Yhteisöllinen opiskeluhuolto: toteutuksen nykytilanne ja yhdenvertaisuus

Heidi Huilla, Sonja Kosunen, Ninja Hienonen, Sara Juvonen, Alina Inkinen & Lotta Saariluoma

Yhteisöllinen opiskeluhuolto on vuodesta 2014 kuulunut osaksi koulujen arkea. Lakimuutoksen myötä painopiste opiskeluhuollossa siirtyi ongelmakeskeisestä yksilölliseen painottuneesta toiminnasta ennaltaehkäisevään yhteisölliseen suuntaan, osaksi kaikkien henkilöstön jäsenten tehtäviä. Oikein toteutuessaan opiskeluhuolto tukee oppilaiden oppimista. Tarkastelimme laajoilla kysely- ja haastatteluaineistoilla opiskeluhuoltoa koulutuksellisen yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmasta. Analysoimme, miten yhteisöllistä opiskeluhuoltoa määritellään ja toteutetaan vastaajien mukaan eri puolilla Suomea. Tarkastelimme myös, keiden vastuulla ennaltaehkäisevän hyvinvointityön toteuttaminen on. Havaitsimme, että vastaajien kesken oli eroja opiskeluhuollon käsitteen ymmärtämisessä, käytännön työn toteutuksessa ja resurssien, erityisesti henkilöstön, riittävyydessä. Yksilöllinen opiskeluhuolto painottui aineistossa edelleen. Erityisopettajien rooli opiskeluhuollossa oli merkittävä. Henkilöstön ja oppilaiden kiireetöntä kohtaamista pidettiin opiskeluhuollon kulmakivenä.

Onko terveyteen liittyvä tieto yhdenvertaisesti nuorten saatavilla? WHO-koululaistutkimuksen yhdeksäsluokkalaisten terveyden lukutaidon tuloksia vuosilta 2014, 2018 ja 2022

Leena Paakkari, Markus Kulmala, Mari Manu, Jenni Ruotsalainen, Jenni Salminen, Olli Paakkari ja Minna Torppa

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, onko terveyteen liittyvä tieto yhdenvertaisesti nuorten saavutettavissa. Tätä arvioitiin terveyden lukutaidon näkökulmasta itse arvioituna, koettuna osaamisena eli taitona etsiä tietoa, jota ymmärtää, sekä kykynä vertailla sitä ja arvioida tiedon paikkansapitävyyttä, sekä suhteessa eri taustatekijöihin (sukupuoli, arvosana äidinkielessä, koulutusorientaatio, perheen varallisuus, perheen tuki, perherakenne, yksinäisyys ja alakuloisuus). Aineistona käytettiin keväällä 2014, 2018 ja 2022 kerättyä WHO-koululaistutkimuksen yhdeksäsluokkalaisten kyselyaineistoa (n = 981–2 476).

Terveyden lukutaito heikkeni vuosien 2014 ja 2022 välillä, mutta muutos oli pientä eivätkä nuorten väliset erot kasvaneet. Kouluun, hyvinvointiin ja perheeseen liittyvät tekijät selittivät eri vuosina 11–15 prosenttia nuorten välisistä terveyden lukutaidon eroista. Selittäjät olivat pääosin samoja kaikkina vuosina, ja vahvimpia selittäjiä olivat äidinkielen numero, akateeminen orientaatio ja perheen tuki. Perheen monitoroinnin ja perherakenteen vaikutus terveyden lukutaitoon oli vuosien välillä tilastollisesti merkitsevästi poikkeava. Monitorointi selitti terveyden lukutaitoa vähemmän vuonna 2018 kuin muina vuosina, ja perherakenne selitti terveyden lukutaitoa enemmän vuonna 2022 kuin aiempina vuosina.

Koetun terveyden lukutaidon kautta arvioituna terveyteen liittyvä luotettava tieto ei ole yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla. Tiedon saavuttivat etenkin nuoret, joilla oli hyvä äidinkielen numero, jotka aikoivat jatkaa lukioon ja joilla oli vahva perheen tuki. Mahdollista polarisaatiokehitystä terveyden lukutaidossa ei havaittu, vaikka kehityssuunta oli negatiivinen, mikä voi tarkoittaa merkittävää heikkenemistä pitkällä aikavälillä.