Eija Väisänen, Pirjo Aunio
Abstrakti:
Tässä tutkimuksessa seurattiin laskemisen ja lukemisen sujuvuuden muutosta alkuaan sujuvuudeltaan eritasoisilla ryhmillä, erityisesti sujuvuudeltaan heikkojen lasten kannalta. Kognitiivisena taitona mukana oli nimeämisnopeus.
Tutkimuksessa oli mukana kaksi yleisopetuksen koululuokkaa (N = 42). Tutkimuksen alkaessa lapset olivat toisella luokalla (iän ka. 96,1 kk), tutkimuksen päättyessä viidennellä. Lapset valikoituivat ei-sujuvien ryhmiin toisella luokalla arvioidun laskemisen (n1 = 7) ja lukemisen (n2 = 8) sujuvuuden perusteella. Ei-sujuvien ryhmien kriteerinä oli lapsen tuloksen jääminen heikoimpaan 15 persentiiliin. Yksilöllisiä suoritusprofiileja laadittaessa molemmissa taidoissa ei-sujuvat lapset (n = 4) otettiin erilleen. Laskemisen ja lukemisen sujuvuutta arvioitiin vähintään kerran lukuvuodessa, nimeämisnopeus arvioitiin ainoastaan neljännellä luokalla.
Kumpikaan ei-sujuvien ryhmistä ei enää viidennellä luokalla eronnut laskemisen sujuvuudeltaan alkuaan sujuvien ryhmästä. Sen sijaan ei-sujuvien laskijoiden heikkous lukemisenkin sujuvuudessa säilyi yhtä mittauskertaa lukuun ottamatta. Ei-sujuvien lukijoiden ryhmä paransi sujuvuuttaan lukemisessa, erityisesti sanantunnistuksessa. Yksilötarkastelussa molemmissa taidoissa ei-sujuvat lapset pysyivät sujuvuudeltaan heikkoina sekä laskemisessa että lukemisessa koko seuranta-ajan. Nimeämisen hitaus liittyi sekä ryhmä- että yksilötasolla selvemmin lukemisen kuin laskemisen sujumattomuuteen.
Sekä laskemisen että lukemisen sujuvuuden kehitysdynamiikan systemaattinen seuraaminen on tärkeää, jotta ymmärretään taitojen kehityksen vaihtelua ja sen seurauksena muuttuvaa tuen tarvetta. Tarjotun tuen täytyy olla kussakin tilanteessa oikea-aikaista, ja siinä tulee huomioida lapsen muuttuvat taidot ja tuen tarve sekä laskemisessa että lukemisessa.