tilastollisesti merkitsevästi erityisesti lukusujuvuudessa ja merkityksettömien sanojen
lukemisessa. Tutkimuksessa oppilaiden sukupuolella ei ollut merkitystä lähes millään
lukutaidon osa-alueella. Sen sijaan oppilaat, joiden kotona ei ollut suomea äidinkielenään
puhuvaa huoltajaa, saivat lukusujuvuudessa sekä tekstin lukemisessa heikompia tuloksia
kuin oppilaat, joiden kotona oli suomea äidinkielenään puhuva huoltaja. Vain teknistä lukutaitoa mittaavassa tehtävässä, jossa luetaan merkityksettömiä sanoja, oppilaan perheen kielitaustalla ei ollut merkitystä. Tutkimus vahvistaa aikaisemmissa tutkimuksissa tehtyä havaintoa, että tuen tarpeen seulonnan tulee olla systemaattista, jotta se tuottaa monipuolista tietoa lukutaidon kehittymisestä ja mahdollistaa yksilöllisen kehityksen seuraamisen. Lisäksi seulonta antaa opettajalle välineitä opetuksen suunnitteluun.

Julkaistu

Huoltajien koulusitoutuneisuus sekä huoltaja-arvio oppilaan käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksista

Kaisa Lahti, Katri Vainio & Erkko Sointu

Aikaisemman tutkimuksen mukaan huoltajien koulusitoutuneisuus tukee oppilaan koulumenestystä ja sosioemotionaalisten taitojen kehittymistä. Lisäksi kodin arvioimilla käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksilla näyttäisi olevan yhteyttä koulumenestykseen ja -työskentelyyn. Koulusitoutuneisuutta sekä käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksia yhdistävää empiiristä tutkimusta on kuitenkin saatavilla vähän. Artikkelissa tarkastellaan 294 huoltajan näkemystä heidän koulusitoutuneisuudestaan sekä heidän arviotaan oppilaan (lapsensa) käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksista. Vuosiluokilla 1–9 olevien oppilaiden huoltajien arviointeja tutkittiin sekä kokonaisuutena että huoltajan koulutustaustan ja oppilaan saaman tuen, sukupuolen ja vuosiluokkaryhmän suhteen. Tulosten perusteella huoltajien koulusitoutuneisuus oli vahvaa, lukuun ottamatta sitä, että he pitivät vain vähän yhteyttä kouluun, mikä vaikuttaisi olevan tyypillistä suomalaiselle koululle. Tukea saaneiden oppilaiden huoltajat olivat muita huoltajia enemmän yhteydessä kouluun, mutta luottivat kouluun vähemmän. Huoltajat arvioivat oppilaiden käyttäytymisen ja tunteiden vahvuudet korkeiksi. Ryhmittelyanalyyseissä erityisesti tyttöjen sekä yleisen tuen oppilaiden käyttäytymisen ja tunteiden vahvuudet korostuivat. Huoltajien koulusitoutuneisuuden avulla voidaan tukea oppilaiden käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksia.