Avainsana: yhteistyö

Julkaistu

Koulunkäynninohjaajien asema ja työnkuva inkluusioon pyrkivässä koulussa

Riikka Sirkko

Inklusiivinen koulu perustuu ajatukseen, että kaikki koulun toimijat tekevät yhteistyötä ja että sen kautta pyritään vastaamaan oppilaiden tuen tarpeisiin ja mahdollistamaan opiskelu lähikoulussa. Läheisimpiä oppilaiden ja opettajien yhteistyökumppaneita koulun arjessa ovat koulunkäynninohjaajat, joiden määrä on meillä Suomessa kasvanut viime vuosikymmenten aikana. Koulunkäynninohjaajien työpanoksella on suuri merkitys oppilaiden oppimisen ja koulunkäynnin tuen käytännön toteuttamisessa kouluissa. Koulunkäynninohjaajien ammattikunnan työnkuvasta ja asemasta kouluissa ei kuitenkaan juuri puhuta ja ajantasaisen tutkimustiedon määrä on vähäistä. Tämän puheenvuoron tarkoituksena on nostaa keskusteluun koulunkäynninohjaajien ammattikunnan työnkuvaa ja merkitystä inkluusioon pyrkivässä perusopetuksessa.

Lue artikkeli pdf-muodossa

Julkaistu

Kun perusopetuksen oppilaat oireilevat psyykkisesti – opettajien kokemuksia

Terhi Ojala

Abstrakti:

Monet meistä pitävät lapsista. Ehkä juuri sen vuoksi äitinä, mammana, opetuksen ammattilaisena ja nyt myös tutkijana hämmentyy, hätkähtää ja huolestuu näiden otsikoiden edessä:

– Käytöshäiriöitä ei tunnisteta

– Pitääkö koululintsarin vanhempia sakottaa? Lintsaavat oppilaat ovat yhä useamman koulun riesa. Kuri on höltynyt ja opettajat valittavat, ettei heillä ole keinoja puuttua pinnaamiseen. Lisäksi erilaiset käytöshäiriöt, nimittely ja väkivalta rassaavat kouluja.

– Oppilaat virtsasivat lattioille – vessat lukkoon

– Jo pienillä lapsilla mielenterveysongelmia – lyövät ja purevat koulussa

– Opettaja kilahti oppilaille

On tapana sanoa, että yhteiskunnan tila heijastuu ensimmäisenä lapsiin. Siitäkö otsikot kertovat vai mistä? Lapsista, aikuisista, koulusta, opettajista? Vaikka maailma tuntuu muuttuvan ja monimutkaistuvan yhä kiihtyvämpään tahtiin, pysyvät lapset edelleenkin lapsina. Kuten aiemmin, he tarvitsevat rakkautta ja huolenpitoa, pysyviä ihmissuhteita, vastavuoroista vuorovaikutusta muiden kanssa, tunnetta siitä, että tulevat nähdyiksi, kuulluiksi, kohdatuiksi. Lapsi elää lapsuutensa ja nuoruutensa useassa kehitysympäristössä ja -yhteisössä (Rimpelä, 2010), joista keskeisimpiä ovat koti ja koulu. Oppilaan ja opettajan sitoo yhteen koulu, paikka, josta meillä kaikilla on mielessämme positiivisia tai negatiivisia muistijälkiä. Koulun toimintaan ja sen ”henkeen” vaikuttavat ja sitä luovat monet tekijät: muun muassa toimintakulttuuri, johon sisältyvät koulun sisäiset ja ulkoiset vuorovaikutussuhteet ja johtajuus sekä lainsäädäntö, muu normisto ja paikalliset ratkaisut opetusjärjestelyissä.

Suomessa koulua käyvät pääsääntöisesti kaikki lapset, ja suomalaista koulua luonnehditaan kansainvälisesti usein jopa erinomaiseksi. Tosin uusimmat Pisa-tulokset ovat jälleen nostaneet keskusteluun peruskoulun kehittämistarpeen. Voisiko koulumme olla jopa maailman paras paikka? Jotta päästään lähemmäs tuota huikeaa tavoitetta, tarvitaan moninaisia kehittämistoimia muun muassa opettajuudessa, kollegiaalisessa yhteistyössä, koulun toimintakulttuurissa, opettajien työssä jaksamisessa, moniammatillisessa yhteistyössä sekä opettajien koulutuksessa, kuten tämän erityispedagogiikan väitöstutkimuksen tuloksina tulen myöhemmin osoittamaan.

 

Lataa pdf

Julkaistu

Tuen tarve, osallisuus ja yhteistoiminta varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja alkuopetuksessa

Nina Halme, Marja-Leena Perälä, Outi Kanste

Abstrakti:

Tutkimuksessa kuvataan lapsiperheiden tuen tarpeita, osallisuutta ja yhteistoiminnan toteutumista varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja alkuopetuksessa toimialajohtajien, työntekijöiden sekä vanhempien näkökulmasta. Tarkastelu perustuu vuonna 2009 tehtyihin strukturoituihin kyselyihin, jotka oli suunnattu pienten lasten vanhemmille (n = 955), päivähoidossa sekä esi- ja perusopetuksessa toimiville työntekijöille (n = 226) sekä sivistys- ja opetuspalveluista vastaaville johtajille (n = 151).

Vanhemmilla oli monenlaisia arjessa esiintyviä tuen tarpeita, jotka liittyivät lapsen kehitykseen tai vanhempana toimimiseen. Pääosin vanhemmat kokivat saavansa riittävästi apua esimerkiksi lapsen oppimisvaikeuksiin. Sen sijaan vanhemmuuden huoliin liittyvä tuki tuntui usein riittämättömältä, eikä toimipisteissä useinkaan ollut sovittu, miten näihin huoliin vastataan. Työntekijöiden oli myös helpompi ottaa puheeksi lapseen liittyviä huolia kuin vanhemmuuteen liittyviä asioita. Tulosten mukaan vanhemmat kykenivät vaikuttamaan omassa perheessä tapahtuviin asioihin ja olemaan niissä osallisina. Suurin osa vanhemmista arvioi myös voivansa vaikuttaa päivähoidossa sekä esi- ja alkuopetuksessa tehtäviin ratkaisuihin, jotka koskivat lasta ja perhettä. Sen sijaan lasten ja vanhempien näkemyksillä sekä tutkitulla tiedolla oli vain vähän vaikutusta palvelujen kehittämiseen.

Avun tarpeisiin vastaaminen edellyttää yhteistyötä eri palveluntuottajien välillä. Tulosten mukaan yhteistyössä erityisesti mielenterveys- ja päihdepalvelujen sekä lastensuojelun kanssa on edelleen parannettavaa. Tulevaisuudessa on kiinnostava tarkastella, millainen yhteys monialaisella yhteistoiminnalla ja siihen panostamisella on lasten oppimiseen ja hyvinvointiin.

 

Lataa pdf