”Aikuiset sanovat, että ihmiset ovat erilaisia ja ketään ei saa kiusata, mutta ruokailussa kaikkien pitäisi olla samanlaisia” – Autismikirjon lasten ja nuorten kokemuksia kouluruokailutilanteista

Silja Nykänen, Niina Gråsten, Amma Antikainen & Aija Laitinen

Perusopetuslain mukaan jokaisella lapsella tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus osallistua omien edellytystensä mukaisesti koulun toimintaan ja opetukseen osallistuvalle on tarjottava jokaisena koulupäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen sekä maksuton ateria. Autismikirjon henkilölle tyypillisiä ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation erityispiirteet, rajoittuneet ja joustamattomat käytösmallit, aistitiedon käsittelyn vaikeudet sekä kuormitusherkkyys. Nämä tekijät voivat haastaa oppilaan osallistumista kouluruokailuun, mikäli kouluruokailun tuki on riittämätöntä. Tämä tutkimus tarkastelee millaisia kokemuksia 7–16-vuotiailla autismikirjon lapsilla ja nuorilla on perusopetuksen kouluruokailutilanteista ja erityisten ruokailujärjestelyjen toteutumisesta siellä. Poikkileikkausaineisto kerättiin verkkokyselyllä, johon vastasi 273 perusopetusikäistä henkilöä, joilla oli autismikirjo tai sen piirteitä. Kyselylomakkeella kerätty määrällinen aineisto analysoitiin hyödyntäen Kruskall-Wallisin testiä sekä parivertailua. Laadullinen aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Osallistujista yli puolet olivat joko täysin samaa mieltä (37 %) tai jokseenkin samaa mieltä(38 %) siitä, että koulussa ruokailutilanteet tuntuvat hankalilta. Ruokailutilanteissa koettiin useimmiten hankaliksi ruokien maku tai suutuntuma (74 %) sekä meteli ruokasalissa (73 %). Tutkimustulosten perusteella kokemukset kouluruokailusta olivat hyvin vaihtelevia ja myös kokemukset erityisjärjestelyjen toteuttamisesta olivat osalla parempia kuin toisilla. Kuvaukset kouluruokailua helpottavista tekijöistä jakautuivat viiteen kategoriaan: toivottu ruokailuseura, sopiva ruokailuympäristö, sopiva kouluruoka, itsemääräämisoikeuden toteutuminen sekä ruokailutilanteen ennakointi ja ohjaus. Tulosten mukaan autismikirjon lasten ja nuorten kouluruokailuun osallistumista voidaan tukea parhaiten huomioimalla oppilaan tarpeitaja toiveita yksilöllisesti.

Oppijan ja opettajan oikeus digitaaliseen osaamiseen – digitaalisen polarisaation uhkakuvista tasa-arvoiseen osaamisen kehittämiseen

Piia Näykki, Emilia Ahlström, Mari Manu, Silja Penttinen ja Tuula Nousiainen

Tämän narratiivisen katsausartikkelin tavoitteena on osallistua keskusteluun digitaalisesta polarisaatiosta ja tuoda esiin näkökulmia oppilaiden ja opettajien digitaalisesta osaamisesta ja osaamisen kehittämisestä. Kirjallisuuskatsaus aloitettiin hakemalla tietokannoista aihepiiriin liittyviä aiempia empiirisiä tutkimuksia, jotka on tehty vuosien 2014–2023 aikana suomalaisessa kontekstissa. Kirjallisuuskatsauksen avulla muodostettiin kolme teemakokonaisuutta: 1) suomalaisen peruskoulun nykytila: oppilaiden ja opettajien digitaalinen osaaminen sekä digitaalisen teknologian hyödyntämisen luokkahuonekäytänteet, 2) digitaalisen teknologian opetuskäytön vaikutukset oppilaiden
oppimistuloksiin ja 3) oppilaiden ja opettajien digitaalisen osaamisen kehittäminen. Artikkelissa tarkastellaan eriarvoistuvan yhteiskunnan huolten ohella myös vastuullisia tekoja, jotka liittyvät koulujen digitaalisten toimintaympäristöjen kehittämiseen sekä oppilaiden ja opettajien digitaalisen osaamisen tukemiseen. Yhteenvetona toteamme, että tarvitsemme kriittistä yhteiskunnallista tarkastelua ja keskustelua digitaalisia ympäristöjä ja työkaluja hyödyntävän oppimisen ja opettamisen nykytilasta sekä konkreettisia toimenpiteitä osaamisen kehittämiseen nyt ja tulevaisuudessa.

ADHD-oireisten oppilaiden vahvuudet opettajien arvioimina

Liisa Klenberg

Vahvuuksien arvioinnin tulisi sisältyä koulun arviointityöhön etenkin silloin, kun selvitetään koulunkäynnin vaikeuksia ja tukitoimien tarvetta. Vahvuuksien esiin nostaminen on erityisen tärkeää oppilaille, joiden taipumusten tai toiminnan (esim. ADHD-oireet) vuoksi vuorovaikutus koulun tilanteissa on
ongelmakeskeistä
. Tällä hetkellä tutkimustietoa oppilaiden ja erityisryhmien vahvuuksista on niukasti, ja tutkitut vahvuuksien arviointimenetelmät puuttuvat. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin kahden ADHD-ryhmän vahvuuksia opettajien täyttämien Keskittymiskyselyn vahvuusosioiden avulla.
Lisäksi selvitettiin, millaisia vahvuusarvioita peruskouluikäiset oppilaat keskimäärin Keskittymiskyselyssä saivat ja miten erilaiset taustatekijät olivat yhteydessä arvioihin. Tulosten mukaan vahvuusarvioiden normaalivaihtelua selittivät oppilaan ikä, sukupuoli ja vanhempien koulutustausta. Keskimääräisesti opettajat arvioivat oppilailla olevan varsin runsaasti vahvuuksia. ADHD-diagnoosin saaneilla oppilailla vahvuuksia arvioitiin olevan jonkin verran vähemmän, mutta tietyillä osa-alueilla heillä oli enemmän vahvuuksia kuin muilla oppilailla. Oppilailla, joilla oli ylivilkkaus- sekä tarkkaamattomuusvaikeuksia, korostuivat etenkin aktiivisuuteen liittyvät vahvuudet, ja tarkkaamattomilla oppilailla esiin nousivat herkkyyteen liittyvät
vahvuudet.

Lataa pdf