Terhi Nyman-Luotonen
Abstrakti:
Ei-kielellisellä oppimisvaikeudella tarkoitetaan heterogeenistä oppimisvaikeuksien ryhmää, jossa korostuvat hahmottamisen, kosketustunnon, psykomotoriikan, sosiaalisen havaitsemisen sekä ei-kielellisen päättelykyvyn vaikeudet. Kouluaikana tämä näkyy hankaluuksina etenkin matematiikassa, luetun ymmärtämisessä sekä sosiaalisissa taidoissa. Vahvuudet sen sijaan ovat mekaanisessa kielellisessä oppimisessa sekä teknisessä lukemisessa. Ei-kielellistä oppimisvaikeutta on tutkittu ja yritetty määrittää noin 50 vuoden ajan. Se ei kuitenkaan vieläkään ole mukana virallisessa tautiluokituksessa, koska ei ole johdonmukaisesti pystytty osoittamaan sen erillisyyttä muista oppimisvaikeuksista. Esiintyvyyden on arvioitu olevan noin 10 – 29 prosenttia kaikista oppimisvaikeustapauksista. Ei-kielellisen oppimisvaikeuden hermostollista perustaa on tutkittu hyvin vähän uusimmilla aivokuvantamismenetelmillä, mutta viitteitä takaraivo- ja päälakilohkon lievistä vaurioista on tullut esiin. Aiemminkin ei-kielellinen oppimisvaikeus on liitetty neuropsykologisten tutkimustulosten perusteella näiden aivoalueiden toimintahäiriöihin ja valkean aineen vaurioihin, etenkin oikeassa aivopuoliskossa. Ei-kielellisen oppimisvaikeuden yhtenäispiirteitä muiden oireyhtymien, etenkin Aspergerin oireyhtymän kanssa on viimeaikoina tutkittu ja havaittu, että oireyhtymät eroavat toisistaan monella osa-alueella. Ei-kielellisen oppimisvaikeuden määrittely jatkuu yhä, ja uusien aivokuvantamismenetelmien toivotaan selkeyttävän oirekuvan ymmärtämistä.