Riina Pieviläinen, Johanna Nukari, Jukka Liimatainen & Susanna Maijanen
Tässä tutkimuksessa selvitetään oppimista helpottavien apuvälineiden käyttöä henkilöillä, joilla on todettu tai itse epäilty oppimisvaikeus.
Lisäksi selvitetään muuta oppimisvaikeuksiin saatua tukea ja erityisjärjestelyjä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös ammattilaisten ohjauskäytäntöjä oppimisen apuvälineisiin liittyen. Kyselyyn oppimisen apuvälineistä oli mahdollista vastata joko ammattilaisen tai oppimisvaikeuksia kokevan näkökulmasta. Tutkimuksessa käytettiin 81 vastaajan vastauksia,
joista 73 prosenttia vastasi omien kokemustensa pohjalta ja 27 prosenttia ammattilaisen näkökulmasta.
Tulosten perusteella vain hieman yli
puolet vastaajista, joilla oli oppimisvaikeuksia, ilmoitti käyttävänsä oppimisen apuvälineitä. Eniten käytettiin äänikirjoja ja lukikalvoja ja -viivaimia. Oppimista helpottavia älypuhelinsovelluksia tai tietokoneohjelmia käytti alle viidennes vastaajista.
Noin puolet vastaajista, joilla oli oppimisvaikeuksia, oli saanut jotakin tukea. Tuen muodoista yleisin oli erityisopetus. Kuntoutusta oli
saanut vain harva. Opinnoissa oli saanut erityisjärjestelyjä noin kaksi kolmasosaa vastanneista. Sen sijaan työelämässä erityisjärjestelyjä oli saanut vain viidennes.
Ammattilaiset ohjasivat yleisimmin asiakkaitaan käyttämään lukemisen ja kirjoittamisen apuvälineitä sekä tarkkaavuuden apuvälineitä. Älypuhelinsovellusten tai tietokoneohjelmien käyttöä ohjasi alle kolmannes kyselyyn vastanneista ammattilaisista.
Etenkin erilaisten sovellusten ja tietokoneohjelmien hyödyntäminen oppimisen apuvälineenä oli vielä melko vähäistä, vaikka niitä on
nykyisin tarjolla maksuttomasti. Teknologian kehityksen myötä erilaiset sovellukset ja internetin kautta käytettävät ohjelmat tulevat lisäämään apuvälineiden saatavuutta ja käytettävyyttä.