Kirsti Laakso
Abstrakti:
Tämän selvityksen juuret ulottuvat 20 vuoden takaiseen väitöstutkimukseeni kouluvaikeuksien ennustamisesta ja sen perustalle vuosia sitten hankittuun lisäaineistoon. Väitöstutkimuksessa tarkastelin käyttäytymisongelmien sekä puhe-, lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksien pysyvyyttä peruskoulun alusta yläasteelle asti. Tutkimuksessa seuratussa usean sadan oppilaan joukossa oli vajaat 150 oppilasta, jotka olivat saaneet peruskoulun aikana jonkintyyppistä erityisopetusta vaikeuksiinsa. Tämän joukon elämäntilannetta halusin selvittää, kun heistä oli kasvanut kolmikymppisiä nuoria aikuisia. Vaatimattomien resurssien vuoksi tyydyin kuvaamaan nuorten elämäntilannetta varsin yleisellä tasolla, viranomaistiedostoista saaduilla ryhmäkohtaisilla tiedoilla. Tarkoituksena oli selvittää, millaista jatkokoulutusta erityisopetuksessa olleet oppilaat olivat hankkineet, miten hyvin he olivat työllistyneet ja missä määrin he olivat käyttäneet Kelan etuuksia kuluneiden vuosien aikana. Vanhan aineiston erityisopetuksen tyypin mukaan jaotelluista ryhmistä saatiin koulutus- ja palvelujenkäyttötiedot Tilastokeskuksesta ja Kelasta vuodelta 2005. Tuloksia vertailtiin valtakunnallisista tilastoista saataviin koko maan tilastoihin ikäluokasta. Kohderyhmän pienuus ja varsinkin erityyppistä erityisopetusta saaneiden ryhmien koot on huomioitava tulosten tarkastelussa; tuloksia voidaan pitää suuntaa-antavina. Ala-asteelta yläasteelle saakka lukiopetukseen osallistuneet oppilaat olivat päätyneet koko maan vastaavan ikäistä nuorisoa lyhyempään koulutukseen. Jatkokoulutus oli yleisimmin silloinen ammattikoulututkinto. Mitä pitkäkestoisempaa ja intensiivisempää erityisopetusta oppilas oli saanut, sitä todennäköisemmin koulunkäynti oli jäänyt pelkkään peruskouluun. Selvityksen tulokset korostavat koulutuksen merkitystä työuran kannalta. Lukiopetuksessa olleet olivat kokeneet työttömyyttä koko maan vastaavanikäisiä nuoria useammin. Tämä selvitys oman aikakautensa erityisopetuksen oppilaiden elämänpolun kuvailuna antanee taustaa, kun seurataan erityistä tukea tarvitsevien lasten opetuksen vaikuttavuutta.