Avainsana: polarisaatio

Julkaistu

”Pääsen vihdoin puhumaan tästä”– Venäläistaustaiset yliopisto-opiskelijat Ukrainan sodan varjossa

Sanna Mustonen ja Eija Aalto

Tässä artikkelissa tarkastellaan neljän Suomessa asuvan venäläistaustaisen yliopisto-opiskelijan positiointeja suhteessa Venäjään ja venäläisyyteen, kun Ukrainan sodan syttymisestä oli kulunut vuosi. Monet venäläistaustaiset ihmiset joutuvat kohtaamaan syrjintää elämän eri osa-alueilla taustansa vuoksi. Tavoitteena oli antaa ääni ihmisille, joiden tarinoita on konfliktin eskaloitumisen jälkeen vähemmän kuultu. Aineisto koostui neljästä puolistrukturoidusta haastattelusta, ja se analysoitiin hyödyntäen kriittisen diskurssintutkimuksen lähestymistapaa ja positiointianalyysia, jotka molemmat kiinnittävät kielen ajalliseen ja paikalliseen kontekstiin ja tekevät näkyväksi kielellä rakennettuja eriarvoisuuksia ja asemointeja. Tunnistimme aineistosta identiteettiristiriidan, pelon ja toivon diskurssit, jotka ovat rakentuneet vastaan vallalla olevaa diskurssia pahasta Venäjästä. Osallistujien positiointeja tarkasteltiin suhteessa kolmeen tarinalinjaan. Aineistosta havaittiin, että sodan syttymisen jälkeen osallistujien positioinneissa oli tapahtunut muutos niin oman elämänkaaren ja venäläistaustaisen perheen kuin Suomessa olevien sosiaalisten verkostojen ja institutionaalisten tarinalinjojen osalta. Polarisaation ehkäisemiseksi erityisesti kouluissa ja oppilaitoksissa tulisi nostaa esiin venäläistaustaisten, kuten muidenkin vähemmistöjä edustavien oppilaiden, ääni ja rakentaa näin ymmärrystä ja dialogia eri ihmisryhmien kesken.

Julkaistu

Pedagoginen yhteistyö kulttuurisesti ja kielellisesti moninaisessa kouluyhteisössä

Mirja Tarnanen, Mira Kalalahti ja Tuire Palonen

Artikkelissa tarkastellaan henkilöstön pedagogista yhteistyötä kahdessa koulussa, joissa on enemmän maahanmuuttotaustaisia oppilaita kuin suomalaisissa kouluissa yleensä. Pedagogisella yhteistyöllä tarkoitetaan henkilöstön yhteistä toimintaa, jonka tavoitteena on parantaa kaikkien oppilaiden oppimisen mahdollisuuksia ja vahvistaa oppimista tukevien käytänteiden soveltamisesta siten, että se ehkäisee polarisaatiota ja tukee oppimisen lisäksi osallistavan kouluyhteisön kehittämistä. Tutkimusaineisto koostuu kahden koulun henkilöstölle lähetetyn verkostokyselyn vastauksista (n = 115) ja kahdeksasta kyselyyn vastanneelle tehdystä teemahaastattelusta. Sähköisellä lomakkeella kerätty verkostoanalyysiaineisto perustuu vastaajien raportoimiin verkostoulottuvuuksiin (tiedonvaihto oppilaisiin liittyvistä asioista, yhteistyö, maahanmuuttotaustaisten oppilaiden tuki, emotionaalinen tuki ja inspiraation tuominen) omissa kouluissaan. Verkostokyselyn tulosten mukaan oppimiseen ja oppilaiden hyvinvointiin liittyvä tietämyksen vaihto on tihein verkostoulottuvuus, ja kouluyhteisöjen keskiössä näyttävät olevan erityisesti tiettyihin tehtäviin keskittyvät asiantuntijat, eivät niinkään opettajat yleensä. Haastatteluaineiston mukaan yhteistyön tekemistä haastavat monenlaiset tekijät, kuten työn rakenteet, lisääntyneet oppimisen tuen tarpeet, johtaminen, oman ammatillisen osaamisen riittävyys sekä jotkin kielelliset ja kulttuuriset tekijät. Pedagogisessa yhteistyössä pyritään ehkäisemään polarisaatiota, mutta toisaalta yhteistyö, tiivistyessään tiettyjen henkilöiden välille, myös ylläpitää polarisoivaa ajattelua ja toimintaa.

Julkaistu

Musiikkikasvatus esteettisenä kasvatuksena ja taidekasvatuksena ehkäisemässä polarisoitumista

Katri-Helena Rautiainen

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten luokanopettajaopiskelijoiden (N = 43) käsityksiä esteettisestä kasvatuksesta ja sen ohjaamisesta sekä esteettisen kasvatuksen keinoista ehkäistä polarisoitumista musiikkikasvatuksen kontekstissa. Tutkimuksessa avataan esteettisen kasvatuksen olemusta vastakkainasettelujen avulla: elämys – kokemus, kauneus – rumuus, vaistonvarainen kokemus – analyyttinen pohdinta, me ja he -ajattelu ja esteettinen – praksiaalinen musiikkikasvatus. Viitekehyksessä käsitellään myös taidekasvatuksen mahdollisuuksia oppimisen ja hyvinvoinnin tukemisessa sekä vuoropuhelun edistämisessä. Aineistona käytetään opiskelijoiden oppimispäiväkirjoja.
Analysointimenetelmänä sovelletaan aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan opetuksessa on tuettava oppilaiden moninaisia mahdollisuuksia kohdata, tulkita ja ilmentää luovan itseilmaisun välityksellä perusolemustaan ja maailmankuvaansa. Esteettisten elämysten ja kokemusten avulla myös ohjataan oppijan hyvinvointia ja oppimista. Luokanopettajan esteettisen kasvatuksen keinot ja niiden pedagogiset ratkaisut ovat avainasemassa, kun pohditaan, miten estetiikkaa voidaan opettaa koulussa. Tässäkin ratkaisevina tekijöinä ovat opettajan oma ymmärrys estetiikan ja ihmisyyden perusolemuksesta. Tuloksena syntynyt pedagoginen jatkumo pyrkii ilmentämään ja jäsentämään esteettisen kasvatuksen oppimisprosessia, jota voidaan soveltaa käytännön opetustyössä. Esteettinen tarkastelu auttaa havainnoimaan ja kohtaamaan moninaisuutta ja ymmärtämään ja sallimaan niiden erilaisia ilmenemismuotoja. Voidaankin katsoa, että esteettisen kasvatuksen keinoin voidaan auttaa havaitsemaan polarisoitumisen ääri-ilmiöitä ja ohjata keskustelua moniaistillisin keinoin dialogiseen suuntaan.