Katri-Helena Rautiainen
Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten luokanopettajaopiskelijoiden (N = 43) käsityksiä esteettisestä kasvatuksesta ja sen ohjaamisesta sekä esteettisen kasvatuksen keinoista ehkäistä polarisoitumista musiikkikasvatuksen kontekstissa. Tutkimuksessa avataan esteettisen kasvatuksen olemusta vastakkainasettelujen avulla: elämys – kokemus, kauneus – rumuus, vaistonvarainen kokemus – analyyttinen pohdinta, me ja he -ajattelu ja esteettinen – praksiaalinen musiikkikasvatus. Viitekehyksessä käsitellään myös taidekasvatuksen mahdollisuuksia oppimisen ja hyvinvoinnin tukemisessa sekä vuoropuhelun edistämisessä. Aineistona käytetään opiskelijoiden oppimispäiväkirjoja.
Analysointimenetelmänä sovelletaan aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan opetuksessa on tuettava oppilaiden moninaisia mahdollisuuksia kohdata, tulkita ja ilmentää luovan itseilmaisun välityksellä perusolemustaan ja maailmankuvaansa. Esteettisten elämysten ja kokemusten avulla myös ohjataan oppijan hyvinvointia ja oppimista. Luokanopettajan esteettisen kasvatuksen keinot ja niiden pedagogiset ratkaisut ovat avainasemassa, kun pohditaan, miten estetiikkaa voidaan opettaa koulussa. Tässäkin ratkaisevina tekijöinä ovat opettajan oma ymmärrys estetiikan ja ihmisyyden perusolemuksesta. Tuloksena syntynyt pedagoginen jatkumo pyrkii ilmentämään ja jäsentämään esteettisen kasvatuksen oppimisprosessia, jota voidaan soveltaa käytännön opetustyössä. Esteettinen tarkastelu auttaa havainnoimaan ja kohtaamaan moninaisuutta ja ymmärtämään ja sallimaan niiden erilaisia ilmenemismuotoja. Voidaankin katsoa, että esteettisen kasvatuksen keinoin voidaan auttaa havaitsemaan polarisoitumisen ääri-ilmiöitä ja ohjata keskustelua moniaistillisin keinoin dialogiseen suuntaan.