”Opettajan asenne heijastui suoraan oppilaan koulumenestykseen” Riittävät ja riittämättömät tukitoimet koulussa ADHD-perheiden näkökulmasta viime vuosien aikana

Erja Sandberg, Heidi Harju-Luukkainen

Abstrakti:

Viime vuosikymmeninä suomalaisessa erityisopetuksessa on siirrytty segregoivista käytännöistä integroiviin ja inklusiivisiin opetusjärjestelyihin. Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaisia tukitoimia perheet, joissa on ADHD-oireisia henkilöitä, ovat saaneet koulussa vuosien 2000–2014 aikana Suomessa. Tutkimus on toteutettu netnografian – internetissä tehtävän etnografisen tutkimuksen – avulla, ja tutkimukseen osallistui 208 perhettä. Tästä kokonaisaineistosta valittiin lähempään tarkasteluun 108 perhettä, joiden lapsi on ollut peruskoulussa kyseisenä ajanjaksona. Perheiden kokemukset analysoitiin ja luokiteltiin riittävän (51 %) ja riittämättömän tuen kokemuksiin (49 %). Vastausten mukaan tuen saamiseen vaikuttivat opettajien ennakkoasenteet ja oppilaan ymmärtäminen, ajanmukainen tietotaito ADHD:sta, vahvuusajattelu, moniammatillinen sektoreiden välinen yhteistyö sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö. Kun edelliset osa-alueet olivat kunnossa, perheiden mukaan konkreettisia tukitoimia, kuten erilaisia opetusmenetelmiä, oli helpompi saada.

Lataa pdf

”Opettajan asenne heijastui suoraan oppilaan koulumenestykseen” Riittävät ja riittämättömät tukitoimet koulussa ADHD-perheiden näkökulmasta viime vuosien aikana

Erja Sandberg, Heidi Harju-Luukkainen

Abstrakti:

Viime vuosikymmeninä suomalaisessa erityisopetuksessa on siirrytty segregoivista käytännöistä integroiviin ja inklusiivisiin opetusjärjestelyihin. Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaisia tukitoimia perheet, joissa on ADHD-oireisia henkilöitä, ovat saaneet koulussa vuosien 2000–2014 aikana Suomessa. Tutkimus on toteutettu netnografian – internetissä tehtävän etnografisen tutkimuksen – avulla, ja tutkimukseen osallistui 208 perhettä. Tästä kokonaisaineistosta valittiin lähempään tarkasteluun 108 perhettä, joiden lapsi on ollut peruskoulussa kyseisenä ajanjaksona. Perheiden kokemukset analysoitiin ja luokiteltiin riittävän (51 %) ja riittämättömän tuen kokemuksiin (49 %). Vastausten mukaan tuen saamiseen vaikuttivat opettajien ennakkoasenteet ja oppilaan ymmärtäminen, ajanmukainen tietotaito ADHD:sta, vahvuusajattelu, moniammatillinen sektoreiden välinen yhteistyö sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö. Kun edelliset osa-alueet olivat kunnossa, perheiden mukaan konkreettisia tukitoimia, kuten erilaisia opetusmenetelmiä, oli helpompi saada.

ADHD – tutkimuksellinen mysteeri, käytännössä kaikille tuttu

Vesa Närhi, Liisa Klenberg

Abstrakti:

ADHD on yleinen lapsuusajan häiriö, jonka keskeiset piirteet ovat tarkkaamattomuus ja/tai motorinen levottomuus/impulsiivisuus. Nämä oireet ovat helposti tunnistettavissa, ja ne ovat olleet ADHD:tä määrittävinä piirteinä koko sen ajan, kun se on ollut diagnostisissa luokituksissa. Tutkimus on osoittanut, että ADHD on monin tavoin heterogeeninen ilmiö: sen geneettinen tausta vaihtelee, siinä on erilaisia keskushermoston toiminnan poikkeavuuksia ja kognitiivisia heikkouksia ja sen rinnalla esiintyy eri oireyhtymiä ja häiriöitä. Tiedon karttuessa on mahdollista, että ADHD:stä tullaan löytämään alatyyppejä, jotka eroavat toisistaan joillain tai kaikilla edellä mainituilla tasoilla. On myös mahdollista, että jatkossa ADHD:tä ei mielletä niin selkeästi luokiteltavaksi oireyhtymäksi.

Lataa pdf